Blogit / Kolumnit

Kolumni: Poikkeusolojen ratkaisuja

Maanantai 16.3.2020 klo 19:41 - Valtiovarainministeri Katri Kulmuni

katri-kulmuni--8.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Tilanne on koronaepidemian vuoksi vakava. Emme voi tietää, kuinka pitkään kriisi kestää ja miten se vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tärkeintä on pehmentää iskua, jonka kohteeksi ihmiset joutuvat.

Terveys ja turvallisuus menevät nyt kaiken edelle. Suomeen julistetaan poikkeustila. Esimerkiksi kaikki koulut menevät kiinni.

Hallitus antaa tällä viikolla lisätalousarvioesityksen, jolla varmistamme terveydenhuollossa tarvittavat resurssit. Koronaviruksen hidastaminen ja hoitaminen eivät jää rahoituksesta kiinni.

Vastuu epidemian leviämisen ehkäisemisestä koskee meitä kaikkia. Jokaisen suomalaisen vastuulla on tehdä kaikkensa, jotta epidemia ei leviä ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset pysyvät turvassa. Erityisesti ikäihmisiä ja monisairaita on nyt suojattava.

Tilanne on vakava myös yritysten, ihmisten ja Suomen talouden kannalta. Kannamme vastuuta tilanteesta, johon yksikään yrittäjä tai työntekijä ei ole syyllinen.

Tarjoamme auttavan käden, jotta yritykset eivät kaatuisi. Tärkeintä on turvata yritysten rahoitus. Olemme laatineet arviolta viiden miljardin euron suuruisen rahoituspaketin.

Varaudumme kaksinkertaistamaan pienten ja keskisuurten yritysten kotimaan rahoituksen Finnveran kautta 2 miljardista eurosta 4,2 miljardiin euroon. Yritysten rahoituspäätökset saadaan jopa kolmessa – neljässä päivässä. Lisäksi Finnveran ja pankkien yhteistyönä valmistellaan toimenpiteitä yritysten rahoituksen sujuvoittamiseksi.

Valtion Eläkerahasto ohjataan lisäämään sijoituksia suomalaisten yritysten yritystodistuksiin. Lisäksi verotilitysten maksujärjestelyjä joustavoitetaan ja työnantajamaksuihin tehdään määräaikainen maksujärjestelymahdollisuus. Business Finlandin ja ELY-keskusten kautta järjestetään poikkeustilanteisiin soveltuvaa rahoitusta pahimpiin vaikeuksiin joutuneille aloille.

Hallitus kutsuu myös työmarkkinaosapuolet keskustelemaan, miten turvaamme työpaikat ja työmarkkinoiden toiminnan sekä turvaamme työntekijöiden ja yrittäjien toimeentulon. Poikkeuksellisina aikoina tarvitaan poikkeuksellisen vahvaa kansallista yhtenäisyyttä.

Ihmisten on noudatettava kaikkia ohjeita ja määräyksiä tinkimättä. Suomalaisen yhteiskunnan arvoja ovat vastuunkanto ja toisistamme välittäminen. Meidän on nojauduttava näihin nyt vahvemmin kuin pitkiin aikoihin.

Hallituksen välittömät taloudelliset toimenpiteet koronaviruksen johdosta

Katri Kulmuni

Valtiovarainministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korona, koronaepidemia, poikkeustila, talous

Euroopan unioni uuden ajan kynnyksellä

Tiistai 31.12.2019 klo 13:23 - Pääministeri Sanna Marin

Sanna-Marin-1-.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Suomi on ollut puheenjohtajana saattamassa Euroopan unionia kohti uutta vuosikymmentä ja sosiaalisesti oikeudenmukaista ja ympäristön kannalta kestävää tulevaisuutta.

Puheenjohtajakaudellamme ovat aloittaneet työnsä niin uusi Euroopan parlamentti ja uusi komissio, Ursula von der Leyenin johdolla, kuin myös uusi Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, Charles Michel. Suomi on ohjannut unionin työtä uuden strategisen ohjelman mukaisesti, jossa keskeisenä tavoitteena on ympäristön kannalta kestävä talouskasvu, yhteiskuntiemme sosiaalinen eheys ja kansalaisten taitojen kehittäminen digitalisaation muokkaamassa ympäristössä.

Puheenjohtajuus on ollut muutoksiin vastaamista, mutta myös Euroopan unionin pysyvän arvopohjan puolustamista. Suomi on johtanut unionia nostaen perusarvojen kunnioittamisen kuten oikeusvaltioperiaatteen työmme keskiöön. Olemme vahvistaneet menettelyjä, joilla oikeusvaltion tilaa unionin jäsenvaltioissa voidaan arvioida.

Eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen johdolla valmisteltu Suomen esitys unionin monivuotiseksi rahoituskehykseksi pitää sisällään myös ehdotuksen siitä, millä tavoin unionin varojen käyttöä suojellaan oikeusvaltiopuutteilta. Samalla, kun olemme puheenjohtajana valmistaneet tasapainoisen esityksen unionin rahoituksen ohjaamiseksi seuraavan seitsemän vuoden aikana, haluamme myös turvata EU-tukien asianmukaisen käytön. Esityksemme mukaan EU-tukia voidaan pidättää jäsenvaltiolta, jossa on vakavia yleisiä puutteita oikeusvaltioperiaatteen toteutumisessa.

Tällä työllä perusarvojemme puolesta on eurooppalaisten kansalaisten vahva tuki. Perusarvojemme kunnioittaminen kaikkialla Euroopan unionissa on myös edellytys unionin uskottavalle toiminnalle globaalisti demokratian, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden puolesta.

Suomi on koko EU-puheenjohtajakautensa ajan työskennellyt unionin ilmastopolitiikan tavoitteiden kunnianhimon nostamiseksi. Eurooppa-neuvosto hyväksyikin joulukuun kokouksessaan tavoitteen tehdä Euroopan unionista ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Tämä päätös vahvistaa EU:n johtajuutta siinä globaalissa päätöksenteossa, jossa on välttämätöntä edetä nykyistä vastuullisempiin päätöksiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ilmastonmuutokseen vastaaminen on kohtalonkysymys niin ympäristön, taloutemme kuin yhteiskuntiemme yleisen vakauden kannalta.

Olen iloinen siitä, että uusi komissio on esittänyt European Green Deal -aloitteen, joka tulee merkittävällä tavalla tehostamaan unionin ilmastopolitiikkaa. EU:n yhteinen hiilineutraaliustavoite antaa komissiolle vahvan selkänojan edistää aloitetta. Tarvitsemme laaja-alaista, kaikki EU:n lainsäädännön ja toiminnan alat kattavaa politiikkaa, jotta ilmastotavoitteet eivät jää hyväksi pyrkimykseksi. Tämä on tulevaisuuspolitiikkaa, jota Suomen hallitus tekee myös oman ohjelmansa kautta ja Euroopan unionissa vahvasti vaikuttaen myös puheenjohtajakautemme jälkeen.

Haluan osoittaa lämpimät kiitokset kaikille niille, jotka ovat työskennelleet Suomessa, Brysselissä ja muualla maailmassa pitkiä päiviä puheenjohtajakautemme onnistumisen eteen. Kolmas EU-puheenjohtajakautemme päättyy, mutta Suomen työskentely sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävän ja turvallisen Euroopan unionin puolesta jatkuu uudella vuosikymmenellä.

Sanna Marin
pääministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eu, suomi, ilmasto, politiikka, perusarvot, sanna marin

Kolumni:Yhdessä koordinoitu talouspolitiikka suojaa Suomea

Keskiviikko 25.9.2019 klo 14:56 - Eurooppaministeri Tuppurainen

Kuva: Valtioneuvosto

Uusimmat tiedot Saksan teollisuustuotannosta ovat huolestuttavia: tuotanto kutistuu vauhdilla, jota ei ole nähty sitten vuoden 2009. Kun Saksa puolestaan on Suomen viennin tärkein kohdemaa, sen ongelmat ovat lyhyen viipeen jälkeen meidänkin ongelmiamme. Ei ole aihetta manata kymmenen vuoden takaisen kriisin toistumista, sillä taloustaantuma pahenee harvoin syväksi lamaksi. Kuitenkin pelkkä laskusuhdanne on syystä huolestuttava, sillä emme ole vielä täysin toipuneet finanssikriisistä.

Taloustaantumat eivät kuitenkaan ole väistämättömiä. Meillä on käytössä keinoja niiden lievittämiseen. Helpoimmiksi on osoittautunut rahapolitiikan keinojen käyttäminen: Euroopan keskuspankki EKP oli avainasemassa finanssi- ja eurokriisin pahimpien seurausten torjumisessa. Nyt EKP osoitti toimintavalmiutta päättämällä 12.9. alentaa liikepankkien keskuspankkitalletuksista saamaa korkoa tasolle, jolla se on -0,5 %, eli entistä syvemmällä negatiivisella puolella. Samalla se päätti lisätä liikkeessä olevan rahan määrää aloittamalla taas velkakirjaostot.

Rahapolitiikan keinot saattavat kuitenkin jäädä vaikutuksiltaan toivomastamme. Kun koroissa aletaan liikkua nollan alapuolella, on selvää, ettei rahan hinta voi olla pahiten investointeja ja kasvua jarruttava tekijä. Tarvitaan jotain muuta. EKP:n pääjohtaja Mario Draghin lausunnon perusteella myös EKP itse jakaa käsityksen, ettei sen vallassa oleva rahapolitiikka ole kaikkivoipaa. Hän ilmoitti pankin kantana, että myös euroalueen jäsenmaiden tulisi jakaa vastuuta finanssipolitiikan kautta. Kaikkien maiden pitää hänen mukaansa tehdä kasvua tukevia päätöksiä. Selkokielellä hän tarkoitti, ettei nyt ole aika kiristää julkisten menojen ja verotuksen yhteisvaikutusta, vaan lisätä kysyntää finanssipolitiikalla.

Finanssipolitiikka on kuitenkin poliittisesti vaikea laji. Erityisesti meillä – mutta myös Saksassa, Alankomaissa ja monessa muussa maassa – on turvallista vaatia panemaan suu säkkiä myöten. Velanottoa pelätään, sen vastustaminen tuo turvallisuuden tunnetta. Lisäksi on syytä muistaa, että makrotalouden asiantuntijat puhuvat talouden kieltä finanssipolitiikkaa arvioidessaan. Poliitikot muistavat, että verotuksella on oikeudenmukaisuusvaikutuksia ja että valtioiden menot muovaavat hyvinvointiyhteiskuntaa. Poliittiset seikat vaikuttavat finanssipolitiikan käyttöön.

Monen jäsenmaan EU:ssa – tai euroalueella - finanssipolitiikka on erityisen hankalaa. Finanssipolitiikan täytyy onnistuakseen olla koko EU:n kattavaa. Jos vaikkapa Suomi elvyttää taloutta velalla, vuotaa siitä suurin piirtein tuontia vastaava osuus kauppakumppaneita elvyttämään. Sama ulosvuoto toteutuu jopa suurissa EU-maissa. Kysyntävaikutus jaetaan siis koko talousalueelle, mutta syntyvän velan saamme pitää itse.

Finanssipolitiikan haasteet voidaan kuitenkin voittaa. Valtion menoista liikkuvia osia ovat erityisesti investoinnit, joita voidaan noususuhdanteesta lykkäillä taloustaantuman aikoihin. Verotuksessakin löytyy elementtejä, joilla voi kysyntää tilapäisesti säädellä. 

Suurempi haaste tulee finanssipolitiikan koordinaatiosta jäsenmaiden kesken. Tarvitsemme siis koordinoitua ja yhdessä toteutettua finanssipolitiikkaa: kun elvytämme yhtä aikaa, ei kysynnän nettovaikutus karkaa naapuriin. Finanssipolitiikan koordinaatiossa onkin päästävä keskusteluista ja kaavailuista toimenpiteisiin.

Kaikkein vaikeinta on kuitenkin finanssipolitiikan uskalluksen löytäminen. Tämän päivän tilanne on siitä hyvä esimerkki. Me kannamme sopimuksia kunnioittaen huolta kasvu- ja vakaussopimuksen velkarajoista. Talouskurivaatimus on sinänsä helppo ymmärtää. Eurokriisin aikana pelkäsimme hyvästä syystä, että yhteisellä valuutta-alueella joudumme kantamaan vastuun muidenkin veloista.

Rauhallinen tilannearvio edellyttää kuitenkin syvällisempää analyysiä. Ensinnäkin: Vain Kreikassa ylivelkaantumisen saattoi väittää johtuneen julkisen talouden hoidosta. Espanjassa ja varsinkin Irlannissa kyse oli yksityisen sektorin ongelmien välittymisestä pankkeihin ja finanssikriisin uhasta. Toiseksi: Vaikka sivuuttaisimme syiden analyysin viisasteluna ja katsoisimme vain velkaantumista lopputulemana, ei aktiivinen finanssipolitiikka merkitse yhteisvastuuta. Finanssipolitiikan yhteensovittaminen ei muuta pääperiaatetta, jonka mukaan jokainen maa vastaa veloistaan. Tämä periaate on voimassa liittovaltio Yhdysvalloissakin, joten se on ilman muuta lähtökohta valtioliitto EU:ssa.

Suomelle muutos on poliittisesti vaativa. Meille on päässyt kehittymään asenne, jonka mukaan hyvä taloudenpito on unionin sisäistä nollasummapeliä. Kuitenkin on ymmärrettävä, että seuraavan taantuman vyöryessä maailman yli, se iskee myös meihin. Jos erityisesti Kiinan kaltaiset investointitavaroita tuovat taloudet ovat vaikeuksissa, isku osuu nimenomaan Suomeen. Tehokas ja yhdessä koordinoitu finanssipolitiikka on juuri meille välttämätöntä.

Pääministeri Rinteen hallituksen ohjelmassa on linjaus, jonka perusteella vahvistamme eurooppalaista ohjausjaksoa, eli tiivistämme finanssipolitiikan yhteistyötä ja koordinaatiota. Tälle yhteistyölle tulee totista tarvetta, mikäli taloustaantuman uhka muuttuu todeksi.

Tytti Tuppurainen

Eurooppaministeri

 


 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rahapolitiikka, finanssipolitiikka, eu

Kolumni: EU:n budjettia ei ole vielä päätetty - neuvottelut vasta käynnistyvät

Torstai 26.4.2018 klo 16:40 - Pääministeri Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

EU:n budjetin laatiminen on pitkä neuvotteluprosessi, eräänlainen maratoni. Alkuvaiheissa määritellään budjetin kokonaistaso ja sitten siirrytään vääntämään rahanjaon kriteereistä. Kansallisesti kiinnostava lopputulos on selvillä kuitenkin vasta maaliviivan jälkeen; se paljonko maksamme ja paljonko saamme EU:sta rahaa. Vielä tätä ei tiedetä.

Komissio antaa esityksensä budjetin kokonaisuudeksi ensi viikon keskiviikkona ja sektorikohtaiset lainsäädäntöesitykset julkaistaan toukokuun lopussa. Tästä alkaa vähintäänkin vuoden mittainen prosessi, jossa käydään runsaasti neuvotteluja usealla eri tasolla.

Näitä keskusteluja olen käynyt jo pitkään päämiestasolla. Tänään tapasin myös budjetista vastaavan komissaari Oettingerin. Kävimme erinomaisen keskustelun ja toin esille vahvasti Suomen kipupisteet. Suomen erityisolosuhteet niin alue- ja rakennepolitiikassa kuin maataloudessa on huomioitava. Ei ole hyväksyttävää, että maksuosuutemme kasvaisi, mutta keskeisiä prioriteettejamme ei huomioitaisi. Tämän lisäksi kaiken EU-rahoituksen on tuettava yhä vahvemmin tämän päivän haasteita, kuten eurooppalaisen talouden kasvua, työllisyyttä, turvallisuutta ja osaamista.

EU:n budjetti kaipaa myös kovasti normien purkamista. Normin purusta meillä Suomessa on hyviä kokemuksia, toivottavasti saisimme laajennettua tätä urakkaa myös EU:n käytäntöihin. 

Euroopan unionin monivuotinen budjetti eli rahoituskehykset tehdään seitsemäksi vuodeksi eteenpäin. Käytännössä tässä määritellään, kuinka paljon jäsenvaltiot maksavat bruttokansantuotteestaan yhteiseen pottiin ja toisaalta mihin tuo rahasumma käytetään. Tällä 7 –vuotiskaudella budjetin koko on ollut reilut 1000 miljardia euroa, josta noin 2/3 on käytetty maatalouteen sekä alue-ja rakennepolitiikkaan. Tulevalla kaudella rahoitusta tullaan varmasti entistä enemmän suuntaamaan myös puolustukseen, maahanmuuttoon sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Tämä on ollut myös Suomen kanta.

Britannian jättää lähtiessään aukon EU-budjettiin. Olemme linjanneet, että pienempi EU tarkoittaa myös pienempää budjettia. Liian tiukkaa ylärajaa emme ole kuitenkaan halunneet budjetin koolle asettaa. Olemme katsoneet viisaaksi toimintatavaksi sen, että meillä on joustonvaraa neuvotteluissa.

Päätavoitteemme neuvotteluihin on selvä: haluamme maksimoida EU:sta Suomelle palautuvat varat samalla kun haluamme pitää nettomaksumme kohtuullisena.

Olemme onnistuneet Suomessa talouskasvun vahvistamisessa niin hyvin, että muutokset bruttokansantuotteessamme ovat merkittäviä. Koska EU:n jäsenmaksu perustuu kunkin maan bruttokansantuotteeseen, kasvaa jäsenmaksuosuutemme ikään kuin automaattisesti jonkin verran. Tätä emme voi, emmekä tahdo muuttaa.

Nettomaksuosuudestamme on sen sijaan aivan liian aikaista puhua. Se riippuu siitä, kuinka paljon tulemme EU-rahaa saamaan eri sektoreilta.  Tämä ratkeaa vasta seuraavan vuoden tai kahden vuoden aikana, jolloin käydään yksityiskohtaiset neuvottelut EU-rahoituksen jakokriteereistä. Onnistuminen näissä neuvotteluissa ratkaisee sen, miten paljon saamme jatkossa EU-rahoitusta Suomeen. Erityisesti maatalous-, koheesio- sekä tutkimuspuolen neuvotteluissa menestyminen ratkaisee paljolti sen, mitä Suomelle jää viivan alle.

Juha Sipilä

Pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eu-budjetti, suomi, sipilä, yhteiskunta

Kolumni : Oikeudenmukaisuus- ja työllisyysriihi puitu

Tiistai 17.4.2018 klo 16:47 - Pääministeri Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

                Kuva: Valtioneuvosto

Hallituksen kehysriihineuvottelut pidettiin viime viikolla tilanteessa, jossa Suomen talous kasvaa ripeästi. Kasvu on laaja-alaista ja se näkyy kaikkialla Suomessa. Yhä useampi suomalainen on saanut töitä. Työllisyyslukemat ovat korkeimmat vuosikymmeniin. Työllisyys kehittyy koko maassa ja investointeja tehdään runsaasti.

Vahva työllisyys on kestävin keino sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden vahvistamiseksi. Hyvinvointiyhteiskuntamme kestävyys perustuu siihen, että omasta toimentulostaan voivat huolehtia kaikki ne, joilla siihen on mahdollisuus.

Suomi on maailman tasa-arvoisimpia maita, jossa on pienet tuloerot. Olemme hallituksessa kiinnittäneet erityisen paljon huomioita siihen, että kaikki pysyvät mukana. Teetimme ulkopuolisen tutkimuksen saadaksemme tietoa siitä, miten hallituksen politiikka on vaikuttanut tuloeroihin. Tutkimuksen mukaan tuloerot eivät ole tällä kaudella nousseet ja poikkeuksellisen hyvä työllisyyskehitys on toiminut tulppana eriarvoisuuskehitykselle.

Silti kaikilla suomalaisilla ei mene hyvin. Esimerkiksi perustusturvan varassa elävät eivät ole päässeet riittävästi osallisiksi talouskasvun tuomasta hyvästä.

Asetin reilu vuosi sitten professori Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmän erittelemään suomalaista eriarvoisuutta. Työryhmä esitti maaliskuussa hallitukselle monipuolisen keinovalikoiman eriarvoisuuden vähentämiseksi. Työryhmän puheenjohtaja nosti erikseen esille 12 sellaista esitystä, jotka olisivat toteutettavissa vielä tällä vaalikaudella. Kehysriihessä paneuduimme näihin esityksiin huolella ja valtaosaan niistä pystyimme vastaamaan hyvin konkreettisilla panostuksilla.

Keskustalla oli kehysriihessä kaksi avainkysymystä, joiden mukaan tarkastelimme kaikkia arvovalintoja: miten tämä ratkaisu tukee sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja miten tämä vahvistaa työllisyyttä.  Saimme mielestäni molempia tavoitteita edistettyä hyvin, ottaen huomioon tiukan taloudellisen raamin.

Kaikkein pienimpiä sairaus-, äitiys-, vanhempain -ja kuntoutusrahoja nostetaan työmarkkinatuen kanssa samalle tasolle. Korotus on kuukausitasolla noin 80 euroa. Takuueläkettä nostetaan jo kolmannen kerran tällä vaalikaudella. Nämä ovat merkittäviä oikeudenmukaisuustekoja ja selkeä keskustalainen linjaus: pidämme aina heikompiosaisten puolta.

Teimme monia muitakin oikeudenmukaisuustekoja. Lääkkeiden vuosiomavastuurajaa alennetaan ja varhaiskasvatukseen luodaan määräraha, jolla tuetaan erityisen haasteellisella alueella olevien päiväkotien laatua. Vähävaraisille toisen asteen opiskelijoille luodaan opintotukeen oppimateriaalilisä. 

Hallitus kiinnitti Saaren työryhmän tavoin paljon huomiota myös ylivelkaantuneisiin. Velkaantuneita ihmisiä olisi pystyttävä auttamaan ennen kuin heidän tilanteensa pääsee pahenemaan kohtuuttomaksi.  Asunnottomien tilannetta parannetaan lisäämällä resursseja ensisuojien korjaamiseen ja asuntojen hankkimiseen. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoa tuetaan lisää.

Riihessä päätimme myös merkittävistä panostuksesta osaamiseen ja koulutukseen. Satsaamme työikäisten osaamisen uudistamiseen, jotta voimme varmistaa osaavan työvoiman riittävyyden vahvassa kasvutilanteessa.

Kehysriihessä hallitus myös totesi, että sen kunnianhimoiset talouspoliittiset tavoitteet ovat jo täyttyneet tai täyttymässä. Vaalikauden alussa tuntui, että hallitus oli ainut, joka uskoi näiden menevän maaliin. Teimme yhdessä ”mahdottomasta” mahdollisen.

Hyvin kunnianhimoisena pidetty 72 prosentin työllisyysastetavoite näyttää toteutuvan. Hallitusohjelman tavoite 110 000 työllisestä on saavutettavissa. Työllisten määrä on kasvanut hallituskauden alusta 87 000:lla.

Kokonaisveroaste kääntyi laskuun 2017. Julkisen talouden velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen taittui jo vuonna 2016. Velkasuhde jatkaa laskuaan lähivuosina. Velaksi elämisen loppuminen on uskottavasti näköpiirissä.

Hallituskauden alussa hallitus paini sen kanssa, että Suomessa ei ollut avoimia työpaikkoja työttömille. Nyt ongelma on toisenlainen. Avoimia työpaikkoja on ennätysmäärä, mutta osaajia niihin ei tahdo löytyä. Hallitus tarttui tähän parantamalla työttömien mahdollisuutta opiskella omaehtoisesti sekä vahvistamalla täydennys- ja muuntokoulutusta. Myös työvoimapalvelut saavat lisärahaa, jotta ne voivat parantaa palveluitaan työnhakijoille ja yrityksille.

Teimme mitä lupasimme, laittaa Suomen talouden kuntoon ja lopettaa velaksi elämisen. Yhtenäisyys on ollut suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Keskustalle on tärkeää, että suomalaiset voivat jatkossakin tuntea olevansa samassa veneessä, tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Siksi tämä riihi oli meille sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja työllisyyden riihi.

Juha Sipilä
pääministeri
Keskustan puheenjohtaja 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työllisyys, kehysriihi, oikeudenmukaisuus, perusturva

Rasvansiirto kasvoihin

Keskiviikko 14.3.2018 klo 1:09 - Piotr Sikorski, lääkäri

           Kuvat:  Cityklinikka

Blogikirjoitus sisältää osittain mainontaa.

Muutettu 22.03.2018 "tuotesijoittelu" sana "mainontaa"


IKÄÄNTYMISMUUTOKSET

Kasvojen ikääntymismuutokset ovat fysiikkaa ja kemiaa. Painovoima vetää kudoksia kohti maata: tämä on fysiikkaa. Vapaat radikaalit sitoutuvat soluihin aiheuttaen tuhoja ja ulkonäkömuutoksia: tämä on kemiaa.Kaikkia ihmisiä kasvojen ikääntyminen ei häiritse. Olemme erilaisia, ja hyvä niin. Osa naisista ja miehistä tahtoo kuitenkin taistella muutoksia vastaan. Tällöin minä voin kollegoineni auttaa. Omana filosofiani on lähteä liikkeelle pienillä toimenpiteillä, esimerkiksi injektiohoidoilla. Näillä saadaan hyviä ja luonnollisia tuloksia ilman toipumisaikaa.

Täyteainehoidoista olen blogissani puhunut paljon. Tänään laajennetaan näkökulmaa: myös potilaan oma rasva voi toimia täyteaineena.

MISTÄ RASVANSIIRROSSA ON KYSYMYS?

Rasvansiirto on toimenpiteenä vanha. Viimeisen vuosikymmenen aikana tekniikka on kuitenkin kehittynyt paljon. Rasvaa voidaan kerätä entistä hellävaraisemmin. Myös erilaiset puhdistus- ja jatkokäsittelytekniikat ovat kehittyneet.

Esimerkiksi Body-Jet evo® -tekniikalla siirretystä rasvasta pysyy paikallaan nykyisin jopa yli 70 prosenttia.

Kasvoihin siirretään lähes aina mikro- ja/tai nanorasvaa. Mikro- ja nanorasvansiirrot vaativat tekijältään erityisosaamista, mutta toisaalta tuloksetkin ovat loistavia. Siirrettävää rasvaa on yleensä tarjolla runsaasti, ja siksi saman toimenpiteen aikana voidaan käydä läpi kaikki kasvojen alueet.

Jopa kaikkein pinnallisimmat rypyt voidaan täyttää rasvalla. Nanorasvansiirto onkin usein paras ratkaisu silmänalusihon ja suunympärysihon tasoittamiseen.

Nanorasvansiirrossa kasvojen kudoksiin siirtyy tuhat kertaa enemmän kantasoluja kuin PRP-hoidossa eli vampyyrihoidossa.


MITÄ RASVALLA VOIDAAN TEHDÄ?

Rasva on monipuolinen täyteaine. Sillä voidaan tasoittaa ja nuorentaa

  • otsa (Sibelius-ryppy, silmäkulmat, laskeutuneet kulmakarvat)

  • kuopalla olevat ohimot ja ohimorypyt

  • silmänalusiho

  • poskipäät

  • koko poskien alue

  • korvannipukat ja alue korvien edessä

  • nasolabiaalipoimut

  • suupielet

  • leuka

Rasvalla voidaan täyttää myös huulet tai tasoitella aknearpia.

KASVOJEN RASVANSIIRTO TOIMENPITEENÄ

Rasvansiirto on suunniteltava hyvin. Ennen varsinaista toimenpidettä potilaan kasvot kuvataan. Tämän jälkeen kasvoille piirretään toimenpidekartta. Itse rasvansiirrossa on kolme vaihetta:

1. Rasvan imeminen (Itse käytän nykyisin lähes aina uusinta vesisuihkutekniikkaa.)
2. Rasvan prosessoiminen: puhdistaminen ja ”hienontaminen”
3. Rasvan siirtäminen kasvoihin: Ihoon tehdään neulalla muutamia pieniä aukkoja. Näiden avausten kautta ihon alle viedään tylppäkärkinen kanyyli, jolla rasva siirretään paikoilleen tasaisesti, pisara kerrallaan.

Rasvansiirron aikana kasvot ylitäytetään kevyesti. Ylitäyttö on tarpeen kahdesta syystä:

  1. Siirrettävän rasvan joukossa on aina jonkin verran nestettä. Neste tekee rasvasta notkeaa ja helpommin injisoitavaa. Rasvan notkistava neste häviää ihosta noin viikon kuluessa.

  2. Myös osa varsinaisesta rasvasta (n. 30 %) häviää toimenpidettä seuraavien viikkojen aikana.

Rasvan pysyvyyteen voi potilas vaikuttaa itse. Kotihoito-ohjeiden noudattaminen on tämänkin toimenpiteen yhteydessä tärkeää.

RASVANSIIRRON EDUT TÄYTEAINEHOITOIHIN VERRATTUNA

  • Rasva on pehmeämpää kuin täyteaine. Siksi se asettuu kudoksiin luonnollisemmin kuin synteettiset täyteaineet.

  • Rasvaa siirrettäessä alueelle siirretään eläviä kantasoluja, jotka tekevät kasvojen ihosta aiempaa kiinteämmän ja kimmoisamman.

  • Elävät rasvasolut ja kantasolut parantavat kasvojen verenkiertoa. Parantunut verenkierto parantaa ihon värisävyä ja rakennetta.

  • Siirrettävää täyteainetta (rasvaa) on paljon, joten saman toimenpiteen aikana voidaan käsitellä laajempia alueita ja syvempiä vekkejä kuin täyteainehoidon aikana.

  • Kudokseen tarttuva rasva on elävää. Se ei poistu, toisin kuin esim. hyaluronihappo. Rasvansiirron tulos on pysyvä, hyaluronihapolla tehtävän täyteainehoidon ei.

  • Varsinkin pysyviin täyteaineisiin verrattuna rasva on erittäin paljon turvallisempaa. Pysyvät täyteaineet voivat aiheuttaa hylkimisreaktioita jopa vuosien kuluttua toimenpiteen tekemisestä. Omalla klinikallani pysyviä täyteaineita ei käytetä näistä syistä lainkaan.

Kasvojen rasvansiirto on tietenkin hinnakkaampi toimenpide kuin yksittäinen täyteainehoito. On kuitenkin hyvä muistaa, että täyteainehoidossa puhumme yleensä 1–2 millilitran määristä ja väliaikaisista tuloksista.

Rasvaa voidaan käyttää useita kymmeniä millilitroja, ja lopullinen tulos on pysyvä. Sen vuoksi rasvansiirto on ajan myötä itse asiassa paljon edullisempi toimenpide säännöllisesti uusittaviin täyteainehoitoihin verrattuna.

HINNAT JA SAATAVUUS

Tätä kirjoitettaessa esteettisten lääkäreiden tekemät rasvansiirrot (paikallispuudutus) hinnoitellaan seuraavasti:

  • kasvojen nanorasvansiirto Helsingissä tai Turussa — 1490 €

  • rasvansiirto kasvoihin Helsingissä tai Turussa, pieni alue — 1990 €

  • rasvansiirto kasvoihin Helsingissä tai Turussa, laaja alue — 2990 €

  • Ajantasaiset hintatiedot löytyvät hinnastosivuilta.

  • Aktiivirahalla maksettaessa kuukausierät ovat alk. 50–100 €.

Rasvansiirtoja tekee Helsingin klinikallani myös plastiikkakirurgian erikoislääkäri Riikka Veltheim. Hänen hintansa löytyvät täältä.

Lääkäri Piotr Sikorski

Sikorski on laillistettu lääkäri ja Cityklinikan toimitusjohtaja.

Hän on Suomen ensimmäinen ja ainoa American Academy of Aesthetic Medicine -johtokunnan sertifioima esteettinen lääkäri.

Sikorski toimii Helsingin Laser & Health Academy® Training Centerin johtavana kouluttajana. Keväästä 2017 lähtien hän on kouluttanut myös American Academy of Aesthetic Medicine -kurssilaisia ympäri maailmaa.

2 kommenttia . Avainsanat: kauneudenhoito, ikääntyminen, rasvansiirto

Sata vuotta sitten: Tullihallitus lakkautetaan, tilalle Tullineuvosto

Keskiviikko 14.2.2018 klo 0:39 - Janne Nokki , museonhoitaja, tulliylitarkastaja

tullimuseo.jpg

Ainoa kuva Suomen tullineuvostosta, otettu luultavasti maaliskuun 1918 alkupäivinä

13. helmikuuta 1918 Suomen kansanvaltuuskunta julisti Tullihallituksen lakkautetuksi. Tullitoimintaa oli kuitenkin määrä jatkaa suoraan entiseltä pohjalta. Tulliasiat alistettiin kansanvaltuuskunnan raha-asiain osastolle. Osastoa johti valtuutettu eli komissaari. Ensimmäisenä raha-asiain komissaarina toimi toimittaja-kansanedustaja Jalo Kohonen. Hän sai helmikuun alussa rinnalleen kansanedustaja Edvard Gyllingin, joka oli 1910-luvun alussa itse työskennellyt Tullihallituksessa tilastovirkamiehenä. Tulli oli kansanvaltuuskunnalle tärkeä viranomainen, joka mainittiin sittemmin jopa sen valtiosääntöehdotuksessa.

Lakkautetun Tullihallituksen tilalle perustettiin uusi elin, Suomen tullineuvosto. Neuvostomallia sovellettiin muissakin hallinnoissa, kuten rautateillä ja postissa.

Esikuvana olivat Venäjän neuvostot, joiden tehtävänä oli ollut tuoda kansan tahto hallinnon toimintaan. Käytännössä Tullineuvosto johti Suomen tullilaitosta, joka edusti punakaarteista erillistä siviilihallintoa. Punaisen Suomen uudeksi eduskunnaksi muodostettiin Työväen pääneuvosto.

leimasin-tulli.jpg

Tullineuvoston leimasin muodostettiin tullivartijoiden lakkimerkin Merkurius-kuviosta.

Vaikka suuri osa tullivirkamiehistä oli Virkamiesliiton julistuksen mukaisesti lähtenyt pois töistä, joukko tullikamarien tullivartijoita ja päällysmiehiä jatkoi työssään. Tullivartijoiden tehtävät käsittivät lähinnä tullivarastoissa olevien tavaroiden valvontaa, sillä laivaliikenne oli talven vuoksi poikki. Moni katsoi olevansa velvoitettu jatkamaan töitä, koska oli jo nostanut helmikuun palkan, joka oli maksettu kuun ensimmäisenä päivänä. Eikä toisaalta muuta toimeentuloakaan ollut tarjolla. Joissain tullikamareissa ylemmät virkamiehet huolehtivat ennen lähtöään, että työhön jäävät saivat palkkansa. Tullivartijoiden joukossa oli myös niitä, jotka suhtautuivat uuteen hallitukseen suopeasti tai ainakin varovaisen myönteisesti. Osa tyytyi odottamaan, mitä olisi tulossa.

Tullineuvoston valtuutetuksi eli komissaariksi raha-asiain osasto nimitti 9. helmikuuta tullivartija Alfred Blomqvistin. Hän sai tehtäväkseen muodostaa Tullineuvoston ja toimia sen puheenjohtajana. Neuvoston muiksi jäseniksi tulivat tullivartijat Karl Lindholm, Knut Kangas, Juho Paananen, Gustaf Sjöholm, Pekka Kekarainen ja August Salmela Turusta, Helsingistä ja Viipurista. Vaikka Tullineuvoston jäseniä kutsuttiin lehdistössä tovereiksi, neuvoston sisällä nimitystä ei ainakaan pöytäkirjoissa käytetty.

Tullineuvosto siirtyi tyhjäksi jääneisiin Tullihallituksen huoneisiin, Erottaja 2:n neljänteen ja viidenteen kerrokseen. Ensimmäisen kirjeensä kansanvaltuuskunnalle Tullineuvosto lähetti heti 14. helmikuuta. Siinä pyydettiin määrärahaa tullimiesten palkkoja ja muita menoja varten. Neuvosto vastaanotti ensimmäisen kirjeensä kaksi päivää myöhemmin Hämeenlinnan Vallankumouskomitealta. Tullineuvosto kokoontui useita kertoja viikossa. Neuvoston käytössä oli Erottajalla myös kaksi puhelinta.

Turun tullikamarin tullinhoitaja, joka oli tammikuun lopussa sulkenut tullikamarin, pakotettiin saman tien palaamaan työhön. Turun ylempi henkilökunta poistui työpaikaltaan uudelleen 10. päivä helmikuuta. Viipurissa virkamiehet poistuivat tullinhoitajan johdolla töistä vasta 14.2. Viipurin tullinhoitaja ilmaisi lisäksi toivovansa, että oma henkilökunta jäisi työhön pitämään huolta Tullin hallussa olevasta omaisuudesta. Vastaavan toiveen esitti suullisesti myös Helsingin tullinhoitaja.

Helmikuun aikana Tullineuvosto määräsi eri tullikamarien tullivartijoita perustamaan omat tullikamarineuvostot ja valitsemaan niille omat komissaarit. Käytännössä Tullineuvosto nimitti komissaarit. Ensimmäiset tullikamarineuvostot aloittivat toimintansa helmikuun 1918 aikana. Sille ei voitu mitään, että Tullineuvosto joutui helmikuun lopussa toteamaan, että tulliolot olivat ”joutuneet epäjärjestykseen tarpeellisen työvoiman puutteessa”. Tullivartijoita oli alettava kouluttaa tullaustehtäviin, ja uutta henkilökuntaa oli koetettava palkata.

Lähteet: Tullineuvoston asiakirjat. Vapaussodan arkisto; Tullin kuulustelupöytäkirjat; Työmies ja Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantaja helmikuulta 1918.

Vuonna 2018 Tullin historiamuisteluissa paneudutaan vuoden 1918 vaiheikkaisiin ja samalla traagisiin tapahtumiin. Vaikka Tulli ei ollut tapahtumissa kovin keskeinen toimija, se oli valtiovallan ytimessä. Taisteltaessa valtiosta myös Tulli joutui kriisiin mukaan

Janne Nokki , museonhoitaja, tulliylitarkastaja 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tulli, tullineuvosto, tullivartijat

Keski-ikäisen naisen täydelliset huulet - osa 2

Torstai 1.2.2018 klo 17:58 - Lääkäri-toimitusjohtaja Piotr Sikorski

Blogi sisältää tuotesijoittelua

USEIN ESITETTYJÄ KYSYMYKSIÄ

Tässä blogipostauksessani vastaan kolmeen kysymykseen, joihin törmään säännöllisesti praktiikallani.

1. MITÄ TAPAHTUU, KUN IKÄÄNNYN?

Kasvot muuttuvat ikääntymisen myötä ja huulet tietenkin kasvojen mukana.

Seuraavat normaalit ikääntymismuutokset alkavat näkyä huulissa 40–55 vuoden iässä:

  • Huulien kapeneminen ja surkastuminen
  • Voimistuva epäsymmetrisyys
  • Alaspäin osoittavat suupielet, marionettijuonteet
  • Ylähuulialue (matka nenän alta puna-alueelle) pitenee, alahuuli ja leuka lyhenevät
  • Ylähampaat eivät enää näy puhuessa
  • Ylähuulen pystyrypyt
  • Epäselvä huuliraja

2. OLENKO LIIAN VANHA HUULTENTÄYTTÖÖN?

Omalla klinikallani hoidetaan luonnollisesti vain yli 18-vuotiaita. Nuoret naiset käyvät paljon huulten täytöissä. Tämän vuoksi moni ajatteleekin, että tämä toimenpide kuuluu vain nuorille ihmisille, malleille ja ankkahuuliin tykästyneille julkkiksille. Nuoret naiset saattavat olla jopa liian innokkaita huulten täyttäjiä.

Vastaavasti keski-ikäinen ja keski-iän ylittänyt nainen saattaa kaihtaa huulten täyttöä nähtyään muutamat ylitäytetyt, luonnottomat huulet. Lasta ei kannata kuitenkaan heittää pesuveden mukana. Huulien kevyt muotoilu freesaa kaikenikäisten naisten ulkonäköä. Kun toimenpiteen tekee ammattilainen, tulos on luonnollinen ja kaunis.

3. MITÄ SUOSITTELET MINULLE?

Liikkeelle lähdettäessä on hyvä tiedostaa se tosiasia, että kyseessä on prosessi. Epäluonnolliset tulokset johtuvat usein siitä, että potilas (tai lääkäri) on tahtonut saavuttaa kertarykäisyllä kaiken. Huulten muotoilussa on syytä kuitenkin edetä askel kerrallaan. Näin saavutetaan kaunis ja kestävä tulos, jonka ylläpitoon saattaa riittää 1–2 täyteainehoitoa vuosittain.

Keski-ikäisille ja ikääntyville naisille sopiva puolen vuoden hoitokokonaisuus voi sisältää seuraavia elementtejä:

  • Ensimmäisellä vastaanottokerralla huulet täyteläistetään ja syväkosteutetaan kevyesti ristiinsidotulla hyaluronihapolla tai ns. skinbooster-hyaluronihapolla.
  • Myös amorinkaarta ja huulirajaa selkeytetään maltillisesti ja luonnollisesti.
  • Toisella kerralla korjataan huulten epäsymmetriaa ja lisätään hiukan puna-alueen täyteläisyyttä.
  • Samalla voidaan myös kohottaa suupieliä joko täyteaineella tai botuliinilla.
  • Kolmannella vastaanotolla fiksataan vielä huulten muotoa ja tuodaan huuliin hiukan lisää muotoa.
  • Samalla tutkitaan koko kasvojen mittasuhteita. Iän myötä pidentynyt ylähuuli korjataan joko täyteainehoidolla tai buffaloplastialla.

BONUSKYSYMYS: TEHDÄÄNKÖ HUULTENTÄYTTÖJÄ MIEHILLE?

Nykyisin myös miehille tehdään täyteainehoitoja, esim. huulten täyttöjä ja muotoiluja. Vastaanotollani käyvät miehet hakevat melko harvoin täyteläisyyttä huuliinsa. Huulien epäsymmetrisyyttä korjaan aika paljon.

Ylipäänsä kuitenkin miesten esteettiset hoidot ovat lisääntyneet. Vapaus hoitaa itseään ja ulkonäköään on terve ilmiö. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja elää itsensä näköistä elämää.

Piotr Sikorski

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: täyteaineet, kauneudenhoito, huulet

Keski-ikäisen naisen täydelliset huulet - osa 1

Keskiviikko 24.1.2018 klo 2:38 - Lääkäri Piotr Sikorski

Blogi sisältää tuotesijoittelua

SANANEN KAUNEUDESTA

Kauneus on katsojan silmässä. Käsitys kauneudesta asuu ihmisen aivoissa ja ihmisryhmien yhteisessä tajunnassa. Osa kauneuskäsityksistä muuttuu ajan ja muodin mukana, osa ei. Tietenkin myös yksilöiden kauneuskäsitysten välillä on eroja. Siksi esimerkiksi keskustelupalstoilla kiistellään siitä, mikä on kaunista ja mikä ei.

Olen itse tehnyt täyteainehoitoja yli 20 vuoden ajan. Seuraan ikäänkuin aitiopaikalta kauneuskäsityksiä ja käsitysten muuttumista. Viimeisen vuoden aikana huulet ovat olleet keskiössä. Huulten muotoilusta on tullut arkipäiväinen ilmiö Suomessakin. Täyteainehoitoja tehdään paljon, ja varsinkin nuoret naiset tietävät täsmälleen, millaiset huulet he haluavat. 

Nuoret naiset tulevat usein luokseni hakemaan ns. Instagram-huulia Kylie Jennerin ja muiden julkkisten perässä. Keski-ikäiset naiset – noin keskimäärin – ovat mieltyneitä ennemminkin klassisen kauniisiin huuliin ja ns. perinteisiin mittasuhteisiin.

KAUNIIT HUULET — MATEMATIIKKAA JA ESTETIIKKAA

On olemassa monenlaisia kauniita huulia, eikä mielipiteistä kannata kiistellä. Me esteettisen lääketieteen ammattilaiset olemme löytäneet kuitenkin muutamia yhteisiä piirteitä kauniina pidetyistä huulista:

1. Täyteläisyys

Lähes kaikkina aikakausina täyteläisiä huulia on pidetty feminiinisinä. Täyteläisyyttä haetaan lähinnä huulten keskiosaan. Täyteläisyys alkaa huulista hävitä jo 30 ikävuoden jälkeen. 

2. Selkeä, erottuva ja symmetrinen puna-alue

Huulet ovat kasvojen keskipiste. Luultavasti tämän vuoksi huulipunaa myydään pahimmankin laman aikana. Ja luultavasti siksi huulipunalla ja muilla meikeillä yritetään usein korjata suun epäsymmetrisyyttä. Usein huulten epäsymmetria korostuu, kun matkamittarin lukemat kasvavat.
 

3. Selkeät huulirajat

Nuorilla huulirajat ovat keskimäärin selkeämmät kuin keski-ikäisillä.

4. Selkeä amorinkaari

Amorinkaarta pidetään naisellisena. Restylane lanseerasi taannoin jopa Heart Lips -huultentäyttömenetelmän. 

5. Hieman ylöspäin kaartuvat (tai ainakin suorat) suupielet

Ikääntyminen näkyy usein alaspäin osoittavina suupielinä ja marionettijuonteina. Suupielien suoristus nuorentaa ja kaunistaa ilmettä.

6. Huulten oikeat mittasuhteet

Mittasuhteet ovat kauneuden ydin. Ehkä tärkeintä on, että huulet ovat symmetriset. Epäsymmetrisyyttä korjaan vastaanotollani paljon.

Kauniissa huulissa alahuuli on 1,6 kertaa suurempi kuin ylähuuli. Alahuulen tulee olla myös leveyssuunnassa hieman pidempi kuin ylähuulen. Alahuulta suurempi ylähuuli näyttää aika harvoin hyvältä, vaikka nuoret naiset joskus tällaista lopputulosta tavoittelevatkin.

7. Kultainen leikkaus – kasvojen mittasuhteet

Ihanteelliset mittasuhteet ovat puhdasta matematiikkaa. Suhteita on laskettu jo vuosisatojen ajan.

Kaikkia ammattisalaisuuksiani en aio paljastaa, mutta tässäpä joitakin esimerkkejä ihanteellisista mittasuhteista:

  • Optimaalinen matka nenän alareunasta ylähuulen punaosaan on 18–20 mm.
  • Alahuulesta leuankärkeen matkaa tulisi olla 36–40 mm.
  • Suupielien tulisi olla samassa linjassa pupillien keskiosan kanssa.
  • Profiilia katsottaessa ylähuulen tulisi olla hieman edempänä kuin alahuulen. Huulet eivät kuitenkaan saa työntyä liian eteen (”ankkahuulet”).

Huulien ulkonäköä miettivän kannattaa tutkia myös hampaitaan. Joskus korjaan huulten täytön yhteydessä myös ns. ienhymyn (ks. allaoleva kuvapari). Ienhymyn korjaamiseen käytän lähes aina botuliinia.

Lääkäri Piotr Sikorski

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kauneudenhoidot, täyteaineet, huulet

Yritysvastuu ja ihmisoikeudet -check list

Perjantai 3.11.2017 klo 22:37 - Merja Pentikäinen

Kuluvan syksyn aikana FIBS järjesti vuonna 2014 pilotoidun ja nyt neljännen kerran toteutetun yleisen ihmisoikeusvalmennuksen, joka on rakennettu YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeville ohjaaville periaatteille. Roolini valmennusten pääkouluttajana on tarjonnut mahdollisuuden nähdä miten ihmisoikeuskysymykset osana yritysvastuuta etenevät Suomessa. Ymmärrys ihmisoikeuksien merkityksestä yritystoiminnassa on selvästi vahvistunut erityisesti suuremmissa yrityksissä. Pienemmät yritykset tarvitsevat vielä herättelyä asiassa.

Tiivistän seuraavaan keskeisiä FIBSin ihmisoikeusvalmennuksessa esiin nostettuja huomioita ihmisoikeuksiin liittyvän yritysvastuun konkretisoimiseksi yrityksissä:

  • Yrityksen arvojen ja yritysjohdon merkitys: Yritysvastuu näkyy vastuullisen yrityksen julkisesti viestitetyissä arvoissa ja yrityksen konkreettisessa toiminnassa. Yritysvastuu ei ole uskottavaa ilman yritysjohdon selkeää ja aitoa sitoutumista yritysvastuuseen ja sen eri osa-alueisiin. Yritysvastuu on keskeinen osa vastuullisen yrityksen johdon agendaa, jotta yritysjohto voi varmistaa yritysvastuun integroitumisen osaksi yrityksen ydinliiketoimintaa. Yritysjohto ohjaa riittävät resurssit yrityksen yritysvastuutyöhön.

  • Ihmisoikeudet ovat merkityksellisiä myös Suomessa: Suomessa on tavattu yleisemminkin ajatella, että ihmisoikeudet koskevat lähinnä ihmisiä Suomen ulkopuolella, varsinkin kehitys- ja kehittyvissä maissa. Ihmisoikeudet antavat suojaa kaikille meille Suomessakin asuville ihmisille. Suomi on sitoutunut suureen määrään kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja, jotka on muunnettu osaksi Suomen oikeusjärjestelmää. Tässä muuntoprosessissa ihmisoikeuskieli ’katoaa’, emmekä kansallisesti enää puhu ihmisoikeuksista, vaan esimerkiksi perusoikeuksista ja työelämää sääntelevistä ja syrjinnän kieltävistä laeista.

  • Ihmisoikeuskysymykset liittyvät yritysten arkeen: Yritysten oikeusnormatiivinen toimintakenttä määrittyy jokaisessa maassa kyseisen maan kansallisten lakien mukaan. Yritystoimintaa sääntelevillä kansallisilla laeilla ja yritysten arkisilla asioilla on yhteyksiä ihmisoikeuskysymyksiin. Työpaikan työturvallisuuskysymykset liittyvät oikeus elämään ja oikeus terveyteen -tyyppisiin ihmisoikeusnormeihin. Syrjimättömyys työhönotossa, työpaikalla ja asiakaspalvelussa linkittyy ihmisoikeuksia läpileikkaaviin tasavertaisuuden ja syrjintäkiellon periaatteisiin. Häirinnän kitkeminen liittyy ihmisoikeuskysymyksiin. Keväällä 2018 voimaan tulevan EU:n tietosuojasääntelyn ytimessä on ihmisoikeutenakin turvattu yksityisyyden suoja. Ja niin edelleen.

  • YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet välineenä: YK:n ohjaavat periaatteet ovat paras väline ihmisoikeuksiin liittyvän yritysvastuun konkretisoimiseksi. Periaatteet toimivat välineenä kaikenlaisille ja -kokoisille yrityksille kaikkialla ja määrittelevät yritysten ihmisoikeusvastuun globaalin standardin. ”Do no harm” on yrityksiltä edellytetty minimi.

  • Ihmisoikeusosaamisen varmistaminen: Ihmisoikeudet ovat kansainvälisen oikeuden normeja, joiden avulla arvioidaan yritysten ihmisoikeuksiin liittyvää vastuullisuutta (”benchmarks”). Siksi on ymmärrettävä ko. normien sisältö ja normien yhteydet konkreettiseen yritystoimintaan, myös yritystoimintaa sääntelevään kansalliseen lainsäädäntöön. Tässä oikeustieteen osaaminen on valttia. Sen vuoksi yrityksen omat tai käyttämät juristit on tärkeä osallistaa yritysvastuutyöhön. Jos heillä ei ole ihmisoikeusnormien osaamista, tukea ko. osaamisen vahvistamiseen kannattaa hankkia ihmisoikeusjuridiikkaa osaavilta tahoilta.

  • Yritysvastuun osa-alueiden yhteydet ja linkit kestävään kehitykseen: Yritysvastuutyössä on nähtävä yritysvastuun eri osa-alueiden (taloudellinen, ympäristö- ja sosiaalinen vastuu) väliset yhteydet ja yritysvastuun liittyminen kestävän kehityksen teemoihin. Keskeinen yritysvastuuta laajasti määrittävä globaali työkalusetti rakentuu kolmesta toisiinsa liittyvästä YK:n instrumentista: Global Compact -aloitteesta, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevista ohjaavista periaatteista ja kestävän kehityksen tavoitteista (SDGs, Agenda 2030). YK:n ohjaavat periaatteet ovat väline sekä Global Compactin että Agenda 2030:n ihmisoikeusulottuvuuksien konkretisoimiseksi.

  • Yritysvastuun toteuttaminen on prosessi: Monet kokevat ihmisoikeuksiin liittyvän yritysvastuun haastavaksi mm. ihmisoikeuksien yleisen metakielen ja mittaamiseen liittyvien haasteiden vuoksi. Avain ihmisoikeuksiin liittyvään yritysvastuutyöhön on oppia katsomaan yrityksen toimintaa ”ihmisoikeussilmälasien” läpi, eli näkemään yrityksen eri toimintojen ja tuotteiden yhteydet ihmisoikeusteemoihin. ”Ihmisoikeussilmälasien” avulla on mahdollista nähdä miten monet yrityksen arkiset asiat liittyvät ihmisoikeuskysymyksiin, missä ovat ihmisoikeusriskit ja miten monet jo olemassa olevat käytännöt tukevat ihmisoikeuksien toteutumista. Tärkeää on aloittaa prosessi ja pala palalta edistää ihmisoikeusvastuuagendaa. Kyseessä on jatkuva prosessi, johon saadaan tärkeää tukea valjastamalla yrityksen sidosryhmät aktiiviseen yhteistyöhön.

MERJA PENTIKÄINEN
OTT, DES, yritysvastuuasiantuntija, Opinio Juris

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihmisoikeudet, syrjimättömyys, yritysvastuu, yksityisyydensuoja

Kolumni : EU-edunvalvonta on joukkuepeliä

Keskiviikko 25.10.2017 - Valtiovarainministeri Petteri Orpo

Kuvahaun tulos

Kuva: Valtioneuvosto

Syksyisin Suomen ja Keski-Euroopan ilmaston ero on suurimmillaan. Viime torstaina Brysselissä oli lämmin ja aurinkoinen syyssää. Brysselistä suuntasin Kainuuseen, jossa maa oli jo valkoinen. Säistä juttelin myös tavatessani kokousmatkani yhteydessä maatalouskomissaari Phil Hoganin. Tutustuimme hyvin toimiessani maatalousministerinä. Olemme sen jälkeen aina silloin tällöin istahtaneet alas muistelemaan yhteisiä taistoja ja rakentamaan EU:n tulevaisuutta.

 

Kesä oli Suomessa huono ja maatalouden kannalta surkea. Kasvukausi oli myöhässä ja kelit haittasivat merkittävästi sadonkorjuuta. Koko hallitukselle oli selvää, että jotain on tehtävä viljelijöiden auttamiseksi. Myös opposition suunnasta vaadittiin toimia.  

Löysimme maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän kanssa täsmätoimia viljelijöiden auttamiseksi. Sovimme myös, että käynnistämme yhdessä selvityksen toimista, joilla varaudutaan tuleviin kriiseihin. Lupasin myös auttaa ministeri Leppää, jotta sovituille toimille vaadittavat hyväksynnät EU:lta saataisiin mahdollisimman nopeasti.  

Komissaari Hogan oli hyvin tietoinen Suomen vaikeista sääolosuhteista ja kertoi sään olleen myös Baltiassa sateinen, kun taas Etelä-Euroopassa oli ollut ennätyskuumaa. Hän kertoi komission selvittävän pikaisesti, josko heillä olisi keinoja auttaa poikkeuksellisista säistä kärsineitä viljelijöitä. Hän lupasi myös valvoa, että Suomen EU-hyväksyntää vaativat kansalliset toimet käsitellään komissiossa mahdollisimman nopeasti.

Ehdin käydä muutkin ajankohtaiset asiat läpi komissaarin kanssa. Komissio aikoo tuoda maatalouspolitiikan uudistuksen suuntaviivoja ulos marraskuun lopulla. Vaikuttaa siltä, että esimerkiksi yhtenään muuttuviin peltolohkojen pinta-aloihin voi viimein löytyä ratkaisu. Toukokuussa komissio aikoo tuoda ulos esityksen EU:n tulevasta rahoituskehyksestä. Etelä-Amerikan maiden kanssa neuvoteltavaan Mercosur-vapaakauppasopimukseen liittyvät huolet kävimme myös läpi.

EU-edunvalvonta on joukkuepeliä. Kun neuvottelin EU-tukea maidontuottajille, sain tukea neuvotteluihin sekä silloiselta valtionvarainministeri Antti Rinteeltä että pääministeri Alexander Stubbilta. Pääministeri otti asian esille tavatessaan Suomessa käymässä olleen maatalouskomissaarin, ja puhui asiasta muun muassa liittokansleri Merkelin ja komission puheenjohtaja Junckerin kanssa. Kun asia on tärkeä, kaikki pelipaikat, kuten tapaamiset komissaarien kanssa tai huippukokousten käytäväkeskustelut, pitää hyödyntää.

Viime kuussa Euroopan parlamentti otti Suomelle mieleisen kannan LULUCF:ssä. Suomi toimi parlamentin suuntaan laajalla rintamalla ja hyvällä menestyksellä. Keskityin varmistamaan, että Euroopan parlamentin suurin ryhmä EPP on oikeilla linjoilla. Sen sijaan toissa viikon ympäristöneuvosto oli Suomelle pettymys. Emme saaneet ymmärrystä LULUCF-tavoitteellemme, vaikka oikeaan suuntaan mentiinkin. Suomi ei voi nostaa hakkuitaan tavoitteeksi asetettuun määrään ilman, että hakkuista koituu laskennallinen ilmastopäästö.

Kun ympäristöministereiltä ei herunut sympatiaa Suomelle, meidän on seuraavaksi vaikutettava korkeimmalla tasolla reilun ratkaisun saamiseksi. Viime torstaina EU:n johtajien huippukokouksessa pääministeri Sipilä käyttikin tilannetta hyväkseen ja keskusteli kollegoidensa kanssa LULUCF:stä. Jäsenmaiden välinen kohtelu ja laskentasäännöt on saatava oikeudenmukaisiksi, jotta uusiutuvaa raaka-ainetta kestävästi hoidetuista ja hiiltä sitovista metsistämme voidaan käyttää fossiilisten korvaajana. Tämän tavoitteen eteen meidän kaikkien pitää tehdä yhdessä töitä.

Petteri Orpo

Valtiovarainministeri

Kolumni julkaistu aiemmin Maaseudun Tulevaisuudessa 25.10.2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maatalous, eu-edunvalvonta