Blogit / Kolumnit

Kolumni: EU:n budjettia ei ole vielä päätetty - neuvottelut vasta käynnistyvät

Torstai 26.4.2018 klo 16:40 - Pääministeri Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

EU:n budjetin laatiminen on pitkä neuvotteluprosessi, eräänlainen maratoni. Alkuvaiheissa määritellään budjetin kokonaistaso ja sitten siirrytään vääntämään rahanjaon kriteereistä. Kansallisesti kiinnostava lopputulos on selvillä kuitenkin vasta maaliviivan jälkeen; se paljonko maksamme ja paljonko saamme EU:sta rahaa. Vielä tätä ei tiedetä.

Komissio antaa esityksensä budjetin kokonaisuudeksi ensi viikon keskiviikkona ja sektorikohtaiset lainsäädäntöesitykset julkaistaan toukokuun lopussa. Tästä alkaa vähintäänkin vuoden mittainen prosessi, jossa käydään runsaasti neuvotteluja usealla eri tasolla.

Näitä keskusteluja olen käynyt jo pitkään päämiestasolla. Tänään tapasin myös budjetista vastaavan komissaari Oettingerin. Kävimme erinomaisen keskustelun ja toin esille vahvasti Suomen kipupisteet. Suomen erityisolosuhteet niin alue- ja rakennepolitiikassa kuin maataloudessa on huomioitava. Ei ole hyväksyttävää, että maksuosuutemme kasvaisi, mutta keskeisiä prioriteettejamme ei huomioitaisi. Tämän lisäksi kaiken EU-rahoituksen on tuettava yhä vahvemmin tämän päivän haasteita, kuten eurooppalaisen talouden kasvua, työllisyyttä, turvallisuutta ja osaamista.

EU:n budjetti kaipaa myös kovasti normien purkamista. Normin purusta meillä Suomessa on hyviä kokemuksia, toivottavasti saisimme laajennettua tätä urakkaa myös EU:n käytäntöihin. 

Euroopan unionin monivuotinen budjetti eli rahoituskehykset tehdään seitsemäksi vuodeksi eteenpäin. Käytännössä tässä määritellään, kuinka paljon jäsenvaltiot maksavat bruttokansantuotteestaan yhteiseen pottiin ja toisaalta mihin tuo rahasumma käytetään. Tällä 7 –vuotiskaudella budjetin koko on ollut reilut 1000 miljardia euroa, josta noin 2/3 on käytetty maatalouteen sekä alue-ja rakennepolitiikkaan. Tulevalla kaudella rahoitusta tullaan varmasti entistä enemmän suuntaamaan myös puolustukseen, maahanmuuttoon sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Tämä on ollut myös Suomen kanta.

Britannian jättää lähtiessään aukon EU-budjettiin. Olemme linjanneet, että pienempi EU tarkoittaa myös pienempää budjettia. Liian tiukkaa ylärajaa emme ole kuitenkaan halunneet budjetin koolle asettaa. Olemme katsoneet viisaaksi toimintatavaksi sen, että meillä on joustonvaraa neuvotteluissa.

Päätavoitteemme neuvotteluihin on selvä: haluamme maksimoida EU:sta Suomelle palautuvat varat samalla kun haluamme pitää nettomaksumme kohtuullisena.

Olemme onnistuneet Suomessa talouskasvun vahvistamisessa niin hyvin, että muutokset bruttokansantuotteessamme ovat merkittäviä. Koska EU:n jäsenmaksu perustuu kunkin maan bruttokansantuotteeseen, kasvaa jäsenmaksuosuutemme ikään kuin automaattisesti jonkin verran. Tätä emme voi, emmekä tahdo muuttaa.

Nettomaksuosuudestamme on sen sijaan aivan liian aikaista puhua. Se riippuu siitä, kuinka paljon tulemme EU-rahaa saamaan eri sektoreilta.  Tämä ratkeaa vasta seuraavan vuoden tai kahden vuoden aikana, jolloin käydään yksityiskohtaiset neuvottelut EU-rahoituksen jakokriteereistä. Onnistuminen näissä neuvotteluissa ratkaisee sen, miten paljon saamme jatkossa EU-rahoitusta Suomeen. Erityisesti maatalous-, koheesio- sekä tutkimuspuolen neuvotteluissa menestyminen ratkaisee paljolti sen, mitä Suomelle jää viivan alle.

Juha Sipilä

Pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eu-budjetti, suomi, sipilä, yhteiskunta

Kolumni: Tiedonhallintalailla varmistetaan tiedon tehokas hyödyntäminen digiyhteiskunnassa

Torstai 26.4.2018 klo 12:40 - Tietopolitiikka-yksikön päällikkö Sami Kivivasara

law-1898965_640.png

Kuvituskuva

Tietoja kysytään palveluja, palveluketjuja ja tietovarantoja varten vain kerran. Tämä on hallituksen tavoite, jonka onnistumiseksi tiedon tulee siirtyä sujuvasti viranomaisten, muiden toimijoiden ja palvelujen välillä. Miten tämä saadaan aikaan?

Asiakaslähtöisessä digitaalisessa yhteiskunnassa keskeistä on tiedon hyödyntäminen. Tässä auttaa selkeä lainsäädäntö. Siksi valmistellaan tiedonhallintalakia, jotta tietoon perustuvat palvelut ja toiminta voisivat uudistua palvelemaan paremmin digitaalista yhteiskuntaamme.

Tiedonhallintalaki raamittaa uudistumista

Lainsäädäntö on parhaimmillaan toimintaa selkein suuntaviivoin raamittava ja toimintaedellytyksiä luova ja mahdollistava. Tähän tähdätään myös tiedonhallintalaissa, jonka tarkoitus on säännellä tiedon elinkaaren hallinnasta julkisessa hallinnossa.

Tiedonhallintalain lain tavoitteena on edistää viranomaisten tiedonhallinnan laatua ja tietoturvallisuutta sekä viranomaisten tietoaineistojen vastuullista hyödyntämistä. Tieto on myös rakennusaine hyvän hallinnon mukaiseen tehokkaaseen ja tulokselliseen toimintaan ja laadukkaiden palveluiden tuottamiseen. 

Lain on tarkoitus kattaa tiedonhallinnan suunnittelu- ja kuvausvelvollisuudet, tietoturvallisuusvaatimukset, asian- ja palvelunhallinnan rekisteröinnin perusteet sekä tietoaineistojen säilyttämistä ja arkistointia koskevat säännökset.

Tietohallintolain ja arkistolain kohtalo

Tiedonhallintalaki korvaa tietohallintolain, arkistolain ja hyvää tiedonhallintatapaa koskevan sääntelyn julkisuuslaista. Yhtenä kysymyksenä valmistelun aikana on ollut, miten käy vuonna 2011 voimaan tulleen tietohallintolain, säilyykö kokonaisarkkitehtuurityön tuki lainsäädännössä?

Tietohallintolain sääntelytapaa voidaan aiheestakin kritisoida, mutta pitää muistaa, että se on laadittu sen varmistamiseksi, että julkisen hallinnon tietohallinto ohjautuu paremmaksi. Lain tarkoitus ja sen sisältämät vaatimukset ovatkin edelleen ajassa. Yhteentoimivuuden edistäminen on keskeistä ja sen edellyttämien kuvausten ja määritysten toteuttamista yhtenäisellä ja tietojen vaihtoa edistävällä tavalla on edelleen ohjattava myös lainsäädännön tasolta.

Tietohallintolain keskeinen väline, kokonaisarkkitehtuuri, on jatkossakin hyvä ja keskeinen keino, jolla viranomaiset voivat toteuttaa uuteen lakiin kaavailtuja suunnittelu- ja kuvausvelvoitteita. Itse säännöksissä kokonaisarkkitehtuurisanaa ei kuitenkin näillä näkymin tulla enää käyttämään. Vastaavasti käsite arkistonmuodostussuunnitelma jää historiaan, kun arkistolaki kumotaan ja arkistointia ja tietoaineistojen säilyttämistä koskevat sääntely otetaan tiedonhallintalakiin.

Tietojen säilyttämistä ja arkistointia koskevia velvoitteita myös selkiytetään ja saatetaan yhteensopivaksi EU:n tietosuoja-asetuksen kanssa.  Sääntelyn selkiyttämisellä pyritään varmistamaan, että toimijat, kuten viranomaiset tiedonhallintayksikköinä ja muun muassa Kansallisarkisto, voivat luotettavalla tavalla turvata yhtäältä viranomaisten toimintaan liittyvät tietotarpeet, henkilötietojen suojan sekä toisaalta kulttuurihistorialliset arkistointitarpeet.

Helsingin Sanomissa 18.4.2018 vieraskynäkirjoituksessa ilmaistaan huoli tulevan sääntelyn vaikutuksista historian tutkimukseen. Tämänkin tietotarpeen toteuttamista viranomaisten tietoaineistoista parantaa se, että toimijoiden vastuita selkiytetään ja kirkastetaan.

Tavoitteena tulevaisuuteen katsova laki

Tiedonhallintalain sääntelystä pyritään rakentamaan mahdollistava. Esimerkiksi rajapintojen avaamisesta ja kuvaamisesta säätämällä edistetään koko ajan laajenevaa ja reaaliaikaisemmaksi muuttuvaa tietojen käytön ja vaihdon tarpeita varten. Lisäksi suunnitteluvelvoitteita koskevan sääntelyn avulla pyritään siihen, että viranomaiset ottavat jo toimintoja suunnitellessaan ja tietojärjestelmiä toteuttaessaan huomioon tietojen hyödyntämisen muiden toimijoiden toiminnassa ja palveluketjuissa.

Tiedonhallintalaki tulee olemaan aikaa kestävä, tulevaisuuteen katsova laki. Siinä asetetaan selkeät vaatimukset siitä, miten viranomaisten ja muiden julkista hallintotehtäviä hoitavien on toteutettava tiedon hallintaansa. Tarkoituksena on mahdollistaa myös, että jatkossa voitaisiin purkaa päällekkäistä sääntelyä sekä toisaalta luopua tarpeettomista hallinnollisista käytänteistä, kun tiedon vaihto perustuu yhtenäisiin ja luottamuksen säilymisen turvaaviin säännöksiin ja niiden mukaisiin nykyaikaisiin toimintatapoihin digitaalisessa yhteiskunnassa.

Voit lukea tiedonhallintalain valmistelusta lisää vm.fistä.

Sami Kivivasara
Lainsäädäntöneuvos, yksikön päällikkö
@sKivivara

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tiedonhallintalaki, yhteiskunta

Kolumni : Oikeudenmukaisuus- ja työllisyysriihi puitu

Tiistai 17.4.2018 klo 16:47 - Pääministeri Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

                Kuva: Valtioneuvosto

Hallituksen kehysriihineuvottelut pidettiin viime viikolla tilanteessa, jossa Suomen talous kasvaa ripeästi. Kasvu on laaja-alaista ja se näkyy kaikkialla Suomessa. Yhä useampi suomalainen on saanut töitä. Työllisyyslukemat ovat korkeimmat vuosikymmeniin. Työllisyys kehittyy koko maassa ja investointeja tehdään runsaasti.

Vahva työllisyys on kestävin keino sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden vahvistamiseksi. Hyvinvointiyhteiskuntamme kestävyys perustuu siihen, että omasta toimentulostaan voivat huolehtia kaikki ne, joilla siihen on mahdollisuus.

Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita, jossa on pienet tuloerot. Olemme hallituksessa kiinnittäneet erityisen paljon huomioita siihen, että kaikki pysyvät mukana. Teetimme ulkopuolisen tutkimuksen saadaksemme tietoa siitä, miten hallituksen politiikka on vaikuttanut tuloeroihin. Tutkimuksen mukaan tuloerot eivät ole tällä kaudella nousseet ja poikkeuksellisen hyvä työllisyyskehitys on toiminut tulppana eriarvoisuuskehitykselle.

Silti kaikilla suomalaisilla ei mene hyvin. Esimerkiksi perustusturvan varassa elävät eivät ole päässeet riittävästi osallisiksi talouskasvun tuomasta hyvästä.

Asetin reilu vuosi sitten professori Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmän erittelemään suomalaista eriarvoisuutta. Työryhmä esitti maaliskuussa hallitukselle monipuolisen keinovalikoiman eriarvoisuuden vähentämiseksi. Työryhmän puheenjohtaja nosti erikseen esille 12 sellaista esitystä, jotka olisivat toteutettavissa vielä tällä vaalikaudella. Kehysriihessä paneuduimme näihin esityksiin huolella ja valtaosaan niistä pystyimme vastaamaan hyvin konkreettisilla panostuksilla.

Keskustalla oli kehysriihessä kaksi avainkysymystä, joiden mukaan tarkastelimme kaikkia arvovalintoja: miten tämä ratkaisu tukee sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja miten tämä vahvistaa työllisyyttä.  Saimme mielestäni molempia tavoitteita edistettyä hyvin, ottaen huomioon tiukan taloudellisen raamin.

Kaikkein pienimpiä sairaus-, äitiys-, vanhempain -ja kuntoutusrahoja nostetaan työmarkkinatuen kanssa samalle tasolle. Korotus on kuukausitasolla noin 80 euroa. Takuueläkettä nostetaan jo kolmannen kerran tällä vaalikaudella. Nämä ovat merkittäviä oikeudenmukaisuustekoja ja selkeä keskustalainen linjaus: pidämme aina heikompiosaisten puolta.

Teimme monia muitakin oikeudenmukaisuustekoja. Lääkkeiden vuosiomavastuurajaa alennetaan ja varhaiskasvatukseen luodaan määräraha, jolla tuetaan erityisen haasteellisella alueella olevien päiväkotien laatua. Vähävaraisille toisen asteen opiskelijoille luodaan opintotukeen oppimateriaalilisä. 

Hallitus kiinnitti Saaren työryhmän tavoin paljon huomiota myös ylivelkaantuneisiin. Velkaantuneita ihmisiä olisi pystyttävä auttamaan ennen kuin heidän tilanteensa pääsee pahenemaan kohtuuttomaksi.  Asunnottomien tilannetta parannetaan lisäämällä resursseja ensisuojien korjaamiseen ja asuntojen hankkimiseen. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoa tuetaan lisää.

Riihessä päätimme myös merkittävistä panostuksesta osaamiseen ja koulutukseen. Satsaamme työikäisten osaamisen uudistamiseen, jotta voimme varmistaa osaavan työvoiman riittävyyden vahvassa kasvutilanteessa.

Kehysriihessä hallitus myös totesi, että sen kunnianhimoiset talouspoliittiset tavoitteet ovat jo täyttyneet tai täyttymässä. Vaalikauden alussa tuntui, että hallitus oli ainut, joka uskoi näiden menevän maaliin. Teimme yhdessä ”mahdottomasta” mahdollisen.

Hyvin kunnianhimoisena pidetty 72 prosentin työllisyysastetavoite näyttää toteutuvan. Hallitusohjelman tavoite 110 000 työllisestä on saavutettavissa. Työllisten määrä on kasvanut hallituskauden alusta 87 000:lla.

Kokonaisveroaste kääntyi laskuun 2017. Julkisen talouden velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen taittui jo vuonna 2016. Velkasuhde jatkaa laskuaan lähivuosina. Velaksi elämisen loppuminen on uskottavasti näköpiirissä.

Hallituskauden alussa hallitus paini sen kanssa, että Suomessa ei ollut avoimia työpaikkoja työttömille. Nyt ongelma on toisenlainen. Avoimia työpaikkoja on ennätysmäärä, mutta osaajia niihin ei tahdo löytyä. Hallitus tarttui tähän parantamalla työttömien mahdollisuutta opiskella omaehtoisesti sekä vahvistamalla täydennys- ja muuntokoulutusta. Myös työvoimapalvelut saavat lisärahaa, jotta ne voivat parantaa palveluitaan työnhakijoille ja yrityksille.

Teimme mitä lupasimme, laittaa Suomen talouden kuntoon ja lopettaa velaksi elämisen. Yhtenäisyys on ollut suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Keskustalle on tärkeää, että suomalaiset voivat jatkossakin tuntea olevansa samassa veneessä, tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Siksi tämä riihi oli meille sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja työllisyyden riihi.

Juha Sipilä
pääministeri
Keskustan puheenjohtaja 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työllisyys, kehysriihi, oikeudenmukaisuus, perusturva

Kolumni: Hyvä paha muovi?

Tiistai 17.4.2018 klo 13:22 - Hanna Korhonen, neuvotteleva virkamies

hammasharja.jpg

Kuvituskuva

Valtamerten muoviroskapyörteet ja Saimaan mikromuovisaastuminen puhuttavat. Mikromuovien ihmisillekin mahdollisesti aiheuttamista terveyshaitoista on keskusteltu viime aikoina useilla foorumeilla varsin synkkään sävyyn.

Huoli on sikäli ymmärrettävä, että olemme lähes koko ajan kosketuksissa jonkin sortin muovin kanssa. Minäkin pesen aamuisin vaahtomuovia sisältävältä patjaltani noustuani hampaani muovisella harjalla, jolle olen pursottanut tahnaa muovituubista. Sitten hörppään mukillisen kahvia, joka on keitetty varsin muovisella keittimellä. Arkiaamuina köröttelen lukuisia muoviosia sisältävän bussin kyydissä töihin ja avaan melko muovisen tietokoneeni jne. aina illan hampaanpesuun asti.

Jos mikromuovialtistumisen todetaan uuden tutkimustiedon nojalla aiheuttavan terveyshaittoja, ryhdytään niiden estämiseksi toimiin.

Mikromuovia on ollut ympärillämme, esimerkiksi sisäilmassa, yhtä kauan kuin muoviakin. Muovi ja mikromuovi eivät nykytiedon mukaan kuitenkaan ole uhka suomalaisten terveydelle. Jos mikromuovialtistumisen todetaan uuden tutkimustiedon nojalla aiheuttavan terveyshaittoja, ryhdytään niiden estämiseksi toimiin. Tällä hetkellä on perusteltua esittää, että muovista on enemmän hyötyä kuin haittaa – myös terveydelle, ainakin lyhyellä aikavälillä. Meidän kaikkien kannattaa siis edelleen käyttää hammasharjaa aamuin illoin ja nukkua hyvällä patjalla, vaikka ne muovia sisältäisivätkin. Se, mitä muoville tapahtuu sen jälkeen, kun muovituote poistuu käytöstä, on ratkaisevaa myös terveysnäkökulmasta.

Päätöksenteon tueksi tarvitaan kuitenkin lisää luotettavaa tietoa ja hommiin onkin jo ryhdytty. Ympäristöministeriön johdolla paraikaa työstettävä kansallinen muovitiekartta ohjaa valmistuttuaan toimintaamme sekä ihmisen että ympäristön näkökulmasta turvallisen, tehokkaan ja järkevän muovin ja muovijätteen hyötykäytön suuntaan. Tiekarttaa odoteltaessa itse kukin meistä voi pitää huolta ainakin siitä, että makromuovia ei päädy roskina ja jätteenä ympäristöön mikrokokoiseksi jauhautumaan. Muovin sisältämät kemikaalit ovat sitten luku sinänsä, ja niistä on ehkä tarpeen kirjoittaa oma kolumninsa…


Hanna Korhonen 

Neuvotteleva virkamies

Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muovi, sisäilma, kemikaalit, terveyshaitat

Onko yrityksillä vastuuta pakkopalautuksista ja aseiden myynnistä?

Tiistai 10.4.2018 klo 18:10 - Irene Leino, Suomen UNICEFin yritysvastuuasiantuntija

                                      Kuva: Irene Leino

Moni suomalainen kokee, että valtio palauttaa turvapaikanhakijoita maihin, jotka eivät ole turvallisia. Lisäksi viranomaisten on koettu kohdelleen osaa palautettavista huonosti.

Koska hallitukseen vaikuttaminen on osoittautunut turhaksi, osa kansalaisista on ryhtynyt painostamaan yrityksiä, jotka tavalla tai toisella mahdollistavat palautuksia. Keskustelua on noussut sekä palautuksia toteuttavista lentoyhtiöistä että niille polttoainetta tarjoavista yrityksistä.

Yhdysvalloissa ei pitkäaikaisista yrityksistä huolimatta ole saatu riittäviä tiukennuksia aselakeihin. Monet yritykset ovat lobanneet löyhien lakien puolesta. Helmikuussa Floridassa sattuneen kouluampumistapauksen jälkeen on kuitenkin noussut pintaan vastakkainen ilmiö, jossa tietyt yritykset ovat nousseet näkyvään rooliin ajamaan aselakien tiukentamista.

Moni yritys on näkyvästi ilmoittanut lopettavansa alennukset, edut ja muut tuenosoitukset USA:n kansalliselta kivääriyhdistykseltä. Osa suurista vähittäistavara- ja urheilukaupoista on tiukentanut aseiden myynnin ikärajoja ja poistanut puoliautomaattiaseet valikoimastaan. Kauppojen päätöksiä on vauhdittanut se, että Floridan kouluampujan tiedetään ostaneen vähintään yhden aseistaan täysin laillisesti kaupasta.

Alihankintaketjuista kotimaaperälle

Yhteiskunta edellyttää yrityksiltä yhä laajempaa vastuuta yhteiskunnallisista asioista. YK on luonut kansainväliset periaatteet yritysten ihmisoikeusvastuusta, jotta yritysten vastuu ja rooli suhteessa valtioon selkeytyisi. Osa yrityksistä on alkanut noudattaa näitä YK:n vapaaehtoisia periaatteita ja pyrkii välttämään ihmisoikeusrikkomuksia etenkin alihankintaketjuissaan.

Yritysten vastuu suhteessa asiakkaisiin ja laajemmin yrityksen toiminnan vaikutuspiirissä oleviin ihmisiin on huomattavasti vähemmän keskusteltu aihe.

YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet linjaavat, että yrityksen ei pitäisi itse syyllistyä, myötävaikuttaa tai olla linkittyneinä ihmisoikeusrikkomuksiin. Mutta missä menee yrityksen vastuu tapauksissa, jotka eivät ole kovin yksiselitteisiä?

Voidaanko laillisesti aseita myyvää kauppaa pitää osavastuussa, jos sieltä ostetaan ase, jolla tapetaan ihmisiä? Tarjoaako aseiden myyminen ylipäätään aina mahdollisuuden ihmisoikeusrikkomuksiin?

Ovatko kuljetuspalveluita tai polttoainetta tarjoavat yritykset osavastuussa, jos turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksissa loukataan ihmisoikeuksia? Pitäisikö pakkopalautuksiin linkittyvien yritysten lopettaa palautuksiin osallistuminen ja näin käytännössä vastustaa viranomaisten päätöksiä?

Lainsäädäntöä olemassa vain vähän

Iso osa yritysten vastuun laajuuteen liittyvästä keskustelusta kulkee epäselvällä alueella. Lainsäädäntö on yleensä yhteiskunnan moraalinen puntari siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Koska lainsäädäntö yritysten ihmisoikeusvastuusta on vielä melko kehittymätöntä, vastuuta määrittelee pitkälti yleinen mielipide.

Tilanteissa, joissa ei ole kansallista lainsäädäntöä, yrityksiä kehotetaan noudattamaan kansainvälisiä normeja.

Lapsityövoima alihankintaketjussa on hyvä esimerkki. Vaikka Suomen laki ei kiellä lapsityövoiman käyttöä yritysten alihankintaketjuissa rajojemme ulkopuolella, kansainväliset normit, alihankintamaiden omat lait ja yleinen mielipide Suomessa tuomitsevat sen. Siksi suurin osa yrityksistä kokee lapsityövoiman käytön vääräksi, vaikkei käytännössä siihen alihankintamaissaan puuttuisikaan.

Pakkopalautuskysymyksissä ja aseiden vähittäiskaupassa yritysten toimintaan liittyviä kansainvälisiä normeja ei ole säädetty eikä yleinen mielipidekään ole yhtenevä.

Aseiden myyntiin liittyen vastaus on kuitenkin YK:n periaatteiden valossa melko selvä. Periaatteet kehottavat yrityksiä selvittämään kaikki riskialueet, joissa yritys voi linkittyä ihmisoikeusrikkomuksiin. Tämä koskee myös myytäviä tuotteita ja palveluita. Näin ollen yrityksen ei tulisi myydä ollenkaan pistoolien tai sarjatuliaseiden kaltaisia aseita, mikäli yritys haluaa noudattaa YK:n periaatteita.

Pakkopalautuskysymys on kokonaisuudessaan monimutkaisempi.

Yrityksen on vaikea arvioida, syyllistyykö valtio yksittäisissä palautuspäätöksissä ihmisoikeusrikkomuksiin. Yrityksen ja valtion välinen suhde mutkistaa tilannetta entisestään. Sen lisäksi, että valtio on yrityksen asiakas, se saattaa olla myös sen omistaja, kuten useiden lentoyhtiöiden kohdalla. Ei ole realistista olettaa, ettei yritys tarjoaisi palveluita omistaja-asiakkaalleen.

Vaikka yritys ei pystyisi puuttumaan siihen, käännytetäänkö turvapaikanhakijoita, yritys pystyy kuitenkin päättämään, miten sen asiakkaita kohdellaan.

Yritys voi ja sen tulee pohtia sisäisiä toimintaohjeita pakkopalautusten kaltaisiin tilanteisiin. Lentoyhtiö voi esimerkiksi ohjeistaa henkilökuntaansa puuttumaan asiaan, mikäli vaikuttaa siltä, että ketä tahansa sen koneessa olevaa asiakasta kohdellaan huonosti – vaikka kyse olisi valtion viranomaisten toimintaan puuttumisesta.

Yritysten vastuu niiden alihankintaketjuissa tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista on ollut paljon tapetilla ja vastuu on selkiytynyt YK:n periaatteiden ja jatkuvan vuoropuhelun ansiosta ymmärryksen karttuessa. Keskustelu yritysten ihmisoikeusvastuusta asiakkaisiin ja laajemmin yrityksen toiminnan vaikutuspiirissä oleviin ihmisiin liittyen on vielä lapsenkengissä. Siksi on tärkeää nostaa esimerkkitapauksia keskusteluun ja auttaa yrityksiä pohtimaan toimintatapojaan ja omaa vastuutaan.

IRENE LEINO
Suomen UNICEFin yritysvastuuasiantuntija

Blogi on alunperin julkaistu Suomen UNICEFin verkkosivuilla

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pakkopalautukset, aselait, alihankintaketjut, unicef

Eriarvoistumista on mahdollista ehkäistä ja vähentää

Keskiviikko 21.3.2018 klo 19:51 - Pääministeri Juha Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

                    Kuva: Laura Kotila, valtioneuvoston kanslia

Asetin reilu vuosi sitten professori Juho Saaren vetämään työryhmää, jonka tehtävä oli pohtia millä keinoin varmistetaan kaikille suomalaisille edellytykset pärjäämiselle ja osallistumiselle. Olen iloinen siitä, että Juho Saaren työryhmä on nyt valmistellut tälle ja seuraavalle hallitukselle käyttökelpoisen toimenpiteiden paletin.

OECD:n raportin mukaan Suomessa on Euroopan unionin pienin köyhyysriski ja tuloeromme ovat pienet. Tämä ei kuitenkaan poista velvoitetta tehdä työtä sen puolesta, että Suomi olisi vieläkin parempi maa asua ja elää.

Eriarvoisuus liittyy Suomessa erityisesti siihen, että vaikka yleisesti ottaen tilanne paranee, osa ihmisistä ei pysty tarttumaan etenemisen mahdollisuuksiin.

Työryhmän raportissa todetaankin mm., että julkisen vallan tulee tukea ihmisten itsensä pyrkimyksiä hyvinvointinsa ja terveytensä edistämiseen aikaisempaa voimakkaammin, ja vähentää näin tulonsiirtojen ja palvelujen pitkäaikaista käyttöä. Työttömyysturvan aktiivimalli ja osallistavan sosiaaliturvan kokeilu vievät jo nyt tähän suuntaan ja tukevat ihmisten aktiivisuutta.  

Ihmisten vastuuta ja omistajuutta omasta hyvinvoinnistaan on vahvistettava. Vahvistuva työllisyys on tässä avainasemassa. Erityishuomiomme kohteena ovat nyt ne yli 600 000 suomalaista, joilta puuttuu toisen asteen tutkinto ja joiden työllisyysaste on vain 43%. Valmistelemme tälle ryhmälle suunnattuja erityistoimenpiteitä kehysriiheen.

Saaren työryhmän raportissa tehdään näkyväksi se, että suomalainen sosiaaliturva koostuu palveluista ja toimeentulon turvaavista etuuksista. Keskustelussa eriarvoisuudesta keskitytään helposti vain etuuksien tasoon. Liian usein unohdetaan se, että palveluilla on erityisen suuri merkitys juuri silloin, kun elämä koettelee kovimmin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ja tasaisempi laatu kaikkialla Suomessa on hallituksen sote- ja maakuntauudistuksen ydintavoitteita, kuten ovat myös Saaren raportissakin esiin nostetut terveyserot. Sote-uudistuksen valmistelu ja toimeenpano ehkäisee eriarvoistumista.

Silloin kun yhteiskunnassa menee hyvin, on oikea aika tehdä uudistuksia. Ensi vaalikauden keskeisimpiä isoja uudistuksia on perusturvan ja työn yhteensovittaminen. Tällä vaalikaudella asiaa työstetään parlamentaarisen valmistelun kautta siten, että uusi hallitus pääsee uudistustyössään heti kunnolla liikkeelle.

Juho Saaren työryhmä on tehnyt työnsä itsenäisesti, ilman poliittista ohjausta. Osaltaan tämä työskentelytapa on johtanut siihen, että työryhmä esittää monia sellaisiakin kehittämiskohteita, joita tällä vaalikaudella on jo viety eteenpäin. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteisessä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (LAPE) ja STM:n Osatyökykyisille tie työelämään (OTE) kärkihankkeessa on jo tehty niitä toimenpiteitä, joita Juho Saaren työryhmä nostaa raportissaan esille. Suunnitelmat asunnottomuuden puolittamiseksi ovat puolestaan jo pitkällä ympäristöministeriössä.

Suomi on monilla mittareilla maailman paras maa asukkailleen. Viime ajat olemme paistatelleet kansainvälisessä valokeilassa, kun Suomi rankattiin maailman onnellisimmaksi maaksi YK:n julkaisemassa The World Happiness Report – tutkimuksessa. Meille suomalaisille on tyypillistä vaatimattomuus ja sen mukainen vaikeus ottaa vastaan tällaisia ykkössijoja – mitään kovin suurta hehkutusta tämäkään kärkisija ei meissä suomalaisissa saanut aikaan.

Onnellisessakin maassa, jossa on tasainen tulonjako ja vahva hyvinvointiyhteiskunta, tarvitaan jatkuvaa itsekriittisyyttä ja tarkkaavaisuutta. Hallitus on ottanut ja ottaa kysymyksen tuloeroista ja eriarvoisuudesta tosissaan. Tähän työhön meillä on nyt pian kaksi uutta työvälinettä; Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmän esitykset ja myöhemmin ensi viikolla julkistettava selvitys hallituksen talouspolitiikan vaikutuksista työllisyyteen ja tuloeroihin. Maailman onnellisimman maan mahdollisuudet on tuotava entistä vahvemmin sen kaikkien asukkaiden saataville.

Juha Sipilä

Pääministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eriarvoisuus, onnellinen maa

Kolumni : Onnistunut toimeenpano minimoi muutosriskit

Tiistai 20.3.2018 klo 11:22 - Anu Vehviläinen, Kunta- ja uudistusministeri

Kuvahaun tulos

Kuva: Valtioneuvosto

Parin viime viikon aikana on julkisuudessa nostettu esiin väitettä, että maakunta- ja sote-uudistus tarkoittaisi aloitusvuonnaan 2020 arviolta 300 miljoonan euron leikkausta Uudenmaan sote-palveluihin ja että nämä leikkaukset myöhemmin kasvaisivat jopa miljardiin euroon. On luotu mielikuvaa, että tulossa on väistämättä terveysasemien sulkemisten vyöry esimerkiksi Helsingissä.

Väitteiden ja lukujen taustat löytyvät Uudenmaan maakunnan tekemästä riskianalyysista. Siinä on käyty läpi Uudenmaan maakunnan perustamiseen ja toimintaan liittyviä rahoituksellisia riskejä. Sittemmin luvut ovat lähteneet elämään omaa elämäänsä. Suosittelen lukemaan analyysin laatineen Espoon sosiaali- ja terveystoimen talous- ja hallintojohtajan Markus Syrjäsen kirjoituksen Alueuudistus.fi-sivuilta. Blogissaan hän avaa sitä, mistä asiassa oikeasti on kyse. Syrjänen toimii myös Uudenmaan maakunnan valmistelun budjettijohtajana.

Julkisessa keskustelussa on mennyt osin puurot ja vellit sekaisin. Rahoitus ei ole leikkautumassa, mutta riskit on valmistelussa huomioitava. Monet näistä riskeistä sisältyvät nykyäänkin kuntien toimintaan. Toisaalta Suomessa on onnistuneesti rakennettu jo useita maakunnallisia sote-järjestäjiä. Uudenmaan mittaluokka on toki aivan omansa. Uudistukset myös usein aiheuttavat kertaluonteisia muutoskustannuksia.

On syytä korostaa sitä, että uudistuksen taloudellinen tavoite on kustannusten kasvun hillintä tulevalla vuosikymmenellä. Tämä tarkoittaa sitä, että maakuntien on onnistuttava kehittämään toimintaansa nykyistä 190 sote-järjestäjää paremmin. Onnistuessaan tämä tarkoittaa sitä, että palveluja heikentäviä toimia ei tarvita.

Maakuntien rahoitus määräytyy eduskunnan käsiteltävänä olevan maakuntien rahoituslain mukaisesti, käytännössä maakuntien asukkaiden palvelutarpeen perusteella. Yli 80 % rahoituksesta perustuu asukkaiden ikärakenteeseen, sairastavuuteen ja muihin sote-palvelutarpeisiin. Näiden lisäksi muun muassa asukastiheys ja vieraskielisten määrä vaikuttavat rahoituksen määräytymiseen.

Uudenmaan osalta rahoitusperiaatteet näyttävät olevan sikäli tasapainossa, että maakunta lähtee viimeisimpien laskelmien mukaan 2020-luvulle budjettirahoituksella, jolla kunnat ovat tehtäviään nyt hoitaneet. Uudellemaalle ei siis kohdistu rahoitusmuutoksesta johtuvaa leikkauspainetta. Kaikilla muilla maakunnilla tilanne ei ole tuoreimpien rahoituslaskelmien perusteella yhtä hyvä.

Vuoden 2020 rahoitus perustuu vuosien 2018 ja 2019 kuntien sote-käyttömenojen keskiarvoon. Seuraavat päivitetyt maakuntakohtaiset laskelmat saadaan huhtikuussa.

Pitääkö Uudenmaan 300 miljoonasta olla huolissaan? Kyllä siltä osin, että riskianalyysi on erityisen tärkeää pitää mielessä maakunnan omassa muutosvalmistelussa.

Miten esimerkiksi maakunnan hallinto järjestetään mahdollisimman kustannustehokkaasti? Tai miten palkkaharmonisaatio toteutetaan? Otetaanko maakunnassa käyttöön nykyisten kuntien tehokkaimmat toimintatavat? Miten ICT-uudistukset toteutetaan siten, että saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman pienin muutoskustannuksin? Kaikki nämä ovat kysymyksiä, joihin maakuntien on valmistelutyössä ja toiminnan käynnistymisen jälkeen vastattava. Sitä työtä sadat valmistelijat tekevät maakunnissa paraikaa.

Myös meidän hallituksessa ja eduskunnassa tulee huomioida nämä riskit, ja mahdollistaa siten suuren uudistuksen onnistunut toimeenpano. Iso vastuu maakuntatason konkreettisista päätöksistä on ensimmäisillä vuoden 2019 alussa aloittavilla maakuntavaltuustoilla.

Anu Vehviläinen

Kunta- ja uudistusministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, rahoitus, leikkaukset, uusimaa

Kolumni : Vakuutuslääkärijärjestelmää kehitetään

Maanantai 19.3.2018 klo 14:21 - Pirkko Mattila, sosiaali- ja terveysministeri

Pirkko-Mattila-3.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Sosiaali- ja terveysministeriö on perustamassa neuvottelukuntaa, joka ryhtyy kehittämään vakuutuslääkärijärjestelmää. Kansalaisten heikko luottamus vakuutuslääkärijärjestelmään on ollut jälleen otsikoissa. Myös eduskunnan käsiteltäväksi on tulossa vakuutuslääkäreitä koskeva kansalaisaloite.

Luottamuksen palauttaminen on tärkeää ja järjestelmästä on tehtävä myös aiempaa avoimempi. Tätä työtä ryhtyisi tekemään vielä tänä keväänä laajapohjainen neuvottelukunta.

Neuvottelukunnan nimittäminen on käynnissä ja mukaan on kutsuttu keskeisten ministeriöiden, vakuutusalan, hoitavien lääkäreiden ja vakuutuslääkäreiden sekä keskeisten järjestöjen edustajia. Potilaita ja vakuutettuja edustavat Invalidiliitto ry, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Suomen Potilasliitto ry ja potilasasiamiesten valitsema edustaja.

Neuvottelukunta asetetaan kolmen vuoden määräajaksi.

Tarkoituksena kuitenkin on, että siitä muodostuisi pysyvä foorumi vakuutuslääkäriasioiden käsittelyyn.

Viime vuosina sosiaali- ja terveysministeriössä toteutetuissa vakuutuslääkärihankkeissa on muun muassa parannettu päätösten perusteluita, lääkärien osaamista ja eri osapuolten yhteistyötä. Tämän työn seuranta ja arviointi jäivät kuitenkin osittain kesken. Työtä on nyt tarpeen jatkaa neuvottelukunnassa. Keskeiseksi asiaksi on noussut hoitavien lääkäreiden ja vakuutuslääkäreiden kouluttaminen.

Viime aikoina oikeusministeriö on tehnyt uudistuksia vakuutusoikeuden toimintaan avoimuuden ja läpinäkyvyyden hengessä. Oikeusministeriö on myös teettänyt selvityksen vakuutusoikeuden suullisista käsittelyistä ja asiantuntijalääkäreiden käytöstä. Näiden jatkoksi sopii hyvin jatkuvampaa kehitystyötä tavoitteleva neuvottelukunta.

Pirkko Mattila
sosiaali- ja terveysministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vakuutuslääkärijärjestelmä, kehittäminen

Kolumni : Työkyvystä ja aktiivimallista

Torstai 15.3.2018 klo 10:17 - Päivi Sillanaukee, kansliapäällikkö

Pnivi_Sillanaukee8_2253.jpg

Kuva: Sami Perttilä / Sosiaali-ja terveysministeriö

Aktiivimallin voimaan tulon jälkeen on keskusteltu paljon osatyökykyisistä työttömyysturvan saajista.

Lähtökohtana on ollut, että aktiivimalli koskee kaikkia työttömyysturvan saajia. Muutamia poikkeuksia on. Se ei koske niitä, jotka saavat vielä sairauspäivärahaa ja ovat hakeneet työkyvyttömyyseläkettä. Se ei myöskään koske niitä, joille maksetaan työttömyysturvan rinnalla jotain muuta etuutta työkyvyttömyyden tai vamman vuoksi. Tällaisia tukia olisivat esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläke ja vammaistuki.

Keskustelussa on noussut esille se, ettei työttömyysturva kohtele loogisesti ihmisiä, joilla on työkyvyn rajoitteita. On kysytty, mitä tapahtuu, jos ihmisellä on työkyvyttömyydestä lääkärintodistus, mutta hän ei saa mitään tukea työkyvyttömyyden tai vamman perusteella. Näin on tilanne silloin, kun ihminen on saanut sairausvakuutuskorvausta enimmäismäärän, eikä voi sitä enää saada, mutta työkyvyttömyys jatkuu, eikä hänelle kuitenkaan ole vielä myönnetty työkyvyttömyyseläkettä.

Silloin työttömyysturva astuu nykyisen sosiaaliturvajärjestelmämme mukaisesti kuvaan. Työttömyysturva on määritelty lainsäädännössä siksi turvaksi, josta toimeentuloa ensimmäisenä paikataan. Ja kun olet työttömyysturvalla, myös aktiivinmalli pätee.

Työttömyysturvalla on tarkoitus korvata työttömyydestä johtuvaa tulojen puutetta.

Tuossa edellä kuvatussa tapauksessa se kuitenkin korvaa sitä, että ihminen ei saa toimeentuloaan työkyvyttömyyden takia. Tämä hämmentää ihmisiä. He kokevat olevansa työkyvyttömiä, eivätkä suinkaan työttömiä eikä heidän siksi kuuluisi edes olla työttömyysturvajärjestelmän piirissä. Heidän toimeentulonsa pitäisi turvata muulla tavoin.

Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miksi sosiaaliturvajärjestelmämme tarvitsee uudistamista: ihmisten elämässä ja työntekemisen muodoissa on paljon sellaisia tilanteita, joita nykyinen sosiaaliturvamme ei tunnista.

Tähän pitää hakea ratkaisuja lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Juuri julkaistussa OECD:n maa-arviointiraportissa on pohdintaa asiasta ja konkreettisia ehdotuksiakin on valmisteltu pääministerin asettamassa eriarvotyöryhmässä. Valmistelua jatketaan asumisperusteisen sosiaaliturvan hankkeessa sekä laajapohjaisessa TOIMI 2030 –hankkeessa.  Seuraavan hallituksen tehtävänä on antaa tästä tarkempia suuntaviivoja.

Perimmäisenä tavoitteena on, että henkilö saa etuutensa oikeasta etuusjärjestelmästä eli tässä tapauksessa työttömyysetuutta maksettaisiin vain, kun sen saaja on työkykyinen ja työmarkkinoiden käytettävissä.

Sairauspäivärahakauden aikana taas pitää tehdä kaikki mahdollinen, jotta työkyvyttömyys ei jatku. Se on ihmisen itsensä ja koko yhteiskunnan etu. Jos tässä onnistutaan ja ihminen palaa töihin, kaikki voittavat. 

Päivi Sillanaukee
kansliapäällikkö

Sosiaali- ja terveysministeriö

Lisää aktiivimallista

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aktiivimalli, työkyky

Rasvansiirto kasvoihin

Keskiviikko 14.3.2018 klo 1:09 - Piotr Sikorski, lääkäri

           Kuvat:  Cityklinikka

Blogikirjoitus sisältää osittain mainontaa.

Muutettu 22.03.2018 "tuotesijoittelu" sana "mainontaa"


IKÄÄNTYMISMUUTOKSET

Kasvojen ikääntymismuutokset ovat fysiikkaa ja kemiaa. Painovoima vetää kudoksia kohti maata: tämä on fysiikkaa. Vapaat radikaalit sitoutuvat soluihin aiheuttaen tuhoja ja ulkonäkömuutoksia: tämä on kemiaa.Kaikkia ihmisiä kasvojen ikääntyminen ei häiritse. Olemme erilaisia, ja hyvä niin. Osa naisista ja miehistä tahtoo kuitenkin taistella muutoksia vastaan. Tällöin minä voin kollegoineni auttaa. Omana filosofiani on lähteä liikkeelle pienillä toimenpiteillä, esimerkiksi injektiohoidoilla. Näillä saadaan hyviä ja luonnollisia tuloksia ilman toipumisaikaa.

Täyteainehoidoista olen blogissani puhunut paljon. Tänään laajennetaan näkökulmaa: myös potilaan oma rasva voi toimia täyteaineena.

MISTÄ RASVANSIIRROSSA ON KYSYMYS?

Rasvansiirto on toimenpiteenä vanha. Viimeisen vuosikymmenen aikana tekniikka on kuitenkin kehittynyt paljon. Rasvaa voidaan kerätä entistä hellävaraisemmin. Myös erilaiset puhdistus- ja jatkokäsittelytekniikat ovat kehittyneet.

Esimerkiksi Body-Jet evo® -tekniikalla siirretystä rasvasta pysyy paikallaan nykyisin jopa yli 70 prosenttia.

Kasvoihin siirretään lähes aina mikro- ja/tai nanorasvaa. Mikro- ja nanorasvansiirrot vaativat tekijältään erityisosaamista, mutta toisaalta tuloksetkin ovat loistavia. Siirrettävää rasvaa on yleensä tarjolla runsaasti, ja siksi saman toimenpiteen aikana voidaan käydä läpi kaikki kasvojen alueet.

Jopa kaikkein pinnallisimmat rypyt voidaan täyttää rasvalla. Nanorasvansiirto onkin usein paras ratkaisu silmänalusihon ja suunympärysihon tasoittamiseen.

Nanorasvansiirrossa kasvojen kudoksiin siirtyy tuhat kertaa enemmän kantasoluja kuin PRP-hoidossa eli vampyyrihoidossa.


MITÄ RASVALLA VOIDAAN TEHDÄ?

Rasva on monipuolinen täyteaine. Sillä voidaan tasoittaa ja nuorentaa

  • otsa (Sibelius-ryppy, silmäkulmat, laskeutuneet kulmakarvat)

  • kuopalla olevat ohimot ja ohimorypyt

  • silmänalusiho

  • poskipäät

  • koko poskien alue

  • korvannipukat ja alue korvien edessä

  • nasolabiaalipoimut

  • suupielet

  • leuka

Rasvalla voidaan täyttää myös huulet tai tasoitella aknearpia.

KASVOJEN RASVANSIIRTO TOIMENPITEENÄ

Rasvansiirto on suunniteltava hyvin. Ennen varsinaista toimenpidettä potilaan kasvot kuvataan. Tämän jälkeen kasvoille piirretään toimenpidekartta. Itse rasvansiirrossa on kolme vaihetta:

1. Rasvan imeminen (Itse käytän nykyisin lähes aina uusinta vesisuihkutekniikkaa.)
2. Rasvan prosessoiminen: puhdistaminen ja ”hienontaminen”
3. Rasvan siirtäminen kasvoihin: Ihoon tehdään neulalla muutamia pieniä aukkoja. Näiden avausten kautta ihon alle viedään tylppäkärkinen kanyyli, jolla rasva siirretään paikoilleen tasaisesti, pisara kerrallaan.

Rasvansiirron aikana kasvot ylitäytetään kevyesti. Ylitäyttö on tarpeen kahdesta syystä:

  1. Siirrettävän rasvan joukossa on aina jonkin verran nestettä. Neste tekee rasvasta notkeaa ja helpommin injisoitavaa. Rasvan notkistava neste häviää ihosta noin viikon kuluessa.

  2. Myös osa varsinaisesta rasvasta (n. 30 %) häviää toimenpidettä seuraavien viikkojen aikana.

Rasvan pysyvyyteen voi potilas vaikuttaa itse. Kotihoito-ohjeiden noudattaminen on tämänkin toimenpiteen yhteydessä tärkeää.

RASVANSIIRRON EDUT TÄYTEAINEHOITOIHIN VERRATTUNA

  • Rasva on pehmeämpää kuin täyteaine. Siksi se asettuu kudoksiin luonnollisemmin kuin synteettiset täyteaineet.

  • Rasvaa siirrettäessä alueelle siirretään eläviä kantasoluja, jotka tekevät kasvojen ihosta aiempaa kiinteämmän ja kimmoisamman.

  • Elävät rasvasolut ja kantasolut parantavat kasvojen verenkiertoa. Parantunut verenkierto parantaa ihon värisävyä ja rakennetta.

  • Siirrettävää täyteainetta (rasvaa) on paljon, joten saman toimenpiteen aikana voidaan käsitellä laajempia alueita ja syvempiä vekkejä kuin täyteainehoidon aikana.

  • Kudokseen tarttuva rasva on elävää. Se ei poistu, toisin kuin esim. hyaluronihappo. Rasvansiirron tulos on pysyvä, hyaluronihapolla tehtävän täyteainehoidon ei.

  • Varsinkin pysyviin täyteaineisiin verrattuna rasva on erittäin paljon turvallisempaa. Pysyvät täyteaineet voivat aiheuttaa hylkimisreaktioita jopa vuosien kuluttua toimenpiteen tekemisestä. Omalla klinikallani pysyviä täyteaineita ei käytetä näistä syistä lainkaan.

Kasvojen rasvansiirto on tietenkin hinnakkaampi toimenpide kuin yksittäinen täyteainehoito. On kuitenkin hyvä muistaa, että täyteainehoidossa puhumme yleensä 1–2 millilitran määristä ja väliaikaisista tuloksista.

Rasvaa voidaan käyttää useita kymmeniä millilitroja, ja lopullinen tulos on pysyvä. Sen vuoksi rasvansiirto on ajan myötä itse asiassa paljon edullisempi toimenpide säännöllisesti uusittaviin täyteainehoitoihin verrattuna.

HINNAT JA SAATAVUUS

Tätä kirjoitettaessa esteettisten lääkäreiden tekemät rasvansiirrot (paikallispuudutus) hinnoitellaan seuraavasti:

  • kasvojen nanorasvansiirto Helsingissä tai Turussa — 1490 €

  • rasvansiirto kasvoihin Helsingissä tai Turussa, pieni alue — 1990 €

  • rasvansiirto kasvoihin Helsingissä tai Turussa, laaja alue — 2990 €

  • Ajantasaiset hintatiedot löytyvät hinnastosivuilta.

  • Aktiivirahalla maksettaessa kuukausierät ovat alk. 50–100 €.

Rasvansiirtoja tekee Helsingin klinikallani myös plastiikkakirurgian erikoislääkäri Riikka Veltheim. Hänen hintansa löytyvät täältä.

Lääkäri Piotr Sikorski

Sikorski on laillistettu lääkäri ja Cityklinikan toimitusjohtaja.

Hän on Suomen ensimmäinen ja ainoa American Academy of Aesthetic Medicine -johtokunnan sertifioima esteettinen lääkäri.

Sikorski toimii Helsingin Laser & Health Academy® Training Centerin johtavana kouluttajana. Keväästä 2017 lähtien hän on kouluttanut myös American Academy of Aesthetic Medicine -kurssilaisia ympäri maailmaa.

2 kommenttia . Avainsanat: kauneudenhoito, ikääntyminen, rasvansiirto

Eikö demokratia riitä - yritysjohto aktivistina

Keskiviikko 14.3.2018 klo 0:29 - Mikko Routti

Kuva: Mikko Routti

Luemme näinä päivinä yhä enemmän mediasta yritysjohtajien kannanottoja päivänpoliittisiin ja ympäristökysymyksiin. Miten tätä pitäisi oikein tulkita? Vaikka yritysjohtajien kannanotot mm. ilmastokysymyksiin ja työelämäkysymyksiin Suomessa ja USA:ssa ovat meidän monen mielestä "oikeita" niin yrityksissä on syytä pohtia miten ja millä edellytyksillä tähän mennään. Sekä talouden että politiikan näkökulmasta kiinnostava tuore kommentti oli Nokian toimitusjohtajan Rajeev Surin maailman mobiiliteknologiakonferenssissa Barcelonassa mainitsema ajatus perustulon tarpeellisuudesta tekoälyn viemiä työpaikkoja korvattaessa.

Yritykset ovat kaikkialla osa yhteiskuntaa hyvässä ja pahassa ja vaikuttavat niihin lukemattomilla tavoilla. Kilpailukykyä ja verotusta koskevissa asioissa yritysjohto on aina ollut julkisuudessa. On valitettavasti varsin europpalainen ilmiö, että yritysten vaikutusta politiikkaan rajoitetaan mm. omistusten julkisuudella, intressiriitojen tuomitsemisella ja julkisen tuen avoimuudella. Muualla maailmassa moni asia ei ole muuttunut näin, vaan taloudellinen ja poliittinen valta ovat samoissa käsissä ja tämä aiheuttaa monenlaisia riskejä sekä yrityksille että kansoille. Suomessa paine johtajien kannanottoihin päivänpolttavissa asioissa on myös ollut pienempi kuin kaksipuoluejärjestelmissä, missä nopeat heilahdukset voivat vaatia pikaisia toimia. Samoin konsensusprosessit ovat luoneet kanavia dialogille.

Yritysvastuu on hyvä tausta tarkastella tätä ilmiötä: näissä viitekehyksissä otetaan kantaa firman ja valtion hyväksyttävään interaktioon, esim. ympäristön ja ihmisoikeuksien osalta. Niissä myös korostetaan yrityksen tarkoituksen, arvojen ja etiikan merkitystä, ja suomalaisten edelläkävijöiden arvot ja sisäinen prosessi antavatkin vahvan pohjan ottaa oikealla tavalla kantaa asioihin. Presidentti Trumpin ja muiden populistipoliitikkojen kannanottoja mm. maahanmuuttoasioissa on kritisoitu nimenomaan yhteisesti työntekijöiden kanssa luotujen yritysarvojen pohjalta ihmisoikeuksien vastaisina. Sote-uudistuksen vaikeuksia katsoessa näyttää muuten siltä, että 50 kansallisuutta edustavan ja 20 000 hengen firman arvot ovat joskus paremmin keskenään sopusoinnussa kuin maan hallituksen.

Kestävän kehityksen SDG-viitekehys nimenomaan näkee yritykset talouden ja ympäristön ongelmien ratkaisijoina, joten täältä löytyy myös kestävät perustelut aktivismille. Valtiot ja kunnat eivät voi ratkaista kaikkia yhteiskuntien haasteita, vaan yrityksillä on tässä Suomessakin iso rooli. Tässä tulemme taas vastuullisuuden merkitykseen, eli kun omat asiat ovat kunnossa, niin roolia voidaan laajentaa. Kuitenkin, silloin kun mennään yritysten ydintoiminnan ulkopuolelle, johtajan oman moraalisen kompassin pitäisi olla tarkkana, koska asioissa voidaan mennä pieleen. Esimerkiksi sote-uudistuksessa ja muussa julkisten tehtävien privatisoinnissa ulkoistustoimijan vastullisuudelle tulisi panna arvo osana laatua, myös hinnan kustannuksella. Yrityksen vastuullisuus ei ole pehmoilua, vaan siitä voidaan esittää myös varsin objektiivisia arvioita.

Kun nämä vastuullisuusasiat ovat kunnossa, myös viestintä ja markkinointi voivat hyödyntää näitä normaaleina kilpailutekijöinä. Finlaysonin Jukka Kurttila ei ole enää yksin. Tätä aktiivisuutta on nähty viime kuukausina mm. rahoitusalan johdon uudenlaisissa ulostuloissa. Yritysjohdon vahvistunutta yhteiskunnallista lukutaitoa ja itseluottamusta voi nopeasti hyödyntää somessa ajankohtaisissa keskusteluissa.

MIKKO ROUTTI
Toimitusjohtaja, FIBS
mikko.routti@fibsry.fi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työelämä, yritysjohto, kannanotot

Kolumni : Yhdessä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan

Tiistai 6.3.2018 klo 16:06 - Annika Saarikko, perhe- ja peruspalveluministeri, tasa-arvoasiat

                                             Kuva: Valtioneuvosto

Joulukuussa pääministeri Juha Sipilä julkisti Kansainvälisen tasa-arvopalkinnon saajaksi Saksan liittokansleri Angela Merkelin. Palkinto annetaan Merkelille tunnustuksena tämän urasta ja työstä maailman naisten ja tyttöjen hyväksi.

Kansainvälisen tasa-arvopalkinnon palkintorahat luovutetaan Merkelin toivomuksesta SOS Femmes et Enfants Victimes de Violence Familiale - järjestölle tänään Tampere-talossa.  SOS työskentelee Nigerissä naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Tärkeämpään toimintaan eivät palkintorahat voisi mennä. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen on Suomen tasa-arvopolitiikan keskeisimpiä tavoitteita. Suomi ratifioi Euroopan Neuvoston Istanbulin sopimuksen vuonna 2015 ja sen jälkeen on tapahtunut paljon: turvakotien määrärahoja on nostettu huomattavasti, väkivallan uhreille ja läheisille tarkoitettu 24/7-puhelinpalvelu Nollalinja on aloittanut toimintansa ja seksuaalisen väkivallan uhreille on avattu matalan kynnyksen tukikeskus. Pelkästään tämän hallituskauden aikana turvakotien rahoitusta nostetaan yhteensä 70 prosentilla (11,55 miljoonaa euroa vuonna 2015, ensi vuonna 19,55 miljoonaa euroa).

Myös globaali näkökulma sukupuolittuneeseen väkivaltaan on tärkeä. Suomi on jo pitkään tehnyt töitä YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman puolesta. Tämä työ tarkoittaa muun muassa sitä, että naisten osallistumista ja sukupuolinäkökulmaa vahvistetaan kriisinhallinnassa ja konfliktien ehkäisemisessä. Myös sodalla on sukupuolittuneet seuraukset.

Tästä Suomella on omakohtaisia kokemuksia. Sata vuotta sitten Suomi oli köyhä maa, joka kärvisteli sisällissodan kourissa. Väkivalta oli arkipäivää ja myös naiset ja tytöt saivat osansa sodan julmuuksista. Tänään meidän – vauraan Suomen – velvollisuutena on edistää sukupuolten tasa-arvoa ja väkivallatonta elämää joka puolella maailmaa. Siksi myös kansainvälinen tasa-arvopalkinto on perustettu. Ja siksi kokoonnumme Tampereelle juhlistamaan maailmanlaajuista yhteistyötämme naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta.

Annika Saarikko
perhe- ja peruspalveluministeri,
tasa-arvoasiat

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: väkivalta, naiset, tasa-arvo

Kolumni : Suomessa suojellaan kaikkia lapsia, myös turvapaikanhakijoita

Tiistai 6.3.2018 klo 11:25 - Marjo Malja, sosiaalineuvos

Suomessa suojellaan kaikkia lapsia, myös turvapaikanhakijoita

 Kuva: Sosiaali- ja terveysministeriö

Olipa lapsi syntynyt Suomessa tai jossain muualla, kaikkien lasten oikeus on saada huolenpitoa ja suojelua.

Turvapaikanhakijana Suomeen tulevat lapset saavat vastaanottokeskusten kautta suurimman osan tarvitsemistaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Lapsille tarkoitetut ryhmäkodit ja tukiasuntolat ovat myös vastaanottokeskuksia. Sosiaalipalveluja annettaessa on kaikissa tilanteissa noudatettava hienovaraisuutta ja lievimmän riittävän toimenpiteen periaatetta, jollei lapsen etu muuta vaadi. Jos lapsi on tullut maahan yhdessä vanhempiensa kanssa, myös turvapaikkaa hakevia vanhempia pitäisi tukea kasvatustehtävässään ja huolehtia, että lastensuojelun toimenpiteistä aiheutuu mahdollisimman vähän haitallisia seuraamuksia lapselle ja hänen perheelleen.

Jos turvapaikkaa hakevalla lapsella todetaan lastensuojelun tarve, kunta vastaa lastensuojelun järjestämisestä.

Tarve selvitetään kunnan ja vastaanottokeskuksen henkilökunnan yhteistyössä, samoin periaattein kuin lastensuojelussa muutenkin ja lastensuojelulakia noudattaen. Lastensuojelulaki ei siis rajaudu vain Suomessa pysyvästi asuvia koskevaksi, vaan sen velvoitteet ovat yhtä vahvat myös niissä tilanteissa joissa lapsi on tilapäisesti Suomessa tai hakee turvapaikkaa. Kunta on oikeutettu laskuttamaan turvapaikkaa hakevan lapsen lastensuojelusta aiheutuneista kustannuksista vastaanottokeskusta.

Eräillä vastaanottokeskuspaikkakunnilla on ilmennyt epäselvyyttä siitä, minkä toimijan tehtävänä on antaa lastensuojelun palveluja alaikäisille turvapaikanhakijoille. Siksi STM antanut myös kuntainfon tästä aiheesta. Koottu tietoa turvapaikanhakijoista lastensuojelun asiakkaina on saatavilla lisäksi Lastensuojelun käsikirjasta

Turvapaikanhakijalapsi on usein paennut vainoa tai sotaa, kidutusta, väkivaltaa, syrjintää tai riistämistä tai ollut todistamassa sitä.

Lastensuojelun tarpeessa oleva lapsi on usein kokenut paljon asioita, jota lapsen ei toivoisi kokevan. Turvapaikanhakijalapsi on usein paennut vainoa tai sotaa, kidutusta, väkivaltaa, syrjintää tai riistämistä tai ollut todistamassa sitä. Hän on todennäköisesti menettänyt monia sukulaisia ja ystäviä. Matka Suomeen on voinut olla raskas ja monivaiheinen. Näiden lisäksi edessä on täysin uusi maa ja uusi kulttuuri. Ei ole ihme, jos osa lapsista tällaisella taustalla oireilee hyvin voimakkaastikin.

Vastaanottojärjestelmä vastaa pitkälle lasten ja perheiden tarpeisiin, mutta vastaanottokeskukset eivät voi ja saa jäädä yksin vaikeimpien tilanteiden kanssa. Lapsen edun avaaminen voi auttaa aikuisia tekemään ratkaisuja myös silloin, kun lapsen tarpeet näyttävät olevan ristiriidassa hänen vanhempiensa tai muiden aikuisten intressien kanssa.

Lapsen oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon perustuu YK:n
lapsen oikeuksien yleissopimukseen . Sopimuksen merkitystä lastensuojelutyössä on kuvattu lyhyesti myös mm. lastensuojelun laatusuosituksessa. Sote-uudistuksen liittyvä lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma  on yksi väylä tehdä lapsen oikeuksia näkyväksi Suomessa. Lapsen oikeudet eivät kuitenkaan ole minkään yksittäisen hallituskauden, hankkeen tai vain yksittäisen ihmisen asia. Lapset oikeudet velvoittavat kaikkia aikuisia.

On selvää, että meidän on yhteiskuntana viime sijassa huolehdittava kaikkien Suomessa olevien lasten hyvinvoinnista. Se on minun ja sinun tehtävä.

Marjo Malja

sosiaalineuvos

Lisätietoa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lastensuojelu, sosiaalipalvelut, turvapaikanhakija

Kolumni : Suomen, Alankomaiden, Irlannin, Latvian, Liettuan, Ruotsin, Tanskan ja Viron valtiovarainministerit ottavat yhdessä kantaa talous- ja rahaliiton (EMU) kehittämiseen

Tiistai 6.3.2018 klo 9:53 - Valtiovarainministeri Petteri Orpo

Orpo_Petteri_web_7123.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Suomen näkökulmasta talous- ja rahaliiton keskeiset ongelmat ovat ylivelkaantuminen ja markkinakurin puute sekä valtioiden ja pankkien välinen kohtalonyhteys. Suomi korostaa ja on korostanut omissa EMU:n kehittämistä koskevissa kannanotoissaan markkinakuria ja jäsenmaiden vastuuta omasta taloudestaan.

Useat jäsenmaat jakavat näkemyksemme kokonaan tai osittain. Kun keskustelua EMU:n kehittämisestä tämän kevään aikana käydään, tulen pitämään seuraavia periaatteita ja tavoitteita esillä yhdessä Alankomaiden, Irlannin, Latvian, Liettuan, Ruotsin, Tanskan ja Viron kollegoideni kanssa.

Ensinnäkin, EMU:n tulevaisuutta on käsiteltävä kaikkien EU-jäsenmaiden kesken. Yhtenäisyys on keskeinen arvo Britannian EU-eron jälkeiselle unionille. EMU:n tulevaisuuteen liittyvät kysymykset ovat merkittäviä kaikille EU-maille. Siksi niistä tulisi keskustella ja päättää yhdessä. Uusien EMU-aloitteiden tulisi olla avoinna myös euroalueen ulkopuolisille maille vapaaehtoiselta pohjalta.

Toiseksi, vahvempi EMU edellyttää päättäväisiä toimia ennen kaikkea kansallisella tasolla ja yhteisten sääntöjen noudattamista. Tämä alkaa toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia ja kunnioittamalla vakaus- ja kasvusopimusta. Näin luodaan puskureita kansallisiin budjetteihin, jolloin kansallisilla finanssipolitiikoilla on tilaa toimia ja lieventää talouden laskusuhdanteita.

Kolmanneksi, meidän tulee keskittyä aloitteisiin, joilla on kansalaisten tuki. Rahoituskriisi ja sen jälkeinen valtioiden velkakriisi ovat vaikuttaneet kansalaisiin kaikissa jäsenvaltioissa. Meidän on tehtävä kaikkemme lujittaaksemme taloudellista ja rahoitusvakautta sekä palauttaaksemme kansalaisten luottamuksen. EMU:n syventämisessä tulisi painottaa todellista lisäarvoa, ei kauaskantoista toimivallansiirtoa Euroopan tasolle. Siksi meidän tulee pyrkiä löytämään yhteisymmärrys niistä asioista, joita ehdottomasti tarvitsemme. Etusijalla tulisi olla pankkiunionin loppuunsaattaminen sekä Euroopan vakausmekanismin (EVM) muuttaminen Euroopan valuuttarahastoksi (EVR).

Neljänneksi, olemme kaikki sitoutuneet pankkiunionin loppuunsaattamiseen Ecofin-neuvoston kesäkuun 2016 etenemissuunnitelman mukaisesti. Sen tulisi säilyä perustana jatkokeskusteluille. Seuraava askel voisi olla tarpeellisten jatkoaskelien täsmentäminen. Nämä voisivat liittyä mm. riittäviin puskureihin sijoittajanvastuun toteuttamiseksi, järjestämättömiin luottoihin tai kansallisiin maksukyvyttömyysmenettelyihin. Meidän tulisi jatkaa keskusteluja yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisestä varautumisjärjestelystä sekä teknisiä keskusteluja yhteisestä Eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä (EDIS). Poliittiset keskustelut yhteisestä talletussuojajärjestelmän ensimmäisestä vaiheesta voitaisiin aloitta sitten, kun riskien vähentämistä on tehty riittävästi. Meidän tulisi edistyä myös pääomamarkkinaunionin kehittämisessä.

Viidenneksi, EVM:ää tulisi vahvistaa ja mahdollisesti kehittää Euroopan valuuttarahastoksi (EVR). ,:llä tulisi olla suurempi vastuu rahoitustukiohjelmien kehittämisestä ja seurannasta. Päätöksenteon tulisi edelleen säilyä jäsenvaltioiden käsissä. On tärkeää säilyttää nykyiset äänestyssäännöt nykyisen hallitustenvälisen järjestelmän mukaisena. Lisäksi olisi tutkittava keinoja vahvistaa puitteita hallitulle valtionvelan uudelleenjärjestelylle, jos velka on kestämättömällä tasolla.

Kuudenneksi, seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen avulla voidaan edistää kestävää kasvua, ja rahoituskehys voidaan mukauttaa tukemaan rakenneuudistusten toimeenpanoa, kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden vastuuta ja omistajuutta tällaisista uudistuksista. EU-budjetin parempi keskittyminen rakenneuudistuksiin voisi tukea niiden täytäntöönpanoa. EU-budjetista rahoitettavat kohdennetut investoinnit voivat myös täydentää rakenneuudistusten vaikutuksia. Näiden toimien olisi heijastettava EU:n tulevan talousarvion budjettirajoitteita.

Petteri Orpo

Valtiovarainministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EMU, EVM, EVR

Kolumni : Tasa-arvoa työttömille

Maanantai 5.3.2018 klo 13:27 - Pirkko Mattila, sosiaali- ja terveysministeri

Pirkko-Mattila-3.jpg

Kuva:Valtioneuvosto

Aika ajoin keskusteluissa ja tutkimuksissa nousee kysymys siitä, kuuluisiko ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille työttömille vaikka nykyjärjestelmämme perustuu ajatukseen vakuuttamisesta.

Sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisen kynnyksellä on hyvä arvioida tämäkin kokonaisuus. Myös tuore OECD:n maaraportti 2018 ehdotuksineen nostaa esiin tarpeen ansiosidonnaisen työttömyysturvan kattavuuden arvioinnista.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä on tänään asetettu selvityshenkilö, joka lokakuun loppuun mennessä arvioi ja selvittää nykyjärjestelmää ja sen kehittämistarpeita.

Kannustinloukkujen vähentämistä ja sosiaaliturvan tulevaisuutta koskien on tällä hallituskaudella toteutettu useita ainutlaatuisia hankkeita. Moni on vielä käynnissäkin, perustulokokeilu on suuren kansainvälisen huomion kohteena ja saamme siitä paljon eväitä tulevaisuuden uudistuksiin. Käynnissä on myös osallistavan sosiaaliturvan kokeilu sekä osatyökykyisten kärkihankkeessa toteutettavat hankkeet, kuten niin kutsuttu lineaarinen malli työkyvyttömyyseläkkeen ja ansiotulon yhteensovittamisesta. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan arviointi istuu hyvin tähän selvitettävien asioiden kokonaisuuteen. Sillä on tärkeä rooli työllisyyden ja toimeentulon kokonaisuudessa.

Nämä kaikki selvitykset ja kokeilut tähtäävät lopulta samaan päämäärään, siihen miten uudistamme koko perusturvaamme. Ennen kaikkea, miten teemme sen ihmisen kannalta kestävällä, kannustavalla ja inhimillisellä tavalla. Niin, että jatkossa tuki ja turva muotoutuu ihmisen tarpeisiin ja elämäntilanteeseen, eikä ihminen tuen koukeroihin.

Ja palatakseni vielä selvityksen taustoihin, pidän tärkeänä, että järjestelmämme ei jakaisi työttömiä kahteen leiriin. Selvityshenkilön tehtävänä on tuottaa kuvaus nykytilasta ja selvittää ansioturvan kehittämistarpeita. Toivon, että löytäisimme keinon, jolla voitaisiin edistää tasa-arvoa tässäkin asiassa.

Pirkko Mattila
sosiaali- ja terveysministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työttömyysturva, sosiaaliturva

Kolumni : Maakunta- ja sote-uudistuksesta

Perjantai 2.3.2018 klo 18:17 - Päivi Nerg ja Martti Hetemäki

Sote-lainsäädännön vaikutukset riippuvat ratkaisevasti järjestelmän toimeenpanosta. Nykyinenkin lainsäädäntö on johtanut hyvin erilaisiin kustannuksiin eri aikoina ja eri puolilla maata. Avaamme seuraavassa tätä sekä sitä, mitä uudistuksen kustannusten hillintätavoitteen toteutus edellyttää.

Sote-menot poikkeavat paljon alueiden välillä (oheisen esityksen diat 2-4). Myös ns. tarvevakioidut erot menoissa ovat suuret. Eli sama lainsäädäntö tuottaa hyvin erilaiset kustannukset eri alueilla syistä, jotka eivät liity väestöllisiin erityistekijöihin.

Myös koko maan tasolla nykyisen sote-järjestelmän kustannukset ovat olleet hyvin erilaiset eri aikoina. Dian 5 mukaan terveysmenot olivat 6,9 % vuonna 2000 ja 9,6 % vuonna 2015 suhteessa BKT:een. Tämän nousun takana oli terveydenhuollon menojen yli kaksinkertaistuminen, ei viime vuosien heikko talouskasvu. 

Diassa 6 esitetään henkeä kohti laskettujen terveysmenojen keskimääräinen vuosittainen reaalikasvu Pohjoismaissa ajanjaksolla 1995-2009. Suomessa tuo kasvu oli 4,1 % vuodessa. Siitä vain 15 % johtui väestön ikärakenteen muutoksesta. Vaikka Suomessa terveysmenojen kasvu on ollut erittäin nopeaa, ovat esimerkiksi erot palvelujen saatavuudessa suuria. 

Toteutunut menojen kehitys ja suuret tehokkuuserot alueiden välillä osoittavat siis, että sama lainsäädäntö voi johtaa hyvin erilaisiin kustannuksiin. Mikä sitten määrittää sote-uudistuksen tavoitteeksi asetetun 3 mrd. euron kustannusten hillinnän onnistumisen? 

Täytäntöönpano ratkaisee uudistuksen onnistumisen

Suomen sote-uudistuksesta jo runsas vuosi sitten julkistettu kansainvälinen arvio painotti, että uudistuksen kustannuskehityksen ratkaisee sen täytäntöönpano. Lait antavat raamit ja pohjan, mutta ne eivät määritä lopputulosta.  Tärkeitä asioita ovat uudistuksen vaiheistus, ammattimainen tiedolla johtaminen, parhaimpien käytäntöjen omaksuminen, keskitettyjen asioiden kautta hyötyjen hakeminen, digitalisaation tehokas hyödyntäminen, osaamistason nostaminen sekä jatkuva arviointi ja korjausliikkeet.

Virkamiehet ovat koko uudistuksen ajan korostaneet uudistuksen riittävän vaiheistuksen merkitystä. Maakunnilla on järjestelmän toimeenpanossa erittäin vaativa tehtävä, joka vaatii aikaa. Esimerkiksi Ruotsin valinnanvapausjärjestelmän kapitaatiokorvausjärjestelmän kokemukset osoittavat, että sama lainsäädäntö voi johtaa soveltamisesta riippuen hyvin erilaisiin tuloksiin eri alueilla. Lääkäri-lehti on julkaissut VATT:n tutkijoiden erinomaisen artikkelin, joka valottaa hyvin juuri järjestelmän yksityiskohtien tärkeyttä.

Sote-uudistuksessa siirrytään 190 kunnallisen järjestäjän mallista 18 maakunnallisen järjestäjän malliin.  Samassa yhteydessä tietojärjestelmät uudistetaan asteittain siten, että se mahdollistaa nykyistä paljon paremman tiedon hyödyntämisen eri toiminnoissa, ennaltaehkäisevästä hoidosta johtamiseen saakka. Lisäksi investoinnit ja teknologiaratkaisut voidaan tehdä keskitetysti, mikä myös tuo ilmeisiä hyötyjä.

Erilaiset toimintamallit hyödynnetään uudistuksen toimeenpanossa. Tampereen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus on hyvä esimerkki uudenlaisesta toimintamallista. 

Onko sote-järjestäjiä liikaa?

Paljon on kritisoitu sote-järjestäjien suurta määrää ja joidenkin maakuntien pientä kokoa. Nykyiset tarvevakioidut menot osoittavat kuitenkin, että pienetkin sairaanhoitopiirit voivat olla tehokkaita. Pienet Keski-Pohjanmaan SOITE, Pohjois-Karjalan Siun sote ja Etelä-Karjalan EKSOTE ovat sote-uudistuksen valmistelussa edenneet myös nopeammin kuin monet muut alueet. Lisäksi sote-uudistukseen sisältyy ns. evoluutiopykälä, jonka mukaan maakunnan itsenäisyys riippuu siitä, miten hyvin se pystyy hoitamaan asiansa. 

Toinen kritiikin kohde on ollut, että maakunnilta puuttuu kannustin tehokkaaseen sote-palvelujen järjestämiseen, koska niillä ei ole verotuloja. Jos verotusoikeus olisi avain tehokkuuteen, niin nykyisen kunnallisen järjestelmän olisi pitänyt tuottaa toisenlaiset tulokset. Karkea kuva toteutuneesta kehityksestä on, että kuntien menot ovat kasvaneet nopeasti, kun niiden tulot ovat kasvaneet nopeasti. 

Reaaliaikainen ja vertailukelpoinen avoin tieto oman ja muiden maakuntien sote-palvelujen saatavuudesta, laadusta ja kustannustehokkuudesta on tärkeä kannustin. Sitovan budjettirajoitteen oloissa palvelujen ja maakunnan itsenäisyyden turvaaminen edellyttää tehokasta toimintaa. Maakunnan päättäjillä on suuri intressi varmistaa, että sote-palvelujen johtaminen on ammattimaista ja hyvää. Mallissa maakuntajärjestäjä ja tuottaja erotetaan toisistaan juuri tämän takia. Maakuntien tehokkuudessa säästetty raha jää niille itselleen. Tämä on vahva kannustin kehittämiseen.

Vuoropuhelun ja jatkuvan kehittämisen merkitys

Valtiovarainministeriöllä on jo tänä keväänä kunkin 18 maakunnan liiton edustajien kanssa simulointiharjoitus maakunnan monivuotisista menokehyksistä. Näissä ja muissa valmisteluissa esille tulevien ongelmien perusteella järjestelmää on oltava valmis muuttamaan. 

Eräs tärkeä opetus muiden maiden terveydenhuollon uudistuksista on, että uusi järjestelmä ei toimi aluksi moneltakaan osin tavoitellulla tavalla. Järjestelmää on siis oltava valmis nopeasti ja merkittävästikin muuttamaan. Yhtä tärkeää on, ettei uusi järjestelmä estä sitä hyvää kehitystyötä, joka on monilla alueilla jo nyt menossa. 

Sote-uudistus on välttämätön, jotta sote-palvelut voidaan turvata väestön ikärakenteen nopeasti muuttuessa. Dian 3 mukaan 75-vuotta täyttäneitä on 12 vuoden kuluttua noin 60 prosenttia enemmän kuin nyt. Dian 4 mukaan hoivamenot alkavat nousta jyrkästi yli 75-vuoden iässä. 
Yhtä optimaalista sote-järjestäjien lukumäärää tai parasta alueellista hallintomallia ei ole olemassa. Mitään mallia ei tule myöskään hakata kiveen, vaan sitä pitää voida valmistelussa saatujen tietojen ja kokemusten perustella voida muuttaa palvelujen saatavuuden, laadun ja rahoituksen turvaamiseksi. 

Maakunta- ja sote-uudistuksesta -kolumnin diaesitys

Päivi Nerg

Maakunta- ja sote-uudistuksen projektijohtaja, alivaltiosihteeri

Martti Hetemäki

Valtiosihteeri kansliapäällikkönä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maakunta, sote

Sata vuotta sitten: palkka palvelussitoumusta vastaan

Torstai 1.3.2018 klo 9:54 - Janne Nokki, tulliylitarkastaja

https://www.epressi.com/media/userfiles/21691/1519889161/sitoumus.jpg

Vaikka iso osa virkamiehistä oli helmikuun alussa lähtenyt tullikamareista, joukko tullivartijoita ja päällysmiehiä jäi työhön. Helsingissä, Turussa ja Viipurissa ohjat otti Suomen Tullimiesliiton paikallinen osasto. Päähuoli kohdistui palkan saantiin. Muita ansiomahdollisuuksia ei ollut, ja monella oli iso perhe.

Vanha tullihallinto maksoi vielä helmikuussa työhönsä jääneiden toimenhaltijoiden palkat. Helsingissä ja Viipurissa tullikamarin johto ilmaisi toiveenaan, että osa henkilökunnasta jatkaisi, jotta tullikamari ei joutuisi vieraisiin käsiin. Suljetuissa pienemmissä toimipaikoissa oli jopa epävirallista vartiointia.

Saatuaan haltuunsa Suomen Pankin Kansanvaltuuskunta pystyi maksamaan työhön jääneiden tullimiesten palkat ja muut Tullin menot. Tullineuvosto määräsi kuun vaihteessa, että maaliskuun palkkaa ei saa, ellei allekirjoita sitoumusta palvella ”kaikissa tullitehtävissä” sekä noudattaa Kansanvaltuuskunnan ja Tullineuvoston antamia määräyksiä. Osa palkoista maksettiin Kansanvaltuuskunnan seteleillä, jotka muuttuivat huhtikuun jälkeen arvottomiksi.

Palkan lisäksi sitoumuksesta kieltäytyjiltä evättiin myös muut korvaukset. Esimerkiksi Tampereen kolmen tullivartijan virkamatkoista ennen vallankumousta ei suostuttu maksamaan korvauksia, koska kyseiset henkilöt olivat ”vastavallankumouksellisesti poistuneet toimistaan”. Lisäksi 11.3. ilmoitettiin, ettei maaliskuun huomattava palkankorotus koskenut niitä, jotka olivat ”osallisia vastavallankumouksellisen toiminnan suosimiseen”.

Helsingissä noin sata tullivartijaa ja päällysmiestä allekirjoitti sitoumuksen. Turussa heitä oli reilu kolmisenkymmentä, Viipurissa suunnilleen saman verran, samoin Kannaksen maarajalla.

Myöhemmin allekirjoittaminen tulkittiin uskollisuudenvalaksi punaiselle hallitukselle. Jotkut koettivat esittää, etteivät ymmärtäneet mitä olivat allekirjoittaneet, jotkut sanoivat, etteivät olleet lukeneet tekstiä, jotkut taas vetosivat ruotsinkielisyyteensä.

Tullineuvosto kirjoitti Kansanvaltuuskunnalle 26. helmikuuta, että ”maan tulliolot olivat joutuneet epäjärjestykseen tarpeellisen työvoiman puutteessa”. Kun purjehduskausi alkaisi, tulisi ongelmia. Se ehdotti ”oppikurssien” järjestämistä tullivartijoille, jotta nämä pystyisivät hoitamaan kaikkia tehtäviä.

Lähde: Tullineuvoston asiakirjat. Vapaussodan arkisto; Valtiorikosoikeuden aktit. KA.

Vuonna 2018 Tullin historiamuisteluissa paneudutaan vuoden 1918 vaiheikkaisiin ja samalla traagisiin tapahtumiin. Vaikka Tulli ei ollut tapahtumissa kovin keskeinen toimija, se oli valtiovallan ytimessä. Taisteltaessa valtiosta myös Tulli joutui kriisiin mukaan.

Janne Nokki, tulliylitarkastaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tullihallinto, sitoumus, tullivartijat, palkat

Avoin kirje kanamunatuotannon läpinäkyvyyden lisäämiseksi

Maanantai 26.2.2018 klo 21:19 - Janne Torikka / Munax Oy

                           Janne Torikka

                                                Kuva: Janne Torikka

Viime aikoina lehdistössä on luettu eri yhtiöiden irtiottoja virikehäkkituotannosta luopumiseksi, koska se ei täyttäisi eettisen tuotannon tai eläinten hyvinvoinnin vaatimuksia. Katson velvollisuudekseni kertoa ja muistuttaa nykytilanteesta.

 

Suomessa niin kuin myös EU:ssa on siis neljä laillista tuotantotapaa. Virikehäkkikanalat (60 %), lattiakanalat (33 %) ulkokanalat (1 %) ja luomukanalat (6 %). Prosenttiluvut tarkoittavat tuotannon määrää Suomessa. Kaikki tuotantotavat on siis laillisia ja hyväsyttyjä. Minä Munaxin toimitusjohtajana haluan muistuttaa, että perinteiset häkkikanalat kiellettiin vuoden 2012 alusta. Tuolloin ala investoi merkittävästi ja eläinten hyvinvointia parannettiin eri tuotantomuodoilla. Häkkikanalat muuttuivat virikehäkkikanaloiksi ja kanoille tuli lisätilaa nyt 750cm²/kana, kuopsutusalue, pesä, orret ja kynsiviilat. Investointi oli noin 20€/ kana ja yhteensä luokkaa 50 miljoonaa euroa eli varsin mittava ja iso koko alalle.

Olemme nähneet kuvia huonosti hoidetuista kanaloista tai kielletyistä laitteista julkisuudessa, me alana tuomitsemme kaikenlaisen laittoman toiminnan tai eläinten hoidon laiminlyönnit, niitä emme hyväksy. Tosi asia on kuitenkin, että suomalainen kana voi hyvin ja niitä hoidetaan ammattitaidolla.

Nyt siis Hyy Yhtymän ravintolatoiminnan liiketoimintajohtaja Marika Risku liputtaa kokonaista tuotantomuotoa vastaan, mikä tuntuu ko. tuottajia halventavalta ja alentavalta. Missään muualla maailmassa ei ole kanoille tehty vastaavaa elinolosuhteiden parannusta, kanat Aasiassa ja Amerikassa asuvat ahtaammin kuin EU:ssa. Jos haluamme kansallisesti lopettaa yhden tuotantotavan niin se samalla tarkoittaa, että meiltä viedään kansainvälinen kilpailukyky myydä munia ja munatuotteita. Lisäksi haluan muistuttaa, että meillä Suomessa kaikki munat ovat salmonella- ja antibioottivapaita. Meille kananmunatuottajille suomalaiseen kananmunan riittävyys on tärkeä asia. Kun alan ulkopuolella olevat henkilöt tekevät suuria linjavetoja, niin henkilö saattaa tietämättään ottaa samalla kantaa hintamuutokseen ja suomalaisen kananmunan riittävyyteen. 

Nykyisellään kulutuksesta 60 % on virikehäkkikanojen munia, jos kuluttuja valitsee jonkun toisen tuotantomuodon niin ala kyllä investoi siihen ja kehitys on kestävää ja taloudellisesti mahdollista myös tuottajalle. Sillä jos tuottaja nyt pakotetaan muuttamaan tuotantotapaa väkivalloin on vanhasta investoinnista yhä merkittävä osa maksamatta, kun aikaa on kulunut vasta reilut 5 vuotta edellisestä investoinnista.

Yhteistyöterveisin Janne Torikka Munax Oy

Munax tarjoaa kuluttajille kaikki neljä tuotantotapaa, jotka kuluttaja voi kaupasta valita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kananmunat, tuotanto

Kolumni: Onnistuneella viestinnällä taataan demokratian toteutuminen

Tiistai 20.2.2018 - Thomas Sund, Valtiovarainministeriön viestintäpäällikkö

Valtiovarainministeriö

Kohta pääset vaikuttamaan oman maakuntasi asioihin, mutta tiedätkö mistä vaaleissa on kyse? Kysymys on tärkeä ja varmasti aiheellinen. Hallitus antaa maaliskuussa maakuntia koskevan lainsäädännön eduskunnalle ja ensimmäiset maakuntavaalit järjestetään lokakuussa 2018.

Tiukasta valmisteluaikataulusta huolimatta maakunta- ja sote-uudistuksen viestintää on toteutettu suunnitelmallisesti koko reformin ajan, mutta viestintä on tähän asti suunnattu valmistelijoille ja asiantuntijoille. Painopiste muuttuu maaliskuussa, jolloin asukkaille suunnattu Maakunta tutuksi -viestintäkampanja käynnistyy. Laaja kampanja jatkuu maakuntavaaleihin asti ja sen tavoitteena on lisätä tietoisuutta maakuntien vastuista, päätöksenteosta ja toiminnasta. Viestintäkampanja toteutetaan suomeksi ja ruotsiksi muun muassa radiossa, televisiossa, sosiaalisen median sovelluksissa ja ulkomainonnan avulla.

Viestintäkampanjan suunnittelun yhteydessä olemme kyselyn avulla selvittäneet asukkaiden tietoisuutta maakunta- ja sote-uudistukseen liittyvistä asioista. 1 000 henkilön vastauksista käy selkeästi ilmi, että viestintäkampanjalle on vahva tilaus. Kyselyyn vastanneet arvioivat tuntevansa parhaiten mediassa paljon esillä olleet sosiaali- ja terveydenhuoltoon tulevat muutokset, mutta monet maakuntien muut tehtävät jäävät vielä osittain hämärän peittoon. Olemme hyödyntäneet kyselyn tuloksia viestintäkampanjan suunnittelussa ja painotusten valinnassa.

Onnistuneet ensimmäiset vaalit

Mediassa on esitetty huolta maakuntavaalien äänestysvilkkaudesta sekä puolueiden valmiudesta maakuntavaalitoimintaan ja ehdokasasetteluun. Hyvällä viestinnällä takaamme asukkaiden riittävän tiedonsaannin ja demokratian toteutumisen.

On tärkeää, että maakuntademokratialle saadaan hyvä alku, koska ensimmäiset maakuntavaltuustot luovat maakunnille sen toiminnan perustan. Valtuustoilla on maakuntien toimintaa ja taloutta koskeva kokonaisvastuu. Niiden tehtävänä on muun muassa päättää maakuntien hallinnosta, toimielimistä ja organisaatiosta. Maakuntavaltuustot asettavat maakunnan johtamisjärjestelmän ja valitsevat johtavat virkamiehet. Lisäksi ne hyväksyvät maakuntastrategian, jossa linjataan muun muassa sote-palvelustrategia, palvelulupaus sekä maakunnan sote-palveluverkko.

Kyselyssä kysyimme muiden asioiden ohella, kuinka todennäköisesti vastaaja äänestää maakuntavaaleissa. Noin 60 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti äänestävänsä maakuntavaaleissa. Lokakuussa nähdään, mikä äänestysprosentti lopulta on, mutta ensimmäiset maakuntavaalit voivat lopulta kiinnostaa asukkaita odotettua enemmän.

Teemme kaikkemme lisätäksemme yleistä tietoisuutta tulevien maakuntien toiminnasta ja vastuista. Uskon, että parempi tietoisuus maakuntien vastuista ja tehtävistä johtaa hyvään äänestysprosenttiin ja lisää toisaalta potentiaalisten vaaliehdokkaiden halukkuutta asettua ehdolle.

Maakunnat kantavat vastuuta viestinnästä

Valtiotasoisen viestintäkampanjan lisäksi on vuoden 2018 aikana tulossa runsaasti muita viestinnällisiä toimenpiteitä. Oikeusministeriö toteuttaa kattavan viestintäkampanjan, jossa keskitytään vaaleihin ja niiden järjestämiseen. Kuntaliiton maakuntavaaleihin liittyvät viestintäkampanjat alkavat puolestaan kesän ja syksyn aikana.

Teemme myös jatkossa viestintäkampanjoita eri painotuksilla (esimerkiksi sote) ja jatkamme hyvää yhteistyötä maakuntien viestijöiden kanssa. Maakuntien omat viestijät valmistelevat viestintämateriaaleja ja alueellisia kampanjoja, joissa esitellään alueiden omia näkökulmia.

Suosittelen lämpimästi olemaan yhteydessä oman maakunnan valmistelijoihin ja viestijöihin. Tietoa ja tukea on runsaasti tarjolla jo nyt.

Maakuntien vastuu kansalaisviestinnästä kasvaa jatkossa. Itsehallinnollisten maakuntien on huolehdittava siitä, että maakunnalliselle ja alueelliselle viestinnälle on varattu riittävästi resursseja.

Hyvällä viestinnällä, suunnitelmallisuudella ja riittävillä viestinnän resursseilla voidaan välttää monta karikkoa.

Thomas Sund,

Valtiovarainministeriön viestintäpäällikkö

Maakunta- ja sote-uudistuksen valtakunnallisen viestinnän koordinointi, muutosviestinnän valmistelu ja johtaminen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maakunta, sote, viestintä

Sata vuotta sitten: Tullihallitus lakkautetaan, tilalle Tullineuvosto

Keskiviikko 14.2.2018 klo 0:39 - Janne Nokki , museonhoitaja, tulliylitarkastaja

tullimuseo.jpg

Ainoa kuva Suomen tullineuvostosta, otettu luultavasti maaliskuun 1918 alkupäivinä

13. helmikuuta 1918 Suomen kansanvaltuuskunta julisti Tullihallituksen lakkautetuksi. Tullitoimintaa oli kuitenkin määrä jatkaa suoraan entiseltä pohjalta. Tulliasiat alistettiin kansanvaltuuskunnan raha-asiain osastolle. Osastoa johti valtuutettu eli komissaari. Ensimmäisenä raha-asiain komissaarina toimi toimittaja-kansanedustaja Jalo Kohonen. Hän sai helmikuun alussa rinnalleen kansanedustaja Edvard Gyllingin, joka oli 1910-luvun alussa itse työskennellyt Tullihallituksessa tilastovirkamiehenä. Tulli oli kansanvaltuuskunnalle tärkeä viranomainen, joka mainittiin sittemmin jopa sen valtiosääntöehdotuksessa.

Lakkautetun Tullihallituksen tilalle perustettiin uusi elin, Suomen tullineuvosto. Neuvostomallia sovellettiin muissakin hallinnoissa, kuten rautateillä ja postissa.

Esikuvana olivat Venäjän neuvostot, joiden tehtävänä oli ollut tuoda kansan tahto hallinnon toimintaan. Käytännössä Tullineuvosto johti Suomen tullilaitosta, joka edusti punakaarteista erillistä siviilihallintoa. Punaisen Suomen uudeksi eduskunnaksi muodostettiin Työväen pääneuvosto.

leimasin-tulli.jpg

Tullineuvoston leimasin muodostettiin tullivartijoiden lakkimerkin Merkurius-kuviosta.

Vaikka suuri osa tullivirkamiehistä oli Virkamiesliiton julistuksen mukaisesti lähtenyt pois töistä, joukko tullikamarien tullivartijoita ja päällysmiehiä jatkoi työssään. Tullivartijoiden tehtävät käsittivät lähinnä tullivarastoissa olevien tavaroiden valvontaa, sillä laivaliikenne oli talven vuoksi poikki. Moni katsoi olevansa velvoitettu jatkamaan töitä, koska oli jo nostanut helmikuun palkan, joka oli maksettu kuun ensimmäisenä päivänä. Eikä toisaalta muuta toimeentuloakaan ollut tarjolla. Joissain tullikamareissa ylemmät virkamiehet huolehtivat ennen lähtöään, että työhön jäävät saivat palkkansa. Tullivartijoiden joukossa oli myös niitä, jotka suhtautuivat uuteen hallitukseen suopeasti tai ainakin varovaisen myönteisesti. Osa tyytyi odottamaan, mitä olisi tulossa.

Tullineuvoston valtuutetuksi eli komissaariksi raha-asiain osasto nimitti 9. helmikuuta tullivartija Alfred Blomqvistin. Hän sai tehtäväkseen muodostaa Tullineuvoston ja toimia sen puheenjohtajana. Neuvoston muiksi jäseniksi tulivat tullivartijat Karl Lindholm, Knut Kangas, Juho Paananen, Gustaf Sjöholm, Pekka Kekarainen ja August Salmela Turusta, Helsingistä ja Viipurista. Vaikka Tullineuvoston jäseniä kutsuttiin lehdistössä tovereiksi, neuvoston sisällä nimitystä ei ainakaan pöytäkirjoissa käytetty.

Tullineuvosto siirtyi tyhjäksi jääneisiin Tullihallituksen huoneisiin, Erottaja 2:n neljänteen ja viidenteen kerrokseen. Ensimmäisen kirjeensä kansanvaltuuskunnalle Tullineuvosto lähetti heti 14. helmikuuta. Siinä pyydettiin määrärahaa tullimiesten palkkoja ja muita menoja varten. Neuvosto vastaanotti ensimmäisen kirjeensä kaksi päivää myöhemmin Hämeenlinnan Vallankumouskomitealta. Tullineuvosto kokoontui useita kertoja viikossa. Neuvoston käytössä oli Erottajalla myös kaksi puhelinta.

Turun tullikamarin tullinhoitaja, joka oli tammikuun lopussa sulkenut tullikamarin, pakotettiin saman tien palaamaan työhön. Turun ylempi henkilökunta poistui työpaikaltaan uudelleen 10. päivä helmikuuta. Viipurissa virkamiehet poistuivat tullinhoitajan johdolla töistä vasta 14.2. Viipurin tullinhoitaja ilmaisi lisäksi toivovansa, että oma henkilökunta jäisi työhön pitämään huolta Tullin hallussa olevasta omaisuudesta. Vastaavan toiveen esitti suullisesti myös Helsingin tullinhoitaja.

Helmikuun aikana Tullineuvosto määräsi eri tullikamarien tullivartijoita perustamaan omat tullikamarineuvostot ja valitsemaan niille omat komissaarit. Käytännössä Tullineuvosto nimitti komissaarit. Ensimmäiset tullikamarineuvostot aloittivat toimintansa helmikuun 1918 aikana. Sille ei voitu mitään, että Tullineuvosto joutui helmikuun lopussa toteamaan, että tulliolot olivat ”joutuneet epäjärjestykseen tarpeellisen työvoiman puutteessa”. Tullivartijoita oli alettava kouluttaa tullaustehtäviin, ja uutta henkilökuntaa oli koetettava palkata.

Lähteet: Tullineuvoston asiakirjat. Vapaussodan arkisto; Tullin kuulustelupöytäkirjat; Työmies ja Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantaja helmikuulta 1918.

Vuonna 2018 Tullin historiamuisteluissa paneudutaan vuoden 1918 vaiheikkaisiin ja samalla traagisiin tapahtumiin. Vaikka Tulli ei ollut tapahtumissa kovin keskeinen toimija, se oli valtiovallan ytimessä. Taisteltaessa valtiosta myös Tulli joutui kriisiin mukaan

Janne Nokki , museonhoitaja, tulliylitarkastaja 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulli, tullineuvosto, tullivartijat

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »