Blogit / Kolumnit

Kolumni : Suomen, Alankomaiden, Irlannin, Latvian, Liettuan, Ruotsin, Tanskan ja Viron valtiovarainministerit ottavat yhdessä kantaa talous- ja rahaliiton (EMU) kehittämiseen

Tiistai 6.3.2018 klo 9:53 - Valtiovarainministeri Petteri Orpo

Orpo_Petteri_web_7123.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Suomen näkökulmasta talous- ja rahaliiton keskeiset ongelmat ovat ylivelkaantuminen ja markkinakurin puute sekä valtioiden ja pankkien välinen kohtalonyhteys. Suomi korostaa ja on korostanut omissa EMU:n kehittämistä koskevissa kannanotoissaan markkinakuria ja jäsenmaiden vastuuta omasta taloudestaan.

Useat jäsenmaat jakavat näkemyksemme kokonaan tai osittain. Kun keskustelua EMU:n kehittämisestä tämän kevään aikana käydään, tulen pitämään seuraavia periaatteita ja tavoitteita esillä yhdessä Alankomaiden, Irlannin, Latvian, Liettuan, Ruotsin, Tanskan ja Viron kollegoideni kanssa.

Ensinnäkin, EMU:n tulevaisuutta on käsiteltävä kaikkien EU-jäsenmaiden kesken. Yhtenäisyys on keskeinen arvo Britannian EU-eron jälkeiselle unionille. EMU:n tulevaisuuteen liittyvät kysymykset ovat merkittäviä kaikille EU-maille. Siksi niistä tulisi keskustella ja päättää yhdessä. Uusien EMU-aloitteiden tulisi olla avoinna myös euroalueen ulkopuolisille maille vapaaehtoiselta pohjalta.

Toiseksi, vahvempi EMU edellyttää päättäväisiä toimia ennen kaikkea kansallisella tasolla ja yhteisten sääntöjen noudattamista. Tämä alkaa toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia ja kunnioittamalla vakaus- ja kasvusopimusta. Näin luodaan puskureita kansallisiin budjetteihin, jolloin kansallisilla finanssipolitiikoilla on tilaa toimia ja lieventää talouden laskusuhdanteita.

Kolmanneksi, meidän tulee keskittyä aloitteisiin, joilla on kansalaisten tuki. Rahoituskriisi ja sen jälkeinen valtioiden velkakriisi ovat vaikuttaneet kansalaisiin kaikissa jäsenvaltioissa. Meidän on tehtävä kaikkemme lujittaaksemme taloudellista ja rahoitusvakautta sekä palauttaaksemme kansalaisten luottamuksen. EMU:n syventämisessä tulisi painottaa todellista lisäarvoa, ei kauaskantoista toimivallansiirtoa Euroopan tasolle. Siksi meidän tulee pyrkiä löytämään yhteisymmärrys niistä asioista, joita ehdottomasti tarvitsemme. Etusijalla tulisi olla pankkiunionin loppuunsaattaminen sekä Euroopan vakausmekanismin (EVM) muuttaminen Euroopan valuuttarahastoksi (EVR).

Neljänneksi, olemme kaikki sitoutuneet pankkiunionin loppuunsaattamiseen Ecofin-neuvoston kesäkuun 2016 etenemissuunnitelman mukaisesti. Sen tulisi säilyä perustana jatkokeskusteluille. Seuraava askel voisi olla tarpeellisten jatkoaskelien täsmentäminen. Nämä voisivat liittyä mm. riittäviin puskureihin sijoittajanvastuun toteuttamiseksi, järjestämättömiin luottoihin tai kansallisiin maksukyvyttömyysmenettelyihin. Meidän tulisi jatkaa keskusteluja yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteisestä varautumisjärjestelystä sekä teknisiä keskusteluja yhteisestä Eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä (EDIS). Poliittiset keskustelut yhteisestä talletussuojajärjestelmän ensimmäisestä vaiheesta voitaisiin aloitta sitten, kun riskien vähentämistä on tehty riittävästi. Meidän tulisi edistyä myös pääomamarkkinaunionin kehittämisessä.

Viidenneksi, EVM:ää tulisi vahvistaa ja mahdollisesti kehittää Euroopan valuuttarahastoksi (EVR). ,:llä tulisi olla suurempi vastuu rahoitustukiohjelmien kehittämisestä ja seurannasta. Päätöksenteon tulisi edelleen säilyä jäsenvaltioiden käsissä. On tärkeää säilyttää nykyiset äänestyssäännöt nykyisen hallitustenvälisen järjestelmän mukaisena. Lisäksi olisi tutkittava keinoja vahvistaa puitteita hallitulle valtionvelan uudelleenjärjestelylle, jos velka on kestämättömällä tasolla.

Kuudenneksi, seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen avulla voidaan edistää kestävää kasvua, ja rahoituskehys voidaan mukauttaa tukemaan rakenneuudistusten toimeenpanoa, kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden vastuuta ja omistajuutta tällaisista uudistuksista. EU-budjetin parempi keskittyminen rakenneuudistuksiin voisi tukea niiden täytäntöönpanoa. EU-budjetista rahoitettavat kohdennetut investoinnit voivat myös täydentää rakenneuudistusten vaikutuksia. Näiden toimien olisi heijastettava EU:n tulevan talousarvion budjettirajoitteita.

Petteri Orpo

Valtiovarainministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EMU, EVM, EVR

Suomi tarvitsee tietopolitiikkaa - on keskustelun aika

Tiistai 14.11.2017 klo 17:02 - Kolumni : Anne Kauhanen-Simanainen / Olli-Pekka Rissanen / Valtiovarainministeriö

39_2017_Suomi_tarvitsee_tietopolitiikkaa_kansilla.pdf.jpg

Puhumme luontevasti ympäristö-, koulutus-, talous tai sosiaalipolitiikasta. Tietopolitiikka mainitaan harvemmin, vaikka data, informaatio ja tieto ovat digitalisoituvan yhteiskunnan tärkeimpiä voimavaroja. Datapolitiikka ei riitä kattamaan tietopolitiikan kokonaisuutta. Tietopolitiikkaa ei ole myöskään vielä määritelty.

Tietopolitiikka vastaisi yhteiskunnan muutoksiin

Uudet politiikkakohteet ovat syntyneet vastaukseksi tai hakemaan ratkaisuja uuteen kriisiin tai yhteiskunnan muutokseen. Näin muodostuivat 1960-luvulla sosiaalipolitiikka, 1970-luvulla energiapolitiikka ja 1990-luvulla ympäristöpolitiikka. Tietopolitiikkaa tarvitaan vastauksena 2000-luvun yhteiskunnan ja tietoympäristön muutoksiin.

Satavuotiaan Suomen selviytymistarinan taustalla on ollut vankka usko tiedon voimaan ja jokaisen oikeuteen saada tietoa. Tuloksena ovat kattava lukutaito, yleinen oppivelvollisuus, korkea koulutustaso, hyvät kirjastot ja julkisuusperiaate. Myös Suomen tulevaisuus nojaa tietoon ja sen hyödyntämiseen.

Tiedonkäytön monet haasteet

Data ja informaatio ympäröivät meitä monessa muodossa. Niitä voidaan hyödyntää ennennäkemättömillä tavoilla palveluissa, arkielämässä, uuden tiedon muodostamisessa, yritystoiminnassa, tutkimuksessa ja päätöksenteossa. Tietoa voidaan kuitenkin aina käyttää sekä hyvään että pahaan: monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen tai ihmisten hyvinvointiin, mutta myös rikolliseen toimintaan.

Tietojen helppo yhdistäminen digitaalisessa tietoympäristössä on mahdollisuus, mutta se ei ole itsestäänselvyys ja sisältää riskejä. Kaikki tieto ei ole luotettavaa eikä tietämisen illuusio johda hyviin päätöksiin.

Viimeaikaiset selvitykset kertovat myös, että päätöksenteon haasteena on kiire ja tiedon yksipuolinen käyttö. Ristiriita tarjolla olevan tiedon määrän ja sen hyödyntämisen välillä on niin suuri, että on perusteita puhua jo tietokriisistä. Vaikka tietoa haluttaisiinkin käyttää, kehittyneestä teknologiasta huolimatta, sitä voi olla vaikea löytää sekalaisesta datamassasta.

Avaamme keskustelun Suomen tietopolitiikasta

Tiedon mahdollisimman laaja avoimuus, tiedon liikkuvuus ja ihmisten omien tietojen hallinta edellyttävät johdonmukaista tietopolitiikkaa, joka edistää tiedon monipuolista saatavuutta ja hyödyntämistä. Samalla on otettava huomioon kansalaisten ja organisaatioiden oikeudet, vastuut ja riskit. Avoimuuden, luottamuksen ja riskien hallinnan yhtälön ratkaiseminen on jatkossa tärkeimpiä tietopoliittisia kysymyksiä. Koska tieto ei tunne rajoja, on kysymys globaali ja sen ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Monipuolisia tiedon lukutaitoja tarvitaan kaikkialla.

Tietopolitiikan lähtökohtana on tiedon yhteiskunnallisen ja taloudellisen arvon lisääminen. Tämä merkitsee sekä koneiden käsittelemän datan, ihmiselle ymmärrettävän informaation että inhimillisen tiedon muodostuksen kokonaisuuden huomioon ottamista.

Laatimamme muistion ”Suomi tarvitsee tietopolitiikkaa” tavoitteena on avata keskustelu Suomen tietopolitiikasta ja mitä sen tulisi olla tulevina vuosikymmeninä. Vain tarpeeksi laajan keskustelun kautta voidaan muodostaa siitä vahva ja tulevaisuuteen kantava yhteiskuntakehityksen pohja.

Toivomme keskustelua käytävän kullekin organisaatiolle tai taholle sopivimmissa kanavissa. Twitterissä keskustelua voidaan käydä hashtagilla #tietopolitiikka. Voitte välittää käytyjä keskusteluja suoraan allekirjoittaneille.

Kauhanen-Simanainen A. & Rissanen O-P. (2017). Suomi tarvitsee tietopolitiikkaa. Valtiovarainministeriön julkaisu 39/2017. Helsinki (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-251-908-5)

Anne Kauhanen-Simanainen

Neuvotteleva virkamies


anne.kauhanen-simanainen(at)vm.fi

Olli-Pekka Rissanen

Erityisasiantuntija


olli-pekka.rissanen(at)vm.fi
@OPRissanen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tietopolitiikka, haasteet, keskustelu, kolumni, vm