Blogit / Kolumnit

Kolumni: Isät - olkaa osa lastenne arkea

Keskiviikko 2.12.2020 klo 12:13 - Ministeri Blomqvist

Omasta pikkulapsiarjestani alkaa olla jo tovi. Nuorin lapseni on nyt jo 15-vuotias. Muistelen kuitenkin lämmöllä aikaani pikkulasten vanhempana. Isyys on ollut elämäni tärkeimpiä tehtäviä. Lapset, myös nyt jo aikuistuneet lapseni, ovat yhä tärkeä osa elämääni. Aika, jonka vietin lasten kanssa silloin, kun he olivat pieniä, on parhaiten käyttämääni aikaa. Toivon, että kaikki vanhemmat voivat olla osa lastensa elämää kaikissa kasvuvaiheissa.

Noin vuosi sitten osallistuin Pohjoismaiden ministerineuvoston tilaisuuteen, jossa julkaistiin raportti "State of Nordic Fathers". Raportissa vertaillaan isien roolia eri pohjoismaissa. Siinä käsitellään sekä vallitsevia asenteita että poliittisia päätöksiä ja niiden vaikutuksia työ- ja perhe-elämään. Raportissa korostetaan tasa-arvoisen perhevapaajärjestelmän merkitystä.
 
Perhevapailla on tarkoitus tukea koko perhettä lapsen syntymän jälkeen. Kun lapsella on kaksi läsnä olevaa vanhempaa, useimmissa tapauksissa äiti ja isä, molemmilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet perhe-elämään ja vanhemmuuteen. Pohjoismaissa isät käyttävät kuitenkin keskimäärin alle puolet perhevapaista. Suomi ja Tanska ovat tässä asiassa kaukana myös muista pohjoismaista: isien osuus perhevapaiden käyttäjistä on keskimäärin vain 10 prosenttia.
 
Siitä huolimatta viime vuonna julkaistussa raportissa todetaan, että yli 90 prosenttia pohjoismaisista äideistä ja isistä katsoo, että isän tulisi osallistua tiiviisti lasten hoitoon ja että sekä äidillä että isällä on yhtäläinen vastuu lapsen huollosta ensimmäisen vuoden aikana. Kolme neljästä vanhemmasta on sitä mieltä, että vanhempainvapaa tulisi jakaa tasan. Nämä luvut osoittavat selvästi, että myös Pohjoismaissa ja erityisesti Suomessa on edelleen kynnyksiä tai esteitä, jotka estävät isiä pitämästä vanhempainvapaata.
 
Osa esteistä liittyy asenteisiin ja stereotypioihin. Miehet ovat huolissaan siitä, että vanhempainvapaa hidastaisi heidän urakehitystään. Työpaikoilla onkin suuri vastuu luoda perheystävällinen ilmapiiri, jossa on sekä luonnollista että toivottavaa, että isät osallistuvat tasa-arvoisesti perhe-elämään. Työnantajilla on keskeinen rooli, mutta myös yhteiskunnallisessa keskustelussa on normalisoitava kysymys tasa-arvoisesta perhe-elämästä.
 
Tasa-arvoinen perhe- ja työelämä on sekä perheiden että yhteiskunnan etu. Se vahvistaa isän suhdetta muuhun perheeseen ja tukee lapsen kehitystä. Äitien kannalta etu on se, että kotityöt jakautuvat tasapuolisemmin ja he saavat vahvemman aseman työmarkkinoilla, mikä edesauttaa myös palkka- ja eläkekehityksen tasa-arvoistumista. Isille korvamerkityllä vanhempainvapaalla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti heidän mahdollisuuksiinsa kasvattaa osuuttaan perhevapaan käyttäjinä.
 
Kannustan lämpimästi kaikkia isiä käyttämään hyväkseen mahdollisuutta olla kotona lasten kanssa ja osallistua heidän arkeensa. En mistään hinnasta vaihtaisi pois sitä aikaa, jonka vietin lasteni kanssa, kun he olivat pieniä. Se oli arvokasta aikaa. Tällä hetkellä isillä on mahdollisuus olla pidempään kotona lasten kanssa kuin minulla silloin kun lapseni olivat pieniä ja toivonkin, että kaikki tulevat isät hyödyntävät tätä positiivista kehitystä. 
 

Thomas Blomqvist

Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhe, perhevapaauudistus, tasa-arvo, isät

Kolumni: Kriisitoimet jatkuvat tarpeen mukaan

Tiistai 24.3.2020 klo 19:18 - Valtiovarainministeri Katri Kulmuni

katri-kulmuni--8.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Ensimmäinen kriisipaketti muun muassa elvyttää rahoitusmarkkinoita ja antaa liikkumavaraa yritysten talouteen. Hallitus linjaa huhtikuussa laajempia ratkaisuja sillan rakentamiseksi tulevaisuuteen.

Olemme saaneet pääosin myönteisen vastaanoton hallituksen ensimmäisen vaiheen kriisipaketille, jolla turvataan yritysten maksukykyä sekä ihmisten työpaikkoja ja toimeentuloa. Kiitos eri toimijoiden hyvän yhteistyön pääsimme ripeästi eteenpäin viime perjantain päätöksillä.

Suomen kansantalouden kriisipaketti koostuu yhteisistä toimista, jotka ensisijaisesti vahvistavat yritysten maksuvalmiutta. Sen koko on noin 50 miljardia. Hallituksen päätösten osuus siitä on noin 15 miljardia. Mittaluokka vastaa hyvin naapurimaidemme toimia.

Paketin tarkoituksena on nyt ensi vaiheessa elvyttää rahoitusmarkkinoita niin, että pankit saavat paremmat mahdollisuudet lainoittaa yrityksiä. Keinoina ovat valtion takaukset Finnveran kautta, TEL-takaisinlainaus sekä Finanssivalvonnan päättämä mittava 30 miljardin suuruinen pankkien luotonantovaltuuksien lisääminen. Valtio takaa, ja pankit jakavat!

Yritykset saavat liikkumavaraa talouteensa myös kaikkien verojen sekä työeläkemaksujen maksun lykkäämisellä. Tämän toimen vaikutus on 3–4,5 miljardia.

Suoraakin tukea paketissa on. Business Finland ja ELY-keskukset saivat valtuudet myöntää yhteensä 200 miljoonaa pienimuotoista tukea yritysten nopeisiin tarpeisiin. Ensimmäiset avustukset on jo jaettu.

Työeläkemaksun 2,6 prosentin alennus vuoden loppuun asti antaa myös väljyyttä yrityksen talouteen.

Lomautuksilla voidaan ehkäistä irtisanomisia

Merkittävä vastaantulo yrityksille on työntekijöiden lomautusten ilmoittamisen määräajan lyhentäminen viiteen päivään. Se lyhentää palkanmaksuaikaa monessa tapauksessa yhdeksällä päivällä. Työntekijät siis siirtyvät heti lomautuksen jälkeen työttömyyspäivärahalle.

Lomautus antaa erittäin joustavan välineen ehkäistä irtisanomisia. Esimerkiksi Tanskassa tätä välinettä ei ole, joten siellä valtio maksaa osan ihmisten palkoista. Näitä joustoja voidaan ottaa käyttöön nopeasti työehtosopimusten kautta ennen lainsäätämistä.

Suoraa tukea yrittäjälle on myös mahdollisuus päästä työttömyysturvan piiriin ilman, että yritystä on lakkautettava. Tämä koskee kaikkia yrittäjiä yritysmuodosta riippumatta. Lakimuutoksissa edetään mahdollisimman ripeästi.

Tilanne on niin epävarma ja ennakoimaton, että emme tiedä, mitä on edessä. Siksi hallitus linjasi, että työmarkkinaosapuolten esittämät toimet työttömyysturvan ja työelämän pelisääntöjen joustavoittamiseksi ovat voimassa aluksi kolmen kuukauden ajan. Toimia tietysti jatketaan, mikäli tarvetta on.

Työmarkkinajärjestöt esittivät lisäksi mittavia toimia, joilla valtio olisi turvannut työttömyysturvan maksusta huolehtivien kassojen rahoitusta. Hallitus katsoi, että se auttaa ensi vaiheessa yrityksiä ja ihmisiä. Työttömyyskassojen maksuvalmiuden turvaamiseen voidaan palata myöhemmin, jos tarvetta ilmenee.

Pitkän aikavälin haasteet pysyvät

Varaudumme antamaan vielä tänä keväänäkin useita lisätalousarvioita helpottaaksemme kriisiä. Huhtikuun kehysriihessä hallitus linjaa laajempia ratkaisuja sillan rakentamiseksi tulevaisuuteen. Esityslistalla on tuolloin myös kuntien taloutta vakauttavat toimet.

Vaikka hallituksen lyhyen aikavälin talouspolitiikan agenda on muuttunut, pitkän aikavälin haasteet eivät katoa mihinkään. Nyt on entistäkin tärkeämpää nostaa työllisyysastetta, tehdä sote-uudistus, lisätä tuottavuutta ja rajoittaa muutenkin menojen kasvua. Hallitus palaa näihin viivyttelemättä – heti kriisin salliessa.

Katri Kulmuni

valtiovarainministeri

@KatriKulmuni

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korona, kriisitoimet, kriisipaketti

Kolumni: Iäkkäiden ihmisten asumiseen tarvitaan useita vaihtoehtoja

Torstai 20.2.2020 klo 15:22 - Ministeri Kiuru

ministerikiuru.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Iäkkäiden ihmisten asumisen ja palvelujen ratkaisut ovat puhututtaneet jo pitkään. Julkisessa keskustelussa on muun muassa esitetty huoli hoitajien riittävyydestä kotihoitoon, kun vanhuspalvelulakiin ehdotettu ympärivuorokautista tehostettua palveluasumista ja laitoshoitoa koskeva henkilöstömitoitus tulee voimaan.

On ymmärrettävää kysyä, vaikuttaako henkilöstömitoituksen säätäminen muiden palvelujen kehittymiseen.

Lainsäädännössä ei kuitenkaan ole ehdotettu säädettäväksi palvelurakenteesta ts. eri palvelumuotojen peittävyydestä ja siten henkilöstön jakautumisesta eri palveluihin. Esimerkiksi tehostettua palveluasumista ei ole asetettu erityisasemaan suhteessa kotihoitoon tai muihin palveluihin. Kunta päättää aina palvelujen järjestämistavan perustuen palvelutarpeiden selvittämiseen ja sen pohjalta tehtyyn asiakassuunnitelmaan.

Kotona asumista tukevat myös hyvät asunto- ja kaavoitusratkaisut

Palvelujen järjestäminen lähtee aina iäkkään henkilön yksilöllisistä tarpeista. Niiden pohjalta arvioidaan, millainen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kokonaisuus tarvitaan tarpeisiin vastaamiseksi.

Jatkossa velvoite RAI-arviointijärjestelmän käyttöön tuo lisää tietopohjaa, vertailtavuutta ja yhdenvertaisuutta palvelutarpeiden arviointiin. Se mahdollistaa jatkossa palvelujen toteuttamisen yksilöllisten tarpeiden mukaan yhdenvertaisesti, kun kaikilla on käytössä sama toimintakyvyn arvioinnin välineistö.

Kunnat ovat merkittävässä roolissa, kun mietitään iäkkäiden henkilöiden asumisen ja palvelujen järjestämistä ja sen erilaisia vaihtoehtoja.

On muistettava, että iäkkäiden ihmisten kotona asumisen tukeminen ei ole vain sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävä. Siihen tarvitaan laajaa tukea kaikilta toimijoilta ja tiivistä yhteistyötä esimerkiksi asuntotoimen, kaavoituksen ja sosiaalitoimen kesken.

Kotihoito on vain osa kotona asumista tukevien palvelujen kokonaisuutta

Kotona asumista tukevat palvelut ovat laaja kokonaisuus, josta kotihoito on vain yksi osa. Haasteita on havaittu siinä, että asiakas ei todellisuudessa saa sitä palvelua, jonka tarve on todettu ja joka hänelle on luvattu kotihoidon päätöksessä ja asiakasmaksupäätöksessä.

Henkilöstö pitää mitoittaa siten, että se riittää toteuttamaan asiakkaiden tarvitsemat palvelut. Tämän velvoitteen toteutumista ollaan nyt vahvistamassa. On varmistettava, että kotona asumisen tueksi on riittävästi palveluja ja muuta tukea, jotta palvelujen puutteen vuoksi ei joudu muuttamaan kodistaan.

Toiseksi on havaittu selkeä tarve välimuotoisen asumisen kehittämiselle, jotta löytyy sopivia konsepteja niille, jotka eivät enää voi turvallisesti asua omassa kodissaan, mutta eivät tarvitse ympärivuorokautista tehostettua asumista. Välimuotoisessa asumisessa palvelut toteutetaan usein kotihoidon toimesta. Tavoitteena on, että palveluja voidaan lisätä asiakkaan tarpeen mukaan ilman, että se edellyttää asiakkaan muuttamista.

Erilaisia välimuotoisia asumismuotoja tarvitaan lisää niille asiakkaille, jotka hyötyvät yhteisöllisestä asumisesta, mutta eivät tarvitse tehostettua palveluasumista.

Hyvä esimerkki on iäkkäiden perhehoito, joka on lisääntynyt viime vuosina. Erityisesti omaan kotiin tulevista kiertävistä perhehoitajista on myönteisiä kokemuksia omaishoidon vapaapäivien järjestämisessä. Perhehoito voi olla mahdollisuus esimerkiksi maaseudulla, jossa maatalousyrittäjien kapasiteettia voi vapautua tähän.

Välimuotoisen asumisen lisääminen ei kuitenkaan voi olla keino säästää tarvittavasta tehostetusta palveluasumisesta. Sitä tulee olla riittävästi tarjolla niille, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista vahvaa tukea ja palvelua.

Kotihoito on tärkeää myös omaishoitoperheille

Iäkkäistä, pitkäaikaissairaista ja vammaisista omaisista huolehtiminen on osa satojen tuhansien suomalaisten arkea. Omaishoitajien ja muiden omaistaan tai läheistään säännöllisesti auttavien hyvinvointi ja jaksaminen ovat koko yhteiskunnan kannalta inhimillisesti ja taloudellisesti merkittäviä asioita.

Omaishoitoa kehitetään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus –ohjelmassa. Painopisteenä on omaishoitoa tukevat palvelut, kuten omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastukset ja omaishoitajien vapaan pitämistä mahdollistavien sijaisvaihtoehtojen kehittäminen.

Vuosille 2020 – 2022 omaishoidon kehittämiseen ja kotihoidon resurssien turvaamiseen on varattu yhteensä 65 miljoonaa euroa. Omaishoidon kehittämisen osuus tästä on noin kolmannes.

Vuodesta 2023 lähtien kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen on varattu 45 miljoonan euron lisäys omais- ja kotihoitoon. Omaishoidon ja kotihoidon resursseja on järkevää tarkastella yhdessä, sillä kotihoito on tärkeä tuki monille omaishoitoperheille.

Krista Kiuru
perhe- ja peruspalveluministeri

Iäkkäiden palvelut
Henkilöstömitoitus iäkkäiden henkilöiden tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ikäihmiset, palvelut

Kolumni : Yhdessä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan

Tiistai 6.3.2018 klo 16:06 - Annika Saarikko, perhe- ja peruspalveluministeri, tasa-arvoasiat

                                             Kuva: Valtioneuvosto

Joulukuussa pääministeri Juha Sipilä julkisti Kansainvälisen tasa-arvopalkinnon saajaksi Saksan liittokansleri Angela Merkelin. Palkinto annetaan Merkelille tunnustuksena tämän urasta ja työstä maailman naisten ja tyttöjen hyväksi.

Kansainvälisen tasa-arvopalkinnon palkintorahat luovutetaan Merkelin toivomuksesta SOS Femmes et Enfants Victimes de Violence Familiale - järjestölle tänään Tampere-talossa.  SOS työskentelee Nigerissä naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Tärkeämpään toimintaan eivät palkintorahat voisi mennä. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen on Suomen tasa-arvopolitiikan keskeisimpiä tavoitteita. Suomi ratifioi Euroopan Neuvoston Istanbulin sopimuksen vuonna 2015 ja sen jälkeen on tapahtunut paljon: turvakotien määrärahoja on nostettu huomattavasti, väkivallan uhreille ja läheisille tarkoitettu 24/7-puhelinpalvelu Nollalinja on aloittanut toimintansa ja seksuaalisen väkivallan uhreille on avattu matalan kynnyksen tukikeskus. Pelkästään tämän hallituskauden aikana turvakotien rahoitusta nostetaan yhteensä 70 prosentilla (11,55 miljoonaa euroa vuonna 2015, ensi vuonna 19,55 miljoonaa euroa).

Myös globaali näkökulma sukupuolittuneeseen väkivaltaan on tärkeä. Suomi on jo pitkään tehnyt töitä YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman puolesta. Tämä työ tarkoittaa muun muassa sitä, että naisten osallistumista ja sukupuolinäkökulmaa vahvistetaan kriisinhallinnassa ja konfliktien ehkäisemisessä. Myös sodalla on sukupuolittuneet seuraukset.

Tästä Suomella on omakohtaisia kokemuksia. Sata vuotta sitten Suomi oli köyhä maa, joka kärvisteli sisällissodan kourissa. Väkivalta oli arkipäivää ja myös naiset ja tytöt saivat osansa sodan julmuuksista. Tänään meidän – vauraan Suomen – velvollisuutena on edistää sukupuolten tasa-arvoa ja väkivallatonta elämää joka puolella maailmaa. Siksi myös kansainvälinen tasa-arvopalkinto on perustettu. Ja siksi kokoonnumme Tampereelle juhlistamaan maailmanlaajuista yhteistyötämme naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta.

Annika Saarikko
perhe- ja peruspalveluministeri,
tasa-arvoasiat

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: väkivalta, naiset, tasa-arvo

Sata vuotta sitten: Tunteet kuumina Torniossa - aseellisia kahakoita rajan valvonnasta

Maanantai 22.1.2018 klo 14:04 - Tulli

tulli-tarkastukset.jpg

Kuva: Tornion eteläinen vahtitupa sijaitsi Suensaarella Haaparantaan vievän  kävelysillan luona. Tullimuseo.

Tammikuun 12. päivänä 1918 Tornion tullipalvelijat huomauttivat venäläisille sotilaille, ettei näillä enää ollut oikeutta tarkastaa postilähetyksiä tai tehdä ruumiintarkastuksia rajanylittäjille, koska Venäjän uusi hallitus oli tunnustanut Suomen itsenäiseksi. Venäläiset olivat estäneet myös laillisia vientilähetyksiä. Huomautuksen jälkeen joukko sotilaita saapui vartiotuvalle. He poistivat tullimiehet vartiotuvasta väkisin ja uhkasivat tuoda paikalle kuularuiskuja. Edeltävinä päivinä rajaa valvovat venäläissotilaat olivat ammuskelleet kohti rajanylittäjiä ja joskus myös tullimiehiä.

Sanomalehdissä kerrottiin venäläissotilaiden vaatineen illalla 22. tammikuuta 1918 eteläisen vartiotuvan tullivartijoita luovuttamaan aseensa. Tullivartijat eivät katsoneet voivansa vastustaa ja luovuttivat aseensa.  Tornion tullikamari kertoi kuitenkin asiasta Tullihallitukselle hieman toisin. Ilmoituksen mukaan vartiotuvalle oli ensin tullut joukko päihtyneitä siviilejä, jotka vaativat sotilaita päästämään heidät Ruotsin puolelle. Kun sotilaat olivat kieltäytyneet, miehet ampuivat kahta sotilasta. Venäläisten mukaan ampujat pakenivat Ruotsin puolelle. Tornion venäläinen komendantti vaati tullikamaria luovuttamaan kaikki sen hallussa olevat revolverit. Tullinhoitaja Robert Rynö kieltäytyi tästä jyrkästi. Tullihallitus hyväksyi menettelyn ja ilmoitti sähkeellä, ettei mitään aseita saa luovuttaa ja kaikki rajanylittäjiltä takavarikoidut aseet oli ”saatettava varmaan talteen”.

Samaan aikaan saatiin aikaan sopimus venäläisten sotilaiden poistumisesta Ruotsin rajalta 25. tammikuuta mennessä. Rajavalvonta siirtyi tullimiehille, poliiseille ja suojeluskuntalaisille. Huomattava osa Tornion tullivartijoista kuului suojeluskuntaan. Jo 21. tammikuuta Pohjolan Sanomat -lehti tiesi kertoa, että senaatti oli pyytänyt Oulun kuvernööriä etsimään kielitaitoista henkilöä passintarkastajaksi. Tästä lehti päätteli, että venäläiset todellakin olivat lähdössä. Heidän poistumistaan oli paikkakunnalla vaadittukin jo varsin kovaan ääneen.

Sopimus kuitenkin lopulta piti. Se oli väliaikainen kompromissi, joka sitoi vain allekirjoittajia. 25. tammikuuta lähtien Suomen tullimiehet ja poliisit tarkastivat Tornion asemalla passit saapuvien postijunien matkustajilta. Läsnä sai olla venäläinen sotilas, mutta hän ei saanut puuttua toimintaan. Lähtevissä junissa passintarkastus lopetettiin. Sen sijaan pikajunissa, joiden matkustajat olivat pääasiassa ulkomaalaisia, Venäjän sotilaat tarkastivat passit edelleen. Samana päivänä venäläinen rajavartiosto myös Eteläisellä ja Pohjoisella vartiotuvalla luovutti passintarkastuksen kokonaan suomalaisille.

Lehtitietojen mukaan vielä viimeisenä päivänä ennen tehtävistä luopumistaan venäläiset ampuivat passintarkastuksen ohi yrittänyttä miestä.

Lähteet: Tullihallituksen kirjeet 1918; Haminan Lehti 19.1.1918; Pohjolan Sanomat 21.1., 23.1. ja 25.1.1918.

Vuonna 2018 Tullin historiamuisteluissa paneudutaan vuoden 1918 vaiheikkaisiin ja samalla traagisiin tapahtumiin. Vaikka Tulli ei ollut tapahtumissa kovin keskeinen toimija, se oli valtiovallan ytimessä. Taisteltaessa valtiosta myös Tulli joutui kriisiin mukaan.

 Janne Nokki, tulliylitarkastaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulli, poliisi, sotilaat, suojeluskuntalaiset, venäläiset, tarkastukset