Blogit / Kolumnit

Kolumni : Luottamuksen monet kasvot

Tiistai 21.5.2019 klo 12:59 - Ylijohtaja Juha Sarkio

Länsimaisessa demokratiassa avoimuus ja luottamus ovat koko julkisen päätöksenteon ydin. Ilman näitä ei ole vakautta eikä uskoa tulevaisuuteen voida rakentaa yhteisten tavoitteiden varaan – on kyse sitten kansalaisista, korporaatioista tai valtioista ja näiden välisistä suhteista.

Kukaan tai mikään organisaatio ei ole vapaa vaikuttimista. Aina on olemassa vaihtoehtoja, joten siinä on sauma vaikuttamiselle. Luottamus ei ole eksakti faktamittari, vaan subjektiivinen käsitys asioiden tai odotusten tilasta, joka tekee sen analysoimisen hankalaksi, mutta vaikuttaa merkittävästi ihmisten suhtautumiseen. Siksi sen mittaaminen on tärkeää.

Valtiovarainministeriö teetti yhteistyössä yliopistojen kanssa laajan tutkimuksen ”Poliittinen ja sosiaalinen luottamus”, joka julkaistiin 15.5.2019. Se valottaa erinomaisesti luottamus -käsitteen monikerroksisuutta ja vaikutuksia useista eri näkökulmista. Siihen kannattaa tutustua oman ymmärryksen laajentamiseksi, mutta myös siksi, että uskon luottamuksen vahvistamisen olevan myös hallitusohjelman tavoitteissa – on sitten kyse kansalaisista, viranomaisista, politiikan tekijöistä tai organisaatioista.

Tulee hyvä mieli, kun tämän tutkimuksen mukaan Suomi on monessa asiassa edistyksellinen ja hyvällä tiellä useimpiin Euroopan maihin verrattuna. Toisaalta huolestuttaa, kun suomalaisten luottamus julkiseen päätöksentekoon on samalla heikentynyt viimeiset 15 vuotta huomattavasti muita OECD-maita nopeammin. Kyse ei ole välttämättä siitä mitä kaikkea meillä on, vaan siitä onko toimintamme kansalaisten mielestä ymmärrettävää ja avointa. Kaiken ytimessä on tieto ja ymmärrys. Jos ei ole tietoa, se herättää epäilyksiä. Samoin, jos ei ymmärrä miten kokonaisuus tai toiminta rakentuu ja ketkä ovat siihen osallisia, niin epäilykset heräävät helposti.

Avoimuus lisää luottamusta

Usein pienten askelten politiikka on nopeammin toteutettavissa kuin vuosikausia kestävät valtavat muutokset. Minusta esimerkiksi Lausunto.fi on oiva esimerkki siitä, että ministeriöihin lähetetyt kannanotot ovat kaikkien katsottavissa. Tästä palvelusta käy ilmi keneltä lausuntoja on pyydetty ja saatu sekä mitä mieltä kukin on ollut ja millä perustein. Luottamusta lisää myös netistä löytyvä avoin poliitikoiden ja ylimpien virkamiesten sidonnaisuusrekisteri ja yksityissektorille siirtymistä rajoittava karenssilainsäädäntö. Verovarojen käyttöä voi kuka tahansa käydä tarkistamassa myös Tutki hankintoja-palvelusta ja Tutki budjettia-palvelusta.

Pelkkä lainsäädäntö tai erilaiset portaalit eivät yksin riitä. Luottamuksessa on kyse pitkälti julkisuuden hallinnasta ja mielikuvista varsinkin silloin, kun näkemys ei perustu omaan kokemukseen. Siksi mediassa olevilla viranomaisiin liittyvillä asioilla on vahva yleistä luottamusta vahvistava tai heikentävä vaikutus. Esimerkkinä voi käyttää viime kuukausien kuhinaa mediassa virkamiesten toiminnasta eri yhteyksissä. Voi olla, että tässä mielikuvavaikuttamisessa ei sillä, miten asiat ovat oikeasti menneet ole suurtakaan sijaa – varsinkin kun julkisuuden saaminen ei useinkaan ole itsetarkoitus viranomaiselle. Jos jotain voi toivoa, niin parempaa osaamista ja ymmärrystä siinä, miten päivittäinen toimintamme vaikuttaa kansalaisten käsitykseen meistä viranomaisina.

Jotain muutakin uutta luottamusta ja avoimuutta vahvistavaa kuitenkin kaivataan. Selkeämmän virkakielen ja uusien datojen avaamisen lisäksi yksi esillä ollut asia on avoimuusrekisteri tai lobbausrekisteri kansanomaisemmin. Nähtäväksi jää Suomen valinnat, mutta varmaa kuitenkin on, että kaikissa niissä maissa, joissa tällainen rekisteri on perustettu, kokemukset sen vaikutuksista luottamukseen ovat olleet positiivisia, vaikka itse rekisterin toiminta olisikin vaatimatonta.

Juha Sarkio

Ylijohtaja, osastopäällikkö @JuhaSarkio

Valtiovarainministeriö 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Luottamus, avoimmuus, päätöksenteko

Miksi toisen paha mieli on toisen lohtu?

Maanantai 15.1.2018 klo 8:46 - Monityöurabloggaaja Mira

mira.jpg

                                                      Kuva: Mira

Viimeisen parin vuoden aikana työpaikka- ja varsinkin koulukiusaaminen on ollut pinnalla ja tätä aihetta on käsitelty laaja-alaisemmin kuin koskaan itse muistan. Ja se on aivan mahtava juttu, näin suuri huomio aiheelle olisi ollut varmasti tervetullutta jo kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten.

Itse olen valitettavasti ollut ala-asteikäisenä pöydän molemmilla puolilla, ensin kiusattuna ja myöhemmin myös kiusaajana. Kun olin kiusattuna, en uskaltanut kertoa siitä kenellekään ja kun vihdoin rohkenin avata suuni, ei asiaa pidetty mitenkään vakavana. Asiaan suhtauduttiin kuin se kuuluisikin olla osa lapsen arkea koulussa ja homma oli hoidettu opettajan mielestä lyhyellä keskustelutuokiolla. Koko hommasta minulle jäi käteen mielikuva, että onhan kiusaamista aina kuitenkin esiintynyt kouluissa kautta aikojen, joten miksi olettaa että se loppuisi?

Olen miettinyt aikuisiällä aikaa kun vaihdoin roolia kiusaajaksi. Vaikka tiesin, kuinka musertavalta se tuntui kun joku kiusasi, lähdin siihen silti itse mukaan. Ehkä siksi, että kukaan aikuinen ei puuttunut asiaan ja tahdoin väkipakolla jotain muutosta tilanteeseeni. Tai ehkä halusin purkaa pahaa oloani, kostaa tai näyttää muille lapsille, miten kurjalta kiusaaminen tuntuu. Vaikka eihän suurin osa ollut ikinä minulle edes ilkeitä. Mutta kaikki sen tietävät, lapset osaavat olla julmia.

Moni kiusattu huokaisee helpotuksesta kun koulu on ohi ja pääsee siirtymään työelämään. Usko siitä, että elämä helpottuu kun koulun ovet jäävät taakse, on varmasti auttanut monia sinnittelemään viimeiset kurssit.

Entä kun kiusaaminen alkaakin uudestaan työpaikalla? Tai ihminen joka ei ole koskaan joutunut kohtaamaan kiusaamista, joutuukin työpaikkakiusaamisen uhriksi?

Varsinkin uudessa työpaikassa, voi olla jopa koulua suurempi kynnys lähteä puhumaan asiasta ja mielessä voi pyöriä, että onko sille aihetta? Kun puhutaan työelämästä, on kyse pääsääntöisesti kuitenkin aikuisista ihmisistä, joten on vaikea kuvitella, että aikuiset toisiaan tahtoisivat tietoisesti kiusata kolleegoitaan. Tämä on kuitenkin valitettavan arkipäivää työyhteisöissä; viime vuonna tehdyn työolobarometrin mukaan yli puolet vastaajista koki, että työpaikalla esiintyy kiusaamista. Työpaikkakiusaaminen on myös Suomessa kaksi kertaa yleisempää kun muualla Euroopassa.

Työpaikkakiusaamisella on monet kasvot, eikä se rajoitu vain juoruamiseen tai huonoon käytöksen toista kohtaan. Jos lapset ovat julmia, ovat aikuiset kekseliäitä kiusaajia. Työpaikalla kiusattu voi joutua kohtaamaan huonojen työtehtävien saamista, työn vaikeuttamista, mustamaalaamista tai täydellistä välinpitämättömyyttä.

Jos tällaiseen törmää töissä, joutuu itse kohteeksi tai näkee tällaista tapahtuvan, kannattaa reagoida mieluummin jopa liian herkästi, kun jäädä pohtimaan onko siihen aihetta. Harvoin näissä tilanteissa intuitio pettää ja jos näin on, sehän on loppujen lopuksi vain hyvä asia. Face-to-face keskustelu voi olla hyvä ensiaskel, jos ei ole täysin varma, että onko kyseessä huono päivä vai tarkoitus pahoittaa toisen mieli. Useimmiten työpaikkakiusaamisen kyllä tunnistaa, se on harmittavasti monessa tapauksessa toistuvaa ja pidempiaikaista.

Oma esimies (tai miksei vaikka toisen osaston), luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu ovat hyviä tahoja ottaa yhteyttä. Monella yrityksellä on oma proseduuri kuinka kiusaamistilanteisiin puututaan ja tätä pitkin lähdetään rakentamaan ratkaisuja.

Tärkeintä näissä tilanteissa on olla rohkea ja viedä asiaa eteenpäin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, vaikka mielessä pyörisikin mitä kysymyksiä ja epävarmuutta.

Pidempiaikaisella kiusaamisella voi olla todella surulliset seuraukset, kuten masennus, pitkä sairausloma, unettomuus tai traumaperäinen stressihäiriö.

Vaikka meillä esiintyykin surullisen paljon tätä joka päivä, uskon, että yksilössä on voimaa ja jokainen meistä voi vaikuttaa isosti tähän epäkohtaan sekä tehdä omasta työyhteisöstä kiusaamis vapaan alueen.

Olisi aivan mahtavaa, kun jokainen meistä tekisi uudenvuodenlupauksen tälle vuodelle ja lupaisi tehdä parhaansa työpaikkakiusaamisen ehkäisemiseksi. Itse ainakin ehdottomasti allekirjoitan tämän, jokainen on oikeutettu tulemaan hymyillen töihin. :)

Mira Vanhanen

Matkailualalta valmistunut, ravintola-alaan rakastunut ja nykyisin lentoemäntänä työskentelevä monityöurabloggari.

1 kommentti . Avainsanat: koulukiusaaminen, työkiusaaminen, esimies, luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu