Blogit / Kolumnit

Kolumni: Ongelmallinen kolmiosuhde - perusturva, asumistuki ja toimeentulotuki

Torstai 21.1.2021 klo 11:42 - Pasi Moisio

Asumistuki ja toimeentulotuki ovat osa monen pienituloisen tai perusturvan varassa olevan kotitalouden toimeentuloa. Perusturvaetuudet ja asumistuki on tarkoitettu kattamaan normaalit jokapäiväiset menot, kun taas toimeentulotuen tehtävä on täydentää niitä yllättävissä tilanteissa ja erityisissä menoerissä. Toimeentulotuesta on kuitenkin muodostunut perusturvan ja asumistuen pitkäaikainen täydentäjä. Tämä on yksi keskeinen sosiaaliturvan rakenteellinen ongelma. 

Perusturvaetuudet turvaavat toimeentulon niille, joilla ei ole työhistorian puutteen vuoksi oikeutta ansioturvaan. Perusturvaetuudet ovat yksilöllisiä etuuksia. Ne myönnetään ilman tarveharkintaa, kunhan syy kyvyttömyyteen hankkia toimeentulo työmarkkinoilta täyttyy: sairaus, työttömyys, työkyvyttömyys, lapsen saanti tai vanhuus. Työmarkkinatuen suomalainen erikoisuus on, että sen kestoa ei ole rajattu. Useimmissa maissa työmarkkinatuen tehtävää hoitaa toimeentulotuki. Joskus myös opintotuki, kotihoidontuki ja toimeentulotuki luetaan osaksi perusturvaa, ja perusturvan käsitteen käyttö onkin häilyvää. Perusturvan tasosta käydään jatkuvaa keskustelua ja perusturvan riittävyydestä tehdään lakisääteisen arviointi joka neljäs vuosi. (1)

Asumistuki on tarkoitettu pitkäkestoiseksi tueksi pitämään pienituloisten kotitalouksien asumiskustannukset kohtuullisena heidän tuloihinsa nähden. Tämän vuoksi asumistuki on kotitalouskohtainen ja tarvearvioitu: kotitalouden tulot, koko ja asuinkunnan vuokrataso vaikuttavat tukeen.  Pitkäkestoisena tukena asumistukeen on rakennettu kannusteet sekä työntekoon että kohtuuhintaiseen asumiseen. Kohtuuhintaiseen asumiseen kannustavat tiukat vuokrakatot ja asumismenojen omavastuu. Kannustimia työntekoon luovat loiva tulovähenteisyys ja suojaosat, joiden vuoksi asumistukea voi saada yhdessä pienten työtulojen kanssa. Työnteon kannustimia on haluttu määrätietoisesti parantaa, mikä on osaltaan kasvattanut asumistuen menoja ja saajien määrää.

Toimeentulotukea ilman kohtaamista

Sosiaaliturvalainsäädäntöön ei voida kirjoittaa kaikkia inhimillisen elämän tilanteita ja tarpeita. Siksi kaikissa kattavan sosiaaliturvan maissa on toimeentulotukea muistuttava etuus. Sen myöntämiseksi sosiaalityöntekijä selvittää, miksi kotitalouden tulot eivät riitä elämiseen. Työntekijä voi käyttää enemmän tai vähemmän tapauskohtaista harkintaa tuen myöntämisessä. Suomessa Kelan perustoimeentulotuki kuitenkin myönnetään ilman sosiaalityöntekijän tapaamista. Pääosin netin kautta myönnetyssä Kelan toimeentulotuessa tapauskohtainen harkinta on korvautunut käytännössä asumistuen myöntämistä muistuttavalla tarvearvioinnilla, joka perustuu kotitalouden tulotietoihin ja Kelan euromääräisiin ohjeistuksiin korvattavista menoista. Toimintatapa on kansainvälisesti poikkeuksellinen.  

Verkossa haettava toimeentulotuki on helpottanut niiden asiakkaiden asiointia, joilla toimeentulotuen tarpeeseen ei liity elämänhallinnan ongelmia ja joilla on riittävät resurssit verkossa tapahtuvaan asiointiin. Osa tuensaajista tarvitsisi myös sosiaalityön palveluja. Heidän tarpeensa ei välttämättä tule ilmi verkkoasioinnin aikana. Toimeentulotuki nykymuotoisena järjestelmänä tarkoittaa käytännössä sitä, että asiakkaalla ei ole velvoitetta tavata sosiaalityöntekijää toimeentulotuen saannin ehtona. Kun velvoitteita tapaamiseen ei ole, ei välttämättä onnistu esimerkiksi sen selvittäminen, miksi ihminen ei pysty hankkimaan omaa elantoaan. 

Toimeentulotuen kaavamaistumisen tahattomia seurauksia

Toimeentulotuen ja sosiaalityön eriytyminen alkoi Suomessa jo 1990-luvulla suurimmissa kaupungeissa ns. etuuskäsittelyn synnyn myötä ja huipentui vuonna 2017 toimeentulotuen Kela-siirtoon. Toimeentulotuen ”automatisoitumisen” tahattomana seurauksena siitä on tullut pienituloisimpien kotitalouksien asumistuen jatke, sillä toimeentulotuki korvaa asumistukea enemmän ja korkeampia asumismenoja. Asumismenot korvataan toimeentulotuessa käytännössä täysimääräisenä vähintään kunnan keskimääräiseen vuokratasoon saakka.  

Toimeentulotuen kaavamaistuminen ja muuttuminen pitkäaikaiseksi tueksi pahentaa myös kannustinongelmia. Toisin kuin työmarkkinatuessa, toimeentulotuessa on vain vähän kannustimia työntekoon, koska se on tarkoitettu tilapäiseksi tueksi yllättäviin tai erityisiin menoihin. Viimesijaisena tukena toimeentulotuki ei ole vastikkeellista eikä sitä voida sanktioinnin vuoksi evätä esimerkiksi työstä kieltäytymisen vuoksi, ainoastaan alentaa määräajaksi. 

Umpikuja vai tulevaisuuden sosiaaliturva? 

Sosiaaliturvakomitea on määritellyt perusturvan, asumisen tukien ja toimeentulotuen muodostaman kolmion yhdeksi neljästä sosiaaliturvan keskeisestä ongelmakokonaisuudesta.  Sosiaaliturvakomitean jaostot yhdessä tutkijaverkoston kanssa tuottavat ongelmakokonaisuudesta selvityksen kevään aikana. STM:ssä työskentelee myös toimeentulotukilain uudistamista valmisteleva työryhmä, joka julkaisee loppuraporttinsa touko-kesäkuussa 2021. Työryhmän tehtävänä on antaa esitys siitä, kuinka toimeentulotukea uudistetaan jo tällä hallituskaudella.

Komitean pohdittavaksi tulee kevään aikana isoja sosiaaliturvan rakenteisiin ja arvovalintoihin meneviä kysymyksiä. Suomen kaavamainen perustoimeentulotuki istuu huonosti perinteiseen jakoon sosiaalivakuutuksesta ja sosiaaliavustuksesta. Kumpaan suuntaan toimeentulotuen roolia halutaan viedä, vai halutaanko kaavamaisesta toimeentulotuesta kehittää jotain kokonaan uutta? Helppoja ratkaisuja toimeentulotuen pitkäkestoisuuteen ei ole. Perusturvan ja toimeentulotuen päällekkäisyyden ongelma kietoutuu asumismenoihin ja niiden korvauksiin. Asumisen ja sen tukien ongelmien ratkaiseminen vaatii laajempaa asuntopoliittista keskustelua ja toimia.

Tunnettua sanontaa siteeraten, siitä on lähdettävä että tähän on tultu. Olemmeko maalanneet itsemme nurkkaan, josta on vaikea peruuttaa? Vai olemmeko tulevaisuuden sosiaaliturvan edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä? Suomi on jo asunnottomuuden torjunnan mallimaa maailmassa, mitä selittää osaltaan se, että käytännössä toimeentulotuki turvaa kaavamaisesti myös oikeuden omaan asuntoon. Voimme olla myös tulevaisuuden sosiaaliturvan mallimaa, jos meillä on malttia ja viisautta löytää tasapainoinen ja ennakkoluuton kompromissi ristiriitaisten tavoitteiden kesken. 

(1) Miksi Suomen perusturvan taso on jatkuvasti Euroopan neuvoston erikoissyynissä? Tervola, J; Ilmakunnas, I; Moisio, P (2019-04-09) http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019110636865

Pasi Moisio

Sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perusturva, sosiaaliturva, ongelmat

Kolumni : Oikeudenmukaisuus- ja työllisyysriihi puitu

Tiistai 17.4.2018 klo 16:47 - Pääministeri Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

                Kuva: Valtioneuvosto

Hallituksen kehysriihineuvottelut pidettiin viime viikolla tilanteessa, jossa Suomen talous kasvaa ripeästi. Kasvu on laaja-alaista ja se näkyy kaikkialla Suomessa. Yhä useampi suomalainen on saanut töitä. Työllisyyslukemat ovat korkeimmat vuosikymmeniin. Työllisyys kehittyy koko maassa ja investointeja tehdään runsaasti.

Vahva työllisyys on kestävin keino sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden vahvistamiseksi. Hyvinvointiyhteiskuntamme kestävyys perustuu siihen, että omasta toimentulostaan voivat huolehtia kaikki ne, joilla siihen on mahdollisuus.

Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita, jossa on pienet tuloerot. Olemme hallituksessa kiinnittäneet erityisen paljon huomioita siihen, että kaikki pysyvät mukana. Teetimme ulkopuolisen tutkimuksen saadaksemme tietoa siitä, miten hallituksen politiikka on vaikuttanut tuloeroihin. Tutkimuksen mukaan tuloerot eivät ole tällä kaudella nousseet ja poikkeuksellisen hyvä työllisyyskehitys on toiminut tulppana eriarvoisuuskehitykselle.

Silti kaikilla suomalaisilla ei mene hyvin. Esimerkiksi perustusturvan varassa elävät eivät ole päässeet riittävästi osallisiksi talouskasvun tuomasta hyvästä.

Asetin reilu vuosi sitten professori Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmän erittelemään suomalaista eriarvoisuutta. Työryhmä esitti maaliskuussa hallitukselle monipuolisen keinovalikoiman eriarvoisuuden vähentämiseksi. Työryhmän puheenjohtaja nosti erikseen esille 12 sellaista esitystä, jotka olisivat toteutettavissa vielä tällä vaalikaudella. Kehysriihessä paneuduimme näihin esityksiin huolella ja valtaosaan niistä pystyimme vastaamaan hyvin konkreettisilla panostuksilla.

Keskustalla oli kehysriihessä kaksi avainkysymystä, joiden mukaan tarkastelimme kaikkia arvovalintoja: miten tämä ratkaisu tukee sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja miten tämä vahvistaa työllisyyttä.  Saimme mielestäni molempia tavoitteita edistettyä hyvin, ottaen huomioon tiukan taloudellisen raamin.

Kaikkein pienimpiä sairaus-, äitiys-, vanhempain -ja kuntoutusrahoja nostetaan työmarkkinatuen kanssa samalle tasolle. Korotus on kuukausitasolla noin 80 euroa. Takuueläkettä nostetaan jo kolmannen kerran tällä vaalikaudella. Nämä ovat merkittäviä oikeudenmukaisuustekoja ja selkeä keskustalainen linjaus: pidämme aina heikompiosaisten puolta.

Teimme monia muitakin oikeudenmukaisuustekoja. Lääkkeiden vuosiomavastuurajaa alennetaan ja varhaiskasvatukseen luodaan määräraha, jolla tuetaan erityisen haasteellisella alueella olevien päiväkotien laatua. Vähävaraisille toisen asteen opiskelijoille luodaan opintotukeen oppimateriaalilisä. 

Hallitus kiinnitti Saaren työryhmän tavoin paljon huomiota myös ylivelkaantuneisiin. Velkaantuneita ihmisiä olisi pystyttävä auttamaan ennen kuin heidän tilanteensa pääsee pahenemaan kohtuuttomaksi.  Asunnottomien tilannetta parannetaan lisäämällä resursseja ensisuojien korjaamiseen ja asuntojen hankkimiseen. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoa tuetaan lisää.

Riihessä päätimme myös merkittävistä panostuksesta osaamiseen ja koulutukseen. Satsaamme työikäisten osaamisen uudistamiseen, jotta voimme varmistaa osaavan työvoiman riittävyyden vahvassa kasvutilanteessa.

Kehysriihessä hallitus myös totesi, että sen kunnianhimoiset talouspoliittiset tavoitteet ovat jo täyttyneet tai täyttymässä. Vaalikauden alussa tuntui, että hallitus oli ainut, joka uskoi näiden menevän maaliin. Teimme yhdessä ”mahdottomasta” mahdollisen.

Hyvin kunnianhimoisena pidetty 72 prosentin työllisyysastetavoite näyttää toteutuvan. Hallitusohjelman tavoite 110 000 työllisestä on saavutettavissa. Työllisten määrä on kasvanut hallituskauden alusta 87 000:lla.

Kokonaisveroaste kääntyi laskuun 2017. Julkisen talouden velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen taittui jo vuonna 2016. Velkasuhde jatkaa laskuaan lähivuosina. Velaksi elämisen loppuminen on uskottavasti näköpiirissä.

Hallituskauden alussa hallitus paini sen kanssa, että Suomessa ei ollut avoimia työpaikkoja työttömille. Nyt ongelma on toisenlainen. Avoimia työpaikkoja on ennätysmäärä, mutta osaajia niihin ei tahdo löytyä. Hallitus tarttui tähän parantamalla työttömien mahdollisuutta opiskella omaehtoisesti sekä vahvistamalla täydennys- ja muuntokoulutusta. Myös työvoimapalvelut saavat lisärahaa, jotta ne voivat parantaa palveluitaan työnhakijoille ja yrityksille.

Teimme mitä lupasimme, laittaa Suomen talouden kuntoon ja lopettaa velaksi elämisen. Yhtenäisyys on ollut suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Keskustalle on tärkeää, että suomalaiset voivat jatkossakin tuntea olevansa samassa veneessä, tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Siksi tämä riihi oli meille sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja työllisyyden riihi.

Juha Sipilä
pääministeri
Keskustan puheenjohtaja 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työllisyys, kehysriihi, oikeudenmukaisuus, perusturva