Blogit / Kolumnit

Kolumni : Hallitus tukee Oulua kriisissä

Lauantai 12.1.2019 klo 22:57 - Pääministeri Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Uskon suomalaisten ajattelevan, että: 1. Rikollisten tulo maahamme pitää pyrkiä kaikin keinoin estämään. 2. Jos Suomessa syyllistyy rikokseen, se tutkitaan ja tuomitaan. 3. Suomeen tulevien ihmisten on sopeuduttava suomalaisen yhteiskunnan arvoihin, lainsäädäntöön ja normeihin. Jos ihminen ei sopeudu hyvinvointiyhteiskuntamme pelisääntöihin, lähtökohdan on oltava se, että Suomesta on lähdettävä sinne, mistä on tultukin.

Myös itse ajattelen näin. Nämä periaatteet ovat olleet hallituksen toiminnan lähtökohtia ja ovat sitä kauden loppuun saakka.

Käytännön lainvalmistelutyö ei ole silti aina yksinkertaista. Suomi kunnioittaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja maamme perustuslain takaamia oikeuksia. Näissä raameissa hallitus on tehnyt aiempaa nopeammaksi törkeisiin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamisen. Laki astui voimaan vuoden alusta. Eduskunnassa on myös käsittelyssä kaksi hallituksen esitystä. Niistä toisessa puututaan turvapaikanhakijoiden uusintahakemusten väärinkäyttöön ja toisessa mahdollistetaan kansalaisuuden menettäminen esimerkiksi terrorismirikoksiin syyllistyneiltä kaksoiskansalaisilta. Näiden lisäksi eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys, jossa kiristetään törkeimpien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia.

Sisäministeriössä on joulukuussa aloitettu lisätoimien selvittäminen ulkomaalaisten rikosten ennaltaehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Työssä selvitetään esimerkiksi kansalaisuuden myöntämiskriteerejä ja maahantulojärjestelmän toimintaa kokonaisuudessaan.

Myös laajempaan seksuaalirikosten ennaltaehkäisyyn on kiinnitettävä huomiota. Vanhempia ja lapsia on valistettava vaaroista. Lasta pitää rohkaista kertomaan kotona ja koulussa aikuisille, mikäli heitä on houkuteltu netissä, kauppakeskuksissa tai kaduilla. Aikuisten on oltava lasten tukena.

Tavatessani tänään Oulun kaupungin johtoa totesin, että Oulu on hyvin valmistautunut kriisiavun antamiseen. Vierailulla olivat mukana sisäministeri Kai Mykkänen ja sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila. Johdon tapaamisen jälkeen keskustelimme ministereiden kanssa kolmestaan. Linjasimme, että hallitus antaa Oululle kaiken sen tarvitseman avun ja tuen. Keskustelin aiemmin myös valtiovarainministeri Petteri Orpon kanssa siitä, että tarvittavat resurssit tähän löytyvät. Hallitus keskustelee sisäministeriön valmistelemasta toimenpideohjelmasta ensi viikolla. Kun valmistelussa olevat lisätoimet on selvitetty, keskustelemme niistä myös opposition kanssa.

Viranomaisyhteistyö Oulussa vaikutti saumattomalta. Tällaisten rikosepäilyjen esille tulo on signaali siitä, että yhteisö toimii. Rikosepäilyt täytyy saattaa aina poliisin tietoon ja tutkittavaksi. Oulun epäillyt teot järkyttävät meitä kaikkia. Ne ovat ihmisarvon vastaisia. Hallituksen ajatukset ovat uhreissa ja heidän läheisissään.

Juha Sipilä
pääministeri

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni: Ensihoitoa ei ulkoisteta yksityisille toimijoille

Tiistai 8.1.2019 klo 23:09 - Tuija Kumpulainen, osastopäällikkö

Ensihoitoa ei olla ulkoistamassa, vaan se on viranomaistehtävä myös jatkossa. Tästä on liikkunut virheellisiä tietoja julkisuudessa, mm. Kauppalehdessä.

Hallituksen joulukuussa antaman esityksen mukaan ensihoito on tulevaisuudessa maakuntien vastuulla ja se tuotetaan pääosin maakunnan omana toimintana. Maakunnan omaa toimintaa täydentävänä palveluna voidaan hankkia ensihoitopalvelun potilastehtävien hoitamista.

Ensivastetoiminta on osa ensihoitopalvelua. Sen tarkoituksena on lyhentää viivettä hätätilapotilaan tavoittamisessa ja mahdollistaa hätäensiapu ja elvytys ennen kuin ambulanssi ehtii paikalle.

Ensihoitopalvelusta vastaava sairaanhoitopiiri - ja tulevaisuudessa maakunta - päättää ensivastetoiminnan tuottamistavasta. Nykyisin ensivastetoimintaa hoitavat pääasiassa pelastuslaitokset ja niiden lisäksi Rajavartiolaitos, puolustusvoimat ja Suomen Punainen risti joillain alueilla. Uusien säännösten tarkoituksena on mahdollistaa tämän käytännön jatkuminen tulevaisuudessa.

Myös yksityisten toimijoiden on nykylainsäädännön mukaan mahdollista hankkia ensivastetoimintaa yksityisiltä, mutta käytännössä yksityisiä palveluntuottajia ei ole ollut mukana ensivastetoiminnassa. Maakunta päättää jatkossakin, tuotetaanko ensivaste maakunnan omana toimintana vai hankitaanko se muulta palveluntuottajalta.

Ensihoitopalveluun kuulumattomat potilassiirrot terveydenhuollon yksiköstä toiseen yksikköön jatkohoitoon tai tutkimukseen on tarkoitus tulevaisuudessa hankkia yksityiseltä toimijalta. Tämä on merkittävä laajennus yksityisen toimintaan.

Hallituksen esitys terveydenhuoltolain ensihoitopalvelua koskevien säännösten muuttamisesta (eduskunta)

Tuija Kumpulainen
osastopäällikkö
sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni: Päivystysapu 116117 on mielekäs ja hyvä työpaikka

Torstai 13.12.2018 klo 13:28 - Viljami Hätönen

Kuvahaun tulos haulle 116117

Sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan neuvonta- ja ohjauspalvelu Päivystysapu 116117 laajenee vuodenvaihteessa koko Uudellemaalle. Tällä hetkellä se toimii jo kolmen sairaanhoitopiirin alueella.

Numeroon voi soittaa lisäksi Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Savossa, ja alkuvuonna 2019 toimintaan tulee mukaan myös muutama muu alue. Tavoitteena on saada palvelu käyttöön koko Manner-Suomessa vuoden 2019 aikana.

Päivystysapuun 116117 soittamalla ihmiset saavat neuvontaa ja ohjausta tilanteissa, jotka ovat kiireellisiä, mutta eivät varsinaisia hätätilanteita. Päivystysavussa toimivalle ammattilaiselle tämä tarkoittaa merkityksellistä ja haastavaa työtä, jossa ihmisiä autetaan heidän avuntarpeissaan. Hätätilanteissa yhteydenotto tehdään jatkossakin aina hätänumeroon 112.

Käyttöönottovaiheessa Päivystysavun järjestävät sairaanhoitopiirit. Reformiministeriryhmän kesäkuun linjauksen mukaisesti vastuu palvelun järjestämisestä kuuluu maakunnille. 

Ammattilainen ohjaa oikean avun luokse

Päivystysavussa puheluihin vastaavat terveydenhuollon ammattilaiset. Toimintaa on lähdetty kehittämään tukeutumalla terveydenhuollon päivystysjärjestelmän rakenteisiin. Näin siksi, että valmiin perustan varaan on helpompaa ja nopeampaa käynnistää uudenlaista toimintaa. Samalla on pidettävä mieli ja mahdollisuudet kehitykselle avoimina, jotta emme lukittaudu nykyisiin toimintamalleihin. Päivystysapuun soittajalle on tärkeintä, että hänen kiireelliseksi kokemaansa ongelmaan saadaan riittävä apu ja mahdollisesti ratkaisu.

Palveluohjaus on harvemmin päivystystoimintojen parissa kuultu termi. Palveluohjauksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan tai potilaan elämänhallintaa vahvistetaan ja hänen omia voimavarojaan tai verkostoaan hyödynnetään, jotta hän selviäisi haasteellisesta elämäntilanteesta. Päivystysavussa voidaan antaa palveluneuvontaa, jossa parhaimmillaan tunnistetaan soittajan ongelma ja hänet ohjataan saman tien oikean palvelun pariin.

Tavoite on minimoida soittajan pallottelu

Päivystysavun työntekijälle tämä tarkoittaa sitä, että hänen pitää osata tunnistaa ihmisten erilaisia palvelutarpeita. Lisäksi hänen on tunnettava alueensa palvelujärjestelmä. Yhden luukun periaatteella toimiminen edellyttää myös järjestelmältä joustoa sekä uudenlaisia toimintatapoja. Tavoite on minimoida soittajan pallottelu ja löytää järjestelmästä ihmislähtöisiä ratkaisuja. Yhteiset toimintaperiaatteet, toiseen palveluun ohjaamisen kriteerit ja toimintamalli ohjaukselle pitää suunnitella yhdessä muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Esimerkiksi sosiaalipalveluissa tämä tarkoittaa Päivystysavussa toimivien ammattilaisten osaamisen lisäämistä, jotta sosiaaliset ongelmat kyetään tunnistamaan. Lisäksi on sovittava kriteereistä, joiden perusteella asiakas ohjataan sosiaalipalvelujen palvelutarpeen arvioon.

Palveluketju alusta asti kuntoon

Yhden luukun periaatteella toimiminen lisää vastuuta. Soittajan ohjautuminen oikeaan palveluun aikaisessa vaiheessa ja matalalla kynnyksellä saattaa tuntua terveydenhuollon päivystyksen hektiseen arkeen verrattuna kevyeltä ja nopealta päätökseltä. Jos asiakkaan palveluketju alkaakin Päivystysavun ansiosta aivan muualta kuin varsinaisesta päivystyksestä, on tällä iso merkitys koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmälle. Kun asiakasta tuetaan ratkaisemaan ongelmaa omin voimavaroin, saattaa ongelma poistua kokonaan ilman käyntiä päivystyksessä. Vaikka Päivystysapuun soittaja ohjattaisiin lopulta palvelujen pariin, niin tuskin siitä on haittaa, että läheisten tarjoamaa turvaverkkoa on hieman tiukennettu tai käsikauppalääkkeillä vaivoja lievennetty jo etukäteen.

Päivystysapuun tarvitaan parhaat, motivoituneimmat ja osaavimmat ammattilaiset

Päivystysapuun soittajien ohjaus ja neuvonta on taatusti vähintään yhtä haastavaa työtä kuin ensihoidossa tai päivystyspoliklinikalla työskentely. Kasvokkain tapahtuvan kohtaamisen ja hoito- ja tutkimusvälineiden puuttuminen pitää Päivystysavussa korvata ihmisläheisellä kohtaamisella, vuorovaikutustaidoilla ja laajalla tietämyksellä akuuttien ongelmien hoidosta. Asiakkaan ohjaaminen päivystyspoliklinikalle tarkistettavaksi on aina käytettävissä oleva vaihtoehto. Päivystysapuun soitetaan kuitenkin juuri siksi, että avun voisi aloittaa nopeasti, tehokkaasti ja ammattilaisen ohjauksessa. Päivystysapuun tarvitaan tähän työhön parhaat, motivoituneimmat ja osaavimmat ammattilaiset. Soittajien hyvinvointi ja heidän ongelmansa ratkaisemisen hintalappu riippuu teistä ammattilaisista.

Viljami Hätönen
Päivystysapu 116 117 projektikoordinaattori

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni : Sovitellun työttömyysturvan maksuviive historiaan

Torstai 1.11.2018 klo 13:30 - Ministeri Mattila

Pirkko-Mattila-7.jpg

Kuva: Laura Kotila, valtioneuvoston kanslia

Hallitus päätti viime kevään kehysriihessä niin sanotusta työllisyyspaketista eli joukosta toimia työllisyyden edistämiseksi. Yksi tähän pakettiin sisältynyt hanke oli kehittää työttömyysturvan sääntöjä niin, että työttömyysetuuden sovittelua koskevat säännökset eivät olisi enää esteenä työn vastaanottamiselle. Tähän liittyvä hallituksen esitys on annettu tänään.

Meillä on tällä hetkellä todella hyvä työttömyysetuuden ja osittaisen työllistymisen yhdistelmä jos sitä arvioidaan yksinomaan eurojen kautta. Voi todeta, että työttömyysturvan sovittelua koskeva lainsäädäntö on kansainvälisesti vertailtuna jopa antelias. Sovittelussa on käytössä suojaosa, eli kuukaudessa voi ansaita 300 euroa eikä se alenna työttömyysetuutta. Vasta suojaosan ylittävä osa tuloista vaikuttaa työttömyysturvaan, ja silloinkin vain puolet tuosta ylitteestä vähentää kuukaudelta maksettavaa työttömyysetuutta.

Julkisessa keskustelussa ja ihmisten arjessa työttömyysetuuden sovittelu ei kuitenkaan ole näyttäytynyt pelkästään myönteisenä, vaikka järjestelmä etuuden määrää koskevan sääntelyn osalta tukeekin työn vastaanottamista.

Pikemminkin osittainen työllistyminen eli lyhytkestoisen kokoaikatyön tai osa-aikatyön vastaanottaminen tuntuu aiheuttavan huolta. Tällä hetkellä työttömyysturvan sovittelu tapahtuu ansaintaperiaatteen mukaisesti. Jos työ tehdään marraskuussa, siitä saatava palkka sovitellaan yhteen marraskuulta maksettavan työttömyysturvan kanssa. Näin tehdään, vaikka palkka maksettaisiin vasta joulukuun lopussa. Palkkatiedon odottamisesta on usein aiheutunut viive siihen, milloin ihminen on saanut sovitellun työttömyysetuutensa ja palkka on vaikuttanut etuuden määrään jo sellaisena aikana, jolloin se ei ole vielä ollut käytettävissä.

Tänään annetulla hallituksen esityksellä helpotetaan osittaista työllistymistä vähentämällä niitä viiveitä, joita sovitellun työttömyysturvan maksamiseen voi liittyä.

Tavoite saavutetaan myös varsin yksinkertaisella keinolla: muuttamalla sitä, milloin palkka vaikuttaa. Jatkossa siirryttäisiin tilanteeseen, jossa palkka soviteltaisiin työttömyysturvan kanssa yhteen maksuperusteisesti. Jos siis marraskuun työstä maksettava palkka maksetaan vasta joulukuussa, palkka vaikuttaa joulukuulta maksettavaan työttömyysturvaan ja marraskuun työttömyysturva voitaisiin maksaa täytenä.

Osa-aikatyö on noussut keskusteluun viime aikoina myös siitä näkökulmasta, ettei sitä suinkaan aina tehdä ihmisen omasta halusta ja osa-aikatöiden määrä näyttää myös lisääntyneen. Näitäkään seikkoja ei ole syytä sivuuttaa. Nyt tehty muutos on tästä huolimatta askel oikeaan suuntaan ja taustalla on tavoite, ettei palkasta tule ihmiselle taakkaa ja huolta.

Työllisyyden edistäminen on olennainen tavoite, jotta myös tulevaisuudessa pystymme huolehtimaan hyvinvointivaltiolle kuuluvista vastuista. Sen edistämiseksi tarvitaan lisää lainsäädäntöä, joka tekee osittaisen työn ja työttömyysturvan yhdistämisen toimivaksi kokonaisuudeksi yksilölle. Hienoa, että otimme tänään taas yhden askeleen kohti tavoitetta!

Pirkko Mattila

sosiaali- ja terveysministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työttömyysturva, työllistyminen, soviteltupäiväraha

Pääministeri Juha Sipilän kolumni ASEM-huippukokouksesta Brysselistä

Perjantai 19.10.2018 klo 19:36 - Juha Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Eilen ja tänään pidettiin 12. Aasian ja Euroopan välinen ASEM-huippukokous, johon osallistui 30 Euroopan maata ja 21 Aasian maata. Kokous oli erinomainen mahdollisuus tavata vaikka lyhyestikin sellaisten maiden johtajia, joiden kanssa on muuten mahdollisuus keskustella harvemmin. Minulla oli mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa Mongolian presidentin sekä Venäjän, Vietnamin, Singaporen, Thaimaan, Kiinan JA Japanin pääministereiden kanssa.

ASEM on merkittävin kanava eurooppalaisten ja aasialaisten maiden johtajien vuoropuhelulle. Epävarmoina aikoina on erittäin tärkeää, että Euroopan ja Aasian maat voivat keskustella epävirallisesti ja suoraan siitä, kuinka voimme vastata yhdessä globaaleihin haasteisiin, jotka liittyvät turvallisuuteen, kauppapolitiikkaan, ilmastonmuutokseen, kestävään kehitykseen ja tasa-arvoon.

Ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä tärkeitä olivat muun muassa Korean niemimaan tilanne, kyberturvallisuus sekä Agenda 2030:n toimeenpano. Talouskysymyksissä oli tärkeää saada aikaan yhteinen näkemyksemme muun muassa monenkeskisen kauppajärjestelmän merkityksestä, kestävästä talouskasvusta sekä digitalisaation mukanaan tuomista haasteista.

Omassa puheenvuorossani nostin esille meille tärkeitä asioita kuten juuri julkaistun kansainvälisen ilmastopaneelin raportin merkityksen. Korostin, että meidän on muutettava ajattelutapaamme siitä, miten näemme oman taloutemme perustan. Meidän on siirryttävä fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta taloudesta määrätietoisesti kohti kiertotaloutta. Nostin esille myös tarpeen tehdä yhteistyötä muovijäteongelman ratkaisussa. Asia on tärkeä meille kaikille. Korostin myös, että kestävää kehitystä ei voi olla ilman tasa-arvoa. Meidän kaikkien tulee tehdä käytännön työtä tasa-arvo-ongelmien ratkaisemiseksi. Puheenvuorossani mainitsin yhtenä konkreettisena esimerkkinä suomalaisen kouluruokailun.

Täysistunnon jälkeen pidetyllä ASEM-johtajien työlounaalla peräänkuulutin vastuullista valtioiden toimintaa myös kyberympäristössä. Kyberturvallisuuteen liittyvistä haasteista keskusteltiin myös eilisessä Eurooppa-neuvostossa.

Kokous täytti odotuksemme. Saimme aikaan hyvän puheenjohtajan julkilausuman, jossa meille tärkeät elementit ovat hyvin kirjattuina. Pidin tärkeänä, että sääntöihin pohjautuvan monenkeskisen järjestelmän merkitys, vapaakaupan tärkeys, ilmastonmuutoksen torjuminen, kestävä kehitys, tasa-arvokysymykset sekä merten muovijäteongelma olivat huomioituina ja kirjattuina julkilausumaan tarpeeksi selkeästi.

Tämän päivän huippukokous vahvisti selkeästi ASEMin roolia monenkeskisen ja sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen edistäjänä tilanteessa, jossa sen olemassaoloa kyseenalaistetaan. Vaikka itse huippukokouksessa ei varsinaisia sopimuksia allekirjoitettukaan, ovat ASEMin puitteissa käydyt keskustelut omalta osaltaan edistäneet Euroopan ja Aasian lähentymistä. Maanosat ovat luonnollisia kumppaneita toisilleen, ja tämän vahvistamiseksi on tärkeää, että Eurooppa ja Aasia tekevät enenevissä määrin yhteistyötä niin liikenne- ja viestintäyhteyksien, energian kuin ihmisten liikkuvuuden saralla. Tämän ns. Connectivity-työn vahvistamiseen ASEM-huippukokous keskittyi suurelta osin. EU on myös solminut ja solmimassa erilaisia vapaakauppa- ja investointisopimuksia muun muassa Japanin, Singaporen, Etelä-Korean ja Vietnamin kanssa.


Juha Sipilä

pääministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asem, huippukokous, sipilä, pääministeri

Kolumni: Välttämätön toimeentulo on kaikkien perusoikeus

Keskiviikko 3.10.2018 klo 17:42 - Ministeri Annika Saarikko

annikasaarikko.jpg
Perustoimeentulotuen siirtäminen Kelaan on aiheuttanut huolta siitä, saavatko haavoittuvimmassa asemassa olevat kansalaiset kaiken tarvitsemansa tuen. Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Käytännössä vastuu kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien ihmisten huolenpidosta kuuluu viranomaisille eli Kelalle ja kunnille. Vastuu perustuu lainsäädäntöön.

Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen tuki. Perustoimeentulotukea myöntää Kela. Kunnat vastaavat edelleen täydentävästä ja ehkäisevästä toimeentulotuesta. Kunta voi käyttää hiukan enemmän tilannekohtaista harkintaa myöntäessään täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea kuin Kela perustoimeentulotukea myöntäessään. Lisäksi kunta voi ja sen pitää tarjota muitakin sosiaalihuollon palveluja. Ihmisiä pitää auttaa muullakin tavalla kuin vain antamalla rahaa. Näkökulmamme sosiaalipolitiikkaan on liian ohut, jos ajattelemme sen olevan vain rahan jakamista köyhille. Onnistunut sosiaalipolitiikka tuottaa aina kokemuksen osallisuudesta ja merkityksellisyydestä sekä tarjoaa tilaa omavoimaisuuden vahvistumiselle. 

Perustoimeentulotukea tarvitsevat ihmiset saavat tukea valtakunnallisesti yhtenäisin perustein

Vastuu perustoimeentulosta on ollut vuoden 2017 alusta lähtien Kelalla. Aiemmin siitä vastasivat kunnat. Siirto tehtiin, jotta perustoimeentulotukea tarvitsevat ihmiset saisivat tukea valtakunnallisesti yhtenäisin perustein. Taustalla oli myös tieto siitä, että osa ihmisistä ei halunnut hakea tukea sosiaalitoimistosta leimaantumisen pelossa. Esitystä tuettiin eduskunnassa erittäin laajapohjaisesti. 

Perustoimeentulotuen hakemisesta on tehty mahdollisimman yksinkertaista. Tukea voi hakea monella tavalla. Hakija voi valita asioinnin Kelan palvelupisteessä tai hakemuksen lähettämisen joko postitse tai verkossa. 

Valitettavasti joskus asiat voivat mennä joidenkin asiakkaiden kohdalla pieleen. Jokainen tällainen tapaus on liikaa. Koko järjestelmää ei niiden perusteella kuitenkaan pidä tuomita. Kelaan tulee viikoittain noin 30 000–45 000 perustoimeentulotuen hakemusta. Ne käsitellään yleensä noin viidessä päivässä. Kiireelliset hakemukset käsitellään samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Kela käsittelee oikaisuvaatimukset keskitetysti ja petrattavaa on vielä oikaisuvaatimusten käsittelyajassa.

Kelan ja kuntien yhteistyötä parannetaan koko ajan

Kela tekee monin eri tavoin yhteistyötä kuntien kanssa. Kelan ja kuntien työntekijöitä on yhteisissä tiloissa monissa kunnissa, jotta sosiaalityön tarpeessa olevat asiakkaat voidaan tunnistaa ja apua tarjota heti. Kuntien sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus ottaa yhteyttä Kelan toimeentulotukea ratkaiseviin toimihenkilöihin. Parhaillaan työstetään myös valtakunnallista mallia Kelan ja kuntien väliselle yhteistyölle. 

Yhteistyötä toimeentuloon liittyvissä asioissa pitää vielä parantaa, mutta suunta on ollut koko ajan parempaan päin. Erityinen huomioni kohdistuu aikuissosiaalityön vahvistumiseen osana kuntien, jatkossa maakuntien sosiaalitoimen työtä. Maakuntapohja tuo tähän valmiuksia, kun parhaimmillaan yhteistyötä syvällisesti tekevät sekä nykyiset kunnat, te-toimistot että Kela rinnakkain. 

Kelan on yhteistyössä kuntien kanssa löydettävä malli, jolla kaikista haavoittuvimmat ja sosiaalipalvelujen tarpeessa olevat asiakkaat löydetään avun piiriin ja tunnistetaan nykyistä paremmin. Tässä voitaisiin entistä tehokkaammin hyödyntää myös teknologiaa. Tiedonvaihtoa kunnan ja Kelan välillä on parannettava – molempiin suuntiin.

Annika Saarikko
perhe- ja peruspalveluministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toimeentulo, toimeentulotuki

Kiire on huono peruste epätäsmälliselle soten valinnanvapauslaille

Perjantai 7.9.2018 klo 12:37 - Olli-Juhani Piri

Kiireestä on tullut arkea sote-valmistelussa, ja keskustelussa kiireen esille nostaminen on saanut jo koomisiakin piirteitä. Pitkään asialle jatkoi hymähdellä, mutta tässä vaiheessa eduskuntakäsittelyä hymy alkaa jo hyytyä. Kiire ei voi olla enää peruste epätäsmällisille laeille, vaan valiokuntien tulee saada saattaa työskentelynsä rauhassa loppuun saakka – ilman painostusta.

Valinnanvapauslain täsmällisyys on noussut esiin useita kertoja sote-keskustelun myötä. Tämä ei ole ollut vain median mylläkkää, sillä asiantuntijat ovat nostaneet ongelmat pöydälle. Lainsäädännön arviointineuvosto huomautti alkuvuodesta julkaisemassaan lausunnossa lukuisista laissa olevista seikoista, joita olisi syytä tarkentaa. Neuvosto on huomauttanut aiemminkin lainsäädännössä olevien kuvausten suppeudesta.

Nyt viimeisimpänä perustuslakivaliokunta totesi, että valinnanvapausjärjestelmän eri osatekijöitä, kuten asiakassuunnitelmaa, suoran valinnan palveluita, asiakasseteliä ja henkilökohtaista budjettia sekä alihankintaa, koskeva sääntely ei ole kaikilta osin riittävän täsmällistä ja oikeusturvan takaavaa. Kaiken tämän sote-veivaamisen jälkeen valiokunnan huomio ja sen laajuus ovat vähintäänkin huolestuttavia.

Asiantuntijat ovat huomauttaneet useita seikoista, jotka perustusvaliokunta lopulta nosti uudelleen pöydälle. Näihin olisi voitu puuttua jo aiemmin, mutta joko kiire, asiantuntemuksen puute tai resurssien puute ajoi valmistelun päälle. Veronmaksajan, ja lähestyvien vaalien alla äänestäjän, on pystyttävä luottamaan siihen, että järjestelmässämme syntyy laadukkaita ja viime kädessä kansalaisen oikeusturvan takaavia lakeja. Tavallinen tallaajahan on se, joka lopulta joutuu hutiloiden tehdyistä laeista maksamaan. Siksi työrauha viimeistään tässä vaiheessa on olennaisen tärkeää.

Vuonna 2016 asetettu lainsäädännön arviointineuvosto istuu nyt ensimmäistä kauttaan, joka kestää kevään 2019 lopulle. Jo tänä aikana arviointineuvosto on todellakin osoittanut hyötynsä Suomen lainsäädännön valmistelulle. Pelkkien ongelmien esille nostamisen sijaan neuvosto on esittänyt konkreettisia ehdotuksia, joilla lainvalmistelua voidaan parantaa. Nämä ovat jääneet julkisessa keskustelussa harmillisen vähälle, vaikkakin ovat tärkeä opetus sote-valmistelun loppumetreillä.

Arviointineuvoston tovi sitten julkaisemassa vuoden 2017 katsauksessa esitetään useita havaintoja lainsäädännön valmistelun kehittämiseksi. Nostankin keskusteluun muutaman neuvoston havainnon, joita on helppo peilata sote-valmistelua vasten. Menneeseen ei ole syytä jäädä vellomaan, vaan katse tulee tältäkin osin suunnata eteenpäin. Näillä teeseillä järjestelmää on hyvä lähteä kehittämään, jotta vaade laadukkaista laeista toteutuisi yhä paremmin jatkossa.

1. Ministeriöiden tulisi parantaa vaikutusarviointien resursointia, jotta lainvalmisteluun saadaan monipuolista osaamista ja luodaan edellytyksiä kokonaisvaltaisille vaikutusarvioinneille.

2. Juridiikan osaaminen on tärkeää lainvalmistelussa, mutta myös muiden koulutustaustan omaavien osallistumista lainvalmisteluun tulisi lisätä.

3. Lainvalmistelun johtamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, ja lainsäädännön aikataulutusta tulisi kehittää ennakoitavammaksi.

4. Lainsäädännön laadun parantaminen tarvitsee onnistuakseen poliittisen päätöksenteon tuen: lainsäädännön valmistelulle annettava riittävästi aikaa.

5. Useiden hallituksen esitysluonnosten kieliasu on tekninen tai muutoin vaikeaselkoinen, mikä vaikeuttaa lain ymmärtämistä. Myös muidenkin kuin asiantuntijoiden on saatava riittävä käsitys lainmuutoksesta ja sen vaikutuksista

6. Ohjeita lainvalmisteluun on runsaasti, mutta ne ovat epäyhtenäisiä ja osin päällekkäisiä. Ohjeita tulisi yhtenäistää.

Kirjoittaja Olli-Juhani Piri työskentelee talouden ja politiikan toimittajana Bonnier Business Forumilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, kiire, valinnanvapaus, lainsäädäntö

Kolumni : Väestön ikääntyminen ja maahanmuuttajien työllistymisvaikeudet yhdistävät Pohjoismaita

Maanantai 9.7.2018 klo 13:20 - Jere Päivinen

Syntyvyys laskee ja väestö ikääntyy Pohjoismaissa. Erityisen voimakasta tämä kehitys on Suomessa. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa arvioiden mukaan väestö ei kasva vuoteen 2080 mennessä. Samaan aikaan vastasyntyneiden elinajanodote on kasvanut Suomessa Pohjoismaista eniten.

Työikäisen väestön pienentyminen merkitsee hyvinvointivaltion rahoittajien supistumista sekä ikääntymiseen liittyvien palveluiden tuottamiseksi tarvittavan työvoiman vähenemistä. Korkea työllisyysaste on tällöin yksi keskeisimmistä tavoitteista. Suomen huoltosuhde oli vuonna 2015 Pohjoismaiden heikoin ja sen heikentyminen jatkuu ainakin vuoteen 2080 asti.

Huoltosuhdetta on yritetty korjata Pohjoismaissa työuria pidentämällä sekä työperäistä maahanmuuttoa kasvattamalla.

Köyhyys- ja syrjäytymisriski on Pohjoismaissa Euroopan alhaisimpia. Sen sijaan EU-alueen ulkopuolella syntyneiden köyhyys- ja syrjäytymisriski on kantaväestöä korkeampi. Suomi erottuu muista Pohjoismaista siten, että EU-maassa tai Pohjoismaassa syntyneiden köyhyysriski on kantaväestön kanssa samalla tasolla, mutta EU-alueen ulkopuolella syntyneiden köyhyysriski on selvästi korkeampi verrattuna.

Korkea työllisyysaste vahvistaa veropohjaa sekä hillitsee sosiaalimenojen kasvua. Pohjoismaiden työllisyysasteet ovat verrattain korkeat. Sukupuolten väliset erot työllisyysasteissa ovat kaventuneet 2010-luvulla ja Suomessa naisten työttömyysaste oli miehiä alhaisempi vuonna 2015. Työmarkkinoilla pysyminen entistä pidempään on tärkeää väestön ikääntyessä ja työvoiman vähentyessä. Ero Pohjoismaissa yleisen työllisyysasteen ja ikääntyneiden työllisyysasteen välillä on pieni.

Maahanmuuttajien heikko työmarkkinaintegraatio on Pohjoismaita yhdistävä asia. Pohjoismaissa EU-alueen ulkopuolella syntyneiden työllisyysaste on kantaväestön työllisyysastetta alhaisempi ja työttömyysaste noin 2–­­3-kertainen kantaväestöön verrattuna. Muihin Pohjoismaihin verrattuna ongelmallisin tilanne on meillä Suomessa. Ero kantaväestön ja EU-alueen ulkopuolella syntyneiden työllisyysasteissa on liki 20 prosenttiyksikköä.

Suurin haaste työllistymisessä on ulkomailla syntyneillä naisilla, joiden työllisyysaste on kantaväestön naisia selvästi alhaisempi.

Suomessa ero on kasvanut kymmenen vuoden aikana ja oli vuonna 2015 Pohjoismaiden suurin, noin 25 prosenttiyksikköä. Raportin valossa Pohjoismaissa ei ole tapahtunut juurikaan positiivista kehitystä ulkomailla syntyneiden naisten työmarkkinoille osallistumisessa.

Pohjoismaisen sosiaalitilastokomitean (NOSOSKO) 25.5.2018 julkaisema raportti valottaa, miten ikääntyminen ja maahanmuutto haastavat Pohjoismaisia hyvinvointivaltioita niin yhteisesti kuin erikseen. Raportin toteutuksesta on vastannut Norjan Tilastokeskus (Statistik Sentralbyrå). Allekirjoittaneen lisäksi Suomea hankeryhmässä edusti Tilastokeskuksen yliaktuaari Tarja Nieminen.

Jere Päivinen

Asiantuntija, Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: väestö, ikääntyminen, maahanmuuttajat, työllistyminen

Tarkennuksia professori Heikki Hiilamon kolumniin

Keskiviikko 6.6.2018 klo 12:07 - Jukka Ruuska, Toimitusjohtaja

asiakastieto.jpg

Kuva: Asiakastieto

Sosiaalipolitiikkaan erikoistunut professori Heikki Hiilamo kirjoittaa 6.6.2018 Ylen kolumnissaan maksuhäiriöistä ja viittaa tekstissään myös Suomen Asiakastieto Oy:n toimintaan. Väittämät antavat osittain virheellisen kuvan toiminnastamme.

Kuten Hiilamo toteaakin, maksuhäiriömerkintöjen perusteet ja tallennusajat on säädetty luottotietolaissa ja olemme samaa mieltä siitä, että merkinnän tulisi mahdollisimman hyvin kuvata kuluttajan maksukykyä. Asiakastieto edistää toiminnallaan ja palveluillaan vastuullista luotonantoa ja pyrkii ehkäisemään ylivelkaantumista. Vastuullisen luotonannon peruspilari on luotonhakijan maksukyvyn huolellinen määrittely, johon olennaisena osana kuuluvat luottotiedot ja muut hakijasta saatavilla olevat tiedot. Kattava positiivisen luottotiedon järjestelmä pienentäisi maksuhäiriömerkinnän merkitystä, mutta niin kauan kuin esimerkiksi luotonhakijan muita taloudellisia vastuita ei pystytä kattavasti varmentamaan, pysyy negatiivisen luottotiedon merkitys suurena. Tilastollinen tutkimus osoittaa, että maksuhäiriömerkintä ennakoi tulevaa maksukäyttäytymistä eli kertoo kasvaneesta riskistä jättää muitakin maksuja maksamatta.

Suomen Asiakastieto Oy:n tulonmuodostukseen maksuhäiriöisten henkilöiden määrällä tai luottotietomerkintöjen tallennusajoilla ei ole vaikutusta. Ennen kuluttajan luottotietojen tarkistamista asiakkaamme eivät tiedä, onko henkilöllä maksuhäiriömerkintöjä eikä maksuhäiriöisyys/häiriöttömyys vaikuta palvelun hintaan. Yli 90 prosentilla suomalaisista ei maksuhäiriömerkintöjä ole ja suurin osa luottotietokyselyistäkin kohdistuu siksi häiriöttömiin henkilöihin.

Suomen Asiakastieto Oy:n myynnistä vain pieni osa syntyy maksuhäiriöisiä henkilöitä koskevasta datasta. Suomen Asiakastieto Oy maksaa julkisista rekistereistä hankkimastaan maksuhäiriödatasta määräperusteisesti eli ei kerää sitä maksutta asiakkailleen myytäväksi. Maksuhäiriöiden väheneminen on siis meille sekä velkaongelmien ehkäisemisen että liiketoiminnan kannattavuuden kannalta toivottavaa.

Jukka Ruuska
Toimitusjohtaja

Kommentoi kirjoitusta.

Blogi : Sydänpolkua yhdessä tulevaisuuteen

Sunnuntai 13.5.2018 klo 20:31 - Paula Risikko, Suomen Sydänliiton puheenjohtaja

Kuva Tapani Romppainen.

Nykyisin on syytä olla huolissaan siitä, että suomalaiset tapaavat toisiaan vähemmän kuin ennen, tekevät talkootyötä ja auttavat muita ihmisiä entistä harvemmin, yhdistysten jäsenmäärätkin laskevat.

Yhdistystoiminta on tärkeätä, koska se luo luottamusta ihmisten välille. Ilman luottamusta elämä ei ole elämisen arvoista ja tämä näkyy jopa elinaikaennusteissa.

Muutama vuosi sitten Ruotsissa tehtiin mielenkiintoinen tutkimushavainto: miesten elinikää ennakoi se, onko lompakossa kirjastokorttia. Jos kortti on taskussa, ihminen yleensä aktiivisesti kehittää itseään, ei pelkää sosiaalisia tilanteita ja luottaa itseensä ja muihin. Tällainen ihminen elää pitkään.

Olen varma, että Sydänliiton jäsenellä on samoin: hän on keskimääräistä tyytyväisempi elämäänsä, saa voimaa ihmisten kohtaamisesta ja elää keskivertoa pidempään. Uskon, että tällainen elämä on keskivertoa parempikin.

Puhe luottamuksesta saattaa tuntua hyvin abstraktilta ja vaikeasti määriteltävältä, mutta sen seuraukset näkyvät yhteiskunnassa monin eri tavoin. Mitä enemmän ihmiset luottavat toisiinsa, sitä parempi on myös yhteiskunnan taloudellinen kilpailukyky.

Sosiaalipsykologian professori Klaus Helkama on sanonut, että yhteiskuntatieteissä esiintyy vain hyvin harvoin näin selvää yhteyttä jonkin psykologisen ilmiön ja taloudellisen toiminnan välillä. Luottamus parantaa taloudellista kilpailukykyä, koska se saa yhteistyön sujumaan paremmin ja sopimisen helpommaksi.

Mitä enemmän yhteiskunta ympärillä muuttuu, sitä tärkeämpää on ihmisten luottamus tulevaisuuteen. Maamme historian eräässä vaikeimmassa tilanteessa, itsenäisyyspäivänä vuonna 1944, presidentti J.K. Paasikivi valoi uskoa suomalaisiin siteeraamalla Aleksis Kiveä: ”tee työtäs ja käytä itses aina kuin rehellinen mies, niin kaikki viimein päättyy hyvin.”

Tähän niin suomalaiset naiset kuin miehetkin ovat uskoneet ja näin todella on käynyt. Kuten tiedämme, suomalainen yhteiskunta on lähes kaikilla mittareilla mitattuna eräs maailman parhaimmista.

Sydänliitolla on nykyisin samanlaisia haasteita kuin kaikilla muillakin järjestöillä ja yhdistyksillä. Jäsenistö vanhenee, keski-ikä kohoaa. Työ vaatii paljon, maaseudulta muutetaan pois, sosiaalisia suhteita hoidetaan netissä. Sitoutumista pelätään ja nuoria on aikaisempaa vaikeampi saada toimintaan mukaan.

Yhteiskunnan muuttuessa myös me joudumme miettimään uusia toimintatapoja. Muutostilanteissa johtajuuden merkitys aina korostuu, koska ihmisillä on erilaisia näkemyksiä muutoksen suunnasta.

Maailman ehkä kuuluisin johtajuustutkija, amerikkalainen professori John Kotter on pohtinut, miten niin yritysten kuin yhdistystenkin kannattaa toimia muutosten aikana. Hänen mukaansa muutoksia saadaan aikaan, kunhan kaikki tiedostavat muutoksen välttämättömyyden, laaditaan selkeä strategia ja visio, ihmisille annetaan mahdollisuus toimia sen mukaisesti ja nautitaan pienistäkin onnistumisista.

Haluan korostaa tätä viimeistä asiaa. Ihmiset sitoutuvat, kun kokevat pieniäkin onnistumisia. Hyvin toimivat mallit kannattaa kopioida ja toistaa niin kauan, että niistä vakiintuu uusi ja menestyksekäs toimintatapa.

Toimintatapoja arvokkaampi on kuitenkin aina toiminnan idea. Sydänyhdistykset ympäri Suomea tekevät arvokasta ja hienoa toimintaa. Me jäsenet olemme tavallisia ihmisiä, mutta voimme tehdä epätavallisen hienoja asioita. Antamalla apua annamme ihmisille toivoa, toivosta syntyy luottamusta, luottamuksesta hyvä yhteiskunta.

Sydänväki näkee polun siellä, missä muut näkevät muurin. On hienoa kulkea tätä polkua sinun kanssasi.

Paula Risikko

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sydänliitto, apu, yhdistys, tulevaisuus, sydän

Ruoho on vihreämpää siellä, missä toimintaa ohjaa lean

Perjantai 11.5.2018 klo 20:12 - Joanna Koski, vs.kotihoitopäällikkö

Lean-johtamisjarjestelma-1.jpg

Helsingin kaupungin kotihoito kehittää parhaillaan lännen palvelualueella työtä ja johtamista lean-menetelmin.

Edessä oleva sote-uudistus herätti meidät pohtimaan sitä, mitä voisimme tehdä kotihoidossa toisin. Ikääntyvien määrän ja hoidon tarpeen lisääntyessä tarvitsemme kaikki mahdolliset keinot käyttöön, jotta palveluja voidaan tuottaa tehokkaasti, mutta kuitenkin laadusta tinkimättä.

Terveydenhuollossa on kokeiltu vuosien saatossa erilaisia prosessin kehittämiseen liittyviä menetelmiä ja yksi näistä koulukunnista on lean-johtaminen.  Lean-johtaminen erilaisine menetelmineen on vielä melko uusi tapa organisaatioiden toimintakäytäntöjen kehittämisessä Suomessa.

Ikääntyvien määrän ja hoidon tarpeen lisääntyessä tarvitsemme kaikki mahdolliset keinot käyttöön.

Toyotan 1950-luvulla autoteollisuuteen kehittämä organisaation kehittämisfilosofia lean on kuitenkin nykypäivänä käytössä yhä enenevässä määrin myös terveydenhuollossa. Se on rantautunut Yhdysvalloista tänne Pohjolaan 2010-luvun alkupuolella.

Suomessa hyvinä lean-esimerkkeinä toimivat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote) ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS). Leanin keskiössä on asiakas ja sen perusperiaatteet liittyvät asiakkaalle tuotettavaan lisäarvoon, päivittäiseen johtamiseen ja toiminnan jatkuvaan parantamiseen hukkia tunnistamalla ja poistamalla.

Keskeinen osa leania on yhdessä tekeminen, visuaalisuus ja läpinäkyvyys.

Läntisen kotihoitoyksikön lean-matka alkoi tutustumismatkalla Eksoten Armilan kuntoutuskeskukseen keväällä 2017. Olimme lähiesimiesten kanssa vaikuttuneita tiimien tavasta työskennellä. Keskeinen osa leania on yhdessä tekeminen, visuaalisuus ja läpinäkyvyys. Strategia tuodaan osaksi jokapäiväistä tekemistä ja kuntoutuskeskuksen johto näkyy osastoilla säännöllisesti gemba-kävelyjen muodossa.

Leanissa korostuu henkilöstön aktiivinen osallistuminen työn kehittämiseen. Taustalla oleva ajatus on, että työtä pystyvät parhaiten kehittämään ne, jotka sitä päivittäin tekevät ja jotka tuntevat työn sisällön. Jokaisella työntekijällä on siten työssään kaksi tehtävää: oma työ ja oman työn kehittäminen.

Leanissa korostuu henkilöstön aktiivinen osallistuminen työn kehittämiseen.

Kehittämisideoita käsitellään säännöllisesti ja niitä voidaan kokeilla hyvin matalalla kynnyksellä. Kehittäminen on kaikessa joustavuudessaan kuitenkin myös systemaattista ja sisältää jatkuvan arvioinnin ja tarvittavat korjausliikkeet, jos näyttää siltä, ettei olla pääsemässä haluttuun lopputulokseen.

Aloitimme päivittäisen johtamisen marraskuussa 2017 ja sen tueksi on otettu käyttöön erilaisia lean-tauluja, esimerkiksi vuositaulu ja uuden asiakkaan taulu. Päivittäisellä johtamisella aikaansaadut tulokset ovat lupaavia. Olemme saaneet lisättyä asiakkaiden hoitoon liittyvää arviointia ja uudelle asiakkaalle nimetään aiempaa nopeammin oma vastuuhoitaja.

Muutoksen tekeminen vaatii myös johtamistavan ja kulttuurin muutoksen.

Keskeisten asioiden näkyminen päivittäisen johtamisen taululla parantaa tiedonkulkua, kun jokainen hoitaja näkee yhdellä silmäyksellä kunkin päivän huomioitavat asiat.

Lean-johtamisen käyttöönotossa on tärkeää huomioida, että sitä ei voi sellaisenaan kopioida paikasta toiseen, vaan se pitää rakentaa omaa toimintaa parhaiten palvelevaksi. Päivittäinen johtaminen voi näyttää siten hyvin erilaiselta eri toimintayksiköissä.

Muutoksen tekeminen vaatii lean-työkalujen käyttöönoton lisäksi myös johtamistavan ja kulttuurin muutoksen. Valmentavalla johtamisotteella esimies luopuu ns. ratkaisuautomaattina toimimisesta ja kannustaa työntekijöitä itse pohtimaan mahdollisia ratkaisuja ongelmiin.

Paljon on saatu aikaiseksi viimeisen puolen vuoden aikana, mutta matkamme on vasta alussa. Tästä on hyvä jatkaa.

Joanna Koski 
vs. kotihoitopäällikkö, Läntinen kotihoitoyksikkö, Helsingin kaupunki
joanna.koski@hel.fi, Twitter: @koski_joanna
Helsingin kotihoito Twitterissä: @khlapa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lead, helsinki, kotihoito

Kolumni: EU:n budjettia ei ole vielä päätetty - neuvottelut vasta käynnistyvät

Torstai 26.4.2018 klo 16:40 - Pääministeri Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

EU:n budjetin laatiminen on pitkä neuvotteluprosessi, eräänlainen maratoni. Alkuvaiheissa määritellään budjetin kokonaistaso ja sitten siirrytään vääntämään rahanjaon kriteereistä. Kansallisesti kiinnostava lopputulos on selvillä kuitenkin vasta maaliviivan jälkeen; se paljonko maksamme ja paljonko saamme EU:sta rahaa. Vielä tätä ei tiedetä.

Komissio antaa esityksensä budjetin kokonaisuudeksi ensi viikon keskiviikkona ja sektorikohtaiset lainsäädäntöesitykset julkaistaan toukokuun lopussa. Tästä alkaa vähintäänkin vuoden mittainen prosessi, jossa käydään runsaasti neuvotteluja usealla eri tasolla.

Näitä keskusteluja olen käynyt jo pitkään päämiestasolla. Tänään tapasin myös budjetista vastaavan komissaari Oettingerin. Kävimme erinomaisen keskustelun ja toin esille vahvasti Suomen kipupisteet. Suomen erityisolosuhteet niin alue- ja rakennepolitiikassa kuin maataloudessa on huomioitava. Ei ole hyväksyttävää, että maksuosuutemme kasvaisi, mutta keskeisiä prioriteettejamme ei huomioitaisi. Tämän lisäksi kaiken EU-rahoituksen on tuettava yhä vahvemmin tämän päivän haasteita, kuten eurooppalaisen talouden kasvua, työllisyyttä, turvallisuutta ja osaamista.

EU:n budjetti kaipaa myös kovasti normien purkamista. Normin purusta meillä Suomessa on hyviä kokemuksia, toivottavasti saisimme laajennettua tätä urakkaa myös EU:n käytäntöihin. 

Euroopan unionin monivuotinen budjetti eli rahoituskehykset tehdään seitsemäksi vuodeksi eteenpäin. Käytännössä tässä määritellään, kuinka paljon jäsenvaltiot maksavat bruttokansantuotteestaan yhteiseen pottiin ja toisaalta mihin tuo rahasumma käytetään. Tällä 7 –vuotiskaudella budjetin koko on ollut reilut 1000 miljardia euroa, josta noin 2/3 on käytetty maatalouteen sekä alue-ja rakennepolitiikkaan. Tulevalla kaudella rahoitusta tullaan varmasti entistä enemmän suuntaamaan myös puolustukseen, maahanmuuttoon sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Tämä on ollut myös Suomen kanta.

Britannian jättää lähtiessään aukon EU-budjettiin. Olemme linjanneet, että pienempi EU tarkoittaa myös pienempää budjettia. Liian tiukkaa ylärajaa emme ole kuitenkaan halunneet budjetin koolle asettaa. Olemme katsoneet viisaaksi toimintatavaksi sen, että meillä on joustonvaraa neuvotteluissa.

Päätavoitteemme neuvotteluihin on selvä: haluamme maksimoida EU:sta Suomelle palautuvat varat samalla kun haluamme pitää nettomaksumme kohtuullisena.

Olemme onnistuneet Suomessa talouskasvun vahvistamisessa niin hyvin, että muutokset bruttokansantuotteessamme ovat merkittäviä. Koska EU:n jäsenmaksu perustuu kunkin maan bruttokansantuotteeseen, kasvaa jäsenmaksuosuutemme ikään kuin automaattisesti jonkin verran. Tätä emme voi, emmekä tahdo muuttaa.

Nettomaksuosuudestamme on sen sijaan aivan liian aikaista puhua. Se riippuu siitä, kuinka paljon tulemme EU-rahaa saamaan eri sektoreilta.  Tämä ratkeaa vasta seuraavan vuoden tai kahden vuoden aikana, jolloin käydään yksityiskohtaiset neuvottelut EU-rahoituksen jakokriteereistä. Onnistuminen näissä neuvotteluissa ratkaisee sen, miten paljon saamme jatkossa EU-rahoitusta Suomeen. Erityisesti maatalous-, koheesio- sekä tutkimuspuolen neuvotteluissa menestyminen ratkaisee paljolti sen, mitä Suomelle jää viivan alle.

Juha Sipilä

Pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eu-budjetti, suomi, sipilä, yhteiskunta

Kolumni: Tiedonhallintalailla varmistetaan tiedon tehokas hyödyntäminen digiyhteiskunnassa

Torstai 26.4.2018 klo 12:40 - Tietopolitiikka-yksikön päällikkö Sami Kivivasara

law-1898965_640.png

Kuvituskuva

Tietoja kysytään palveluja, palveluketjuja ja tietovarantoja varten vain kerran. Tämä on hallituksen tavoite, jonka onnistumiseksi tiedon tulee siirtyä sujuvasti viranomaisten, muiden toimijoiden ja palvelujen välillä. Miten tämä saadaan aikaan?

Asiakaslähtöisessä digitaalisessa yhteiskunnassa keskeistä on tiedon hyödyntäminen. Tässä auttaa selkeä lainsäädäntö. Siksi valmistellaan tiedonhallintalakia, jotta tietoon perustuvat palvelut ja toiminta voisivat uudistua palvelemaan paremmin digitaalista yhteiskuntaamme.

Tiedonhallintalaki raamittaa uudistumista

Lainsäädäntö on parhaimmillaan toimintaa selkein suuntaviivoin raamittava ja toimintaedellytyksiä luova ja mahdollistava. Tähän tähdätään myös tiedonhallintalaissa, jonka tarkoitus on säännellä tiedon elinkaaren hallinnasta julkisessa hallinnossa.

Tiedonhallintalain lain tavoitteena on edistää viranomaisten tiedonhallinnan laatua ja tietoturvallisuutta sekä viranomaisten tietoaineistojen vastuullista hyödyntämistä. Tieto on myös rakennusaine hyvän hallinnon mukaiseen tehokkaaseen ja tulokselliseen toimintaan ja laadukkaiden palveluiden tuottamiseen. 

Lain on tarkoitus kattaa tiedonhallinnan suunnittelu- ja kuvausvelvollisuudet, tietoturvallisuusvaatimukset, asian- ja palvelunhallinnan rekisteröinnin perusteet sekä tietoaineistojen säilyttämistä ja arkistointia koskevat säännökset.

Tietohallintolain ja arkistolain kohtalo

Tiedonhallintalaki korvaa tietohallintolain, arkistolain ja hyvää tiedonhallintatapaa koskevan sääntelyn julkisuuslaista. Yhtenä kysymyksenä valmistelun aikana on ollut, miten käy vuonna 2011 voimaan tulleen tietohallintolain, säilyykö kokonaisarkkitehtuurityön tuki lainsäädännössä?

Tietohallintolain sääntelytapaa voidaan aiheestakin kritisoida, mutta pitää muistaa, että se on laadittu sen varmistamiseksi, että julkisen hallinnon tietohallinto ohjautuu paremmaksi. Lain tarkoitus ja sen sisältämät vaatimukset ovatkin edelleen ajassa. Yhteentoimivuuden edistäminen on keskeistä ja sen edellyttämien kuvausten ja määritysten toteuttamista yhtenäisellä ja tietojen vaihtoa edistävällä tavalla on edelleen ohjattava myös lainsäädännön tasolta.

Tietohallintolain keskeinen väline, kokonaisarkkitehtuuri, on jatkossakin hyvä ja keskeinen keino, jolla viranomaiset voivat toteuttaa uuteen lakiin kaavailtuja suunnittelu- ja kuvausvelvoitteita. Itse säännöksissä kokonaisarkkitehtuurisanaa ei kuitenkin näillä näkymin tulla enää käyttämään. Vastaavasti käsite arkistonmuodostussuunnitelma jää historiaan, kun arkistolaki kumotaan ja arkistointia ja tietoaineistojen säilyttämistä koskevat sääntely otetaan tiedonhallintalakiin.

Tietojen säilyttämistä ja arkistointia koskevia velvoitteita myös selkiytetään ja saatetaan yhteensopivaksi EU:n tietosuoja-asetuksen kanssa.  Sääntelyn selkiyttämisellä pyritään varmistamaan, että toimijat, kuten viranomaiset tiedonhallintayksikköinä ja muun muassa Kansallisarkisto, voivat luotettavalla tavalla turvata yhtäältä viranomaisten toimintaan liittyvät tietotarpeet, henkilötietojen suojan sekä toisaalta kulttuurihistorialliset arkistointitarpeet.

Helsingin Sanomissa 18.4.2018 vieraskynäkirjoituksessa ilmaistaan huoli tulevan sääntelyn vaikutuksista historian tutkimukseen. Tämänkin tietotarpeen toteuttamista viranomaisten tietoaineistoista parantaa se, että toimijoiden vastuita selkiytetään ja kirkastetaan.

Tavoitteena tulevaisuuteen katsova laki

Tiedonhallintalain sääntelystä pyritään rakentamaan mahdollistava. Esimerkiksi rajapintojen avaamisesta ja kuvaamisesta säätämällä edistetään koko ajan laajenevaa ja reaaliaikaisemmaksi muuttuvaa tietojen käytön ja vaihdon tarpeita varten. Lisäksi suunnitteluvelvoitteita koskevan sääntelyn avulla pyritään siihen, että viranomaiset ottavat jo toimintoja suunnitellessaan ja tietojärjestelmiä toteuttaessaan huomioon tietojen hyödyntämisen muiden toimijoiden toiminnassa ja palveluketjuissa.

Tiedonhallintalaki tulee olemaan aikaa kestävä, tulevaisuuteen katsova laki. Siinä asetetaan selkeät vaatimukset siitä, miten viranomaisten ja muiden julkista hallintotehtäviä hoitavien on toteutettava tiedon hallintaansa. Tarkoituksena on mahdollistaa myös, että jatkossa voitaisiin purkaa päällekkäistä sääntelyä sekä toisaalta luopua tarpeettomista hallinnollisista käytänteistä, kun tiedon vaihto perustuu yhtenäisiin ja luottamuksen säilymisen turvaaviin säännöksiin ja niiden mukaisiin nykyaikaisiin toimintatapoihin digitaalisessa yhteiskunnassa.

Voit lukea tiedonhallintalain valmistelusta lisää vm.fistä.

Sami Kivivasara
Lainsäädäntöneuvos, yksikön päällikkö
@sKivivara

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tiedonhallintalaki, yhteiskunta

Kolumni : Oikeudenmukaisuus- ja työllisyysriihi puitu

Tiistai 17.4.2018 klo 16:47 - Pääministeri Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

                Kuva: Valtioneuvosto

Hallituksen kehysriihineuvottelut pidettiin viime viikolla tilanteessa, jossa Suomen talous kasvaa ripeästi. Kasvu on laaja-alaista ja se näkyy kaikkialla Suomessa. Yhä useampi suomalainen on saanut töitä. Työllisyyslukemat ovat korkeimmat vuosikymmeniin. Työllisyys kehittyy koko maassa ja investointeja tehdään runsaasti.

Vahva työllisyys on kestävin keino sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden vahvistamiseksi. Hyvinvointiyhteiskuntamme kestävyys perustuu siihen, että omasta toimentulostaan voivat huolehtia kaikki ne, joilla siihen on mahdollisuus.

Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita, jossa on pienet tuloerot. Olemme hallituksessa kiinnittäneet erityisen paljon huomioita siihen, että kaikki pysyvät mukana. Teetimme ulkopuolisen tutkimuksen saadaksemme tietoa siitä, miten hallituksen politiikka on vaikuttanut tuloeroihin. Tutkimuksen mukaan tuloerot eivät ole tällä kaudella nousseet ja poikkeuksellisen hyvä työllisyyskehitys on toiminut tulppana eriarvoisuuskehitykselle.

Silti kaikilla suomalaisilla ei mene hyvin. Esimerkiksi perustusturvan varassa elävät eivät ole päässeet riittävästi osallisiksi talouskasvun tuomasta hyvästä.

Asetin reilu vuosi sitten professori Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmän erittelemään suomalaista eriarvoisuutta. Työryhmä esitti maaliskuussa hallitukselle monipuolisen keinovalikoiman eriarvoisuuden vähentämiseksi. Työryhmän puheenjohtaja nosti erikseen esille 12 sellaista esitystä, jotka olisivat toteutettavissa vielä tällä vaalikaudella. Kehysriihessä paneuduimme näihin esityksiin huolella ja valtaosaan niistä pystyimme vastaamaan hyvin konkreettisilla panostuksilla.

Keskustalla oli kehysriihessä kaksi avainkysymystä, joiden mukaan tarkastelimme kaikkia arvovalintoja: miten tämä ratkaisu tukee sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja miten tämä vahvistaa työllisyyttä.  Saimme mielestäni molempia tavoitteita edistettyä hyvin, ottaen huomioon tiukan taloudellisen raamin.

Kaikkein pienimpiä sairaus-, äitiys-, vanhempain -ja kuntoutusrahoja nostetaan työmarkkinatuen kanssa samalle tasolle. Korotus on kuukausitasolla noin 80 euroa. Takuueläkettä nostetaan jo kolmannen kerran tällä vaalikaudella. Nämä ovat merkittäviä oikeudenmukaisuustekoja ja selkeä keskustalainen linjaus: pidämme aina heikompiosaisten puolta.

Teimme monia muitakin oikeudenmukaisuustekoja. Lääkkeiden vuosiomavastuurajaa alennetaan ja varhaiskasvatukseen luodaan määräraha, jolla tuetaan erityisen haasteellisella alueella olevien päiväkotien laatua. Vähävaraisille toisen asteen opiskelijoille luodaan opintotukeen oppimateriaalilisä. 

Hallitus kiinnitti Saaren työryhmän tavoin paljon huomiota myös ylivelkaantuneisiin. Velkaantuneita ihmisiä olisi pystyttävä auttamaan ennen kuin heidän tilanteensa pääsee pahenemaan kohtuuttomaksi.  Asunnottomien tilannetta parannetaan lisäämällä resursseja ensisuojien korjaamiseen ja asuntojen hankkimiseen. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoa tuetaan lisää.

Riihessä päätimme myös merkittävistä panostuksesta osaamiseen ja koulutukseen. Satsaamme työikäisten osaamisen uudistamiseen, jotta voimme varmistaa osaavan työvoiman riittävyyden vahvassa kasvutilanteessa.

Kehysriihessä hallitus myös totesi, että sen kunnianhimoiset talouspoliittiset tavoitteet ovat jo täyttyneet tai täyttymässä. Vaalikauden alussa tuntui, että hallitus oli ainut, joka uskoi näiden menevän maaliin. Teimme yhdessä ”mahdottomasta” mahdollisen.

Hyvin kunnianhimoisena pidetty 72 prosentin työllisyysastetavoite näyttää toteutuvan. Hallitusohjelman tavoite 110 000 työllisestä on saavutettavissa. Työllisten määrä on kasvanut hallituskauden alusta 87 000:lla.

Kokonaisveroaste kääntyi laskuun 2017. Julkisen talouden velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen taittui jo vuonna 2016. Velkasuhde jatkaa laskuaan lähivuosina. Velaksi elämisen loppuminen on uskottavasti näköpiirissä.

Hallituskauden alussa hallitus paini sen kanssa, että Suomessa ei ollut avoimia työpaikkoja työttömille. Nyt ongelma on toisenlainen. Avoimia työpaikkoja on ennätysmäärä, mutta osaajia niihin ei tahdo löytyä. Hallitus tarttui tähän parantamalla työttömien mahdollisuutta opiskella omaehtoisesti sekä vahvistamalla täydennys- ja muuntokoulutusta. Myös työvoimapalvelut saavat lisärahaa, jotta ne voivat parantaa palveluitaan työnhakijoille ja yrityksille.

Teimme mitä lupasimme, laittaa Suomen talouden kuntoon ja lopettaa velaksi elämisen. Yhtenäisyys on ollut suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Keskustalle on tärkeää, että suomalaiset voivat jatkossakin tuntea olevansa samassa veneessä, tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Siksi tämä riihi oli meille sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja työllisyyden riihi.

Juha Sipilä
pääministeri
Keskustan puheenjohtaja 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työllisyys, kehysriihi, oikeudenmukaisuus, perusturva

Kolumni: Hyvä paha muovi?

Tiistai 17.4.2018 klo 13:22 - Hanna Korhonen, neuvotteleva virkamies

hammasharja.jpg

Kuvituskuva

Valtamerten muoviroskapyörteet ja Saimaan mikromuovisaastuminen puhuttavat. Mikromuovien ihmisillekin mahdollisesti aiheuttamista terveyshaitoista on keskusteltu viime aikoina useilla foorumeilla varsin synkkään sävyyn.

Huoli on sikäli ymmärrettävä, että olemme lähes koko ajan kosketuksissa jonkin sortin muovin kanssa. Minäkin pesen aamuisin vaahtomuovia sisältävältä patjaltani noustuani hampaani muovisella harjalla, jolle olen pursottanut tahnaa muovituubista. Sitten hörppään mukillisen kahvia, joka on keitetty varsin muovisella keittimellä. Arkiaamuina köröttelen lukuisia muoviosia sisältävän bussin kyydissä töihin ja avaan melko muovisen tietokoneeni jne. aina illan hampaanpesuun asti.

Jos mikromuovialtistumisen todetaan uuden tutkimustiedon nojalla aiheuttavan terveyshaittoja, ryhdytään niiden estämiseksi toimiin.

Mikromuovia on ollut ympärillämme, esimerkiksi sisäilmassa, yhtä kauan kuin muoviakin. Muovi ja mikromuovi eivät nykytiedon mukaan kuitenkaan ole uhka suomalaisten terveydelle. Jos mikromuovialtistumisen todetaan uuden tutkimustiedon nojalla aiheuttavan terveyshaittoja, ryhdytään niiden estämiseksi toimiin. Tällä hetkellä on perusteltua esittää, että muovista on enemmän hyötyä kuin haittaa – myös terveydelle, ainakin lyhyellä aikavälillä. Meidän kaikkien kannattaa siis edelleen käyttää hammasharjaa aamuin illoin ja nukkua hyvällä patjalla, vaikka ne muovia sisältäisivätkin. Se, mitä muoville tapahtuu sen jälkeen, kun muovituote poistuu käytöstä, on ratkaisevaa myös terveysnäkökulmasta.

Päätöksenteon tueksi tarvitaan kuitenkin lisää luotettavaa tietoa ja hommiin onkin jo ryhdytty. Ympäristöministeriön johdolla paraikaa työstettävä kansallinen muovitiekartta ohjaa valmistuttuaan toimintaamme sekä ihmisen että ympäristön näkökulmasta turvallisen, tehokkaan ja järkevän muovin ja muovijätteen hyötykäytön suuntaan. Tiekarttaa odoteltaessa itse kukin meistä voi pitää huolta ainakin siitä, että makromuovia ei päädy roskina ja jätteenä ympäristöön mikrokokoiseksi jauhautumaan. Muovin sisältämät kemikaalit ovat sitten luku sinänsä, ja niistä on ehkä tarpeen kirjoittaa oma kolumninsa…


Hanna Korhonen 

Neuvotteleva virkamies

Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muovi, sisäilma, kemikaalit, terveyshaitat

Onko yrityksillä vastuuta pakkopalautuksista ja aseiden myynnistä?

Tiistai 10.4.2018 klo 18:10 - Irene Leino, Suomen UNICEFin yritysvastuuasiantuntija

                                      Kuva: Irene Leino

Moni suomalainen kokee, että valtio palauttaa turvapaikanhakijoita maihin, jotka eivät ole turvallisia. Lisäksi viranomaisten on koettu kohdelleen osaa palautettavista huonosti.

Koska hallitukseen vaikuttaminen on osoittautunut turhaksi, osa kansalaisista on ryhtynyt painostamaan yrityksiä, jotka tavalla tai toisella mahdollistavat palautuksia. Keskustelua on noussut sekä palautuksia toteuttavista lentoyhtiöistä että niille polttoainetta tarjoavista yrityksistä.

Yhdysvalloissa ei pitkäaikaisista yrityksistä huolimatta ole saatu riittäviä tiukennuksia aselakeihin. Monet yritykset ovat lobanneet löyhien lakien puolesta. Helmikuussa Floridassa sattuneen kouluampumistapauksen jälkeen on kuitenkin noussut pintaan vastakkainen ilmiö, jossa tietyt yritykset ovat nousseet näkyvään rooliin ajamaan aselakien tiukentamista.

Moni yritys on näkyvästi ilmoittanut lopettavansa alennukset, edut ja muut tuenosoitukset USA:n kansalliselta kivääriyhdistykseltä. Osa suurista vähittäistavara- ja urheilukaupoista on tiukentanut aseiden myynnin ikärajoja ja poistanut puoliautomaattiaseet valikoimastaan. Kauppojen päätöksiä on vauhdittanut se, että Floridan kouluampujan tiedetään ostaneen vähintään yhden aseistaan täysin laillisesti kaupasta.

Alihankintaketjuista kotimaaperälle

Yhteiskunta edellyttää yrityksiltä yhä laajempaa vastuuta yhteiskunnallisista asioista. YK on luonut kansainväliset periaatteet yritysten ihmisoikeusvastuusta, jotta yritysten vastuu ja rooli suhteessa valtioon selkeytyisi. Osa yrityksistä on alkanut noudattaa näitä YK:n vapaaehtoisia periaatteita ja pyrkii välttämään ihmisoikeusrikkomuksia etenkin alihankintaketjuissaan.

Yritysten vastuu suhteessa asiakkaisiin ja laajemmin yrityksen toiminnan vaikutuspiirissä oleviin ihmisiin on huomattavasti vähemmän keskusteltu aihe.

YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet linjaavat, että yrityksen ei pitäisi itse syyllistyä, myötävaikuttaa tai olla linkittyneinä ihmisoikeusrikkomuksiin. Mutta missä menee yrityksen vastuu tapauksissa, jotka eivät ole kovin yksiselitteisiä?

Voidaanko laillisesti aseita myyvää kauppaa pitää osavastuussa, jos sieltä ostetaan ase, jolla tapetaan ihmisiä? Tarjoaako aseiden myyminen ylipäätään aina mahdollisuuden ihmisoikeusrikkomuksiin?

Ovatko kuljetuspalveluita tai polttoainetta tarjoavat yritykset osavastuussa, jos turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksissa loukataan ihmisoikeuksia? Pitäisikö pakkopalautuksiin linkittyvien yritysten lopettaa palautuksiin osallistuminen ja näin käytännössä vastustaa viranomaisten päätöksiä?

Lainsäädäntöä olemassa vain vähän

Iso osa yritysten vastuun laajuuteen liittyvästä keskustelusta kulkee epäselvällä alueella. Lainsäädäntö on yleensä yhteiskunnan moraalinen puntari siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Koska lainsäädäntö yritysten ihmisoikeusvastuusta on vielä melko kehittymätöntä, vastuuta määrittelee pitkälti yleinen mielipide.

Tilanteissa, joissa ei ole kansallista lainsäädäntöä, yrityksiä kehotetaan noudattamaan kansainvälisiä normeja.

Lapsityövoima alihankintaketjussa on hyvä esimerkki. Vaikka Suomen laki ei kiellä lapsityövoiman käyttöä yritysten alihankintaketjuissa rajojemme ulkopuolella, kansainväliset normit, alihankintamaiden omat lait ja yleinen mielipide Suomessa tuomitsevat sen. Siksi suurin osa yrityksistä kokee lapsityövoiman käytön vääräksi, vaikkei käytännössä siihen alihankintamaissaan puuttuisikaan.

Pakkopalautuskysymyksissä ja aseiden vähittäiskaupassa yritysten toimintaan liittyviä kansainvälisiä normeja ei ole säädetty eikä yleinen mielipidekään ole yhtenevä.

Aseiden myyntiin liittyen vastaus on kuitenkin YK:n periaatteiden valossa melko selvä. Periaatteet kehottavat yrityksiä selvittämään kaikki riskialueet, joissa yritys voi linkittyä ihmisoikeusrikkomuksiin. Tämä koskee myös myytäviä tuotteita ja palveluita. Näin ollen yrityksen ei tulisi myydä ollenkaan pistoolien tai sarjatuliaseiden kaltaisia aseita, mikäli yritys haluaa noudattaa YK:n periaatteita.

Pakkopalautuskysymys on kokonaisuudessaan monimutkaisempi.

Yrityksen on vaikea arvioida, syyllistyykö valtio yksittäisissä palautuspäätöksissä ihmisoikeusrikkomuksiin. Yrityksen ja valtion välinen suhde mutkistaa tilannetta entisestään. Sen lisäksi, että valtio on yrityksen asiakas, se saattaa olla myös sen omistaja, kuten useiden lentoyhtiöiden kohdalla. Ei ole realistista olettaa, ettei yritys tarjoaisi palveluita omistaja-asiakkaalleen.

Vaikka yritys ei pystyisi puuttumaan siihen, käännytetäänkö turvapaikanhakijoita, yritys pystyy kuitenkin päättämään, miten sen asiakkaita kohdellaan.

Yritys voi ja sen tulee pohtia sisäisiä toimintaohjeita pakkopalautusten kaltaisiin tilanteisiin. Lentoyhtiö voi esimerkiksi ohjeistaa henkilökuntaansa puuttumaan asiaan, mikäli vaikuttaa siltä, että ketä tahansa sen koneessa olevaa asiakasta kohdellaan huonosti – vaikka kyse olisi valtion viranomaisten toimintaan puuttumisesta.

Yritysten vastuu niiden alihankintaketjuissa tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista on ollut paljon tapetilla ja vastuu on selkiytynyt YK:n periaatteiden ja jatkuvan vuoropuhelun ansiosta ymmärryksen karttuessa. Keskustelu yritysten ihmisoikeusvastuusta asiakkaisiin ja laajemmin yrityksen toiminnan vaikutuspiirissä oleviin ihmisiin liittyen on vielä lapsenkengissä. Siksi on tärkeää nostaa esimerkkitapauksia keskusteluun ja auttaa yrityksiä pohtimaan toimintatapojaan ja omaa vastuutaan.

IRENE LEINO
Suomen UNICEFin yritysvastuuasiantuntija

Blogi on alunperin julkaistu Suomen UNICEFin verkkosivuilla

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pakkopalautukset, aselait, alihankintaketjut, unicef

Eriarvoistumista on mahdollista ehkäistä ja vähentää

Keskiviikko 21.3.2018 klo 19:51 - Pääministeri Juha Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

                    Kuva: Laura Kotila, valtioneuvoston kanslia

Asetin reilu vuosi sitten professori Juho Saaren vetämään työryhmää, jonka tehtävä oli pohtia millä keinoin varmistetaan kaikille suomalaisille edellytykset pärjäämiselle ja osallistumiselle. Olen iloinen siitä, että Juho Saaren työryhmä on nyt valmistellut tälle ja seuraavalle hallitukselle käyttökelpoisen toimenpiteiden paletin.

OECD:n raportin mukaan Suomessa on Euroopan unionin pienin köyhyysriski ja tuloeromme ovat pienet. Tämä ei kuitenkaan poista velvoitetta tehdä työtä sen puolesta, että Suomi olisi vieläkin parempi maa asua ja elää.

Eriarvoisuus liittyy Suomessa erityisesti siihen, että vaikka yleisesti ottaen tilanne paranee, osa ihmisistä ei pysty tarttumaan etenemisen mahdollisuuksiin.

Työryhmän raportissa todetaankin mm., että julkisen vallan tulee tukea ihmisten itsensä pyrkimyksiä hyvinvointinsa ja terveytensä edistämiseen aikaisempaa voimakkaammin, ja vähentää näin tulonsiirtojen ja palvelujen pitkäaikaista käyttöä. Työttömyysturvan aktiivimalli ja osallistavan sosiaaliturvan kokeilu vievät jo nyt tähän suuntaan ja tukevat ihmisten aktiivisuutta.  

Ihmisten vastuuta ja omistajuutta omasta hyvinvoinnistaan on vahvistettava. Vahvistuva työllisyys on tässä avainasemassa. Erityishuomiomme kohteena ovat nyt ne yli 600 000 suomalaista, joilta puuttuu toisen asteen tutkinto ja joiden työllisyysaste on vain 43%. Valmistelemme tälle ryhmälle suunnattuja erityistoimenpiteitä kehysriiheen.

Saaren työryhmän raportissa tehdään näkyväksi se, että suomalainen sosiaaliturva koostuu palveluista ja toimeentulon turvaavista etuuksista. Keskustelussa eriarvoisuudesta keskitytään helposti vain etuuksien tasoon. Liian usein unohdetaan se, että palveluilla on erityisen suuri merkitys juuri silloin, kun elämä koettelee kovimmin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ja tasaisempi laatu kaikkialla Suomessa on hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen ydintavoitteita, kuten ovat myös Saaren raportissakin esiin nostetut terveyserot. Sote-uudistuksen valmistelu ja toimeenpano ehkäisee eriarvoistumista.

Silloin kun yhteiskunnassa menee hyvin, on oikea aika tehdä uudistuksia. Ensi vaalikauden keskeisimpiä isoja uudistuksia on perusturvan ja työn yhteensovittaminen. Tällä vaalikaudella asiaa työstetään parlamentaarisen valmistelun kautta siten, että uusi hallitus pääsee uudistustyössään heti kunnolla liikkeelle.

Juho Saaren työryhmä on tehnyt työnsä itsenäisesti, ilman poliittista ohjausta. Osaltaan tämä työskentelytapa on johtanut siihen, että työryhmä esittää monia sellaisiakin kehittämiskohteita, joita tällä vaalikaudella on jo viety eteenpäin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteisessä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (LAPE) ja STM:n Osatyökykyisille tie työelämään (OTE) kärkihankkeessa on jo tehty niitä toimenpiteitä, joita Juho Saaren työryhmä nostaa raportissaan esille. Suunnitelmat asunnottomuuden puolittamiseksi ovat puolestaan jo pitkällä ympäristöministeriössä.

Suomi on monilla mittareilla maailman paras maa asukkailleen. Viime ajat olemme paistatelleet kansainvälisessä valokeilassa, kun Suomi rankattiin maailman onnellisimmaksi maaksi YK:n julkaisemassa The World Happiness Report – tutkimuksessa. Meille suomalaisille on tyypillistä vaatimattomuus ja sen mukainen vaikeus ottaa vastaan tällaisia ykkössijoja – mitään kovin suurta hehkutusta tämäkään kärkisija ei meissä suomalaisissa saanut aikaan.

Onnellisessakin maassa, jossa on tasainen tulonjako ja vahva hyvinvointiyhteiskunta, tarvitaan jatkuvaa itsekriittisyyttä ja tarkkaavaisuutta. Hallitus on ottanut ja ottaa kysymyksen tuloeroista ja eriarvoisuudesta tosissaan. Tähän työhön meillä on nyt pian kaksi uutta työvälinettä; Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmän esitykset ja myöhemmin ensi viikolla julkistettava selvitys hallituksen talouspolitiikan vaikutuksista työllisyyteen ja tuloeroihin. Maailman onnellisimman maan mahdollisuudet on tuotava entistä vahvemmin sen kaikkien asukkaiden saataville.

Juha Sipilä

Pääministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eriarvoisuus, onnellinen maa

Kolumni : Onnistunut toimeenpano minimoi muutosriskit

Tiistai 20.3.2018 klo 11:22 - Anu Vehviläinen, Kunta- ja uudistusministeri

Kuvahaun tulos

Kuva: Valtioneuvosto

Parin viime viikon aikana on julkisuudessa nostettu esiin väitettä, että maakunta- ja sote-uudistus tarkoittaisi aloitusvuonnaan 2020 arviolta 300 miljoonan euron leikkausta Uudenmaan sote-palveluihin ja että nämä leikkaukset myöhemmin kasvaisivat jopa miljardiin euroon. On luotu mielikuvaa, että tulossa on väistämättä terveysasemien sulkemisten vyöry esimerkiksi Helsingissä.

Väitteiden ja lukujen taustat löytyvät Uudenmaan maakunnan tekemästä riskianalyysista. Siinä on käyty läpi Uudenmaan maakunnan perustamiseen ja toimintaan liittyviä rahoituksellisia riskejä. Sittemmin luvut ovat lähteneet elämään omaa elämäänsä. Suosittelen lukemaan analyysin laatineen Espoon sosiaali- ja terveystoimen talous- ja hallintojohtajan Markus Syrjäsen kirjoituksen Alueuudistus.fi-sivuilta. Blogissaan hän avaa sitä, mistä asiassa oikeasti on kyse. Syrjänen toimii myös Uudenmaan maakunnan valmistelun budjettijohtajana.

Julkisessa keskustelussa on mennyt osin puurot ja vellit sekaisin. Rahoitus ei ole leikkautumassa, mutta riskit on valmistelussa huomioitava. Monet näistä riskeistä sisältyvät nykyäänkin kuntien toimintaan. Toisaalta Suomessa on onnistuneesti rakennettu jo useita maakunnallisia sote-järjestäjiä. Uudenmaan mittaluokka on toki aivan omansa. Uudistukset myös usein aiheuttavat kertaluonteisia muutoskustannuksia.

On syytä korostaa sitä, että uudistuksen taloudellinen tavoite on kustannusten kasvun hillintä tulevalla vuosikymmenellä. Tämä tarkoittaa sitä, että maakuntien on onnistuttava kehittämään toimintaansa nykyistä 190 sote-järjestäjää paremmin. Onnistuessaan tämä tarkoittaa sitä, että palveluja heikentäviä toimia ei tarvita.

Maakuntien rahoitus määräytyy eduskunnan käsiteltävänä olevan maakuntien rahoituslain mukaisesti, käytännössä maakuntien asukkaiden palvelutarpeen perusteella. Yli 80 % rahoituksesta perustuu asukkaiden ikärakenteeseen, sairastavuuteen ja muihin sote-palvelutarpeisiin. Näiden lisäksi muun muassa asukastiheys ja vieraskielisten määrä vaikuttavat rahoituksen määräytymiseen.

Uudenmaan osalta rahoitusperiaatteet näyttävät olevan sikäli tasapainossa, että maakunta lähtee viimeisimpien laskelmien mukaan 2020-luvulle budjettirahoituksella, jolla kunnat ovat tehtäviään nyt hoitaneet. Uudellemaalle ei siis kohdistu rahoitusmuutoksesta johtuvaa leikkauspainetta. Kaikilla muilla maakunnilla tilanne ei ole tuoreimpien rahoituslaskelmien perusteella yhtä hyvä.

Vuoden 2020 rahoitus perustuu vuosien 2018 ja 2019 kuntien sote-käyttömenojen keskiarvoon. Seuraavat päivitetyt maakuntakohtaiset laskelmat saadaan huhtikuussa.

Pitääkö Uudenmaan 300 miljoonasta olla huolissaan? Kyllä siltä osin, että riskianalyysi on erityisen tärkeää pitää mielessä maakunnan omassa muutosvalmistelussa.

Miten esimerkiksi maakunnan hallinto järjestetään mahdollisimman kustannustehokkaasti? Tai miten palkkaharmonisaatio toteutetaan? Otetaanko maakunnassa käyttöön nykyisten kuntien tehokkaimmat toimintatavat? Miten ICT-uudistukset toteutetaan siten, että saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman pienin muutoskustannuksin? Kaikki nämä ovat kysymyksiä, joihin maakuntien on valmistelutyössä ja toiminnan käynnistymisen jälkeen vastattava. Sitä työtä sadat valmistelijat tekevät maakunnissa paraikaa.

Myös meidän hallituksessa ja eduskunnassa tulee huomioida nämä riskit, ja mahdollistaa siten suuren uudistuksen onnistunut toimeenpano. Iso vastuu maakuntatason konkreettisista päätöksistä on ensimmäisillä vuoden 2019 alussa aloittavilla maakuntavaltuustoilla.

Anu Vehviläinen

Kunta- ja uudistusministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, rahoitus, leikkaukset, uusimaa

Kolumni : Vakuutuslääkärijärjestelmää kehitetään

Maanantai 19.3.2018 klo 14:21 - Pirkko Mattila, sosiaali- ja terveysministeri

Pirkko-Mattila-3.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Sosiaali- ja terveysministeriö on perustamassa neuvottelukuntaa, joka ryhtyy kehittämään vakuutuslääkärijärjestelmää. Kansalaisten heikko luottamus vakuutuslääkärijärjestelmään on ollut jälleen otsikoissa. Myös eduskunnan käsiteltäväksi on tulossa vakuutuslääkäreitä koskeva kansalaisaloite.

Luottamuksen palauttaminen on tärkeää ja järjestelmästä on tehtävä myös aiempaa avoimempi. Tätä työtä ryhtyisi tekemään vielä tänä keväänä laajapohjainen neuvottelukunta.

Neuvottelukunnan nimittäminen on käynnissä ja mukaan on kutsuttu keskeisten ministeriöiden, vakuutusalan, hoitavien lääkäreiden ja vakuutuslääkäreiden sekä keskeisten järjestöjen edustajia. Potilaita ja vakuutettuja edustavat Invalidiliitto ry, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Suomen Potilasliitto ry ja potilasasiamiesten valitsema edustaja.

Neuvottelukunta asetetaan kolmen vuoden määräajaksi.

Tarkoituksena kuitenkin on, että siitä muodostuisi pysyvä foorumi vakuutuslääkäriasioiden käsittelyyn.

Viime vuosina sosiaali- ja terveysministeriössä toteutetuissa vakuutuslääkärihankkeissa on muun muassa parannettu päätösten perusteluita, lääkärien osaamista ja eri osapuolten yhteistyötä. Tämän työn seuranta ja arviointi jäivät kuitenkin osittain kesken. Työtä on nyt tarpeen jatkaa neuvottelukunnassa. Keskeiseksi asiaksi on noussut hoitavien lääkäreiden ja vakuutuslääkäreiden kouluttaminen.

Viime aikoina oikeusministeriö on tehnyt uudistuksia vakuutusoikeuden toimintaan avoimuuden ja läpinäkyvyyden hengessä. Oikeusministeriö on myös teettänyt selvityksen vakuutusoikeuden suullisista käsittelyistä ja asiantuntijalääkäreiden käytöstä. Näiden jatkoksi sopii hyvin jatkuvampaa kehitystyötä tavoitteleva neuvottelukunta.

Pirkko Mattila
sosiaali- ja terveysministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vakuutuslääkärijärjestelmä, kehittäminen

Kolumni : Työkyvystä ja aktiivimallista

Torstai 15.3.2018 klo 10:17 - Päivi Sillanaukee, kansliapäällikkö

Pnivi_Sillanaukee8_2253.jpg

Kuva: Sami Perttilä / Sosiaali-ja terveysministeriö

Aktiivimallin voimaan tulon jälkeen on keskusteltu paljon osatyökykyisistä työttömyysturvan saajista.

Lähtökohtana on ollut, että aktiivimalli koskee kaikkia työttömyysturvan saajia. Muutamia poikkeuksia on. Se ei koske niitä, jotka saavat vielä sairauspäivärahaa ja ovat hakeneet työkyvyttömyyseläkettä. Se ei myöskään koske niitä, joille maksetaan työttömyysturvan rinnalla jotain muuta etuutta työkyvyttömyyden tai vamman vuoksi. Tällaisia tukia olisivat esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläke ja vammaistuki.

Keskustelussa on noussut esille se, ettei työttömyysturva kohtele loogisesti ihmisiä, joilla on työkyvyn rajoitteita. On kysytty, mitä tapahtuu, jos ihmisellä on työkyvyttömyydestä lääkärintodistus, mutta hän ei saa mitään tukea työkyvyttömyyden tai vamman perusteella. Näin on tilanne silloin, kun ihminen on saanut sairausvakuutuskorvausta enimmäismäärän, eikä voi sitä enää saada, mutta työkyvyttömyys jatkuu, eikä hänelle kuitenkaan ole vielä myönnetty työkyvyttömyyseläkettä.

Silloin työttömyysturva astuu nykyisen sosiaaliturvajärjestelmämme mukaisesti kuvaan. Työttömyysturva on määritelty lainsäädännössä siksi turvaksi, josta toimeentuloa ensimmäisenä paikataan. Ja kun olet työttömyysturvalla, myös aktiivinmalli pätee.

Työttömyysturvalla on tarkoitus korvata työttömyydestä johtuvaa tulojen puutetta.

Tuossa edellä kuvatussa tapauksessa se kuitenkin korvaa sitä, että ihminen ei saa toimeentuloaan työkyvyttömyyden takia. Tämä hämmentää ihmisiä. He kokevat olevansa työkyvyttömiä, eivätkä suinkaan työttömiä eikä heidän siksi kuuluisi edes olla työttömyysturvajärjestelmän piirissä. Heidän toimeentulonsa pitäisi turvata muulla tavoin.

Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miksi sosiaaliturvajärjestelmämme tarvitsee uudistamista: ihmisten elämässä ja työntekemisen muodoissa on paljon sellaisia tilanteita, joita nykyinen sosiaaliturvamme ei tunnista.

Tähän pitää hakea ratkaisuja lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Juuri julkaistussa OECD:n maa-arviointiraportissa on pohdintaa asiasta ja konkreettisia ehdotuksiakin on valmisteltu pääministerin asettamassa eriarvotyöryhmässä. Valmistelua jatketaan asumisperusteisen sosiaaliturvan hankkeessa sekä laajapohjaisessa TOIMI 2030 –hankkeessa.  Seuraavan hallituksen tehtävänä on antaa tästä tarkempia suuntaviivoja.

Perimmäisenä tavoitteena on, että henkilö saa etuutensa oikeasta etuusjärjestelmästä eli tässä tapauksessa työttömyysetuutta maksettaisiin vain, kun sen saaja on työkykyinen ja työmarkkinoiden käytettävissä.

Sairauspäivärahakauden aikana taas pitää tehdä kaikki mahdollinen, jotta työkyvyttömyys ei jatku. Se on ihmisen itsensä ja koko yhteiskunnan etu. Jos tässä onnistutaan ja ihminen palaa töihin, kaikki voittavat. 

Päivi Sillanaukee
kansliapäällikkö

Sosiaali- ja terveysministeriö

Lisää aktiivimallista

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aktiivimalli, työkyky

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »