Blogit / Kolumnit

Kolumni: Iäkkäiden ihmisten asumiseen tarvitaan useita vaihtoehtoja

Torstai 20.2.2020 klo 15:22 - Ministeri Kiuru

ministerikiuru.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Iäkkäiden ihmisten asumisen ja palvelujen ratkaisut ovat puhututtaneet jo pitkään. Julkisessa keskustelussa on muun muassa esitetty huoli hoitajien riittävyydestä kotihoitoon, kun vanhuspalvelulakiin ehdotettu ympärivuorokautista tehostettua palveluasumista ja laitoshoitoa koskeva henkilöstömitoitus tulee voimaan.

On ymmärrettävää kysyä, vaikuttaako henkilöstömitoituksen säätäminen muiden palvelujen kehittymiseen.

Lainsäädännössä ei kuitenkaan ole ehdotettu säädettäväksi palvelurakenteesta ts. eri palvelumuotojen peittävyydestä ja siten henkilöstön jakautumisesta eri palveluihin. Esimerkiksi tehostettua palveluasumista ei ole asetettu erityisasemaan suhteessa kotihoitoon tai muihin palveluihin. Kunta päättää aina palvelujen järjestämistavan perustuen palvelutarpeiden selvittämiseen ja sen pohjalta tehtyyn asiakassuunnitelmaan.

Kotona asumista tukevat myös hyvät asunto- ja kaavoitusratkaisut

Palvelujen järjestäminen lähtee aina iäkkään henkilön yksilöllisistä tarpeista. Niiden pohjalta arvioidaan, millainen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kokonaisuus tarvitaan tarpeisiin vastaamiseksi.

Jatkossa velvoite RAI-arviointijärjestelmän käyttöön tuo lisää tietopohjaa, vertailtavuutta ja yhdenvertaisuutta palvelutarpeiden arviointiin. Se mahdollistaa jatkossa palvelujen toteuttamisen yksilöllisten tarpeiden mukaan yhdenvertaisesti, kun kaikilla on käytössä sama toimintakyvyn arvioinnin välineistö.

Kunnat ovat merkittävässä roolissa, kun mietitään iäkkäiden henkilöiden asumisen ja palvelujen järjestämistä ja sen erilaisia vaihtoehtoja.

On muistettava, että iäkkäiden ihmisten kotona asumisen tukeminen ei ole vain sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävä. Siihen tarvitaan laajaa tukea kaikilta toimijoilta ja tiivistä yhteistyötä esimerkiksi asuntotoimen, kaavoituksen ja sosiaalitoimen kesken.

Kotihoito on vain osa kotona asumista tukevien palvelujen kokonaisuutta

Kotona asumista tukevat palvelut ovat laaja kokonaisuus, josta kotihoito on vain yksi osa. Haasteita on havaittu siinä, että asiakas ei todellisuudessa saa sitä palvelua, jonka tarve on todettu ja joka hänelle on luvattu kotihoidon päätöksessä ja asiakasmaksupäätöksessä.

Henkilöstö pitää mitoittaa siten, että se riittää toteuttamaan asiakkaiden tarvitsemat palvelut. Tämän velvoitteen toteutumista ollaan nyt vahvistamassa. On varmistettava, että kotona asumisen tueksi on riittävästi palveluja ja muuta tukea, jotta palvelujen puutteen vuoksi ei joudu muuttamaan kodistaan.

Toiseksi on havaittu selkeä tarve välimuotoisen asumisen kehittämiselle, jotta löytyy sopivia konsepteja niille, jotka eivät enää voi turvallisesti asua omassa kodissaan, mutta eivät tarvitse ympärivuorokautista tehostettua asumista. Välimuotoisessa asumisessa palvelut toteutetaan usein kotihoidon toimesta. Tavoitteena on, että palveluja voidaan lisätä asiakkaan tarpeen mukaan ilman, että se edellyttää asiakkaan muuttamista.

Erilaisia välimuotoisia asumismuotoja tarvitaan lisää niille asiakkaille, jotka hyötyvät yhteisöllisestä asumisesta, mutta eivät tarvitse tehostettua palveluasumista.

Hyvä esimerkki on iäkkäiden perhehoito, joka on lisääntynyt viime vuosina. Erityisesti omaan kotiin tulevista kiertävistä perhehoitajista on myönteisiä kokemuksia omaishoidon vapaapäivien järjestämisessä. Perhehoito voi olla mahdollisuus esimerkiksi maaseudulla, jossa maatalousyrittäjien kapasiteettia voi vapautua tähän.

Välimuotoisen asumisen lisääminen ei kuitenkaan voi olla keino säästää tarvittavasta tehostetusta palveluasumisesta. Sitä tulee olla riittävästi tarjolla niille, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista vahvaa tukea ja palvelua.

Kotihoito on tärkeää myös omaishoitoperheille

Iäkkäistä, pitkäaikaissairaista ja vammaisista omaisista huolehtiminen on osa satojen tuhansien suomalaisten arkea. Omaishoitajien ja muiden omaistaan tai läheistään säännöllisesti auttavien hyvinvointi ja jaksaminen ovat koko yhteiskunnan kannalta inhimillisesti ja taloudellisesti merkittäviä asioita.

Omaishoitoa kehitetään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus –ohjelmassa. Painopisteenä on omaishoitoa tukevat palvelut, kuten omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset ja omaishoitajien vapaan pitämistä mahdollistavien sijaisvaihtoehtojen kehittäminen.

Vuosille 2020 – 2022 omaishoidon kehittämiseen ja kotihoidon resurssien turvaamiseen on varattu yhteensä 65 miljoonaa euroa. Omaishoidon kehittämisen osuus tästä on noin kolmannes.

Vuodesta 2023 lähtien kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen on varattu 45 miljoonan euron lisäys omais- ja kotihoitoon. Omaishoidon ja kotihoidon resursseja on järkevää tarkastella yhdessä, sillä kotihoito on tärkeä tuki monille omaishoitoperheille.

Krista Kiuru
perhe- ja peruspalveluministeri

Iäkkäiden palvelut
Henkilöstömitoitus iäkkäiden henkilöiden tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ikäihmiset, palvelut

Mielenterveyden häiriöihin liittyvä häpeä vähenee - koko yhteiskunta hyötyy

Maanantai 18.11.2019 klo 16:57 - Kirsi Varhila

Mielenterveysbarometrin mukaan 38 prosenttia mielenterveyshäiriöitä sairastavista koki tulevansa leimatuksi vuonna 2010. Seitsemän vuotta myöhemmin luku oli jotakuinkin sama. Onneksi merkkejä muutoksesta on nähtävissä, sillä leimautumisesta seuraa monia haittoja.

Jos mielenterveyden häiriöiden leima eli stigma ei vähene, hoitoa tarvitsevat eivät hae apua ajoissa. He saattavat viivytellä, kunnes tilanne vaikeutuu. Mielenterveyshäiriöitä sairastavat myös saavat erilaista kohtelua kuin muut. Tiedetään, että heidän fyysiset sairautensa hoidetaan muita huonommin. Erilaiset fyysiset oireet saatetaan tulkita mielenterveyshäiriöstä johtuviksi. Voi käydä myös niin, ettei tunnisteta ihmisen toimintakyvyn heikkenemistä ja siitä seuraavaa avun tarvetta palveluihin pääsemiseksi, mikä johtaa eriarvoistumiseen.

Mielenterveysongelmista kärsivän leimaaminen vaikuttaa myös palvelujärjestelmään, jossa se näkyy esimerkiksi rakenteellisena syrjintänä. On helpompi perustella tarve uudelle terveydenhuollon laitteelle kuin tarpeelle ottaa käyttöön psykososiaalista hoitoa. Jälkimmäistä voidaan helposti pitää vähemmän kiireellisenä ja vähemmän välttämättömänä tai mahdollisena korvata jollakin kevyemmällä ja halvemmalla tavalla. Näin palvelujärjestelmä eriarvoistaa ihmisiä.

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi Euroopan mielenterveyden toimintasuunnitelman vuonna 2013. Suunnitelmassa tunnistettiin, että monet mielenterveysongelmia sairastavat ihmiset välttelevät mielenterveyspalveluja leimautumisen ja syrjinnän vuoksi. Myös huonot kokemukset hoidon saatavuudesta tai sen riittävyydestä voivat estää hoidon hakemista. WHO:n toimintasuunnitelman mukaan palveluja on uudistettava tavoilla, joilla kasvatetaan sairastavien luottamusta hoidosta saatavaan apuun. Palvelujen rakenneuudistuksissa on toisin sanoen kiinnitettävä huomiota henkilöstön ammattitaitoon, hoidon riittävyyteen ja vaikuttavuuteen sekä sen varmistamiseen, että hoitoon on käyttäjien mielestä turvallista tulla. 

Suomessa on käynnissä sosiaali- ja terveyskeskusten kehittämisohjelma. Yksi sen tavoitteista on saada matalan kynnyksen mielenterveyshäiriöiden hoitoa nykyistä paremmin saataville.

Nuoret näyttävät tietä stigman vähentämisessä

Nuoret hakevat aiempaa enemmän apua mielenterveyshäiriöihinsä. Yhtenä selityksenä tähän pidetään sitä, että nuorten elämän vaatimukset kasvavat. Asiaa voi selittää myös se, että mielenterveyden pulmien häpeä on heidän keskuudessaan vähentynyt. Nuoret pystyvät puhumaan omista ja toistensa mielenterveydestä ja tietävät, että apua on tarvittaessa saatavilla.

Mielenterveyden pulmiin liittyvää häpeää ja leimaamista voidaan vähentää myös vahvistamalla nuorten ja nuorten parissa työskentelevien aikuisten mielenterveysosaamista ja mielenterveystaitoja. Mielenterveyden perusta rakentuu monella tapaa lapsuudessa ja nuoruudessa. Suuri osa elämän aikaisista psyykkisistä sairauksista puhkeaa lapsuuden ja nuoruuden aikana. Siksi nuorten hyvän mielenterveyden tukeminen on erityisen tärkeää. Sillä on vaikutusta koko elämän ajan. Hyvä mielenterveys parantaa mahdollisuuksia onnistua opinnoissa, työelämässä ja arjen elämässä. Yhteiskunnallisesti mielenterveys on merkittävä hyvinvoinnin osatekijä, ja se vaikuttaa paljon ihmisten työssä käyntiin ja työn tuottavuuteen sekä elämän mielekkääksi kokemiseen.

Kun mielenterveyspalveluja kehitetään niin, että ne ovat riittäviä ja laadukkaita, palvelujen käyttö lisääntyy. Se on hyvä asia. Tutkimusten mukaan hoidon laajentamisesta saatavat hyödyt nimittäin ylittävät yhteiskunnalle tulevat kustannukset yli kaksinkertaisesti. Mielenterveyshäiriöiden leiman vähentäminen on inhimillisen ulottuvuuden lisäksi tärkeää myös yhteiskunnalle koituvien kustannusten vähentämiseksi.

Kirsi Varhila
Kansliapäällikkö
Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielenterveys, häpeä, mielenterveyspalvelut

Kolumni:Sitovasta mitoituksesta vanhuspalvelulakiin on esitetty virheellistä tietoa

Sunnuntai 13.10.2019 klo 10:49 - Ministeri Kiuru

Kuvagalleria

Kuva:Laura Kotila / Valtioneuvoston kanslia

Vanhuspalvelulakiin ehdotettu henkilöstömitoitus on herättänyt vilkasta keskustelua viime päivinä. On kysytty, miksi puhutaan henkilöstömitoituksesta eikä hoitajamitoituksesta ja minkä takia muutos tulee voimaan niin myöhään.

Hoitajat selvästi suurin työntekijäryhmä vanhuspalveluissa

Lakiin ehdotettu henkilöstömitoitus koskee ensisijaisesti hoitajia. Suurin osa vanhustenhuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä työskentelevistä on hoitajia. Vuonna 2018 näiden yksiköiden työntekijöistä 74 prosenttia oli yksistään lähihoitajia ja perushoitajia.
 
Lakiluonnoksessa puhutaan hoitajamitoituksen sijaan vallitsevan lainsäädännön ja laatusuositusten tapaan henkilöstömitoituksesta. Laadukkaiden palvelujen turvaaminen edellyttää, että toimintayksikössä on riittävästi henkilöstöä, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat asiakkaiden palvelutarvetta. Tähän tarvitaan hoitajien lisäksi muitakin asiakastyötä tekeviä työntekijöitä, kuten asiakkaiden toimintakykyä ylläpitäviä geronomeja, fysio- ja toimintaterapeutteja tai kuntoutuksen ohjaajia. Siksi myös heidät voitaisiin laskea välittömän asiakastyön osalta mitoitukseen, kuten nytkin. Sen sijaan hoiva-avustajat huomioitaisiin enää siltä osin, kun he tekevät välitöntä hoivatyötä. Laitosapulaisia ei huomioitaisi enää ollenkaan välittömän asiakastyön piiriin, toisin kuin nyt, vaan työ olisi jatkossa vain tukipalvelua.
 
Tärkein muutos on se, että työntekijät voitaisiin laskea henkilöstömitoitukseen kuitenkin enää vain silloin, kun he tekevät välitöntä asiakastyötä. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi hoitajat saisivat enemmän aikaa asiakkaan kanssa tehtävään työhön, kun tukityöt pyykkäyksestä siivoamiseen eivät vie enää aikaa hoitotyöltä. Suositustasolla oleva nykyinen henkilöstömitoitus muuttuu siis aidosti sellaiseksi laajasti toivotuksi hoitajamitoitukseksi, jossa otetaan huomioon jatkossa vain todellinen välitön asiakastyö. Hoitajien nykyinen ”pyykkäys- ja siivousmitoitus” jää historiaan.

Julkisuudessa esiintyneet väitteet siitä, että mitoitus heikentyisi tulevaisuudessa juuri siksi, että siihen saisi lukea laajemmin mukaan henkilöstöryhmiä, yksiköiden johtotehtävissä olevia tai opiskelijoita kuin aikaisemmin, eivät pidä paikkansa. Päinvastoin, tältäkin osin mitoitus kiristyy.

Taakse jää nyt vanhuspalveluiden laatusuositusta vuonna 2017 tehtäessä vallinnut tahtotila. Silloin esitettiin kymmenien miljoonien säästöjä henkilöstörakenteen heikentämisen kautta toteutettavaksi. Vanhuspalveluiden kriisi on opettanut, että Suomella ei ole varaa leikata henkilöstömitoitusta, vaan parantaa sitä.

Tukipalveluille tarvitaan omat työntekijät

Välillistä tukipalvelutyötä ei enää laskettaisi mitoitukseen, mikä on muutos nykyiseen suosituksen laskentamalliin. Lakiluonnoksen mukaan tukipalvelutyötä olisi yksikön asiakkaiden huoneiden ja yhteisten tilojen päivittäinen, viikoittainen ja kuukausittainen siivous, ruoan valmistus ja sen laajamittainen lämmitys, sekä pyykki- ja kiinteistöhuolto. Myös yksikön vastuuhenkilön esimiestyö ja hallinnollinen työ olisi välillistä työtä, kuten nykyäänkin. Tukipalveluissa tarvitaan omaa ammattitaitoa, jotta voidaan turvata riittävä hygieniataso ja ruuan laatu.

On totta, että pitkällä juoksulla myös välillisen työn mitoituksesta tulee säätää lailla. Välittömän hoitotyön erottaminen välillisesti on kuitenkin niin iso muutos, että tällä hetkellä on vaikea arvioida, kuinka paljon enemmän tukipalveluiden mitoitus tulisi olla kuin valvontaviranomaisten suosittelema 0,1.

Jokainen vanhuspalveluyksikössä asuva ansaitsee laadukkaat palvelut

Tehostetun palveluasumisen yksikkö on iäkkäälle asukkaalle hänen kotinsa. Elämään siellä on hyvä sisältyä hoidon lisäksi myös muuta toimintaa, johon tarvitaan työntekijöiden monipuolista osaamista.

Tavoitteena on, että uudistuksen myötä iäkkäät asukkaat saavat laadukkaampia, yksilöllisempiä palveluja ja enemmän työntekijän aikaa. Samalla väljempi mitoitus ja työnkuva, jossa välillinen tukipalvelutyö on erotettu, helpottaa työntekijöiden kiirettä, työpainetta ja stressiä ja palauttaa työtä juurilleen. Asiakastyölle jää enemmän aikaa.

Yksikään yksikkö ei saa alittaa vähimmäismitoitusta

On väitetty, että mitoitus ei tule heti voimaan, vaan vasta vuonna 2023. Tämä ei pidä paikkansa. Sitova mitoitus tulisi voimaan 1.8.2020 alkaen, jolloin henkilöstömitoitus olisi vähintään 0,7 työntekijää asiakasta kohti. Silloin henkilöstömitoitukseen laskettaisiin vain välitöntä asiakastyötä tekevät.

Jotta henkilöstötarpeen kasvuun voidaan varautua, on suunniteltu siirtymäaikaa, jotta kunnat ja palveluntuottajat voisivat saada muutokset tehtyä hallitusti.

Siirtymäaikana 0,7 mitoituksen voisi alittaa vain, jos toimintayksikössä kyettäisiin huolehtimaan potilasturvallisuudesta ja palveluiden laadusta. Jokaisessa yksikössä pitäisi kuitenkin olla vähintään viisi työntekijää kymmentä asiakasta kohden. Siirtymäajalla olisi erityisen tärkeää, että valvonta toimii, ja laiminlyöneille on nollatoleranssi. Valvontaviranomaisten puuttumisen mahdolli-suudet eivät enää perustu jatkossa suosituspohjaan, vaan vallitsevaan lainsäädäntöön.

Esitys on valmisteltu järjestöjen kanssa mitoitusjaostossa

Vanhuspalvelulain uudistaminen on käynnissä, ja sen ensimmäisessä vaiheessa uudistetaan lain-säädäntöä säätämällä sitovasta mitoituksesta ympärivuorokautiseen hoivaan. Luonnosta hallituksen esitykseksi valmisteltiin ns. mitoitusjaostossa, jossa olivat edustettuina niin työntekijä- kuin työnantajajärjestöt. Jaoston yksimielisesti hyväksymä luonnos on nyt lausunnolla, joten jokainen voi ottaa siihen kantaa 15.11. mennessä.

Varsinainen hallituksen esitys annetaan eduskunnalle tämän syysistuntokauden aikana. Asiantuntijoiden esittämät vanhuspalvelulain muut parannusehdotukset ovat käytössä jouluun mennessä. Hallituksen esitys toisen vaiheen uudistuksista annetaan kevätistuntokaudella. Niillä on tarkoitus parantaa vanhustenpalveluita myös laajasti muutoinkin, kun vain ympärivuorokautisessa hoivassa.

Krista Kiuru
Perhe- ja peruspalveluministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhuspalvelut, hoitajamitoitus, henkilöstömitoitus

Kolumni : Sote-uudistus tehdään palvelut edellä, rakenteet uudistetaan samalla

Torstai 29.8.2019 klo 14:04 - Krista Kiuru, perhe- ja peruspalveluministeri

Kuva:Valtioneuvosto

Lääkäriin pääsyä joutuu odottamaan jopa viikkoja. Asiakas sukkuloi epätietoisena palveluviidakossa oikeaa apua etsien. Kuntien sote-kustannukset eivät pysy kurissa, joten kunnissa pohditaan peruspalveluista nipistämistä.

Nämä tarinat ovat toistuneet uutisotsikoissa liian pitkään. Yli kymmenen vuoden ajan niin asiantuntijat kuin kansalaiset ovat vedonneet peruspalvelujen kehittämisen puolesta.

Sote-uudistus tehdään nyt ihmisten palvelut edellä. Tämä on merkittävä muutos, sillä aiempi työ on painottunut vahvasti hallinnon rakenteisiin.

Sote-uudistus käynnistyy peruspalveluja vahvistamalla

Antti Rinteen hallitus käynnistää laajan kehittämisohjelman terveyskeskusten vahvistamiseksi. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman tarkoituksena on kehittää nykyisestä terveyskeskuksesta laaja-alainen sosiaali- ja terveyskeskus, josta ihminen saa palvelunsa sujuvasti ja avun yksilöllisiin tarpeisiin.

Muutos toteutetaan muun muassa tiukentamalla hoitotakuuta, siirtämällä painotusta raskaista palveluista ehkäisevään työhön sekä vahvistamalla sote-ammattilaisten yhteistyötä.

Lisäksi panostetaan palvelujen laatuun tuomalla tutkimus- ja kehittämistoiminta takaisin osaksi sosiaali- ja terveyskeskusten arkipäivää. Digitaalisia ja mobiileja palveluja otetaan käyttöön siellä, mihin ne soveltuvat.

Tavoitteenamme on turvata sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertainen saatavuus kaikille, jotka tarvitsevat hoitoa tai tukea. Sote-uudistus tehdään, jotta voimme taata kestävän hyvinvoinnin Suomessa myös tulevina vuosikymmeninä.

Uudistetut palvelut viedään uuteen rakenteeseen

Sote-uudistus sisältää peruspalvelujen kehittämisohjelman lisäksi rakenteiden uudistamisen. Ihmisten peruspalveluiden perustaksi tehdään tulevaisuuden haasteet kestävä hallintorakenne.

Sote-rakenne tehdään 18 itsehallinnollisen maakunnan ja viiden yhteistyöalueen pohjalta. Tärkeää on, että julkinen sektori säilyy palvelujen järjestäjänä ja päätuottajana myös tulevassa mallissa.

Jatkossa maakunnat tuottavat palvelut pääosin itse, ja yksityiset toimijat sekä kolmas sektori täydentävät julkisia palveluja.

Nyt syksyllä käynnistyvät ensimmäisinä selvitykset Uudenmaan sote-erillisratkaisusta ja kuntien mahdollisuudesta toimia tuottajana. Nämä selvitykset ovat osa rakenneuudistusta. Vuoden 2020 loppuun mennessä selvitetään rahoitusratkaisu ja maakuntien monialaisuus.

Sote-palvelut yhdenvertaisesti kaikille

Sote-uudistusta on sorvattu Suomessa yli vuosikymmen, joten on jo aika saada mittava uudistus valmiiksi. Teemme uudistuksen sosiaali- ja terveyspalveluihin keskittyen.

Suomen väestö ikääntyy eurooppalaisittain nopeimmin ja tarvitsee aiempaa enemmän palveluita. Samaan aikaan syntyvyyden lasku kaventaa merkittävästi tulevia työikäisten sukupolvia ja verokertymiä.

Kohtaamamme muutos ei ole yhtälönä helppo etenkään paikkakunnilla, joilla väki vähenee sekä syntyvyyden muutosten että ikääntymisen seurauksena. Siksi tarvitsemme sote-uudistuksen.

Tarvitsemme soten myös siksi, että kenenkään ei pitäisi joutua miettimään, saako apua sitä tarvitessaan. Jokainen meistä ansaitsee yhdenvertaiset mahdollisuudet hoitoon ja tukeen, kun niiden aika on.


Krista Kiuru
perhe- ja peruspalveluministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, peruspalvelut, sote-uudistus

Kolumni: Mitä seuraa, kun kunnat erilaistuvat ja väestö ikääntyy ?

Perjantai 9.8.2019 klo 13:09 - Tero Tyni ja Tarja Saarelainen

Vuodesta 2030 lähtien noin puolessa kunnista ikääntyneiden määrä ylittää kolmanneksen rajan. Muuttuva ikärakenne vaikuttaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltomenoihin. Haasteiden lisäksi kannattaisi etsiä myös ikääntymisen mahdollisuuksia.

VM:n paneelikeskustelussa SuomiAreenassa kysyttiin, millä eväillä erilaiset kunnat ja kaupungit säilyisivät elinvoimaisina. Kuntien erilaistumiseen ja eriytymiseen liittyvä muutos on ollut esillä myös eri medioissa ja valtionosuusjärjestelmän uudistamisen esiselvityksessä. 

Suuret kaupungit kasvattavat erityisesti työikäistä väestöään, joten niillä on paremmat edellytykset vahvistaa myös elinvoimaansa ja järjestää asukkailleen palveluja. Väestöltään pienempien kuntien liikkumavara palvelujen järjestämisessä kapenee. Haastetta lisää, että usein taloudellisilta toimintaedellytyksiltään heikkenevissä kunnissa ikääntyneen väestön suhteellinen osuus väestöstä kasvaa. 

Valtionosuusjärjestelmällä tasataan kuntien välisiä tuloeroihin ja palvelutarpeeseen liittyviä eroja. Tulotasoltaan heikompia kuntia tuetaan verotulojen tasausjärjestelmän avulla ja kuntien laskennallisista kuluista katetaan noin neljännes.  

Kolumni: Väestön ikääntyminen ja keskittyminen aiheuttavat haasteita kunnille

Palvelutarve kasvaa, kun väestö ikääntyy – uusia keinoja vastata kasvuun löydettävä

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvistä ikäsidonnaisista menoista saa karkean kuvan THL:n laskelmasta, jonka mukaan 80-vuotiaan palvelutarve aiheuttaa noin 9 000 euron ja 90-vuotiaan noin 14 000 euron verran kustannuksia vuodessa. Kuntaliiton kustannusvertailuissa lukemat ovat samansuuntaiset, mutta hieman suuremmat. Myös valtionosuuden perustana olevat laskennalliset kustannukset kasvavat väestön ikääntyessä – mutta valtionosuudet kattavat silti vain noin neljänneksen kustannuksista. 

Kuntien eriytymiskehitystä voi konkretisoida Tilastokeskuksen väestöennusteen avulla laskemalla, kuinka paljon yli 80-vuotiaiden ikäryhmän kasvu vuosina 2019–2030 on suhteessa väkilukuun. Koko maassa kasvu on noin 182 000, mikä tarkoittaa noin kolmen prosentin kasvua. Manner-Suomen kunnista suurin kasvuprosentti on Hailuodossa. Hailuodon kahdeksan prosentin kasvu tarkoittaa laskennallisesti noin 0,7 miljoonan euron kulujen kasvua, josta valtio kompensoi noin neljänneksen. Toisaalta on myös kuntia, joissa rakennemuutos on jo tapahtunut. 

Yli 80-vuotiaiden palvelutarpeen kasvun kustannukset vuoteen 2030

Valtionosuusjärjestelmän esiselvityksen mukaan pelkästään valtionosuusjärjestelmää kehittämällä ei voida tulevaisuudessa vastata erikokoisten ja eri tilanteessa olevien kuntien haasteisiin. 

Terveenä eletään aikaisempaa pitempään – tämä luo myös mahdollisuuksia 

Henkeä kohden laskettu terveydenhuollon kustannus kasvaa iän myötä, mutta lisääntyvät terveet vuodet myöhentävät ja alentavat keskimääräisiä kustannuksia: ihmiset eivät ole niin riippuvaisia korjaavista terveys- ja sosiaalipalveluista. Työskentely ja muu aktivisuus vanhuuseläkeikäisenä vaikuttaa kuntien talouteen sekä pienempinä hoitomenoina että suurempina verotuloina. 

On hyvinvoinnin saavutus, että ihmiset elävät terveinä pidempään. Kestävän talouden näkökulmasta ihmisten kannattaisi pysyä työelämässä mahdollisimman pitkään ja terveenä. Terveenä eläkkeelle siirtyneet tuottavat taloudellista ja sosiaalista arvoa yhteiskunnalle ja läheisilleen. Ikääntymisen (healthy ageing) mahdollisuuksia kannattaa etsiä.


Tero Tyni
Budjettineuvos
@TeroTyni

Tarja Saarelainen
Neuvotteleva virkamies
@Tarja_Saarelainen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ikääntyneet, palvelutarve, mahdollisuudet

Kolumni : Suomessa suojellaan kaikkia lapsia, myös turvapaikanhakijoita

Tiistai 6.3.2018 klo 11:25 - Marjo Malja, sosiaalineuvos

Suomessa suojellaan kaikkia lapsia, myös turvapaikanhakijoita

 Kuva: Sosiaali- ja terveysministeriö

Olipa lapsi syntynyt Suomessa tai jossain muualla, kaikkien lasten oikeus on saada huolenpitoa ja suojelua.

Turvapaikanhakijana Suomeen tulevat lapset saavat vastaanottokeskusten kautta suurimman osan tarvitsemistaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Lapsille tarkoitetut ryhmäkodit ja tukiasuntolat ovat myös vastaanottokeskuksia. Sosiaalipalveluja annettaessa on kaikissa tilanteissa noudatettava hienovaraisuutta ja lievimmän riittävän toimenpiteen periaatetta, jollei lapsen etu muuta vaadi. Jos lapsi on tullut maahan yhdessä vanhempiensa kanssa, myös turvapaikkaa hakevia vanhempia pitäisi tukea kasvatustehtävässään ja huolehtia, että lastensuojelun toimenpiteistä aiheutuu mahdollisimman vähän haitallisia seuraamuksia lapselle ja hänen perheelleen.

Jos turvapaikkaa hakevalla lapsella todetaan lastensuojelun tarve, kunta vastaa lastensuojelun järjestämisestä.

Tarve selvitetään kunnan ja vastaanottokeskuksen henkilökunnan yhteistyössä, samoin periaattein kuin lastensuojelussa muutenkin ja lastensuojelulakia noudattaen. Lastensuojelulaki ei siis rajaudu vain Suomessa pysyvästi asuvia koskevaksi, vaan sen velvoitteet ovat yhtä vahvat myös niissä tilanteissa joissa lapsi on tilapäisesti Suomessa tai hakee turvapaikkaa. Kunta on oikeutettu laskuttamaan turvapaikkaa hakevan lapsen lastensuojelusta aiheutuneista kustannuksista vastaanottokeskusta.

Eräillä vastaanottokeskuspaikkakunnilla on ilmennyt epäselvyyttä siitä, minkä toimijan tehtävänä on antaa lastensuojelun palveluja alaikäisille turvapaikanhakijoille. Siksi STM antanut myös kuntainfon tästä aiheesta. Koottu tietoa turvapaikanhakijoista lastensuojelun asiakkaina on saatavilla lisäksi Lastensuojelun käsikirjasta

Turvapaikanhakijalapsi on usein paennut vainoa tai sotaa, kidutusta, väkivaltaa, syrjintää tai riistämistä tai ollut todistamassa sitä.

Lastensuojelun tarpeessa oleva lapsi on usein kokenut paljon asioita, jota lapsen ei toivoisi kokevan. Turvapaikanhakijalapsi on usein paennut vainoa tai sotaa, kidutusta, väkivaltaa, syrjintää tai riistämistä tai ollut todistamassa sitä. Hän on todennäköisesti menettänyt monia sukulaisia ja ystäviä. Matka Suomeen on voinut olla raskas ja monivaiheinen. Näiden lisäksi edessä on täysin uusi maa ja uusi kulttuuri. Ei ole ihme, jos osa lapsista tällaisella taustalla oireilee hyvin voimakkaastikin.

Vastaanottojärjestelmä vastaa pitkälle lasten ja perheiden tarpeisiin, mutta vastaanottokeskukset eivät voi ja saa jäädä yksin vaikeimpien tilanteiden kanssa. Lapsen edun avaaminen voi auttaa aikuisia tekemään ratkaisuja myös silloin, kun lapsen tarpeet näyttävät olevan ristiriidassa hänen vanhempiensa tai muiden aikuisten intressien kanssa.

Lapsen oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon perustuu YK:n
lapsen oikeuksien yleissopimukseen . Sopimuksen merkitystä lastensuojelutyössä on kuvattu lyhyesti myös mm. lastensuojelun laatusuosituksessa. Sote-uudistuksen liittyvä lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma  on yksi väylä tehdä lapsen oikeuksia näkyväksi Suomessa. Lapsen oikeudet eivät kuitenkaan ole minkään yksittäisen hallituskauden, hankkeen tai vain yksittäisen ihmisen asia. Lapset oikeudet velvoittavat kaikkia aikuisia.

On selvää, että meidän on yhteiskuntana viime sijassa huolehdittava kaikkien Suomessa olevien lasten hyvinvoinnista. Se on minun ja sinun tehtävä.

Marjo Malja

sosiaalineuvos

Lisätietoa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lastensuojelu, sosiaalipalvelut, turvapaikanhakija