Blogit / Kolumnit

Kolumni: Talous ja demokratia voivat kohdata myös sovussa

Torstai 18.3.2021 klo 20:45 - Neuvotteleva virkamies Markku Mölläri

Talous ja demokratia ovat kuin kissa ja koira – ne kohtaavat harvoin sovussa. Kohtaaminen voi silti olla myös rauhanomainen ja keskinäistä ymmärrystä luova.

Emerituskuntatalousmies Pentti Meklin hiljensi luentonsa yleisön kysymällä, tietävätkö kaikki, kuinka paljon maksavat kunnallisveroa. Harva tiesi. Taisin silloin maksaa Espoon kaupungille yli 8000 euroa. En voi rehennellä mahdollistavani veroillani kokonaisen koululuokan ylläpitoa: peruspalvelujen kuntakortin mukaan rahoitan niillä opetustoimen kustannukset ainoastaan yhtä oppilasta kohti laskettuna. 

Esimerkkini lukupohja on hieman hankalasti kaivettavissa ja laskettavissa. Julkinen sektori on kuitenkin pyrkinyt parantamaan tilannetta viime vuosina. On erilaisia havainnollistamistyökaluja, kuten tutkikuntia.fi ja tutkibudjettia.fi. 

Kunnan talousarvioon tutustuminen kannattaa 

Kaikkein parhaita todellisuuden kuvaajia ovat kuitenkin paksut kunnissa julkaistavat talousarviot ja taloussuunnitelmat. Niiden pitää antaa asukkaille käsitys, missä kunta on mukana, ja tehdä se mahdollisimman ymmärrettävästi. Papereista olisi hyvä löytää nopeasti ja selkeästi, missä palveluissa on erityisiä paineita juuri nyt. Myös toimiva tilintarkastus on hyvän hallinnon tärkeä työkalu ja luottamuksen tukipilari.

Monesti päätöksenteon halu ja realiteetit kohtaavat tuskallisesti investointiosassa: kaikkeen ei ole varaa ja suunnitelmia pitää siirtää. Tämä on kotitaloudestakin tuttua asiaa, pakkoinvestoinnit menevät muiden investointien ohi. Ilman pyykkikonetta pärjää, mutta vaikeaa se on.

Jos ei seuraa kunnan asioita tiiviisti, helposti unohtuu, että karsimista ei tehdä karsimisen vuoksi, vaan yritetään saada varat riittämään johonkin toiseen asiaan. On helppo vastustaa kyläkoulun lakkauttamista, mutta asia monimutkaistuu, kun vaakakuppiin asetetaan vastapainoksi vaikkapa vanhuspalvelujen tarvitsemat lisäresurssit. Vaihtoehtojen ympärillä käyty keskustelu on usein hedelmällisempää kuin vaihtoehdottomuuskeskustelu: vaihtoehtoislaskelmia pitäisi tehdä enemmän. 

Meitä jokaista tarvitaan vaikuttamaan

Nykyisin puhutaan usein kuntien eriytymiskehityksestä. Väestörakenne ja muuttoliike muovaavat kotomaamme ystävällisiä äidinkasvoja uusiksi: ihmiset hakeutuvat rakentamaan onnea ja parasta kaupunkeihin. Lähtöseuduilla onnen ja parhauden tavoittelu jää yhä harvempiin käsiin. 

Tukea tarvitaan sen oivaltamiseen, kuinka keskeinen osa hyvinvointiyhteiskuntaamme kunta on. Jokaisen ääntä ja panosta tarvitaan. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa järjestöissä, kunnan toiminnassa, asukasyhdistyksissä, vanhusneuvostoissa, nuorisovaltuustoissa ja vammaisneuvostoissa. Koskaan ei yhteydenpito valtuutettuihin ole ollut vaikeaa, nykyisin vaikutuskanavia on puhelimen lisäksi joukko muita. Kanavia tarvitaankin, että jokaisen ääni ja kieli saadaan varmasti kuuluville. 

Usein tarvitaan myös kokoavaa näkemystä yhdistämään eri toimijoita. Esimerkki läpileikkaavasta näkökulmasta on Iin kunnan ympäristöajattelu, joka tuottaa kunnalle myös säästöjä.

Suomalaisten kuntien talous on kansainvälisesti tarkastellen hyvin liberaalisti ohjattu: valtion ohjausvaikutus on varsin pieni. Kunnille taataan vahva rahoituspohja. Vapautta rajoittaa kuitenkin suuri lakisääteisten tehtävien kirjo, jotka on pystyttävä järjestämään kuntalaisten parhaaksi. Kokonaisuuden hallinta vaatii paljon talousosaamista – kunnan itsenäisyyden parhaat takuuhenkilöt löytyvät yllättäen osaavista talousasiantuntijoista. Jos tätä osaamista ei turvata, riskien toteutuminen, velkaantuminen ja jopa arviointimenettely voivat olla askelta lähempänä. 

Kansalaisraadit ja osallistava budjetointi lisäävät demokraattista päätöksentekoa

On tärkeää tuoda kansalaisnäkökulma myös talouteen. Parhaimmillaan se parantaa palveluja ja tuo jopa kustannussäästöjä paremmasta laadusta huolimatta. 

Kuntalain demokratiapykälät ovat joustavia ja mahdollistavat monenlaiset paikalliset mallit. Demokratian osalta meillä on opittavaa muilta mailta paljon. Kansalaisraatien käyttäminen on ollut Suomessa harvinaista. Se voisi olla hyvä tapa konkretisoida digitalisaatiota ja palvelujen käytettävyyttä. Laajempi digitalisaatio voi olla myös askel kohti joskus sähköistyviä kuntavaaleja.

Brasiliasta saakka rannoillemme on kulkeutunut osallistavan budjetoinnin malli (eli osbu). Se on kuntalain mukainen väline kuntalaisten osallistamiseen kunnan talouden suunnitteluun. Osbu on välineenä käytössä isoissa kaupunkikonserneissa Helsingissä ja Tampereella, mutta mikään ei estä soveltamasta sitä myös pienemmissä kokonaisuuksissa. 

Osbu ei ole helppo väline. Se vaatii työtä viranhaltijoilta ja kuntalaisilta, siinä tuntuu talouden ja demokratian vastakkainasettelu. Ristiriita on kuitenkin hedelmällinen, kun eri näkökulmista tulevat toimijat kohtaavat. Parhaimmillaan syntyy uusia oivalluksia ja parempaa keskinäistä ymmärtämystä, kun huomataan intressien olevan pitkälti samoja. 

Demokratian ja talouden välillä voi nähdä pessimististen kuilujen sijaan sillan, jonka yli voi kävellä optimistisesti kohti vakaata taloutta ja kansalaisia hyödyttäviä palveluita.   

Markku Mölläri
neuvotteleva virkamies

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talous, demokratia, kansalaisraadit, kunnat