Blogit / Kolumnit

Kolumni : Tilaa vaikeille päätöksille

Maanantai 28.1.2019 klo 12:23 - Ministeriöiden kansliapäälliköt:

Tänään julkistettu Mahdollisuudet Suomelle on ministeriöiden kansliapäälliköiden yhteinen virkamiesnäkemys avainkysymyksistä tulevalla hallituskaudella. Sen tavoitteena on välittää yhteinen strategisen tason tilannekuva Suomen haasteista ja mahdollisuuksista tulevalle hallituskaudelle ja puolueiden hallitusohjelmaneuvottelijoille.

Keskeisin viestimme on, että hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden turvaaminen edellyttää merkittäviä uudistuksia 2020-luvulla. Tarvitaan myös vaikeita, kalliita tai epäsuosittujakin päätöksiä. Osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun haluamme tukea niiden tekemisen edellytyksiä. Tilaa vaikeille päätöksille luodaan avoimella ja tietopohjaisella keskustelulla, joka ottaa mukaan kaikki väestöryhmät. Vaikka juuri nyt elämme talouden noususuhdannetta, on hallitusohjelmasta neuvoteltaessa hyvä kiinnittää katse tätä kauemmas. Tällöin erityisesti kaksi kysymystä nousee keskeiseen asemaan.

Ensiksi, sitoutuminen ilmastonmuutoksen hillintään edellyttää globaalisti ja Suomessa merkittäviä politiikkatoimia, joista tulee päättää pikaisesti. Tavoite on laajasti tiedossa: ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää 1,5 asteeseen. Sen sijaan tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavan muutoksen mittakaavaa ei ole vielä yleisesti tiedostettu. Hallitus tarvitseekin onnistuakseen kansalta raudanlujan mandaatin, koska konkreettiset toimet eivät voi mitenkään miellyttää kaikkia.

Toiseksi, työtä julkisen talouden tasapainottamiseksi on syytä jatkaa. Tulojen ja menojen välillä on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä edelleen epätasapaino, jota väestörakenteen muutos pahentaa. Julkinen velka voi tulevaisuudessa kasvaa hallitsemattomaksi, jos tätä epätasapainoa ei korjata. Julkisia menoja lisäävät myös isot infrastruktuurihankkeet, koulutusmenot, ilmastonmuutoksen torjunta ja hävittäjähankinnat. Mahdollisuudet Suomelle -asiakirjassa nostetaan esiin useita mahdollisia ratkaisulinjoja. Olennaista on tunnistaa ja tunnustaa niiden välinen suhde: esimerkiksi jos työllisyysastetta ei saada nostettua ja työperusteista maahanmuuttoa ei lisätä, kasvaa paine verojen ja maksujen korotuksiin sekä palveluiden ja etuuksien leikkauksiin.

Yhteinen tarkastelumme lähtee yhtenäisestä valtioneuvostosta ja ministeriöitä yhdistävistä pitkän aikavälin päämääristä. Päämäärät ovat yhdenvertaisuuden edistäminen, kestävä kasvu sekä turvallinen ja vakaa yhteiskunta. Parhaat mahdollisuutemme perustuvat kestävyydelle, joka tarkoittaa sosiaalisen ja inhimillisen pääoman sekä taloudellisen hyvinvoinnin turvaamista maapallon kantokyvyn rajoissa. Hallinnonalakohtaisen politiikkavalmistelun sijaan tulevaisuuden valtioneuvostossa toimitaan keskeisimmissä kysymyksissä kokoavasti.

Elämme maailmassa, jossa päätöksenteossa vaaditaan laajaa ymmärrystä monimutkaisista ja toisiinsa kytkeytyvistä kokonaisuuksista. Valtioneuvostossa haluamme yhä paremmin ennakoida tulevaisuuden kehityskulkuja ja rakentaa pitkän aikavälin päätöksentekoa.

Maamme johtavien virkamiesten osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää ja toivottua. Asiakirjassamme esitämme 12 näkemyskokonaisuutta, jotka tarjoavat tietopohjaa vaalikeskusteluihin ja hallitusneuvottelujen pohjaksi. Kaikissa näistä on olennaista tunnistaa Suomen lukuisat kytkökset ja yhteydet globaaleihin ja eurooppalaisiin kehityskulkuihin ja päätöksiin.

Pienenä osaamispohjaisena avotaloutena Suomen talouden kehitys riippuu merkittävästi maailmantalouden ja -kaupan kehittymisestä. Suurimmat kasvun mahdollisuudet liittyvät teknologiamurrokseen ja globaaleihin trendeihin, mukaan lukien ilmastonmuutoksen hillintä ja väestön ikääntyminen kaikkialla maailmassa. Kasvua tulee tavoitella luonnon kantokyvyn rajoissa.

Yhteiskuntapolitiikan näkökulmasta osaamis- ja koulutustason nostaminen, työllisyysaste ja sosiaaliturvan uudistaminen muodostavat toisiinsa kytkeytyvän kokonaisuuden. Jatkuvan oppimisen kokonaisuus ja uudistukset on rakennettava kattamaan kaikki väestöryhmät ja tutkimus- ja innovaatiotoimintaa on syytä vahvistaa. Hyvinvointivaltion rahoitus edellyttää työllisyysasteen lähentymistä muiden pohjoismaiden tasolle, kohoten ajan mittaan jopa 80 prosenttiin. Sosiaaliturvan uudistaminen taas käynnistetään selkeillä päätöksillä tavoitteista ja arvovalinnoista.

Suomen on toimittava entistä aktiivisemmin kansainvälisen, sääntöpohjaisen järjestelmän sekä vakaan ja turvallisen EU:n edistämiseksi. Heinäkuussa alkava EU-puheenjohtajuus tarjoaa tähän erityisiä mahdollisuuksia. Turvallisessa oikeusvaltiossa ja unionissa vahvistetaan osallisuutta, osallistumisoikeuksien ja aktiivisen osallistumisen toteutumista sekä hyviä väestösuhteita. Myös kansallista puolustuskykyämme on tarpeen ylläpitää pitkäjänteisesti.

Valtiosihteeri Paula Lehtomäki, valtioneuvoston kanslia

Valtiosihteeri Matti Anttonen, ulkoministeriö

Kansliapäällikkö Pekka Timonen, oikeusministeriö

Kansliapäällikkö Ilkka Salmi, sisäministeriö

Kansliapäällikkö Jukka Juusti, puolustusministeriö

Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki, valtiovarainministeriö

Kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, opetus- ja kulttuuriministeriö

Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, maa- ja metsätalousministeriö

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen, liikenne- ja viestintäministeriö

Kansliapäällikkö Jari Gustafsson, työ- ja elinkeinoministeriö

Kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee, sosiaali- ja terveysministeriö

Kansliapäällikkö Hannele Pokka, ympäristöministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, julkinen talous, yhteiskuntapolitiikka

Kolumni: EU:n budjettia ei ole vielä päätetty - neuvottelut vasta käynnistyvät

Torstai 26.4.2018 klo 16:40 - Pääministeri Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

EU:n budjetin laatiminen on pitkä neuvotteluprosessi, eräänlainen maratoni. Alkuvaiheissa määritellään budjetin kokonaistaso ja sitten siirrytään vääntämään rahanjaon kriteereistä. Kansallisesti kiinnostava lopputulos on selvillä kuitenkin vasta maaliviivan jälkeen; se paljonko maksamme ja paljonko saamme EU:sta rahaa. Vielä tätä ei tiedetä.

Komissio antaa esityksensä budjetin kokonaisuudeksi ensi viikon keskiviikkona ja sektorikohtaiset lainsäädäntöesitykset julkaistaan toukokuun lopussa. Tästä alkaa vähintäänkin vuoden mittainen prosessi, jossa käydään runsaasti neuvotteluja usealla eri tasolla.

Näitä keskusteluja olen käynyt jo pitkään päämiestasolla. Tänään tapasin myös budjetista vastaavan komissaari Oettingerin. Kävimme erinomaisen keskustelun ja toin esille vahvasti Suomen kipupisteet. Suomen erityisolosuhteet niin alue- ja rakennepolitiikassa kuin maataloudessa on huomioitava. Ei ole hyväksyttävää, että maksuosuutemme kasvaisi, mutta keskeisiä prioriteettejamme ei huomioitaisi. Tämän lisäksi kaiken EU-rahoituksen on tuettava yhä vahvemmin tämän päivän haasteita, kuten eurooppalaisen talouden kasvua, työllisyyttä, turvallisuutta ja osaamista.

EU:n budjetti kaipaa myös kovasti normien purkamista. Normin purusta meillä Suomessa on hyviä kokemuksia, toivottavasti saisimme laajennettua tätä urakkaa myös EU:n käytäntöihin. 

Euroopan unionin monivuotinen budjetti eli rahoituskehykset tehdään seitsemäksi vuodeksi eteenpäin. Käytännössä tässä määritellään, kuinka paljon jäsenvaltiot maksavat bruttokansantuotteestaan yhteiseen pottiin ja toisaalta mihin tuo rahasumma käytetään. Tällä 7 –vuotiskaudella budjetin koko on ollut reilut 1000 miljardia euroa, josta noin 2/3 on käytetty maatalouteen sekä alue-ja rakennepolitiikkaan. Tulevalla kaudella rahoitusta tullaan varmasti entistä enemmän suuntaamaan myös puolustukseen, maahanmuuttoon sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Tämä on ollut myös Suomen kanta.

Britannian jättää lähtiessään aukon EU-budjettiin. Olemme linjanneet, että pienempi EU tarkoittaa myös pienempää budjettia. Liian tiukkaa ylärajaa emme ole kuitenkaan halunneet budjetin koolle asettaa. Olemme katsoneet viisaaksi toimintatavaksi sen, että meillä on joustonvaraa neuvotteluissa.

Päätavoitteemme neuvotteluihin on selvä: haluamme maksimoida EU:sta Suomelle palautuvat varat samalla kun haluamme pitää nettomaksumme kohtuullisena.

Olemme onnistuneet Suomessa talouskasvun vahvistamisessa niin hyvin, että muutokset bruttokansantuotteessamme ovat merkittäviä. Koska EU:n jäsenmaksu perustuu kunkin maan bruttokansantuotteeseen, kasvaa jäsenmaksuosuutemme ikään kuin automaattisesti jonkin verran. Tätä emme voi, emmekä tahdo muuttaa.

Nettomaksuosuudestamme on sen sijaan aivan liian aikaista puhua. Se riippuu siitä, kuinka paljon tulemme EU-rahaa saamaan eri sektoreilta.  Tämä ratkeaa vasta seuraavan vuoden tai kahden vuoden aikana, jolloin käydään yksityiskohtaiset neuvottelut EU-rahoituksen jakokriteereistä. Onnistuminen näissä neuvotteluissa ratkaisee sen, miten paljon saamme jatkossa EU-rahoitusta Suomeen. Erityisesti maatalous-, koheesio- sekä tutkimuspuolen neuvotteluissa menestyminen ratkaisee paljolti sen, mitä Suomelle jää viivan alle.

Juha Sipilä

Pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eu-budjetti, suomi, sipilä, yhteiskunta

Kolumni: Tiedonhallintalailla varmistetaan tiedon tehokas hyödyntäminen digiyhteiskunnassa

Torstai 26.4.2018 klo 12:40 - Tietopolitiikka-yksikön päällikkö Sami Kivivasara

law-1898965_640.png

Kuvituskuva

Tietoja kysytään palveluja, palveluketjuja ja tietovarantoja varten vain kerran. Tämä on hallituksen tavoite, jonka onnistumiseksi tiedon tulee siirtyä sujuvasti viranomaisten, muiden toimijoiden ja palvelujen välillä. Miten tämä saadaan aikaan?

Asiakaslähtöisessä digitaalisessa yhteiskunnassa keskeistä on tiedon hyödyntäminen. Tässä auttaa selkeä lainsäädäntö. Siksi valmistellaan tiedonhallintalakia, jotta tietoon perustuvat palvelut ja toiminta voisivat uudistua palvelemaan paremmin digitaalista yhteiskuntaamme.

Tiedonhallintalaki raamittaa uudistumista

Lainsäädäntö on parhaimmillaan toimintaa selkein suuntaviivoin raamittava ja toimintaedellytyksiä luova ja mahdollistava. Tähän tähdätään myös tiedonhallintalaissa, jonka tarkoitus on säännellä tiedon elinkaaren hallinnasta julkisessa hallinnossa.

Tiedonhallintalain lain tavoitteena on edistää viranomaisten tiedonhallinnan laatua ja tietoturvallisuutta sekä viranomaisten tietoaineistojen vastuullista hyödyntämistä. Tieto on myös rakennusaine hyvän hallinnon mukaiseen tehokkaaseen ja tulokselliseen toimintaan ja laadukkaiden palveluiden tuottamiseen. 

Lain on tarkoitus kattaa tiedonhallinnan suunnittelu- ja kuvausvelvollisuudet, tietoturvallisuusvaatimukset, asian- ja palvelunhallinnan rekisteröinnin perusteet sekä tietoaineistojen säilyttämistä ja arkistointia koskevat säännökset.

Tietohallintolain ja arkistolain kohtalo

Tiedonhallintalaki korvaa tietohallintolain, arkistolain ja hyvää tiedonhallintatapaa koskevan sääntelyn julkisuuslaista. Yhtenä kysymyksenä valmistelun aikana on ollut, miten käy vuonna 2011 voimaan tulleen tietohallintolain, säilyykö kokonaisarkkitehtuurityön tuki lainsäädännössä?

Tietohallintolain sääntelytapaa voidaan aiheestakin kritisoida, mutta pitää muistaa, että se on laadittu sen varmistamiseksi, että julkisen hallinnon tietohallinto ohjautuu paremmaksi. Lain tarkoitus ja sen sisältämät vaatimukset ovatkin edelleen ajassa. Yhteentoimivuuden edistäminen on keskeistä ja sen edellyttämien kuvausten ja määritysten toteuttamista yhtenäisellä ja tietojen vaihtoa edistävällä tavalla on edelleen ohjattava myös lainsäädännön tasolta.

Tietohallintolain keskeinen väline, kokonaisarkkitehtuuri, on jatkossakin hyvä ja keskeinen keino, jolla viranomaiset voivat toteuttaa uuteen lakiin kaavailtuja suunnittelu- ja kuvausvelvoitteita. Itse säännöksissä kokonaisarkkitehtuurisanaa ei kuitenkin näillä näkymin tulla enää käyttämään. Vastaavasti käsite arkistonmuodostussuunnitelma jää historiaan, kun arkistolaki kumotaan ja arkistointia ja tietoaineistojen säilyttämistä koskevat sääntely otetaan tiedonhallintalakiin.

Tietojen säilyttämistä ja arkistointia koskevia velvoitteita myös selkiytetään ja saatetaan yhteensopivaksi EU:n tietosuoja-asetuksen kanssa.  Sääntelyn selkiyttämisellä pyritään varmistamaan, että toimijat, kuten viranomaiset tiedonhallintayksikköinä ja muun muassa Kansallisarkisto, voivat luotettavalla tavalla turvata yhtäältä viranomaisten toimintaan liittyvät tietotarpeet, henkilötietojen suojan sekä toisaalta kulttuurihistorialliset arkistointitarpeet.

Helsingin Sanomissa 18.4.2018 vieraskynäkirjoituksessa ilmaistaan huoli tulevan sääntelyn vaikutuksista historian tutkimukseen. Tämänkin tietotarpeen toteuttamista viranomaisten tietoaineistoista parantaa se, että toimijoiden vastuita selkiytetään ja kirkastetaan.

Tavoitteena tulevaisuuteen katsova laki

Tiedonhallintalain sääntelystä pyritään rakentamaan mahdollistava. Esimerkiksi rajapintojen avaamisesta ja kuvaamisesta säätämällä edistetään koko ajan laajenevaa ja reaaliaikaisemmaksi muuttuvaa tietojen käytön ja vaihdon tarpeita varten. Lisäksi suunnitteluvelvoitteita koskevan sääntelyn avulla pyritään siihen, että viranomaiset ottavat jo toimintoja suunnitellessaan ja tietojärjestelmiä toteuttaessaan huomioon tietojen hyödyntämisen muiden toimijoiden toiminnassa ja palveluketjuissa.

Tiedonhallintalaki tulee olemaan aikaa kestävä, tulevaisuuteen katsova laki. Siinä asetetaan selkeät vaatimukset siitä, miten viranomaisten ja muiden julkista hallintotehtäviä hoitavien on toteutettava tiedon hallintaansa. Tarkoituksena on mahdollistaa myös, että jatkossa voitaisiin purkaa päällekkäistä sääntelyä sekä toisaalta luopua tarpeettomista hallinnollisista käytänteistä, kun tiedon vaihto perustuu yhtenäisiin ja luottamuksen säilymisen turvaaviin säännöksiin ja niiden mukaisiin nykyaikaisiin toimintatapoihin digitaalisessa yhteiskunnassa.

Voit lukea tiedonhallintalain valmistelusta lisää vm.fistä.

Sami Kivivasara
Lainsäädäntöneuvos, yksikön päällikkö
@sKivivara

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tiedonhallintalaki, yhteiskunta