Blogit / Kolumnit

Kolumni: Tuottaako sosiaaliturva haluamiamme asioita?

Perjantai 21.5.2021 klo 16:27 - Pasi Moisio, Sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja

Kohta vuoden ajan sosiaaliturvakomitea, jaostot ja tutkijaverkosto ovat käyneet läpi selvityksiä, tutkimuksia ja asiantuntijanäkemyksiä Suomen sosiaaliturvan tilasta ja ongelmista. Iso kuva uudistuksen haasteista alkaa selkiytyä. Sosiaaliturvan suuret rakenteelliset ongelmat eivät näytä liittyvän sosiaaliturvan tasoon tai kattavuuteen, vaan koko järjestelmän tarkoituksenmukaisuuteen - siihen, tukeeko ja tuottaako sosiaaliturvajärjestelmämme oikeita ja haluamiamme asioita: elämän ennakoitavuutta, työllisyyttä, toimintakykyä ja osallisuutta? 

Kansainvälisesti tarkastellen Suomen sosiaaliturvan taso ja kattavuus ovat hyvät. Väliinputoamisia ja kohtuuttomia tilanteita esiintyy, mutta sosiaaliturvan ulkopuolella ei ole suuria väestöryhmiä ja turva kattaa keskeiset sosiaaliset riskit. Sosiaaliturvan riittävyydestä käydään keskustelua, kuten kuuluukin, mutta tasoltaan Suomen sosiaaliturva ei eroa muista Pohjoismaista. Suomen sosiaaliturvan rakenteellisia ongelmia ei siis voida (enää) ratkaista yksinomaan tuomalla uusia ryhmiä sosiaaliturvan piiriin tai nostamalla etuuksien tasoja, vaikka molemmista voi löytää tarpeita parannuksille. Tämä johtopäätös ei kuitenkaan helpota komitean työtä, päinvastoin. Rakenteiden uudistaminen on vaikeampaa, sillä se tarkoittaa, että olemassa olevia rakenteita täytyy muuttaa ja tällöin jotkin jo olemassa olevat etuudet lähes väistämättä muuttuvat.


Väestörakenteen ja julkisen talouden ennusteiden mukaan jo tämänhetkisen etuus- ja palvelutason ylläpitäminen edellyttää nykyistä enemmän työtuloja ja niistä maksettavia sosiaaliturvamaksuja ja veroja. Sosiaaliturvan tulisi siis osaltaan tuottaa ja tukea nykyistä korkeampaa työllisyyttä ja sitä tukevaa toimintakykyä ja osallisuutta - ellei sitten hyväksytä tavoitteeksi pienempi hyvinvointivaltio tai korkeampi verotus tai onnistuta lisäämään työn tuottavuutta merkittävästi. Tuottavuusloikan toteutumisesta ei ole takeita, ei myöskään siitä, että se helpottaisi julkista taloutta. Jos sosiaaliturvan rakenteiden uudistaminen työllisyyttä tukeviksi ei ole tavoitteena, täytyy avoimesti keskustella hyvinvointivaltion pienentämisestä tai verojen korottamisesta ratkaisuna väestörakenteen muutokseen.

Sosiaaliturva voidaan uudistaa tukemaan paremmin elämän ennakoitavuutta, työllisyyttä, toimintakykyä ja osallisuutta – ja vieläpä kaikkia näitä yhdessä. Käytännössä sosiaaliturvauudistuksen tavoitteet vaativat toteutuakseen enemmän työtä ja korkeampaa työllisyyttä. Tämän vuoksi joudumme todennäköisesti edellyttämään enemmän työn tekemistä niiltä, joilta sitä voidaan edellyttää. Samoin täytyy rehellisesti viestiä, että sosiaaliturvan rakenteellinen uudistaminen tarkoittaa, että olemassa olevat etuudet väistämättä muuttuvat. Tämä johtaa helposti uudistuksen ”voittajien ja häviäjien” listaamiseen, mikä hämärtää sitä, että suurin osa meistä on elämänsä aikana sekä sosiaaliturvan saajia että rahoittajia: lapsina, vanhempina, opiskelijoina, työttöminä, työllisinä, yrittäjinä, työkyvyttöminä ja vanhuuseläkeläisinä. Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on luoda toimivampi ja oikeudenmukaisempi sosiaaliturva yli elämän eri vaiheiden, sellaisena kuin sosiaaliturva ihmisten elämässä näyttäytyy. 

Kannanotot ovat komitean seuraava työvaihe 

Sosiaaliturvakomitea on aloittanut uudistuksen seuraavan työvaiheen eli keskustelun uudistuksen tiekartalle nostettavista ongelmista. Tukeakseen komitean keskustelua puheenjohtajisto on laatinut luonnoksen ratkaistavista ongelmista. Tätä luonnosta kutsumme nimellä kannanottojen rakenne. Tavoitteena on, että kuluvan vuoden aikana komitean keskustelusta syntyy ongelmaraportteihin riittävän yksimieliset kannanotot, joissa kuvataan mitä sosiaaliturvan ongelmia lähdetään ratkaisemaan, mihin suuntaan ja millaiselle sosiaaliturvan perusrakenteelle. Kannanotot muodostavat rungon uudistuksen tiekartalle, joka julkaistaan komitean välimietintönä hallituskauden lopussa. 

Pasi Moisio 
Sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaaliturva. työllisyys, osallisuus, toimintakyky

Kolumni: Kansalaisen ja julkisen sektorin välinen luottamus ei synny ilman meidän jokaisen panosta

Torstai 14.11.2019 klo 16:55 - Ylijohtaja Juha Sarkio

Suomen EU-puheenjohtajakausi alkaa kääntyä lopuilleen. Puheenjohtajuutemme yksi pääteemoista on ollut luottamus ja se, mitä voisimme sen eteen tehdä.

Luottamuksen julkiseen sektoriin koetaan olevan hiipumassa – eikä tähän tunnu olevan olemassa mitään nopeaa ratkaisua. Tämä on näkemys, mikä on tullut ilmi EU:n valtionhallinnon kehittämisen verkostossa (EUPAN) käymissämme keskusteluissa.

Luottamuskysymyksen takana on kyse laajemmasta teemasta, yhteiskuntiemme muutoksista. Aiemmin tutuksi, turvalliseksi sekä ehkä myös ennustettavaksi koettu ympäristö muuttuu epävarmemmaksi. Myös viranomaiset kokevat neuvottomuutta vaikeiden ongelmien edessä.

Muutoksen ytimessä on kysymys siitä, koetaanko tulevaisuuden muokkaaminen ja ongelmien ratkaisu yhteisiksi asioiksi – vai ulkoistammeko yksilöinä ne jonkun toisen hoidettavaksi. Yhtä lailla kuin luottamus niin myös osallisuuden tunne on subjektiivista.

Avoimuudella ja osallisuudella vahvempaan luottamukseen

Vaikka tutkimukset osoittavat Suomen olevan miltei kaikilla sosiaalisen ja poliittisen luottamuksen mittareilla kärkiluokkaa, muuttuu kuva väestöryhmien välisiä eroja tarkasteltaessa. Yhteiskunnan ja osallistumisen yleinen eriarvoistumiskehitys vaikuttaisi tutkimuksien mukaan näkyvän myös luottamuksessa.

EU-tason keskusteluissamme esille nousee toistuvasti kaksi keinoa, joilla luottamusta voidaan edistää. Ne ovat avoimuus ja osallisuus.

Suomessa lienee Euroopan avoimin julkinen sektori. Avoimuutemme koskee yhtä lailla tietoa kuin toimintaa ja rahankäyttöä. Tätä toisaalta ihaillaan, mutta myös kummeksutaan osassa jäsenmaita. Usein keskustelussa tulee esille, että Suomen kaltainen laaja avoimuus ei ehkä toimisi heidän maassaan. Mistä tämä ajatus johtuu? Ehkä olemme Suomessa valmiimpia ja tottuneempia avoimeen tiedon välitykseen – mutta valitettavasti tämäkään ei ole kääntänyt luottamusindeksejämme nousuun. 

Jos avoimuudessa olemme mallimaita, niin näen, että osallistumisen mahdollistamisessa meillä on vielä paljon tehtävää ja muilta opittavaa. Monissa maissa juuri kansalaisten laajaan osallistumiseen panostetaan aivan erityisesti.

Olemme Suomessa pyrkineet edistämään kansalaiskeskustelua ja osallistumista julkisten palveluiden uudistamiseen usein eri tavoin, mutta suuria joukkoja asia ei tunnu saavan liikkeelle. Oma uskomukseni on, että kun jonkin asia tunnetaan yhteiseksi ja sen edistämiseen halutaan laittaa myös omaa aikaa, vahvistuu luottamus samalla. Kysymys lieneekin siinä, että miten saamme asian yhteiselle agendallemme.

Olemme oikealla tiellä, mutta tarvitsemme lisää onnistumisen esimerkkejä. Ajatustemme ja tavoitteidemme tulee olla suuria, mutta ei ole niin pientä asiaa, etteikö sitä kannattaisi parantaa. Jatketaan yhdessä arvokasta työtämme avoimuuden ja osallisuuden eteen – ja pidetään Suomi luottamusyhteiskuntana myös jatkossa.

Juha Sarkio

Valtiovarainministeriö

Ylijohtaja
@JuhaSarkio

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luottamus, yhteiskunta, osallisuus