Blogit / Kolumnit

Kolumni: EU:n budjettia ei ole vielä päätetty - neuvottelut vasta käynnistyvät

Torstai 26.4.2018 klo 16:40 - Pääministeri Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

EU:n budjetin laatiminen on pitkä neuvotteluprosessi, eräänlainen maratoni. Alkuvaiheissa määritellään budjetin kokonaistaso ja sitten siirrytään vääntämään rahanjaon kriteereistä. Kansallisesti kiinnostava lopputulos on selvillä kuitenkin vasta maaliviivan jälkeen; se paljonko maksamme ja paljonko saamme EU:sta rahaa. Vielä tätä ei tiedetä.

Komissio antaa esityksensä budjetin kokonaisuudeksi ensi viikon keskiviikkona ja sektorikohtaiset lainsäädäntöesitykset julkaistaan toukokuun lopussa. Tästä alkaa vähintäänkin vuoden mittainen prosessi, jossa käydään runsaasti neuvotteluja usealla eri tasolla.

Näitä keskusteluja olen käynyt jo pitkään päämiestasolla. Tänään tapasin myös budjetista vastaavan komissaari Oettingerin. Kävimme erinomaisen keskustelun ja toin esille vahvasti Suomen kipupisteet. Suomen erityisolosuhteet niin alue- ja rakennepolitiikassa kuin maataloudessa on huomioitava. Ei ole hyväksyttävää, että maksuosuutemme kasvaisi, mutta keskeisiä prioriteettejamme ei huomioitaisi. Tämän lisäksi kaiken EU-rahoituksen on tuettava yhä vahvemmin tämän päivän haasteita, kuten eurooppalaisen talouden kasvua, työllisyyttä, turvallisuutta ja osaamista.

EU:n budjetti kaipaa myös kovasti normien purkamista. Normin purusta meillä Suomessa on hyviä kokemuksia, toivottavasti saisimme laajennettua tätä urakkaa myös EU:n käytäntöihin. 

Euroopan unionin monivuotinen budjetti eli rahoituskehykset tehdään seitsemäksi vuodeksi eteenpäin. Käytännössä tässä määritellään, kuinka paljon jäsenvaltiot maksavat bruttokansantuotteestaan yhteiseen pottiin ja toisaalta mihin tuo rahasumma käytetään. Tällä 7 –vuotiskaudella budjetin koko on ollut reilut 1000 miljardia euroa, josta noin 2/3 on käytetty maatalouteen sekä alue-ja rakennepolitiikkaan. Tulevalla kaudella rahoitusta tullaan varmasti entistä enemmän suuntaamaan myös puolustukseen, maahanmuuttoon sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Tämä on ollut myös Suomen kanta.

Britannian jättää lähtiessään aukon EU-budjettiin. Olemme linjanneet, että pienempi EU tarkoittaa myös pienempää budjettia. Liian tiukkaa ylärajaa emme ole kuitenkaan halunneet budjetin koolle asettaa. Olemme katsoneet viisaaksi toimintatavaksi sen, että meillä on joustonvaraa neuvotteluissa.

Päätavoitteemme neuvotteluihin on selvä: haluamme maksimoida EU:sta Suomelle palautuvat varat samalla kun haluamme pitää nettomaksumme kohtuullisena.

Olemme onnistuneet Suomessa talouskasvun vahvistamisessa niin hyvin, että muutokset bruttokansantuotteessamme ovat merkittäviä. Koska EU:n jäsenmaksu perustuu kunkin maan bruttokansantuotteeseen, kasvaa jäsenmaksuosuutemme ikään kuin automaattisesti jonkin verran. Tätä emme voi, emmekä tahdo muuttaa.

Nettomaksuosuudestamme on sen sijaan aivan liian aikaista puhua. Se riippuu siitä, kuinka paljon tulemme EU-rahaa saamaan eri sektoreilta.  Tämä ratkeaa vasta seuraavan vuoden tai kahden vuoden aikana, jolloin käydään yksityiskohtaiset neuvottelut EU-rahoituksen jakokriteereistä. Onnistuminen näissä neuvotteluissa ratkaisee sen, miten paljon saamme jatkossa EU-rahoitusta Suomeen. Erityisesti maatalous-, koheesio- sekä tutkimuspuolen neuvotteluissa menestyminen ratkaisee paljolti sen, mitä Suomelle jää viivan alle.

Juha Sipilä

Pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eu-budjetti, suomi, sipilä, yhteiskunta

Kolumni : Silta yli kriisin - mitä historia opettaa?

Maanantai 4.12.2017 klo 15:03 - Petteri Orpo, valtiovarainministeri

Kuvahaun tulos

                                Kuva: Valtioneuvosto

Entisten valtiovarainministerien kolumnit heijastavat ministerin tehtävän vastuita ja haasteita. Erityisen vaikeita aikoja lähihistoriassa ovat olleet 1990-luvun lama ja vuoden 2008 finanssikriisiä seurannut aika. Vaikeistakin ajoista on kuitenkin selvitty yhdessä.

Valtiovarainministeriö pyysi Suomi 100-juhlavuoteen liittyen nykyiseltä ja entisiltä valtiovarainministereiltä kolumnin heidän omasta ministerikaudestaan. Kolumnin kirjoittaneet valtiovarainministerit tuottivat hyviä – ja hauskojakin – aikalaiskuvauksia. Kukin ministeri oli juhlavuoden kolumnissaan mukana omalla persoonallaan.

Kolumneista heijastui hyvin valtiovarainministerin vaikea ja vastuullinen työ. Päätökset eivät juuri koskaan olleet helppoja, mutta ne oli pakko tehdä.

Suomen lähitaloushistoriasta nousee esiin kaksi merkittävästi Suomea muuttanutta ajanjaksoa: 1990-luvun lama ja vuoden 2008 finanssikriisin jälkeinen aika. Molemmat kriisit olivat kestoltaan pitkiä, ja niillä on ollut valitettavia pysyviä vaikutuksia.

Kriisien jäljet

Iiro Viinasen ministerikaudella 1990-luvulla talouden tilanne oli katastrofaalinen. Korjausliikkeet oli pakko mitoittaa olosuhteiden mukaan. Se edellytti ministeriltä erittäin vaikeita päätöksiä – vaikka huutoa tuli, kuten hän itse mainitsi kolumnissaan. Talous oli saatava kuntoon, jotta Suomi ei olisi joutunut rahoittajien holhoukseen. Työllisyyden romahtaminen ja työttömyyden räjähtäminen olivat pahimmat seuraukset 1990-luvun lamasta. Silloin työttömyys nousi kolmen prosentin tasolta kolmessa vuodessa yli 16 prosenttiin. Suomen rakennemuutos oli ennennäkemätön.

Vuonna 2007 Yhdysvalloista lähti liikkeelle finanssikriisi, joka iski koko maailmaan. Erityisen voimakkaasti se iski Suomeen, joka on riippuvainen maailmankaupasta. Vuonna 2009 Suomen bruttokansantuote (BKT) romahti yli kahdeksan prosenttia, kun lasku euroalueella oli keskimäärin vähän yli neljä prosenttia. Vientimme väheni samana vuonna yli 20 prosenttia. Suomen kehitys oli tuona vuonna euroalueen heikointa. Iskulla oli pitkäaikaiset vaikutukset Suomen talouteen – BKT ei ole vieläkään saavuttanut kriisiä edeltävää tasoa.

1990-luvun laman seurauksena julkista taloutta jouduttiin sopeuttamaan maailmanlaajuisessakin skaalassa merkittävästi. Vuonna 1993 julkisen talouden alijäämä suhteessa BKT:hen syveni jopa kahdeksaan prosenttiin. Uudelleen koviin julkisen talouden vaikeuksiin jouduttiin finanssikriisin jälkeen. Nyt julkisen talouden alijäämäisyys on kestänyt kuitenkin kauemmin, vaikka yhtä syvällä ei ole käyty. Osasyy tähän on väestön ikääntyminen, joka on lisännyt ennen kaikkea eläkemenoja. Molemmat ajanjaksot osoittavat joka tapauksessa, kuinka pitkään julkisen talouden ja työllisyyden kestää toipua syvästä kriisistä.

Kumpaakin koettelemusta edelsi voimakas talouskasvu, erityisesti rakentamisessa. Siksi on oltava herkkä merkeille talouden ylikuumenemisesta. Historiasta voimme oppia, että meidän on lisättävä talouden joustavuutta parantaaksenne sen sopeutumiskykyä ja samalla kerättävä julkiseen talouteen huomattavia puskureita, jotta voimme rakentaa siltaa kriisin yli. Näitä tavoitteita kohti meidän tulee pyrkiä entistä määrätietoisemmin.

Onnistumisen askeleet

Jälkimmäisen kriisin haasteet on koettu yhdessä muiden euro- ja EU-maiden kanssa. Myös valuutta on vaihtunut matkalla ja lainamarkkinat kasvaneet, mutta kuten tiedämme, nekään eivät yksinään korjaa talouden haavoittuvuutta. Alexander Stubb sanoi kolumnissaan, että EU:n perusolemukseen kuuluu ratkaisukeskeisyys. Siihen voidaan lisätä, että niin myös Suomen ja suomalaisten perusolemukseen.  

Satavuotiaan Suomen matka tähän päivään ei ole aina ollut helppo, mutta yhdessä olemme selvinneet vaikeistakin ajoista. Ja yhdessä voitamme myös tulevaisuuden haasteet. Suomen tulevaisuuden haasteet liittyvät etenkin väestömme ikääntymiseen ja työllisyyteen. On uskallettava uudistaa vanhoja rakenteita, jotta nykyistä useampi suomalainen pääsee työn syrjään kiinni. Samalla on pidettävä huolta koulutuksesta ja osaamisesta teknologian kehityksen muuttaessa maailmaa yhä nopeammin.

Kaiken perusta on kestävällä pohjalla oleva valtiontalous. Vain siten voimme varmistaa, että Suomi on menestyvä ja hyvinvoiva maa seuraavatkin sata vuotta. Onnistuminen ei koskaan ole suuri askel, joka otetaan tulevaisuudessa. Se on pieni askel, joka otetaan nyt.

Petteri Orpo

Valtiovarainministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kolumnit, suomi, talous, suomi100,