Blogit / Kolumnit

Kolumni : Maakunta- ja sote-uudistuksesta

Perjantai 2.3.2018 klo 18:17 - Päivi Nerg ja Martti Hetemäki

Sote-lainsäädännön vaikutukset riippuvat ratkaisevasti järjestelmän toimeenpanosta. Nykyinenkin lainsäädäntö on johtanut hyvin erilaisiin kustannuksiin eri aikoina ja eri puolilla maata. Avaamme seuraavassa tätä sekä sitä, mitä uudistuksen kustannusten hillintätavoitteen toteutus edellyttää.

Sote-menot poikkeavat paljon alueiden välillä (oheisen esityksen diat 2-4). Myös ns. tarvevakioidut erot menoissa ovat suuret. Eli sama lainsäädäntö tuottaa hyvin erilaiset kustannukset eri alueilla syistä, jotka eivät liity väestöllisiin erityistekijöihin.

Myös koko maan tasolla nykyisen sote-järjestelmän kustannukset ovat olleet hyvin erilaiset eri aikoina. Dian 5 mukaan terveysmenot olivat 6,9 % vuonna 2000 ja 9,6 % vuonna 2015 suhteessa BKT:een. Tämän nousun takana oli terveydenhuollon menojen yli kaksinkertaistuminen, ei viime vuosien heikko talouskasvu. 

Diassa 6 esitetään henkeä kohti laskettujen terveysmenojen keskimääräinen vuosittainen reaalikasvu Pohjoismaissa ajanjaksolla 1995-2009. Suomessa tuo kasvu oli 4,1 % vuodessa. Siitä vain 15 % johtui väestön ikärakenteen muutoksesta. Vaikka Suomessa terveysmenojen kasvu on ollut erittäin nopeaa, ovat esimerkiksi erot palvelujen saatavuudessa suuria. 

Toteutunut menojen kehitys ja suuret tehokkuuserot alueiden välillä osoittavat siis, että sama lainsäädäntö voi johtaa hyvin erilaisiin kustannuksiin. Mikä sitten määrittää sote-uudistuksen tavoitteeksi asetetun 3 mrd. euron kustannusten hillinnän onnistumisen? 

Täytäntöönpano ratkaisee uudistuksen onnistumisen

Suomen sote-uudistuksesta jo runsas vuosi sitten julkistettu kansainvälinen arvio painotti, että uudistuksen kustannuskehityksen ratkaisee sen täytäntöönpano. Lait antavat raamit ja pohjan, mutta ne eivät määritä lopputulosta.  Tärkeitä asioita ovat uudistuksen vaiheistus, ammattimainen tiedolla johtaminen, parhaimpien käytäntöjen omaksuminen, keskitettyjen asioiden kautta hyötyjen hakeminen, digitalisaation tehokas hyödyntäminen, osaamistason nostaminen sekä jatkuva arviointi ja korjausliikkeet.

Virkamiehet ovat koko uudistuksen ajan korostaneet uudistuksen riittävän vaiheistuksen merkitystä. Maakunnilla on järjestelmän toimeenpanossa erittäin vaativa tehtävä, joka vaatii aikaa. Esimerkiksi Ruotsin valinnanvapausjärjestelmän kapitaatiokorvausjärjestelmän kokemukset osoittavat, että sama lainsäädäntö voi johtaa soveltamisesta riippuen hyvin erilaisiin tuloksiin eri alueilla. Lääkäri-lehti on julkaissut VATT:n tutkijoiden erinomaisen artikkelin, joka valottaa hyvin juuri järjestelmän yksityiskohtien tärkeyttä.

Sote-uudistuksessa siirrytään 190 kunnallisen järjestäjän mallista 18 maakunnallisen järjestäjän malliin.  Samassa yhteydessä tietojärjestelmät uudistetaan asteittain siten, että se mahdollistaa nykyistä paljon paremman tiedon hyödyntämisen eri toiminnoissa, ennaltaehkäisevästä hoidosta johtamiseen saakka. Lisäksi investoinnit ja teknologiaratkaisut voidaan tehdä keskitetysti, mikä myös tuo ilmeisiä hyötyjä.

Erilaiset toimintamallit hyödynnetään uudistuksen toimeenpanossa. Tampereen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus on hyvä esimerkki uudenlaisesta toimintamallista. 

Onko sote-järjestäjiä liikaa?

Paljon on kritisoitu sote-järjestäjien suurta määrää ja joidenkin maakuntien pientä kokoa. Nykyiset tarvevakioidut menot osoittavat kuitenkin, että pienetkin sairaanhoitopiirit voivat olla tehokkaita. Pienet Keski-Pohjanmaan SOITE, Pohjois-Karjalan Siun sote ja Etelä-Karjalan EKSOTE ovat sote-uudistuksen valmistelussa edenneet myös nopeammin kuin monet muut alueet. Lisäksi sote-uudistukseen sisältyy ns. evoluutiopykälä, jonka mukaan maakunnan itsenäisyys riippuu siitä, miten hyvin se pystyy hoitamaan asiansa. 

Toinen kritiikin kohde on ollut, että maakunnilta puuttuu kannustin tehokkaaseen sote-palvelujen järjestämiseen, koska niillä ei ole verotuloja. Jos verotusoikeus olisi avain tehokkuuteen, niin nykyisen kunnallisen järjestelmän olisi pitänyt tuottaa toisenlaiset tulokset. Karkea kuva toteutuneesta kehityksestä on, että kuntien menot ovat kasvaneet nopeasti, kun niiden tulot ovat kasvaneet nopeasti. 

Reaaliaikainen ja vertailukelpoinen avoin tieto oman ja muiden maakuntien sote-palvelujen saatavuudesta, laadusta ja kustannustehokkuudesta on tärkeä kannustin. Sitovan budjettirajoitteen oloissa palvelujen ja maakunnan itsenäisyyden turvaaminen edellyttää tehokasta toimintaa. Maakunnan päättäjillä on suuri intressi varmistaa, että sote-palvelujen johtaminen on ammattimaista ja hyvää. Mallissa maakuntajärjestäjä ja tuottaja erotetaan toisistaan juuri tämän takia. Maakuntien tehokkuudessa säästetty raha jää niille itselleen. Tämä on vahva kannustin kehittämiseen.

Vuoropuhelun ja jatkuvan kehittämisen merkitys

Valtiovarainministeriöllä on jo tänä keväänä kunkin 18 maakunnan liiton edustajien kanssa simulointiharjoitus maakunnan monivuotisista menokehyksistä. Näissä ja muissa valmisteluissa esille tulevien ongelmien perusteella järjestelmää on oltava valmis muuttamaan. 

Eräs tärkeä opetus muiden maiden terveydenhuollon uudistuksista on, että uusi järjestelmä ei toimi aluksi moneltakaan osin tavoitellulla tavalla. Järjestelmää on siis oltava valmis nopeasti ja merkittävästikin muuttamaan. Yhtä tärkeää on, ettei uusi järjestelmä estä sitä hyvää kehitystyötä, joka on monilla alueilla jo nyt menossa. 

Sote-uudistus on välttämätön, jotta sote-palvelut voidaan turvata väestön ikärakenteen nopeasti muuttuessa. Dian 3 mukaan 75-vuotta täyttäneitä on 12 vuoden kuluttua noin 60 prosenttia enemmän kuin nyt. Dian 4 mukaan hoivamenot alkavat nousta jyrkästi yli 75-vuoden iässä. 
Yhtä optimaalista sote-järjestäjien lukumäärää tai parasta alueellista hallintomallia ei ole olemassa. Mitään mallia ei tule myöskään hakata kiveen, vaan sitä pitää voida valmistelussa saatujen tietojen ja kokemusten perustella voida muuttaa palvelujen saatavuuden, laadun ja rahoituksen turvaamiseksi. 

Maakunta- ja sote-uudistuksesta -kolumnin diaesitys

Päivi Nerg

Maakunta- ja sote-uudistuksen projektijohtaja, alivaltiosihteeri

Martti Hetemäki

Valtiosihteeri kansliapäällikkönä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maakunta, sote

Kolumni: Onnistuneella viestinnällä taataan demokratian toteutuminen

Tiistai 20.2.2018 - Thomas Sund, Valtiovarainministeriön viestintäpäällikkö

Valtiovarainministeriö

Kohta pääset vaikuttamaan oman maakuntasi asioihin, mutta tiedätkö mistä vaaleissa on kyse? Kysymys on tärkeä ja varmasti aiheellinen. Hallitus antaa maaliskuussa maakuntia koskevan lainsäädännön eduskunnalle ja ensimmäiset maakuntavaalit järjestetään lokakuussa 2018.

Tiukasta valmisteluaikataulusta huolimatta maakunta- ja sote-uudistuksen viestintää on toteutettu suunnitelmallisesti koko reformin ajan, mutta viestintä on tähän asti suunnattu valmistelijoille ja asiantuntijoille. Painopiste muuttuu maaliskuussa, jolloin asukkaille suunnattu Maakunta tutuksi -viestintäkampanja käynnistyy. Laaja kampanja jatkuu maakuntavaaleihin asti ja sen tavoitteena on lisätä tietoisuutta maakuntien vastuista, päätöksenteosta ja toiminnasta. Viestintäkampanja toteutetaan suomeksi ja ruotsiksi muun muassa radiossa, televisiossa, sosiaalisen median sovelluksissa ja ulkomainonnan avulla.

Viestintäkampanjan suunnittelun yhteydessä olemme kyselyn avulla selvittäneet asukkaiden tietoisuutta maakunta- ja sote-uudistukseen liittyvistä asioista. 1 000 henkilön vastauksista käy selkeästi ilmi, että viestintäkampanjalle on vahva tilaus. Kyselyyn vastanneet arvioivat tuntevansa parhaiten mediassa paljon esillä olleet sosiaali- ja terveydenhuoltoon tulevat muutokset, mutta monet maakuntien muut tehtävät jäävät vielä osittain hämärän peittoon. Olemme hyödyntäneet kyselyn tuloksia viestintäkampanjan suunnittelussa ja painotusten valinnassa.

Onnistuneet ensimmäiset vaalit

Mediassa on esitetty huolta maakuntavaalien äänestysvilkkaudesta sekä puolueiden valmiudesta maakuntavaalitoimintaan ja ehdokasasetteluun. Hyvällä viestinnällä takaamme asukkaiden riittävän tiedonsaannin ja demokratian toteutumisen.

On tärkeää, että maakuntademokratialle saadaan hyvä alku, koska ensimmäiset maakuntavaltuustot luovat maakunnille sen toiminnan perustan. Valtuustoilla on maakuntien toimintaa ja taloutta koskeva kokonaisvastuu. Niiden tehtävänä on muun muassa päättää maakuntien hallinnosta, toimielimistä ja organisaatiosta. Maakuntavaltuustot asettavat maakunnan johtamisjärjestelmän ja valitsevat johtavat virkamiehet. Lisäksi ne hyväksyvät maakuntastrategian, jossa linjataan muun muassa sote-palvelustrategia, palvelulupaus sekä maakunnan sote-palveluverkko.

Kyselyssä kysyimme muiden asioiden ohella, kuinka todennäköisesti vastaaja äänestää maakuntavaaleissa. Noin 60 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti äänestävänsä maakuntavaaleissa. Lokakuussa nähdään, mikä äänestysprosentti lopulta on, mutta ensimmäiset maakuntavaalit voivat lopulta kiinnostaa asukkaita odotettua enemmän.

Teemme kaikkemme lisätäksemme yleistä tietoisuutta tulevien maakuntien toiminnasta ja vastuista. Uskon, että parempi tietoisuus maakuntien vastuista ja tehtävistä johtaa hyvään äänestysprosenttiin ja lisää toisaalta potentiaalisten vaaliehdokkaiden halukkuutta asettua ehdolle.

Maakunnat kantavat vastuuta viestinnästä

Valtiotasoisen viestintäkampanjan lisäksi on vuoden 2018 aikana tulossa runsaasti muita viestinnällisiä toimenpiteitä. Oikeusministeriö toteuttaa kattavan viestintäkampanjan, jossa keskitytään vaaleihin ja niiden järjestämiseen. Kuntaliiton maakuntavaaleihin liittyvät viestintäkampanjat alkavat puolestaan kesän ja syksyn aikana.

Teemme myös jatkossa viestintäkampanjoita eri painotuksilla (esimerkiksi sote) ja jatkamme hyvää yhteistyötä maakuntien viestijöiden kanssa. Maakuntien omat viestijät valmistelevat viestintämateriaaleja ja alueellisia kampanjoja, joissa esitellään alueiden omia näkökulmia.

Suosittelen lämpimästi olemaan yhteydessä oman maakunnan valmistelijoihin ja viestijöihin. Tietoa ja tukea on runsaasti tarjolla jo nyt.

Maakuntien vastuu kansalaisviestinnästä kasvaa jatkossa. Itsehallinnollisten maakuntien on huolehdittava siitä, että maakunnalliselle ja alueelliselle viestinnälle on varattu riittävästi resursseja.

Hyvällä viestinnällä, suunnitelmallisuudella ja riittävillä viestinnän resursseilla voidaan välttää monta karikkoa.

Thomas Sund,

Valtiovarainministeriön viestintäpäällikkö

Maakunta- ja sote-uudistuksen valtakunnallisen viestinnän koordinointi, muutosviestinnän valmistelu ja johtaminen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maakunta, sote, viestintä

Tosiasioiden tunnustaminen on uudistuksen alku

Lauantai 3.2.2018 klo 9:58 - Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen

 Anu Vehviläinen. Kuva: Valtioneuvosto

Pitkälle tulevaisuuteen kurkottavat uudistukset vaativat tosiasioiden tunnustamista, ennakkoluulottomuutta ja kykyä sietää epävarmuutta. Tämä pätee myös maakunta- ja sote-uudistukseen. Emme voi jokaista yksityiskohtaa tarkasti ennakoida. On esimerkiksi mahdotonta etukäteen tietää, miten laajasti ihmiset käyttävät soten valinnanvapautta.

Suuret reformit herättävät aina vastarintaa. Aikanaan peruskoulu-uudistusta vastustettiin kovasti. Alueellisen yliopistoverkon pelättiin romuttavan Suomen tieteen tason. Nyt kiitämme näitä uudistuksia koulutuksen tasa-arvosta ja myönteisestä yhteiskuntakehityksestä.

Tänä keväänä eduskunnassa loppusuoralla oleva uudistus järjestelee uuteen asentoon sosiaali- ja terveyspalveluita. Reformi myös muuttaa julkisen hallinnon dynamiikkaa, kun kuntien ja valtion rinnalle tulee uudet kansanvaltaiset toimijat eli maakunnat. Näyttää siltä, että iso osa uudistuksen kritiikistä ottaa voimansa nykyrakenteiden puolustamisesta.

Näkemiin himmelihallinto

Kaikki myöntävät sote-uudistuksen välttämättömyyden, mutta osa nikottelee valtion aluehallinnon ja kuntien ylikunnallisten tehtävien kokoamista maakunnille. Tämä herättää minussa kysymyksiä. Aprikoin mielessäni, että kuinka kukaan voi olla tyytyväinen nykyiseen aluetason himmelihallintoon? Miksi tehtävien kokoaminen ei käy, kun teemme jo maakuntapohjaisen soten?

Viime vaalikauden lopulla kaatuneen sote-mallin yksi raskaimmista puutteista oli perustuslakivaliokunnan mukaan kansanvaltaisuuden puute. Nyt tämä korjataan ja ylintä päätösvaltaa sotessa tulevat käyttämään suorilla vaaleilla valitut päättäjät.

On fiksua koota samalla kertaa muitakin alueellisia tehtäviä yhteisen katon alle. Ei olisi järkevää jättää esimerkiksi nykyisiä 22 pelastuslaitosta pois uudistuksesta edelleen kuntien kustannettavaksi isäntäkunta- tai kuntayhtymämallilla hoidettuna. Tai olisiko mielekästä, että Suomessa toimisi jatkossakin kuntayhtyminä 18 maakuntien liittoa vastaten muun muassa aluekehitystehtävistä ja maakuntakaavoituksesta, kun rinnalla toimisi kansanvaltainen maakunta-sote?

Nykyistä valtion aluehallintoa elyineen ja aveineen harva pitää onnistuneena. Puhumattakaan, että se olisi ideaali tulevaisuuden ratkaisu.

Maakuntauudistus tuo yhteen soten ja työvoimapalvelut. Tämä mahdollistaa niiden paremman ja uudenlaisen yhteistyön. Tuore linjaus kasvupalveluiden allianssimallista antaa puolestaan liikkumavaraa maakunnille ja halukkaille kunnille koota resursseja ja osaamista yhteen toimivampien työ- ja elinkeinopalveluiden synnyttämiseksi.

Ihminen tarvitsee usein monia eri palveluita. Uudistus mahdollistaa paremmat palvelut osatyökykyisille ja kuntoutusta tarvitseville. Onnistunut kuntoutus vaatii sosiaali- ja terveyspalvelujen rinnalla usein muitakin palveluita. Tämä oli kuntoutuskomitean yksimielinen vahva viesti. Samaa viestiä tulee työllisyyden edistämisestä eri puolilta Suomea. Tarvitsemme vahvan ja kansanvaltaisen järjestäjän, joka kokoaa palvelut nykyisistä himmeleistä ihmisen näköisiksi ja kokoisiksi kokonaisuuksiksi. 

Demokratia kaipaa virkistystä

Sitran viime vuonna julkaisemien megatrendien kärkijoukossa on edustuksellisen demokratian kriisi. Meidän tulee etsiä kaikin tavoin keinoja vahvistaa sekä edustuksellista demokratiaa että käyttäjädemokratiaa. Ne eivät ole toistensa vastakohta, vaan täydentävät toisiaan.

Maakuntauudistus tarjoaa välineitä molempien demokratiahaarojen virkistämiseen. Epädemokraattiset kuntayhtymät, isäntäkunnat ja valtion aluetoiminnot siirtyvät pääosin kansalaisten valitsemille päättäjille. Totean Johannes Virolaisen sanoin: "Kansanvaltaa ei tule pelätä".

Osallisuus ja käyttäjädemokratia vahvistuvat maakunnissa muun muassa nuorisovaltuustojen, vanhus- ja vammaisneuvostojen, asiakasraatien, maakunta-aloiteoikeuden ja maakunnallisen kansanäänestyksen keinoin.

Pidän varsin aiheellisena pohdintaa maakuntien ja kuntien välisestä työnjaosta, rooleista ja keskinäisestä yhteistyöstä. Olen toistamiseen toistanut, että maakunnista ei pidä tulla eikä tehdä kuntien ja kaupunkien kilpailijoita. On löydettävä sellaiset mallit ja toimintatavat, että kaikki julkiset toimijat voivat parhaimmalla mahdollisella tavalla edistää alueellaan ja yhteistyössä keskenään talouskasvua, työllisyyttä, yrittäjyyttä ja ihmisten hyvinvointia. 

Toimeenpano puoltaa 18 maakuntaa

Kaikki eivät pidä 18 maakunnan määrää optimaalisena. Myös oma eduskuntakokemukseni muistuttaa, että aluejaoista tai kuntien lukumäärästä puhuttaessa syntyy helposti vahvoja rintamalinjoja.

Pidän tärkeänä arvona, että nyt tehtävä uudistus on toimeenpantavissa mahdollisimman kivuttomasti. Tästä päästään numerologiaan.  Meillä on nyt 20 sairaanhoitopiiriä huolehtimassa erikoissairaanhoidosta ja 18 maakuntien liittoa vastaamassa aluekehityslain mukaisista tehtävistä. Maakuntien aluejaon perustana ovat vuodesta 1993 olleet nykyiset 18 maakuntaa.

Pelastustoimessa on nyt 22 järjestäjää. Lomituksessa, maaseutuhallinnossa ja ympäristöterveydenhuollossa yhteistyöalueita on 44–62. Sen sijaan valtion toiminnoissa aluejaot ovat alle 18: TE-toimistoja on 15, Elyjä myös 15 ja entiset läänit korvanneita Aveja kuusi. 

Jokainen voi arvuutella mielessään viime vuoden lopun Meri-Lapin tapahtumien valossa, millaista olisi viedä eteenpäin uudistusta, jossa järjestäviä alueita olisi 5–12. Uudistuksen lähtötilanne huomioon ottaen pidän 18 maakunnan määrää parhaimpana ratkaisuna.

Toimeenpanoa vielä vankempi peruste 18 maakunnalle löytyy itse maakunnista. Maakunnat ovat erilaisia kooltaan, toimintakulttuuriltaan ja väestö- ja elinkeinorakenteeltaan. Uudistus antaa maakunnille mahdollisuuden kehittää alueitaan ja ihmisten hyvinvointia omista lähtökohdistaan käsin.

Nyt jo näemme, että pienet maakunnat ovat tarttuneet hanakasti uudistukseen ja ovat pitkällä uudistustyössään.  Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, Kainuu ja Keski-Pohjanmaa ovat jo useamman vuoden ajan nykylainsäädännön puitteissa pystyneet tekemään asioita uudella tavalla ja samalla kustannuksia alentaen. Erilaisuutta ja tervettä kilpailua ei myöskään pidä pelätä. Parhaimmillaan maakunnat kirittivät toisiaan.

On myös asioita, joissa suuruuden ekonomiasta on hyötyä ja maakuntia velvoitetaan yhteistyöhön osassa sote-tehtäviä sekä tukipalveluissa.  Maakuntarahoituksen raami tulee olemaan tiukka. Se velvoittaa jokaisen maakunnan taloudellisesti järkevään toimintaan ja toimintansa uudistamiseen.

Kun ei aiemmin tehty, nyt on tehtävä

Sote-uudistuksen ydin on, että ihmisille turvataan yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Erityisesti tulee vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Tämän rinnalla uudistuksen on hillittävä kustannusten voimakasta kasvua.

Asiaa havainnollistaa tämän vuosituhannen kehitys: terveydenhuoltomenot kasvoivat vuosina 2000–2015 kaksinkertaisiksi, noin 10 miljardista eurosta 20 miljardiin euroon. Tuskin kukaan ajattelee, että palvelut olisivat tuona aikavälinä parantuneet samassa suhteessa. Olennaisinta onnistumisessa on se, että saamme rajattua menojen kasvua aiempaa hitaammaksi. Jos vuotuinen menokasvu tällä vuosituhannella olisi ollut noin viiden prosentin sijaan neljä prosenttia, olisi tavoiteltu kolmen miljardin säästövaikutus jo saavutettu. Kun näin ei ole tehty, nyt on tehtävä.

Uudistuksen kolmen miljardin kustannuskehityksen aleneman maali on vuodessa 2030. Tämän saavuttamiseksi tehdään nyt kaksi tärkeää muutosta. Ensinnäkin palvelujen järjestäjälle eli maakunnille asetetaan nykyjärjestäjiä eli kuntia tiukempi rahoitusraami. Tämä tapahtuu maakuntien rahoituslain kautta. Maakuntien mahdollisuudet kasvattaa kustannuksia ovat selvästi nykyistä rajatummat.

Toisaalta 18 maakunnalle tulee nykyistä paremmat mahdollisuudet vastata tiukkaan rahoituskehykseen. Ne voivat nykyisiä, lähes 200 sote-järjestäjää paremmin hyödyntää digitalisaatiota ja uudistaa toimintatapojaan. Maakunta- ja sote-uudistus on samalla myös mittava digireformi.

On välttämätöntä, että maakunnasta tulee vahva järjestäjä. Vahva järjestäjä vastaa taloudesta ja toiminnasta eikä anna tuottajien, ei yksityisten eikä maakunnan liikelaitoksen, ohjata toiminnan ja tuotannon rakennetta.

Olennaista on, että maakuntia ja niiden henkilöstöä johdetaan hyvin. Palvelujen tuottavuudessa on parannettavaa. Uudistuksen tulokset tehdään itse jokaisessa maakunnassa. Hyvän esimerkin toimintatapojen ja sote-painopisteiden oma-aloitteiselle muuttamiselle antaa jo tänä päivänä Eksoten toiminta Etelä-Karjalassa.

Ennakkoluulottomuus vie maaliin

Sote-uudistusta on yritetty tehdä lähes 15 vuoden ajan. Joskus pitää saada valmista aikaan. Nyt on se hetki. Uudistusta tehdessä pitää sietää, että uudistuksen voimaan tultua joitakin yksityiskohtia joudutaan korjaamaan. Ratkaisevaa on kuitenkin nyt, että meillä riittää ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta viedä uudistus päätökseen ja käytäntöön.

Olen tavannut alkuvuodesta ison joukon uudistuksen vastuuvalmistelijoita kunnista, maakunnista ja ministeriöistä. Toimeenpanosta vastaavat ihmiset tekevät tinkimättömästi työtään ja hakevat avoimin mielin ratkaisuja eteen tuleviin valmistelu- ja toimeenpano-ongelmiin.

Tekemistä kuitenkin riittää. Hallituksen ja eduskunnan on huolehdittava, että poliittinen päätöksenteko sujuu talven ja kevään aikana. Vuoden 2019 rahoituksen turvaaminen on hallituksen vastuulla.

Yhteen vetäen voi todeta, että luottamuksen rakentaminen, hyvä johtajuus, toimeenpanon kyvykkyys ja avoin viestintä ovat uudistuksen onnistumisen tärkeimmät tekijät.

Anu Vehviläinen

Kunta- ja uudistusministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maakuntauudistus, sote