Blogit / Kolumnit

Kolumni: Tuottaako sosiaaliturva haluamiamme asioita?

Perjantai 21.5.2021 klo 16:27 - Pasi Moisio, Sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja

Kohta vuoden ajan sosiaaliturvakomitea, jaostot ja tutkijaverkosto ovat käyneet läpi selvityksiä, tutkimuksia ja asiantuntijanäkemyksiä Suomen sosiaaliturvan tilasta ja ongelmista. Iso kuva uudistuksen haasteista alkaa selkiytyä. Sosiaaliturvan suuret rakenteelliset ongelmat eivät näytä liittyvän sosiaaliturvan tasoon tai kattavuuteen, vaan koko järjestelmän tarkoituksenmukaisuuteen - siihen, tukeeko ja tuottaako sosiaaliturvajärjestelmämme oikeita ja haluamiamme asioita: elämän ennakoitavuutta, työllisyyttä, toimintakykyä ja osallisuutta? 

Kansainvälisesti tarkastellen Suomen sosiaaliturvan taso ja kattavuus ovat hyvät. Väliinputoamisia ja kohtuuttomia tilanteita esiintyy, mutta sosiaaliturvan ulkopuolella ei ole suuria väestöryhmiä ja turva kattaa keskeiset sosiaaliset riskit. Sosiaaliturvan riittävyydestä käydään keskustelua, kuten kuuluukin, mutta tasoltaan Suomen sosiaaliturva ei eroa muista Pohjoismaista. Suomen sosiaaliturvan rakenteellisia ongelmia ei siis voida (enää) ratkaista yksinomaan tuomalla uusia ryhmiä sosiaaliturvan piiriin tai nostamalla etuuksien tasoja, vaikka molemmista voi löytää tarpeita parannuksille. Tämä johtopäätös ei kuitenkaan helpota komitean työtä, päinvastoin. Rakenteiden uudistaminen on vaikeampaa, sillä se tarkoittaa, että olemassa olevia rakenteita täytyy muuttaa ja tällöin jotkin jo olemassa olevat etuudet lähes väistämättä muuttuvat.


Väestörakenteen ja julkisen talouden ennusteiden mukaan jo tämänhetkisen etuus- ja palvelutason ylläpitäminen edellyttää nykyistä enemmän työtuloja ja niistä maksettavia sosiaaliturvamaksuja ja veroja. Sosiaaliturvan tulisi siis osaltaan tuottaa ja tukea nykyistä korkeampaa työllisyyttä ja sitä tukevaa toimintakykyä ja osallisuutta - ellei sitten hyväksytä tavoitteeksi pienempi hyvinvointivaltio tai korkeampi verotus tai onnistuta lisäämään työn tuottavuutta merkittävästi. Tuottavuusloikan toteutumisesta ei ole takeita, ei myöskään siitä, että se helpottaisi julkista taloutta. Jos sosiaaliturvan rakenteiden uudistaminen työllisyyttä tukeviksi ei ole tavoitteena, täytyy avoimesti keskustella hyvinvointivaltion pienentämisestä tai verojen korottamisesta ratkaisuna väestörakenteen muutokseen.

Sosiaaliturva voidaan uudistaa tukemaan paremmin elämän ennakoitavuutta, työllisyyttä, toimintakykyä ja osallisuutta – ja vieläpä kaikkia näitä yhdessä. Käytännössä sosiaaliturvauudistuksen tavoitteet vaativat toteutuakseen enemmän työtä ja korkeampaa työllisyyttä. Tämän vuoksi joudumme todennäköisesti edellyttämään enemmän työn tekemistä niiltä, joilta sitä voidaan edellyttää. Samoin täytyy rehellisesti viestiä, että sosiaaliturvan rakenteellinen uudistaminen tarkoittaa, että olemassa olevat etuudet väistämättä muuttuvat. Tämä johtaa helposti uudistuksen ”voittajien ja häviäjien” listaamiseen, mikä hämärtää sitä, että suurin osa meistä on elämänsä aikana sekä sosiaaliturvan saajia että rahoittajia: lapsina, vanhempina, opiskelijoina, työttöminä, työllisinä, yrittäjinä, työkyvyttöminä ja vanhuuseläkeläisinä. Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on luoda toimivampi ja oikeudenmukaisempi sosiaaliturva yli elämän eri vaiheiden, sellaisena kuin sosiaaliturva ihmisten elämässä näyttäytyy. 

Kannanotot ovat komitean seuraava työvaihe 

Sosiaaliturvakomitea on aloittanut uudistuksen seuraavan työvaiheen eli keskustelun uudistuksen tiekartalle nostettavista ongelmista. Tukeakseen komitean keskustelua puheenjohtajisto on laatinut luonnoksen ratkaistavista ongelmista. Tätä luonnosta kutsumme nimellä kannanottojen rakenne. Tavoitteena on, että kuluvan vuoden aikana komitean keskustelusta syntyy ongelmaraportteihin riittävän yksimieliset kannanotot, joissa kuvataan mitä sosiaaliturvan ongelmia lähdetään ratkaisemaan, mihin suuntaan ja millaiselle sosiaaliturvan perusrakenteelle. Kannanotot muodostavat rungon uudistuksen tiekartalle, joka julkaistaan komitean välimietintönä hallituskauden lopussa. 

Pasi Moisio 
Sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaaliturva. työllisyys, osallisuus, toimintakyky

Kolumni: Sosiaaliturvauudistuksessa on kyse myös tavasta toimia ja prosessista, jolla yhteiskunnallista lisäarvoa luodaan

Keskiviikko 14.4.2021 klo 19:16 - Antti Koivula, Pääjohtaja, Työterveyslaitos

Kumpi on tärkeämpää: sosiaaliturvan sisällöllinen uudistaminen vai onnistunut toimeenpano? Luultavasti tarvitsemme näitä molempia käsi kädessä. Sisältöjen lisäksi sosiaaliturva on myös niiden organisoimista asiakkaille tarjottaviksi palveluiksi. Tarvitaan toimintamalleja, niitä tukevia järjestelmiä ja teknologioita. Toimeenpanoon liittyvät kysymykset on järkevää huomioida jo lainsäädäntövaiheessa.

Millaisen hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvaprosessin rakentaisimme tänään – vapaasti puhtaalta pöydältä - kaikilla taloudellisilla resursseilla, osaamisella sekä nyt olemassa olevilla teknologioilla? Ero on huimaava verrattuna siihen, mistä lähdimme sosiaaliturvaprosessissa liikkeelle noin viisikymmentä vuotta sitten.

Suomen sosiaaliturvan nykyjärjestelmä ja sen osakomponentit ovat syntyneet vuosikymmenten aikana hitaan kasvuprosessin tuloksena. Kullakin tuella, etuudella, palvelulla ja prosessilla on ollut oma luonnollinen syynsä ja paikkansa. Kehityksen tuloksena kokonaisuuden hallinta on kuitenkin asteittain heikentynyt.

Nykytilanteemme on hankala digitalisoinnin kannalta. Toimijoita on paljon, eikä tieto liiku sujuvasti niiden välillä. Työn murros on lisännyt moniroolisuutta sekä kasvattanut roolisiirtymien kellotaajuutta. Olemme tilanteessa, jossa ihmiset ovat yhä useammin useassa roolissa samanaikaisesti. Roolinvaihdokset sekoittavat järjestelmää, jolloin tietokatkoksista, hitaudesta sekä epäselvästä vastuunjaosta kimpoavat haitat moninkertaistuvat.

Paremmassa sosiaaliturvan asiakaskokemuksessa teknologian ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen yhteensopivuus ja harmonia ratkaisevat pelin. Meidän on mietittävä erityisesti kansalaisten roolin kehittymistä osana sosiaaliturvaprosessia. Millä tavoin digitaaliset palvelut voisivat tukea asiakasta erilaisissa valintatilanteissa tai luoda mahdollisuuksia omien tietojen hallitsemiseksi? Tätä varten meidän kannattaa asettaa uuden sosiaaliturvaekosysteemin ytimeen yhtenäinen tietopohja, kansalaisen elämänkaari, elämäntilanteet ja siirtymät. Sen jälkeen kannattaa maksimoida kokonaisvaltaisen tietojohtamisen, kattavien tietokantojen ja tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet.

Kaikkien muutoshankkeiden ydin on yhteisen tavoitteen kirkkaus sekä yhteinen tahto muuttua. Kun katsoo sosiaaliturvauudistusta teknologian kannalta, on hyvä kysyä, kuinka nopeasti muutos on toteuttavissa. Yksi sosiaaliturvauudistuksen vaikeimmista haasteista on sovittaa yhteen itsenäisesti toimivia organisaatioita ja eri kellotaajuksilla tikittäviä prosesseja. On ymmärrettävää, että lainmuutokset ja uuden osaamisen kehittäminen vievät aina aikaa. Toisaalta elämme myös teknologisesti kaiken aikaa kiihtyvän kehityksen keskellä. Tällöin viisaus ja kaukokatseisuus korostuvat, jotta pitkäkestoiset arkkitehtuurivalinnat ja niitä tukevien järjestelmien modulaarisuus toimivat myös huomenna saumattomasti yhteen ja mahdollistavat jatkuvan kehityksen. 

Haasteemme on arvioida oikein, millaisessa teknologisessa prosessiympäristössä toimimme tulevaisuudessa ja varmistaa sen yhteensopivuus sosiaaliturvaan liittyvien sisällöllisten päätösten kanssa. Uskon, että meillä Suomessa on hyvät mahdollisuudet onnistua tällä matkalla. Olemme jo pitkään perustaneet tulevaisuutemme osaamiseen, luottamukseen ja teknologiaan – ja näiden varaan on hyvä rakentaa myös tulevaisuuden sosiaaliturvaa.

Antti Koivula

Pääjohtaja, Työterveyslaitos

Kirjoittaja on sosiaaliturvakomitean pysyvä asiantuntija.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaaliturva, teknologia, palvelut

Kolumni: Ongelmallinen kolmiosuhde - perusturva, asumistuki ja toimeentulotuki

Torstai 21.1.2021 klo 11:42 - Pasi Moisio

Asumistuki ja toimeentulotuki ovat osa monen pienituloisen tai perusturvan varassa olevan kotitalouden toimeentuloa. Perusturvaetuudet ja asumistuki on tarkoitettu kattamaan normaalit jokapäiväiset menot, kun taas toimeentulotuen tehtävä on täydentää niitä yllättävissä tilanteissa ja erityisissä menoerissä. Toimeentulotuesta on kuitenkin muodostunut perusturvan ja asumistuen pitkäaikainen täydentäjä. Tämä on yksi keskeinen sosiaaliturvan rakenteellinen ongelma. 

Perusturvaetuudet turvaavat toimeentulon niille, joilla ei ole työhistorian puutteen vuoksi oikeutta ansioturvaan. Perusturvaetuudet ovat yksilöllisiä etuuksia. Ne myönnetään ilman tarveharkintaa, kunhan syy kyvyttömyyteen hankkia toimeentulo työmarkkinoilta täyttyy: sairaus, työttömyys, työkyvyttömyys, lapsen saanti tai vanhuus. Työmarkkinatuen suomalainen erikoisuus on, että sen kestoa ei ole rajattu. Useimmissa maissa työmarkkinatuen tehtävää hoitaa toimeentulotuki. Joskus myös opintotuki, kotihoidontuki ja toimeentulotuki luetaan osaksi perusturvaa, ja perusturvan käsitteen käyttö onkin häilyvää. Perusturvan tasosta käydään jatkuvaa keskustelua ja perusturvan riittävyydestä tehdään lakisääteisen arviointi joka neljäs vuosi. (1)

Asumistuki on tarkoitettu pitkäkestoiseksi tueksi pitämään pienituloisten kotitalouksien asumiskustannukset kohtuullisena heidän tuloihinsa nähden. Tämän vuoksi asumistuki on kotitalouskohtainen ja tarvearvioitu: kotitalouden tulot, koko ja asuinkunnan vuokrataso vaikuttavat tukeen.  Pitkäkestoisena tukena asumistukeen on rakennettu kannusteet sekä työntekoon että kohtuuhintaiseen asumiseen. Kohtuuhintaiseen asumiseen kannustavat tiukat vuokrakatot ja asumismenojen omavastuu. Kannustimia työntekoon luovat loiva tulovähenteisyys ja suojaosat, joiden vuoksi asumistukea voi saada yhdessä pienten työtulojen kanssa. Työnteon kannustimia on haluttu määrätietoisesti parantaa, mikä on osaltaan kasvattanut asumistuen menoja ja saajien määrää.

Toimeentulotukea ilman kohtaamista

Sosiaaliturvalainsäädäntöön ei voida kirjoittaa kaikkia inhimillisen elämän tilanteita ja tarpeita. Siksi kaikissa kattavan sosiaaliturvan maissa on toimeentulotukea muistuttava etuus. Sen myöntämiseksi sosiaalityöntekijä selvittää, miksi kotitalouden tulot eivät riitä elämiseen. Työntekijä voi käyttää enemmän tai vähemmän tapauskohtaista harkintaa tuen myöntämisessä. Suomessa Kelan perustoimeentulotuki kuitenkin myönnetään ilman sosiaalityöntekijän tapaamista. Pääosin netin kautta myönnetyssä Kelan toimeentulotuessa tapauskohtainen harkinta on korvautunut käytännössä asumistuen myöntämistä muistuttavalla tarvearvioinnilla, joka perustuu kotitalouden tulotietoihin ja Kelan euromääräisiin ohjeistuksiin korvattavista menoista. Toimintatapa on kansainvälisesti poikkeuksellinen.  

Verkossa haettava toimeentulotuki on helpottanut niiden asiakkaiden asiointia, joilla toimeentulotuen tarpeeseen ei liity elämänhallinnan ongelmia ja joilla on riittävät resurssit verkossa tapahtuvaan asiointiin. Osa tuensaajista tarvitsisi myös sosiaalityön palveluja. Heidän tarpeensa ei välttämättä tule ilmi verkkoasioinnin aikana. Toimeentulotuki nykymuotoisena järjestelmänä tarkoittaa käytännössä sitä, että asiakkaalla ei ole velvoitetta tavata sosiaalityöntekijää toimeentulotuen saannin ehtona. Kun velvoitteita tapaamiseen ei ole, ei välttämättä onnistu esimerkiksi sen selvittäminen, miksi ihminen ei pysty hankkimaan omaa elantoaan. 

Toimeentulotuen kaavamaistumisen tahattomia seurauksia

Toimeentulotuen ja sosiaalityön eriytyminen alkoi Suomessa jo 1990-luvulla suurimmissa kaupungeissa ns. etuuskäsittelyn synnyn myötä ja huipentui vuonna 2017 toimeentulotuen Kela-siirtoon. Toimeentulotuen ”automatisoitumisen” tahattomana seurauksena siitä on tullut pienituloisimpien kotitalouksien asumistuen jatke, sillä toimeentulotuki korvaa asumistukea enemmän ja korkeampia asumismenoja. Asumismenot korvataan toimeentulotuessa käytännössä täysimääräisenä vähintään kunnan keskimääräiseen vuokratasoon saakka.  

Toimeentulotuen kaavamaistuminen ja muuttuminen pitkäaikaiseksi tueksi pahentaa myös kannustinongelmia. Toisin kuin työmarkkinatuessa, toimeentulotuessa on vain vähän kannustimia työntekoon, koska se on tarkoitettu tilapäiseksi tueksi yllättäviin tai erityisiin menoihin. Viimesijaisena tukena toimeentulotuki ei ole vastikkeellista eikä sitä voida sanktioinnin vuoksi evätä esimerkiksi työstä kieltäytymisen vuoksi, ainoastaan alentaa määräajaksi. 

Umpikuja vai tulevaisuuden sosiaaliturva? 

Sosiaaliturvakomitea on määritellyt perusturvan, asumisen tukien ja toimeentulotuen muodostaman kolmion yhdeksi neljästä sosiaaliturvan keskeisestä ongelmakokonaisuudesta.  Sosiaaliturvakomitean jaostot yhdessä tutkijaverkoston kanssa tuottavat ongelmakokonaisuudesta selvityksen kevään aikana. STM:ssä työskentelee myös toimeentulotukilain uudistamista valmisteleva työryhmä, joka julkaisee loppuraporttinsa touko-kesäkuussa 2021. Työryhmän tehtävänä on antaa esitys siitä, kuinka toimeentulotukea uudistetaan jo tällä hallituskaudella.

Komitean pohdittavaksi tulee kevään aikana isoja sosiaaliturvan rakenteisiin ja arvovalintoihin meneviä kysymyksiä. Suomen kaavamainen perustoimeentulotuki istuu huonosti perinteiseen jakoon sosiaalivakuutuksesta ja sosiaaliavustuksesta. Kumpaan suuntaan toimeentulotuen roolia halutaan viedä, vai halutaanko kaavamaisesta toimeentulotuesta kehittää jotain kokonaan uutta? Helppoja ratkaisuja toimeentulotuen pitkäkestoisuuteen ei ole. Perusturvan ja toimeentulotuen päällekkäisyyden ongelma kietoutuu asumismenoihin ja niiden korvauksiin. Asumisen ja sen tukien ongelmien ratkaiseminen vaatii laajempaa asuntopoliittista keskustelua ja toimia.

Tunnettua sanontaa siteeraten, siitä on lähdettävä että tähän on tultu. Olemmeko maalanneet itsemme nurkkaan, josta on vaikea peruuttaa? Vai olemmeko tulevaisuuden sosiaaliturvan edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä? Suomi on jo asunnottomuuden torjunnan mallimaa maailmassa, mitä selittää osaltaan se, että käytännössä toimeentulotuki turvaa kaavamaisesti myös oikeuden omaan asuntoon. Voimme olla myös tulevaisuuden sosiaaliturvan mallimaa, jos meillä on malttia ja viisautta löytää tasapainoinen ja ennakkoluuton kompromissi ristiriitaisten tavoitteiden kesken. 

(1) Miksi Suomen perusturvan taso on jatkuvasti Euroopan neuvoston erikoissyynissä? Tervola, J; Ilmakunnas, I; Moisio, P (2019-04-09) http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019110636865

Pasi Moisio

Sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perusturva, sosiaaliturva, ongelmat

Kolumni: Sosiaaliturvakomitean tärkein työvaihe

Torstai 7.5.2020 klo 12:30 - Pasi Moisio

Sosiaaliturvakomitea on aloittanut ensimmäisen ja ehkä tärkeimmän työnsä eli sosiaaliturvauudistuksessa ratkaistavien ongelmien määrittelyn.

Toukokuun aikana komitean jäseniltä kerätään näkemyksiä sosiaaliturvan keskeisistä ongelmista, joita tulisi ratkoa lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Kartoitus toimii pohjana ja aloituksena sen määrittelylle, mitkä sosiaaliturvan ongelmat komitea pyrkii ratkaisemaan. Yhteisymmärryksen etsiminen alkaa komitean seuraavassa kokouksessa kesäkuussa.

Miksi yhteisymmärryksen saavuttaminen ratkaistavista ongelmista on niin keskeistä komitean työn aloittamisessa? Ensinnäkin, komitean tehtävä on sosiaaliturvan rakenteellinen ja toiminnallinen uudistaminen, joka vaatii usean hallituskauden yli menevää vaiheittaista toteutusta. Komitean on saavutettava riittävä yhteisymmärrys eduskuntapuolueiden kesken, jotta voimme luottaa uudistuksen etenevän myös seuraavalla hallituskaudella.

Toiseksi, uudistaaksemme ylipäänsä mitä tahansa meillä tulee olla yhteinen käsitys siitä, mitä ja miksi lähdemme korjaamaan.  Komitean on ensin päästävä riittävään yhteisymmärrykseen sosiaaliturvan ongelmista.  Vasta tämän jälkeen jaostot sekä asiantuntijat voivat esittää/ehdottaa/kuvata, mitä nykyisessä sosiaaliturvassa tarkalleen ottaen tulisi lisätä, poistaa tai muuttaa kunkin ongelman ratkaisemiseksi. Usein ongelmien syyt ovat moninaiset ja taustalla on muitakin kuin sosiaaliturvaan liittyviä syitä, esimerkiksi työ- ja asuntomarkkinoiden toimintaan liittyviä tekijöitä.

Sosiaaliturvan ongelmien määrittely ei ole tekninen operaatio, sillä yhtä ”oikeaa” sosiaaliturvaa ei ole. Tutkimuksella voidaan toki etsiä näyttöä, onko jokin tapa järjestää sosiaaliturva parempi kuin toinen – tietyllä kriteerillä tai tavoitteella arvioituna. Sosiaaliturvalla on kuitenkin useita tavoitteita ja joudumme tekemään usein arvopohjaisia painotuksia näiden tavoitteiden välillä, esimerkiksi työllisyyden ja tasa-arvon välillä.

Ratkaistavien ongelmien tulee olla tarkkaan määriteltyjä myös siksi, että ongelman määrittely ohjaa ratkaisukeinojen etsintää. Tarkkaan määritelty ongelma toimii ohjenuorana lainvalmistelussa tehtäville lukemattomille valinnoille. Kuten tiedetään, myös lainsäädännön yksityiskohdat voivat luoda uudistuksen todellisia vaikutuksia.

On siis ensisijaisen tärkeää, että komitean eduskuntapuolueita edustavat jäsenet määrittelevät sosiaaliturvan ongelmat ja löytävät riittävän yhteisymmärryksen siitä, mihin niistä etsitään ratkaisuja. Komitean työskentelyn on perustuttava niihin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin sosiaaliturvan kysymyksiin, joiden perusteella äänestäjät ovat nostaneet kansanedustajat puolueineen valtaan demokraattisissa vaaleissa. Vaalitaisteluissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa sosiaaliturvasta ei keskustella joukkona teknisiä ongelmia, vaan poliittisina ja yhteiskunnallisina kysymyksinä. Samoin parlamentaarisen sosiaaliturvakomitean työn täytyy lähteä liikkeelle sosiaaliturvan ongelmista sellaisina kuin ne esiintyvät poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Pasi Moisio, sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaaliturva, ongelmat, politiikka

Kolumni: Sosiaaliturvan uudistamisen on lähdettävä arvoista ja käyttäjien tarpeista

Tiistai 26.2.2019 klo 12:39 - Liisa Siika-aho

Olen tällä hallituskaudella pohtinut sosiaaliturvan uudistamista Toimi-hankkeessa (Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke). Sosiaaliturvaa on uudistettu jokaisella hallituskaudella. Emme ole olleet seisovassa vedessä.

Kokonaistarkastelu viime vuosilta kuitenkin puuttuu ja siksi sosiaaliturvan palaset eivät sovi saumattomasti yhteen. Sosiaaliturva koostuu etuuksista ja palveluista, ja sitä pitää myös kehittää kokonaisuutena.

Monet tahot ovat viime aikoina julkaisseet omia sosiaaliturvamallejaan. Olen tutustunut niistä moniin ja niissä on paljon samaa, mutta mallit ovat vielä monelta osin yleisiä. Usein mallit kertovat kenelle annetaan, mutta lupausten rahoitus jää vähemmälle huomiolle.

Ratkaiseeko etuuksien niputtaminen todelliset ongelmat?

Etuuksien niputtaminen isommiksi kokonaisuuksiksi - varsinkin perusturvapuolella – tuntuu olevan suosittu ratkaisu. Tämä on mahdollista, mutta vaatii ison lainsäädäntötyön. En ole kuitenkaan varma, vastaako etuuksien niputtaminen ihmisten tarpeisiin.

Jos perustason sairauspäiväraha ja työttömyysturva olisivat samassa laissa, auttaisiko se etuuden hakijaa tai saajaa? Perusetuudet ovat kuitenkin euromääräisesti nytkin jotakuinkin saman tasoisia. Tällä tavalla etuuksien lukumäärä ei myöskään kovin monella etuudella vähenisi eikä sosiaaliturva siten yksinkertaistuisi.

Perusetuuksien niputtaminen loisi uuden rajapinnan ansioetuuden ja perusetuuden välille. Silloin esimerkiksi työttömyysturvan peruspäiväraha ja ansiosidonnainen päiväraha saattaisivat eriytyä toisistaan nykyistä enemmän, vaikka niillä vastataan samaan elämäntilanteeseen eli työttömyyteen.

Sosiaaliturvan käyttäjän elämäntilanne on usein hankala

Sosiaaliturva toimii kuten vakuutus: etuutta saavan ihmisen elämässä on toteutunut jokin riski. Yleensä ihmisen elämäntilanteessa on tapahtunut ikävä muutos, esimerkiksi työttömäksi jääminen tai sairastuminen. Elämäntilanne voi olla henkisesti vaativa ja jokaiselle ainutkertainen. Silloin voi olla vaikeaa selvittää omaa sosiaaliturvaansa.

Saamamme palaute liittyy usein siihen, että ihminen ei ymmärrä omia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan ja kokee joutuneensa pompotelluksi. Jos esimerkiksi työttömällä ihmisellä on puutteita koulutuksessa ja taustalla sairauksia, kuka ottaa hänen tilanteestaan kopin ja missä järjestyksessä ongelmaa lähdetään purkamaan?

Suuret lisäpanostukset sosiaaliturvaan eivät ole realismia

Väestön ikääntyminen vaikuttaa Suomeen jopa enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten kuvittelimme. Syntyvyys alenee koko ajan ja huoltosuhde heikkenee. Ei ole realistista lisätä sosiaaliturvaan käytettyä rahaa merkittävissä määrin.

Uudistuksessa täytyy olla kyse siis lähinnä rahan kohdentamisesta paremmin ja vaikuttavammin. Kaikissa sosiaaliturvauudistuksissa on myös ihmisiä, joiden etuudet heikentyvät. Tähän on oltava poliittinen valmius. Maksuhalukkuuden ja yhteiskuntarauhan vuoksi sekä maksajan että saajan on koettava järjestelmä oikeudenmukaiseksi.

Mistä aloitetaan?

Mistä uudistustyö pitäisi sitten aloittaa? Meillä on jo eurooppalaisittain hyvin kattava sosiaaliturva. Suomi eroaa eurooppalaisista verrokkimaistaan erityisesti siinä, että meillä ihminen voi saada hyvinkin pitkää rahaetuutta kohtaamatta ketään. Etuuksien hakemisessa digitalisaatio on pitkällä, mutta olemme ehkä samalla unohtaneet henkilökohtaisen kohtaamisen merkityksen.

Jos ihminen itse antaa suostumuksensa, jo nykylainsäädäntö mahdollistaa viranomaisten paremman yhteistyön. Palvelumuotoilun keinoin voisimme tehdä järjestelmästä asiakkaille ymmärrettävämmän ja toimivamman. Nopein mahdollinen muutos on parantaa toimintatapoja niin, että nykyjärjestelmä toimii paremmin. Ensimmäisenä askeleena se kannattaa ottaa, vaikka se ei poista lainsäädännön kehittämistarpeita.

Sosiaaliturvan uudistaminen tarkoittaa arvovalintoja. Niitä odotamme vaalikeskusteluista ja hallitusohjelmasta. Äänestäjät ratkaisevat uudistuksen suunnan.

Liisa Siika-aho
johtaja
sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaaliturva, etuudet, väestö

Kolumni : Tasa-arvoa työttömille

Maanantai 5.3.2018 klo 13:27 - Pirkko Mattila, sosiaali- ja terveysministeri

Pirkko-Mattila-3.jpg

Kuva:Valtioneuvosto

Aika ajoin keskusteluissa ja tutkimuksissa nousee kysymys siitä, kuuluisiko ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille työttömille vaikka nykyjärjestelmämme perustuu ajatukseen vakuuttamisesta.

Sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisen kynnyksellä on hyvä arvioida tämäkin kokonaisuus. Myös tuore OECD:n maaraportti 2018 ehdotuksineen nostaa esiin tarpeen ansiosidonnaisen työttömyysturvan kattavuuden arvioinnista.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä on tänään asetettu selvityshenkilö, joka lokakuun loppuun mennessä arvioi ja selvittää nykyjärjestelmää ja sen kehittämistarpeita.

Kannustinloukkujen vähentämistä ja sosiaaliturvan tulevaisuutta koskien on tällä hallituskaudella toteutettu useita ainutlaatuisia hankkeita. Moni on vielä käynnissäkin, perustulokokeilu on suuren kansainvälisen huomion kohteena ja saamme siitä paljon eväitä tulevaisuuden uudistuksiin. Käynnissä on myös osallistavan sosiaaliturvan kokeilu sekä osatyökykyisten kärkihankkeessa toteutettavat hankkeet, kuten niin kutsuttu lineaarinen malli työkyvyttömyyseläkkeen ja ansiotulon yhteensovittamisesta. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan arviointi istuu hyvin tähän selvitettävien asioiden kokonaisuuteen. Sillä on tärkeä rooli työllisyyden ja toimeentulon kokonaisuudessa.

Nämä kaikki selvitykset ja kokeilut tähtäävät lopulta samaan päämäärään, siihen miten uudistamme koko perusturvaamme. Ennen kaikkea, miten teemme sen ihmisen kannalta kestävällä, kannustavalla ja inhimillisellä tavalla. Niin, että jatkossa tuki ja turva muotoutuu ihmisen tarpeisiin ja elämäntilanteeseen, eikä ihminen tuen koukeroihin.

Ja palatakseni vielä selvityksen taustoihin, pidän tärkeänä, että järjestelmämme ei jakaisi työttömiä kahteen leiriin. Selvityshenkilön tehtävänä on tuottaa kuvaus nykytilasta ja selvittää ansioturvan kehittämistarpeita. Toivon, että löytäisimme keinon, jolla voitaisiin edistää tasa-arvoa tässäkin asiassa.

Pirkko Mattila
sosiaali- ja terveysministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työttömyysturva, sosiaaliturva