Blogit / Kolumnit

Kolumni: EU:n terveysyhteistyö koronan kourissa

Tiistai 24.11.2020 klo 22:08 - Pasi Mustonen

Kohta kymmenettä kuukautta jatkuva koronapandemia on ollut monella tapaa testi EU:n toimintakyvylle ja uskottavuudelle. Samalla se on kääntänyt keskustelun EU:n yhteistyöstä terveysalalla uuteen asentoon.

EU:lla on yhteistä terveys- ja lääkesektoria koskevaa lainsäädäntöä ja myös rajat ylittävien terveysuhkien torjuntaan liittyvää säädösperustaa. Terveyspolitiikkaan ja varsinkin terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset kuuluvat kuitenkin tiukasti jäsenmaiden tontille. Pandemiatilanteen eskaloiduttua nopeasti keväällä EU:lta alettiin kuitenkin peräänkuuluttaa yhteisiä, koordinoituja toimia. EU:n odotettiin tekevän yhteistuumin enemmän asukkaidensa terveyden suojelemiseksi. Terveysalan EU-yhteistyössä yli kymmenen vuotta mukana olleen silmin odotukset vaikuttivat tässä täysin poikkeuksellisessa tilanteessa ymmärrettäviltä, mutta samalla toivottoman epärealistisilta.

Euroopan komissio ja etenkään sen terveyspääosasto eivät toki jääneet kriisin puhjettua toimettomiksi. Haasteeseen tartuttiin epäröimättä, ja komission johdolla alettiin kiihtyvällä tahdilla tehdä asioita, jotka nykyiset yhteistyörakenteet mahdollistavat: varusteiden ja laitteiden yhteishankintoja, epidemian hoitoa koskevia suosituksia sekä hyvien käytäntöjen vaihtoa. Euroopan tartuntatautiviraston ECDC:n asiantuntemusta käyttäen jäsenmaille on saatu tuotettua jatkuvasti päivittyvää tilannekuvaa ja riskiarvioita, jotka ovat kriisin keskellä osoittautuneet tärkeiksi. Kesän ja syksyn aikana on menestyksekkäästi edistetty esimerkiksi jäljityssovellusten yhteen toimivuutta, ja polkaistu käyntiin mittava koronarokotteiden hankintaprosessi. Sen saavutukset ovat kiistattomat: tähän mennessä (20.11.) on pystytty turvaamaan EU-maille jo viiden eri rokotekandidaatin toimitukset, mikäli ne todetaan tehokkaiksi ja turvallisiksi. Voimien yhdistäminen tähän vaikeaan ja nopeatahtiseen neuvotteluprosessiin on kenties selkein osoitus EU-yhteistyön lisäarvosta koko koronakriisin aikana.

Jäsenmaiden kansallisten toimenpiteiden koordinoiminen ja yhteisen linjan löytäminen on osoittautunut hankalammaksi. Unionin toimivallan puuttuessa komission moninaisilla toimilla ja koordinaatiopyrkimyksillä ei ole ollut sanottavaa vaikutusta jäsenmaiden toimenpiteisiin tai niiden toteuttamisen aikatauluun. Paremman koordinaation nimeen on kyllä vannottu jäsenmaissakin, mutta neuvoston neuvottelupöydässä jäsenmaat ovat hyvin herkästi huomauttaneet vastuun kansalaistensa terveyden suojelemisesta edellyttävän liikkumavaraa kansalliseen päätöksentekoon. Tätä on yleensä perusteltu kansallisilla olosuhteilla ja epidemiatilanteen eroilla – erot tosin ovat syksyn toisen aallon myötä selvästi kaventuneet. Suomi loistaa EU:n koronakartoilla juuri tällä hetkellä omana erillisenä saarekkeenaan, joka on toistaiseksi säästynyt pahimmalta.

EU-terveysyhteistyön tulevaisuus – muuttuuko mikään?

Odottamaton kriisitilanne on pohjimmiltaan tuonut EU:n terveysyhteistyön rakenteellisen heikkouden kouriintuntuvalla tavalla näkyväksi. Komissio ei ole jäänyt seuraamaan tapahtumia sivusta, vaan on akuutin kriisinhoidon ohessa lähtenyt ripeästi valmistelemaan säädösmuutoksia, joilla tulevaisuudessa varmistettaisiin riittävä EU-valmius pandemioiden ja muiden terveysuhkien varalta. Jo keväällä komissio antoi ehdotuksen uudeksi EU-terveysohjelmaksi (EU4Health), jolle kaavailtiin yli kaksikymmenkertaista budjettia aiempiin verrattuna. Perinteisempien kansanterveystoimien ohella ohjelman keskeisenä tehtävänä on edistää terveysuhkiin varautumista ja kriisinsietokykyä koko EU:n alueella. Neuvottelut parlamentin kanssa ovat alkamassa, mutta ohjelman toivotaan tulevan voimaan vuoden 2021 alkupuolella. Lopullista sopua EU:n rahoituskehyksestä edelleen odotellaan, mutta ohjelmalle lopulta pitkällisten neuvottelujen jälkeen sovittu noin viiden miljardin budjetti olisi toteutuessaan historiallisen suuri.

EU:n terveyskriisivarautumisen uudistamiseen tähtää myös komission 11. marraskuuta julkistama laaja säädöspaketti, jota komissio kutsuu ”Euroopan terveysunioniksi”. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esitteli ajatuksen jo syyskuussa perinteisessä unionin tilaa käsitelleessä puheessaan, jossa hän odotetusti nosti esille myös tarpeen tarkastella jatkossa EU:n toimivaltaa terveyskysymyksissä. Neuvottelut paketista ovat juuri alkamassa eikä niistä odoteta helppoja siitäkään huolimatta, että jotkut jäsenmaat ovat ehtineet jo avoimesti liputtaa EU-terveysyhteistyön tiivistämisen puolesta. Vaikka nyt ollaan kriisitunnelmissa, ei tule unohtaa, että ehdotuksilla ollaan luomassa pohjaa ja rakennetta tuleville vuosille ja uudistusten tulee palvella myös normaaliajan oloja.

EU:n globaali vastuu

On yleisesti tiedossa, että irtautuminen pandemian otteesta on mahdollista vain, jos tilanne saadaan hallintaan kaikkialla maailmassa. Solidaarisuutta tarvitaan. Samaan aikaan kun EU on kärvistellyt oman sisäisen koordinaationsa ja varautumattomuutensa kanssa, se on kriisin alusta lähtien sitoutunut vahvasti muiden auttamiseen muun muassa tukemalla avokätisesti rokotteiden, lääkkeiden ja diagnostiikan kehittämistä ja rokotteiden tasapuolista maailmanlaajuista saatavuutta. EU:n merkittävä panostus esimerkiksi rokotevalmistajien tuotantokapasiteetin kasvattamiseen ja globaaliin COVAX-rokotemekanismiin hyödyttävät koko kansainvälistä yhteisöä ja osoittavat, että EU kantaa vaikealla hetkellä vastuuta myös ympäröivästä maailmasta.

Pasi Mustonen

Kirjoittaja on toiminut vuodesta 2016 lähtien terveysalan erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU, terveys, yhteistyö, vastuu

Kolumni: Yhteiskunnan kriisitilanteissa tarvitaan nopeasti apua

Keskiviikko 28.10.2020 klo 19:33 - Erja Koponen, erityisasiantuntija sosiaali- ja terveysministeriö

Maailmaa jo yli puoli vuotta riepotellut koronavirusepidemia on koetellut ihmisten mielen hyvinvointia ja jaksamista poikkeuksellisen paljon. On tärkeää, että tässä poikkeuksellisessa tilanteessa ahdistunut hakee apua. Avun hakeminen voi vaatia rohkeutta, ja sitä on onneksi monella ollut.

Koronaviruksen aiheuttaman kriisin ohella psykoterapiapalveluja tarjoavan Vastaamon tietovuodot ja palvelua käyttäneiden asiakkaiden kiristysyritykset ovat järkyttäneet laajasti suomalaisia. Törkeä rikos horjuttaa uskoamme tietojärjestelmiin, oikeudenmukaisuuteen ja ihmisten rehellisyyteen. 

Onneksi monenlaista apua on saatavilla. Esimerkiksi kriisipuhelimiin on tullut merkittävästi enemmän yhteydenottoja apua tarvitsevilta kuin aiemmin. Puheluissa ihmiset kertovat ahdistuksen tunteista ja ongelmista ihmissuhteissa.

Epidemia koettelee mielenterveyden lisäksi myös palvelujärjestelmän joustavuutta

Koronavirustilanne koettelee mielen hyvinvointia niin kotona kuin työelämässä. Esimerkiksi etätyöt ja etäopiskelu, omaehtoinen tai vahvasti suositeltu eristys sekä tartuntatautilain mukainen karanteeni muuttavat monella tavalla ihmisen arkea ja kaventavat toimintamahdollisuuksia. Elämänhallinnan haasteet korostuvat ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen vaikeutuu.

Riittävän ja oikea-aikaisen, helposti saatavilla olevan mielenterveyden tuen saatavuus on entistäkin tärkeämpää.

Tietoturvauhat mielen hyvinvoinnin riskitekijänä

Pelko yksityisten, luottamuksellisesti kerrottujen tietojen leviämisestä ja pelko mahdollisista identiteettivarkauksista lisäävät tuhansien ihmisten mielen kuormitusta ja ahdistuksen tunteita. Ihmiset kaipaavat tilanteessa nopeasti sekä konkreettisia toimintaohjeita että keskusteluapua. 

Nopeasti annettu tuki voi ehkäistä ongelmia ja auttaa siinä, etteivät ongelmat entisestään vaikeudu. Oikea-aikainen apu edistää mielen resilienssiä eli joustavuutta ja palautumiskykyä. Tällä on merkitystä myös siihen, miten ihmiset jatkossa luottavat tietoturvaan ja yhteiskunnan toimintakykyyn suuren hädän keskellä. 

Hyvä mielenterveys kuuluu kaikille ja sen eteen tehdään laaja-alaisesti työtä

Suomessa on laadittu Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. Se on pitkäaikaisen valmistelun ja laaja-alaisen yhteistyön tulos. Lähtökohtana on mielenterveyden kokonaisvaltainen huomioon ottaminen yhteiskunnassa, sen eri toimialoilla ja tasoilla. 

Strategian tavoitteena on esimerkiksi ehkäistä ja hoitaa tehokkaasti mielenterveyden häiriöitä sekä vähentää siihen liittyvää leimautumista. Tavoitteena on myös mahdollistaa oikea-aikaiset ja riittävät palvelut ja niiden osana kriisipalvelut koko Suomessa. Samalla lisätään palveluista tiedottamista niin, että jokainen Suomessa asuva tietää, miten ja missä palveluja saa silloin kun niitä tarvitsee. 

Mielenterveysstrategiaan kuuluu myös itsemurhien ehkäisyohjelma. Esimerkiksi koulutuksin on lisätty perusterveydenhuollon ammattilaisten osaamista: miten kohdata itsetuhoinen potilas tai miten tunnistaa itsemurhavaarassa oleva. Lisäksi esimerkiksi media-alan ammattilaisille on järjestetty koulutusta itsemurhien vastuullisesta uutisoinnista.

Juuri nyt mielenterveysstrategian ja itsemurhien ehkäisyohjelman toimeenpanoa vauhditetaan lukuisissa hankkeissa, jotka pääsevät käyntiin vielä tämän vuoden puolella. Hankkeissa keskitytään muun muassa lisäämään yhteisöllistä hyvinvointia alueilla ja kunnan arkiympäristöissä. Samoin vahvistetaan mielenterveysosaamista niin kunnan peruspalveluissa kuin työpaikoilla ja johtamisessa.

Itsemurhien ehkäisyä tehostetaan erityisesti alueilla, joilla itsemurhakuolleisuus on tutkitusti ollut suurinta. Itsemurhavaarassa oleville tarjotaan varhaista tukea.

Suuri osa meistä tarvitsee jossain elämänsä vaiheessa tukea tai hoitoa mielenterveyden ongelmiin. Siksi on rohkaisevaa, että meitä kuohuttavat kriisit ovat auttaneet näkemään entistä selkeämmin hyvän mielenterveyden merkityksen. Hyvä mielenterveys on erottamaton osa yksittäisen ihmisen ja koko kansakunnan hyvinvointia – ilman leimautumista.

Mistä apua Vastaamo-tietomurron uhreille – lista tärkeimmistä avuntarjoajista

Erja Koponen
erityisasiantuntija

sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kriisi, tietoturva, korona, mielenterveys

Mielenterveyden häiriöihin liittyvä häpeä vähenee - koko yhteiskunta hyötyy

Maanantai 18.11.2019 klo 16:57 - Kirsi Varhila

Mielenterveysbarometrin mukaan 38 prosenttia mielenterveyshäiriöitä sairastavista koki tulevansa leimatuksi vuonna 2010. Seitsemän vuotta myöhemmin luku oli jotakuinkin sama. Onneksi merkkejä muutoksesta on nähtävissä, sillä leimautumisesta seuraa monia haittoja.

Jos mielenterveyden häiriöiden leima eli stigma ei vähene, hoitoa tarvitsevat eivät hae apua ajoissa. He saattavat viivytellä, kunnes tilanne vaikeutuu. Mielenterveyshäiriöitä sairastavat myös saavat erilaista kohtelua kuin muut. Tiedetään, että heidän fyysiset sairautensa hoidetaan muita huonommin. Erilaiset fyysiset oireet saatetaan tulkita mielenterveyshäiriöstä johtuviksi. Voi käydä myös niin, ettei tunnisteta ihmisen toimintakyvyn heikkenemistä ja siitä seuraavaa avun tarvetta palveluihin pääsemiseksi, mikä johtaa eriarvoistumiseen.

Mielenterveysongelmista kärsivän leimaaminen vaikuttaa myös palvelujärjestelmään, jossa se näkyy esimerkiksi rakenteellisena syrjintänä. On helpompi perustella tarve uudelle terveydenhuollon laitteelle kuin tarpeelle ottaa käyttöön psykososiaalista hoitoa. Jälkimmäistä voidaan helposti pitää vähemmän kiireellisenä ja vähemmän välttämättömänä tai mahdollisena korvata jollakin kevyemmällä ja halvemmalla tavalla. Näin palvelujärjestelmä eriarvoistaa ihmisiä.

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi Euroopan mielenterveyden toimintasuunnitelman vuonna 2013. Suunnitelmassa tunnistettiin, että monet mielenterveysongelmia sairastavat ihmiset välttelevät mielenterveyspalveluja leimautumisen ja syrjinnän vuoksi. Myös huonot kokemukset hoidon saatavuudesta tai sen riittävyydestä voivat estää hoidon hakemista. WHO:n toimintasuunnitelman mukaan palveluja on uudistettava tavoilla, joilla kasvatetaan sairastavien luottamusta hoidosta saatavaan apuun. Palvelujen rakenneuudistuksissa on toisin sanoen kiinnitettävä huomiota henkilöstön ammattitaitoon, hoidon riittävyyteen ja vaikuttavuuteen sekä sen varmistamiseen, että hoitoon on käyttäjien mielestä turvallista tulla. 

Suomessa on käynnissä sosiaali- ja terveyskeskusten kehittämisohjelma. Yksi sen tavoitteista on saada matalan kynnyksen mielenterveyshäiriöiden hoitoa nykyistä paremmin saataville.

Nuoret näyttävät tietä stigman vähentämisessä

Nuoret hakevat aiempaa enemmän apua mielenterveyshäiriöihinsä. Yhtenä selityksenä tähän pidetään sitä, että nuorten elämän vaatimukset kasvavat. Asiaa voi selittää myös se, että mielenterveyden pulmien häpeä on heidän keskuudessaan vähentynyt. Nuoret pystyvät puhumaan omista ja toistensa mielenterveydestä ja tietävät, että apua on tarvittaessa saatavilla.

Mielenterveyden pulmiin liittyvää häpeää ja leimaamista voidaan vähentää myös vahvistamalla nuorten ja nuorten parissa työskentelevien aikuisten mielenterveysosaamista ja mielenterveystaitoja. Mielenterveyden perusta rakentuu monella tapaa lapsuudessa ja nuoruudessa. Suuri osa elämän aikaisista psyykkisistä sairauksista puhkeaa lapsuuden ja nuoruuden aikana. Siksi nuorten hyvän mielenterveyden tukeminen on erityisen tärkeää. Sillä on vaikutusta koko elämän ajan. Hyvä mielenterveys parantaa mahdollisuuksia onnistua opinnoissa, työelämässä ja arjen elämässä. Yhteiskunnallisesti mielenterveys on merkittävä hyvinvoinnin osatekijä, ja se vaikuttaa paljon ihmisten työssä käyntiin ja työn tuottavuuteen sekä elämän mielekkääksi kokemiseen.

Kun mielenterveyspalveluja kehitetään niin, että ne ovat riittäviä ja laadukkaita, palvelujen käyttö lisääntyy. Se on hyvä asia. Tutkimusten mukaan hoidon laajentamisesta saatavat hyödyt nimittäin ylittävät yhteiskunnalle tulevat kustannukset yli kaksinkertaisesti. Mielenterveyshäiriöiden leiman vähentäminen on inhimillisen ulottuvuuden lisäksi tärkeää myös yhteiskunnalle koituvien kustannusten vähentämiseksi.

Kirsi Varhila
Kansliapäällikkö
Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielenterveys, häpeä, mielenterveyspalvelut

Kolumni: Mielenterveys on pääomaa

Torstai 10.10.2019 klo 17:03 - Jaana Vastamäki

Kuva: STM

Puhe mielenterveydestä kääntyy nopeasti mielenterveyden ongelmiin ja häiriöihin. Mielenterveys on kuitenkin voimavara ja pääomaa, jota meillä kaikilla on.

Yksi tärkeimmistä aikuisten mielenterveyteen vaikuttavista tekijöistä on työelämä. Työ sisältää monia elementtejä, jotka tukevat mielen hyvinvointia: se tarjoaa mielekästä tekemistä osana yhteisöä, antaa mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen ja sosiaalisiin kontakteihin sekä rytmittää ajankäyttöämme.

Selkeimmin työn merkitys henkiselle hyvinvoinnille tulee esiin, jos menettää työpaikkansa. Työttömyyden aikana moni kamppaileekin työn haun lisäksi myös hyvinvoinnin haasteiden kanssa. 

Jokainen työpaikka voi olla hyvän mielen työpaikka.

Julkisessa keskustelussa työelämästä puhutaan usein kuluttavana ja voimavaroja syövänä tekijänä. Kuitenkin useimmat työikäiset kokevat työssäkäynnin vahvistavan hyvinvointia. 

Mahdollisuus osallistua omaa työtä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon, uuden oppiminen ja työssä kehittyminen sekä esimieheltä ja työtovereilta saatu tuki ovat työelämän voimavaratekijöitä.

Mielenterveyttä on myös mahdollista vahvistaa työpaikoilla suunnitellusti. Käytännön menetelmiä kootaan parhaillaan Työterveyslaitoksella Hyvän mielen työpaikka -työkalupakkiin. 

Jokainen työpaikka voi kehittää omasta organisaatiostaan mielen hyvinvointia tukevan ja saada Hyvän mielen työpaikka -merkin tunnustukseksi. 

Työelämän muutokset – välttää vai sopeutua?

Työelämässä ja sen muutoksissa eteen tulee toistuvasti tilanteita, jotka haastavat jaksamistamme. Osa haasteista tai riskeistä on sellaisia, joita voidaan välttää, mutta moniin on vain sopeuduttava. 

Työelämän muutoksissa tarvitaankin vahvoja voimavaroja, jotka voivat puskuroida haastavien tilanteiden hyvinvointivaikutuksia. Tällaisia voimavaroja ovat yksilöiden mielen hyvinvoinnin lisäksi organisaatioiden resilienssi eli uudistumiskyvykkyys. 

Resilienssi on taito, joka auttaa organisaatiota kohtaamaan uusia tilanteita, selviytymään muutoksista ja pysymään elinvoimaisena arjen haasteista, epävarmuuksista ja kriiseistä huolimatta. Organisaatio ei pysty parhaalla mahdollisella tavalla vastaamaan ulkoiseen haasteeseen, ellei se pysty resilienttiin toimintaan sisäisissä prosesseissaan. 

Ei riitä, että satsataan mielenterveysongelmien hoitoon.

Tulevaisuuden työssä mielenterveyden merkitys korostuu. Työntekijän on hallittava erilaisia työ-rooleja, sopeuduttava jatkuvaan muutokseen ja motivoiduttava jatkuvaan uuden oppimiseen. 

Uuden oppimisessa korostuvat erityisesti metataidot, joita ovat muun muassa kriittinen ajattelu, kyky keskittyä olennaiseen tietotulvasta huolimatta sekä hyvät vuorovaikutus ja verkostoitumistaidot. 

Metataitojen oppimisen perustana on hyvä mielenterveys. Hyvä mielenterveys tarkoittaa myös kykyä joustavuuteen, kykyä toimia ennakoimattomissakin tilanteissa, kykyä sopeutumiseen uusissa ympäristöissä sekä kykyä toimia haastavissakin sosiaalisia taitoja vaativissa tilanteissa. 

Hyvä mielenterveys on pääomaa, jonka varaan tulevaisuutta rakennetaan. Ei riitä, että satsataan ongelmien ratkomiseen ja mielenterveysongelmien hoitoon. Työn murroksen myötä hyvästä mielenterveydestä tulee yhä tärkeämpää pääomaa, jota on ymmärrettävä arvostaa ja vahvistaa jo nyt. 

Jaana Vastamäki
Erityisasiantuntija
Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielenterveys, työttömyys, työelämä

Kolumni: Työkykypalvelut kuuluvat kaikille työikäisille

Keskiviikko 25.9.2019 klo 14:47 - Ministeri Pekonen

Kuva: Valtioneuvosto

Hallitus on asettanut tavoitteekseen työllisyysasteen nostamisen 75 prosenttiin. Tavoitteen saavuttamiseksi osatyökykyisten henkilöiden pääsyä mukaan työelämään on helpotettava ja samaan aikaan on huolehdittava siitä, että työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä kääntyy laskuun.

Jokaisen työpanosta ja työkykyä tarvitaan.

Osatyökykyinen on henkilö, jolla on käytössään osa työkyvystään. Osatyökykyisyys on yksilöllistä ja sidoksissa osatyökykyisyyden syyhyn, työhön ja työn vaatimuksiin. Osatyökykyisyys voi olla myös tilapäistä.

Osatyökykyiset henkilöt tarvitsevat usein räätälöityjä ja monen eri toimijan tarjoamia palveluja työllistyäkseen. Palvelujärjestelmän ammattilaisenkin voi olla vaikea hallita kokonaisuutta. Tämä on tunnistettu jo kahden aiemman hallituksen ohjelmissa, joissa on luotu hyviä keinoja osatyökykyisten työllistymiseen: on koulutettu palvelujärjestelmän ammattilaisia, helpotettu palvelujen, tukien ja etuuksien yhteensovittamista ja mikä tärkeintä, lisätty tietoa ja tietoisuutta osatyökykyisyydestä.

Tätä työtä jatkaa nykyiseen hallitusohjelmaan kirjattu työkykyohjelma, jonka toimenpiteitä valmistelemme parhaillaan yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön sekä muiden sidosryhmien kanssa.

Jokaisen työikäisen työkyvystä on pidettävä huolta, olipa hän työssä tai työttömänä. Myös työterveyshuollon palvelujen ulkopuolella oleville sekä erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa oleville on varmistettava pääsy työkykyä ylläpitäviin ja työkyvyn ongelmia ehkäiseviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. 

Työterveyshuolto on työssä jaksamisen ja jatkamisen tuki.

Jos työntekijän työkyky alenee sairauden tai vamman takia, työterveyshuollon tehtävä on arvioida työkyky sekä esimerkiksi kuntoutuksen ja työn muokkaamisen tarve. Työterveyshuolto on ainut terveydenhuollon toimija, jolla on suora yhteys työpaikalle, ja siten mahdollisuus vaikuttaa työn muokkaamiseen työntekijälle sopivaksi.

Työelämässä tarvitaan edelleen valmiutta asenteiden ja toimintatapojen muutoksiin. Ei voi olla niin, että työelämään kelpaavat vain täysin terveet ja täysipäiväiseen työaikaan pystyvät. Työpaikoilla on oltava valmiuksia muokata niin työtehtäviä, työympäristöä kuin työaikojakin, jotta myös osatyökykyiset pystyvät osallistumaan työelämään ja tarjoamaan osaamisensa tai taitonsa työmarkkinoiden käytettäväksi. 

Kun työkyvyn heikkenemiseen puututaan ajoissa, voidaan vähentää paitsi sairauspoissaoloja myös siirtymistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Myös työ itsessään voi kuntouttaa, jos se vastaa työntekijän työkykyä ja elämäntilannetta. Työterveyshuolto onkin kehittänyt rooliaan työpaikkalähtöisen kuntoutuksen tukijana.

Työkyvyttömyyden ehkäisyyn – ja sitä kautta työllisyystavoitteen saavuttamiseen – voidaan vaikuttaa hyvällä johtamisella, johon kuuluvat työkykyjohtamisen lisäksi oikeudenmukainen ja yhdenvertainen työntekijöiden kohtelu. Työpaikoilla täytyy olla sijaa monimuotoisuudelle ja erilaisuudelle.

Tällä hetkellä suomalaisista noin 2/3 on työikäisiä. Työikäisten osuus on kuitenkin jatkuvasti laskussa, sillä syntyvyys vähenee ja väestö vanhenee. Sen lisäksi, että on inhimillisesti oikein ylläpitää ihmisten hyvinvointia ja työkykyä, se on myös yhteiskunnallisesti välttämätöntä. Meillä ei ole varaa menettää yhdenkään ihmisen työpanosta heikentyneen työkyvyn vuoksi.

Aino-Kaisa Pekonen
Sosiaali- ja terveysministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työkyky, työterveys, työelämä

Kolumni: Hyvä paha muovi?

Tiistai 17.4.2018 klo 13:22 - Hanna Korhonen, neuvotteleva virkamies

hammasharja.jpg

Kuvituskuva

Valtamerten muoviroskapyörteet ja Saimaan mikromuovisaastuminen puhuttavat. Mikromuovien ihmisillekin mahdollisesti aiheuttamista terveyshaitoista on keskusteltu viime aikoina useilla foorumeilla varsin synkkään sävyyn.

Huoli on sikäli ymmärrettävä, että olemme lähes koko ajan kosketuksissa jonkin sortin muovin kanssa. Minäkin pesen aamuisin vaahtomuovia sisältävältä patjaltani noustuani hampaani muovisella harjalla, jolle olen pursottanut tahnaa muovituubista. Sitten hörppään mukillisen kahvia, joka on keitetty varsin muovisella keittimellä. Arkiaamuina köröttelen lukuisia muoviosia sisältävän bussin kyydissä töihin ja avaan melko muovisen tietokoneeni jne. aina illan hampaanpesuun asti.

Jos mikromuovialtistumisen todetaan uuden tutkimustiedon nojalla aiheuttavan terveyshaittoja, ryhdytään niiden estämiseksi toimiin.

Mikromuovia on ollut ympärillämme, esimerkiksi sisäilmassa, yhtä kauan kuin muoviakin. Muovi ja mikromuovi eivät nykytiedon mukaan kuitenkaan ole uhka suomalaisten terveydelle. Jos mikromuovialtistumisen todetaan uuden tutkimustiedon nojalla aiheuttavan terveyshaittoja, ryhdytään niiden estämiseksi toimiin. Tällä hetkellä on perusteltua esittää, että muovista on enemmän hyötyä kuin haittaa – myös terveydelle, ainakin lyhyellä aikavälillä. Meidän kaikkien kannattaa siis edelleen käyttää hammasharjaa aamuin illoin ja nukkua hyvällä patjalla, vaikka ne muovia sisältäisivätkin. Se, mitä muoville tapahtuu sen jälkeen, kun muovituote poistuu käytöstä, on ratkaisevaa myös terveysnäkökulmasta.

Päätöksenteon tueksi tarvitaan kuitenkin lisää luotettavaa tietoa ja hommiin onkin jo ryhdytty. Ympäristöministeriön johdolla paraikaa työstettävä kansallinen muovitiekartta ohjaa valmistuttuaan toimintaamme sekä ihmisen että ympäristön näkökulmasta turvallisen, tehokkaan ja järkevän muovin ja muovijätteen hyötykäytön suuntaan. Tiekarttaa odoteltaessa itse kukin meistä voi pitää huolta ainakin siitä, että makromuovia ei päädy roskina ja jätteenä ympäristöön mikrokokoiseksi jauhautumaan. Muovin sisältämät kemikaalit ovat sitten luku sinänsä, ja niistä on ehkä tarpeen kirjoittaa oma kolumninsa…


Hanna Korhonen 

Neuvotteleva virkamies

Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muovi, sisäilma, kemikaalit, terveyshaitat