Blogit / Kolumnit

Kolumni: Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus rakentuvat yhteistyöllä - siksi niitä toimeenpannaan sote-uudistuksessa

Maanantai 29.3.2021 klo 20:36 - Johtaja Taru Koivisto, Sosiaali- ja terveysministeriö

Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus ovat jo yli vuoden ajan kytkeytyneet yhteen enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Koronaepidemiassa on tarvittu ja tarvitaan yhä yhdessä tekemistä hyvinvoinnin ja terveyden hyväksi.

Koska tilanne on ollut outo ja ennen kokematon, on ollut välttämätöntä hakea uusia keinoja ja ratkaisuja. Niitä on myös löydetty. Moni käytäntö on tullut jäädäkseen. Kriisi on osoittanut hyvin konkreettisesti, että olemme samassa veneessä ja että meitä kaikkia tarvitaan edistämään hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta.

Laajemmin ajateltuna – osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa – jatkossa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen on kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden yhteinen tehtävä. Järjestöillä ja kansalaisyhteiskunnalla on työssä merkittävä rooli. Tämä nousi esiin jo sote-järjestämislain lausuntokierroksella ja sen perusteella tehdyissä muutoksissa. Kuntien ja hyvinvointialueiden rooleja on selkiytetty ja yhteistyörakenteita vahvistettu. Samoin järjestöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön ja toimintaedellytysten turvaamiseen on kiinnitetty huomiota. 

Jaettu asiantuntijuus ja neuvottelut tukevat yhteistyötä

Hyvinvointialueiden ja kuntien on jaettava asiantuntemustaan puolin ja toisin. Tämä voi tapahtua kokoamalla ja jakamalla tietoa yhdessä, antamalla ja tarjoamalla koulutusta sekä vaikkapa sovittamalla yhteen kehittämis- ja tutkimushankkeita. 

Sote-järjestämislaissa on ehdotus neuvotteluista, joilla varmistettaisiin yhteistyö tulevaisuudessa kuntien ja hyvinvointialueiden välillä. Neuvottelut olisivat väylä antaa palautetta, asettaa tavoitteita ja tehdä kehittämistyötä yhdessä. Ennen kaikkea niiden avulla on tarkoitus saada yhteinen näkemys alueen ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden hyväksi. Osalla alueista näitä käytäntöjä on jo olemassa. Nyt näitä hyviä malleja on tarpeen ottaa käyttöön koko Suomessa. 

Mihin työn painopiste olisi suunnattava? 

Sote-järjestämislaki tukee niitä rakenteita, joita tarvitaan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Rakenteiden ohella tarvitaan totta kai myös sisällöllistä kehittämistä. Tämän työn tueksi valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen, jossa se linjaa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen toimia vuoteen 2030. Tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta ja turvata ihmisille kestävä hyvinvointi kaikissa elämänvaiheissa.

Suurin osa suomalaisista kokee voivansa hyvin. Monet mittaritkin kertovat tästä. Samanaikaisesti Suomessa on merkittäviä ongelmia. Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus eivät jakaudu ihmisille tasaisesti. Eroja on muun muassa eri väestöryhmien ja alueiden välillä. On huolestuttavaa, että esimerkiksi työikäisten ja iäkkäiden toimintakyvyn myönteinen kehitys on pysähtynyt. Kun iäkkäiden määrä kasvaa, samalla kasvavat myös paineet säilyttää yhä iäkkäämpien hyvä toimintakyky. Mielenterveysongelmien, lihavuuden, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä päihteiden tuomat ongelmat näkyvät enenevästi yhteiskunnassa. Nämä ongelmat koskettavat tavalla tai toisella suurta osaa Suomessa asuvista, ja ne vaikuttavat ihmisten opiskelu- ja työkykyyn sekä elämänhallintaan.

Ongelmia ei ratkaista yksinkertaisin toimenpitein tai vain sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla. Tarvitaan eri hallinnonalojen yhteistyötä ja toimia, jotta moninaisiin juurisyihin voitaisiin vaikuttaa. 

Ihmisten hyvinvointi, terveys ja turvallisuus ovat sitä paremmalla tolalla, mitä paremmin onnistumme tukemaan heidän mahdollisuuksiaan olla aktiivisia toimijoita omassa yhteisössään. Lisäksi on välttämätöntä pystyä tarjoamaan ihmisille heidän tarpeisiinsa vastaavia palveluja. Niitä tarvitaan niin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa kuin erilaisessa kulttuuri ja vapaa-ajan toiminnassa. Olennaista on pitää mielessä koko ajan, että ihmisillä pitää olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua palveluihin. 

On tehtävä työtä myös lähiyhteisöissä. Esimerkiksi arkisten ympäristöjen on tuettava yhteisöllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Myös erilaisten palvelujen avulla voidaan edistää ihmisten yhteisöllistä toimintaa ja ehkäistä ennalta ongelmien syntyä. 

Eriarvoisuuden kaventaminen on mitä suurimmassa määrin päätöksentekoa. Eriarvoisuutta vähentäviä päätöksiä tarvitaan koko maassa, myös alueellisesti ja paikallisesti. Päättäjillä on oltava riittävästi ja oikea-aikaista tietoa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Heillä on oltava käytettävissään myös välineitä päätösten vaikutusten arvioimiseksi. 

Edellä kuvatut asiat ovat esimerkkejä siitä, miten laajasti ja eri yhteiskunnan tasoilla hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta on mahdollista edistää. Ne myös osoittavat, kuinka monet tekijät ja toimenpiteet ovat yhteydessä toisiinsa. 

Valtioneuvoston periaatepäätös hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi antaa suunnan. Sote-uudistus luo tarvittavia rakenteita hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiselle. Kunnianhimoisiin tavoitteisiin pääseminen edellyttää lisäksi käytännönläheistä toimintaa. Mikään ei tapahdu itsestään. Siksi tarvitsemme kaikkien osallistumista sekä pieniä ja suuria tekoja, jotta voimme elää hyvinvoivina ja terveinä turvallista huomista.

Johtaja Taru Koivisto
Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvinvointi, Terveys, Turvallisuus, Yhteistyö, Sote

Kolumni: Hyvinvointia mittaamalla - vai tavoittelemalla hyvinvointia?

Tiistai 23.3.2021 klo 18:06 - Päivi Mattila-Wiro ja Jussi Ahokas

Mittaaminen on saanut paljon huomiota viime vuosina hallinnossa sekä politiikan suunnittelussa ja toimeenpanossa. Ajatus on, että mitä laajemmin ja toisaalta yksityiskohtaisemmin pystymme mittaamaan yhteiskunnallista kehitystä, sitä suotuisammaksi se lopulta muodostuu.

Indikaattorihankkeita on nähty lukuisia. Niiden tuloksena on tuotettu niin yleisindeksejä kuin indikaattoreiden kokoelmia. Mukana on objektiivista ja subjektiivista mittaamista. Yhä useammin kuitenkin kysytään, vieläkö tätä työtä tarvitaan ja vievätkö indikaattorit kehitystä oikeaan suuntaan? Onko niin, että vain se, mitä mitataan, on olemassa ja saa päätöksenteossa huomiota? 

Hyvinvointitalous ja mittaaminen

Hyvinvointitaloudessa mittaamisesta puhutaan paljon. Lähtökohtana esitetään, että BKT-mittaria painotetaan liikaa päätöksenteossa ja politiikan tavoitteiden asettelussa. 
Ratkaisuksi on esitetty BKT:tä täydentäviä ja hyvinvointia laajemmin kuvaavia mittareita ja indeksejä. Kaikkiaan ehdotuksia erilaisista mittareista on maailmalla satoja. Keskusteluista niiden paremmuudesta tulee helposti pitkiä ja värikkäitä. 

BKT:n haastaminen sekä hyvinvoinnin mittaamisen korostaminen eivät toki ole uusia ilmiöitä. Esimerkiksi 1980-luvun alussa joukko eurooppalaisia ja amerikkalaisia taloustieteilijöitä ja yhteiskuntavaikuttajia pyöritti ryhmää nimeltä The Other Economic Summit. Ryhmä painotti jo tuolloin uutta taloudellista ajattelutapaa, jossa lähtökohtana on ihmisen tarpeet huomioiva ekologisesti kestävä talous. 

On luonnollista, että maailman ja elinympäristön muuttuessa kyseenalaistamme vanhoja tapoja kuvata maailmaa ja yhteiskuntaa. Mittareiden on heijastettava aikaa, jossa elämme, niitä ongelmia, joita haluamme ratkaista ja niitä tavoitteita, joita haluamme saavuttaa. Ihmisten arvot ovat myös muutoksessa ja se näkyy siinä, millaista politiikkaa ja yhteiskuntaa haluamme rakentaa.

Onko kuitenkaan niin, että pelkästään mittaristoa parantamalla päädymme haluttuun yhteiskunnalliseen lopputulokseen? Kasvaako hyvinvointi mittaamalla ja riittääkö, että mittaamme eri hyvinvoinnin osatekijöitä kuumeisesti? 

Indikaattorit ja mittaaminen hallinnon sekä politiikan apuvälineinä

Mittareilla on tärkeä rooli eri tavoitteiden edistämisessä, oli sitten kyse hallinnon tavoitteista tai poliittisesta agendasta. 

Automaattista tämä kuitenkaan ei ole. Pelkästään mittareiden olemassaolo ei edistä tavoitteiden saavuttamista. Myöskään mittareiden tuottama tieto ei vielä johda muutoksiin päätöksenteossa tai yhteiskunnallisessa kehityksessä. 

Yhteys on paljon monimutkaisempi ja vaativampi. Vasta silloin, kun mittareista, indikaattoreista ja mitatusta tiedosta tulee kiinteä osa hallinnon ja politiikan prosessia, niillä alkaa olla merkitystä. 
Käytännössä on tapahduttava kolme asiaa: 

  1. Ensinnäkin on rakennettava sellaiset mittarit, jotka kuvaavat hallinnon ja politiikan tavoitteita. 
  2. Toiseksi nämä mittarit on hyväksyttävä kautta hallinnon ja poliittisen päätöksentekokoneiston. 
  3. Kolmanneksi on varmistettava, että syntyy johdonmukainen prosessi jatkuvaan mittareiden seurantaan ja niiden tuottaman tiedon hyödyntämiseen. 

Käyttöön on siis otettava mittarit, jotka on johdettu yhteiskunnallisista tavoitteista, joita kohden politiikalla pyritään ja joita hallinnolla pyritään politiikan toimeenpanon kautta saavuttamaan. Toisin päin tämä ei voi olla: eli mittarit eivät voi määritellä tavoitteita. Valitut mittarit on otettava välineiksi ja käytännön työn oppaiksi onnistuneen tai epäonnistuneen päätöksenteon kuvaajina jokapäiväisessä työssä.

Päättäjien ja virkamiesten on sitouduttava sekä yhteisiin tavoitteisiin, niiden toteutumista seuraaviin mittareihin, että niiden käyttöön varsinaisessa hallinnon tai päätöksenteon prosessissa. Lopulta, mittareiden tuottamaa tietoa on hyödynnettävä siten, että päätöksenteko ja hallintamekanismit suuntautuvat asetettuja tavoitteita kohti. Tällaista prosessia voidaan kutsua ohjausmalliksi. Toimiva ohjausmalli luonnollisesti edellyttää kerätyn tiedon lukutaitoa ja tiedon soveltamisen taitoa.

Mittareilla on suuri käyttöarvo myös medialle. Mittarit ja indikaattorit voivat auttaa selittämään ja avaamaan tavoitteita ja päätöksiä julkisuudessa. Myös sillä on tunnettuuden kannalta merkitystä, kuinka usein tietyt termit ja niiden kuvaamat ilmiöt esiintyvät julkisissa teksteissä. 

Kohti hyvinvointitalouden ohjausmallia

Suomessa julkisessa hallinnossa kehitetään hyvinvointitalouden ohjausmallia. Muun muassa Valtioneuvoston selvityshankkeen sekä Kansanterveyden neuvottelukunnan Hyvinvointitalous-jaoston työllä pyritään löytämään vastauksia siihen, miten hyvinvointitaloutta voidaan noudattaa hallinnossa sekä politiikan ohjauksessa. 

Edellä esitetyt kolme askelmaa kannattaa pitää mielessä. Ohjausmallin rakentaminen pitää aloittaa pohtimalla niitä poliittisia tavoitteita, joita pyritään saavuttamaan; esimerkiksi eriarvoisuuden vähentäminen, osallisuuden lisääminen, kansanterveyden vahvistaminen, sosiaalisen luottamuksen lisääminen tai osaamisen vahvistaminen.

Tavoitteet voivat olla pysyviä ja ”yhteisistä huolista” nousevia. Yhtä hyvin ne voivat vaihdella päivänpoliittisten tendenssien ja ulkoisten shokkien (kuten covid-19-pandemia) mukaan. Keskeistä on, että tavoitteet ovat selkeästi hahmottuneita ja riittävän konkreettisia. Kun tavoitteet on määritelty, on löydettävä tavoitteita parhaiten kuvaavat mittarit. 

Seuraavaksi on sovittava niistä käytännöistä, jotka vievät tavoitteet ja mittarit hallinnon ja politiikan prosesseihin ja muuttuvat osaksi arkipäivän päätöksentekoa sekä hallintoa. Jotta tässä onnistutaan, on ohjausmallia luotaessa ja määriteltäessä osallistettava toimijat yli sektorirajojen.

Lopputuloksena kaikkien osapuolten - ministeriöt, virkamiehet, poliitikot, sidosryhmät – on sitouduttava ohjausmalliin kaikilta osin. Avoimuus, dialogisuus ja reflektiivisyys ovat toimivan hyvinvointitalouden ohjausmallin keskeisiä lähtökohtia. Toisin sanoen ohjausmalli ei saa olla liian jäykkä ja lukkoon lyöty vaan sen on muututtava yhteiskunnallisten olosuhteiden mukana. Tämän on tapahduttava kuitenkin niin, että se luo päätöksenteolle ja hallinnolle riittävän jämäkän ja johdonmukaisen raamin.

Johtopäätökset

Indikaattorit ovat hallinnossa ja politiikan ohjauksessa hyvä renki mutta huono isäntä. Tai paremminkin niin, että pelkästään indikaattoreita ja mittaristoja kehittämällä ei luoda sellaista ohjausmallia, jolla haluttuja politiikkaprosesseja voidaan määrätietoisesti edistää. Tämä pitää ottaa huomioon myös silloin, kun hyvinvointitalouden ohjausmallia ja sen eri osia kehitetään Suomessa.

Päivi Mattila-Wiro,  neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö

Jussi Ahokas, pääekonomisti, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys  

             
Kirjoittajat ovat jäseniä Kansanterveyden neuvottelukunnan Hyvinvointitalous jaostossa. Ahokas on mukana Demos Helsingin, SOSTEn ja THL:n toteuttamassa TEAS hankkeessa ”Sosiaaliturvan indikaattorit hyvinvointitaloudessa”. Mattila-Wiro on TEAS hankkeen ohjausryhmän jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointitalous, mittaaminen, politiikka

Kisatunnelmia - Matkalla Gavà-triathlonille

Lauantai 21.10.2017 - Adecco Finlandin Win4Youth- lähettiläät Liisa ja Jenni

Yleensä meiltä otetaan yksi hakija per maa Win4Youth-projektiin, joten tänä vuonna olin onnekas, kun minut valittiin yhdeksi jo kerran projektissa mukana olleeksi lähettilääksi uudelleen mukaan 70 hengen treeniporukkaan. Koko kesän kestänyt valmennusprojekti triathlonille huipentui yhteiseen kisaan Espanjassa. Nyt toista kertaa osallistuessa yritin pysyä rentona ja keskittyä nauttimaan jokaisesta hetkestä. Siitä huolimatta kisaa edeltävänä iltana jännitys nousi pintaan.

Saavuimme kisapaikalle jo aamuhämärässä ja kisa starttasi kahdeksalta kauniissa auringonnousussa Gavàn rannalla. Aallokko oli melko voimakas, ja vedessä ui muitakin kuin kisakumppaneita: meduusaparvet tulivat tasaisin väliajoin vastaan. Pyöräilyosuus oli tasainen, mutta toisaalta antoi siten mahdollisuuden ajaa niin kovaa kuin jaloista vain lähti. Juoksureitti kiersi rannalla kahteen suuntaan, joten matkalla oli hyvä heittää ylävitosia kilpakumppaneille ja tsempata kollegoita paahtavan auringon alla. Juoksuosuus ei ollut kenellekään helppo, joten kaikki tsempit tulivat tarpeeseen. 

Tässä kisassa jokainen sijoitus on paras sijoitus. Meitä oli mukana monen ikäisiä ja monen kuntoisia kisaajia, mutta tälläkin kerralla kaikki pääsivät ennemmin tai myöhemmin maaliin. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen niiden työkavereiden onnistumiset, joilla oli erityisen paljon haastetta matkassa. Kollegat, jotka eivät vielä keväällä osanneet uida kunnolla tai jaksaneet juosta muutamaa askelta pidemmälle. Jos joku epäröi ensi vuonna osallistumista, koska ei ole kovin hyvä uimaan, sanoisin hänelle: Katso kollegaamme Pamia, hänellä on vain yksi käsi, mutta hän uskalsi silti lähteä mukaan, uida 1,5 km, pyöräillä 40 km ja juosta 10 km jälkeen maaliin.

Liisa kuoriutumassa märkäpuvusta uintiosuuden jälkeen.

 

Suhteeni liikuntaan ja omaan hyvinvointiin on pysyvästi muuttunut

Kilpailupäivä ylitti kaikki odotukseni. Olin harjoittelun aikana pitkään huolissani siitä, tulenko olemaan riittävässä fyysisessä kunnossa, että selviän koitoksesta. Kaikki nämä huolet osoittautuivat turhiksi kilpailupäivänä. Suoritus tuntui jopa kevyeltä ennakko-odotuksiin nähden, ja itse asettamani tavoiteaika alittui huimasti. Tällä onnistumisen tunteella elää vielä pitkään.

Näin jälkikäteen ajateltuna tämä projekti antoi paljon eväitä jatkoon. Suhteeni liikuntaan ja omaan hyvinvointiin on pysyvästi muuttunut. Ajanjakso oikeasti opetti, miten fyysinen hyvinvointi vaikuttaa kaikkiin muihinkin elämän osa-alueisiin. Minulla on virtaa tehdä kaikkia asioita aivan eri tavalla kuin ennen, ja usko omiin mahdollisuuksiin tuo positiivista virettä kaikkeen tekemiseen. Erityisen hienoa oli kokea tämä kaikki yhdessä omien kollegoiden kanssa. Jokaisella meistä oli omat pelkomme ja haasteemme, ja poikkeuksetta jokainen ylitti itsensä tuona päivänä. Uskon että tämä projekti on muuttanut jokaista meistä positiivisella tavalla.

Jenni vaihtoalueella lähteämässä pyöräilyosuuteen.

 

Kiitos!   

Win4Youth on antanut meille valtavasti uusia ja unohtumattomia kokemuksia ja paljon energiaa myös talven varalle. Haluamme kiittää kollegoita kaikista tsempeistä, olemme iloisia Adecco Groupin, Adecco Finlandin ja Win4Youth-ohjelman tarjoamasta mahdollisuudesta kokea tämä kaikki; kerätä paljon kilometrejä lasten ja nuorten hyväntekeväisyyssäätiöille, tavata uusia ihmisiä ja nauttia koko vuoden kestäneestä seikkailusta.

Kiitollisina
Liisa & Jenni

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Win4Youth, työhyvinvointi, espanja

Blogi : Työmatkaliikkumista kehittämällä hyvinvointia ja kustannussäästöjä

Torstai 12.10.2017 - Liikkumisen ohjauksen asiantuntija Milla Talja

Kuva: Mikko Käkelä

Haluatko kannustaa työntekijöitä liikkumaan työmatkalla? Aiheuttavatko pysäköintikäytännöt tyytymättömyyttä yrityksessäsi? Voisiko liikkumisen turvavarusteiden tarjoaminen henkilöstölle tuoda yrityksellenne säästöjä?

Liikkumisen ohjauksen avulla voidaan parantaa työntekijöiden mahdollisuuksia päivittäiseen arkiliikuntaan, säästää aikaa ja rahaa, vähentää luonnonvarojen kulutusta ja viestiä vastuullisesta työympäristöstä.

Paranna henkilökunnan hyvinvointia ja terveyttä

Työssäkäyvä suomalainen käyttää keskimäärin yli 80 minuuttia vuorokaudessa liikkumiseen. Tuki arjen liikkumiseen parantaa ilmapiiriä ja työtyytyväisyyttä. Esimerkiksi etätyö tuo työntekijälle joustavuutta arkeen. Kävellen ja pyöräillen tehdyt työmatkat ovat tehokasta arkiliikuntaa. Tätä arvostavat erityisesti ruuhkavuosia elävät perheelliset, joille ei muuten jäisi tarpeeksi aikaa liikuntaan. Työmatkaliikunta pitää mielen virkeänä, ja hyvä peruskunto vähentää sairaspoissaolojen riskiä.

Tasapuolisuus työmatkaliikenteen ohjauksen lähtökohdaksi

Tuoreessa tutkimuksessa on etsitty ratkaisuja työmatkaliikenteen työmarkkinakysymyksiin. Valtaosa tutkimukseen osallistuneista järjestöistä oli sitä mieltä työmatkaliikkumisen etuja olisi pyrittävä kehittämään suuntaan, jossa kaikki kulkutavat huomioidaan tasapuolisesti. Kestävä työmatkaliikenne työmarkkinajärjestöjen näkökulmasta -tutkimuksessa haastateltiin 16 työmarkkinajärjestöä. Tutkimuksessa tarkasteltavina asioina olivat työajalla matkustamisen käytännöt, joustavat työkäytännöt, työpaikkakiinteistön olosuhteet ja työsuhde-edut kuten työsuhdematkalippu, autoetu, pysäköintietu ja työmatkaliikunnan taloudelliset kannusteet. Tutkimuksen on tilannut Liikennevirasto ja Kunnossa kaiken ikää -ohjelma ja toteuttanut työmatkaliikkumisen asiantuntijayritys Mobinet Oy.

Tarjotaanko teillä ilmainen pysäköintipaikka, tukea joukkoliikenteen käyttöön vai työsuhdepyörä?

Ensimmäisenä kannattaa selvittää, miten henkilöstö nykyisin liikkuu kotoa töihin ja työasiamatkoilla. Tätä kautta voidaan myös herättää keskustelua liikkumistottumuksista ja niiden vaikutuksesta terveyteen ja ympäristöön. Samalla kannattaa myös kartoittaa minkälaisia puutteita työpaikan olosuhteissa ja ohjeistuksessa on havaittu. Sen jälkeen voidaan lähteä suunnittelemaan parannustoimia olosuhteiden korjaamiseksi sekä miettiä sopivia keinoja viisaan liikkumisen kannustimiksi.

MILLA TALJA


Artikkelin kirjoittaja on liikkumisen ohjauksen asiantuntija Mobinet Oy:ssä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointi, työmatkaliikenne