Blogit / Kolumnit

Kolumni: Talouspolitiikan suunta elvytyksestä uudistumiseen

Lauantai 20.3.2021 klo 13:34 - Valtiovarainministeri Matti Vanhanen

matti-vanhanen-9960.png

Kuva: Valtioneuvosto

Arviot maailman, Euroopan ja Suomen talouden kasvun toipumisesta koronan jälkeen ovat lupaavia. OECD ennustaa USA:n talouden kasvavan jopa yli kuusi ja euroalueen lähes neljä prosenttia tänä vuonna. ETLA arvio äskettäin Suomen talouden tämän vuoden kasvuksi kolme prosenttia. Vuodelle 2022 kasvuennusteet ovat myös myönteisiä.

Finanssipolitiikkaa on tehtävä hyvin pitkälle ennakoiden. Päätökset vaikuttavat usein viiveellä.  Tänä keväänä hallitus kehysriihessään ottaa kantaa vuoden 2022 finanssipolitiikan linjaan. Johdonmukaisuus on välttämätöntä. Elvytystä tarvitaan silloin, kun talouden kasvu on vaimeata. Silloin kun talouden kasvu on vauhdikasta, elvytystä ei tarvita, koska tuotantokapasiteetti on muutenkin käytössä.

Suomen elvytyspanostus koronakriisin aikana on ollut maltillista mutta hyvin vaikuttavaa. Taloutemme on pärjännyt Euroopan muihin maihin verrattuna erinomaisesti. BKT supistui koronakriisin aikana vuonna 2020 -2,8 prosenttia. Tälle vuodelle valtiovarainministeriö on ennustanut 2,5 prosentin kasvua.  Vielä tänä keväänä koronakriisin hoito on myös parasta talouspolitiikkaa. Valoa putken päässä näkyy jo ensi syksylle, kun rokotusten kattavuus paranee.

Hallitusohjelmaan sisältyvät, koronaepidemian hoitoon liittyvät ja osaksi kestävän kasvun ohjelmaa suunnitellut toimet täyttävät kuoppaa, joka talouteen on syntynyt koronan seurauksena. Ilman julkisen kysynnän kasvua talouden tuotanto ja työllisyys jäisivät selvästi toteutuvaa alhaisemmiksi vuosina 2020–2021. Koska merkittävä osa tästä julkisen rahankäytön lisäyksestä on väliaikaista, sen vaikutus talouden tuotantoon ja työllisyyteen hiipuu vähitellen. On kuitenkin syytä uskoa, että osalla julkisen rahankäytön väliaikaisesta lisäyksestä – kuten osaamista, uuden teknologian kehittämistä ja käyttöön ottoa sekä vihreää siirtymää tukevat toimet – on pidempiaikaisia talouden tuotantoa, tuottavuutta ja työllisyyttä kasvattavia vaikutuksia.

EU-rahoituksella on tarkoitus ensisijaisesti uudistaa taloutta

Euroopan Unionin kautta tulevan ”elpymisvälineen” tavoite on Suomessa ensisijaisesti uudistaa. Toki se vauhdittaa talouden kasvua lähivuosina mutta merkittävimmät vaikutukset tulevat Suomen kestävän kasvun ohjelman monien uudistusten kautta. Näillä vahvistetaan talouden pitkän aikavälin kasvupotentiaalia. Vaikutuksia ei pystytä vielä pitävästi arvioidaan ennakkoon. Niitä seurataan ja tullaan raportoimaan tarkasti kestävän kasvun ohjelman toimeenpanon myötä. Suomalaisten tuotteiden ja palveluiden kysyntään päämarkkina-alueella vaikuttaa se, miten hyvin koko Euroopan 750 mrd euroa ja sen päälle tulevan yksityisen rahan vipuvaikutus käytetään.

Talouden rakenne ja tuotantotapa uudistuu ensinnäkin hiilineutraaliin suuntaan yksityisiä investointeja vauhdittamalla. Kasvihuonekaasujen päästöt vähenevät arviolta peräti kuusi prosenttia vuositasolla. Samalla suomalaiset eri kokoiset yritykset, koko maassa saavat mahdollisuuden päästä kansainvälisen talouden kasvavien markkinoiden kärkeen. Yritysten toimintaympäristö digitalisoituu ja vähentää hallinnollisia rasitteita. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostukset kasvavat peräti 700 miljoonalla eli harppaamme kohti neljän prosentin osuutta bruttokansantuotteesta. 

Toinen uudistumisen tie on työllisyysasteen sekä julkisten palveluiden tuottavuuden vahvistumisen kautta. Nämä toimet vastaavat EU:n Suomelle antamiin talouspoliittisiin suosituksiin

Rakenneuudistuksia on EU:lle lähteneessä ohjelmassa pitkä luettelo:  

- työllisyyspalvelut uudistuvat asiakaslähtöisiksi, 

- työperäisen maahanmuuton prosessit nopeutuvat olennaisesti, 

- hoitoonpääsy terveydenhuollossa nopeutuu mahdollisimman lähelle seitsemää päivää, 

- sote-palvelut tulevat ihmisten koteihin ja arkiympäristöihin, 

- korkeakoulut siirtyvät yhteiseen digitaaliseen oppimisalustaan, 

- opinnot voidaan räätälöidä ihmisten ja yritysten tarpeisiin, 

- työmarkkinat avautuvat osatyökykyisille entistä paremmin. 

Kyse on julkisen hallinnon uudistumisesta joka helpottaa ihmisten arkea ja yritysten toimintaympäristöä koko maassa. Myös yritysten investointeja vauhditetaan joka puolella Suomea. Vaikka ohjelma on kansallinen, sen tavoite on myös lisätä alueellista tasa-arvoa. Tämä otetaan huomioon ohjelman toimeenpanossa.

Kehysriihessä katse koronan jälkeiseen aikaan

Hallituksessa valmistaudutaan huhtikuun lopun tärkeisiin talouden ja yhteiskuntapolitiikan linjauksiin. Katseet on suunnattava koronan jälkeiseen aikaan. Suomalaisten yritysten pitää päästä kansainvälisen kasvun vauhtiin mukaan ja sitä auttaa EU:n elpymisvälineen rahoitus. Lisäksi tarvitaan kotimaisia toimia omistamisen ja yrittämisen edellytysten sekä investointiympäristön parantamiseksi. 

EU-välineen rahoitukset elvyttävät lievästi ja se riittää mainiosti Suomen talouden tarpeisiin.  Olennaisempia ovat rakenteelliset uudistukset jotka vahvistavat kasvua ja mieluummin tuplaavat sen suhteessa ennusteisiin.

Finanssipolitiikassa on valmistauduttava paluuseen normaaliin eli julkisen talouden kehyksiin. ”Kehykset” ovat valtion vakaan ja ennakoitavan talouden pidon tärkein ankkuri. Koronakriisin aikana 2020 ja vielä 2021 on tässä ollut käytössä tiettyjä joustoja. 

Lähivuosina kehysten tueksi tulevat myös EU:n linjaukset eli julkisen talouden alijäämärajoite sekä velan BKT-suhdetta koskeva rajoite. Näiden palauttamisen aikataulusta Ecofin-neuvosto keskusteli tiistaina. Ennakoin että nämä rajoitteet palautuvat vuonna 2023.

Veronmaksajien etu edellyttää tarkkaa priorisointia

Paluu kehyksiin voi merkitä sitä, että monikin ministeriö joutuu pettymään suhteessa toiveisiinsa ja odotuksiinsa. Tämähän on menneiltä vuosilta erittäin tuttua vuorovaikutusta valtiovarainministeriön ja muiden ministeriöiden välillä. Veronmaksajien etu edellyttää tarkkaa priorisointia.

Paluu kehyksiin on kuitenkin eri asia kuin talouden sopeuttaminen. Siitäkin on tänä keväänä keskusteltava. Hallitus on jo aiemmin päättänyt tavoitteesta vahvistaa julkista taloutta viidellä miljardilla eurolla niin että julkisen velan BKT-suhde vakautuu. Valtiovarainministeriö parhaillaan valmistelee julkisen talouden kestävyystiekarttaa, eli konkreettisia seuraavia askelia viiden miljardin vahvistumistavoitteen saavuttamiseksi. Keinot ovat ensisijaisesti työllisyysuudistukset, talouden kasvun vauhdittaminen, julkisten palveluiden tuottavuuden ja kustannusvaikuttavuuden vahvistaminen sekä sote-uudistus. 

Työllisyysuudistusten päätavoite on lisätä julkisen talouden tuloja ja vähentää menoja. Myös muut kasvua vauhdittavat uudistukset lisäävät tuloja. Kasvu edellyttää riittävää työvoiman tarjontaa. Sen varmistaa lyhyellä aikavälillä työperäisen maahanmuuton vauhdittuminen ja pitkällä aikavälillä korkeampi syntyvyys. 

Tutkimus- ja kehitysmenot ovat siinä mielessä poikkeuksellisia, että niillä on kiistattomia hyötyjä talouden tuottavuuden ja kasvun vauhdittamisen kannalta. Siksi pidän mahdollisena jopa kehyksiin vaikuttavia linjauksia tutkimus- ja kehitysmenojen lisäämiseksi sillä edellytyksellä että työllisyysasteen nousua, työperäistä maahanmuuttoa, investointiympäristöä ja velanhoitokykyämme kohentavat päätökset samalla etenevät.

Matti Vanhanen
valtiovarainministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talous, finanssipolitiikka, elvytys, eu-rahoitus,

Kolumni: Sote-rahoitusmallin jatkuva kehittäminen on välttämätöntä

Tiistai 3.11.2020 klo 22:57 - Jani Pitkäniemi ja Tanja Rantanen, valtiovarainministeriö

Pääministeri Marinin hallituksen ehdottamalla sote-uudistuksen rahoituskokonaisuudella pyritään turvaamaan hyvinvointialueiden ja kuntien kyky järjestää jatkossakin laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut. Uudistuksen aiheuttamia suuria alue- ja kuntakohtaisia muutoksia pehmennetään mittavin ja ajallisesti pitkin siirtymäjärjestelyin, joita on paranneltu lausuntopalautteen perusteella.

Sote-rahoitusmalli on saanut osakseen myös kritiikkiä. Sen moititaan heikentävän kaupunkien elinvoimaa ja investointikykyä ja toisaalta kohdistavan rahoitusta väärin hyvinvointialueiden kesken. Kriittisille huomioille on tämän kokoluokan uudistuksessa luonnollisesti sijansa. 

Julkisessa keskustelussa on esiintynyt myös sote-rahoitukseen liittyviä väärinymmärryksiä. Rahoitusmallin hyväksyttävyyden ja kehittämisen näkökulmasta on kuitenkin hyödyllistä ymmärtää, mitkä tekijät rahoitusmallin takana vaikuttavat. 

Sote-rahoitusmalli rakennetaan nykytilan päälle 

Sote-uudistuksen rahoituskokonaisuus kätkee sisäänsä nykyisen kuntapohjaisen järjestelmän ominaisuudet, kuten kuntien väliset erot tulopohjassa, veroprosenttien tuotoissa sekä hyvinvointialueille siirtyvissä ja kunnille jäljelle jäävissä kustannuksissa. Sote-kustannukset poikkeavat ääripäiden osalta toisistaan huomattavasti, ja kunnallisveroprosenttien tuottoerot ovat suurimmillaan yli nelinkertaiset. 

Rahoitusta haastavat väestön ikääntymisen ja muuttoliikkeen vaikutukset kuntiin. Osassa maata ikääntymismenot kasvavat nopeasti iäkkäiden ihmisten korkean väestöosuuden vuoksi – toisilla alueilla tämä on vasta edessä. Iäkkäiden määrän kasvu lisää palvelutarvetta ja samanaikaisesti heikentää veropohjaa. 

Kuntatalous on heikentynyt selkeästi viime vuosina. Sote-kustannusten eroihin vaikuttaa palvelutarpeiden, olosuhteiden, palvelujen käytön, laadun ja tehokkuuden lisäksi kuntien taloudellinen tilanne: missä on taloudellista liikkumavaraa, siellä panostetaan helpommin palvelutarjontaan. 

Heikomman väestörakenteen ja taloustilanteen kunnissa puolestaan joudutaan usein tinkimään palveluista. Koronakriisi pienentää julkisen talouden ja siten myös kuntatalouden keskipitkän aikavälin liikkumavaraa ja vaikeuttaa myös kuntien siirtyvän kustannuspohjan määrittämistä.

Kuntien ja alueiden välisten erojen kasvu vaikeuttaa sote-uudistuksen tekemistä 

Kansallisen sote-ratkaisun viivästyminen on johtanut siihen, että sen rahoitusratkaisun valmistelu on ajan myötä vaikeutunut. Kuntien väliset suuret erot merkitsevät sitä, että rahoituksen siirto kuntapohjaisesta järjestelmästä hyvinvointialueille johtaa väistämättä suuriin kuntakohtaisiin ja alueittaisiin vaikutuksiin. Muutoksia rajataan kuitenkin sekä kuntien että hyvinvointialueiden osalta uudistuksen voimaantulovuonna ja sitä seuraavina vuosina siten, että niin kunnilla kuin hyvinvointialueilla olisi aikaa sopeuttaa toimintaansa.

Sote-rahoitusmalliin liittyy myös tiettyjä ”maakuntamallin ominaisuuksia”. Uudistuksen suuret kuntavaikutukset ovat seurausta perusratkaisusta, jolla kustannukset ja tulot siirretään kunnista hyvinvointialueille. Kuntien valtionosuuksista ja veromenetysten korvauksista poistetaan sote-tehtäviä vastaava osuus, kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta pienennetään ja kuntien veroprosenttia alennetaan jäljelle jäävää kustannusta vastaavasti ja tasasuuruisesti kaikissa kunnissa. 

Valittu ratkaisu on sama kuin viime vaalikaudella, eikä sille ole käytännössä olemassa toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Esillä olleet muut ratkaisuvaihtoehdot johtaisivat kunnallisveroprosenttien erojen kohtuuttomaan kasvuun ja täten veronmaksajien eriarvoisuuden voimakkaaseen lisääntymiseen. Tätä ei voisi pitää yhdenvertaisuusnäkökulmasta perusteltuna.  

Hyvinvointialueiden rahoituksessa tasapainoillaan rahoituksen riittävyyden ja kustannusten nousun hillinnän välillä

Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmällä turvataan hyvinvointialueiden kyky niille lain mukaan kuuluvien tehtävien hoitamiseen. Rahoitusmallin olisi samalla kannustettava alueita kustannusten nousun hillintään. Rahoitus perustuu aluksi valtion rahoitukseen. Maakuntien verotusoikeutta selvittämään on asetettu parlamentaarinen komitea, jonka toimikausi jatkuu tämän vuoden loppuun. Yleisenä näkemyksenä on, että maakuntavero voitaisiin ottaa käyttöön aikaisintaan seuraavan vaalikauden loppupuolella.

Hyvinvointialueille osoitettavan rahoituksen kokonaismäärä määräytyy kunnilta siirtyvien kustannusten yhteismäärän perusteella. Rahoituksen määrää tarkistetaan vuosittain sote-palvelutarpeen arvioidun kasvun, kustannustason nousun ja mahdollisten tehtävämuutosten perusteella. 

Palvelutarpeen kasvuarvio perustuu THL:n ylläpitämän sosiaalimenojen ennustemallin arvioon. Vuoteen 2029 asti tätä arviota korotetaan 0,2 prosenttiyksiköllä muun muassa siirtymävaiheen kustannusten kattamiseksi. Lisäksi kahtena ensimmäisenä vuotena palvelutarpeen kasvu otetaan huomioon täysimääräisesti ja sen jälkeen 80-prosenttisesti. 

Rahoitusmalliin sisältyy niin sanottu perälauta: laskennalliset kustannukset tarkistetaan jälkikäteen toteutuneiden kustannusten mukaisiksi. Tarkistus tehdään koko maan tasolla, sillä hyvinvointialueittainen tarkistus johtaisi menoperusteiseen rahoitukseen. 

Rahoitusmallin kustannusten nousua hillitsevät elementit ovat hyvin maltillisia, ja tässä suhteessa katse kääntyykin sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliseen ohjaukseen ja hyvinvointialueiden kykyyn uudistaa ja kehittää toimintaansa aiempaa kustannusvaikuttavammaksi. Julkisen talouden kestävyyttä uudistuksen arvioidaan parantavan aikaisintaan 2030-luvulla, mihin vaikuttavat myös uudistuksen muutoskustannukset.

Yksittäisen hyvinvointialueen rahoitus määräytyy palvelutarve- ja olosuhdetekijöiden perusteella

Valtion rahoituksessa otetaan huomioon hyvinvointialueiden väliset erot palvelutarpeissa ja järjestämisen olosuhteissa, ja näin pyritään varmistamaan kunkin alueen riittävät edellytykset järjestää palveluja asukkailleen. Keskeinen jakoperuste on sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvekriteeristö, joka perustuu THL:n tuoreeseen tutkimukseen. Pidämme hyvänä, että rahanjaon keskeisenä perusteena oleva kriteeristö perustuu tutkimukseen. Samalla näemme, että tarvekriteeristön jatkokehittäminen on välttämätöntä.

Hyväkään tutkimus ei pysty antamaan aukottomia totuuksia rahoitusmallille, vaan lopullinen parametrien asettaminen jää valistuneen virkamiesvalmistelun ja poliittisen päätöksenteon varaan. On kuitenkin katsottu, että tarvekriteeristöllä on oltava riittävän suuri paino, jotta alue pystyy tarjoamaan asukkailleen riittävät hoito- ja hoivapalvelut. Kriitikoiden mielestä tämä merkitsee, että rahoitusmalli ei kannusta kehittämään toimintatapoja. Toisaalta laskennallinen ja yleiskatteinen rahoitusmalli on kannustava jo itsessään. 

Lisäksi valmisteilla olevaan rahoitusmalliin sisältyy myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin, jolla yhdessä muun ohjauksen kanssa pyritään kehittämään hyvinvointialueiden toimintatapoja ja siirtämään painopistettä ennaltaehkäisyyn. 

Yksittäisellä hyvinvointialueella on oikeus lisärahoitukseen, jos rahoituksen taso ei muutoin turvaa riittävien sote-palvelujen sekä pelastustoimen palvelujen saatavuutta. Lisärahoituksen kustantaa valtio. Sitä koskevaan päätökseen voidaan sisällyttää palvelujen vaikuttavuutta, laatua, määrää tai järjestämisen tehokkuutta koskevia ehtoja. Toistuva lisärahoitus voi johtaa arviointimenettelyn käynnistämiseen.

Vaikutukset valtionosuusjärjestelmään ja kuntien talouteen 

Uudistuksessa on tarkoitus siirtää kuntien kustannuksia ja tuloja koko maan tasolla saman verran, mutta kuntakohtaisesti siirtyvien kustannusten ja tulojen välillä voi olla suuriakin eroja. Peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmä säilyisi perusrakenteeltaan nykyisen kaltaisena, mutta rahoitusperiaatteen toteutumisen turvaamiseksi rajattaisiin ja tasattaisiin uudistuksessa syntyviä kuntakohtaisia muutoksia useilla keinoilla. 

Verotuloihin perustuvan tasauksen osalta tasausvähennyksen prosenttia alennettaisiin kiinteään 10 prosenttiin, mikä pienentäisi pääkaupunkiseudun kunnilta vähennettävää määrää yli puolella miljardilla eurolla. Valtionosuusjärjestelmän määräytymistekijät säilyisivät pääosin ennallaan. Järjestelmään lisättäisiin viime vaalikauden mallin tapaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin ja lausuntopalautteen perusteella uusi asukasluvun kasvusta palkitseva kriteeri. Verotukseen tehtävät muutokset parantaisivat hieman kunnallisveroprosentin yksikkötuottoa. 

Uudistuksen omaisuusjärjestelyistä voi aiheutua kunnille kustannuksia, joihin kunnat eivät voi itse vaikuttaa. Tämän vuoksi esitykseen sisältyy perustuslakivaliokunnan edellyttämä kompensaatiosääntely. Omaisuusjärjestelyihin liittyvää, kunnille aiheutuvista kustannuksista maksettavan kompensaation rajaa alennettiin lausuntokierroksen perusteella 0,7:stä 0,5 veroprosenttiyksikköön.  

Suuret muutokset edellyttävät siirtymäkauden järjestelyitä

Uusi rahoitusmalli muuttaa aina alueiden välisiä suhteita. Valtionosuusjärjestelmäuudistukset ovat perinteisesti olleet kuntien välistä nollasummapeliä (tai lähellä sitä). Muutokset negatiiviseen suuntaan koetaan kunnissa yleensä hankaliksi, koska ne ovat kunnan keskipitkän aikavälin taloussuunnittelussa odottamattomia. Siksi rahoitusjärjestelmän muutoksia on perinteisesti rajattu tietyn siirtymäkauden ajan – näin myös valmisteilla olevassa uudistuksessa. Siirtymäjärjestelyitä on tarkennettu lausuntopalautteen perusteella. Toisaalta on muistettava, että uudistuksella haetaan myös muutosta, joten muutosten rajaaminen nollaan ei ole perusteltua. 

Sote-uudistuksen ei ole tarkoitus muuttaa kunnan talouden tasapainotilaa. Järjestelmämuutoksen tasauksella turvataan uudistusta edeltävä taloudellinen tilanne uudistuksen voimaantulovuonna. Tämän jälkeen muutoksen asukaskohtaisesti laskettuja euromääräisiä vaikutuksia rajoitetaan. Muutos voisi olla enintään +/- 60 euroa asukasta kohden viiden vuoden aikana. Enimmäismuutoksen ylittävä osuus aiotaan tasata toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella. 

Lausuntopalautteessa kannatettiin laajasti siirtymätasauksen rajaamista nollaan euroon asukasta kohden. Jos näin meneteltäisiin, se tarkoittaisi siirtymävaiheen tilanteen betonoimista. Kunnan talouden tilaan voivat vaikuttaa myös kertaluontoiset tapahtumat. Muutosten rajaaminen nollaan tarkoittaisi myös sitä, että määräytymistekijät eivät enää reagoisi kunnan väestörakenteen muutoksiin ja sitä kautta kunnan saamaan valtionosuuteen. Isot siirtymätasaukset heikentävät laskennallisen järjestelmän toimivuutta ja vaikeuttavat myös tulevien valtionosuusuudistusten toteuttamista. 

Hyvinvointialueiden ehdotettu rahoitusmalli merkitsisi suuria eroja alueiden laskennallisen rahoituksen ja kunnilta siirtyvien kustannusten välillä. Viimeisimpien laskelmien mukaan asukaskohtaiset erot vaihtelisivat lähes -300 eurosta +400 euroon. Siirtymistä laskennalliseen rahoitusjärjestelmään ehdotetaan helpotettavaksi seitsemän vuoden siirtymäkaudella ja portaittaisella, vuodesta 2029 järjestelmään pysyvästi jäävällä enimmäismuutoksen rajoittimella. 

Uudistuksen voimaantulovuonna muutos on tarkoitus rajata nollaksi, jolloin hyvinvointialueen yleiskatteinen rahoitus vastaa alueen kuntien sote- ja pelastustoimen kustannuksia täysimääräisesti. Voimaantulovuoden jälkeen muutos suhteessa nykytilaan nousee asteittain kohti enimmäismäärää. 

Siirtymätasauksen määrä määräytyy poikkileikkauspisteen tilanteen mukaisesti ja pysyy reaalisesti samana. Samanaikaisesti hyvinvointialueiden rahoituksen kokonaismäärä kasvaa vuosittain palvelutarpeen ja kustannustason nousun myötä.

Pitkän aikavälin vaikutukset määräytyvät rahoitusmallin dynamiikan kautta

Vaikka sote-rahoitusmallilla on voimaan tullessaan suuri vaikutus kuntien ja hyvinvointialueiden talouteen, kuntien ja hyvinvointialueiden pitkän aikavälin pärjääminen ei määräydy yksinomaan uudistuksen voimaantuloajankohdan perusteella. 

Koska sote-uudistuksen rahoitusvaikutuksissa pyritään siihen, että yksittäistä kuntaa koskeva muutos olisi rajallinen, on tärkeää, että kunnan talous on kunnossa jo ennen uudistuksen voimaantuloa. Uudistus ei sinällään pelasta minkään kunnan taloutta. 

Kunnan talouden kannalta olennaisin kysymys on jatkossakin työllisyyden ja verotulojen kehitys. Uudistus muuttaa verorahoituksen (verotulot ja valtionosuudet) kuntakohtaisia suhteita, joten myös valtionosuuksien kehityksellä on monen kunnan kannalta jatkossa nykyistä suurempi merkitys. 

Monen nykyisellään valtionosuusriippuvaisen kunnan valtionosuudet saattavat puolestaan jäädä nykyistä pienemmäksi rahoituseräksi. Valtionosuusjärjestelmä sisältää jatkossakin nykyisen kaltaisen väestödynamiikan esimerkiksi ikäluokka- ja vieraskielisyystekijöiden osalta. Erityisesti valtionosuusjärjestelmä jakaa rahaa 0–15-vuotiaiden ikäluokkakriteerin perusteella. 

Kunnan ja erityisesti kasvavien kaupunkien investointikyvyn riittävyyden näkökulmasta olennaista on kunnan kyky tuottaa tulorahoitusta uudessa tilanteessa. Uudistuksen jälkeisen pärjäämisen kannalta relevantti kysymys on, olisiko kunta menestynyt kuntapohjaisessa mallissa sote-menojen kasvupaineiden ja pitkän aikavälin oletetun verotulokehityksen ja valtionosuusjärjestelmän kanssa paremmin kuin niitä ilman. Tähän monenlaista dynamiikkaa sisältävään kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta, eikä sitä ole helppo mallintaa. 

Sote-tehtävien myötä kunnilta siirtyvät pois kustannukset, joissa nousupaine on selkeästi suurin. Lisäksi taloudenhoitoa helpottaa se, että nykyisellä veroprosentin tuotolla rahoitetaan puolet pienempää budjettitaloutta. Toisaalta kunnan rahoituksen yleiskatteellisuuden kapeneminen pienentää kunnan sopeutusvaraa – etenkin jos sitä on nykyisellään ollut juuri sote-palveluissa. Suuri merkitys kunnan tulevaisuuden liikkumavaran kannalta on myös sillä, minkälainen investointitarve ja velkataakka kunnalla on. 

Hyvinvointialueiden rahoituksen osalta on niin ikään huomioitava, että väestönkasvu näkyy dynaamisesti rahoituksessa. Väestönkasvu hyödyttää hyvinvointialuetta asukasperusteisen kriteerin lisäksi myös esim. tarvekertoimen kautta, jonka mukaan jaettava rahasumma määräytyy aina perushinnan, tarvekertoimen ja asukasmäärän tulona. Eli jos alueen väestömäärä kasvaa, myös tämän kriteerin kautta saa enemmän rahaa. 

Sote-rahoitusmallia ja kuntien rahoitusmallia on kehitettävä jatkuvasti 

Sekä hyvinvointialueiden että kuntien rahoituksen ja tehtävien tasapainoa on seurattava, analysoitava ja tarvittaessa korjattava tiheästikin uudistuksen voimaantulon jälkeen. 

Kuntien valtionosuusjärjestelmään kohdistuvista odotuksista on todettava, että jäljelle jäävällä rahamäärällä ei ole mahdollista korjata kaikki ongelmia jatkossakaan. Kuntien tulevaisuutta onkin syytä lähestyä kokonaisvaltaisemmin: kyse on rahoituksen, tehtävien, rakenteiden, ohjauksen ja sääntelyn muodostamasta kokonaisuudesta. Hallitus päätti syksyn 2020 budjettiriihessä tällaisen työn käynnistämisestä. 

Hyvinvointialueiden rahoituksessa mallin tarvetekijöitä olisi lakiesityksen mukaan tarkasteltava enintään neljän vuoden välein. Palvelutarvekerrointa pyritään jatkossa kehittämään niin, että se huomioisi vielä nykyistä paremmin olosuhdetekijöitä, kuten palkka- ja kiinteistökuluja sekä esimerkiksi eriytymistä ja asunnottomuutta. Erityisesti alkuvuosina mallin kokonaisuuden toimivuuden analyysiin on panostettava perusteellisesti. 

Jani Pitkäniemi
ylijohtaja, osastopäällikkö, valtiovarainministeriö
@JaniPitkaniemi

Tanja Rantanen
finanssineuvos, yksikön päällikkö, valtiovarainministeriö
@tanja_rantanen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, rahoitusmalli

Kolumni: Hybridiuhkiin varauduttava myös rahoitusalalla

Torstai 12.9.2019 klo 9:26 - Erityisasiantuntija Jaakko Weuro

Toimiva rahoitusjärjestelmä ylläpitää talouden ja yhteiskunnan toimintaa, joten isku rahoitusjärjestelmän kriittisiin kohtiin saisi koko yhteiskunnan polvilleen. Suomi nostaa EU:n neuvoston puheenjohtajana rahoitusmarkkinoiden uudet uhat ja niiden torjunnan poliittisen tason keskusteluun.

Jäsenvaltioiden valtiovarainministerit ja keskuspankkien pääjohtajat keskustelevat aiheesta epävirallisessa kokouksessaan Helsingissä 13.–14. syyskuuta.

Kyberhyökkäyksiä, painostusta ja virheellistä tietoa

Hybridiuhissa valtiolliset tai valtioista riippumattomat toimijat käyttävät eri menetelmiä koordinoidusti saavuttaakseen tietyn tavoitteen ilman, että kynnys sotatilan julistamisesta ylittyy. Uhkiin voi sisältyä erilaisia pakottavia ja turvallisuutta vaarantavia toimia sekä perinteisiä ja uusia menetelmä, jotka voivat olla diplomaattisia, sotilaallisia, taloudellisia ja teknisiä.

Hybriditoimia ovat esimerkiksi tietoverkkohyökkäykset sekä virheellistä tietoa ja yhteiskunnallista levottomuutta levittävät kampanjat. Toimilla voidaan pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnan kriittisiin järjestelmiin, kuten energiansaantiin tai tietoliikenneyhteyksiin.

Tietoliikenneyhteydet haavoittuvia

Hybridivaikuttaminen voi kohdistua myös rahoitusmarkkinoihin. Rahoitusmarkkinat ovat haavoittuva kohde, koska ne nojautuvat reaaliaikaisiin kansainvälisiin tietoliikenneyhteyksiin ja -järjestelmiin sekä yleisön luottamukseen.

Hyvin suunniteltu ja kohdistettu isku rahoitusjärjestelmän kriittisiin kohtiin saa koko yhteiskunnan polvilleen. Lyhyetkin häiriöt voivat aiheuttaa suuria taloudellisia vahinkoja ja lietsoa pelkoa.  

EU on tunnistanut rahoitusjärjestelmän toimivuuden yhdeksi kriittiseksi alueeksi hybridiuhkien torjunnan strategisessa kehyksessä. Jäsenmaat eivät kuitenkaan ole aiemmin keskustelleet asiasta poliittisella tasolla ja toimet ovat keskittyneet parantamaan teknisen tason tietojenvaihtoa kyberuhista.

Infrastruktuuri suojattava

Hybridiuhkien torjunta kytkee yhteen sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden, joten tarvitsemme tiivistä yhteistyötä monien eri alojen viranomaisten kesken. Suomen aloite hybridiuhkiin varautumisesta rahoitusalalla on osa laajempaa kokonaisuutta, jota käsitellään useissa puheenjohtajakauden ministerikokouksissa. Kyseessä on yksi Suomen kauden painopisteistä.

Meidän on tärkeää suojata Euroopan kriittinen infrastruktuuri, jotta voimme torjua hybridiuhkia. Tässä työssä pitää huomioida myös rahoitusmarkkinat. Toisaalta myös rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta on keskeistä, että hybridiuhat tunnistetaan valvonnassa, sääntelyssä ja markkinatoimijoiden riskienhallinnassa.

Jaakko Weuro

Erityisasiantuntija, Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa

jaakko.weuro(at)formin.fi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kyperhyökkäys, hybridivaikuttaminen, rahoitusjärjestelmä

Kolumni : Onnistunut toimeenpano minimoi muutosriskit

Tiistai 20.3.2018 klo 11:22 - Anu Vehviläinen, Kunta- ja uudistusministeri

Kuvahaun tulos

Kuva: Valtioneuvosto

Parin viime viikon aikana on julkisuudessa nostettu esiin väitettä, että maakunta- ja sote-uudistus tarkoittaisi aloitusvuonnaan 2020 arviolta 300 miljoonan euron leikkausta Uudenmaan sote-palveluihin ja että nämä leikkaukset myöhemmin kasvaisivat jopa miljardiin euroon. On luotu mielikuvaa, että tulossa on väistämättä terveysasemien sulkemisten vyöry esimerkiksi Helsingissä.

Väitteiden ja lukujen taustat löytyvät Uudenmaan maakunnan tekemästä riskianalyysista. Siinä on käyty läpi Uudenmaan maakunnan perustamiseen ja toimintaan liittyviä rahoituksellisia riskejä. Sittemmin luvut ovat lähteneet elämään omaa elämäänsä. Suosittelen lukemaan analyysin laatineen Espoon sosiaali- ja terveystoimen talous- ja hallintojohtajan Markus Syrjäsen kirjoituksen Alueuudistus.fi-sivuilta. Blogissaan hän avaa sitä, mistä asiassa oikeasti on kyse. Syrjänen toimii myös Uudenmaan maakunnan valmistelun budjettijohtajana.

Julkisessa keskustelussa on mennyt osin puurot ja vellit sekaisin. Rahoitus ei ole leikkautumassa, mutta riskit on valmistelussa huomioitava. Monet näistä riskeistä sisältyvät nykyäänkin kuntien toimintaan. Toisaalta Suomessa on onnistuneesti rakennettu jo useita maakunnallisia sote-järjestäjiä. Uudenmaan mittaluokka on toki aivan omansa. Uudistukset myös usein aiheuttavat kertaluonteisia muutoskustannuksia.

On syytä korostaa sitä, että uudistuksen taloudellinen tavoite on kustannusten kasvun hillintä tulevalla vuosikymmenellä. Tämä tarkoittaa sitä, että maakuntien on onnistuttava kehittämään toimintaansa nykyistä 190 sote-järjestäjää paremmin. Onnistuessaan tämä tarkoittaa sitä, että palveluja heikentäviä toimia ei tarvita.

Maakuntien rahoitus määräytyy eduskunnan käsiteltävänä olevan maakuntien rahoituslain mukaisesti, käytännössä maakuntien asukkaiden palvelutarpeen perusteella. Yli 80 % rahoituksesta perustuu asukkaiden ikärakenteeseen, sairastavuuteen ja muihin sote-palvelutarpeisiin. Näiden lisäksi muun muassa asukastiheys ja vieraskielisten määrä vaikuttavat rahoituksen määräytymiseen.

Uudenmaan osalta rahoitusperiaatteet näyttävät olevan sikäli tasapainossa, että maakunta lähtee viimeisimpien laskelmien mukaan 2020-luvulle budjettirahoituksella, jolla kunnat ovat tehtäviään nyt hoitaneet. Uudellemaalle ei siis kohdistu rahoitusmuutoksesta johtuvaa leikkauspainetta. Kaikilla muilla maakunnilla tilanne ei ole tuoreimpien rahoituslaskelmien perusteella yhtä hyvä.

Vuoden 2020 rahoitus perustuu vuosien 2018 ja 2019 kuntien sote-käyttömenojen keskiarvoon. Seuraavat päivitetyt maakuntakohtaiset laskelmat saadaan huhtikuussa.

Pitääkö Uudenmaan 300 miljoonasta olla huolissaan? Kyllä siltä osin, että riskianalyysi on erityisen tärkeää pitää mielessä maakunnan omassa muutosvalmistelussa.

Miten esimerkiksi maakunnan hallinto järjestetään mahdollisimman kustannustehokkaasti? Tai miten palkkaharmonisaatio toteutetaan? Otetaanko maakunnassa käyttöön nykyisten kuntien tehokkaimmat toimintatavat? Miten ICT-uudistukset toteutetaan siten, että saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman pienin muutoskustannuksin? Kaikki nämä ovat kysymyksiä, joihin maakuntien on valmistelutyössä ja toiminnan käynnistymisen jälkeen vastattava. Sitä työtä sadat valmistelijat tekevät maakunnissa paraikaa.

Myös meidän hallituksessa ja eduskunnassa tulee huomioida nämä riskit, ja mahdollistaa siten suuren uudistuksen onnistunut toimeenpano. Iso vastuu maakuntatason konkreettisista päätöksistä on ensimmäisillä vuoden 2019 alussa aloittavilla maakuntavaltuustoilla.

Anu Vehviläinen

Kunta- ja uudistusministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, rahoitus, leikkaukset, uusimaa