Blogit / Kolumnit

Kolumni: Suomalainen voittaa aina?

Torstai 8.8.2019 klo 14:18 - Ministeri Annika Saarikko

Kuva: Valtioneuvosto

Rahapelimarkkinoiden vapauttaminen kilpailulle ei ratkaise pelaamisesta johtuvia ongelmia, se saattaa jopa lisätä niitä. Olemme hallitusohjelmassa sitoutuneet rahapelihaittojen vähentämiseen suomalaista pelimonopolia ja rahapelaamiseen liittyvää lainsäädäntöä kehittämällä.

Suomalaisuuden tarina on tunnetusti selviytymisen ja sisun historiaa, mutta kyllä se on myös nokkeluuden, ketteryyden ja kekseliäisyyden kertomusta. Yhtenä pienenä, mutta tärkeänä osana tätä tarinaa kulkee rahapelijärjestelmä, jossa pelivarat jäävät maamme rajojen sisäpuolelle. Hyötyjinä ovat esimerkiksi lukuisat sosiaali- ja terveysalan toimijat, tiede, taide, nuoriso, kulttuuri, liikunta ja urheilu.

Aikanaan kehitetty järjestelmä on monella tavalla vertaansa vailla vielä tänäkin päivänä. Se on tunnustettu myös maailmalla. Ei ole kovin kauaa aikaa siitä, kun brittilehti The Guardian nimesi Veikkauksen yhdeksi suomalaiseksi innovaatioksi, josta maailma voisi ottaa oppia. Koin monen muun suomalaisen tavoin maininnasta suurta ylpeyttä.

Samalla on tietysti myönnettävä, että totta kai monopolijärjestelmämme on hiukkasen outo, vähän kaksipiippuinenkin. Toinen käsi pelaa, toinen jakaa pelien tuottoja yhteiseen hyvään.

Reilu tuhat miljoonaa euroa menee vuosittain hyvään tarkoitukseen.

Keskustelu Veikkauksen ympärillä on käynyt viime päivinä vilkkaana ja hyvä niin. Puhutaan yhtiöstä, joka on monelle suomalaiselle tärkeä. Kosketuspinta voi löytyä lauantailotosta tai edunsaajapuolelta. Jos lapsi harrastaa liikuntaa tai kulttuuria, tykkää itse katsella kotimaisia elokuvia, fanittaa lätkää tai isoisä on sotaveteraani, Veikkauksen tuotoilla on toimintaa todennäköisesti tuettu. Reilu tuhat miljoonaa euroa menee vuosittain hyvään tarkoitukseen.

Kolikolla on myös toinen puoli. Osalle pelaaminen on ongelma. Joillekin hyvin vakava. Suomalaiset ovat yksi Euroopan eniten pelaavista kansoista, ja tämä näkyy valitettavasti myös peliongelmien määrässä. Kun rahapelijärjestelmän ns. yksinoikeus on annettu Suomessa Veikkaukselle, tuo se mukanaan aivan erityisen vastuun juuri haittojen minimoinnin näkökulmasta. 

Aina kun on pelaamista, on myös peliongelmia. Suhtaudun niihin äärimmäisellä vakavuudella. Siksi muun muassa tuin vahvasti linjausta, että raha-automaattipeleihin tulee jatkossa pakollinen tunnistautuminen. Se on peliongelmaisen edun mukaista.

Edellytän Veikkaukselta vastuullista toimintaa myös esimerkiksi mainonnan suhteen ja olen ymmärtänyt, että tarvittaviin toimiin on nyt ryhdytty. Hyvä niin. 

Silti olen hiukan hämmentynyt siitä, että sinänsä ilmeisen harkitsematon Veikkauksen mainonta on johtamassa poliittisellakin tasolla kommentteihin, joilla jopa koko monopolijärjestelmä kyseenalaistetaan. Merkittävää valtionyhtiötä koskevat ratkaisut vaativat meiltä kaikilta kylmäpäisyyttä ja mahdolliset muutokset perusteellisia selvityksiä. Toistaiseksi en näe järjestelmätason muutoksille tarvetta. Tarmo on hyvä keskittää nyt yhtiön toimintaedellytysten vahvistamiseen ja tilanteen rauhoittamiseen niin yhtiön sisällä kuin poliittisellakin kentällä.

Itse en usko, että pelimonopolin muuttaminen johtaisi automaattisesti pelihaittojen vähentymiseen. Veikkaus nimittäin kohtaa jatkuvasti kovenevaa kansainvälistä kilpailua. Kännykässä, tietokoneella tai tabletilla voi pelata mitä vain, mistä päin maailmaa tahansa. Rahavirtoja karkaa koko ajan Suomen rajojen ulkopuolelle. Edes markkinointiin ei Veikkauksella ole täydellistä monopolia. 

Entisenä pelihaitoista vastaavana ministerinä en pidä mahdollisena lisenssijärjestelmään siirtymistä. Sitäkin on julkisuudessa nyt väläytelty. Ainakin Ruotsissa se on tarkoittanut mainonnan merkittävää lisääntymistä. Mainonnan lisääntymisellä on tietenkin vääjäämätön yhteys myös pelihaittojen kasvuun.

Nykyisenä nuorisoasioista, liikunnasta, tieteestä ja taiteesta vastaavana ministerinä olen niin ikään huolestunut laukalle lähteneestä keskustelusta. Veikkaus varmasti pärjäisi kansainvälisessäkin kilpailussa yhtenä lisenssin haltijana, mutta miten kävisi edunsaajien? On erittäin vaikea kuvitella tilannetta, jossa yli miljardi euroa saataisiin raavittua kasaan osittaisella monopolilla ja mobiilipuolen lisenssimaksuilla. Edunsaajien menetettyjen tuottojen korvaaminen valtion kassasta ei olisi pitkän päälle mahdollista. Valtion kassa ei ole pohjaton.

Rahojen karkaaminen ulkomaille ja haittojen jääminen Suomeen olisi karhunpalvelus kaikille.

Pahinta olisi se, että ylisäätelisimme laillista toimijaa, Veikkausta. Samalla mahdollistaisimme kansainvälisten vedonlyöntifirmojen laajemman marssin Suomen areenoille. Rahojen karkaaminen ulkomaille ja haittojen jääminen Suomeen olisi karhunpalvelus kaikille.

Puolustan suomalaista edunsaajakenttää. Moni onneksi on valmis kääntämään kaikki kivet sen eteen, että upeisiin tarkoituksiin menee jatkossakin miljardi euroa joka vuosi.

Arpajaislain toinen vaihe pitää saada sisäministeriössä käyntiin nopeasti. Siinä pitää mahdollistaa Veikkauksen vastuullisuus ja kilpailukyky. Hallitusohjelmassa on asiasta hyvät linjaukset. Noudatetaan niitä. Otetaan yhteiseksi tavoitteeksi, että suomalainen voittaa - jatkossakin.

Annika Saarikko, tiede- ja kulttuuriministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rahapelit, peliongelmat, veikkaus

Kolumni : Vanhustenhoidon ongelmat, osa 1

Perjantai 15.2.2019 klo 23:37 - Budjettineuvos Riitta Aejmelaeus ja valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki

Ympärivuorokautisessa vanhustenhoidossa on ilmennyt vakavia ongelmia. Korjaavien toimien on puututtava ongelmien syihin. Muuten ongelmat palaavat taas helposti ennen pitkää. Lisäksi ensimmäisenä mieleen tulleet toimet eivät välttämättä tuo toivottua muutosta. Ne voivat myös siirtää ongelmia paikasta toiseen. Kirjoitussarjan toinen osa tarkastelee lähemmin keskeisiä kysymyksiä.

Hoivan tuottamisen ydin, turvallisuus ja läsnäolo, jää herkästi esimerkiksi erilaisten mittareiden ja puutteellisen valvonnan jalkoihin. Tästä on esimerkkinä Britannian Staffordshiren sairaalaskandaali (1-3).  Muun muassa huono hoitokulttuuri ja määrälliset tavoitteet syrjäyttivät hoidon laadun ja potilasturvallisuuden. Työntekijöiden vaihtuvuus kasvoi ja hiljainen tieto katosi organisaatiomuutosten myötä.  Osaavaa henkilökuntaa korvattiin halvemmalla työvoimalla. Vastuu valvonnasta ja työsuoritusten johtamisesta hämärtyi. Sairaalassa totuttiin yhä heikompilaatuiseen toimintakulttuuriin.

Sairaalaskandaali muutti Britannian sosiaali- ja terveydenhuollon kulttuuria ja valvontaa. Lähtökohdiksi otettiin, että työntekijää ei saa painostaa tai rangaista epäkohtien esiin nostamisesta.  Ilmiantamisen tai kertomisen estäminen voi johtaa kurinpidollisiin toimiin. Perusteeton välinpitämättömyys kriminalisoitiin. Jos johto muuntelee toimintaa koskevia lukuja, sitä vastaan voidaan ryhtyä oikeustoimiin. Valvonnalle annettiin oikeus vaatia välittömiä toimenpiteitä. Sairaaloiden tarkastamista varten nimettiin oma yksikkö, joka löysi ongelmia kolmanneksessa tutkituista yksiköistä ja neljäsosa joutui erikoisseurantaan.

Staffordshiren tapauksen seurauksena Britanniassa annettiin noin 300 suositusta hoidon laadun varmistamiseksi. Suomessakaan palvelujen laatu tuskin tulee kuntoon millään yksittäisellä asialla.

Kun mittarista tulee tavoite, sen käyttökelpoisuus heikkenee

Suomalaisen vanhustenhoidon ongelmat näyttävät olevan vakavia, pitkäaikaisia ja monia toimijoita koskevia. Terveyspalvelujen laadun varmistaminen mittareiden perusteella on tunnetusti vaikeaa. Mittarit eivät takaa laatua, mutta ne ja yksityiskohtaiset säännöt voivat rajoittaa hoidon kehittämistä ja hoitohenkilökunnan harkinnan ja ammattitaidon käyttöä. Tähän ongelmaan – jossa päämies (viime kädessä kansalaiset ja heidän valitsemat päättäjät) pystyvät puutteellisesti varmistamaan agentin (hoito-organisaatio ja hoitohenkilökunta) työn laadun ei ole helppoa ratkaisua. Tällaisten ongelmien teoreettisia ratkaisuja on tarkastellut esim. Holmström. Hänen huomioitaan terveyspalvelujen tuottamisen kannustinongelmista on todettu kolumnin liitteessä.

Yksittäisiin kriteereihin pätee helposti ns. Goodhartin laki. Sen mukaan kriteeri menettää hyödyllisyytensä, kun siitä tulee politiikan tavoite. Vanhustenhuollon kokonaisuuden kannalta laitoshoidon lakiin kirjoitettu hoitajamitoitus voi johtaa myös esimerkiksi vanhusten kotihoidon voimavarojen heikkenemiseen.

Jos ympärivuorokautisen hoidon mitoitus nostetaan 0,7 tasolle, sen tarve kasvaisi noin 4 000 hoitajalla. Monilla kunnilla on jo nyt vaikeuksia saada henkilökuntaa vanhustenhuoltoon ja muihin hoivapalveluihin. Koulutuksen ja ulkomaisten hoitajien lisäyksen kautta apu tulisi viiveellä. Ainakin aluksi riskinä olisi, että hoitajia siirtyisi pois erityisesti kotihoidosta.  Ruotsissa ympärivuorokautisen hoidon henkilöstön saatavuutta on ratkottu muun muassa korvaamalla ympärivuorokautisen hoidon yövalvontaa digitaalisella seurannalla. Näin iäkkäitä ei tarvitse yöllä häiritä. Kiireiseen aamuun saadaan samalla lisää henkilökuntaa.

Vanhuspalvelujen valvonnan ja ohjauksen otettava huomioon toimintaympäristön muutokset

Liite kuvaa, miten vanhusten asumispalvelut ja niitä tuottavat organisaatiot ovat muuttuneet. Liitteen mukaan vanhusten ympärivuorokautisen palvelutarpeen kasvu vuoteen 2035 tulee olemaan muita Pohjoismaita selvästi nopeampaa. Palvelutuotannon laatuun ja menoihin tulevat vaikuttamaan paljon niiden tuottajien kannustimet.

Lupaavia uusia palvelumalleja vanhusten hoitoon  

THL:n tuore selvitys5 vanhuspalveluiden henkilöstöstä ja työn tuloksellisuudesta vahvistaa huolen kotihoidon henkilöstöstä. Selvityksen mukaan ensimmäistä kertaa on todettu, että kotihoidossa koetaan ympärivuorokautisen hoidon työntekijöitä enemmän erilaista kuormitusta, rasitusoireita ja työpaikanvaihtohalukkuutta. Myös johtaminen ja tiimityön toimivuus koettiin kielteisemmin ja hoidon laatua pidettiin heikompana kotihoidossa.

Kotihoitoa vahvistettaessa voidaan ottaa mallia mm. Hollannin Buurtzorgista, joka on ollut edelläkävijä ratkaistaessa kotiin vietävien palvelujen haasteita. Järjestelmän ydin on paikallinen, olosuhteet ja asiakkaat tunteva itseohjautuva 10-12 hoitajan tiimi. Vanhusta hoitaa mahdollisuuksien mukaan aina samat hoitajat. Tiimitoimii tiiviissä yhteistyössä ympäristön muiden ammattilaisten, kuten lääkärien ja terapeuttien kanssa muodostaen näin eräänlaisen moniammatillisen tiimin. Tiimillä on vastuu myös rekrytoinneista ja resursseista. Itseohjautuvien tiimien henkilökunta viihtyy ja pysyy työssään.

Buurtzorgin toimintatavasta on kuitenkin julkaistu vasta ensimmäisiä tutkimuksia vertaisarviontiin perustuvissa tutkimusjulkaisuissa. Vanhusten ja hoitajien tyytyväisyys malliin näyttää kuitenkin toistaiseksi ilmeiseltä. Välittömien päämiesten (vanhukset ja heidän omaisensa) lisäksi ehkä myös 10-12 hoitajan tiimi – jolla ei ole esimiestä - toimii eräänlaisena päämiehenä yksittäisen hoitajan työn laadun varmistamiseksi.  

 Buutzorgin kaltaisia itseohjautuvia tiimejä on kehitetty myös Suomessa. Helsingin kotihoidossa toiminnasta on kokemusta jo vuosien ajalta ja mallia on hyödynnetty myös ympärivuorokautisessa hoidossa. Alustavien tulosten mukaan ainakin sairauspoissaolot ovat vähentyneet.  Suomessa ei vielä ole päästy niin pitkälle, että resurssien käyttö olisi tiimien vastuulla.

Lopuksi

Vanhusten hoidossa on ilmennyt  vakavia ongelmia, joiden korjaaminen vaatii määrätietoisia toimia. Ongelmat ratkeavat kestävästi kuitenkin vain niiden syihin puuttumalla. Muuten ne palaavat taas helposti ennen pitkää.

Lähteet:

Report of the Mid Staffordshire NHS Foundation Trust, Public Inquiry, Executive  summary https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/2 79124/0947.pdf

Care Quality Comission: Driving improvement: Case studies from seven mental health NHS trusts https://www.cqc.org.uk/publications/evaluation/driving-improvement-case-studies-seven-mental-he alth-nhs-trusts

Aejmelaeus, R., & Kaila, M. (2016). Europaineessa laatu ja potilasturvallisuus eivät saa unohtua - Kvalitet och patientsäkerhet får inte glömmas trots ekonomisk press. Suomen lääkärilehti, 71(4), 203, 204. http://www.fimnet.fi/cl/laakarilehti/pdf/2016/SLL42016-203.pdf

Holmström, B. (2017). Pay for Performance and Beyond. American Economic Review 2017, 107(7): 1753–1777

Budjettineuvos Riitta Aejmelaeus 

Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhoito, ongelmat