Blogit / Kolumnit

Kolumni: Katse kohti hyvinvointialueiden hallinnon ja talouden suunnittelua

Torstai 15.4.2021 klo 16:22 - Ville-Veikko Ahonen, Teemu Eriksson ja Antto Korhonen

Sote-uudistuksessa eletään jännittäviä hetkiä. Jos hallituksen esittämä lainsäädäntöpaketti eduskunnassa hyväksytään, käynnistyy hyvinvointialueiden toiminta kuumimpien kesähelteiden keskellä, nopeimmillaan heinäkuussa 2021. Tällöin perustettaisiin 21 hyvinvointialuetta ja niille asetettaisiin väliaikaiset valmistelutoimielimet, joiden tehtävänä olisi käynnistää uudistuksen toimeenpano alueilla.

Priorisoinnilla ja vaiheistamisella varmistetaan toiminnan jatkuvuus

Hyvinvointialueilla olisi noin 18 kuukautta aikaa valmistella tulevan alueen hallinnon käynnistyminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuun siirto. Erityisesti hajanaisten alueiden osalta aikataulu on tiukka. 

Toiminnan jatkuvuuden varmistaminen edellyttää, että alueiden valmistelijat keskittyvät ensisijaisesti toiminnan jatkuvuuden kannalta olennaisiin asioihin. Hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän perustaminen, väliaikaishallinnon pystyttäminen, henkilöstön siirrot ja omaisuusjärjestelyt ovat vain esimerkkejä niistä keskeisistä tehtävistä, joita alueilla on toteutettava lakien hyväksymisen jälkeen. Edellyttää pelisilmää ja tarkkoja valintoja, mitä ehditään tehdä ennen järjestämisvastuun siirtoa ja mitä voidaan lykätä vuoden 2023 jälkeiseen aikaan.  

Hallinnon, talouden ja tukipalveluiden muutosta suunnitellaan omassa valmisteluryhmässä

Sote-uudistuksen alueellisen muutoksen suunnittelu on käynnistynyt hallinnon, talouden ja tukipalveluiden valmisteluryhmässä. Ryhmään on kutsuttu edustajat ministeriöiden, Kuntaliiton ja KT Kuntatyönantajien lisäksi kaikilta hyvinvointialueilta sekä Helsingin kaupungilta ja pelastuslaitoksista. Ryhmän työskentelyn tukena toimii Nordic Healthcare Group (NHG).

Ryhmän keskeisimpänä tehtävänä on tukea järjestämisvastuun turvallista siirtoa hyvinvointialueille – rakenteiden ja palveluiden täytyy olla kaikilla alueilla toimintavalmiina järjestämisvastuun siirron ensimmäisestä päivästä alkaen, eikä tästä voida lipsua. 

Liikkeelle lähdetään uudistuksen toimeenpanon tiekartan täsmentämisellä, minkä jälkeen edetään alueellisen tilannekuvan kartoittamiseen. Mikä vaiheessa kunkin alueen suunnitelmat ovat? Missä on riskejä, missä suoranaisia ongelmia, missä voitaisiin tehdä yhteistyötä? Pidemmälle ehtineiden alueiden hyvät käytännöt, vertaistuki ja sparrausapu ovat tässä työssä aivan keskeisessä roolissa – kaikkea ei tarvitse eikä kannata keksiä jokaisella alueella uudelleen. 

Ensituntuman perusteella kasassa onkin toimiva joukko, kovan luokan asiantuntemusta porukassa riittää niin hallinnon, talouden, juridiikan kuin kehittämisen saralta. Kevään mittaan päästään toden teolla työhön kiinni.

Kuntien kannattaa jo nyt valmistautua tulevaan muutokseen

Vaikka uudistuksen eduskuntakäsittely on vielä kesken, kannattaa kuntien lähteä jo nyt valmistautumaan tulevaan uudistukseen yhdessä muiden samaan hyvinvointialueeseen kuuluvien kuntien ja kuntayhtymien kanssa. 

Aikaa täytäntöönpanoon on niukasti, joten alueiden toimijoiden yhteisiä kantoja muun muassa väliaikaishallinnon kokoonpanosta ja asettamisesta on hyvä hakea jo nyt. Myös tuleviin sopimus-, henkilöstö- ja omaisuussiirtoihin kannattaa valmistautua tarkistamalla, että tiedot esimerkiksi siirtyvistä sopimuksista löytyvät helposti.

Uudistuksen täytäntöönpanossa tärkein mittari onnistumisen ennustamisessa on alueen toimijoiden yhteishenki ja yhteistyö. Mitä toimivampi yhteistyö täytäntöönpanossa on, sitä suuremmalla varmuudella myös uudistuksella tavoitellut positiiviset vaikutukset sote-palveluihin ja kustannustehokkuuteen toteutuvat.

Huolellinen valmistautuminen hyödyttää tulevien hyvinvointialueiden lisäksi myös alueiden kuntia, joiden toiminnan sopeuttaminen on yhtä lailla uudistuksen yhteydessä toteutettava.

Hallinnon, talouden ja tukipalveluiden valmisteluryhmän puheenjohtajisto:

Ville-Veikko Ahonen        
finanssineuvos, yksikön päällikkö

Teemu Eriksson
finanssineuvos

Antto Korhonen
neuvotteleva virkamies

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, hallinto, kunnat

Kolumni: Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus rakentuvat yhteistyöllä - siksi niitä toimeenpannaan sote-uudistuksessa

Maanantai 29.3.2021 klo 20:36 - Johtaja Taru Koivisto, Sosiaali- ja terveysministeriö

Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus ovat jo yli vuoden ajan kytkeytyneet yhteen enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Koronaepidemiassa on tarvittu ja tarvitaan yhä yhdessä tekemistä hyvinvoinnin ja terveyden hyväksi.

Koska tilanne on ollut outo ja ennen kokematon, on ollut välttämätöntä hakea uusia keinoja ja ratkaisuja. Niitä on myös löydetty. Moni käytäntö on tullut jäädäkseen. Kriisi on osoittanut hyvin konkreettisesti, että olemme samassa veneessä ja että meitä kaikkia tarvitaan edistämään hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta.

Laajemmin ajateltuna – osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa – jatkossa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen on kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden yhteinen tehtävä. Järjestöillä ja kansalaisyhteiskunnalla on työssä merkittävä rooli. Tämä nousi esiin jo sote-järjestämislain lausuntokierroksella ja sen perusteella tehdyissä muutoksissa. Kuntien ja hyvinvointialueiden rooleja on selkiytetty ja yhteistyörakenteita vahvistettu. Samoin järjestöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön ja toimintaedellytysten turvaamiseen on kiinnitetty huomiota. 

Jaettu asiantuntijuus ja neuvottelut tukevat yhteistyötä

Hyvinvointialueiden ja kuntien on jaettava asiantuntemustaan puolin ja toisin. Tämä voi tapahtua kokoamalla ja jakamalla tietoa yhdessä, antamalla ja tarjoamalla koulutusta sekä vaikkapa sovittamalla yhteen kehittämis- ja tutkimushankkeita. 

Sote-järjestämislaissa on ehdotus neuvotteluista, joilla varmistettaisiin yhteistyö tulevaisuudessa kuntien ja hyvinvointialueiden välillä. Neuvottelut olisivat väylä antaa palautetta, asettaa tavoitteita ja tehdä kehittämistyötä yhdessä. Ennen kaikkea niiden avulla on tarkoitus saada yhteinen näkemys alueen ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden hyväksi. Osalla alueista näitä käytäntöjä on jo olemassa. Nyt näitä hyviä malleja on tarpeen ottaa käyttöön koko Suomessa. 

Mihin työn painopiste olisi suunnattava? 

Sote-järjestämislaki tukee niitä rakenteita, joita tarvitaan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Rakenteiden ohella tarvitaan totta kai myös sisällöllistä kehittämistä. Tämän työn tueksi valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen, jossa se linjaa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen toimia vuoteen 2030. Tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta ja turvata ihmisille kestävä hyvinvointi kaikissa elämänvaiheissa.

Suurin osa suomalaisista kokee voivansa hyvin. Monet mittaritkin kertovat tästä. Samanaikaisesti Suomessa on merkittäviä ongelmia. Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus eivät jakaudu ihmisille tasaisesti. Eroja on muun muassa eri väestöryhmien ja alueiden välillä. On huolestuttavaa, että esimerkiksi työikäisten ja iäkkäiden toimintakyvyn myönteinen kehitys on pysähtynyt. Kun iäkkäiden määrä kasvaa, samalla kasvavat myös paineet säilyttää yhä iäkkäämpien hyvä toimintakyky. Mielenterveysongelmien, lihavuuden, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä päihteiden tuomat ongelmat näkyvät enenevästi yhteiskunnassa. Nämä ongelmat koskettavat tavalla tai toisella suurta osaa Suomessa asuvista, ja ne vaikuttavat ihmisten opiskelu- ja työkykyyn sekä elämänhallintaan.

Ongelmia ei ratkaista yksinkertaisin toimenpitein tai vain sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla. Tarvitaan eri hallinnonalojen yhteistyötä ja toimia, jotta moninaisiin juurisyihin voitaisiin vaikuttaa. 

Ihmisten hyvinvointi, terveys ja turvallisuus ovat sitä paremmalla tolalla, mitä paremmin onnistumme tukemaan heidän mahdollisuuksiaan olla aktiivisia toimijoita omassa yhteisössään. Lisäksi on välttämätöntä pystyä tarjoamaan ihmisille heidän tarpeisiinsa vastaavia palveluja. Niitä tarvitaan niin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa kuin erilaisessa kulttuuri ja vapaa-ajan toiminnassa. Olennaista on pitää mielessä koko ajan, että ihmisillä pitää olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua palveluihin. 

On tehtävä työtä myös lähiyhteisöissä. Esimerkiksi arkisten ympäristöjen on tuettava yhteisöllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Myös erilaisten palvelujen avulla voidaan edistää ihmisten yhteisöllistä toimintaa ja ehkäistä ennalta ongelmien syntyä. 

Eriarvoisuuden kaventaminen on mitä suurimmassa määrin päätöksentekoa. Eriarvoisuutta vähentäviä päätöksiä tarvitaan koko maassa, myös alueellisesti ja paikallisesti. Päättäjillä on oltava riittävästi ja oikea-aikaista tietoa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Heillä on oltava käytettävissään myös välineitä päätösten vaikutusten arvioimiseksi. 

Edellä kuvatut asiat ovat esimerkkejä siitä, miten laajasti ja eri yhteiskunnan tasoilla hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta on mahdollista edistää. Ne myös osoittavat, kuinka monet tekijät ja toimenpiteet ovat yhteydessä toisiinsa. 

Valtioneuvoston periaatepäätös hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi antaa suunnan. Sote-uudistus luo tarvittavia rakenteita hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiselle. Kunnianhimoisiin tavoitteisiin pääseminen edellyttää lisäksi käytännönläheistä toimintaa. Mikään ei tapahdu itsestään. Siksi tarvitsemme kaikkien osallistumista sekä pieniä ja suuria tekoja, jotta voimme elää hyvinvoivina ja terveinä turvallista huomista.

Johtaja Taru Koivisto
Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvinvointi, Terveys, Turvallisuus, Yhteistyö, Sote

Kolumni: Rakenteita uudistava hallitus

Perjantai 18.12.2020 klo 12:13 - Valtiovarainministeri Matti Vanhanen

Kuva: Valtioneuvosto

Moni talouspolitiikan seuraaja on vaatinut hallitukselta rakenneuudistuksia määrittelemättä sitä, mitä niillä tarkemmin ottaen tarkoittaa. Valtiovarainministeriölle rakenneuudistukset ovat politiikkatoimenpiteitä, joilla lisätään työvoiman tarjontaa ja tuetaan tuottavuuden kasvua. Ne ovat eri asia kuin suorat menojen leikkaukset tai verojen kiristykset, vaikka molemmilla julkisten talouden kestävyyttä voidaan parantaa.

Rakenneuudistuksilla uudistetaan yhteiskunnan instituutiota ja pelisääntöjä niin, että talous on terve ja suorituskykyinen, jolloin sillä on valmiudet kasvaa parhaimpaan potentiaaliinsa sekä yritysten että ihmisten kannalta.

Rakenneuudistukset eivät ole siis nopeita temppuja vaan pitkällä – esimerkiksi kymmenen vuoden – aikavälillä vaikuttavia toimia. Usein käykin niin että kustannukset syntyvät heti mutta hyödyt tulevat sekä julkiselle taloudelle että ihmisille vasta pitemmän ajan kuluessa. Uudistusten yhteiskunnallinen hyväksyttävyys siksi myös edellyttää, että lyhyellä aikavälillä siitä kärsivien tilannetta pehmennetään eri tavoin.

Hallituksen oma strategia on tavoitella uudistuksilla taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen kestävyyden tasapainoa.

Oppivelvollisuus ja sote-uudistus vaikuttavat pitkällä aikavälillä

Hallitus on tämän vuoden aikana – koronakriisin hoitamisen ohella – päättänyt kolmesta merkittävästä rakenteellisesta uudistuksesta.

Oppivelvollisuusiän korottaminen 17 vuoteen vahvistaa kansakunnan osaamistasoa, joka on olennainen apu talouden tuottavuuden kasvuun. Vaikka uudistus vaatii menoja, sen hyödyt pitkällä aikavälillä ylittävät kustannukset (minedu.fi). Työllisyysvaikutukset ovat tämän vuosikymmenen aikana noin 4 000 työllistä mutta 15 vuoden aikavälillä 15 000 työllistä.

Toiseksi hallitus on antanut eduskunnalle esityksen sosiaali-, terveys- sekä pelastustoimen rakenneuudistuksesta. Se vastaa Suomen ikärakenteen vanhenemisen myötä tulevan hoivakustannusten nousun haasteeseen. Voimakkain kustannusten nousu on odotettavissa 2030-luvulla.

Uudistus siirtää järjestämisvastuun palveluista kunnilta uusille, perustettaville hyvinvointialueille. Hyvinvointialue eli maakunta luo uuden rakenteen, kehikon, jossa pystytään nykyistä paremmin ottamaan käyttöön kustannusvaikuttavia palveluita ja toimintatapoja.

Vuoropuhelu valtion sekä 21 hyvinvointialueen ja Helsingin kaupungin välillä mahdollistaa aivan uudella tavalla hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, digitalisaation sekä muut tuottavuutta parantavat toimet tukitoimissa, hankinnoissa ja kiinteistöissä.

Rakenneuudistusten kertaluonteisia muutoskustannuksia ei pidä pelästyä

Julkisen talouden kestävyystiekartassa on alustavasti arvioitu sote-uudistuksen ja julkisen hallinnon tuottavuustoimien julkista taloutta tasapainottavaksi vaikutukseksi 1.5 miljardia vuosikymmenen loppuun mennessä. Tämä ei tule automaattisesti sote-rahoitusratkaisuilla, vaan vaatii päämäärätietoista johtamista ja yhteistyötä valtion ja hyvinvointialueiden kesken. 2020-luvun aikana uudet palveluiden järjestämisen ja vuoropuhelun mallit ajetaan sisään.

Huomio on julkisuudessa kiinnittynyt sote-uudistuksesta 2020-luvulla tuleviin muutoskustannuksiin. Noin 19 miljardin palvelukokonaisuuden uudistaminen vaatii kertaluonteisia investointeja tietohallintoon. Toinen merkittävä osa muutoskustannuksista on palkkojen harmonisaatio. Sekä ICT- että palkkojen muutoskustannukset seuraisivat myös niin sanotuista vapaaehtoisista kuntayhtymistä. Silti vastaavia tehokkuushyötyjä olisi vaikeampi saada aikaan.

Ikääntyneitä työntekijöitä syrjiviä rakenteita uudistetaan

Kolmannesta eli työllisyysastetta nostavasta rakenneuudistuksesta hallitus pääsi sopuun äskettäin. Hallitus päätti luopua 1.1.2023 alkaen asteittaista työttömyysturvan niin sanotusta lisäpäiväoikeudesta eli kansanomaisesti ”eläkeputkesta”. Eläkeputki on viimeisten vuosikymmenien aikana luonut ympärilleen toimintamallin, jossa irtisanomiset kohdentuvat ensisijaisesti ikääntyneempiin työntekijöihin. Heidän on nuoria vaikeampi työllistyä uudelleen. Tämä on ollut 55-64 vuotiaiden työntekijöiden kannalta haitallista ja syrjivää.

Eläkeputken alaikärajaa on nostettu jo kolme kertaa viimeisten 10 vuoden aikana, viimeksi tämän vuoden alussa. Oli erittäin hyödyllistä, että Sipilän hallitus laittoi liikkeelle ikärajan noston vaikutusten tutkimisen yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa (etk.fi). Tulokset kertovat että 55-60-vuotiaiden työllisyys on ikärajojen noston myötä parantunut, heidän tulotasonsa on kasvanut ja pienituloisuus vähentynyt. Tämä hyvä kierre pitää saada jatkumaan yli 60 -vuotiaisiin, joiden työllisyysaste on nyt vain noin 55 prosenttia.

Yli 60-vuotiaiden kannustamiseksi työhön hallitus päätti täsmäkevennyksestä heidän ansiotuloverotukseensa. Työtulovähennyksen ylärajaa korotetaan heidän osaltaan 200 eurolla vuodessa. Verovähennyksen perustuslainmukaisuus on vielä arvioitava kevään aikana. 

Työttömyysturvan lisäpäivien poistamisessa julkinen talous voittaa 160 miljoonaa euroa. Tämä täyttää hyvin valtiovarainministeriön uudistukselle tässä vaiheessa asettamat odotukset. Asteittainen eteneminen, jossa myös työntekijöiden muutosturva on osa kokonaisuutta. Jatkotoimia ikääntyneiden työvoiman tarjonnan parantamiseksi valmistellaan ensi kevääksi.

Itse asiassa koko hallituksen työllisyystavoite ratkeaisi kerralla, jos 55-64 -vuotiaiden työllisyysaste olisi samalla tasolla kuin Ruotsissa. Verrattuna Ruotsiin suomalaiset ikääntyneet työttömät ovat sairaampia kuin naapurimaan samanikäiset. Tästä syystä nyt päätettyyn pakettiin kuuluvat toimenpiteet kuntoutus- ja työkykypalveluiden vahvistamiseksi ovat erittäin tärkeitä. Myös sote-uudistus osaltaan varmistaa työttömien pääsyä terveys- ja työkykypalveluihin.

Veronmaksajat, työntekijät ja työnantajat hyötyvät

Kiitän työmarkkinajärjestöjä hyvästä pohjatyöstä, joka antoi perustan hallituksen ratkaisuille ikääntyneiden työllisyyden parantamisessa. Hallituksen mallissa veronmaksajat hyötyvät. Työntekijät saavat sekä uusia mahdollisuuksia että turvaa.

Irtisanovan työnantajan maksurasitus pysyy nykyisellään. Nykyisin yli 30 henkilöä työllistävillä ja ikääntyneitä irtisanovilla yrityksillä on vastaava lisäpäiväoikeuteen liittyvä omavastuumaksu. Tämä ja tuleva uusi maksu sovitetaan yhteen. Työnantajan kollektiivinen eli yhteinen maksu työttömyysvakuutusrahaston nousee korkeintaan muutamilla prosentin kymmenyksillä. Työvoiman tarjonnan lisääntyminen on pitkällä aikavälillä yritysten ja investointien kannalta merkittävää.

Työttömyysturvan lisäpäivistä luopuminen yhdessä kuntoutus- ja muutosturvatoimien kanssa vahvistaa työllisyyttä 9 100 työllisellä valtiovarainministeriön laskelmien mukaisesti. Yhdistettynä hallituksen muihin tänä vuonna päättämiin toimiin, hallituksen lupaama noin 30 000 työllisen vaikutukset ovat nyt koossa.

Matti Vanhanen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakenneuudistus, sote, oppivelvollisuus, työllisyys

Kolumni: Sote-rahoitusmallin jatkuva kehittäminen on välttämätöntä

Tiistai 3.11.2020 klo 22:57 - Jani Pitkäniemi ja Tanja Rantanen, valtiovarainministeriö

Pääministeri Marinin hallituksen ehdottamalla sote-uudistuksen rahoituskokonaisuudella pyritään turvaamaan hyvinvointialueiden ja kuntien kyky järjestää jatkossakin laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut. Uudistuksen aiheuttamia suuria alue- ja kuntakohtaisia muutoksia pehmennetään mittavin ja ajallisesti pitkin siirtymäjärjestelyin, joita on paranneltu lausuntopalautteen perusteella.

Sote-rahoitusmalli on saanut osakseen myös kritiikkiä. Sen moititaan heikentävän kaupunkien elinvoimaa ja investointikykyä ja toisaalta kohdistavan rahoitusta väärin hyvinvointialueiden kesken. Kriittisille huomioille on tämän kokoluokan uudistuksessa luonnollisesti sijansa. 

Julkisessa keskustelussa on esiintynyt myös sote-rahoitukseen liittyviä väärinymmärryksiä. Rahoitusmallin hyväksyttävyyden ja kehittämisen näkökulmasta on kuitenkin hyödyllistä ymmärtää, mitkä tekijät rahoitusmallin takana vaikuttavat. 

Sote-rahoitusmalli rakennetaan nykytilan päälle 

Sote-uudistuksen rahoituskokonaisuus kätkee sisäänsä nykyisen kuntapohjaisen järjestelmän ominaisuudet, kuten kuntien väliset erot tulopohjassa, veroprosenttien tuotoissa sekä hyvinvointialueille siirtyvissä ja kunnille jäljelle jäävissä kustannuksissa. Sote-kustannukset poikkeavat ääripäiden osalta toisistaan huomattavasti, ja kunnallisveroprosenttien tuottoerot ovat suurimmillaan yli nelinkertaiset. 

Rahoitusta haastavat väestön ikääntymisen ja muuttoliikkeen vaikutukset kuntiin. Osassa maata ikääntymismenot kasvavat nopeasti iäkkäiden ihmisten korkean väestöosuuden vuoksi – toisilla alueilla tämä on vasta edessä. Iäkkäiden määrän kasvu lisää palvelutarvetta ja samanaikaisesti heikentää veropohjaa. 

Kuntatalous on heikentynyt selkeästi viime vuosina. Sote-kustannusten eroihin vaikuttaa palvelutarpeiden, olosuhteiden, palvelujen käytön, laadun ja tehokkuuden lisäksi kuntien taloudellinen tilanne: missä on taloudellista liikkumavaraa, siellä panostetaan helpommin palvelutarjontaan. 

Heikomman väestörakenteen ja taloustilanteen kunnissa puolestaan joudutaan usein tinkimään palveluista. Koronakriisi pienentää julkisen talouden ja siten myös kuntatalouden keskipitkän aikavälin liikkumavaraa ja vaikeuttaa myös kuntien siirtyvän kustannuspohjan määrittämistä.

Kuntien ja alueiden välisten erojen kasvu vaikeuttaa sote-uudistuksen tekemistä 

Kansallisen sote-ratkaisun viivästyminen on johtanut siihen, että sen rahoitusratkaisun valmistelu on ajan myötä vaikeutunut. Kuntien väliset suuret erot merkitsevät sitä, että rahoituksen siirto kuntapohjaisesta järjestelmästä hyvinvointialueille johtaa väistämättä suuriin kuntakohtaisiin ja alueittaisiin vaikutuksiin. Muutoksia rajataan kuitenkin sekä kuntien että hyvinvointialueiden osalta uudistuksen voimaantulovuonna ja sitä seuraavina vuosina siten, että niin kunnilla kuin hyvinvointialueilla olisi aikaa sopeuttaa toimintaansa.

Sote-rahoitusmalliin liittyy myös tiettyjä ”maakuntamallin ominaisuuksia”. Uudistuksen suuret kuntavaikutukset ovat seurausta perusratkaisusta, jolla kustannukset ja tulot siirretään kunnista hyvinvointialueille. Kuntien valtionosuuksista ja veromenetysten korvauksista poistetaan sote-tehtäviä vastaava osuus, kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta pienennetään ja kuntien veroprosenttia alennetaan jäljelle jäävää kustannusta vastaavasti ja tasasuuruisesti kaikissa kunnissa. 

Valittu ratkaisu on sama kuin viime vaalikaudella, eikä sille ole käytännössä olemassa toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Esillä olleet muut ratkaisuvaihtoehdot johtaisivat kunnallisveroprosenttien erojen kohtuuttomaan kasvuun ja täten veronmaksajien eriarvoisuuden voimakkaaseen lisääntymiseen. Tätä ei voisi pitää yhdenvertaisuusnäkökulmasta perusteltuna.  

Hyvinvointialueiden rahoituksessa tasapainoillaan rahoituksen riittävyyden ja kustannusten nousun hillinnän välillä

Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmällä turvataan hyvinvointialueiden kyky niille lain mukaan kuuluvien tehtävien hoitamiseen. Rahoitusmallin olisi samalla kannustettava alueita kustannusten nousun hillintään. Rahoitus perustuu aluksi valtion rahoitukseen. Maakuntien verotusoikeutta selvittämään on asetettu parlamentaarinen komitea, jonka toimikausi jatkuu tämän vuoden loppuun. Yleisenä näkemyksenä on, että maakuntavero voitaisiin ottaa käyttöön aikaisintaan seuraavan vaalikauden loppupuolella.

Hyvinvointialueille osoitettavan rahoituksen kokonaismäärä määräytyy kunnilta siirtyvien kustannusten yhteismäärän perusteella. Rahoituksen määrää tarkistetaan vuosittain sote-palvelutarpeen arvioidun kasvun, kustannustason nousun ja mahdollisten tehtävämuutosten perusteella. 

Palvelutarpeen kasvuarvio perustuu THL:n ylläpitämän sosiaalimenojen ennustemallin arvioon. Vuoteen 2029 asti tätä arviota korotetaan 0,2 prosenttiyksiköllä muun muassa siirtymävaiheen kustannusten kattamiseksi. Lisäksi kahtena ensimmäisenä vuotena palvelutarpeen kasvu otetaan huomioon täysimääräisesti ja sen jälkeen 80-prosenttisesti. 

Rahoitusmalliin sisältyy niin sanottu perälauta: laskennalliset kustannukset tarkistetaan jälkikäteen toteutuneiden kustannusten mukaisiksi. Tarkistus tehdään koko maan tasolla, sillä hyvinvointialueittainen tarkistus johtaisi menoperusteiseen rahoitukseen. 

Rahoitusmallin kustannusten nousua hillitsevät elementit ovat hyvin maltillisia, ja tässä suhteessa katse kääntyykin sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliseen ohjaukseen ja hyvinvointialueiden kykyyn uudistaa ja kehittää toimintaansa aiempaa kustannusvaikuttavammaksi. Julkisen talouden kestävyyttä uudistuksen arvioidaan parantavan aikaisintaan 2030-luvulla, mihin vaikuttavat myös uudistuksen muutoskustannukset.

Yksittäisen hyvinvointialueen rahoitus määräytyy palvelutarve- ja olosuhdetekijöiden perusteella

Valtion rahoituksessa otetaan huomioon hyvinvointialueiden väliset erot palvelutarpeissa ja järjestämisen olosuhteissa, ja näin pyritään varmistamaan kunkin alueen riittävät edellytykset järjestää palveluja asukkailleen. Keskeinen jakoperuste on sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvekriteeristö, joka perustuu THL:n tuoreeseen tutkimukseen. Pidämme hyvänä, että rahanjaon keskeisenä perusteena oleva kriteeristö perustuu tutkimukseen. Samalla näemme, että tarvekriteeristön jatkokehittäminen on välttämätöntä.

Hyväkään tutkimus ei pysty antamaan aukottomia totuuksia rahoitusmallille, vaan lopullinen parametrien asettaminen jää valistuneen virkamiesvalmistelun ja poliittisen päätöksenteon varaan. On kuitenkin katsottu, että tarvekriteeristöllä on oltava riittävän suuri paino, jotta alue pystyy tarjoamaan asukkailleen riittävät hoito- ja hoivapalvelut. Kriitikoiden mielestä tämä merkitsee, että rahoitusmalli ei kannusta kehittämään toimintatapoja. Toisaalta laskennallinen ja yleiskatteinen rahoitusmalli on kannustava jo itsessään. 

Lisäksi valmisteilla olevaan rahoitusmalliin sisältyy myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin, jolla yhdessä muun ohjauksen kanssa pyritään kehittämään hyvinvointialueiden toimintatapoja ja siirtämään painopistettä ennaltaehkäisyyn. 

Yksittäisellä hyvinvointialueella on oikeus lisärahoitukseen, jos rahoituksen taso ei muutoin turvaa riittävien sote-palvelujen sekä pelastustoimen palvelujen saatavuutta. Lisärahoituksen kustantaa valtio. Sitä koskevaan päätökseen voidaan sisällyttää palvelujen vaikuttavuutta, laatua, määrää tai järjestämisen tehokkuutta koskevia ehtoja. Toistuva lisärahoitus voi johtaa arviointimenettelyn käynnistämiseen.

Vaikutukset valtionosuusjärjestelmään ja kuntien talouteen 

Uudistuksessa on tarkoitus siirtää kuntien kustannuksia ja tuloja koko maan tasolla saman verran, mutta kuntakohtaisesti siirtyvien kustannusten ja tulojen välillä voi olla suuriakin eroja. Peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmä säilyisi perusrakenteeltaan nykyisen kaltaisena, mutta rahoitusperiaatteen toteutumisen turvaamiseksi rajattaisiin ja tasattaisiin uudistuksessa syntyviä kuntakohtaisia muutoksia useilla keinoilla. 

Verotuloihin perustuvan tasauksen osalta tasausvähennyksen prosenttia alennettaisiin kiinteään 10 prosenttiin, mikä pienentäisi pääkaupunkiseudun kunnilta vähennettävää määrää yli puolella miljardilla eurolla. Valtionosuusjärjestelmän määräytymistekijät säilyisivät pääosin ennallaan. Järjestelmään lisättäisiin viime vaalikauden mallin tapaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin ja lausuntopalautteen perusteella uusi asukasluvun kasvusta palkitseva kriteeri. Verotukseen tehtävät muutokset parantaisivat hieman kunnallisveroprosentin yksikkötuottoa. 

Uudistuksen omaisuusjärjestelyistä voi aiheutua kunnille kustannuksia, joihin kunnat eivät voi itse vaikuttaa. Tämän vuoksi esitykseen sisältyy perustuslakivaliokunnan edellyttämä kompensaatiosääntely. Omaisuusjärjestelyihin liittyvää, kunnille aiheutuvista kustannuksista maksettavan kompensaation rajaa alennettiin lausuntokierroksen perusteella 0,7:stä 0,5 veroprosenttiyksikköön.  

Suuret muutokset edellyttävät siirtymäkauden järjestelyitä

Uusi rahoitusmalli muuttaa aina alueiden välisiä suhteita. Valtionosuusjärjestelmäuudistukset ovat perinteisesti olleet kuntien välistä nollasummapeliä (tai lähellä sitä). Muutokset negatiiviseen suuntaan koetaan kunnissa yleensä hankaliksi, koska ne ovat kunnan keskipitkän aikavälin taloussuunnittelussa odottamattomia. Siksi rahoitusjärjestelmän muutoksia on perinteisesti rajattu tietyn siirtymäkauden ajan – näin myös valmisteilla olevassa uudistuksessa. Siirtymäjärjestelyitä on tarkennettu lausuntopalautteen perusteella. Toisaalta on muistettava, että uudistuksella haetaan myös muutosta, joten muutosten rajaaminen nollaan ei ole perusteltua. 

Sote-uudistuksen ei ole tarkoitus muuttaa kunnan talouden tasapainotilaa. Järjestelmämuutoksen tasauksella turvataan uudistusta edeltävä taloudellinen tilanne uudistuksen voimaantulovuonna. Tämän jälkeen muutoksen asukaskohtaisesti laskettuja euromääräisiä vaikutuksia rajoitetaan. Muutos voisi olla enintään +/- 60 euroa asukasta kohden viiden vuoden aikana. Enimmäismuutoksen ylittävä osuus aiotaan tasata toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella. 

Lausuntopalautteessa kannatettiin laajasti siirtymätasauksen rajaamista nollaan euroon asukasta kohden. Jos näin meneteltäisiin, se tarkoittaisi siirtymävaiheen tilanteen betonoimista. Kunnan talouden tilaan voivat vaikuttaa myös kertaluontoiset tapahtumat. Muutosten rajaaminen nollaan tarkoittaisi myös sitä, että määräytymistekijät eivät enää reagoisi kunnan väestörakenteen muutoksiin ja sitä kautta kunnan saamaan valtionosuuteen. Isot siirtymätasaukset heikentävät laskennallisen järjestelmän toimivuutta ja vaikeuttavat myös tulevien valtionosuusuudistusten toteuttamista. 

Hyvinvointialueiden ehdotettu rahoitusmalli merkitsisi suuria eroja alueiden laskennallisen rahoituksen ja kunnilta siirtyvien kustannusten välillä. Viimeisimpien laskelmien mukaan asukaskohtaiset erot vaihtelisivat lähes -300 eurosta +400 euroon. Siirtymistä laskennalliseen rahoitusjärjestelmään ehdotetaan helpotettavaksi seitsemän vuoden siirtymäkaudella ja portaittaisella, vuodesta 2029 järjestelmään pysyvästi jäävällä enimmäismuutoksen rajoittimella. 

Uudistuksen voimaantulovuonna muutos on tarkoitus rajata nollaksi, jolloin hyvinvointialueen yleiskatteinen rahoitus vastaa alueen kuntien sote- ja pelastustoimen kustannuksia täysimääräisesti. Voimaantulovuoden jälkeen muutos suhteessa nykytilaan nousee asteittain kohti enimmäismäärää. 

Siirtymätasauksen määrä määräytyy poikkileikkauspisteen tilanteen mukaisesti ja pysyy reaalisesti samana. Samanaikaisesti hyvinvointialueiden rahoituksen kokonaismäärä kasvaa vuosittain palvelutarpeen ja kustannustason nousun myötä.

Pitkän aikavälin vaikutukset määräytyvät rahoitusmallin dynamiikan kautta

Vaikka sote-rahoitusmallilla on voimaan tullessaan suuri vaikutus kuntien ja hyvinvointialueiden talouteen, kuntien ja hyvinvointialueiden pitkän aikavälin pärjääminen ei määräydy yksinomaan uudistuksen voimaantuloajankohdan perusteella. 

Koska sote-uudistuksen rahoitusvaikutuksissa pyritään siihen, että yksittäistä kuntaa koskeva muutos olisi rajallinen, on tärkeää, että kunnan talous on kunnossa jo ennen uudistuksen voimaantuloa. Uudistus ei sinällään pelasta minkään kunnan taloutta. 

Kunnan talouden kannalta olennaisin kysymys on jatkossakin työllisyyden ja verotulojen kehitys. Uudistus muuttaa verorahoituksen (verotulot ja valtionosuudet) kuntakohtaisia suhteita, joten myös valtionosuuksien kehityksellä on monen kunnan kannalta jatkossa nykyistä suurempi merkitys. 

Monen nykyisellään valtionosuusriippuvaisen kunnan valtionosuudet saattavat puolestaan jäädä nykyistä pienemmäksi rahoituseräksi. Valtionosuusjärjestelmä sisältää jatkossakin nykyisen kaltaisen väestödynamiikan esimerkiksi ikäluokka- ja vieraskielisyystekijöiden osalta. Erityisesti valtionosuusjärjestelmä jakaa rahaa 0–15-vuotiaiden ikäluokkakriteerin perusteella. 

Kunnan ja erityisesti kasvavien kaupunkien investointikyvyn riittävyyden näkökulmasta olennaista on kunnan kyky tuottaa tulorahoitusta uudessa tilanteessa. Uudistuksen jälkeisen pärjäämisen kannalta relevantti kysymys on, olisiko kunta menestynyt kuntapohjaisessa mallissa sote-menojen kasvupaineiden ja pitkän aikavälin oletetun verotulokehityksen ja valtionosuusjärjestelmän kanssa paremmin kuin niitä ilman. Tähän monenlaista dynamiikkaa sisältävään kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta, eikä sitä ole helppo mallintaa. 

Sote-tehtävien myötä kunnilta siirtyvät pois kustannukset, joissa nousupaine on selkeästi suurin. Lisäksi taloudenhoitoa helpottaa se, että nykyisellä veroprosentin tuotolla rahoitetaan puolet pienempää budjettitaloutta. Toisaalta kunnan rahoituksen yleiskatteellisuuden kapeneminen pienentää kunnan sopeutusvaraa – etenkin jos sitä on nykyisellään ollut juuri sote-palveluissa. Suuri merkitys kunnan tulevaisuuden liikkumavaran kannalta on myös sillä, minkälainen investointitarve ja velkataakka kunnalla on. 

Hyvinvointialueiden rahoituksen osalta on niin ikään huomioitava, että väestönkasvu näkyy dynaamisesti rahoituksessa. Väestönkasvu hyödyttää hyvinvointialuetta asukasperusteisen kriteerin lisäksi myös esim. tarvekertoimen kautta, jonka mukaan jaettava rahasumma määräytyy aina perushinnan, tarvekertoimen ja asukasmäärän tulona. Eli jos alueen väestömäärä kasvaa, myös tämän kriteerin kautta saa enemmän rahaa. 

Sote-rahoitusmallia ja kuntien rahoitusmallia on kehitettävä jatkuvasti 

Sekä hyvinvointialueiden että kuntien rahoituksen ja tehtävien tasapainoa on seurattava, analysoitava ja tarvittaessa korjattava tiheästikin uudistuksen voimaantulon jälkeen. 

Kuntien valtionosuusjärjestelmään kohdistuvista odotuksista on todettava, että jäljelle jäävällä rahamäärällä ei ole mahdollista korjata kaikki ongelmia jatkossakaan. Kuntien tulevaisuutta onkin syytä lähestyä kokonaisvaltaisemmin: kyse on rahoituksen, tehtävien, rakenteiden, ohjauksen ja sääntelyn muodostamasta kokonaisuudesta. Hallitus päätti syksyn 2020 budjettiriihessä tällaisen työn käynnistämisestä. 

Hyvinvointialueiden rahoituksessa mallin tarvetekijöitä olisi lakiesityksen mukaan tarkasteltava enintään neljän vuoden välein. Palvelutarvekerrointa pyritään jatkossa kehittämään niin, että se huomioisi vielä nykyistä paremmin olosuhdetekijöitä, kuten palkka- ja kiinteistökuluja sekä esimerkiksi eriytymistä ja asunnottomuutta. Erityisesti alkuvuosina mallin kokonaisuuden toimivuuden analyysiin on panostettava perusteellisesti. 

Jani Pitkäniemi
ylijohtaja, osastopäällikkö, valtiovarainministeriö
@JaniPitkaniemi

Tanja Rantanen
finanssineuvos, yksikön päällikkö, valtiovarainministeriö
@tanja_rantanen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, rahoitusmalli

Kolumni : Sote-uudistus tehdään palvelut edellä, rakenteet uudistetaan samalla

Torstai 29.8.2019 klo 14:04 - Krista Kiuru, perhe- ja peruspalveluministeri

Kuva:Valtioneuvosto

Lääkäriin pääsyä joutuu odottamaan jopa viikkoja. Asiakas sukkuloi epätietoisena palveluviidakossa oikeaa apua etsien. Kuntien sote-kustannukset eivät pysy kurissa, joten kunnissa pohditaan peruspalveluista nipistämistä.

Nämä tarinat ovat toistuneet uutisotsikoissa liian pitkään. Yli kymmenen vuoden ajan niin asiantuntijat kuin kansalaiset ovat vedonneet peruspalvelujen kehittämisen puolesta.

Sote-uudistus tehdään nyt ihmisten palvelut edellä. Tämä on merkittävä muutos, sillä aiempi työ on painottunut vahvasti hallinnon rakenteisiin.

Sote-uudistus käynnistyy peruspalveluja vahvistamalla

Antti Rinteen hallitus käynnistää laajan kehittämisohjelman terveyskeskusten vahvistamiseksi. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman tarkoituksena on kehittää nykyisestä terveyskeskuksesta laaja-alainen sosiaali- ja terveyskeskus, josta ihminen saa palvelunsa sujuvasti ja avun yksilöllisiin tarpeisiin.

Muutos toteutetaan muun muassa tiukentamalla hoitotakuuta, siirtämällä painotusta raskaista palveluista ehkäisevään työhön sekä vahvistamalla sote-ammattilaisten yhteistyötä.

Lisäksi panostetaan palvelujen laatuun tuomalla tutkimus- ja kehittämistoiminta takaisin osaksi sosiaali- ja terveyskeskusten arkipäivää. Digitaalisia ja mobiileja palveluja otetaan käyttöön siellä, mihin ne soveltuvat.

Tavoitteenamme on turvata sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertainen saatavuus kaikille, jotka tarvitsevat hoitoa tai tukea. Sote-uudistus tehdään, jotta voimme taata kestävän hyvinvoinnin Suomessa myös tulevina vuosikymmeninä.

Uudistetut palvelut viedään uuteen rakenteeseen

Sote-uudistus sisältää peruspalvelujen kehittämisohjelman lisäksi rakenteiden uudistamisen. Ihmisten peruspalveluiden perustaksi tehdään tulevaisuuden haasteet kestävä hallintorakenne.

Sote-rakenne tehdään 18 itsehallinnollisen maakunnan ja viiden yhteistyöalueen pohjalta. Tärkeää on, että julkinen sektori säilyy palvelujen järjestäjänä ja päätuottajana myös tulevassa mallissa.

Jatkossa maakunnat tuottavat palvelut pääosin itse, ja yksityiset toimijat sekä kolmas sektori täydentävät julkisia palveluja.

Nyt syksyllä käynnistyvät ensimmäisinä selvitykset Uudenmaan sote-erillisratkaisusta ja kuntien mahdollisuudesta toimia tuottajana. Nämä selvitykset ovat osa rakenneuudistusta. Vuoden 2020 loppuun mennessä selvitetään rahoitusratkaisu ja maakuntien monialaisuus.

Sote-palvelut yhdenvertaisesti kaikille

Sote-uudistusta on sorvattu Suomessa yli vuosikymmen, joten on jo aika saada mittava uudistus valmiiksi. Teemme uudistuksen sosiaali- ja terveyspalveluihin keskittyen.

Suomen väestö ikääntyy eurooppalaisittain nopeimmin ja tarvitsee aiempaa enemmän palveluita. Samaan aikaan syntyvyyden lasku kaventaa merkittävästi tulevia työikäisten sukupolvia ja verokertymiä.

Kohtaamamme muutos ei ole yhtälönä helppo etenkään paikkakunnilla, joilla väki vähenee sekä syntyvyyden muutosten että ikääntymisen seurauksena. Siksi tarvitsemme sote-uudistuksen.

Tarvitsemme soten myös siksi, että kenenkään ei pitäisi joutua miettimään, saako apua sitä tarvitessaan. Jokainen meistä ansaitsee yhdenvertaiset mahdollisuudet hoitoon ja tukeen, kun niiden aika on.


Krista Kiuru
perhe- ja peruspalveluministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, peruspalvelut, sote-uudistus

Kolumni : Tiedä ensin, johda sitten

Perjantai 1.3.2019 klo 10:42 - Kirsi Varhila

Maailmassa on informaatiota enemmän kuin koskaan aiemmin. Jopa niin paljon, että välillä on vaikeuksia erottaa, mikä informaatio on kulloinkin käyttökelpoista ja hyödyllistä.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on tietointensiivinen toimiala, joka tuottaa runsaasti erilaista dataa ja tietoa. Datan kerääminen ja tallentaminen ei kuitenkaan riitä, vaan sitä pitää tulkita ja jalostaa, jotta sen pohjalta voidaan tehdä päätöksiä.

Onkin syytä kysyä, käytämmekö sosiaali- ja terveysjärjestelmään kerättyä dataa ja informaatiota riittävissä määrin tehdessämme päätöksiä?

Rohkenen todeta, emme. Mitä enemmän tiedämme, sitä viisaampia päätöksiä olisi mahdollista tehdä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnittelussa ja päätöksenteossa on tehtävä tietoon perustuvia ratkaisuja. Tietoa tarvitaan valtakunnallista ohjausta varten, järjestäjien ja tuottajien välillä sekä asiakkaiden ja tuottajien välillä.

Siksi sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt sote-tiedolla johtamisen Toivo-ohjelman, jonka tavoitteena on tuottaa kattava, ajantasainen ja luotettava tietopohja palvelunjärjestäjien johtamisen, ohjauksen ja valvonnan tueksi.

Sama tieto maakunnan johtamiseen ja kansalliseen ohjaukseen

Tiedolla johtamisen työtä on tehty useissa hankkeissa ja projekteissa niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti. Tietoa tuotetaan paljon, mutta se on hajautunut suureen joukkoon erilaisia tietojärjestelmiä ja tiedon vertailukelpoisuus on puutteellista.

Tiedolla johtamista ja laadukasta tiedon kirjaamista tarvitaan jo nyt. Jatkossa sitä tarvitaan vielä enemmän, jotta tieto on vertailukelpoista palveluntuottajien ja -järjestäjien välillä. Tämä edellyttää erityisesti ICT-ratkaisujen ja niiden sisältämän tiedon yhtenäistämistä. ICT tarjoaa myös merkittäviä mahdollisuuksia analysoida tietoa uudella tavalla tulevaisuudessa. Tämä tarjoaa myös palvelujärjestelmän valvonnalle uusia mahdollisuuksia.

Tavoitteena on jalostaa tietoa eri käyttötarkoituksiin sopivaksi, tarjota käytettäväksi rajapinnoilla ja esittää räätälöidyillä näkymillä.

Käytännön ammattilaisten kannalta on olennaista, että tietoja ei kerätä erikseen eri käyttötarkoituksiin, vaan yhdellä kirjaamisella kootaan tieto niin asiakkaan palveluiden dokumentoimiseksi kuin johtamisen ja kansallisen seurannan tarpeisiin.

Tiedonkäsittely toteutettaisiin yhteisillä data-alustoilla, jotka mahdollistavat joustavat toteutustavat ja luovat edellytykset tulevaisuuden uudenlaiselle analytiikalle, ennusteille ja tekoälyratkaisuille. 

Hyvä yhteistyö on tärkeää, viime kädessä muutos tehdään ruohonjuuritason tiedon tuottamisessa

Suomi on pieni maa, joten resursseja ei kannata hukata päällekkäiseen tekemiseen. Mikään yksittäinen toimija ei pysty ratkaisemaan haastetta vaan tarvitaan aitoa yhdessä tekemistä. Yhteistyö palvelun järjestäjien kesken sekä kansallisten viranomaisten, ICT-palvelukeskusten ja järjestäjien välillä on koko asiassa onnistumisen edellytys.

Avainasemassa on sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten motivointi tiedon parempaan tuottamiseen. Viime kädessä tiedon ensimmäinen kirjaaja määrittää sen, kuinka laadukasta ja käyttökelpoista tieto on. Tämä luo tiedon määrittelyille ja tietojärjestelmien käytettävyydelle merkittäviä vaatimuksia. Jotta turhaa päällekkäistä kirjaamista ei olisi, pitää määrittelyjä harmonisoida ja tietojärjestelmien käyttöliittymiä kehittää paljon nykyistä paremmaksi. Olennaista on, että ammattilaiset ja toimintayksiköt itse kokevat, että hyvästä kirjaamisesta on heille hyötyä.

Kirsi Varhila 
ylijohtaja
sosiaali- ja terveysministeriö

Tiedä ensin, johda sitten - sote-tiedolla johtamisen, ohjauksen ja valvonnan toimeenpano-ohjelman aloitusseminaari järjestettiin 27.2.2019. Katso seminaarin tallenne ja lue lisää ohjelmasta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, yhteistyö, tieto

Kiire on huono peruste epätäsmälliselle soten valinnanvapauslaille

Perjantai 7.9.2018 klo 12:37 - Olli-Juhani Piri

Kiireestä on tullut arkea sote-valmistelussa, ja keskustelussa kiireen esille nostaminen on saanut jo koomisiakin piirteitä. Pitkään asialle jatkoi hymähdellä, mutta tässä vaiheessa eduskuntakäsittelyä hymy alkaa jo hyytyä. Kiire ei voi olla enää peruste epätäsmällisille laeille, vaan valiokuntien tulee saada saattaa työskentelynsä rauhassa loppuun saakka – ilman painostusta.

Valinnanvapauslain täsmällisyys on noussut esiin useita kertoja sote-keskustelun myötä. Tämä ei ole ollut vain median mylläkkää, sillä asiantuntijat ovat nostaneet ongelmat pöydälle. Lainsäädännön arviointineuvosto huomautti alkuvuodesta julkaisemassaan lausunnossa lukuisista laissa olevista seikoista, joita olisi syytä tarkentaa. Neuvosto on huomauttanut aiemminkin lainsäädännössä olevien kuvausten suppeudesta.

Nyt viimeisimpänä perustuslakivaliokunta totesi, että valinnanvapausjärjestelmän eri osatekijöitä, kuten asiakassuunnitelmaa, suoran valinnan palveluita, asiakasseteliä ja henkilökohtaista budjettia sekä alihankintaa, koskeva sääntely ei ole kaikilta osin riittävän täsmällistä ja oikeusturvan takaavaa. Kaiken tämän sote-veivaamisen jälkeen valiokunnan huomio ja sen laajuus ovat vähintäänkin huolestuttavia.

Asiantuntijat ovat huomauttaneet useita seikoista, jotka perustusvaliokunta lopulta nosti uudelleen pöydälle. Näihin olisi voitu puuttua jo aiemmin, mutta joko kiire, asiantuntemuksen puute tai resurssien puute ajoi valmistelun päälle. Veronmaksajan, ja lähestyvien vaalien alla äänestäjän, on pystyttävä luottamaan siihen, että järjestelmässämme syntyy laadukkaita ja viime kädessä kansalaisen oikeusturvan takaavia lakeja. Tavallinen tallaajahan on se, joka lopulta joutuu hutiloiden tehdyistä laeista maksamaan. Siksi työrauha viimeistään tässä vaiheessa on olennaisen tärkeää.

Vuonna 2016 asetettu lainsäädännön arviointineuvosto istuu nyt ensimmäistä kauttaan, joka kestää kevään 2019 lopulle. Jo tänä aikana arviointineuvosto on todellakin osoittanut hyötynsä Suomen lainsäädännön valmistelulle. Pelkkien ongelmien esille nostamisen sijaan neuvosto on esittänyt konkreettisia ehdotuksia, joilla lainvalmistelua voidaan parantaa. Nämä ovat jääneet julkisessa keskustelussa harmillisen vähälle, vaikkakin ovat tärkeä opetus sote-valmistelun loppumetreillä.

Arviointineuvoston tovi sitten julkaisemassa vuoden 2017 katsauksessa esitetään useita havaintoja lainsäädännön valmistelun kehittämiseksi. Nostankin keskusteluun muutaman neuvoston havainnon, joita on helppo peilata sote-valmistelua vasten. Menneeseen ei ole syytä jäädä vellomaan, vaan katse tulee tältäkin osin suunnata eteenpäin. Näillä teeseillä järjestelmää on hyvä lähteä kehittämään, jotta vaade laadukkaista laeista toteutuisi yhä paremmin jatkossa.

1. Ministeriöiden tulisi parantaa vaikutusarviointien resursointia, jotta lainvalmisteluun saadaan monipuolista osaamista ja luodaan edellytyksiä kokonaisvaltaisille vaikutusarvioinneille.

2. Juridiikan osaaminen on tärkeää lainvalmistelussa, mutta myös muiden koulutustaustan omaavien osallistumista lainvalmisteluun tulisi lisätä.

3. Lainvalmistelun johtamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, ja lainsäädännön aikataulutusta tulisi kehittää ennakoitavammaksi.

4. Lainsäädännön laadun parantaminen tarvitsee onnistuakseen poliittisen päätöksenteon tuen: lainsäädännön valmistelulle annettava riittävästi aikaa.

5. Useiden hallituksen esitysluonnosten kieliasu on tekninen tai muutoin vaikeaselkoinen, mikä vaikeuttaa lain ymmärtämistä. Myös muidenkin kuin asiantuntijoiden on saatava riittävä käsitys lainmuutoksesta ja sen vaikutuksista

6. Ohjeita lainvalmisteluun on runsaasti, mutta ne ovat epäyhtenäisiä ja osin päällekkäisiä. Ohjeita tulisi yhtenäistää.

Kirjoittaja Olli-Juhani Piri työskentelee talouden ja politiikan toimittajana Bonnier Business Forumilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, kiire, valinnanvapaus, lainsäädäntö

Kolumni : Onnistunut toimeenpano minimoi muutosriskit

Tiistai 20.3.2018 klo 11:22 - Anu Vehviläinen, Kunta- ja uudistusministeri

Kuvahaun tulos

Kuva: Valtioneuvosto

Parin viime viikon aikana on julkisuudessa nostettu esiin väitettä, että maakunta- ja sote-uudistus tarkoittaisi aloitusvuonnaan 2020 arviolta 300 miljoonan euron leikkausta Uudenmaan sote-palveluihin ja että nämä leikkaukset myöhemmin kasvaisivat jopa miljardiin euroon. On luotu mielikuvaa, että tulossa on väistämättä terveysasemien sulkemisten vyöry esimerkiksi Helsingissä.

Väitteiden ja lukujen taustat löytyvät Uudenmaan maakunnan tekemästä riskianalyysista. Siinä on käyty läpi Uudenmaan maakunnan perustamiseen ja toimintaan liittyviä rahoituksellisia riskejä. Sittemmin luvut ovat lähteneet elämään omaa elämäänsä. Suosittelen lukemaan analyysin laatineen Espoon sosiaali- ja terveystoimen talous- ja hallintojohtajan Markus Syrjäsen kirjoituksen Alueuudistus.fi-sivuilta. Blogissaan hän avaa sitä, mistä asiassa oikeasti on kyse. Syrjänen toimii myös Uudenmaan maakunnan valmistelun budjettijohtajana.

Julkisessa keskustelussa on mennyt osin puurot ja vellit sekaisin. Rahoitus ei ole leikkautumassa, mutta riskit on valmistelussa huomioitava. Monet näistä riskeistä sisältyvät nykyäänkin kuntien toimintaan. Toisaalta Suomessa on onnistuneesti rakennettu jo useita maakunnallisia sote-järjestäjiä. Uudenmaan mittaluokka on toki aivan omansa. Uudistukset myös usein aiheuttavat kertaluonteisia muutoskustannuksia.

On syytä korostaa sitä, että uudistuksen taloudellinen tavoite on kustannusten kasvun hillintä tulevalla vuosikymmenellä. Tämä tarkoittaa sitä, että maakuntien on onnistuttava kehittämään toimintaansa nykyistä 190 sote-järjestäjää paremmin. Onnistuessaan tämä tarkoittaa sitä, että palveluja heikentäviä toimia ei tarvita.

Maakuntien rahoitus määräytyy eduskunnan käsiteltävänä olevan maakuntien rahoituslain mukaisesti, käytännössä maakuntien asukkaiden palvelutarpeen perusteella. Yli 80 % rahoituksesta perustuu asukkaiden ikärakenteeseen, sairastavuuteen ja muihin sote-palvelutarpeisiin. Näiden lisäksi muun muassa asukastiheys ja vieraskielisten määrä vaikuttavat rahoituksen määräytymiseen.

Uudenmaan osalta rahoitusperiaatteet näyttävät olevan sikäli tasapainossa, että maakunta lähtee viimeisimpien laskelmien mukaan 2020-luvulle budjettirahoituksella, jolla kunnat ovat tehtäviään nyt hoitaneet. Uudellemaalle ei siis kohdistu rahoitusmuutoksesta johtuvaa leikkauspainetta. Kaikilla muilla maakunnilla tilanne ei ole tuoreimpien rahoituslaskelmien perusteella yhtä hyvä.

Vuoden 2020 rahoitus perustuu vuosien 2018 ja 2019 kuntien sote-käyttömenojen keskiarvoon. Seuraavat päivitetyt maakuntakohtaiset laskelmat saadaan huhtikuussa.

Pitääkö Uudenmaan 300 miljoonasta olla huolissaan? Kyllä siltä osin, että riskianalyysi on erityisen tärkeää pitää mielessä maakunnan omassa muutosvalmistelussa.

Miten esimerkiksi maakunnan hallinto järjestetään mahdollisimman kustannustehokkaasti? Tai miten palkkaharmonisaatio toteutetaan? Otetaanko maakunnassa käyttöön nykyisten kuntien tehokkaimmat toimintatavat? Miten ICT-uudistukset toteutetaan siten, että saavutetaan mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman pienin muutoskustannuksin? Kaikki nämä ovat kysymyksiä, joihin maakuntien on valmistelutyössä ja toiminnan käynnistymisen jälkeen vastattava. Sitä työtä sadat valmistelijat tekevät maakunnissa paraikaa.

Myös meidän hallituksessa ja eduskunnassa tulee huomioida nämä riskit, ja mahdollistaa siten suuren uudistuksen onnistunut toimeenpano. Iso vastuu maakuntatason konkreettisista päätöksistä on ensimmäisillä vuoden 2019 alussa aloittavilla maakuntavaltuustoilla.

Anu Vehviläinen

Kunta- ja uudistusministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, rahoitus, leikkaukset, uusimaa

Kolumni : Maakunta- ja sote-uudistuksesta

Perjantai 2.3.2018 klo 18:17 - Päivi Nerg ja Martti Hetemäki

Sote-lainsäädännön vaikutukset riippuvat ratkaisevasti järjestelmän toimeenpanosta. Nykyinenkin lainsäädäntö on johtanut hyvin erilaisiin kustannuksiin eri aikoina ja eri puolilla maata. Avaamme seuraavassa tätä sekä sitä, mitä uudistuksen kustannusten hillintätavoitteen toteutus edellyttää.

Sote-menot poikkeavat paljon alueiden välillä (oheisen esityksen diat 2-4). Myös ns. tarvevakioidut erot menoissa ovat suuret. Eli sama lainsäädäntö tuottaa hyvin erilaiset kustannukset eri alueilla syistä, jotka eivät liity väestöllisiin erityistekijöihin.

Myös koko maan tasolla nykyisen sote-järjestelmän kustannukset ovat olleet hyvin erilaiset eri aikoina. Dian 5 mukaan terveysmenot olivat 6,9 % vuonna 2000 ja 9,6 % vuonna 2015 suhteessa BKT:een. Tämän nousun takana oli terveydenhuollon menojen yli kaksinkertaistuminen, ei viime vuosien heikko talouskasvu. 

Diassa 6 esitetään henkeä kohti laskettujen terveysmenojen keskimääräinen vuosittainen reaalikasvu Pohjoismaissa ajanjaksolla 1995-2009. Suomessa tuo kasvu oli 4,1 % vuodessa. Siitä vain 15 % johtui väestön ikärakenteen muutoksesta. Vaikka Suomessa terveysmenojen kasvu on ollut erittäin nopeaa, ovat esimerkiksi erot palvelujen saatavuudessa suuria. 

Toteutunut menojen kehitys ja suuret tehokkuuserot alueiden välillä osoittavat siis, että sama lainsäädäntö voi johtaa hyvin erilaisiin kustannuksiin. Mikä sitten määrittää sote-uudistuksen tavoitteeksi asetetun 3 mrd. euron kustannusten hillinnän onnistumisen? 

Täytäntöönpano ratkaisee uudistuksen onnistumisen

Suomen sote-uudistuksesta jo runsas vuosi sitten julkistettu kansainvälinen arvio painotti, että uudistuksen kustannuskehityksen ratkaisee sen täytäntöönpano. Lait antavat raamit ja pohjan, mutta ne eivät määritä lopputulosta.  Tärkeitä asioita ovat uudistuksen vaiheistus, ammattimainen tiedolla johtaminen, parhaimpien käytäntöjen omaksuminen, keskitettyjen asioiden kautta hyötyjen hakeminen, digitalisaation tehokas hyödyntäminen, osaamistason nostaminen sekä jatkuva arviointi ja korjausliikkeet.

Virkamiehet ovat koko uudistuksen ajan korostaneet uudistuksen riittävän vaiheistuksen merkitystä. Maakunnilla on järjestelmän toimeenpanossa erittäin vaativa tehtävä, joka vaatii aikaa. Esimerkiksi Ruotsin valinnanvapausjärjestelmän kapitaatiokorvausjärjestelmän kokemukset osoittavat, että sama lainsäädäntö voi johtaa soveltamisesta riippuen hyvin erilaisiin tuloksiin eri alueilla. Lääkäri-lehti on julkaissut VATT:n tutkijoiden erinomaisen artikkelin, joka valottaa hyvin juuri järjestelmän yksityiskohtien tärkeyttä.

Sote-uudistuksessa siirrytään 190 kunnallisen järjestäjän mallista 18 maakunnallisen järjestäjän malliin.  Samassa yhteydessä tietojärjestelmät uudistetaan asteittain siten, että se mahdollistaa nykyistä paljon paremman tiedon hyödyntämisen eri toiminnoissa, ennaltaehkäisevästä hoidosta johtamiseen saakka. Lisäksi investoinnit ja teknologiaratkaisut voidaan tehdä keskitetysti, mikä myös tuo ilmeisiä hyötyjä.

Erilaiset toimintamallit hyödynnetään uudistuksen toimeenpanossa. Tampereen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus on hyvä esimerkki uudenlaisesta toimintamallista. 

Onko sote-järjestäjiä liikaa?

Paljon on kritisoitu sote-järjestäjien suurta määrää ja joidenkin maakuntien pientä kokoa. Nykyiset tarvevakioidut menot osoittavat kuitenkin, että pienetkin sairaanhoitopiirit voivat olla tehokkaita. Pienet Keski-Pohjanmaan SOITE, Pohjois-Karjalan Siun sote ja Etelä-Karjalan EKSOTE ovat sote-uudistuksen valmistelussa edenneet myös nopeammin kuin monet muut alueet. Lisäksi sote-uudistukseen sisältyy ns. evoluutiopykälä, jonka mukaan maakunnan itsenäisyys riippuu siitä, miten hyvin se pystyy hoitamaan asiansa. 

Toinen kritiikin kohde on ollut, että maakunnilta puuttuu kannustin tehokkaaseen sote-palvelujen järjestämiseen, koska niillä ei ole verotuloja. Jos verotusoikeus olisi avain tehokkuuteen, niin nykyisen kunnallisen järjestelmän olisi pitänyt tuottaa toisenlaiset tulokset. Karkea kuva toteutuneesta kehityksestä on, että kuntien menot ovat kasvaneet nopeasti, kun niiden tulot ovat kasvaneet nopeasti. 

Reaaliaikainen ja vertailukelpoinen avoin tieto oman ja muiden maakuntien sote-palvelujen saatavuudesta, laadusta ja kustannustehokkuudesta on tärkeä kannustin. Sitovan budjettirajoitteen oloissa palvelujen ja maakunnan itsenäisyyden turvaaminen edellyttää tehokasta toimintaa. Maakunnan päättäjillä on suuri intressi varmistaa, että sote-palvelujen johtaminen on ammattimaista ja hyvää. Mallissa maakuntajärjestäjä ja tuottaja erotetaan toisistaan juuri tämän takia. Maakuntien tehokkuudessa säästetty raha jää niille itselleen. Tämä on vahva kannustin kehittämiseen.

Vuoropuhelun ja jatkuvan kehittämisen merkitys

Valtiovarainministeriöllä on jo tänä keväänä kunkin 18 maakunnan liiton edustajien kanssa simulointiharjoitus maakunnan monivuotisista menokehyksistä. Näissä ja muissa valmisteluissa esille tulevien ongelmien perusteella järjestelmää on oltava valmis muuttamaan. 

Eräs tärkeä opetus muiden maiden terveydenhuollon uudistuksista on, että uusi järjestelmä ei toimi aluksi moneltakaan osin tavoitellulla tavalla. Järjestelmää on siis oltava valmis nopeasti ja merkittävästikin muuttamaan. Yhtä tärkeää on, ettei uusi järjestelmä estä sitä hyvää kehitystyötä, joka on monilla alueilla jo nyt menossa. 

Sote-uudistus on välttämätön, jotta sote-palvelut voidaan turvata väestön ikärakenteen nopeasti muuttuessa. Dian 3 mukaan 75-vuotta täyttäneitä on 12 vuoden kuluttua noin 60 prosenttia enemmän kuin nyt. Dian 4 mukaan hoivamenot alkavat nousta jyrkästi yli 75-vuoden iässä. 
Yhtä optimaalista sote-järjestäjien lukumäärää tai parasta alueellista hallintomallia ei ole olemassa. Mitään mallia ei tule myöskään hakata kiveen, vaan sitä pitää voida valmistelussa saatujen tietojen ja kokemusten perustella voida muuttaa palvelujen saatavuuden, laadun ja rahoituksen turvaamiseksi. 

Maakunta- ja sote-uudistuksesta -kolumnin diaesitys

Päivi Nerg

Maakunta- ja sote-uudistuksen projektijohtaja, alivaltiosihteeri

Martti Hetemäki

Valtiosihteeri kansliapäällikkönä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maakunta, sote

Kolumni: Onnistuneella viestinnällä taataan demokratian toteutuminen

Tiistai 20.2.2018 - Thomas Sund, Valtiovarainministeriön viestintäpäällikkö

Valtiovarainministeriö

Kohta pääset vaikuttamaan oman maakuntasi asioihin, mutta tiedätkö mistä vaaleissa on kyse? Kysymys on tärkeä ja varmasti aiheellinen. Hallitus antaa maaliskuussa maakuntia koskevan lainsäädännön eduskunnalle ja ensimmäiset maakuntavaalit järjestetään lokakuussa 2018.

Tiukasta valmisteluaikataulusta huolimatta maakunta- ja sote-uudistuksen viestintää on toteutettu suunnitelmallisesti koko reformin ajan, mutta viestintä on tähän asti suunnattu valmistelijoille ja asiantuntijoille. Painopiste muuttuu maaliskuussa, jolloin asukkaille suunnattu Maakunta tutuksi -viestintäkampanja käynnistyy. Laaja kampanja jatkuu maakuntavaaleihin asti ja sen tavoitteena on lisätä tietoisuutta maakuntien vastuista, päätöksenteosta ja toiminnasta. Viestintäkampanja toteutetaan suomeksi ja ruotsiksi muun muassa radiossa, televisiossa, sosiaalisen median sovelluksissa ja ulkomainonnan avulla.

Viestintäkampanjan suunnittelun yhteydessä olemme kyselyn avulla selvittäneet asukkaiden tietoisuutta maakunta- ja sote-uudistukseen liittyvistä asioista. 1 000 henkilön vastauksista käy selkeästi ilmi, että viestintäkampanjalle on vahva tilaus. Kyselyyn vastanneet arvioivat tuntevansa parhaiten mediassa paljon esillä olleet sosiaali- ja terveydenhuoltoon tulevat muutokset, mutta monet maakuntien muut tehtävät jäävät vielä osittain hämärän peittoon. Olemme hyödyntäneet kyselyn tuloksia viestintäkampanjan suunnittelussa ja painotusten valinnassa.

Onnistuneet ensimmäiset vaalit

Mediassa on esitetty huolta maakuntavaalien äänestysvilkkaudesta sekä puolueiden valmiudesta maakuntavaalitoimintaan ja ehdokasasetteluun. Hyvällä viestinnällä takaamme asukkaiden riittävän tiedonsaannin ja demokratian toteutumisen.

On tärkeää, että maakuntademokratialle saadaan hyvä alku, koska ensimmäiset maakuntavaltuustot luovat maakunnille sen toiminnan perustan. Valtuustoilla on maakuntien toimintaa ja taloutta koskeva kokonaisvastuu. Niiden tehtävänä on muun muassa päättää maakuntien hallinnosta, toimielimistä ja organisaatiosta. Maakuntavaltuustot asettavat maakunnan johtamisjärjestelmän ja valitsevat johtavat virkamiehet. Lisäksi ne hyväksyvät maakuntastrategian, jossa linjataan muun muassa sote-palvelustrategia, palvelulupaus sekä maakunnan sote-palveluverkko.

Kyselyssä kysyimme muiden asioiden ohella, kuinka todennäköisesti vastaaja äänestää maakuntavaaleissa. Noin 60 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti äänestävänsä maakuntavaaleissa. Lokakuussa nähdään, mikä äänestysprosentti lopulta on, mutta ensimmäiset maakuntavaalit voivat lopulta kiinnostaa asukkaita odotettua enemmän.

Teemme kaikkemme lisätäksemme yleistä tietoisuutta tulevien maakuntien toiminnasta ja vastuista. Uskon, että parempi tietoisuus maakuntien vastuista ja tehtävistä johtaa hyvään äänestysprosenttiin ja lisää toisaalta potentiaalisten vaaliehdokkaiden halukkuutta asettua ehdolle.

Maakunnat kantavat vastuuta viestinnästä

Valtiotasoisen viestintäkampanjan lisäksi on vuoden 2018 aikana tulossa runsaasti muita viestinnällisiä toimenpiteitä. Oikeusministeriö toteuttaa kattavan viestintäkampanjan, jossa keskitytään vaaleihin ja niiden järjestämiseen. Kuntaliiton maakuntavaaleihin liittyvät viestintäkampanjat alkavat puolestaan kesän ja syksyn aikana.

Teemme myös jatkossa viestintäkampanjoita eri painotuksilla (esimerkiksi sote) ja jatkamme hyvää yhteistyötä maakuntien viestijöiden kanssa. Maakuntien omat viestijät valmistelevat viestintämateriaaleja ja alueellisia kampanjoja, joissa esitellään alueiden omia näkökulmia.

Suosittelen lämpimästi olemaan yhteydessä oman maakunnan valmistelijoihin ja viestijöihin. Tietoa ja tukea on runsaasti tarjolla jo nyt.

Maakuntien vastuu kansalaisviestinnästä kasvaa jatkossa. Itsehallinnollisten maakuntien on huolehdittava siitä, että maakunnalliselle ja alueelliselle viestinnälle on varattu riittävästi resursseja.

Hyvällä viestinnällä, suunnitelmallisuudella ja riittävillä viestinnän resursseilla voidaan välttää monta karikkoa.

Thomas Sund,

Valtiovarainministeriön viestintäpäällikkö

Maakunta- ja sote-uudistuksen valtakunnallisen viestinnän koordinointi, muutosviestinnän valmistelu ja johtaminen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maakunta, sote, viestintä

Tosiasioiden tunnustaminen on uudistuksen alku

Lauantai 3.2.2018 klo 9:58 - Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen

 Anu Vehviläinen. Kuva: Valtioneuvosto

Pitkälle tulevaisuuteen kurkottavat uudistukset vaativat tosiasioiden tunnustamista, ennakkoluulottomuutta ja kykyä sietää epävarmuutta. Tämä pätee myös maakunta- ja sote-uudistukseen. Emme voi jokaista yksityiskohtaa tarkasti ennakoida. On esimerkiksi mahdotonta etukäteen tietää, miten laajasti ihmiset käyttävät soten valinnanvapautta.

Suuret reformit herättävät aina vastarintaa. Aikanaan peruskoulu-uudistusta vastustettiin kovasti. Alueellisen yliopistoverkon pelättiin romuttavan Suomen tieteen tason. Nyt kiitämme näitä uudistuksia koulutuksen tasa-arvosta ja myönteisestä yhteiskuntakehityksestä.

Tänä keväänä eduskunnassa loppusuoralla oleva uudistus järjestelee uuteen asentoon sosiaali- ja terveyspalveluita. Reformi myös muuttaa julkisen hallinnon dynamiikkaa, kun kuntien ja valtion rinnalle tulee uudet kansanvaltaiset toimijat eli maakunnat. Näyttää siltä, että iso osa uudistuksen kritiikistä ottaa voimansa nykyrakenteiden puolustamisesta.

Näkemiin himmelihallinto

Kaikki myöntävät sote-uudistuksen välttämättömyyden, mutta osa nikottelee valtion aluehallinnon ja kuntien ylikunnallisten tehtävien kokoamista maakunnille. Tämä herättää minussa kysymyksiä. Aprikoin mielessäni, että kuinka kukaan voi olla tyytyväinen nykyiseen aluetason himmelihallintoon? Miksi tehtävien kokoaminen ei käy, kun teemme jo maakuntapohjaisen soten?

Viime vaalikauden lopulla kaatuneen sote-mallin yksi raskaimmista puutteista oli perustuslakivaliokunnan mukaan kansanvaltaisuuden puute. Nyt tämä korjataan ja ylintä päätösvaltaa sotessa tulevat käyttämään suorilla vaaleilla valitut päättäjät.

On fiksua koota samalla kertaa muitakin alueellisia tehtäviä yhteisen katon alle. Ei olisi järkevää jättää esimerkiksi nykyisiä 22 pelastuslaitosta pois uudistuksesta edelleen kuntien kustannettavaksi isäntäkunta- tai kuntayhtymämallilla hoidettuna. Tai olisiko mielekästä, että Suomessa toimisi jatkossakin kuntayhtyminä 18 maakuntien liittoa vastaten muun muassa aluekehitystehtävistä ja maakuntakaavoituksesta, kun rinnalla toimisi kansanvaltainen maakunta-sote?

Nykyistä valtion aluehallintoa elyineen ja aveineen harva pitää onnistuneena. Puhumattakaan, että se olisi ideaali tulevaisuuden ratkaisu.

Maakuntauudistus tuo yhteen soten ja työvoimapalvelut. Tämä mahdollistaa niiden paremman ja uudenlaisen yhteistyön. Tuore linjaus kasvupalveluiden allianssimallista antaa puolestaan liikkumavaraa maakunnille ja halukkaille kunnille koota resursseja ja osaamista yhteen toimivampien työ- ja elinkeinopalveluiden synnyttämiseksi.

Ihminen tarvitsee usein monia eri palveluita. Uudistus mahdollistaa paremmat palvelut osatyökykyisille ja kuntoutusta tarvitseville. Onnistunut kuntoutus vaatii sosiaali- ja terveyspalvelujen rinnalla usein muitakin palveluita. Tämä oli kuntoutuskomitean yksimielinen vahva viesti. Samaa viestiä tulee työllisyyden edistämisestä eri puolilta Suomea. Tarvitsemme vahvan ja kansanvaltaisen järjestäjän, joka kokoaa palvelut nykyisistä himmeleistä ihmisen näköisiksi ja kokoisiksi kokonaisuuksiksi. 

Demokratia kaipaa virkistystä

Sitran viime vuonna julkaisemien megatrendien kärkijoukossa on edustuksellisen demokratian kriisi. Meidän tulee etsiä kaikin tavoin keinoja vahvistaa sekä edustuksellista demokratiaa että käyttäjädemokratiaa. Ne eivät ole toistensa vastakohta, vaan täydentävät toisiaan.

Maakuntauudistus tarjoaa välineitä molempien demokratiahaarojen virkistämiseen. Epädemokraattiset kuntayhtymät, isäntäkunnat ja valtion aluetoiminnot siirtyvät pääosin kansalaisten valitsemille päättäjille. Totean Johannes Virolaisen sanoin: "Kansanvaltaa ei tule pelätä".

Osallisuus ja käyttäjädemokratia vahvistuvat maakunnissa muun muassa nuorisovaltuustojen, vanhus- ja vammaisneuvostojen, asiakasraatien, maakunta-aloiteoikeuden ja maakunnallisen kansanäänestyksen keinoin.

Pidän varsin aiheellisena pohdintaa maakuntien ja kuntien välisestä työnjaosta, rooleista ja keskinäisestä yhteistyöstä. Olen toistamiseen toistanut, että maakunnista ei pidä tulla eikä tehdä kuntien ja kaupunkien kilpailijoita. On löydettävä sellaiset mallit ja toimintatavat, että kaikki julkiset toimijat voivat parhaimmalla mahdollisella tavalla edistää alueellaan ja yhteistyössä keskenään talouskasvua, työllisyyttä, yrittäjyyttä ja ihmisten hyvinvointia. 

Toimeenpano puoltaa 18 maakuntaa

Kaikki eivät pidä 18 maakunnan määrää optimaalisena. Myös oma eduskuntakokemukseni muistuttaa, että aluejaoista tai kuntien lukumäärästä puhuttaessa syntyy helposti vahvoja rintamalinjoja.

Pidän tärkeänä arvona, että nyt tehtävä uudistus on toimeenpantavissa mahdollisimman kivuttomasti. Tästä päästään numerologiaan.  Meillä on nyt 20 sairaanhoitopiiriä huolehtimassa erikoissairaanhoidosta ja 18 maakuntien liittoa vastaamassa aluekehityslain mukaisista tehtävistä. Maakuntien aluejaon perustana ovat vuodesta 1993 olleet nykyiset 18 maakuntaa.

Pelastustoimessa on nyt 22 järjestäjää. Lomituksessa, maaseutuhallinnossa ja ympäristöterveydenhuollossa yhteistyöalueita on 44–62. Sen sijaan valtion toiminnoissa aluejaot ovat alle 18: TE-toimistoja on 15, Elyjä myös 15 ja entiset läänit korvanneita Aveja kuusi. 

Jokainen voi arvuutella mielessään viime vuoden lopun Meri-Lapin tapahtumien valossa, millaista olisi viedä eteenpäin uudistusta, jossa järjestäviä alueita olisi 5–12. Uudistuksen lähtötilanne huomioon ottaen pidän 18 maakunnan määrää parhaimpana ratkaisuna.

Toimeenpanoa vielä vankempi peruste 18 maakunnalle löytyy itse maakunnista. Maakunnat ovat erilaisia kooltaan, toimintakulttuuriltaan ja väestö- ja elinkeinorakenteeltaan. Uudistus antaa maakunnille mahdollisuuden kehittää alueitaan ja ihmisten hyvinvointia omista lähtökohdistaan käsin.

Nyt jo näemme, että pienet maakunnat ovat tarttuneet hanakasti uudistukseen ja ovat pitkällä uudistustyössään.  Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, Kainuu ja Keski-Pohjanmaa ovat jo useamman vuoden ajan nykylainsäädännön puitteissa pystyneet tekemään asioita uudella tavalla ja samalla kustannuksia alentaen. Erilaisuutta ja tervettä kilpailua ei myöskään pidä pelätä. Parhaimmillaan maakunnat kirittivät toisiaan.

On myös asioita, joissa suuruuden ekonomiasta on hyötyä ja maakuntia velvoitetaan yhteistyöhön osassa sote-tehtäviä sekä tukipalveluissa.  Maakuntarahoituksen raami tulee olemaan tiukka. Se velvoittaa jokaisen maakunnan taloudellisesti järkevään toimintaan ja toimintansa uudistamiseen.

Kun ei aiemmin tehty, nyt on tehtävä

Sote-uudistuksen ydin on, että ihmisille turvataan yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Erityisesti tulee vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Tämän rinnalla uudistuksen on hillittävä kustannusten voimakasta kasvua.

Asiaa havainnollistaa tämän vuosituhannen kehitys: terveydenhuoltomenot kasvoivat vuosina 2000–2015 kaksinkertaisiksi, noin 10 miljardista eurosta 20 miljardiin euroon. Tuskin kukaan ajattelee, että palvelut olisivat tuona aikavälinä parantuneet samassa suhteessa. Olennaisinta onnistumisessa on se, että saamme rajattua menojen kasvua aiempaa hitaammaksi. Jos vuotuinen menokasvu tällä vuosituhannella olisi ollut noin viiden prosentin sijaan neljä prosenttia, olisi tavoiteltu kolmen miljardin säästövaikutus jo saavutettu. Kun näin ei ole tehty, nyt on tehtävä.

Uudistuksen kolmen miljardin kustannuskehityksen aleneman maali on vuodessa 2030. Tämän saavuttamiseksi tehdään nyt kaksi tärkeää muutosta. Ensinnäkin palvelujen järjestäjälle eli maakunnille asetetaan nykyjärjestäjiä eli kuntia tiukempi rahoitusraami. Tämä tapahtuu maakuntien rahoituslain kautta. Maakuntien mahdollisuudet kasvattaa kustannuksia ovat selvästi nykyistä rajatummat.

Toisaalta 18 maakunnalle tulee nykyistä paremmat mahdollisuudet vastata tiukkaan rahoituskehykseen. Ne voivat nykyisiä, lähes 200 sote-järjestäjää paremmin hyödyntää digitalisaatiota ja uudistaa toimintatapojaan. Maakunta- ja sote-uudistus on samalla myös mittava digireformi.

On välttämätöntä, että maakunnasta tulee vahva järjestäjä. Vahva järjestäjä vastaa taloudesta ja toiminnasta eikä anna tuottajien, ei yksityisten eikä maakunnan liikelaitoksen, ohjata toiminnan ja tuotannon rakennetta.

Olennaista on, että maakuntia ja niiden henkilöstöä johdetaan hyvin. Palvelujen tuottavuudessa on parannettavaa. Uudistuksen tulokset tehdään itse jokaisessa maakunnassa. Hyvän esimerkin toimintatapojen ja sote-painopisteiden oma-aloitteiselle muuttamiselle antaa jo tänä päivänä Eksoten toiminta Etelä-Karjalassa.

Ennakkoluulottomuus vie maaliin

Sote-uudistusta on yritetty tehdä lähes 15 vuoden ajan. Joskus pitää saada valmista aikaan. Nyt on se hetki. Uudistusta tehdessä pitää sietää, että uudistuksen voimaan tultua joitakin yksityiskohtia joudutaan korjaamaan. Ratkaisevaa on kuitenkin nyt, että meillä riittää ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta viedä uudistus päätökseen ja käytäntöön.

Olen tavannut alkuvuodesta ison joukon uudistuksen vastuuvalmistelijoita kunnista, maakunnista ja ministeriöistä. Toimeenpanosta vastaavat ihmiset tekevät tinkimättömästi työtään ja hakevat avoimin mielin ratkaisuja eteen tuleviin valmistelu- ja toimeenpano-ongelmiin.

Tekemistä kuitenkin riittää. Hallituksen ja eduskunnan on huolehdittava, että poliittinen päätöksenteko sujuu talven ja kevään aikana. Vuoden 2019 rahoituksen turvaaminen on hallituksen vastuulla.

Yhteen vetäen voi todeta, että luottamuksen rakentaminen, hyvä johtajuus, toimeenpanon kyvykkyys ja avoin viestintä ovat uudistuksen onnistumisen tärkeimmät tekijät.

Anu Vehviläinen

Kunta- ja uudistusministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maakuntauudistus, sote