Blogit / Kolumnit

Kolumni: Työkykypalvelut kuuluvat kaikille työikäisille

Keskiviikko 25.9.2019 klo 14:47 - Ministeri Pekonen

Kuva: Valtioneuvosto

Hallitus on asettanut tavoitteekseen työllisyysasteen nostamisen 75 prosenttiin. Tavoitteen saavuttamiseksi osatyökykyisten henkilöiden pääsyä mukaan työelämään on helpotettava ja samaan aikaan on huolehdittava siitä, että työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä kääntyy laskuun.

Jokaisen työpanosta ja työkykyä tarvitaan.

Osatyökykyinen on henkilö, jolla on käytössään osa työkyvystään. Osatyökykyisyys on yksilöllistä ja sidoksissa osatyökykyisyyden syyhyn, työhön ja työn vaatimuksiin. Osatyökykyisyys voi olla myös tilapäistä.

Osatyökykyiset henkilöt tarvitsevat usein räätälöityjä ja monen eri toimijan tarjoamia palveluja työllistyäkseen. Palvelujärjestelmän ammattilaisenkin voi olla vaikea hallita kokonaisuutta. Tämä on tunnistettu jo kahden aiemman hallituksen ohjelmissa, joissa on luotu hyviä keinoja osatyökykyisten työllistymiseen: on koulutettu palvelujärjestelmän ammattilaisia, helpotettu palvelujen, tukien ja etuuksien yhteensovittamista ja mikä tärkeintä, lisätty tietoa ja tietoisuutta osatyökykyisyydestä.

Tätä työtä jatkaa nykyiseen hallitusohjelmaan kirjattu työkykyohjelma, jonka toimenpiteitä valmistelemme parhaillaan yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön sekä muiden sidosryhmien kanssa.

Jokaisen työikäisen työkyvystä on pidettävä huolta, olipa hän työssä tai työttömänä. Myös työterveyshuollon palvelujen ulkopuolella oleville sekä erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa oleville on varmistettava pääsy työkykyä ylläpitäviin ja työkyvyn ongelmia ehkäiseviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. 

Työterveyshuolto on työssä jaksamisen ja jatkamisen tuki.

Jos työntekijän työkyky alenee sairauden tai vamman takia, työterveyshuollon tehtävä on arvioida työkyky sekä esimerkiksi kuntoutuksen ja työn muokkaamisen tarve. Työterveyshuolto on ainut terveydenhuollon toimija, jolla on suora yhteys työpaikalle, ja siten mahdollisuus vaikuttaa työn muokkaamiseen työntekijälle sopivaksi.

Työelämässä tarvitaan edelleen valmiutta asenteiden ja toimintatapojen muutoksiin. Ei voi olla niin, että työelämään kelpaavat vain täysin terveet ja täysipäiväiseen työaikaan pystyvät. Työpaikoilla on oltava valmiuksia muokata niin työtehtäviä, työympäristöä kuin työaikojakin, jotta myös osatyökykyiset pystyvät osallistumaan työelämään ja tarjoamaan osaamisensa tai taitonsa työmarkkinoiden käytettäväksi. 

Kun työkyvyn heikkenemiseen puututaan ajoissa, voidaan vähentää paitsi sairauspoissaoloja myös siirtymistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Myös työ itsessään voi kuntouttaa, jos se vastaa työntekijän työkykyä ja elämäntilannetta. Työterveyshuolto onkin kehittänyt rooliaan työpaikkalähtöisen kuntoutuksen tukijana.

Työkyvyttömyyden ehkäisyyn – ja sitä kautta työllisyystavoitteen saavuttamiseen – voidaan vaikuttaa hyvällä johtamisella, johon kuuluvat työkykyjohtamisen lisäksi oikeudenmukainen ja yhdenvertainen työntekijöiden kohtelu. Työpaikoilla täytyy olla sijaa monimuotoisuudelle ja erilaisuudelle.

Tällä hetkellä suomalaisista noin 2/3 on työikäisiä. Työikäisten osuus on kuitenkin jatkuvasti laskussa, sillä syntyvyys vähenee ja väestö vanhenee. Sen lisäksi, että on inhimillisesti oikein ylläpitää ihmisten hyvinvointia ja työkykyä, se on myös yhteiskunnallisesti välttämätöntä. Meillä ei ole varaa menettää yhdenkään ihmisen työpanosta heikentyneen työkyvyn vuoksi.

Aino-Kaisa Pekonen
Sosiaali- ja terveysministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työkyky, työterveys, työelämä

Kolumni : Työkyvystä ja aktiivimallista

Torstai 15.3.2018 klo 10:17 - Päivi Sillanaukee, kansliapäällikkö

Pnivi_Sillanaukee8_2253.jpg

Kuva: Sami Perttilä / Sosiaali-ja terveysministeriö

Aktiivimallin voimaan tulon jälkeen on keskusteltu paljon osatyökykyisistä työttömyysturvan saajista.

Lähtökohtana on ollut, että aktiivimalli koskee kaikkia työttömyysturvan saajia. Muutamia poikkeuksia on. Se ei koske niitä, jotka saavat vielä sairauspäivärahaa ja ovat hakeneet työkyvyttömyyseläkettä. Se ei myöskään koske niitä, joille maksetaan työttömyysturvan rinnalla jotain muuta etuutta työkyvyttömyyden tai vamman vuoksi. Tällaisia tukia olisivat esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläke ja vammaistuki.

Keskustelussa on noussut esille se, ettei työttömyysturva kohtele loogisesti ihmisiä, joilla on työkyvyn rajoitteita. On kysytty, mitä tapahtuu, jos ihmisellä on työkyvyttömyydestä lääkärintodistus, mutta hän ei saa mitään tukea työkyvyttömyyden tai vamman perusteella. Näin on tilanne silloin, kun ihminen on saanut sairausvakuutuskorvausta enimmäismäärän, eikä voi sitä enää saada, mutta työkyvyttömyys jatkuu, eikä hänelle kuitenkaan ole vielä myönnetty työkyvyttömyyseläkettä.

Silloin työttömyysturva astuu nykyisen sosiaaliturvajärjestelmämme mukaisesti kuvaan. Työttömyysturva on määritelty lainsäädännössä siksi turvaksi, josta toimeentuloa ensimmäisenä paikataan. Ja kun olet työttömyysturvalla, myös aktiivinmalli pätee.

Työttömyysturvalla on tarkoitus korvata työttömyydestä johtuvaa tulojen puutetta.

Tuossa edellä kuvatussa tapauksessa se kuitenkin korvaa sitä, että ihminen ei saa toimeentuloaan työkyvyttömyyden takia. Tämä hämmentää ihmisiä. He kokevat olevansa työkyvyttömiä, eivätkä suinkaan työttömiä eikä heidän siksi kuuluisi edes olla työttömyysturvajärjestelmän piirissä. Heidän toimeentulonsa pitäisi turvata muulla tavoin.

Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miksi sosiaaliturvajärjestelmämme tarvitsee uudistamista: ihmisten elämässä ja työntekemisen muodoissa on paljon sellaisia tilanteita, joita nykyinen sosiaaliturvamme ei tunnista.

Tähän pitää hakea ratkaisuja lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Juuri julkaistussa OECD:n maa-arviointiraportissa on pohdintaa asiasta ja konkreettisia ehdotuksiakin on valmisteltu pääministerin asettamassa eriarvotyöryhmässä. Valmistelua jatketaan asumisperusteisen sosiaaliturvan hankkeessa sekä laajapohjaisessa TOIMI 2030 –hankkeessa.  Seuraavan hallituksen tehtävänä on antaa tästä tarkempia suuntaviivoja.

Perimmäisenä tavoitteena on, että henkilö saa etuutensa oikeasta etuusjärjestelmästä eli tässä tapauksessa työttömyysetuutta maksettaisiin vain, kun sen saaja on työkykyinen ja työmarkkinoiden käytettävissä.

Sairauspäivärahakauden aikana taas pitää tehdä kaikki mahdollinen, jotta työkyvyttömyys ei jatku. Se on ihmisen itsensä ja koko yhteiskunnan etu. Jos tässä onnistutaan ja ihminen palaa töihin, kaikki voittavat. 

Päivi Sillanaukee
kansliapäällikkö

Sosiaali- ja terveysministeriö

Lisää aktiivimallista

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aktiivimalli, työkyky