Blogit / Kolumnit

Blogi: Suomalainen hyvinvointivaltio onnistui hyvin pehmentämään koronakriisin vaikutuksia pienituloisuuteen ja eriarvoisuuteen

Keskiviikko 20.1.2021 klo 20:52 - Tomi Kyyrä, Jukka Pirttilä jaTerhi Ravaska

VATT

Tilannehuoneen ajantasaisen aineiston perusteella olemme voineet seurata koronapandemian ja rajoitustoimien vaikutuksia erilaisten työntekijöiden ja yritysten tilanteeseen. Mutta millainen vaikutus koronakriisillä on ollut käytettävissä oleviin tuloihin, pienituloisuuteen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen?

Tarkastelemme tätä kysymystä hyödyntämällä sekä Tilannehuoneen aineistoa että SISU-mikrosimulointimallia. Työmme liittyy läheisesti KELAn kollegoiden aiempaan analyysiin. Me keskitymme enemmän nimenomaan siihen, kuinka hyvin julkisen sektorin automaattiset vakauttajat ovat toimineet koronan aikana. Automaattisilla vakauttajilla tarkoitetaan sitä, että ansiotulojen alentuessa esimerkiksi työttömyyden seurauksena verojen alentuminen ja sosiaalitukien kasvu pehmentävät iskuja kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin ja sitä kautta kokonaiskulutukseen ja taloudelliseen aktiviteettiin.

Laskimme ensiksi Tilannehuoneen aineiston perusteella, millainen työttömyys- tai lomautusriski erilaisilla työntekijöillä oli viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Työntekijät jaettiin luokkiin iän, sukupuolen, koulutuksen, ammatin ja asuinalueen perusteella. Sen jälkeen SISU-mallin aineistoa muokattiin niin, että osasta työntekijöistä tulee työttömiä heidän luokkakohtaisen riskinsä perusteella. Mallilla analysoidaan, kuinka kotitalouksien taloudellinen asema muuttuu siirryttäessä perusskenaariosta (mallin vuoden 2018 aineistopohjasta) aineistoon, jossa koronapandemian ja rajoitustoimien takia kasvanut työttömyys on otettu huomioon.

Vaikutukset kaikkien palkansaajakotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin kriisiä edeltäneen ajan tulokymmenyksittäin on esitetty alla olevassa kuviossa. Kun markkinatulojen lasku oli keskimäärin noin 4,5 prosenttia, alenivat käytettävissä olevat tulot vain noin 1,8 prosenttia. Vaikutus oli suurin tulojakauman keskiosissa ja pienin alimmassa tulokymmenyksessä, jossa korvausaste (eli se, kuinka suuren osan kaikki tuet korvaavat ansiomenetyksistä) on suurin. Sosiaalisten tulonsiirtojen rooli näyttäytyy vahvana vakuuttajana pienituloisessa päässä, kun taas suuremmilla tulotasoilla verotaakan pienenemisellä on merkittävämpi vaikutus.

Jos tarkastellaan vain sellaisia kotitalouksia, joista vähintään yksi jäsen on joutunut työttömäksi, käytettävissä olevien tulojen lasku on selvästi suurempi. Se on keskimäärin noin 18 prosenttia, mutta menetysten profiili yli tuloluokkien on samanlainen kuin kaikkia kotitalouksia tarkastellessa. Kotitaloudet, joissa viitehenkilö oli nuori, mies tai vähän koulutettu, kärsivät enemmän kuin muut.

Pienituloisuusaste eli köyhyysriski kasvoi laskelmiemme mukaan 13,05 prosentista 13,75 prosenttiin (0,7 %-yksikköä) ja tuloeroja mittaava Gini-kerroin 0,277:stä 0,28:aan (0,002 yksikköä). Ilman automaattisten vakauttajien pehmentävää vaikutusta köyhyyden kasvu olisi ollut kuitenkin 2,3 %-yksikköä ja Gini-kertoimen kasvu 0,015 yksikköä. Voidaan siten sanoa, että verotuksen ja tulonsiirtojen avulla poistettiin köyhyysriskin kasvusta 69 prosenttia (1 - 0,007/0,023) ja eriarvoisuuden kasvusta 84 prosenttia. Hyvinvointivaltion automaattiset vakauttajat siis näyttävät toimivan varsin hyvin!

Laskelmissamme on monia yksinkertaistuksia. Olemme tarkastelleet vain palkansaajakotitalouksien tilannetta, ja heidänkin osaltaan vain tilannetta, jossa henkilö joutuu kokonaan työttömäksi tai lomautetuksi koko vuoden ajaksi. Jatkossa tulisi ottaa huomioon myös yrittäjien tilanteen muutokset ja tulojen alentuminen vastentahtoisesti osa-aikaiseksi joutuneilla. Lisäksi mallinnusta pitää laajentaa ottamalla huomioon vuoden 2020 aikana tehtyjen lisätoimien (kuten yrittäjien helpompi pääsy työttömyysturvan piiriin) vaikutus. Näitä lisätarkasteluja on tarkoitus tehdä vuoden 2021 aikana. Raportoimme tuloksistamme myös kansainvälisessä eriarvoisuutta koskevassa tutkimusprojektissa The IFS Deaton Review: Inequalities in the 21st Century, jota johtaa taloustieteen nobelisti Angus Deaton Princetonin yliopistosta ja johon VATT tuottaa luvun Suomen eriarvoisuuden kehityksestä.

Kirjoittajat:

tutkimusprofessori Tomi Kyyrä, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, professori Jukka Pirttilä, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja Helsingin yliopisto, erikoistutkija Terhi Ravaska, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koronakriisi, vaikutukset, kotitaloudet, pienituloisuus,

Kolumni: Suomen tie

Perjantai 8.5.2020 klo 12:39 - Valtiovarainministeri Katri Kulmuni

katri-kulmuni--8.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Vesa Vihriälän johtama professorityöryhmä on jättänyt tänään ansiokkaan raporttinsa, jossa haetaan Suomen taloudelle tietä ulos koronakriisistä ja eväitä maamme jälleenrakentamiseen. Se tarkoitta suuntaa kohti uutta kasvua, hyvinvointia ja korkeaa työllisyyttä. Tie on pitkä ja tulee kestämään vuosia.

Vaikuttavilla elvytystoimilla lähivuosien aikana  koko Suomi on saatava kasvuun. Työpaikat ja yritykset on kannateltava kriisin yli. Osaamista, innovaatiota sekä investointeja kestävään kehitykseen on vauhditettava eri puolilla maata. Ihmisten luottamusta arjen turvallisuuteen on vahvistettava. Toimivat peruspalvelut kunnissa varmistavat eri ikäisten hyvää elämää.

Elvytystoimet lisäävät valtion menoja ja valtion velkaantumista lähivuosina. Vihriälän työryhmä muistuttaa, että elvytyksen rinnalle on haettava toimet, joilla julkinen talous pysyy vakaalla ja tasapainoisella uralla. Tulevien sukupolvien taakkaa ei voi lisätä loputtomiin.

Näen, että Suomella on tässä valittavana lähivuosien aikana kolme vaihtoehtoa. Ne ovat Näivettymisen tie, Surkastumisen tie ja Elinvoiman tie.

Veronkorotuksilla haettava julkisen talouden tasapaino on pidemmän päälle näivettymisen tie. Ihmisiltä ja yrityksiltä loppuisi happi.

Surkastumisen tiellä haetaan sopeutusta puolestaan rajuilla ja nopeilla menojen leikkauksilla. Se hyydyttäisi kasvun ja lisäisi eriarvoisuutta. 

Paras valinta on elinvoiman tie. Se vaatii rohkeutta uudistuksiin, jotka helpottavat työllistämistä ja työllistymistä. Elinvoiman tie tuo työmarkkinoille joustavuutta, joka lisää kriisien sietokykyä. Koko maan ja kaikkien ihmisten voimavarat on saatava käyttöön. Tarvitsemme yrityksille kannusteita investointeihin ja osaavaa työvoimaa. Fiksut tavat toimia lisäävät tuottavuutta niin yrityksissä kuin julkisissa palveluissakin.

Edessämme on tärkeitä ja vaikeita valintoja. Koronakriisi on myös opettanut meille paljon. Luotan suomalaisiin. Kyllä me tästä selviämme elinvoiman tielle.   

Katri Kulmuni

Valtiovarainministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talous, koronakriisi