Blogit / Kolumnit

Kolumni: EU:n terveysyhteistyö koronan kourissa

Tiistai 24.11.2020 klo 22:08 - Pasi Mustonen

Kohta kymmenettä kuukautta jatkuva koronapandemia on ollut monella tapaa testi EU:n toimintakyvylle ja uskottavuudelle. Samalla se on kääntänyt keskustelun EU:n yhteistyöstä terveysalalla uuteen asentoon.

EU:lla on yhteistä terveys- ja lääkesektoria koskevaa lainsäädäntöä ja myös rajat ylittävien terveysuhkien torjuntaan liittyvää säädösperustaa. Terveyspolitiikkaan ja varsinkin terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset kuuluvat kuitenkin tiukasti jäsenmaiden tontille. Pandemiatilanteen eskaloiduttua nopeasti keväällä EU:lta alettiin kuitenkin peräänkuuluttaa yhteisiä, koordinoituja toimia. EU:n odotettiin tekevän yhteistuumin enemmän asukkaidensa terveyden suojelemiseksi. Terveysalan EU-yhteistyössä yli kymmenen vuotta mukana olleen silmin odotukset vaikuttivat tässä täysin poikkeuksellisessa tilanteessa ymmärrettäviltä, mutta samalla toivottoman epärealistisilta.

Euroopan komissio ja etenkään sen terveyspääosasto eivät toki jääneet kriisin puhjettua toimettomiksi. Haasteeseen tartuttiin epäröimättä, ja komission johdolla alettiin kiihtyvällä tahdilla tehdä asioita, jotka nykyiset yhteistyörakenteet mahdollistavat: varusteiden ja laitteiden yhteishankintoja, epidemian hoitoa koskevia suosituksia sekä hyvien käytäntöjen vaihtoa. Euroopan tartuntatautiviraston ECDC:n asiantuntemusta käyttäen jäsenmaille on saatu tuotettua jatkuvasti päivittyvää tilannekuvaa ja riskiarvioita, jotka ovat kriisin keskellä osoittautuneet tärkeiksi. Kesän ja syksyn aikana on menestyksekkäästi edistetty esimerkiksi jäljityssovellusten yhteen toimivuutta, ja polkaistu käyntiin mittava koronarokotteiden hankintaprosessi. Sen saavutukset ovat kiistattomat: tähän mennessä (20.11.) on pystytty turvaamaan EU-maille jo viiden eri rokotekandidaatin toimitukset, mikäli ne todetaan tehokkaiksi ja turvallisiksi. Voimien yhdistäminen tähän vaikeaan ja nopeatahtiseen neuvotteluprosessiin on kenties selkein osoitus EU-yhteistyön lisäarvosta koko koronakriisin aikana.

Jäsenmaiden kansallisten toimenpiteiden koordinoiminen ja yhteisen linjan löytäminen on osoittautunut hankalammaksi. Unionin toimivallan puuttuessa komission moninaisilla toimilla ja koordinaatiopyrkimyksillä ei ole ollut sanottavaa vaikutusta jäsenmaiden toimenpiteisiin tai niiden toteuttamisen aikatauluun. Paremman koordinaation nimeen on kyllä vannottu jäsenmaissakin, mutta neuvoston neuvottelupöydässä jäsenmaat ovat hyvin herkästi huomauttaneet vastuun kansalaistensa terveyden suojelemisesta edellyttävän liikkumavaraa kansalliseen päätöksentekoon. Tätä on yleensä perusteltu kansallisilla olosuhteilla ja epidemiatilanteen eroilla – erot tosin ovat syksyn toisen aallon myötä selvästi kaventuneet. Suomi loistaa EU:n koronakartoilla juuri tällä hetkellä omana erillisenä saarekkeenaan, joka on toistaiseksi säästynyt pahimmalta.

EU-terveysyhteistyön tulevaisuus – muuttuuko mikään?

Odottamaton kriisitilanne on pohjimmiltaan tuonut EU:n terveysyhteistyön rakenteellisen heikkouden kouriintuntuvalla tavalla näkyväksi. Komissio ei ole jäänyt seuraamaan tapahtumia sivusta, vaan on akuutin kriisinhoidon ohessa lähtenyt ripeästi valmistelemaan säädösmuutoksia, joilla tulevaisuudessa varmistettaisiin riittävä EU-valmius pandemioiden ja muiden terveysuhkien varalta. Jo keväällä komissio antoi ehdotuksen uudeksi EU-terveysohjelmaksi (EU4Health), jolle kaavailtiin yli kaksikymmenkertaista budjettia aiempiin verrattuna. Perinteisempien kansanterveystoimien ohella ohjelman keskeisenä tehtävänä on edistää terveysuhkiin varautumista ja kriisinsietokykyä koko EU:n alueella. Neuvottelut parlamentin kanssa ovat alkamassa, mutta ohjelman toivotaan tulevan voimaan vuoden 2021 alkupuolella. Lopullista sopua EU:n rahoituskehyksestä edelleen odotellaan, mutta ohjelmalle lopulta pitkällisten neuvottelujen jälkeen sovittu noin viiden miljardin budjetti olisi toteutuessaan historiallisen suuri.

EU:n terveyskriisivarautumisen uudistamiseen tähtää myös komission 11. marraskuuta julkistama laaja säädöspaketti, jota komissio kutsuu ”Euroopan terveysunioniksi”. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esitteli ajatuksen jo syyskuussa perinteisessä unionin tilaa käsitelleessä puheessaan, jossa hän odotetusti nosti esille myös tarpeen tarkastella jatkossa EU:n toimivaltaa terveyskysymyksissä. Neuvottelut paketista ovat juuri alkamassa eikä niistä odoteta helppoja siitäkään huolimatta, että jotkut jäsenmaat ovat ehtineet jo avoimesti liputtaa EU-terveysyhteistyön tiivistämisen puolesta. Vaikka nyt ollaan kriisitunnelmissa, ei tule unohtaa, että ehdotuksilla ollaan luomassa pohjaa ja rakennetta tuleville vuosille ja uudistusten tulee palvella myös normaaliajan oloja.

EU:n globaali vastuu

On yleisesti tiedossa, että irtautuminen pandemian otteesta on mahdollista vain, jos tilanne saadaan hallintaan kaikkialla maailmassa. Solidaarisuutta tarvitaan. Samaan aikaan kun EU on kärvistellyt oman sisäisen koordinaationsa ja varautumattomuutensa kanssa, se on kriisin alusta lähtien sitoutunut vahvasti muiden auttamiseen muun muassa tukemalla avokätisesti rokotteiden, lääkkeiden ja diagnostiikan kehittämistä ja rokotteiden tasapuolista maailmanlaajuista saatavuutta. EU:n merkittävä panostus esimerkiksi rokotevalmistajien tuotantokapasiteetin kasvattamiseen ja globaaliin COVAX-rokotemekanismiin hyödyttävät koko kansainvälistä yhteisöä ja osoittavat, että EU kantaa vaikealla hetkellä vastuuta myös ympäröivästä maailmasta.

Pasi Mustonen

Kirjoittaja on toiminut vuodesta 2016 lähtien terveysalan erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU, terveys, yhteistyö, vastuu

Kolumni : Tiedä ensin, johda sitten

Perjantai 1.3.2019 klo 10:42 - Kirsi Varhila

Maailmassa on informaatiota enemmän kuin koskaan aiemmin. Jopa niin paljon, että välillä on vaikeuksia erottaa, mikä informaatio on kulloinkin käyttökelpoista ja hyödyllistä.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on tietointensiivinen toimiala, joka tuottaa runsaasti erilaista dataa ja tietoa. Datan kerääminen ja tallentaminen ei kuitenkaan riitä, vaan sitä pitää tulkita ja jalostaa, jotta sen pohjalta voidaan tehdä päätöksiä.

Onkin syytä kysyä, käytämmekö sosiaali- ja terveysjärjestelmään kerättyä dataa ja informaatiota riittävissä määrin tehdessämme päätöksiä?

Rohkenen todeta, emme. Mitä enemmän tiedämme, sitä viisaampia päätöksiä olisi mahdollista tehdä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnittelussa ja päätöksenteossa on tehtävä tietoon perustuvia ratkaisuja. Tietoa tarvitaan valtakunnallista ohjausta varten, järjestäjien ja tuottajien välillä sekä asiakkaiden ja tuottajien välillä.

Siksi sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt sote-tiedolla johtamisen Toivo-ohjelman, jonka tavoitteena on tuottaa kattava, ajantasainen ja luotettava tietopohja palvelunjärjestäjien johtamisen, ohjauksen ja valvonnan tueksi.

Sama tieto maakunnan johtamiseen ja kansalliseen ohjaukseen

Tiedolla johtamisen työtä on tehty useissa hankkeissa ja projekteissa niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti. Tietoa tuotetaan paljon, mutta se on hajautunut suureen joukkoon erilaisia tietojärjestelmiä ja tiedon vertailukelpoisuus on puutteellista.

Tiedolla johtamista ja laadukasta tiedon kirjaamista tarvitaan jo nyt. Jatkossa sitä tarvitaan vielä enemmän, jotta tieto on vertailukelpoista palveluntuottajien ja -järjestäjien välillä. Tämä edellyttää erityisesti ICT-ratkaisujen ja niiden sisältämän tiedon yhtenäistämistä. ICT tarjoaa myös merkittäviä mahdollisuuksia analysoida tietoa uudella tavalla tulevaisuudessa. Tämä tarjoaa myös palvelujärjestelmän valvonnalle uusia mahdollisuuksia.

Tavoitteena on jalostaa tietoa eri käyttötarkoituksiin sopivaksi, tarjota käytettäväksi rajapinnoilla ja esittää räätälöidyillä näkymillä.

Käytännön ammattilaisten kannalta on olennaista, että tietoja ei kerätä erikseen eri käyttötarkoituksiin, vaan yhdellä kirjaamisella kootaan tieto niin asiakkaan palveluiden dokumentoimiseksi kuin johtamisen ja kansallisen seurannan tarpeisiin.

Tiedonkäsittely toteutettaisiin yhteisillä data-alustoilla, jotka mahdollistavat joustavat toteutustavat ja luovat edellytykset tulevaisuuden uudenlaiselle analytiikalle, ennusteille ja tekoälyratkaisuille. 

Hyvä yhteistyö on tärkeää, viime kädessä muutos tehdään ruohonjuuritason tiedon tuottamisessa

Suomi on pieni maa, joten resursseja ei kannata hukata päällekkäiseen tekemiseen. Mikään yksittäinen toimija ei pysty ratkaisemaan haastetta vaan tarvitaan aitoa yhdessä tekemistä. Yhteistyö palvelun järjestäjien kesken sekä kansallisten viranomaisten, ICT-palvelukeskusten ja järjestäjien välillä on koko asiassa onnistumisen edellytys.

Avainasemassa on sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten motivointi tiedon parempaan tuottamiseen. Viime kädessä tiedon ensimmäinen kirjaaja määrittää sen, kuinka laadukasta ja käyttökelpoista tieto on. Tämä luo tiedon määrittelyille ja tietojärjestelmien käytettävyydelle merkittäviä vaatimuksia. Jotta turhaa päällekkäistä kirjaamista ei olisi, pitää määrittelyjä harmonisoida ja tietojärjestelmien käyttöliittymiä kehittää paljon nykyistä paremmaksi. Olennaista on, että ammattilaiset ja toimintayksiköt itse kokevat, että hyvästä kirjaamisesta on heille hyötyä.

Kirsi Varhila 
ylijohtaja
sosiaali- ja terveysministeriö

Tiedä ensin, johda sitten - sote-tiedolla johtamisen, ohjauksen ja valvonnan toimeenpano-ohjelman aloitusseminaari järjestettiin 27.2.2019. Katso seminaarin tallenne ja lue lisää ohjelmasta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, yhteistyö, tieto