Blogit / Kolumnit

Kolumni: Henkilön identiteetinhallinta on muutoksessa

Tiistai 26.5.2020 klo 11:42 - Lainsäädäntöneuvos Sami Kivivasara

Henkilötunnuksen uudistamista ja valtion takaaman henkilön identiteetin hallinnoimista pohtinut työryhmä esitti huhtikuun alussa julkaistussa raportissaan, että vuodesta 2027 alkaen Suomessa otettaisiin käyttöön uudenmuotoinen henkilötunnus. Henkilötunnuksen uudistaminen oli aiheena myös edellisessä kolumnissani. Tässä kolumnissa käyn läpi henkilön identiteetinhallinnan tulevaisuutta ja henkilötunnuksen uudistamisen kustannusarvioita.

Henkilön identiteetinhallinta on muutoksessa, mihin kytkeytyy myös henkilötunnus. Yksi haaste tulee maan rajat ylittävästä digitaalisten palvelujen tarjonnasta ja henkilöiden liikkuvuudesta. Tähän yhteensopivia ratkaisuja hakevat myös EU ja keskenään Pohjoismaat.

Oleellista on, että jokaiselle Suomessa asioivalle henkilölle, esimerkiksi tilapäiselle työntekijälle tai opiskelijalle voidaan antaa hänet suomalaisissa palveluissa yksilöivä ja pysyvä tunnus. Tällä hetkellä henkilötunnusta ei lainsäädännön vaatimusten vuoksi voida antaa kaikille sen vuoksi, ettei henkilöä ole riittävän luotettavalla tavalla tunnistettu. Henkilötunnuksen uudistamiseen kytkeytyykin tavoite mahdollistaa samanlaisen, pysyvän yksilöivän tunnuksen antaminen myös niille henkilöille, joille ei nykysäännösten perusteella anneta henkilötunnusta. Tällöin rekistereistä olisi tarvittaessa saatavilla tieto siitä, mikäli henkilöä ei ole tunnistettu luotettavasti.

Kansainvälisessä ja myös kotimaisessa keskustelussa teemana on viime aikoina vahvasti ollut esillä yksilön omien tietojen hallinta ja yksilökeskeinen identiteetinhallinta. Suomessa yksilön omien tietojen hallintaan liittyvät keinot voidaan yhdistää henkilötunnuksiin perustuvaan tiedonhallintaan, ja siihen, että tietoja vaihdetaan suoraan rekistereiden välillä sujuvasti ja tehokkaasti. Henkilötunnusta tarvitaan edelleen avaimena, joka mahdollistaa viranomaisten ja muiden toimijoiden lainsäädäntöön perustuvan tiedonvaihdon.

Kustannusarvioihin vaikuttaa tulevaisuuden tunnuksen muoto

Valtiovarainministeriön asettaman työryhmän työn aikana ja viime aikoina julkisessa keskustelussa on noussut esiin henkilötunnuksen uudistamisen merkittävät kustannusvaikutukset. Tehtyjen arvioiden perusteella henkilötunnuksen uudistaminen aiheuttaa erityisesti tietojärjestelmien muutoskustannuksina miljoonien tai jopa kymmenien miljoonien eurojen kustannuksia järjestelmäkohtaisesti. Koska henkilötunnus on laajasti käytössä tietojärjestelmissä ja niiden välisissä integraatioissa, kokonaiskustannukset kasvavat koko yhteiskunnan tasolla isoiksi.

Tähän mennessä valmistelussa tehdyt arviot eivät ole kaikilta osin kattavia. Kustannusarvioihin vaikuttaa olennaisesti se, mikä lopulta on tulevaisuuden tunnuksen muoto ja missä ajassa muutos toteutetaan. Jos muutoksia voidaan tehdä muiden tietojärjestelmäuudistusten yhteydessä, todennäköisesti kustannuksia pystytään pienentämään.

Valtiovarainministeriön elokuussa 2017 asettama työryhmä teki yhden ehdotuksen etenemisestä. Työryhmän raportti liitemateriaaleineen on lausunnoilla kesäkuun alkuun saakka. Lausuntojen palaute arvioidaan kesän aikana ja kesälomakauden jälkeen alkusyksystä on näillä näkymin aika tehdä hallituksessa ratkaisuja uudistuksesta. Jos uudistukseen lähdetään, edellyttää se laaja-alaista lainsäädäntötyötä ja sen jälkeen siirtymäaikana tehtäviä uudistuksia järjestelmissä ja toimintatavoissa. Joka tapauksessa uudistuksen jatkovalmistelu on laaja-alaisen yhteistyön paikka. Erilaisia vaihtoehtoja on ja niistä on löydettävä parhaiten eri tavoitteet ja vaikutukset yhteen sovittava ratkaisu.

Sami Kivivasara

Lainsäädäntöneuvos, yksikön päällikkö, valtiovarainministeriö
@sKivivasara

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkilötunnus, muutos, kustannusarviot

Mielipide: Miksei hallitus tee mitään? Ilmastotoimia tarvitaan nyt!

Tiistai 10.3.2020 klo 23:19 - Jeremias Nurmela

Politiikka näyttää oppositiopuolueen suunnalta katseltuna tällä hetkellä eriskummallisella tavalla toimettomalta. Oppositiosta on tietysti helppo huudella, kun ei itse tarvitse olla tekemässä kompromisseja. Hallituksen toiminta on kuitenkin niin erikoista, että on paikallaan esittää joitain huomioita hallituksesta näin oppositiolinssien läpi.

Aloitetaan kuitenkin positiivisista asioista: poliittinen valta näyttää toisenlaiselta kuin ennen. Hallitusta johtaa nuoret naiset ja selkeästi Sanna Marin on kyennyt nousemaan jopa kansainvälisesti symboliksi suomalaisen tasa-arvon edustajana. Politiikan sisällöt ja hallituksen kyky ajaa edes omia kärkihankkeitaan tuntuvat kuitenkin olevan hukassa. Omat huoleni tällä hetkellä liittyvät erityisesti ilmastoon.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa minua on ihmetyttänyt erityisesti vihreiden toiminta ja heidän kykynsä edistää tavoitteitaan. Ilmastomarsseilla marssiminen ja kovat vaatimukset eivät ole realisoituneet luvatuksi kunnianhimoiseksi ilmastopolitiikaksi, vaikka asiaa kuinka yrittäisi vääntää ja kääntää mediassa. Edes turpeen verotukea ei olla pystytty lopettamaan. Hallituksen toimenpiteet ovat typistyneet tiekarttojen laadintaan ja työryhmien perustamiseen. Tämä on aikamoinen muutos verrattuna puheisiin maailman kunnianhimioisimmasta ilmasto-ohjelmasta.

Tavoitteet ja suunnitelmat eivät vielä itsekseen toteudu ja se toteutus on todella jäänyt vajavaiseksi. Jännitteet vihreiden ja muun hallituksen välillä näyttävät myös melko suurilta: Vihreät ovat onnistuneet marssimaan ulos helmikuun alussa yhteisistä neuvotteluista ja heidän idealistista asennettaan on kritisoitu myös hallituksen sisällä. On melko surullista, että lause ”Minne katosi #nytonpakko?” on muodostunut jo kliseiseksi ilmaukseksi osoittamaan turhautumista hallituksen toimimattomuutta kohtaan. Mainittakoot vielä, että se oli Sipilän hallitus, joka pystyi tekemään Suomen historian suurimman ilmastoteon päätöksellään kivihiilen käytön lopettamisesta vuoteen 2029 mennessä.

Ainoastaan vihreiden suomiminen hallituksen toimimattomuudesta ei kuitenkaan olisi oikeudenmukaista. Hallitus vaikuttaa oppositiosta katseltuna laajemminkin lamaantuneelta. Eduskunnassa valiokunnat peruvat kokouksiaan, kun niillä ei ole asioita käsiteltävänä ja hallituksen esitykset ovat vähissä tai loistavat poissaolollaan. Erimielisyyksiä riittää myös keskustan tiukemman talouskurin ja vihreiden, SDP:n ja vasemmiston löysemmän budjettilinjan välillä. Jos hallituksen kyky hoitaa tämän maan asioita ei parane, tämä opposition räksyttäjä ei pysty hallitukselle kovin hyviä pisteitä antamaan ja saman tosiasian hyväksymistä toivoisin hallituspuolueiden edustajilta. Nöyrä ja vilpitön toiveeni onkin siis, että hallituksessa siirryttäisiin erimielisyyksien ja kirkasotsaisten vaatimusten sijaan maltillisen pragmatismin tielle. Näinä epävakaina aikoina olisi erityisen tärkeää säilyttää kansalaisten usko hallituksen toimintaan.

Jeremias Nurmela

Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielipide, ilmasto, ilmastonmuutos, hallitus

Kolumni: Kuntalain muutostarpeita selvitetään

Keskiviikko 28.8.2019 klo 11:06 - Lainsäädäntöneuvos Mervi Kuittinen ja neuvotteleva virkamies Pasi Leppänen

Kuntalaki on varsin uusi. Lakia on sovellettu kokonaisuudessaan vuonna 2017 alkaneen valtuustokauden alusta, ja alijäämän kattamisvelvollisuutta koskevat määräajat päättyvät ensimmäisen kerran vuosien 2020 ja 2022 lopussa.

Kuntalain vuonna 2015 voimaan tulleen kokonaisuudistuksen yksi keskeinen tavoite oli vahvistaa kunnan toiminnan kokonaisohjausta. Lain käsite kunnan toiminta sisältää kunnan ja sen tytäryhteisöjen lisäksi kuntien yhteistyöhön tai kunnan omistukseen, sopimuksiin tai rahoittamiseen perustuvan toiminnan. Kunnan toiminta muodostuu siis kaikesta toiminnasta, jonka avulla kunta järjestää palveluja asukkailleen. Kuntalakiin lisättiin myös säännökset järjestämisvastuusta. Lisäksi kunnan toiminnan johtamista, ohjausta sekä valvontaa koskevia säännöksiä terävöitettiin. Merkittävä kunnan taloutta koskeva muutos oli kunnan taseeseen kertynyttä alijäämää ja sen kattamista koskevat uudet säännökset.

Kuntalaki onkin kunnan hallintoa koskeva yleislaki, joka seuraa aikaansa. Laki on mahdollistava ja antaa kunnille tilaa oman hallintonsa järjestämiseen. Saadut kokemukset lain soveltamisesta, toimintaympäristön muutokset ja kuntien eriytymiskehitys aiheuttavat kuitenkin tarvetta tarkastella kuntalain säännöksiä.

Nykyistä kuntalakia on jo muutettu eräiltä osin. Lakiin on lisätty muun muassa uusi luku poikkeuksellisissa hallinnollisissa vaikeuksissa olevaa kuntaa koskevasta selvitysmenettelystä sekä muutettu erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettelyn käynnistämisen edellytyksiä koskevaa pykälää (nk. kriisikuntakriteerit). Parhaillaan ovat lausuntokierroksella ehdotukset kuntalain muuttamisesta, jotka sisältävät valituslupamenettelyn ottamisen kunnallisvalituksen käyttöalalle sekä kuntien taloustietojen tuottamista ja raportointia koskevan sääntelyn.

Nyt lain muutostarpeiden selvittäminen on käynnistetty asettamalla työryhmä sekä sille kunnan hallintoa koskevaa sääntelyä ja taloussääntelyä tarkasteleva jaostot. Ainakin kunnan toiminnan johtamista, kunnan hallintoa ja taloutta sekä kuntien yhteistoimintaa koskevan sääntelyn kehittämistarpeita arvioidaan. Lain toimivuutta tullaan tarkastelemaan erityisesti kunnan taloudellisen ja toiminnallisen riskienhallinnan ja toiminnan johtamisen näkökulmasta.

Kunnan toiminnan johtamisessa korostuu yhä enemmän sopimusohjaus kuntien hankkiessa palveluja muilta palvelujen tuottajilta. Pohdinnassa onkin, miten sopimushallinnan ja sopimusten johtamisen tulisi näkyä kuntalaissa. Lisäksi tarkastellaan liikelaitoksia koskevaa sääntelyä sekä kuntayhtymien omistajaohjausta ja rakennejärjestelyjä.

Parhaillaan on käynnissä perustuslain reunaehtoja ja kunnan tehtäviä koskeva tutkimushanke ”Yhtenäiskunnasta erilaistuviin kuntiin”. Hanketta seurataan työryhmän työssä, mutta kunnan tehtäviä koskevaa laajaa kokonaisuutta ei ole tarkoitus käsitellä nyt käynnistetyn kuntalain muutostarpeita koskevan tarkastelun yhteydessä.

Kuntien eriytymiskehityksen ja talouden heikentymisen vuoksi työryhmä käy läpi kunnan ja kuntayhtymän arviointimenettelyä koskevan sääntelyn. Aiempaa suuremmat kunnat ja laajemmat kuntajoukot voivat olla erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa. Myös alijäämän kattamisvelvollisuudesta on esitetty paljon kysymyksiä, esimerkiksi miten alijäämän kattamisvelvollisuuden määräaika lasketaan kuntaliitoksissa ja miten aikaisempia ylijäämäeriä voi hyödyntää. Näiltä osin sääntelyä on tarkoitus tarkentaa.

Työryhmä ja sen valmistelujaostot laativat ehdotuksensa kuntalain muutostarpeista hallituksen esityksen muotoon. Valmistelun aikana kuullaan kuntien ja kuntayhtymien asiantuntijoita. Työryhmän toimikausi kestää vuoden 2020 syyskuun loppuun saakka, mutta käytännössä valmistelu painottuu tulevaan syksyyn ja talveen.

Mervi Kuittinen

Lainsäädäntöneuvos
@kuittinen_mervi

Pasi Leppänen

Neuvotteleva virkamies

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntalaki, muutostarve

Kolumni : Tilaa vaikeille päätöksille

Maanantai 28.1.2019 klo 12:23 - Ministeriöiden kansliapäälliköt:

Tänään julkistettu Mahdollisuudet Suomelle on ministeriöiden kansliapäälliköiden yhteinen virkamiesnäkemys avainkysymyksistä tulevalla hallituskaudella. Sen tavoitteena on välittää yhteinen strategisen tason tilannekuva Suomen haasteista ja mahdollisuuksista tulevalle hallituskaudelle ja puolueiden hallitusohjelmaneuvottelijoille.

Keskeisin viestimme on, että hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden turvaaminen edellyttää merkittäviä uudistuksia 2020-luvulla. Tarvitaan myös vaikeita, kalliita tai epäsuosittujakin päätöksiä. Osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun haluamme tukea niiden tekemisen edellytyksiä. Tilaa vaikeille päätöksille luodaan avoimella ja tietopohjaisella keskustelulla, joka ottaa mukaan kaikki väestöryhmät. Vaikka juuri nyt elämme talouden noususuhdannetta, on hallitusohjelmasta neuvoteltaessa hyvä kiinnittää katse tätä kauemmas. Tällöin erityisesti kaksi kysymystä nousee keskeiseen asemaan.

Ensiksi, sitoutuminen ilmastonmuutoksen hillintään edellyttää globaalisti ja Suomessa merkittäviä politiikkatoimia, joista tulee päättää pikaisesti. Tavoite on laajasti tiedossa: ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää 1,5 asteeseen. Sen sijaan tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavan muutoksen mittakaavaa ei ole vielä yleisesti tiedostettu. Hallitus tarvitseekin onnistuakseen kansalta raudanlujan mandaatin, koska konkreettiset toimet eivät voi mitenkään miellyttää kaikkia.

Toiseksi, työtä julkisen talouden tasapainottamiseksi on syytä jatkaa. Tulojen ja menojen välillä on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä edelleen epätasapaino, jota väestörakenteen muutos pahentaa. Julkinen velka voi tulevaisuudessa kasvaa hallitsemattomaksi, jos tätä epätasapainoa ei korjata. Julkisia menoja lisäävät myös isot infrastruktuurihankkeet, koulutusmenot, ilmastonmuutoksen torjunta ja hävittäjähankinnat. Mahdollisuudet Suomelle -asiakirjassa nostetaan esiin useita mahdollisia ratkaisulinjoja. Olennaista on tunnistaa ja tunnustaa niiden välinen suhde: esimerkiksi jos työllisyysastetta ei saada nostettua ja työperusteista maahanmuuttoa ei lisätä, kasvaa paine verojen ja maksujen korotuksiin sekä palveluiden ja etuuksien leikkauksiin.

Yhteinen tarkastelumme lähtee yhtenäisestä valtioneuvostosta ja ministeriöitä yhdistävistä pitkän aikavälin päämääristä. Päämäärät ovat yhdenvertaisuuden edistäminen, kestävä kasvu sekä turvallinen ja vakaa yhteiskunta. Parhaat mahdollisuutemme perustuvat kestävyydelle, joka tarkoittaa sosiaalisen ja inhimillisen pääoman sekä taloudellisen hyvinvoinnin turvaamista maapallon kantokyvyn rajoissa. Hallinnonalakohtaisen politiikkavalmistelun sijaan tulevaisuuden valtioneuvostossa toimitaan keskeisimmissä kysymyksissä kokoavasti.

Elämme maailmassa, jossa päätöksenteossa vaaditaan laajaa ymmärrystä monimutkaisista ja toisiinsa kytkeytyvistä kokonaisuuksista. Valtioneuvostossa haluamme yhä paremmin ennakoida tulevaisuuden kehityskulkuja ja rakentaa pitkän aikavälin päätöksentekoa.

Maamme johtavien virkamiesten osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää ja toivottua. Asiakirjassamme esitämme 12 näkemyskokonaisuutta, jotka tarjoavat tietopohjaa vaalikeskusteluihin ja hallitusneuvottelujen pohjaksi. Kaikissa näistä on olennaista tunnistaa Suomen lukuisat kytkökset ja yhteydet globaaleihin ja eurooppalaisiin kehityskulkuihin ja päätöksiin.

Pienenä osaamispohjaisena avotaloutena Suomen talouden kehitys riippuu merkittävästi maailmantalouden ja -kaupan kehittymisestä. Suurimmat kasvun mahdollisuudet liittyvät teknologiamurrokseen ja globaaleihin trendeihin, mukaan lukien ilmastonmuutoksen hillintä ja väestön ikääntyminen kaikkialla maailmassa. Kasvua tulee tavoitella luonnon kantokyvyn rajoissa.

Yhteiskuntapolitiikan näkökulmasta osaamis- ja koulutustason nostaminen, työllisyysaste ja sosiaaliturvan uudistaminen muodostavat toisiinsa kytkeytyvän kokonaisuuden. Jatkuvan oppimisen kokonaisuus ja uudistukset on rakennettava kattamaan kaikki väestöryhmät ja tutkimus- ja innovaatiotoimintaa on syytä vahvistaa. Hyvinvointivaltion rahoitus edellyttää työllisyysasteen lähentymistä muiden pohjoismaiden tasolle, kohoten ajan mittaan jopa 80 prosenttiin. Sosiaaliturvan uudistaminen taas käynnistetään selkeillä päätöksillä tavoitteista ja arvovalinnoista.

Suomen on toimittava entistä aktiivisemmin kansainvälisen, sääntöpohjaisen järjestelmän sekä vakaan ja turvallisen EU:n edistämiseksi. Heinäkuussa alkava EU-puheenjohtajuus tarjoaa tähän erityisiä mahdollisuuksia. Turvallisessa oikeusvaltiossa ja unionissa vahvistetaan osallisuutta, osallistumisoikeuksien ja aktiivisen osallistumisen toteutumista sekä hyviä väestösuhteita. Myös kansallista puolustuskykyämme on tarpeen ylläpitää pitkäjänteisesti.

Valtiosihteeri Paula Lehtomäki, valtioneuvoston kanslia

Valtiosihteeri Matti Anttonen, ulkoministeriö

Kansliapäällikkö Pekka Timonen, oikeusministeriö

Kansliapäällikkö Ilkka Salmi, sisäministeriö

Kansliapäällikkö Jukka Juusti, puolustusministeriö

Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki, valtiovarainministeriö

Kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, opetus- ja kulttuuriministeriö

Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, maa- ja metsätalousministeriö

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen, liikenne- ja viestintäministeriö

Kansliapäällikkö Jari Gustafsson, työ- ja elinkeinoministeriö

Kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee, sosiaali- ja terveysministeriö

Kansliapäällikkö Hannele Pokka, ympäristöministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, julkinen talous, yhteiskuntapolitiikka