Blogit / Kolumnit

MIKÄ ON ELÄMÄSSÄ TÄRKEINTÄ?

Perjantai 31.5.2019 - Timo Korppi

sotilaat.jpg

Kuva:kuvituskuva

Kun saa elää pitkän ja vaiherikkaan elämän, kiitos siitä, taustapeiliin piirtyy useampiakin merkittäviä asioita.

Näin keväällä, varsinkin pitkän, pimeän, kylmän ja lumisen talven jälkeen pilvettömältä taivaalta kollottava aurinko on juuri nyt parasta mitä tiedän. Ja tiedän, että sen tietävät ja tunnustavat monet muutkin. Jatkuisi vaan tätä auvoa muutama kuukausi eteenpäin yhtä soittoa. Ja jos joskus sataa tirauttaa tai pilveen vetää niin sitä makeammalta maistuu jälleennäkeminen auringon kanssa kun se taas suvaitsee palata taivaan laelle, elämän keskipisteeksi.

Nyt on torstai ja se on toivoa täynnä, kuten nobelisti John Steinbeck aikanaan kauniisti otsikoi. Sekin on tärkeää, toivo. Kun sotahaukat punovat juoniaan ja miettivät, että mitä pienistä muutaman miljoonan siviiliuhreista, naisista ja lapsista kun saamme näyttää kuka on ohjusten, laukaisunappien ja rakettien kunkku. Missä toivo silloin luuraa? Ikävä sanoa, että toivo on mennyt piiloon ja sen löytäminen olisi nyt maailman tärkein asia. Mutta järki pitäisi löytää ensin, sillä se piilottelee toivoa selkänsä takana.

No, järki yleensä löytyy ennemmin tai myöhemmin, asiassa kuin asiassa. Mutta valitettavasti se löytyy yleensä vasta sitten, kun sen käyttäminen on ainoa jäljellä oleva vaihtoehto. Kun on tapeltu kylliksi, tapettu kylliksi, kärsitty kylliksi ja pantu sivulliset kärsimään enemmän kuin kylliksi. Vasta sitten nämä isot ja lihavat, pienet ja paksut, suurimmilla laukaisunapeilla kehuskelevat porkkanapäät ja rakettimiehet huomaavat, että ovat ampuneet itseään jalkaan. Siis ampuessaan muita, viattomia ja suojattomia kanssaihmisiään.

Näin se menee. Järki voittaa jossakin vaiheessa ja se on tärkeää. Mutta järjen voitto, kun sen peräänkuuluttaminen juuri nyt tuntuu kaikuvan kuuroille korville niin idässä kuin lännessäkin, etelässä ja väliin pohjoisessakin, kestää yleensä tuskastuttavan kauan. Totuuden valkeneminen harvoin ehtii vallan kammareihin ennenkuin uhriluvuissa on enemmän nollia kuin näiden rahan ja vallan monoliittien sveitsiläisillä pankkitileillä.

Maailmansodissa, jotka ehkä joku muukin vielä kauhulla muistaa, menetettiin kymmeniä miljoonia ihmishenkiä turhaan. Siihen keskitysleirien ja polttouunien uhrit vielä päälle. Tärkeää on, että ne sodat loppuivat aikanaan, vaikka kaikkia niiden aikaisia hirveyksiä ei saa koskaan tekemättömiksi, pois selitetyksi, ehkä ei anteeksi annetuiksikaan. Tärkeää on muistaa, että noiden sotien jälkeen erilaisissa isoissa ja pienissä kahakoissa on kuollut vähintäin sama määrä ihmisiä. Osa sotilaina, viran puolesta, mutta suurempi osa taas kerran viattomina sivullisina, saamatta koskaan tietää miksi juuri heistä tuli sodan tai muun väkivallan uhreja.

Tärkeää olisi, että kaikesta sotimisesta, vihanpidosta ja viattomien uhraamisesta opittaisiin jotakin. Jos ei muuta niin vähintäin, että se kaikki on viime kädessä turhaa. Syy on aina sen, joka omaa valtaansa pönkittääkseen, mustan valkoiseksi selittäen houkuttelee tai käskee alaisensa tappamaan ja lupaa siitä syytesuojan. Tärkeää on, että nämä omaan käskyääneensä ja peilikuvaansa rakastuneet moroonit saataisiin telkien taakse. Mieluummin vedelle ja leivälle, joka heidän idiotisminsa uhreille on jokapäiväisä arkea. Monimiljoonaisilla pakolaisleireillä, yhtä hyvin kuin Syyrian maan tasalle pommitettujen, kemiallisilla aseilla lähes kaikesta elämästä ja elollisesta puhdistettujen kaupunkien raunioissa piileskeleville ihmispoloille.

Vielä tärkeämpää olisi, että jos näiden sotahullujen pitää välttämättä tappaa tyydytyksen ja vallantäyteisyyden kokeakseen, mikseivät tapa vain toisiaan? Miksi pistää muu maailma kärsimään siitä, että hölmöläiset - kauniimpi nimitys idiooteille - ovat edelleen kaikkialla vallan kahvassa ja tiukasti ovatkin. Kenen pitäisi heille muistuttaa, että heidän omissa maissaan, enemmän kuin usein, yhdenkin ihmisen surmaamisesta saa oikeuden päätöksellä kuolemantuomion? Kaikesta siitä tappamisesta, jonka nämä maailmanpolitiikan poliiseiksi ja tuomareiksi itsensä ylentäneet käskyttävät, pitäisi logiikan mukaan langettaa miljoonakertaiset kuolemantuomiot heille itselleen.

Mikä siis on elämässä tärkeää? Minusta tuntuu, että tärkeää olisi juuri nyt puhua järkeä niille, joilta sitä puuttuu. Nostaa poliitikkojen nenän alle oikein tikun nokkaan se, että kaikki asiat pitäisi ratkaista ja toteuttaa ihminen ja ihmisen tarpeet edellä. Omien taskujen täyttäminen ja oman vallankäytön hedelmistä nauttiminen, niin tavallista kuin se nykymaailmassa onkin, osoittaa siihen syyllistyvien henkisen kääpiöitymisen. Oman edun ensisijaistaminen ei ole sivistyksen merkki. Se kertoo vain sivistyksen ja historian lukutaidon puutteesta.

Tärkeää olisi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, kukin omassa päässään, aloittaen maailman mahtavista ja kaiken maailman pikkupoliitikoista.
Mikä Sinulle on elämässä tärkeintä?

Timo Korppi

3 kommenttia . Avainsanat: elämä, sodat, omaetu, vallankäyttö