Blogit / Kolumnit

Eriarvoistumista on mahdollista ehkäistä ja vähentää

Keskiviikko 21.3.2018 klo 19:51 - Pääministeri Juha Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

                    Kuva: Laura Kotila, valtioneuvoston kanslia

Asetin reilu vuosi sitten professori Juho Saaren vetämään työryhmää, jonka tehtävä oli pohtia millä keinoin varmistetaan kaikille suomalaisille edellytykset pärjäämiselle ja osallistumiselle. Olen iloinen siitä, että Juho Saaren työryhmä on nyt valmistellut tälle ja seuraavalle hallitukselle käyttökelpoisen toimenpiteiden paletin.

OECD:n raportin mukaan Suomessa on Euroopan unionin pienin köyhyysriski ja tuloeromme ovat pienet. Tämä ei kuitenkaan poista velvoitetta tehdä työtä sen puolesta, että Suomi olisi vieläkin parempi maa asua ja elää.

Eriarvoisuus liittyy Suomessa erityisesti siihen, että vaikka yleisesti ottaen tilanne paranee, osa ihmisistä ei pysty tarttumaan etenemisen mahdollisuuksiin.

Työryhmän raportissa todetaankin mm., että julkisen vallan tulee tukea ihmisten itsensä pyrkimyksiä hyvinvointinsa ja terveytensä edistämiseen aikaisempaa voimakkaammin, ja vähentää näin tulonsiirtojen ja palvelujen pitkäaikaista käyttöä. Työttömyysturvan aktiivimalli ja osallistavan sosiaaliturvan kokeilu vievät jo nyt tähän suuntaan ja tukevat ihmisten aktiivisuutta.  

Ihmisten vastuuta ja omistajuutta omasta hyvinvoinnistaan on vahvistettava. Vahvistuva työllisyys on tässä avainasemassa. Erityishuomiomme kohteena ovat nyt ne yli 600 000 suomalaista, joilta puuttuu toisen asteen tutkinto ja joiden työllisyysaste on vain 43%. Valmistelemme tälle ryhmälle suunnattuja erityistoimenpiteitä kehysriiheen.

Saaren työryhmän raportissa tehdään näkyväksi se, että suomalainen sosiaaliturva koostuu palveluista ja toimeentulon turvaavista etuuksista. Keskustelussa eriarvoisuudesta keskitytään helposti vain etuuksien tasoon. Liian usein unohdetaan se, että palveluilla on erityisen suuri merkitys juuri silloin, kun elämä koettelee kovimmin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ja tasaisempi laatu kaikkialla Suomessa on hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen ydintavoitteita, kuten ovat myös Saaren raportissakin esiin nostetut terveyserot. Sote-uudistuksen valmistelu ja toimeenpano ehkäisee eriarvoistumista.

Silloin kun yhteiskunnassa menee hyvin, on oikea aika tehdä uudistuksia. Ensi vaalikauden keskeisimpiä isoja uudistuksia on perusturvan ja työn yhteensovittaminen. Tällä vaalikaudella asiaa työstetään parlamentaarisen valmistelun kautta siten, että uusi hallitus pääsee uudistustyössään heti kunnolla liikkeelle.

Juho Saaren työryhmä on tehnyt työnsä itsenäisesti, ilman poliittista ohjausta. Osaltaan tämä työskentelytapa on johtanut siihen, että työryhmä esittää monia sellaisiakin kehittämiskohteita, joita tällä vaalikaudella on jo viety eteenpäin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteisessä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (LAPE) ja STM:n Osatyökykyisille tie työelämään (OTE) kärkihankkeessa on jo tehty niitä toimenpiteitä, joita Juho Saaren työryhmä nostaa raportissaan esille. Suunnitelmat asunnottomuuden puolittamiseksi ovat puolestaan jo pitkällä ympäristöministeriössä.

Suomi on monilla mittareilla maailman paras maa asukkailleen. Viime ajat olemme paistatelleet kansainvälisessä valokeilassa, kun Suomi rankattiin maailman onnellisimmaksi maaksi YK:n julkaisemassa The World Happiness Report – tutkimuksessa. Meille suomalaisille on tyypillistä vaatimattomuus ja sen mukainen vaikeus ottaa vastaan tällaisia ykkössijoja – mitään kovin suurta hehkutusta tämäkään kärkisija ei meissä suomalaisissa saanut aikaan.

Onnellisessakin maassa, jossa on tasainen tulonjako ja vahva hyvinvointiyhteiskunta, tarvitaan jatkuvaa itsekriittisyyttä ja tarkkaavaisuutta. Hallitus on ottanut ja ottaa kysymyksen tuloeroista ja eriarvoisuudesta tosissaan. Tähän työhön meillä on nyt pian kaksi uutta työvälinettä; Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmän esitykset ja myöhemmin ensi viikolla julkistettava selvitys hallituksen talouspolitiikan vaikutuksista työllisyyteen ja tuloeroihin. Maailman onnellisimman maan mahdollisuudet on tuotava entistä vahvemmin sen kaikkien asukkaiden saataville.

Juha Sipilä

Pääministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eriarvoisuus, onnellinen maa

Kolumni : Onnistunut toimeenpano minimoi muutosriskit

Tiistai 20.3.2018 klo 11:22 - Anu Vehviläinen, Kunta- ja uudistusministeri

Kuvahaun tulos

Kuva: Valtioneuvosto

Parin viime viikon aikana on julkisuudessa nostettu esiin väitettä, että maakunta- ja sote-uudistus tarkoittaisi aloitusvuonnaan 2020 arviolta 300 miljoonan euron leikkausta Uudenmaan sote-palveluihin ja että nämä leikkaukset myöhemmin kasvaisivat jopa miljardiin euroon. On luotu mielikuvaa, että tulossa on väistämättä terveysasemien sulkemisten vyöry esimerkiksi Helsingissä.

Väitteiden ja lukujen taustat löytyvät Uudenmaan maakunnan tekemästä riskianalyysista. Siinä on käyty läpi Uudenmaan maakunnan perustamiseen ja toimintaan liittyviä rahoituksellisia riskejä. Sittemmin luvut ovat lähteneet elämään omaa elämäänsä. Suosittelen lukemaan analyysin laatineen Espoon sosiaali- ja terveystoimen talous- ja hallintojohtajan Markus Syrjäsen kirjoituksen Alueuudistus.fi-sivuilta. Blogissaan hän avaa sitä, mistä asiassa oikeasti on kyse. Syrjänen toimii myös Uudenmaan maakunnan valmistelun budjettijohtajana.

Julkisessa keskustelussa on mennyt osin puurot ja vellit sekaisin. Rahoitus ei ole leikkautumassa, mutta riskit on valmistelussa huomioitava. Monet näistä riskeistä sisältyvät nykyäänkin kuntien toimintaan. Toisaalta Suomessa on onnistuneesti rakennettu jo useita maakunnallisia sote-järjestäjiä. Uudenmaan mittaluokka on toki aivan omansa. Uudistukset myös usein aiheuttavat kertaluonteisia muutoskustannuksia.

On syytä korostaa sitä, että uudistuksen taloudellinen tavoite on kustannusten kasvun hillintä tulevalla vuosikymmenellä. Tämä tarkoittaa sitä, että maakuntien on onnistuttava kehittämään toimintaansa nykyistä 190 sote-järjestäjää paremmin. Onnistuessaan tämä tarkoittaa sitä, että palveluja heikentäviä toimia ei tarvita.

Maakuntien rahoitus määräytyy eduskunnan käsiteltävänä olevan maakuntien rahoituslain mukaisesti, käytännössä maakuntien asukkaiden palvelutarpeen perusteella. Yli 80 % rahoituksesta perustuu asukkaiden ikärakenteeseen, sairastavuuteen ja muihin sote-palvelutarpeisiin. Näiden lisäksi muun muassa asukastiheys ja vieraskielisten määrä vaikuttavat rahoituksen määräytymiseen.

Uudenmaan osalta rahoitusperiaatteet näyttävät olevan sikäli tasapainossa, että maakunta lähtee viimeisimpien laskelmien mukaan 2020-luvulle budjettirahoituksella, jolla kunnat ovat tehtäviään nyt hoitaneet. Uudellemaalle ei siis kohdistu rahoitusmuutoksesta johtuvaa leikkauspainetta. Kaikilla muilla maakunnilla tilanne ei ole tuoreimpien rahoituslaskelmien perusteella yhtä hyvä.

Vuoden 2020 rahoitus perustuu vuosien 2018 ja 2019 kuntien sote-käyttömenojen keskiarvoon. Seuraavat päivitetyt maakuntakohtaiset laskelmat saadaan huhtikuussa.

Pitääkö Uudenmaan 300 miljoonasta olla huolissaan? Kyllä siltä osin, että riskianalyysi on erityisen tärkeää pitää mielessä maakunnan omassa muutosvalmistelussa.

Miten esimerkiksi maakunnan hallinto järjestetään mahdollisimman kustannustehokkaasti? Tai miten palkkaharmonisaatio toteutetaan? Otetaanko maakunnassa käyttöön nykyisten kuntien tehokkaimmat toimintatavat? Miten ICT-uudistukset toteutetaan siten, että saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman pienin muutoskustannuksin? Kaikki nämä ovat kysymyksiä, joihin maakuntien on valmistelutyössä ja toiminnan käynnistymisen jälkeen vastattava. Sitä työtä sadat valmistelijat tekevät maakunnissa paraikaa.

Myös meidän hallituksessa ja eduskunnassa tulee huomioida nämä riskit, ja mahdollistaa siten suuren uudistuksen onnistunut toimeenpano. Iso vastuu maakuntatason konkreettisista päätöksistä on ensimmäisillä vuoden 2019 alussa aloittavilla maakuntavaltuustoilla.

Anu Vehviläinen

Kunta- ja uudistusministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, rahoitus, leikkaukset, uusimaa

Kolumni : Vakuutuslääkärijärjestelmää kehitetään

Maanantai 19.3.2018 klo 14:21 - Pirkko Mattila, sosiaali- ja terveysministeri

Pirkko-Mattila-3.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Sosiaali- ja terveysministeriö on perustamassa neuvottelukuntaa, joka ryhtyy kehittämään vakuutuslääkärijärjestelmää. Kansalaisten heikko luottamus vakuutuslääkärijärjestelmään on ollut jälleen otsikoissa. Myös eduskunnan käsiteltäväksi on tulossa vakuutuslääkäreitä koskeva kansalaisaloite.

Luottamuksen palauttaminen on tärkeää ja järjestelmästä on tehtävä myös aiempaa avoimempi. Tätä työtä ryhtyisi tekemään vielä tänä keväänä laajapohjainen neuvottelukunta.

Neuvottelukunnan nimittäminen on käynnissä ja mukaan on kutsuttu keskeisten ministeriöiden, vakuutusalan, hoitavien lääkäreiden ja vakuutuslääkäreiden sekä keskeisten järjestöjen edustajia. Potilaita ja vakuutettuja edustavat Invalidiliitto ry, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Suomen Potilasliitto ry ja potilasasiamiesten valitsema edustaja.

Neuvottelukunta asetetaan kolmen vuoden määräajaksi.

Tarkoituksena kuitenkin on, että siitä muodostuisi pysyvä foorumi vakuutuslääkäriasioiden käsittelyyn.

Viime vuosina sosiaali- ja terveysministeriössä toteutetuissa vakuutuslääkärihankkeissa on muun muassa parannettu päätösten perusteluita, lääkärien osaamista ja eri osapuolten yhteistyötä. Tämän työn seuranta ja arviointi jäivät kuitenkin osittain kesken. Työtä on nyt tarpeen jatkaa neuvottelukunnassa. Keskeiseksi asiaksi on noussut hoitavien lääkäreiden ja vakuutuslääkäreiden kouluttaminen.

Viime aikoina oikeusministeriö on tehnyt uudistuksia vakuutusoikeuden toimintaan avoimuuden ja läpinäkyvyyden hengessä. Oikeusministeriö on myös teettänyt selvityksen vakuutusoikeuden suullisista käsittelyistä ja asiantuntijalääkäreiden käytöstä. Näiden jatkoksi sopii hyvin jatkuvampaa kehitystyötä tavoitteleva neuvottelukunta.

Pirkko Mattila
sosiaali- ja terveysministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vakuutuslääkärijärjestelmä, kehittäminen

Kolumni : Työkyvystä ja aktiivimallista

Torstai 15.3.2018 klo 10:17 - Päivi Sillanaukee, kansliapäällikkö

Pnivi_Sillanaukee8_2253.jpg

Kuva: Sami Perttilä / Sosiaali-ja terveysministeriö

Aktiivimallin voimaan tulon jälkeen on keskusteltu paljon osatyökykyisistä työttömyysturvan saajista.

Lähtökohtana on ollut, että aktiivimalli koskee kaikkia työttömyysturvan saajia. Muutamia poikkeuksia on. Se ei koske niitä, jotka saavat vielä sairauspäivärahaa ja ovat hakeneet työkyvyttömyyseläkettä. Se ei myöskään koske niitä, joille maksetaan työttömyysturvan rinnalla jotain muuta etuutta työkyvyttömyyden tai vamman vuoksi. Tällaisia tukia olisivat esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläke ja vammaistuki.

Keskustelussa on noussut esille se, ettei työttömyysturva kohtele loogisesti ihmisiä, joilla on työkyvyn rajoitteita. On kysytty, mitä tapahtuu, jos ihmisellä on työkyvyttömyydestä lääkärintodistus, mutta hän ei saa mitään tukea työkyvyttömyyden tai vamman perusteella. Näin on tilanne silloin, kun ihminen on saanut sairausvakuutuskorvausta enimmäismäärän, eikä voi sitä enää saada, mutta työkyvyttömyys jatkuu, eikä hänelle kuitenkaan ole vielä myönnetty työkyvyttömyyseläkettä.

Silloin työttömyysturva astuu nykyisen sosiaaliturvajärjestelmämme mukaisesti kuvaan. Työttömyysturva on määritelty lainsäädännössä siksi turvaksi, josta toimeentuloa ensimmäisenä paikataan. Ja kun olet työttömyysturvalla, myös aktiivinmalli pätee.

Työttömyysturvalla on tarkoitus korvata työttömyydestä johtuvaa tulojen puutetta.

Tuossa edellä kuvatussa tapauksessa se kuitenkin korvaa sitä, että ihminen ei saa toimeentuloaan työkyvyttömyyden takia. Tämä hämmentää ihmisiä. He kokevat olevansa työkyvyttömiä, eivätkä suinkaan työttömiä eikä heidän siksi kuuluisi edes olla työttömyysturvajärjestelmän piirissä. Heidän toimeentulonsa pitäisi turvata muulla tavoin.

Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miksi sosiaaliturvajärjestelmämme tarvitsee uudistamista: ihmisten elämässä ja työntekemisen muodoissa on paljon sellaisia tilanteita, joita nykyinen sosiaaliturvamme ei tunnista.

Tähän pitää hakea ratkaisuja lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Juuri julkaistussa OECD:n maa-arviointiraportissa on pohdintaa asiasta ja konkreettisia ehdotuksiakin on valmisteltu pääministerin asettamassa eriarvotyöryhmässä. Valmistelua jatketaan asumisperusteisen sosiaaliturvan hankkeessa sekä laajapohjaisessa TOIMI 2030 –hankkeessa.  Seuraavan hallituksen tehtävänä on antaa tästä tarkempia suuntaviivoja.

Perimmäisenä tavoitteena on, että henkilö saa etuutensa oikeasta etuusjärjestelmästä eli tässä tapauksessa työttömyysetuutta maksettaisiin vain, kun sen saaja on työkykyinen ja työmarkkinoiden käytettävissä.

Sairauspäivärahakauden aikana taas pitää tehdä kaikki mahdollinen, jotta työkyvyttömyys ei jatku. Se on ihmisen itsensä ja koko yhteiskunnan etu. Jos tässä onnistutaan ja ihminen palaa töihin, kaikki voittavat. 

Päivi Sillanaukee
kansliapäällikkö

Sosiaali- ja terveysministeriö

Lisää aktiivimallista

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aktiivimalli, työkyky

Rasvansiirto kasvoihin

Keskiviikko 14.3.2018 klo 1:09 - Piotr Sikorski, lääkäri

           Kuvat:  Cityklinikka

Blogikirjoitus sisältää osittain mainontaa.

Muutettu 22.03.2018 "tuotesijoittelu" sana "mainontaa"


IKÄÄNTYMISMUUTOKSET

Kasvojen ikääntymismuutokset ovat fysiikkaa ja kemiaa. Painovoima vetää kudoksia kohti maata: tämä on fysiikkaa. Vapaat radikaalit sitoutuvat soluihin aiheuttaen tuhoja ja ulkonäkömuutoksia: tämä on kemiaa.Kaikkia ihmisiä kasvojen ikääntyminen ei häiritse. Olemme erilaisia, ja hyvä niin. Osa naisista ja miehistä tahtoo kuitenkin taistella muutoksia vastaan. Tällöin minä voin kollegoineni auttaa. Omana filosofiani on lähteä liikkeelle pienillä toimenpiteillä, esimerkiksi injektiohoidoilla. Näillä saadaan hyviä ja luonnollisia tuloksia ilman toipumisaikaa.

Täyteainehoidoista olen blogissani puhunut paljon. Tänään laajennetaan näkökulmaa: myös potilaan oma rasva voi toimia täyteaineena.

MISTÄ RASVANSIIRROSSA ON KYSYMYS?

Rasvansiirto on toimenpiteenä vanha. Viimeisen vuosikymmenen aikana tekniikka on kuitenkin kehittynyt paljon. Rasvaa voidaan kerätä entistä hellävaraisemmin. Myös erilaiset puhdistus- ja jatkokäsittelytekniikat ovat kehittyneet.

Esimerkiksi Body-Jet evo® -tekniikalla siirretystä rasvasta pysyy paikallaan nykyisin jopa yli 70 prosenttia.

Kasvoihin siirretään lähes aina mikro- ja/tai nanorasvaa. Mikro- ja nanorasvansiirrot vaativat tekijältään erityisosaamista, mutta toisaalta tuloksetkin ovat loistavia. Siirrettävää rasvaa on yleensä tarjolla runsaasti, ja siksi saman toimenpiteen aikana voidaan käydä läpi kaikki kasvojen alueet.

Jopa kaikkein pinnallisimmat rypyt voidaan täyttää rasvalla. Nanorasvansiirto onkin usein paras ratkaisu silmänalusihon ja suunympärysihon tasoittamiseen.

Nanorasvansiirrossa kasvojen kudoksiin siirtyy tuhat kertaa enemmän kantasoluja kuin PRP-hoidossa eli vampyyrihoidossa.


MITÄ RASVALLA VOIDAAN TEHDÄ?

Rasva on monipuolinen täyteaine. Sillä voidaan tasoittaa ja nuorentaa

  • otsa (Sibelius-ryppy, silmäkulmat, laskeutuneet kulmakarvat)

  • kuopalla olevat ohimot ja ohimorypyt

  • silmänalusiho

  • poskipäät

  • koko poskien alue

  • korvannipukat ja alue korvien edessä

  • nasolabiaalipoimut

  • suupielet

  • leuka

Rasvalla voidaan täyttää myös huulet tai tasoitella aknearpia.

KASVOJEN RASVANSIIRTO TOIMENPITEENÄ

Rasvansiirto on suunniteltava hyvin. Ennen varsinaista toimenpidettä potilaan kasvot kuvataan. Tämän jälkeen kasvoille piirretään toimenpidekartta. Itse rasvansiirrossa on kolme vaihetta:

1. Rasvan imeminen (Itse käytän nykyisin lähes aina uusinta vesisuihkutekniikkaa.)
2. Rasvan prosessoiminen: puhdistaminen ja ”hienontaminen”
3. Rasvan siirtäminen kasvoihin: Ihoon tehdään neulalla muutamia pieniä aukkoja. Näiden avausten kautta ihon alle viedään tylppäkärkinen kanyyli, jolla rasva siirretään paikoilleen tasaisesti, pisara kerrallaan.

Rasvansiirron aikana kasvot ylitäytetään kevyesti. Ylitäyttö on tarpeen kahdesta syystä:

  1. Siirrettävän rasvan joukossa on aina jonkin verran nestettä. Neste tekee rasvasta notkeaa ja helpommin injisoitavaa. Rasvan notkistava neste häviää ihosta noin viikon kuluessa.

  2. Myös osa varsinaisesta rasvasta (n. 30 %) häviää toimenpidettä seuraavien viikkojen aikana.

Rasvan pysyvyyteen voi potilas vaikuttaa itse. Kotihoito-ohjeiden noudattaminen on tämänkin toimenpiteen yhteydessä tärkeää.

RASVANSIIRRON EDUT TÄYTEAINEHOITOIHIN VERRATTUNA

  • Rasva on pehmeämpää kuin täyteaine. Siksi se asettuu kudoksiin luonnollisemmin kuin synteettiset täyteaineet.

  • Rasvaa siirrettäessä alueelle siirretään eläviä kantasoluja, jotka tekevät kasvojen ihosta aiempaa kiinteämmän ja kimmoisamman.

  • Elävät rasvasolut ja kantasolut parantavat kasvojen verenkiertoa. Parantunut verenkierto parantaa ihon värisävyä ja rakennetta.

  • Siirrettävää täyteainetta (rasvaa) on paljon, joten saman toimenpiteen aikana voidaan käsitellä laajempia alueita ja syvempiä vekkejä kuin täyteainehoidon aikana.

  • Kudokseen tarttuva rasva on elävää. Se ei poistu, toisin kuin esim. hyaluronihappo. Rasvansiirron tulos on pysyvä, hyaluronihapolla tehtävän täyteainehoidon ei.

  • Varsinkin pysyviin täyteaineisiin verrattuna rasva on erittäin paljon turvallisempaa. Pysyvät täyteaineet voivat aiheuttaa hylkimisreaktioita jopa vuosien kuluttua toimenpiteen tekemisestä. Omalla klinikallani pysyviä täyteaineita ei käytetä näistä syistä lainkaan.

Kasvojen rasvansiirto on tietenkin hinnakkaampi toimenpide kuin yksittäinen täyteainehoito. On kuitenkin hyvä muistaa, että täyteainehoidossa puhumme yleensä 1–2 millilitran määristä ja väliaikaisista tuloksista.

Rasvaa voidaan käyttää useita kymmeniä millilitroja, ja lopullinen tulos on pysyvä. Sen vuoksi rasvansiirto on ajan myötä itse asiassa paljon edullisempi toimenpide säännöllisesti uusittaviin täyteainehoitoihin verrattuna.

HINNAT JA SAATAVUUS

Tätä kirjoitettaessa esteettisten lääkäreiden tekemät rasvansiirrot (paikallispuudutus) hinnoitellaan seuraavasti:

  • kasvojen nanorasvansiirto Helsingissä tai Turussa — 1490 €

  • rasvansiirto kasvoihin Helsingissä tai Turussa, pieni alue — 1990 €

  • rasvansiirto kasvoihin Helsingissä tai Turussa, laaja alue — 2990 €

  • Ajantasaiset hintatiedot löytyvät hinnastosivuilta.

  • Aktiivirahalla maksettaessa kuukausierät ovat alk. 50–100 €.

Rasvansiirtoja tekee Helsingin klinikallani myös plastiikkakirurgian erikoislääkäri Riikka Veltheim. Hänen hintansa löytyvät täältä.

Lääkäri Piotr Sikorski

Sikorski on laillistettu lääkäri ja Cityklinikan toimitusjohtaja.

Hän on Suomen ensimmäinen ja ainoa American Academy of Aesthetic Medicine -johtokunnan sertifioima esteettinen lääkäri.

Sikorski toimii Helsingin Laser & Health Academy® Training Centerin johtavana kouluttajana. Keväästä 2017 lähtien hän on kouluttanut myös American Academy of Aesthetic Medicine -kurssilaisia ympäri maailmaa.

2 kommenttia . Avainsanat: kauneudenhoito, ikääntyminen, rasvansiirto

Eikö demokratia riitä - yritysjohto aktivistina

Keskiviikko 14.3.2018 klo 0:29 - Mikko Routti

Kuva: Mikko Routti

Luemme näinä päivinä yhä enemmän mediasta yritysjohtajien kannanottoja päivänpoliittisiin ja ympäristökysymyksiin. Miten tätä pitäisi oikein tulkita? Vaikka yritysjohtajien kannanotot mm. ilmastokysymyksiin ja työelämäkysymyksiin Suomessa ja USA:ssa ovat meidän monen mielestä "oikeita" niin yrityksissä on syytä pohtia miten ja millä edellytyksillä tähän mennään. Sekä talouden että politiikan näkökulmasta kiinnostava tuore kommentti oli Nokian toimitusjohtajan Rajeev Surin maailman mobiiliteknologiakonferenssissa Barcelonassa mainitsema ajatus perustulon tarpeellisuudesta tekoälyn viemiä työpaikkoja korvattaessa.

Yritykset ovat kaikkialla osa yhteiskuntaa hyvässä ja pahassa ja vaikuttavat niihin lukemattomilla tavoilla. Kilpailukykyä ja verotusta koskevissa asioissa yritysjohto on aina ollut julkisuudessa. On valitettavasti varsin europpalainen ilmiö, että yritysten vaikutusta politiikkaan rajoitetaan mm. omistusten julkisuudella, intressiriitojen tuomitsemisella ja julkisen tuen avoimuudella. Muualla maailmassa moni asia ei ole muuttunut näin, vaan taloudellinen ja poliittinen valta ovat samoissa käsissä ja tämä aiheuttaa monenlaisia riskejä sekä yrityksille että kansoille. Suomessa paine johtajien kannanottoihin päivänpolttavissa asioissa on myös ollut pienempi kuin kaksipuoluejärjestelmissä, missä nopeat heilahdukset voivat vaatia pikaisia toimia. Samoin konsensusprosessit ovat luoneet kanavia dialogille.

Yritysvastuu on hyvä tausta tarkastella tätä ilmiötä: näissä viitekehyksissä otetaan kantaa firman ja valtion hyväksyttävään interaktioon, esim. ympäristön ja ihmisoikeuksien osalta. Niissä myös korostetaan yrityksen tarkoituksen, arvojen ja etiikan merkitystä, ja suomalaisten edelläkävijöiden arvot ja sisäinen prosessi antavatkin vahvan pohjan ottaa oikealla tavalla kantaa asioihin. Presidentti Trumpin ja muiden populistipoliitikkojen kannanottoja mm. maahanmuuttoasioissa on kritisoitu nimenomaan yhteisesti työntekijöiden kanssa luotujen yritysarvojen pohjalta ihmisoikeuksien vastaisina. Sote-uudistuksen vaikeuksia katsoessa näyttää muuten siltä, että 50 kansallisuutta edustavan ja 20 000 hengen firman arvot ovat joskus paremmin keskenään sopusoinnussa kuin maan hallituksen.

Kestävän kehityksen SDG-viitekehys nimenomaan näkee yritykset talouden ja ympäristön ongelmien ratkaisijoina, joten täältä löytyy myös kestävät perustelut aktivismille. Valtiot ja kunnat eivät voi ratkaista kaikkia yhteiskuntien haasteita, vaan yrityksillä on tässä Suomessakin iso rooli. Tässä tulemme taas vastuullisuuden merkitykseen, eli kun omat asiat ovat kunnossa, niin roolia voidaan laajentaa. Kuitenkin, silloin kun mennään yritysten ydintoiminnan ulkopuolelle, johtajan oman moraalisen kompassin pitäisi olla tarkkana, koska asioissa voidaan mennä pieleen. Esimerkiksi sote-uudistuksessa ja muussa julkisten tehtävien privatisoinnissa ulkoistustoimijan vastullisuudelle tulisi panna arvo osana laatua, myös hinnan kustannuksella. Yrityksen vastuullisuus ei ole pehmoilua, vaan siitä voidaan esittää myös varsin objektiivisia arvioita.

Kun nämä vastuullisuusasiat ovat kunnossa, myös viestintä ja markkinointi voivat hyödyntää näitä normaaleina kilpailutekijöinä. Finlaysonin Jukka Kurttila ei ole enää yksin. Tätä aktiivisuutta on nähty viime kuukausina mm. rahoitusalan johdon uudenlaisissa ulostuloissa. Yritysjohdon vahvistunutta yhteiskunnallista lukutaitoa ja itseluottamusta voi nopeasti hyödyntää somessa ajankohtaisissa keskusteluissa.

MIKKO ROUTTI
Toimitusjohtaja, FIBS
mikko.routti@fibsry.fi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työelämä, yritysjohto, kannanotot

Kolumni : Yhdessä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan

Tiistai 6.3.2018 klo 16:06 - Annika Saarikko, perhe- ja peruspalveluministeri, tasa-arvoasiat

                                             Kuva: Valtioneuvosto

Joulukuussa pääministeri Juha Sipilä julkisti Kansainvälisen tasa-arvopalkinnon saajaksi Saksan liittokansleri Angela Merkelin. Palkinto annetaan Merkelille tunnustuksena tämän urasta ja työstä maailman naisten ja tyttöjen hyväksi.

Kansainvälisen tasa-arvopalkinnon palkintorahat luovutetaan Merkelin toivomuksesta SOS Femmes et Enfants Victimes de Violence Familiale - järjestölle tänään Tampere-talossa.  SOS työskentelee Nigerissä naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Tärkeämpään toimintaan eivät palkintorahat voisi mennä. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen on Suomen tasa-arvopolitiikan keskeisimpiä tavoitteita. Suomi ratifioi Euroopan Neuvoston Istanbulin sopimuksen vuonna 2015 ja sen jälkeen on tapahtunut paljon: turvakotien määrärahoja on nostettu huomattavasti, väkivallan uhreille ja läheisille tarkoitettu 24/7-puhelinpalvelu Nollalinja on aloittanut toimintansa ja seksuaalisen väkivallan uhreille on avattu matalan kynnyksen tukikeskus. Pelkästään tämän hallituskauden aikana turvakotien rahoitusta nostetaan yhteensä 70 prosentilla (11,55 miljoonaa euroa vuonna 2015, ensi vuonna 19,55 miljoonaa euroa).

Myös globaali näkökulma sukupuolittuneeseen väkivaltaan on tärkeä. Suomi on jo pitkään tehnyt töitä YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman puolesta. Tämä työ tarkoittaa muun muassa sitä, että naisten osallistumista ja sukupuolinäkökulmaa vahvistetaan kriisinhallinnassa ja konfliktien ehkäisemisessä. Myös sodalla on sukupuolittuneet seuraukset.

Tästä Suomella on omakohtaisia kokemuksia. Sata vuotta sitten Suomi oli köyhä maa, joka kärvisteli sisällissodan kourissa. Väkivalta oli arkipäivää ja myös naiset ja tytöt saivat osansa sodan julmuuksista. Tänään meidän – vauraan Suomen – velvollisuutena on edistää sukupuolten tasa-arvoa ja väkivallatonta elämää joka puolella maailmaa. Siksi myös kansainvälinen tasa-arvopalkinto on perustettu. Ja siksi kokoonnumme Tampereelle juhlistamaan maailmanlaajuista yhteistyötämme naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta.

Annika Saarikko
perhe- ja peruspalveluministeri,
tasa-arvoasiat

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: väkivalta, naiset, tasa-arvo

Kolumni : Suomessa suojellaan kaikkia lapsia, myös turvapaikanhakijoita

Tiistai 6.3.2018 klo 11:25 - Marjo Malja, sosiaalineuvos

Suomessa suojellaan kaikkia lapsia, myös turvapaikanhakijoita

 Kuva: Sosiaali- ja terveysministeriö

Olipa lapsi syntynyt Suomessa tai jossain muualla, kaikkien lasten oikeus on saada huolenpitoa ja suojelua.

Turvapaikanhakijana Suomeen tulevat lapset saavat vastaanottokeskusten kautta suurimman osan tarvitsemistaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Lapsille tarkoitetut ryhmäkodit ja tukiasuntolat ovat myös vastaanottokeskuksia. Sosiaalipalveluja annettaessa on kaikissa tilanteissa noudatettava hienovaraisuutta ja lievimmän riittävän toimenpiteen periaatetta, jollei lapsen etu muuta vaadi. Jos lapsi on tullut maahan yhdessä vanhempiensa kanssa, myös turvapaikkaa hakevia vanhempia pitäisi tukea kasvatustehtävässään ja huolehtia, että lastensuojelun toimenpiteistä aiheutuu mahdollisimman vähän haitallisia seuraamuksia lapselle ja hänen perheelleen.

Jos turvapaikkaa hakevalla lapsella todetaan lastensuojelun tarve, kunta vastaa lastensuojelun järjestämisestä.

Tarve selvitetään kunnan ja vastaanottokeskuksen henkilökunnan yhteistyössä, samoin periaattein kuin lastensuojelussa muutenkin ja lastensuojelulakia noudattaen. Lastensuojelulaki ei siis rajaudu vain Suomessa pysyvästi asuvia koskevaksi, vaan sen velvoitteet ovat yhtä vahvat myös niissä tilanteissa joissa lapsi on tilapäisesti Suomessa tai hakee turvapaikkaa. Kunta on oikeutettu laskuttamaan turvapaikkaa hakevan lapsen lastensuojelusta aiheutuneista kustannuksista vastaanottokeskusta.

Eräillä vastaanottokeskuspaikkakunnilla on ilmennyt epäselvyyttä siitä, minkä toimijan tehtävänä on antaa lastensuojelun palveluja alaikäisille turvapaikanhakijoille. Siksi STM antanut myös kuntainfon tästä aiheesta. Koottu tietoa turvapaikanhakijoista lastensuojelun asiakkaina on saatavilla lisäksi Lastensuojelun käsikirjasta

Turvapaikanhakijalapsi on usein paennut vainoa tai sotaa, kidutusta, väkivaltaa, syrjintää tai riistämistä tai ollut todistamassa sitä.

Lastensuojelun tarpeessa oleva lapsi on usein kokenut paljon asioita, jota lapsen ei toivoisi kokevan. Turvapaikanhakijalapsi on usein paennut vainoa tai sotaa, kidutusta, väkivaltaa, syrjintää tai riistämistä tai ollut todistamassa sitä. Hän on todennäköisesti menettänyt monia sukulaisia ja ystäviä. Matka Suomeen on voinut olla raskas ja monivaiheinen. Näiden lisäksi edessä on täysin uusi maa ja uusi kulttuuri. Ei ole ihme, jos osa lapsista tällaisella taustalla oireilee hyvin voimakkaastikin.

Vastaanottojärjestelmä vastaa pitkälle lasten ja perheiden tarpeisiin, mutta vastaanottokeskukset eivät voi ja saa jäädä yksin vaikeimpien tilanteiden kanssa. Lapsen edun avaaminen voi auttaa aikuisia tekemään ratkaisuja myös silloin, kun lapsen tarpeet näyttävät olevan ristiriidassa hänen vanhempiensa tai muiden aikuisten intressien kanssa.

Lapsen oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon perustuu YK:n
lapsen oikeuksien yleissopimukseen . Sopimuksen merkitystä lastensuojelutyössä on kuvattu lyhyesti myös mm. lastensuojelun laatusuosituksessa. Sote-uudistuksen liittyvä lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma  on yksi väylä tehdä lapsen oikeuksia näkyväksi Suomessa. Lapsen oikeudet eivät kuitenkaan ole minkään yksittäisen hallituskauden, hankkeen tai vain yksittäisen ihmisen asia. Lapset oikeudet velvoittavat kaikkia aikuisia.

On selvää, että meidän on yhteiskuntana viime sijassa huolehdittava kaikkien Suomessa olevien lasten hyvinvoinnista. Se on minun ja sinun tehtävä.

Marjo Malja

sosiaalineuvos

Lisätietoa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lastensuojelu, sosiaalipalvelut, turvapaikanhakija

Kolumni : Suomen, Alankomaiden, Irlannin, Latvian, Liettuan, Ruotsin, Tanskan ja Viron valtiovarainministerit ottavat yhdessä kantaa talous- ja rahaliiton (EMU) kehittämiseen

Tiistai 6.3.2018 klo 9:53 - Valtiovarainministeri Petteri Orpo

Orpo_Petteri_web_7123.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Suomen näkökulmasta talous- ja rahaliiton keskeiset ongelmat ovat ylivelkaantuminen ja markkinakurin puute sekä valtioiden ja pankkien välinen kohtalonyhteys. Suomi korostaa ja on korostanut omissa EMU:n kehittämistä koskevissa kannanotoissaan markkinakuria ja jäsenmaiden vastuuta omasta taloudestaan.

Useat jäsenmaat jakavat näkemyksemme kokonaan tai osittain. Kun keskustelua EMU:n kehittämisestä tämän kevään aikana käydään, tulen pitämään seuraavia periaatteita ja tavoitteita esillä yhdessä Alankomaiden, Irlannin, Latvian, Liettuan, Ruotsin, Tanskan ja Viron kollegoideni kanssa.

Ensinnäkin, EMU:n tulevaisuutta on käsiteltävä kaikkien EU-jäsenmaiden kesken. Yhtenäisyys on keskeinen arvo Britannian EU-eron jälkeiselle unionille. EMU:n tulevaisuuteen liittyvät kysymykset ovat merkittäviä kaikille EU-maille. Siksi niistä tulisi keskustella ja päättää yhdessä. Uusien EMU-aloitteiden tulisi olla avoinna myös euroalueen ulkopuolisille maille vapaaehtoiselta pohjalta.

Toiseksi, vahvempi EMU edellyttää päättäväisiä toimia ennen kaikkea kansallisella tasolla ja yhteisten sääntöjen noudattamista. Tämä alkaa toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia ja kunnioittamalla vakaus- ja kasvusopimusta. Näin luodaan puskureita kansallisiin budjetteihin, jolloin kansallisilla finanssipolitiikoilla on tilaa toimia ja lieventää talouden laskusuhdanteita.

Kolmanneksi, meidän tulee keskittyä aloitteisiin, joilla on kansalaisten tuki. Rahoituskriisi ja sen jälkeinen valtioiden velkakriisi ovat vaikuttaneet kansalaisiin kaikissa jäsenvaltioissa. Meidän on tehtävä kaikkemme lujittaaksemme taloudellista ja rahoitusvakautta sekä palauttaaksemme kansalaisten luottamuksen. EMU:n syventämisessä tulisi painottaa todellista lisäarvoa, ei kauaskantoista toimivallansiirtoa Euroopan tasolle. Siksi meidän tulee pyrkiä löytämään yhteisymmärrys niistä asioista, joita ehdottomasti tarvitsemme. Etusijalla tulisi olla pankkiunionin loppuunsaattaminen sekä Euroopan vakausmekanismin (EVM) muuttaminen Euroopan valuuttarahastoksi (EVR).

Neljänneksi, olemme kaikki sitoutuneet pankkiunionin loppuunsaattamiseen Ecofin-neuvoston kesäkuun 2016 etenemissuunnitelman mukaisesti. Sen tulisi säilyä perustana jatkokeskusteluille. Seuraava askel voisi olla tarpeellisten jatkoaskelien täsmentäminen. Nämä voisivat liittyä mm. riittäviin puskureihin sijoittajanvastuun toteuttamiseksi, järjestämättömiin luottoihin tai kansallisiin maksukyvyttömyysmenettelyihin. Meidän tulisi jatkaa keskusteluja yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisestä varautumisjärjestelystä sekä teknisiä keskusteluja yhteisestä Eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä (EDIS). Poliittiset keskustelut yhteisestä talletussuojajärjestelmän ensimmäisestä vaiheesta voitaisiin aloitta sitten, kun riskien vähentämistä on tehty riittävästi. Meidän tulisi edistyä myös pääomamarkkinaunionin kehittämisessä.

Viidenneksi, EVM:ää tulisi vahvistaa ja mahdollisesti kehittää Euroopan valuuttarahastoksi (EVR). ,:llä tulisi olla suurempi vastuu rahoitustukiohjelmien kehittämisestä ja seurannasta. Päätöksenteon tulisi edelleen säilyä jäsenvaltioiden käsissä. On tärkeää säilyttää nykyiset äänestyssäännöt nykyisen hallitustenvälisen järjestelmän mukaisena. Lisäksi olisi tutkittava keinoja vahvistaa puitteita hallitulle valtionvelan uudelleenjärjestelylle, jos velka on kestämättömällä tasolla.

Kuudenneksi, seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen avulla voidaan edistää kestävää kasvua, ja rahoituskehys voidaan mukauttaa tukemaan rakenneuudistusten toimeenpanoa, kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden vastuuta ja omistajuutta tällaisista uudistuksista. EU-budjetin parempi keskittyminen rakenneuudistuksiin voisi tukea niiden täytäntöönpanoa. EU-budjetista rahoitettavat kohdennetut investoinnit voivat myös täydentää rakenneuudistusten vaikutuksia. Näiden toimien olisi heijastettava EU:n tulevan talousarvion budjettirajoitteita.

Petteri Orpo

Valtiovarainministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EMU, EVM, EVR

Kolumni : Tasa-arvoa työttömille

Maanantai 5.3.2018 klo 13:27 - Pirkko Mattila, sosiaali- ja terveysministeri

Pirkko-Mattila-3.jpg

Kuva:Valtioneuvosto

Aika ajoin keskusteluissa ja tutkimuksissa nousee kysymys siitä, kuuluisiko ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille työttömille vaikka nykyjärjestelmämme perustuu ajatukseen vakuuttamisesta.

Sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisen kynnyksellä on hyvä arvioida tämäkin kokonaisuus. Myös tuore OECD:n maaraportti 2018 ehdotuksineen nostaa esiin tarpeen ansiosidonnaisen työttömyysturvan kattavuuden arvioinnista.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä on tänään asetettu selvityshenkilö, joka lokakuun loppuun mennessä arvioi ja selvittää nykyjärjestelmää ja sen kehittämistarpeita.

Kannustinloukkujen vähentämistä ja sosiaaliturvan tulevaisuutta koskien on tällä hallituskaudella toteutettu useita ainutlaatuisia hankkeita. Moni on vielä käynnissäkin, perustulokokeilu on suuren kansainvälisen huomion kohteena ja saamme siitä paljon eväitä tulevaisuuden uudistuksiin. Käynnissä on myös osallistavan sosiaaliturvan kokeilu sekä osatyökykyisten kärkihankkeessa toteutettavat hankkeet, kuten niin kutsuttu lineaarinen malli työkyvyttömyyseläkkeen ja ansiotulon yhteensovittamisesta. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan arviointi istuu hyvin tähän selvitettävien asioiden kokonaisuuteen. Sillä on tärkeä rooli työllisyyden ja toimeentulon kokonaisuudessa.

Nämä kaikki selvitykset ja kokeilut tähtäävät lopulta samaan päämäärään, siihen miten uudistamme koko perusturvaamme. Ennen kaikkea, miten teemme sen ihmisen kannalta kestävällä, kannustavalla ja inhimillisellä tavalla. Niin, että jatkossa tuki ja turva muotoutuu ihmisen tarpeisiin ja elämäntilanteeseen, eikä ihminen tuen koukeroihin.

Ja palatakseni vielä selvityksen taustoihin, pidän tärkeänä, että järjestelmämme ei jakaisi työttömiä kahteen leiriin. Selvityshenkilön tehtävänä on tuottaa kuvaus nykytilasta ja selvittää ansioturvan kehittämistarpeita. Toivon, että löytäisimme keinon, jolla voitaisiin edistää tasa-arvoa tässäkin asiassa.

Pirkko Mattila
sosiaali- ja terveysministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työttömyysturva, sosiaaliturva

Kolumni : Maakunta- ja sote-uudistuksesta

Perjantai 2.3.2018 klo 18:17 - Päivi Nerg ja Martti Hetemäki

Sote-lainsäädännön vaikutukset riippuvat ratkaisevasti järjestelmän toimeenpanosta. Nykyinenkin lainsäädäntö on johtanut hyvin erilaisiin kustannuksiin eri aikoina ja eri puolilla maata. Avaamme seuraavassa tätä sekä sitä, mitä uudistuksen kustannusten hillintätavoitteen toteutus edellyttää.

Sote-menot poikkeavat paljon alueiden välillä (oheisen esityksen diat 2-4). Myös ns. tarvevakioidut erot menoissa ovat suuret. Eli sama lainsäädäntö tuottaa hyvin erilaiset kustannukset eri alueilla syistä, jotka eivät liity väestöllisiin erityistekijöihin.

Myös koko maan tasolla nykyisen sote-järjestelmän kustannukset ovat olleet hyvin erilaiset eri aikoina. Dian 5 mukaan terveysmenot olivat 6,9 % vuonna 2000 ja 9,6 % vuonna 2015 suhteessa BKT:een. Tämän nousun takana oli terveydenhuollon menojen yli kaksinkertaistuminen, ei viime vuosien heikko talouskasvu. 

Diassa 6 esitetään henkeä kohti laskettujen terveysmenojen keskimääräinen vuosittainen reaalikasvu Pohjoismaissa ajanjaksolla 1995-2009. Suomessa tuo kasvu oli 4,1 % vuodessa. Siitä vain 15 % johtui väestön ikärakenteen muutoksesta. Vaikka Suomessa terveysmenojen kasvu on ollut erittäin nopeaa, ovat esimerkiksi erot palvelujen saatavuudessa suuria. 

Toteutunut menojen kehitys ja suuret tehokkuuserot alueiden välillä osoittavat siis, että sama lainsäädäntö voi johtaa hyvin erilaisiin kustannuksiin. Mikä sitten määrittää sote-uudistuksen tavoitteeksi asetetun 3 mrd. euron kustannusten hillinnän onnistumisen? 

Täytäntöönpano ratkaisee uudistuksen onnistumisen

Suomen sote-uudistuksesta jo runsas vuosi sitten julkistettu kansainvälinen arvio painotti, että uudistuksen kustannuskehityksen ratkaisee sen täytäntöönpano. Lait antavat raamit ja pohjan, mutta ne eivät määritä lopputulosta.  Tärkeitä asioita ovat uudistuksen vaiheistus, ammattimainen tiedolla johtaminen, parhaimpien käytäntöjen omaksuminen, keskitettyjen asioiden kautta hyötyjen hakeminen, digitalisaation tehokas hyödyntäminen, osaamistason nostaminen sekä jatkuva arviointi ja korjausliikkeet.

Virkamiehet ovat koko uudistuksen ajan korostaneet uudistuksen riittävän vaiheistuksen merkitystä. Maakunnilla on järjestelmän toimeenpanossa erittäin vaativa tehtävä, joka vaatii aikaa. Esimerkiksi Ruotsin valinnanvapausjärjestelmän kapitaatiokorvausjärjestelmän kokemukset osoittavat, että sama lainsäädäntö voi johtaa soveltamisesta riippuen hyvin erilaisiin tuloksiin eri alueilla. Lääkäri-lehti on julkaissut VATT:n tutkijoiden erinomaisen artikkelin, joka valottaa hyvin juuri järjestelmän yksityiskohtien tärkeyttä.

Sote-uudistuksessa siirrytään 190 kunnallisen järjestäjän mallista 18 maakunnallisen järjestäjän malliin.  Samassa yhteydessä tietojärjestelmät uudistetaan asteittain siten, että se mahdollistaa nykyistä paljon paremman tiedon hyödyntämisen eri toiminnoissa, ennaltaehkäisevästä hoidosta johtamiseen saakka. Lisäksi investoinnit ja teknologiaratkaisut voidaan tehdä keskitetysti, mikä myös tuo ilmeisiä hyötyjä.

Erilaiset toimintamallit hyödynnetään uudistuksen toimeenpanossa. Tampereen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus on hyvä esimerkki uudenlaisesta toimintamallista. 

Onko sote-järjestäjiä liikaa?

Paljon on kritisoitu sote-järjestäjien suurta määrää ja joidenkin maakuntien pientä kokoa. Nykyiset tarvevakioidut menot osoittavat kuitenkin, että pienetkin sairaanhoitopiirit voivat olla tehokkaita. Pienet Keski-Pohjanmaan SOITE, Pohjois-Karjalan Siun sote ja Etelä-Karjalan EKSOTE ovat sote-uudistuksen valmistelussa edenneet myös nopeammin kuin monet muut alueet. Lisäksi sote-uudistukseen sisältyy ns. evoluutiopykälä, jonka mukaan maakunnan itsenäisyys riippuu siitä, miten hyvin se pystyy hoitamaan asiansa. 

Toinen kritiikin kohde on ollut, että maakunnilta puuttuu kannustin tehokkaaseen sote-palvelujen järjestämiseen, koska niillä ei ole verotuloja. Jos verotusoikeus olisi avain tehokkuuteen, niin nykyisen kunnallisen järjestelmän olisi pitänyt tuottaa toisenlaiset tulokset. Karkea kuva toteutuneesta kehityksestä on, että kuntien menot ovat kasvaneet nopeasti, kun niiden tulot ovat kasvaneet nopeasti. 

Reaaliaikainen ja vertailukelpoinen avoin tieto oman ja muiden maakuntien sote-palvelujen saatavuudesta, laadusta ja kustannustehokkuudesta on tärkeä kannustin. Sitovan budjettirajoitteen oloissa palvelujen ja maakunnan itsenäisyyden turvaaminen edellyttää tehokasta toimintaa. Maakunnan päättäjillä on suuri intressi varmistaa, että sote-palvelujen johtaminen on ammattimaista ja hyvää. Mallissa maakuntajärjestäjä ja tuottaja erotetaan toisistaan juuri tämän takia. Maakuntien tehokkuudessa säästetty raha jää niille itselleen. Tämä on vahva kannustin kehittämiseen.

Vuoropuhelun ja jatkuvan kehittämisen merkitys

Valtiovarainministeriöllä on jo tänä keväänä kunkin 18 maakunnan liiton edustajien kanssa simulointiharjoitus maakunnan monivuotisista menokehyksistä. Näissä ja muissa valmisteluissa esille tulevien ongelmien perusteella järjestelmää on oltava valmis muuttamaan. 

Eräs tärkeä opetus muiden maiden terveydenhuollon uudistuksista on, että uusi järjestelmä ei toimi aluksi moneltakaan osin tavoitellulla tavalla. Järjestelmää on siis oltava valmis nopeasti ja merkittävästikin muuttamaan. Yhtä tärkeää on, ettei uusi järjestelmä estä sitä hyvää kehitystyötä, joka on monilla alueilla jo nyt menossa. 

Sote-uudistus on välttämätön, jotta sote-palvelut voidaan turvata väestön ikärakenteen nopeasti muuttuessa. Dian 3 mukaan 75-vuotta täyttäneitä on 12 vuoden kuluttua noin 60 prosenttia enemmän kuin nyt. Dian 4 mukaan hoivamenot alkavat nousta jyrkästi yli 75-vuoden iässä. 
Yhtä optimaalista sote-järjestäjien lukumäärää tai parasta alueellista hallintomallia ei ole olemassa. Mitään mallia ei tule myöskään hakata kiveen, vaan sitä pitää voida valmistelussa saatujen tietojen ja kokemusten perustella voida muuttaa palvelujen saatavuuden, laadun ja rahoituksen turvaamiseksi. 

Maakunta- ja sote-uudistuksesta -kolumnin diaesitys

Päivi Nerg

Maakunta- ja sote-uudistuksen projektijohtaja, alivaltiosihteeri

Martti Hetemäki

Valtiosihteeri kansliapäällikkönä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maakunta, sote

Sata vuotta sitten: palkka palvelussitoumusta vastaan

Torstai 1.3.2018 klo 9:54 - Janne Nokki, tulliylitarkastaja

https://www.epressi.com/media/userfiles/21691/1519889161/sitoumus.jpg

Vaikka iso osa virkamiehistä oli helmikuun alussa lähtenyt tullikamareista, joukko tullivartijoita ja päällysmiehiä jäi työhön. Helsingissä, Turussa ja Viipurissa ohjat otti Suomen Tullimiesliiton paikallinen osasto. Päähuoli kohdistui palkan saantiin. Muita ansiomahdollisuuksia ei ollut, ja monella oli iso perhe.

Vanha tullihallinto maksoi vielä helmikuussa työhönsä jääneiden toimenhaltijoiden palkat. Helsingissä ja Viipurissa tullikamarin johto ilmaisi toiveenaan, että osa henkilökunnasta jatkaisi, jotta tullikamari ei joutuisi vieraisiin käsiin. Suljetuissa pienemmissä toimipaikoissa oli jopa epävirallista vartiointia.

Saatuaan haltuunsa Suomen Pankin Kansanvaltuuskunta pystyi maksamaan työhön jääneiden tullimiesten palkat ja muut Tullin menot. Tullineuvosto määräsi kuun vaihteessa, että maaliskuun palkkaa ei saa, ellei allekirjoita sitoumusta palvella ”kaikissa tullitehtävissä” sekä noudattaa Kansanvaltuuskunnan ja Tullineuvoston antamia määräyksiä. Osa palkoista maksettiin Kansanvaltuuskunnan seteleillä, jotka muuttuivat huhtikuun jälkeen arvottomiksi.

Palkan lisäksi sitoumuksesta kieltäytyjiltä evättiin myös muut korvaukset. Esimerkiksi Tampereen kolmen tullivartijan virkamatkoista ennen vallankumousta ei suostuttu maksamaan korvauksia, koska kyseiset henkilöt olivat ”vastavallankumouksellisesti poistuneet toimistaan”. Lisäksi 11.3. ilmoitettiin, ettei maaliskuun huomattava palkankorotus koskenut niitä, jotka olivat ”osallisia vastavallankumouksellisen toiminnan suosimiseen”.

Helsingissä noin sata tullivartijaa ja päällysmiestä allekirjoitti sitoumuksen. Turussa heitä oli reilu kolmisenkymmentä, Viipurissa suunnilleen saman verran, samoin Kannaksen maarajalla.

Myöhemmin allekirjoittaminen tulkittiin uskollisuudenvalaksi punaiselle hallitukselle. Jotkut koettivat esittää, etteivät ymmärtäneet mitä olivat allekirjoittaneet, jotkut sanoivat, etteivät olleet lukeneet tekstiä, jotkut taas vetosivat ruotsinkielisyyteensä.

Tullineuvosto kirjoitti Kansanvaltuuskunnalle 26. helmikuuta, että ”maan tulliolot olivat joutuneet epäjärjestykseen tarpeellisen työvoiman puutteessa”. Kun purjehduskausi alkaisi, tulisi ongelmia. Se ehdotti ”oppikurssien” järjestämistä tullivartijoille, jotta nämä pystyisivät hoitamaan kaikkia tehtäviä.

Lähde: Tullineuvoston asiakirjat. Vapaussodan arkisto; Valtiorikosoikeuden aktit. KA.

Vuonna 2018 Tullin historiamuisteluissa paneudutaan vuoden 1918 vaiheikkaisiin ja samalla traagisiin tapahtumiin. Vaikka Tulli ei ollut tapahtumissa kovin keskeinen toimija, se oli valtiovallan ytimessä. Taisteltaessa valtiosta myös Tulli joutui kriisiin mukaan.

Janne Nokki, tulliylitarkastaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tullihallinto, sitoumus, tullivartijat, palkat

Avoin kirje kanamunatuotannon läpinäkyvyyden lisäämiseksi

Maanantai 26.2.2018 klo 21:19 - Janne Torikka / Munax Oy

                           Janne Torikka

                                                Kuva: Janne Torikka

Viime aikoina lehdistössä on luettu eri yhtiöiden irtiottoja virikehäkkituotannosta luopumiseksi, koska se ei täyttäisi eettisen tuotannon tai eläinten hyvinvoinnin vaatimuksia. Katson velvollisuudekseni kertoa ja muistuttaa nykytilanteesta.

 

Suomessa niin kuin myös EU:ssa on siis neljä laillista tuotantotapaa. Virikehäkkikanalat (60 %), lattiakanalat (33 %) ulkokanalat (1 %) ja luomukanalat (6 %). Prosenttiluvut tarkoittavat tuotannon määrää Suomessa. Kaikki tuotantotavat on siis laillisia ja hyväsyttyjä. Minä Munaxin toimitusjohtajana haluan muistuttaa, että perinteiset häkkikanalat kiellettiin vuoden 2012 alusta. Tuolloin ala investoi merkittävästi ja eläinten hyvinvointia parannettiin eri tuotantomuodoilla. Häkkikanalat muuttuivat virikehäkkikanaloiksi ja kanoille tuli lisätilaa nyt 750cm²/kana, kuopsutusalue, pesä, orret ja kynsiviilat. Investointi oli noin 20€/ kana ja yhteensä luokkaa 50 miljoonaa euroa eli varsin mittava ja iso koko alalle.

Olemme nähneet kuvia huonosti hoidetuista kanaloista tai kielletyistä laitteista julkisuudessa, me alana tuomitsemme kaikenlaisen laittoman toiminnan tai eläinten hoidon laiminlyönnit, niitä emme hyväksy. Tosi asia on kuitenkin, että suomalainen kana voi hyvin ja niitä hoidetaan ammattitaidolla.

Nyt siis Hyy Yhtymän ravintolatoiminnan liiketoimintajohtaja Marika Risku liputtaa kokonaista tuotantomuotoa vastaan, mikä tuntuu ko. tuottajia halventavalta ja alentavalta. Missään muualla maailmassa ei ole kanoille tehty vastaavaa elinolosuhteiden parannusta, kanat Aasiassa ja Amerikassa asuvat ahtaammin kuin EU:ssa. Jos haluamme kansallisesti lopettaa yhden tuotantotavan niin se samalla tarkoittaa, että meiltä viedään kansainvälinen kilpailukyky myydä munia ja munatuotteita. Lisäksi haluan muistuttaa, että meillä Suomessa kaikki munat ovat salmonella- ja antibioottivapaita. Meille kananmunatuottajille suomalaiseen kananmunan riittävyys on tärkeä asia. Kun alan ulkopuolella olevat henkilöt tekevät suuria linjavetoja, niin henkilö saattaa tietämättään ottaa samalla kantaa hintamuutokseen ja suomalaisen kananmunan riittävyyteen. 

Nykyisellään kulutuksesta 60 % on virikehäkkikanojen munia, jos kuluttuja valitsee jonkun toisen tuotantomuodon niin ala kyllä investoi siihen ja kehitys on kestävää ja taloudellisesti mahdollista myös tuottajalle. Sillä jos tuottaja nyt pakotetaan muuttamaan tuotantotapaa väkivalloin on vanhasta investoinnista yhä merkittävä osa maksamatta, kun aikaa on kulunut vasta reilut 5 vuotta edellisestä investoinnista.

Yhteistyöterveisin Janne Torikka Munax Oy

Munax tarjoaa kuluttajille kaikki neljä tuotantotapaa, jotka kuluttaja voi kaupasta valita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kananmunat, tuotanto

Kolumni: Onnistuneella viestinnällä taataan demokratian toteutuminen

Tiistai 20.2.2018 - Thomas Sund, Valtiovarainministeriön viestintäpäällikkö

Valtiovarainministeriö

Kohta pääset vaikuttamaan oman maakuntasi asioihin, mutta tiedätkö mistä vaaleissa on kyse? Kysymys on tärkeä ja varmasti aiheellinen. Hallitus antaa maaliskuussa maakuntia koskevan lainsäädännön eduskunnalle ja ensimmäiset maakuntavaalit järjestetään lokakuussa 2018.

Tiukasta valmisteluaikataulusta huolimatta maakunta- ja sote-uudistuksen viestintää on toteutettu suunnitelmallisesti koko reformin ajan, mutta viestintä on tähän asti suunnattu valmistelijoille ja asiantuntijoille. Painopiste muuttuu maaliskuussa, jolloin asukkaille suunnattu Maakunta tutuksi -viestintäkampanja käynnistyy. Laaja kampanja jatkuu maakuntavaaleihin asti ja sen tavoitteena on lisätä tietoisuutta maakuntien vastuista, päätöksenteosta ja toiminnasta. Viestintäkampanja toteutetaan suomeksi ja ruotsiksi muun muassa radiossa, televisiossa, sosiaalisen median sovelluksissa ja ulkomainonnan avulla.

Viestintäkampanjan suunnittelun yhteydessä olemme kyselyn avulla selvittäneet asukkaiden tietoisuutta maakunta- ja sote-uudistukseen liittyvistä asioista. 1 000 henkilön vastauksista käy selkeästi ilmi, että viestintäkampanjalle on vahva tilaus. Kyselyyn vastanneet arvioivat tuntevansa parhaiten mediassa paljon esillä olleet sosiaali- ja terveydenhuoltoon tulevat muutokset, mutta monet maakuntien muut tehtävät jäävät vielä osittain hämärän peittoon. Olemme hyödyntäneet kyselyn tuloksia viestintäkampanjan suunnittelussa ja painotusten valinnassa.

Onnistuneet ensimmäiset vaalit

Mediassa on esitetty huolta maakuntavaalien äänestysvilkkaudesta sekä puolueiden valmiudesta maakuntavaalitoimintaan ja ehdokasasetteluun. Hyvällä viestinnällä takaamme asukkaiden riittävän tiedonsaannin ja demokratian toteutumisen.

On tärkeää, että maakuntademokratialle saadaan hyvä alku, koska ensimmäiset maakuntavaltuustot luovat maakunnille sen toiminnan perustan. Valtuustoilla on maakuntien toimintaa ja taloutta koskeva kokonaisvastuu. Niiden tehtävänä on muun muassa päättää maakuntien hallinnosta, toimielimistä ja organisaatiosta. Maakuntavaltuustot asettavat maakunnan johtamisjärjestelmän ja valitsevat johtavat virkamiehet. Lisäksi ne hyväksyvät maakuntastrategian, jossa linjataan muun muassa sote-palvelustrategia, palvelulupaus sekä maakunnan sote-palveluverkko.

Kyselyssä kysyimme muiden asioiden ohella, kuinka todennäköisesti vastaaja äänestää maakuntavaaleissa. Noin 60 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti äänestävänsä maakuntavaaleissa. Lokakuussa nähdään, mikä äänestysprosentti lopulta on, mutta ensimmäiset maakuntavaalit voivat lopulta kiinnostaa asukkaita odotettua enemmän.

Teemme kaikkemme lisätäksemme yleistä tietoisuutta tulevien maakuntien toiminnasta ja vastuista. Uskon, että parempi tietoisuus maakuntien vastuista ja tehtävistä johtaa hyvään äänestysprosenttiin ja lisää toisaalta potentiaalisten vaaliehdokkaiden halukkuutta asettua ehdolle.

Maakunnat kantavat vastuuta viestinnästä

Valtiotasoisen viestintäkampanjan lisäksi on vuoden 2018 aikana tulossa runsaasti muita viestinnällisiä toimenpiteitä. Oikeusministeriö toteuttaa kattavan viestintäkampanjan, jossa keskitytään vaaleihin ja niiden järjestämiseen. Kuntaliiton maakuntavaaleihin liittyvät viestintäkampanjat alkavat puolestaan kesän ja syksyn aikana.

Teemme myös jatkossa viestintäkampanjoita eri painotuksilla (esimerkiksi sote) ja jatkamme hyvää yhteistyötä maakuntien viestijöiden kanssa. Maakuntien omat viestijät valmistelevat viestintämateriaaleja ja alueellisia kampanjoja, joissa esitellään alueiden omia näkökulmia.

Suosittelen lämpimästi olemaan yhteydessä oman maakunnan valmistelijoihin ja viestijöihin. Tietoa ja tukea on runsaasti tarjolla jo nyt.

Maakuntien vastuu kansalaisviestinnästä kasvaa jatkossa. Itsehallinnollisten maakuntien on huolehdittava siitä, että maakunnalliselle ja alueelliselle viestinnälle on varattu riittävästi resursseja.

Hyvällä viestinnällä, suunnitelmallisuudella ja riittävillä viestinnän resursseilla voidaan välttää monta karikkoa.

Thomas Sund,

Valtiovarainministeriön viestintäpäällikkö

Maakunta- ja sote-uudistuksen valtakunnallisen viestinnän koordinointi, muutosviestinnän valmistelu ja johtaminen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maakunta, sote, viestintä

Sata vuotta sitten: Tullihallitus lakkautetaan, tilalle Tullineuvosto

Keskiviikko 14.2.2018 klo 0:39 - Janne Nokki , museonhoitaja, tulliylitarkastaja

tullimuseo.jpg

Ainoa kuva Suomen tullineuvostosta, otettu luultavasti maaliskuun 1918 alkupäivinä

13. helmikuuta 1918 Suomen kansanvaltuuskunta julisti Tullihallituksen lakkautetuksi. Tullitoimintaa oli kuitenkin määrä jatkaa suoraan entiseltä pohjalta. Tulliasiat alistettiin kansanvaltuuskunnan raha-asiain osastolle. Osastoa johti valtuutettu eli komissaari. Ensimmäisenä raha-asiain komissaarina toimi toimittaja-kansanedustaja Jalo Kohonen. Hän sai helmikuun alussa rinnalleen kansanedustaja Edvard Gyllingin, joka oli 1910-luvun alussa itse työskennellyt Tullihallituksessa tilastovirkamiehenä. Tulli oli kansanvaltuuskunnalle tärkeä viranomainen, joka mainittiin sittemmin jopa sen valtiosääntöehdotuksessa.

Lakkautetun Tullihallituksen tilalle perustettiin uusi elin, Suomen tullineuvosto. Neuvostomallia sovellettiin muissakin hallinnoissa, kuten rautateillä ja postissa.

Esikuvana olivat Venäjän neuvostot, joiden tehtävänä oli ollut tuoda kansan tahto hallinnon toimintaan. Käytännössä Tullineuvosto johti Suomen tullilaitosta, joka edusti punakaarteista erillistä siviilihallintoa. Punaisen Suomen uudeksi eduskunnaksi muodostettiin Työväen pääneuvosto.

leimasin-tulli.jpg

Tullineuvoston leimasin muodostettiin tullivartijoiden lakkimerkin Merkurius-kuviosta.

Vaikka suuri osa tullivirkamiehistä oli Virkamiesliiton julistuksen mukaisesti lähtenyt pois töistä, joukko tullikamarien tullivartijoita ja päällysmiehiä jatkoi työssään. Tullivartijoiden tehtävät käsittivät lähinnä tullivarastoissa olevien tavaroiden valvontaa, sillä laivaliikenne oli talven vuoksi poikki. Moni katsoi olevansa velvoitettu jatkamaan töitä, koska oli jo nostanut helmikuun palkan, joka oli maksettu kuun ensimmäisenä päivänä. Eikä toisaalta muuta toimeentuloakaan ollut tarjolla. Joissain tullikamareissa ylemmät virkamiehet huolehtivat ennen lähtöään, että työhön jäävät saivat palkkansa. Tullivartijoiden joukossa oli myös niitä, jotka suhtautuivat uuteen hallitukseen suopeasti tai ainakin varovaisen myönteisesti. Osa tyytyi odottamaan, mitä olisi tulossa.

Tullineuvoston valtuutetuksi eli komissaariksi raha-asiain osasto nimitti 9. helmikuuta tullivartija Alfred Blomqvistin. Hän sai tehtäväkseen muodostaa Tullineuvoston ja toimia sen puheenjohtajana. Neuvoston muiksi jäseniksi tulivat tullivartijat Karl Lindholm, Knut Kangas, Juho Paananen, Gustaf Sjöholm, Pekka Kekarainen ja August Salmela Turusta, Helsingistä ja Viipurista. Vaikka Tullineuvoston jäseniä kutsuttiin lehdistössä tovereiksi, neuvoston sisällä nimitystä ei ainakaan pöytäkirjoissa käytetty.

Tullineuvosto siirtyi tyhjäksi jääneisiin Tullihallituksen huoneisiin, Erottaja 2:n neljänteen ja viidenteen kerrokseen. Ensimmäisen kirjeensä kansanvaltuuskunnalle Tullineuvosto lähetti heti 14. helmikuuta. Siinä pyydettiin määrärahaa tullimiesten palkkoja ja muita menoja varten. Neuvosto vastaanotti ensimmäisen kirjeensä kaksi päivää myöhemmin Hämeenlinnan Vallankumouskomitealta. Tullineuvosto kokoontui useita kertoja viikossa. Neuvoston käytössä oli Erottajalla myös kaksi puhelinta.

Turun tullikamarin tullinhoitaja, joka oli tammikuun lopussa sulkenut tullikamarin, pakotettiin saman tien palaamaan työhön. Turun ylempi henkilökunta poistui työpaikaltaan uudelleen 10. päivä helmikuuta. Viipurissa virkamiehet poistuivat tullinhoitajan johdolla töistä vasta 14.2. Viipurin tullinhoitaja ilmaisi lisäksi toivovansa, että oma henkilökunta jäisi työhön pitämään huolta Tullin hallussa olevasta omaisuudesta. Vastaavan toiveen esitti suullisesti myös Helsingin tullinhoitaja.

Helmikuun aikana Tullineuvosto määräsi eri tullikamarien tullivartijoita perustamaan omat tullikamarineuvostot ja valitsemaan niille omat komissaarit. Käytännössä Tullineuvosto nimitti komissaarit. Ensimmäiset tullikamarineuvostot aloittivat toimintansa helmikuun 1918 aikana. Sille ei voitu mitään, että Tullineuvosto joutui helmikuun lopussa toteamaan, että tulliolot olivat ”joutuneet epäjärjestykseen tarpeellisen työvoiman puutteessa”. Tullivartijoita oli alettava kouluttaa tullaustehtäviin, ja uutta henkilökuntaa oli koetettava palkata.

Lähteet: Tullineuvoston asiakirjat. Vapaussodan arkisto; Tullin kuulustelupöytäkirjat; Työmies ja Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantaja helmikuulta 1918.

Vuonna 2018 Tullin historiamuisteluissa paneudutaan vuoden 1918 vaiheikkaisiin ja samalla traagisiin tapahtumiin. Vaikka Tulli ei ollut tapahtumissa kovin keskeinen toimija, se oli valtiovallan ytimessä. Taisteltaessa valtiosta myös Tulli joutui kriisiin mukaan

Janne Nokki , museonhoitaja, tulliylitarkastaja 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulli, tullineuvosto, tullivartijat

Kolumni : Lainmuutokset turvaavat sijoittajansuojaa ja lisäävät kilpailua sijoituspalveluissa

Keskiviikko 7.2.2018 klo 14:26 - Leena Mörttinen, Ylijohtaja, osastopäällikkö / Valtiovarainministeriö

Leena_Morttinen_027_m_pysty.jpg

 Leena Mörttinen. Kuva:Tommi Tolkki, valtiovarainministeriö

Sijoittajansuoja parani tammikuussa, ja suuri osa uusista säännöksistä koskee myös niin sanottuja kevyen toimiluvan yrityksiä. Kevyemmän vaihtoehdon odotetaan lisäävän kilpailua sijoituspalveluissa, mikä hyödyttäisi sijoittajaa.

Lainmuutokset ovat herättäneet pelkoja sijoittajansuojan puutteista. On väitetty, että kevyen toimiluvan yrityksillä olisi lähes vapaat kädet myydä kenelle tahansa sijoittajalle mitä tahansa sijoitustuotteita. Väitteiden mukaan alalla saisi toimia myös sellaisia sijoitusneuvojia, joita uudet säännökset eivät koskisi. On myös väitetty, että Finanssivalvonnalla on heikot mahdollisuudet puuttua kevyemmin säänneltyyn toimintaan.

Nämä väitteet eivät pidä paikkaansa.

Lainvalmistelija sovittaa yhteen vastakkaisia intressejä

Keskustelun taustalla on lakiuudistus, jolla pannaan täytäntöön EU:n asetus ja direktiivi rahoitusvälineiden markkinoista (MiFID 2). Valtiovarainministeriö valmisteli lakipakettia huolella usean vuoden ajan. Finanssivalvontaa ja toimialaa kuultiin aktiivisesti.

Valmistelussa vastakkain olivat toisaalta huoli sijoittajansuojasta monimutkaisten tuotteiden tulviessa markkinoille ja toisaalta huoli sääntelyn kireydestä, joka estää pienten innovatiivisten toimijoiden pääsyn markkinoille. Tällaisten vastakkaisten intressien yhteensovittaminen on lainvalmistelijan arkea.

Toimialalle tulo helpottuu

Suomi päätti ottaa käyttöön direktiivin kansallisen option, joka sallii sen, ettei säännöksiä sovelleta täysimääräisesti tiettyjä sijoituspalveluita tarjoaviin toimijoihin.

Toiveena on, että kun kynnys alalle tuloon on matalampi, markkinoille pääsee uusia, pienempiä yrityksiä. Näin kilpailu lisääntyy esimerkiksi sijoitusneuvonnan tarjoamisessa – ja tästä hyötyy myös sijoittaja.

Samalla kuitenkin varmistettiin, että merkittävä määrä tärkeitä vaatimuksia ulottuu myös kevyemmän toimiluvan yrityksiin. Tämä tukee kestävää toimintaa ja parantaa uskottavuutta asiakkaan silmissä.

Jos yritys on saanut Finanssivalvonnalta uudentyyppisen kevyttoimiluvan, se saa tarjota sijoitusneuvontaa ja toimeksiantojen välitystä hyvin tarkasti rajatuissa palveluissa. Toimeksiannot on aina välitettävä toteutettavaksi tavalliselle sijoituspalveluyritykselle, jotta sijoittajansuoja pystytään turvaamaan.

Sijoittaja saa suojaa toimiluvan tyypistä riippumatta

Suuri osa kiristyneistä sijoittajansuoja- ja menettelytapavelvoitteista koskee myös kevyemmin säänneltyjä toimijoita. Näitä ovat esimerkiksi

  • kulujen läpinäkyvyysvaatimukset
  • sijoitustuotteen soveltuvuusarviointi asiakkaalle sijoitusneuvonnan yhteydessä
  • asiakaskohderyhmän määrittäminen kullekin tuotteelle
  • ammattimainen toiminta asiakkaan edun mukaisesti
  • säännökset eturistiriitatilanteiden hallinnasta
  • sijoituspalveluyrityksen johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimukset
  • velvollisuus määritellä ja hyväksyä henkilöstöltä vaadittava osaaminen ja kokemus
  • velvollisuus korvata sijoittajalle aiheuttamansa vahingot.

Valtiovarainministeriö ei kuitenkaan pyrkinyt jyrkkään ja täydelliseen yhdenvertaisuuteen erityyppisten toimijoiden kesken. Sijoittajansuojan epätäydellisyyden riskit ovat vähäisempiä kuin sääntelyllä tavoitellut hyödyt. Tämä koskee niin yrityksiä kuin sijoittajia.

Eduskunnassa kevennetty sääntelykehikko herätti keskustelua. Eduskunta kuitenkin hyväksyi hallituksen esityksen lopulta sellaisenaan. Eduskunnan mukaan toimiluvalle asetettavat edellytykset pitävät uuden kevennetynkin luvan vaatimukset varsin tiukkoina.

Seuraamusmaksut yhtä ankaria

Toimilupavaatimus ja keskeiset sijoittajansuojasäännökset turvaavat sen, että toimintaa kyetään valvomaan riittävän tehokkaasti. Finanssivalvonta voi määrätä väärinkäytöksistä yhtä ankaria seuraamusmaksuja riippumatta siitä, millaisella toimiluvalla yritys toimintaa harjoittaa.

Sijoittajansuojan ongelmat eivät Suomessa ole liittyneet puutteelliseen sääntelyyn. Kyse on ollut siitä, ettei säännöksiä ole noudatettu. Väärinkäytöksiä on ilmennyt niin isoissa kuin pienemmissäkin sijoituspalveluita tarjoavissa yrityksissä.

Säännösten noudattaminen riippuu aina sekä yrityksen omasta toimintakulttuurista että viranomaisvalvonnan tehokkuudesta. Viranomaisten on pystyttävä havaitsemaan mahdolliset väärinkäytökset ja puuttumaan niihin, jotta sääntely toimii ja valvonta on uskottavaa.

Ministeriö seuraa muutoksia

Valtiovarainministeriö seuraa nyt tarkkaan uusien säännösten ja niiden tavoitteiden toteutumista. Jos toiminnassa huomataan tarpeita muutoksille, niin ne tehdään.

Olisi kuitenkin onnetonta, jos kevyemmin säänneltyjen sijoituspalveluyritysten toimintamahdollisuudet tukahtuisivat jo nyt julkisen keskustelun luomaan mielikuvaan siitä, ettei kyseisiä toimijoita valvottaisi tai voitaisi väärinkäytöksistä rangaista, sillä tämä ei pidä paikkaansa.

Leena Mörttinen

Ylijohtaja, osastopäällikkö
@LMorttinen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sijoittaja, sijoittajansuoja

Sata vuotta sitten: Virkamiehet lakkoon punaista valtaa vastaan

Tiistai 6.2.2018 klo 13:00 - Janne Nokki, tulliylitarkastaja

https://www.epressi.com/media/userfiles/72718/1517906852/pietarsaaren-tullikamarin-henkilokuntaa-tullimuseo.jpg

Kuva: Pietarsaaren tullikamarin henkilökuntaa. Tullimuseo.

Suomen Virkamiesyhdistysten keskusliitto antoi 29. tammikuuta 1918 julistuksen ”kaikille keskusvirastoille ja maan virkamiehille”. Koska eduskunta ja sen asettama laillinen hallitus olivat ”väkivalloin estetyt toimimasta”, keskusvirastot eivät saaneet olla laittoman hallituksen kanssa missään tekemisissä. Kukaan Suomen virkamies ei saanut palvella punaista hallitusta tai ryhtyä sen kanssa mihinkään yhteistoimintaan, ennen kuin saisivat lailliselta hallitukselta lisäohjeita. Käytännössä tämä tarkoitti työnseisausta. Virkatoimintaa sai jatkaa vain alueilla, jotka olivat laillisen hallituksen eli senaatin valvonnassa.

Edellisenä keväänä perustettu Tullivirkamiesliitto oli Virkamiesten keskusliiton jäsen ja velvollinen noudattamaan kehotusta. Tullivirkamiesliittoon kuului pääosa Tullin virkamiehistä, kuten tullikamarien johto ja koko toimistohenkilökunta.

Tieto julistuksesta saavutti eri tullikamarit hieman eri aikaan. Pääosa punaisella alueella lopetti työskentelyn kokonaan heti tammikuun lopussa tai helmikuun ensi päivinä. Hämeenlinnan ja Tampereen tullikamarit sulkivat ovensa 30.1., ja Tammisaaren, Porvoon, Loviisan ja Hangon tullikamarit pistettiin kiinni 1. helmikuuta.

Esimiehet eli tullinhoitajat jäivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pois työstä, samoin tullitarkastajat, konttorikirjurit, kassanhoitajat ja kassa-apulaiset. Suurin osa Helsingin, Viipurin ja Haminan konttorihenkilökunnasta lähti kotiin tai piiloutui. Joissakin paikoissa, kuten Lahdessa, tullinhoitajat maksoivat henkilökunnalleen helmikuun palkat ennen kotiinlähtöä. Kaikkialla kansanvaltuuskunnan alueella sulkeminen ei onnistunut.  Turussa sulkemista yritettiin 31. tammikuuta. Karjalan kannaksella toiminta pääsääntöisesti jatkui entiseen tapaan. Länsirannikolle tieto sulkemisesta ei kulkenut, ja Naantalin, Uudenkaupungin, Rauman ja Porin tullikamarit jatkoivat toimintaansa.

Kristiinankaupungissa ja Kokkolassa työtä jatkettiin lyhyen taistelun jälkeen normaalisti heti 1. helmikuuta. Kemissä tullikamari pidettiin helmikuun alussa suljettuna viisi päivää, Oulussa reilun viikon. Täysin keskeytyksettä työ jatkui valkoisten hallussa olevissa Tornion, Vaasan, Raahen, Pietarsaaren, Kuopion, Savonlinnan, Iisalmen, Mikkelin, Joensuun ja Sortavalan tullikamareissa sekä Käkisalmen tullitoimistossa. Samoin Ruotsin rajalla sekä Laatokan pohjoispuolisella rajalla jatkettiin normaalisti. Niissä lähes koko henkilökunta kuului suojeluskuntiin. Joillain tullivartioasemilla, kuten Suursaarella, Haapasaarella tai Seiskarissa, ei ollut suoria yhteyksiä tullikamareihin, eikä niissä juuri työskennelty. Myös tullilaivat olivat talvisaikaan pois toiminnasta.

”Tullipalvelijat” eli palvelusmiehet, kuten tullivartijat ja päällysmiehet, kuuluivat valtaosin Suomen Tullimiesliittoon, joka oli Suomen Ammattijärjestön (SAJ) jäsen. Työväen vallankumoukselliseen keskusneuvostoon kuuluva SAJ ei sen sijaan kieltänyt työskentelyä. Tästä huolimatta huomattava osa Tullimiesliiton jäsenistä lähti pois työpaikaltaan virkamiesten rinnalla. Eniten tulliväkeä jäi työhön Helsinkiin, Turkuun, Viipuriin ja Karjalan kannakselle.

Vuonna 2018 Tullin historiamuisteluissa paneudutaan vuoden 1918 vaiheikkaisiin ja samalla traagisiin tapahtumiin. Vaikka Tulli ei ollut tapahtumissa kovin keskeinen toimija, se oli valtiovallan ytimessä. Taisteltaessa valtiosta myös Tulli joutui kriisiin mukaan

Janne Nokki, tulliylitarkastaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulli, satavuotta, virkamiehet

Tosiasioiden tunnustaminen on uudistuksen alku

Lauantai 3.2.2018 klo 9:58 - Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen

 Anu Vehviläinen. Kuva: Valtioneuvosto

Pitkälle tulevaisuuteen kurkottavat uudistukset vaativat tosiasioiden tunnustamista, ennakkoluulottomuutta ja kykyä sietää epävarmuutta. Tämä pätee myös maakunta- ja sote-uudistukseen. Emme voi jokaista yksityiskohtaa tarkasti ennakoida. On esimerkiksi mahdotonta etukäteen tietää, miten laajasti ihmiset käyttävät soten valinnanvapautta.

Suuret reformit herättävät aina vastarintaa. Aikanaan peruskoulu-uudistusta vastustettiin kovasti. Alueellisen yliopistoverkon pelättiin romuttavan Suomen tieteen tason. Nyt kiitämme näitä uudistuksia koulutuksen tasa-arvosta ja myönteisestä yhteiskuntakehityksestä.

Tänä keväänä eduskunnassa loppusuoralla oleva uudistus järjestelee uuteen asentoon sosiaali- ja terveyspalveluita. Reformi myös muuttaa julkisen hallinnon dynamiikkaa, kun kuntien ja valtion rinnalle tulee uudet kansanvaltaiset toimijat eli maakunnat. Näyttää siltä, että iso osa uudistuksen kritiikistä ottaa voimansa nykyrakenteiden puolustamisesta.

Näkemiin himmelihallinto

Kaikki myöntävät sote-uudistuksen välttämättömyyden, mutta osa nikottelee valtion aluehallinnon ja kuntien ylikunnallisten tehtävien kokoamista maakunnille. Tämä herättää minussa kysymyksiä. Aprikoin mielessäni, että kuinka kukaan voi olla tyytyväinen nykyiseen aluetason himmelihallintoon? Miksi tehtävien kokoaminen ei käy, kun teemme jo maakuntapohjaisen soten?

Viime vaalikauden lopulla kaatuneen sote-mallin yksi raskaimmista puutteista oli perustuslakivaliokunnan mukaan kansanvaltaisuuden puute. Nyt tämä korjataan ja ylintä päätösvaltaa sotessa tulevat käyttämään suorilla vaaleilla valitut päättäjät.

On fiksua koota samalla kertaa muitakin alueellisia tehtäviä yhteisen katon alle. Ei olisi järkevää jättää esimerkiksi nykyisiä 22 pelastuslaitosta pois uudistuksesta edelleen kuntien kustannettavaksi isäntäkunta- tai kuntayhtymämallilla hoidettuna. Tai olisiko mielekästä, että Suomessa toimisi jatkossakin kuntayhtyminä 18 maakuntien liittoa vastaten muun muassa aluekehitystehtävistä ja maakuntakaavoituksesta, kun rinnalla toimisi kansanvaltainen maakunta-sote?

Nykyistä valtion aluehallintoa elyineen ja aveineen harva pitää onnistuneena. Puhumattakaan, että se olisi ideaali tulevaisuuden ratkaisu.

Maakuntauudistus tuo yhteen soten ja työvoimapalvelut. Tämä mahdollistaa niiden paremman ja uudenlaisen yhteistyön. Tuore linjaus kasvupalveluiden allianssimallista antaa puolestaan liikkumavaraa maakunnille ja halukkaille kunnille koota resursseja ja osaamista yhteen toimivampien työ- ja elinkeinopalveluiden synnyttämiseksi.

Ihminen tarvitsee usein monia eri palveluita. Uudistus mahdollistaa paremmat palvelut osatyökykyisille ja kuntoutusta tarvitseville. Onnistunut kuntoutus vaatii sosiaali- ja terveyspalvelujen rinnalla usein muitakin palveluita. Tämä oli kuntoutuskomitean yksimielinen vahva viesti. Samaa viestiä tulee työllisyyden edistämisestä eri puolilta Suomea. Tarvitsemme vahvan ja kansanvaltaisen järjestäjän, joka kokoaa palvelut nykyisistä himmeleistä ihmisen näköisiksi ja kokoisiksi kokonaisuuksiksi. 

Demokratia kaipaa virkistystä

Sitran viime vuonna julkaisemien megatrendien kärkijoukossa on edustuksellisen demokratian kriisi. Meidän tulee etsiä kaikin tavoin keinoja vahvistaa sekä edustuksellista demokratiaa että käyttäjädemokratiaa. Ne eivät ole toistensa vastakohta, vaan täydentävät toisiaan.

Maakuntauudistus tarjoaa välineitä molempien demokratiahaarojen virkistämiseen. Epädemokraattiset kuntayhtymät, isäntäkunnat ja valtion aluetoiminnot siirtyvät pääosin kansalaisten valitsemille päättäjille. Totean Johannes Virolaisen sanoin: "Kansanvaltaa ei tule pelätä".

Osallisuus ja käyttäjädemokratia vahvistuvat maakunnissa muun muassa nuorisovaltuustojen, vanhus- ja vammaisneuvostojen, asiakasraatien, maakunta-aloiteoikeuden ja maakunnallisen kansanäänestyksen keinoin.

Pidän varsin aiheellisena pohdintaa maakuntien ja kuntien välisestä työnjaosta, rooleista ja keskinäisestä yhteistyöstä. Olen toistamiseen toistanut, että maakunnista ei pidä tulla eikä tehdä kuntien ja kaupunkien kilpailijoita. On löydettävä sellaiset mallit ja toimintatavat, että kaikki julkiset toimijat voivat parhaimmalla mahdollisella tavalla edistää alueellaan ja yhteistyössä keskenään talouskasvua, työllisyyttä, yrittäjyyttä ja ihmisten hyvinvointia. 

Toimeenpano puoltaa 18 maakuntaa

Kaikki eivät pidä 18 maakunnan määrää optimaalisena. Myös oma eduskuntakokemukseni muistuttaa, että aluejaoista tai kuntien lukumäärästä puhuttaessa syntyy helposti vahvoja rintamalinjoja.

Pidän tärkeänä arvona, että nyt tehtävä uudistus on toimeenpantavissa mahdollisimman kivuttomasti. Tästä päästään numerologiaan.  Meillä on nyt 20 sairaanhoitopiiriä huolehtimassa erikoissairaanhoidosta ja 18 maakuntien liittoa vastaamassa aluekehityslain mukaisista tehtävistä. Maakuntien aluejaon perustana ovat vuodesta 1993 olleet nykyiset 18 maakuntaa.

Pelastustoimessa on nyt 22 järjestäjää. Lomituksessa, maaseutuhallinnossa ja ympäristöterveydenhuollossa yhteistyöalueita on 44–62. Sen sijaan valtion toiminnoissa aluejaot ovat alle 18: TE-toimistoja on 15, Elyjä myös 15 ja entiset läänit korvanneita Aveja kuusi. 

Jokainen voi arvuutella mielessään viime vuoden lopun Meri-Lapin tapahtumien valossa, millaista olisi viedä eteenpäin uudistusta, jossa järjestäviä alueita olisi 5–12. Uudistuksen lähtötilanne huomioon ottaen pidän 18 maakunnan määrää parhaimpana ratkaisuna.

Toimeenpanoa vielä vankempi peruste 18 maakunnalle löytyy itse maakunnista. Maakunnat ovat erilaisia kooltaan, toimintakulttuuriltaan ja väestö- ja elinkeinorakenteeltaan. Uudistus antaa maakunnille mahdollisuuden kehittää alueitaan ja ihmisten hyvinvointia omista lähtökohdistaan käsin.

Nyt jo näemme, että pienet maakunnat ovat tarttuneet hanakasti uudistukseen ja ovat pitkällä uudistustyössään.  Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, Kainuu ja Keski-Pohjanmaa ovat jo useamman vuoden ajan nykylainsäädännön puitteissa pystyneet tekemään asioita uudella tavalla ja samalla kustannuksia alentaen. Erilaisuutta ja tervettä kilpailua ei myöskään pidä pelätä. Parhaimmillaan maakunnat kirittivät toisiaan.

On myös asioita, joissa suuruuden ekonomiasta on hyötyä ja maakuntia velvoitetaan yhteistyöhön osassa sote-tehtäviä sekä tukipalveluissa.  Maakuntarahoituksen raami tulee olemaan tiukka. Se velvoittaa jokaisen maakunnan taloudellisesti järkevään toimintaan ja toimintansa uudistamiseen.

Kun ei aiemmin tehty, nyt on tehtävä

Sote-uudistuksen ydin on, että ihmisille turvataan yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Erityisesti tulee vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Tämän rinnalla uudistuksen on hillittävä kustannusten voimakasta kasvua.

Asiaa havainnollistaa tämän vuosituhannen kehitys: terveydenhuoltomenot kasvoivat vuosina 2000–2015 kaksinkertaisiksi, noin 10 miljardista eurosta 20 miljardiin euroon. Tuskin kukaan ajattelee, että palvelut olisivat tuona aikavälinä parantuneet samassa suhteessa. Olennaisinta onnistumisessa on se, että saamme rajattua menojen kasvua aiempaa hitaammaksi. Jos vuotuinen menokasvu tällä vuosituhannella olisi ollut noin viiden prosentin sijaan neljä prosenttia, olisi tavoiteltu kolmen miljardin säästövaikutus jo saavutettu. Kun näin ei ole tehty, nyt on tehtävä.

Uudistuksen kolmen miljardin kustannuskehityksen aleneman maali on vuodessa 2030. Tämän saavuttamiseksi tehdään nyt kaksi tärkeää muutosta. Ensinnäkin palvelujen järjestäjälle eli maakunnille asetetaan nykyjärjestäjiä eli kuntia tiukempi rahoitusraami. Tämä tapahtuu maakuntien rahoituslain kautta. Maakuntien mahdollisuudet kasvattaa kustannuksia ovat selvästi nykyistä rajatummat.

Toisaalta 18 maakunnalle tulee nykyistä paremmat mahdollisuudet vastata tiukkaan rahoituskehykseen. Ne voivat nykyisiä, lähes 200 sote-järjestäjää paremmin hyödyntää digitalisaatiota ja uudistaa toimintatapojaan. Maakunta- ja sote-uudistus on samalla myös mittava digireformi.

On välttämätöntä, että maakunnasta tulee vahva järjestäjä. Vahva järjestäjä vastaa taloudesta ja toiminnasta eikä anna tuottajien, ei yksityisten eikä maakunnan liikelaitoksen, ohjata toiminnan ja tuotannon rakennetta.

Olennaista on, että maakuntia ja niiden henkilöstöä johdetaan hyvin. Palvelujen tuottavuudessa on parannettavaa. Uudistuksen tulokset tehdään itse jokaisessa maakunnassa. Hyvän esimerkin toimintatapojen ja sote-painopisteiden oma-aloitteiselle muuttamiselle antaa jo tänä päivänä Eksoten toiminta Etelä-Karjalassa.

Ennakkoluulottomuus vie maaliin

Sote-uudistusta on yritetty tehdä lähes 15 vuoden ajan. Joskus pitää saada valmista aikaan. Nyt on se hetki. Uudistusta tehdessä pitää sietää, että uudistuksen voimaan tultua joitakin yksityiskohtia joudutaan korjaamaan. Ratkaisevaa on kuitenkin nyt, että meillä riittää ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta viedä uudistus päätökseen ja käytäntöön.

Olen tavannut alkuvuodesta ison joukon uudistuksen vastuuvalmistelijoita kunnista, maakunnista ja ministeriöistä. Toimeenpanosta vastaavat ihmiset tekevät tinkimättömästi työtään ja hakevat avoimin mielin ratkaisuja eteen tuleviin valmistelu- ja toimeenpano-ongelmiin.

Tekemistä kuitenkin riittää. Hallituksen ja eduskunnan on huolehdittava, että poliittinen päätöksenteko sujuu talven ja kevään aikana. Vuoden 2019 rahoituksen turvaaminen on hallituksen vastuulla.

Yhteen vetäen voi todeta, että luottamuksen rakentaminen, hyvä johtajuus, toimeenpanon kyvykkyys ja avoin viestintä ovat uudistuksen onnistumisen tärkeimmät tekijät.

Anu Vehviläinen

Kunta- ja uudistusministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maakuntauudistus, sote

Keski-ikäisen naisen täydelliset huulet - osa 2

Torstai 1.2.2018 klo 17:58 - Lääkäri-toimitusjohtaja Piotr Sikorski

Blogi sisältää tuotesijoittelua

USEIN ESITETTYJÄ KYSYMYKSIÄ

Tässä blogipostauksessani vastaan kolmeen kysymykseen, joihin törmään säännöllisesti praktiikallani.

1. MITÄ TAPAHTUU, KUN IKÄÄNNYN?

Kasvot muuttuvat ikääntymisen myötä ja huulet tietenkin kasvojen mukana.

Seuraavat normaalit ikääntymismuutokset alkavat näkyä huulissa 40–55 vuoden iässä:

  • Huulien kapeneminen ja surkastuminen
  • Voimistuva epäsymmetrisyys
  • Alaspäin osoittavat suupielet, marionettijuonteet
  • Ylähuulialue (matka nenän alta puna-alueelle) pitenee, alahuuli ja leuka lyhenevät
  • Ylähampaat eivät enää näy puhuessa
  • Ylähuulen pystyrypyt
  • Epäselvä huuliraja

2. OLENKO LIIAN VANHA HUULTENTÄYTTÖÖN?

Omalla klinikallani hoidetaan luonnollisesti vain yli 18-vuotiaita. Nuoret naiset käyvät paljon huulten täytöissä. Tämän vuoksi moni ajatteleekin, että tämä toimenpide kuuluu vain nuorille ihmisille, malleille ja ankkahuuliin tykästyneille julkkiksille. Nuoret naiset saattavat olla jopa liian innokkaita huulten täyttäjiä.

Vastaavasti keski-ikäinen ja keski-iän ylittänyt nainen saattaa kaihtaa huulten täyttöä nähtyään muutamat ylitäytetyt, luonnottomat huulet. Lasta ei kannata kuitenkaan heittää pesuveden mukana. Huulien kevyt muotoilu freesaa kaikenikäisten naisten ulkonäköä. Kun toimenpiteen tekee ammattilainen, tulos on luonnollinen ja kaunis.

3. MITÄ SUOSITTELET MINULLE?

Liikkeelle lähdettäessä on hyvä tiedostaa se tosiasia, että kyseessä on prosessi. Epäluonnolliset tulokset johtuvat usein siitä, että potilas (tai lääkäri) on tahtonut saavuttaa kertarykäisyllä kaiken. Huulten muotoilussa on syytä kuitenkin edetä askel kerrallaan. Näin saavutetaan kaunis ja kestävä tulos, jonka ylläpitoon saattaa riittää 1–2 täyteainehoitoa vuosittain.

Keski-ikäisille ja ikääntyville naisille sopiva puolen vuoden hoitokokonaisuus voi sisältää seuraavia elementtejä:

  • Ensimmäisellä vastaanottokerralla huulet täyteläistetään ja syväkosteutetaan kevyesti ristiinsidotulla hyaluronihapolla tai ns. skinbooster-hyaluronihapolla.
  • Myös amorinkaarta ja huulirajaa selkeytetään maltillisesti ja luonnollisesti.
  • Toisella kerralla korjataan huulten epäsymmetriaa ja lisätään hiukan puna-alueen täyteläisyyttä.
  • Samalla voidaan myös kohottaa suupieliä joko täyteaineella tai botuliinilla.
  • Kolmannella vastaanotolla fiksataan vielä huulten muotoa ja tuodaan huuliin hiukan lisää muotoa.
  • Samalla tutkitaan koko kasvojen mittasuhteita. Iän myötä pidentynyt ylähuuli korjataan joko täyteainehoidolla tai buffaloplastialla.

BONUSKYSYMYS: TEHDÄÄNKÖ HUULTENTÄYTTÖJÄ MIEHILLE?

Nykyisin myös miehille tehdään täyteainehoitoja, esim. huulten täyttöjä ja muotoiluja. Vastaanotollani käyvät miehet hakevat melko harvoin täyteläisyyttä huuliinsa. Huulien epäsymmetrisyyttä korjaan aika paljon.

Ylipäänsä kuitenkin miesten esteettiset hoidot ovat lisääntyneet. Vapaus hoitaa itseään ja ulkonäköään on terve ilmiö. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja elää itsensä näköistä elämää.

Piotr Sikorski

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: täyteaineet, kauneudenhoito, huulet

Kolumni : Meidän on uskallettava uudistaa

Keskiviikko 24.1.2018 klo 13:50 - Valtiovarainministeri Petteri Orpo

Orpo_Petteri_web_7123.jpg

Petteri Orpo. Kuva: Valtioneuvosto

Viime aikoina olen vieraillut useissa yrityksissä ympäri maan. Keskustelut yrittäjien kanssa ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että Suomi on menossa parempaan suuntaan. Vienti kasvaa, investoinnit ovat elpyneet ja yritykset rekrytoivat uutta työvoimaa. Yhä useammat yritykset viestivät kärsivänsä työntekijäpulasta. Jos yritykset eivät pääse kasvamaan työvoimapulan vuoksi, ne näivettyvät. Jos yritykset näivettyvät, näivettyy koko Suomi.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 24.10.2017

Työvoimapula on ollut maaseudun yrittäjille tuttu jo pitkään. Mansikanpoimijoita ei ole vuosiin saatu riittävästi kotimaasta. Kasvavien kotieläintilojen tarvitsema aputyövoima on enenevässä määrin rekrytoitu ulkomailta. Äänekosken biojalostamon työmaalla oli kansallisuuksien kirjo. Yhä useammalla alalla on jouduttu etsimään osaajia kotimaan rajojen ulkopuolelta. Näin maassa, jossa työttömyys on muuta Pohjois-Eurooppaa korkeammalla.

Työllisyystilanne on tällä hallituskaudella kohentunut, mutta liian moni suomalainen – liian moni nuori – on edelleen vailla työtä. Se on tilanne, jota emme saa hyväksyä ja johon emme saa tyytyä. Kun on töitä, on helpompi saada hyvä ote oman elämänsä peräsimestä, tarttua mahdollisuuksiin ja tehdä valintoja. Aktiivimallilla yritämme pitää ihmisen työelämän syrjässä kiinni. Lyhytkestoinenkin työ, yrittäjyys ja omaehtoinen opiskelu ovat askelmia, joilta on helpompi ponnistaa kokoaikaiseen työhön. 
 
Meidän on pidettävä huolta siitä, että jokaisella on mahdollisuus löytää työtä tai kehittää itseään. Olemme helpottaneet yrittäjäksi ryhtymistä. Olemme mahdollistaneet uuden uran opiskelun työvoimapoliittisena koulutuksena. Työnsä menettäneitä tavataan kolmen kuukauden välein ja heitä autetaan. Vuonna 2019 käynnistyvä reaaliaikainen tulorekisteri helpottaa silpputyötä tekevän elämää ja lisää lyhytkestoisen työn vastaanottamisen houkuttelevuutta. 

Meidän on uskallettava uudistaa myös työttömyysturvaa. Uudistuksen tarpeesta on vallinnut ymmärrys jo pitkään. Oikea hetki uudistamiselle on nyt, kun taloudessa ja työmarkkinoilla on imua. Meillä on tutkittua tietoa ja eri maista saatua kokemusta siitä, että kannustaminen on yksi tapa edistää työllistymistä. Työ taas on paras tapa vähentää köyhyyttä.

Petteri Orpo

Valtiovarainministeri

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työvoimapula, uudistaminen, työllisyys

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »