Blogit / Kolumnit

Mielenterveyden häiriöihin liittyvä häpeä vähenee - koko yhteiskunta hyötyy

Maanantai 18.11.2019 klo 16:57 - Kirsi Varhila

Mielenterveysbarometrin mukaan 38 prosenttia mielenterveyshäiriöitä sairastavista koki tulevansa leimatuksi vuonna 2010. Seitsemän vuotta myöhemmin luku oli jotakuinkin sama. Onneksi merkkejä muutoksesta on nähtävissä, sillä leimautumisesta seuraa monia haittoja.

Jos mielenterveyden häiriöiden leima eli stigma ei vähene, hoitoa tarvitsevat eivät hae apua ajoissa. He saattavat viivytellä, kunnes tilanne vaikeutuu. Mielenterveyshäiriöitä sairastavat myös saavat erilaista kohtelua kuin muut. Tiedetään, että heidän fyysiset sairautensa hoidetaan muita huonommin. Erilaiset fyysiset oireet saatetaan tulkita mielenterveyshäiriöstä johtuviksi. Voi käydä myös niin, ettei tunnisteta ihmisen toimintakyvyn heikkenemistä ja siitä seuraavaa avun tarvetta palveluihin pääsemiseksi, mikä johtaa eriarvoistumiseen.

Mielenterveysongelmista kärsivän leimaaminen vaikuttaa myös palvelujärjestelmään, jossa se näkyy esimerkiksi rakenteellisena syrjintänä. On helpompi perustella tarve uudelle terveydenhuollon laitteelle kuin tarpeelle ottaa käyttöön psykososiaalista hoitoa. Jälkimmäistä voidaan helposti pitää vähemmän kiireellisenä ja vähemmän välttämättömänä tai mahdollisena korvata jollakin kevyemmällä ja halvemmalla tavalla. Näin palvelujärjestelmä eriarvoistaa ihmisiä.

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi Euroopan mielenterveyden toimintasuunnitelman vuonna 2013. Suunnitelmassa tunnistettiin, että monet mielenterveysongelmia sairastavat ihmiset välttelevät mielenterveyspalveluja leimautumisen ja syrjinnän vuoksi. Myös huonot kokemukset hoidon saatavuudesta tai sen riittävyydestä voivat estää hoidon hakemista. WHO:n toimintasuunnitelman mukaan palveluja on uudistettava tavoilla, joilla kasvatetaan sairastavien luottamusta hoidosta saatavaan apuun. Palvelujen rakenneuudistuksissa on toisin sanoen kiinnitettävä huomiota henkilöstön ammattitaitoon, hoidon riittävyyteen ja vaikuttavuuteen sekä sen varmistamiseen, että hoitoon on käyttäjien mielestä turvallista tulla. 

Suomessa on käynnissä sosiaali- ja terveyskeskusten kehittämisohjelma. Yksi sen tavoitteista on saada matalan kynnyksen mielenterveyshäiriöiden hoitoa nykyistä paremmin saataville.

Nuoret näyttävät tietä stigman vähentämisessä

Nuoret hakevat aiempaa enemmän apua mielenterveyshäiriöihinsä. Yhtenä selityksenä tähän pidetään sitä, että nuorten elämän vaatimukset kasvavat. Asiaa voi selittää myös se, että mielenterveyden pulmien häpeä on heidän keskuudessaan vähentynyt. Nuoret pystyvät puhumaan omista ja toistensa mielenterveydestä ja tietävät, että apua on tarvittaessa saatavilla.

Mielenterveyden pulmiin liittyvää häpeää ja leimaamista voidaan vähentää myös vahvistamalla nuorten ja nuorten parissa työskentelevien aikuisten mielenterveysosaamista ja mielenterveystaitoja. Mielenterveyden perusta rakentuu monella tapaa lapsuudessa ja nuoruudessa. Suuri osa elämän aikaisista psyykkisistä sairauksista puhkeaa lapsuuden ja nuoruuden aikana. Siksi nuorten hyvän mielenterveyden tukeminen on erityisen tärkeää. Sillä on vaikutusta koko elämän ajan. Hyvä mielenterveys parantaa mahdollisuuksia onnistua opinnoissa, työelämässä ja arjen elämässä. Yhteiskunnallisesti mielenterveys on merkittävä hyvinvoinnin osatekijä, ja se vaikuttaa paljon ihmisten työssä käyntiin ja työn tuottavuuteen sekä elämän mielekkääksi kokemiseen.

Kun mielenterveyspalveluja kehitetään niin, että ne ovat riittäviä ja laadukkaita, palvelujen käyttö lisääntyy. Se on hyvä asia. Tutkimusten mukaan hoidon laajentamisesta saatavat hyödyt nimittäin ylittävät yhteiskunnalle tulevat kustannukset yli kaksinkertaisesti. Mielenterveyshäiriöiden leiman vähentäminen on inhimillisen ulottuvuuden lisäksi tärkeää myös yhteiskunnalle koituvien kustannusten vähentämiseksi.

Kirsi Varhila
Kansliapäällikkö
Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielenterveys, häpeä, mielenterveyspalvelut

Kolumni: Suomalainen voittaa aina?

Torstai 8.8.2019 klo 14:18 - Ministeri Annika Saarikko

Kuva: Valtioneuvosto

Rahapelimarkkinoiden vapauttaminen kilpailulle ei ratkaise pelaamisesta johtuvia ongelmia, se saattaa jopa lisätä niitä. Olemme hallitusohjelmassa sitoutuneet rahapelihaittojen vähentämiseen suomalaista pelimonopolia ja rahapelaamiseen liittyvää lainsäädäntöä kehittämällä.

Suomalaisuuden tarina on tunnetusti selviytymisen ja sisun historiaa, mutta kyllä se on myös nokkeluuden, ketteryyden ja kekseliäisyyden kertomusta. Yhtenä pienenä, mutta tärkeänä osana tätä tarinaa kulkee rahapelijärjestelmä, jossa pelivarat jäävät maamme rajojen sisäpuolelle. Hyötyjinä ovat esimerkiksi lukuisat sosiaali- ja terveysalan toimijat, tiede, taide, nuoriso, kulttuuri, liikunta ja urheilu.

Aikanaan kehitetty järjestelmä on monella tavalla vertaansa vailla vielä tänäkin päivänä. Se on tunnustettu myös maailmalla. Ei ole kovin kauaa aikaa siitä, kun brittilehti The Guardian nimesi Veikkauksen yhdeksi suomalaiseksi innovaatioksi, josta maailma voisi ottaa oppia. Koin monen muun suomalaisen tavoin maininnasta suurta ylpeyttä.

Samalla on tietysti myönnettävä, että totta kai monopolijärjestelmämme on hiukkasen outo, vähän kaksipiippuinenkin. Toinen käsi pelaa, toinen jakaa pelien tuottoja yhteiseen hyvään.

Reilu tuhat miljoonaa euroa menee vuosittain hyvään tarkoitukseen.

Keskustelu Veikkauksen ympärillä on käynyt viime päivinä vilkkaana ja hyvä niin. Puhutaan yhtiöstä, joka on monelle suomalaiselle tärkeä. Kosketuspinta voi löytyä lauantailotosta tai edunsaajapuolelta. Jos lapsi harrastaa liikuntaa tai kulttuuria, tykkää itse katsella kotimaisia elokuvia, fanittaa lätkää tai isoisä on sotaveteraani, Veikkauksen tuotoilla on toimintaa todennäköisesti tuettu. Reilu tuhat miljoonaa euroa menee vuosittain hyvään tarkoitukseen.

Kolikolla on myös toinen puoli. Osalle pelaaminen on ongelma. Joillekin hyvin vakava. Suomalaiset ovat yksi Euroopan eniten pelaavista kansoista, ja tämä näkyy valitettavasti myös peliongelmien määrässä. Kun rahapelijärjestelmän ns. yksinoikeus on annettu Suomessa Veikkaukselle, tuo se mukanaan aivan erityisen vastuun juuri haittojen minimoinnin näkökulmasta. 

Aina kun on pelaamista, on myös peliongelmia. Suhtaudun niihin äärimmäisellä vakavuudella. Siksi muun muassa tuin vahvasti linjausta, että raha-automaattipeleihin tulee jatkossa pakollinen tunnistautuminen. Se on peliongelmaisen edun mukaista.

Edellytän Veikkaukselta vastuullista toimintaa myös esimerkiksi mainonnan suhteen ja olen ymmärtänyt, että tarvittaviin toimiin on nyt ryhdytty. Hyvä niin. 

Silti olen hiukan hämmentynyt siitä, että sinänsä ilmeisen harkitsematon Veikkauksen mainonta on johtamassa poliittisellakin tasolla kommentteihin, joilla jopa koko monopolijärjestelmä kyseenalaistetaan. Merkittävää valtionyhtiötä koskevat ratkaisut vaativat meiltä kaikilta kylmäpäisyyttä ja mahdolliset muutokset perusteellisia selvityksiä. Toistaiseksi en näe järjestelmätason muutoksille tarvetta. Tarmo on hyvä keskittää nyt yhtiön toimintaedellytysten vahvistamiseen ja tilanteen rauhoittamiseen niin yhtiön sisällä kuin poliittisellakin kentällä.

Itse en usko, että pelimonopolin muuttaminen johtaisi automaattisesti pelihaittojen vähentymiseen. Veikkaus nimittäin kohtaa jatkuvasti kovenevaa kansainvälistä kilpailua. Kännykässä, tietokoneella tai tabletilla voi pelata mitä vain, mistä päin maailmaa tahansa. Rahavirtoja karkaa koko ajan Suomen rajojen ulkopuolelle. Edes markkinointiin ei Veikkauksella ole täydellistä monopolia. 

Entisenä pelihaitoista vastaavana ministerinä en pidä mahdollisena lisenssijärjestelmään siirtymistä. Sitäkin on julkisuudessa nyt väläytelty. Ainakin Ruotsissa se on tarkoittanut mainonnan merkittävää lisääntymistä. Mainonnan lisääntymisellä on tietenkin vääjäämätön yhteys myös pelihaittojen kasvuun.

Nykyisenä nuorisoasioista, liikunnasta, tieteestä ja taiteesta vastaavana ministerinä olen niin ikään huolestunut laukalle lähteneestä keskustelusta. Veikkaus varmasti pärjäisi kansainvälisessäkin kilpailussa yhtenä lisenssin haltijana, mutta miten kävisi edunsaajien? On erittäin vaikea kuvitella tilannetta, jossa yli miljardi euroa saataisiin raavittua kasaan osittaisella monopolilla ja mobiilipuolen lisenssimaksuilla. Edunsaajien menetettyjen tuottojen korvaaminen valtion kassasta ei olisi pitkän päälle mahdollista. Valtion kassa ei ole pohjaton.

Rahojen karkaaminen ulkomaille ja haittojen jääminen Suomeen olisi karhunpalvelus kaikille.

Pahinta olisi se, että ylisäätelisimme laillista toimijaa, Veikkausta. Samalla mahdollistaisimme kansainvälisten vedonlyöntifirmojen laajemman marssin Suomen areenoille. Rahojen karkaaminen ulkomaille ja haittojen jääminen Suomeen olisi karhunpalvelus kaikille.

Puolustan suomalaista edunsaajakenttää. Moni onneksi on valmis kääntämään kaikki kivet sen eteen, että upeisiin tarkoituksiin menee jatkossakin miljardi euroa joka vuosi.

Arpajaislain toinen vaihe pitää saada sisäministeriössä käyntiin nopeasti. Siinä pitää mahdollistaa Veikkauksen vastuullisuus ja kilpailukyky. Hallitusohjelmassa on asiasta hyvät linjaukset. Noudatetaan niitä. Otetaan yhteiseksi tavoitteeksi, että suomalainen voittaa - jatkossakin.

Annika Saarikko, tiede- ja kulttuuriministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rahapelit, peliongelmat, veikkaus