Blogit / Kolumnit

Kolumni: Ukrainan sodalla laajoja vaikutuksia kansainväliseen kauppaan

Torstai 5.5.2022 klo 14:48 - Ministeri Ville Skinnari

Ville Skinnari

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut valtavan humanitäärisen kriisin ja vakavaa vaaraa globaalille turvallisuudelle, mutta sodalla on myös laajoja vaikutuksia maailmantalouteen ja -kauppaan.

Osa näistä vaikutuksista syntyy olemassa olevien arvoketjujen katkeamisesta, yritysten siirtäessä ulkomaisia toimintojaan joko kotiin päin tai ainakin poliittisesti turvallisempiin maihin. On todennäköistä, että maailmantaloudesta tulee tämän kehityksen seurauksena aiempaa jakautuneempi, kenties pitkäksikin aikaa. Tällainen blokkiutumiskehitys ei välttämättä edes edellytä valtioiden toimenpiteitä; siihen ajaudutaan yritysten sovittaessa toimitusketjujaan uuteen toimintaympäristöön, jossa poliittisten riskien merkitys on entistä suurempi. Suuntaus sai vauhtia jo koronaepidemian aikana, ja Venäjän hyökkäys on kiihdyttämässä muutosta.  

Toinen, vieläkin nopeammin näkyvä kriisin seuraus liittyy häiriöihin energian ja tiettyjen perushyödykkeiden kaupassa. Vaikka Ukrainan ja Venäjän osuudet maailmankaupasta ovat kokonaisuutena melko pienet, maat tuottavat yhteensä yli neljänneksen maailmassa myydystä vehnästä ja ohrasta, viidenneksen maissista ja puolet auringonkukkaöljystä. Venäjä on maailman suurin maakaasun viejä ja toiseksi suurin öljyn viejä. Venäjä ja Valko-Venäjä vastaavat yhdessä noin viidenneksestä maailman lannoitteiden viennistä. Sodan aiheuttamien tarjontashokkien seurauksena ruoan ja energian hinta on noussut voimakkaasti ympäri maailmaa.

Maailmankaupan kenties kiireellisin, Ukrainan sodasta aiheutuva ongelma liittyykin ruokaturvaan. YK:n ruokaohjelma WFP:n johtaja David Beasley on arvioinut, että elintarvikkeiden hintojen nousu on johtamassa laajimpaan häiriöön globaalissa ruokaturvassa sitten toisen maailmansodan. Esimerkiksi vehnän hinnan ennustetaan nousevan vuoden loppuun mennessä yli 40 prosenttia – kaikkien aikojen korkeimmalle tasolleen. Maailmanpankin tuoreen ennusteen mukaan elintarvikkeiden hinnat saattavat pysyä poikkeuksellisen korkealla tasolla useiden vuosien ajan.

Sodan aiheuttama ruoan hintashokki on erityisen tuhoisa maailman köyhimmille maille, kahdesta syystä. Ensinnäkin useat näistä maista ovat voimakkaasti riippuvaisia tuontiviljasta. Toiseksi, matalan tulotason maissa ihmiset käyttävät jopa puolet tuloistaan ruokaan. Merkittäviä ongelmia odotetaan lähitulevaisuudessa etenkin Sahelin alueella, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Afrikassa on 35 valtiota, joiden elintarviketuonnissa Ukrainalla tai Venäjällä on merkittävä rooli. Tutkijat ovat myös viime aikoina muistuttaneet, että elintarvikkeiden hinnoilla ja yhteiskunnallisella vakaudella on tiivis yhteys. Poikkeukselliset hintapiikit johtavat herkästi levottomuuksiin ja konflikteihin, joiden vaikutukset ulottuvat laajalle.

Edellä kuvatut haasteet osuvat ajankohtaan, jossa maailmantalous on jo valmiiksi haavoittuvassa tilassa koronaepidemian jälkeen. OECD-alueen talouskasvu oli Ukrainan sodan alla normalisoitumassa, mutta inflaatio oli valmiiksi koholla ja luottamus talouskehitykseen epävarmaa. Monissa kehitysmaissa taas toipuminen epidemiasta oli vielä pahasti kesken, ja hallitukset painivat rajun velkataakan alla.

Miten Suomen ja muiden kehittyneiden maiden tulisi reagoida näihin sodan välillisiin seurauksiin? Onko jotain tehtävissä kauppapolitiikan keinoin?

Lyhyellä aikavälillä kenties tärkein keino on pyrkiä siihen, että maailmankauppa säilyy kriisistä huolimatta mahdollisimman sujuvana, esteettömänä ja ennakoitavana. Aikaisempien ruokakriisien yhteydessä on havaittu, että valtiot ajautuvat herkästi kierteeseen, jossa elintarvikesektoriin kohdistuvat kansalliset vientirajoitukset ruokkivat toisiaan. Lopputuloksena on entistä enemmän markkinahäiriöitä ja entistäkin nopeampi hintojen nousu.

Ruokakriisin akuutin vaiheen lieventämiseen kehitysmaissa tarvitaan myös suoraa tukea, joka kohdistuu kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin maihin ja väestöryhmiin. Suomi antoi humanitaarista apua vuonna 2021 yhteensä n. 105 miljoonaa euroa, josta merkittävä osa kohdistettiin välittömään ruoka-apuun, ja niin ovat tehneet myös monet muut maat.
Jatkossa meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, miten voimme kauppapolitiikan ja muin keinoin varautua ulkomaankaupan äkkinäisiin häiriöihin ja toimitusketjujen katkeamisiin paremmin. Koronaepidemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat tuoreita esimerkkejä laajoista, ulkomaankauppaan vaikuttavista tarjontapuolen shokeista, mutta ne jäävät tuskin viimeisiksi. Geopolitiikka tekee maailmantaloudesta jatkossa yhä vaikeammin ennustettavan, ja myös ilmastokriisi lisää alttiutta yllättäville muutoksille. Kykyämme reagoida näihin tilanteisiin tulee vahvistaa.  

 

Ville Skinnari

Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni : Omien henkilötietojen hallinta lisääntyy digitaalisella henkilöllisyystodistuksella

Maanantai 4.4.2022 klo 16:03 - Tietohallintoneuvos Maria Nikkilä ja erityisasiantuntija Teemu Kääriäinen

On luonnollista, että digitalisaatio ja erilaisten verkkopalveluiden käyttö herättävät meissä kaikissa kysymyksiä tietoturvasta ja yksityisyyden suojasta. Suunta tietosuojan kehittämiseksi on selvä: käyttäjän pitää voida itse päättää, miten ja kenen kanssa hän jakaa henkilötietojaan. Tähän pyritään myös valmistelemallamme digitaalisella henkilöllisyystodistuksella.

Valtiovarainministeriön valmistelema lakiluonnos digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta on parhaillaan lausuntokierroksella 8. huhtikuuta saakka. Digitaalinen henkilöllisyystodistus olisi mobiilisovellus, joka olisi mahdollista ladata älypuhelimeen. Sitä voisi käyttää eri palveluissa asioimiseen kasvokkain ja verkossa.

​​​​​​​Kansalaisten lausuntopalautteissa on esiintynyt huolta siitä, että digitaalinen henkilöllisyystodistus mahdollistaisi kansalaisten valvonnan. Tästä ei ole kyse, vaan päinvastoin henkilön oma kontrolli tietoihinsa kasvaa. Digitaalista henkilöllisyystodistusta on kehitetty pitkäjänteisesti ja tutkittu akateemisissa ja yksityisen sektorin hankkeissa erityisesti paremman tietosuojan ja yksityisyyden suojan näkökulmasta.

Yksityisyyden suoja lisääntyy sähköisessä asioinnissa

Nykyisin sähköinen asiointi toimii siten, että sähköinen asiointipalvelu eli esimerkiksi sähköyhtiön verkkopalvelu pyytää tunnistusvälineen tarjoajalta, kuten pankilta, käyttäjän tunnistamista. Tässä esimerkissä pankki tunnistaa käyttäjän verkkopankkitunnusten avulla ja toimittaa sähköyhtiölle tiedot käyttäjästä, kuten henkilötunnuksen ja nimitiedot. Toisena vaihtoehtona on, että sähköisen asiointipalvelun ja eri tunnistusvälinetarjoajien, kuten pankkien ja mobiilioperaattorien, välissä on niin sanottu tunnistuksen välityspalvelu.

Nykyisessä mallissa tunnistuksen välityspalveluiden ja tunnistusvälineiden tarjoajien tietoon päätyy huomattavan paljon tietoa siitä, miten henkilöt käyttävät eri palveluita.

Digitaalisessa henkilöllisyystodistuksessa henkilötiedot kulkevat suoraan henkilön omasta tunnistusvälineestä eli älypuhelimessa olevasta sovelluksesta asiointipalveluun. Välissä ei ole tunnistusvälineen tarjoajaa tai tunnistuksen välityspalvelua, kuten pankkia tai mobiilioperaattoria. Tämä tarkoittaa, että digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tarjoajalle eli valtiolle ei muodostu mahdollisuutta seurata, miten henkilöt digitaalista henkilöllisyystodistusta käyttävät. Tieto digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käytöstä jää ainoastaan tietoturvalliseen mobiilisovellukseen.

Omien tietojen hallinta paranee myös asioinnissa paikan päällä

Digitaalista henkilöllisyystodistusta voi käyttää verkkoasioinnin lisäksi myös asiakaspalvelutilanteissa esimerkiksi kaupassa tai postissa. Perinteisesti henkilöllisyys on käyntiasioinnissa todistettu passilla tai henkilökortilla.

Myös käyntiasioinnissa omien tietojen hallinta paranee digitaalisella henkilöllisyystodistuksella: tiedot siirtyvät suoraan älypuhelimesta asiointipalveluun eli esimerkiksi kaupan kassajärjestelmään ilman välikäsiä, jotka voisivat seurata digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöä. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttö on samanlaista kuin henkilökortin ja passin käyttö, jota ei valtion ole mahdollista seurata.

Lisäksi asiointitilanteessa on mahdollista valita, mitä tietoja itsestään haluaa osoittaa, eli esimerkiksi kaupassa ikää tarkastettaessa olisi mahdollista näyttää asiakaspalvelijalle vain ikä koko henkilötunnuksen sijaan.

Digitaalinen henkilöllisyystodistus on vapaaehtoinen

Suomessa on jo ollut käytössä henkilökortteja, joiden sirua on voinut hyödyntää sähköisessä asioinnissa. Tämä on tarkoittanut erillisten henkilökorttien lukijalaitteiden laajamittaista käyttöä ja aiheuttanut haasteita etenkin mobiilisovelluksiin tunnistautumiseen. Suomessa uusi digitaalinen henkilöllisyystodistus rakennetaankin tietoturvallisena mobiilisovelluksena, mikä on ollut kehityssuunta myös monissa muissa maissa.

Digitaalinen henkilöllisyystodistus on yksi lisävaihtoehto tunnistautumiseen. Olemassa olevat ratkaisut eli pankki- ja mobiilivarmennetunnistaminen sähköisessä asioinnissa sekä passi ja henkilökortti käyntiasioinnissa säilyvät ennallaan. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöön ei kansalaisia pakoteta. Jos henkilö ei halua tai voi käyttää digitaalista henkilöllisyystodistusta älypuhelimessaan, tarjotaan mahdollisuus käyttää julkishallinnon sähköisessä asioinnissa erillistä tunnistusvälinettä.

Digitaalista henkilöllisyyttä kehitetään kansallisista lähtökohdista

Digitaalisessa henkilöllisyydessä tehdään myös EU-tasoista lainsäädäntötyötä. Nyt käynnissä oleva kansallisen lainsäädännön kehittäminen antaa Suomelle mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millainen EU-tason ratkaisusta tulee.

Jos emme itse ole suunnannäyttäjien joukossa vaikuttamassa ja ohjaamassa tätä kehitystä, niin valmiita digitaalisen henkilöllisyyden ratkaisuja on Suomeen varmasti tarjolla moniltakin suunnilta.

Maria Nikkilä
​​​​​​​Tietohallintoneuvos

Teemu Kääriäinen
​​​​​​​Erityisasiantuntija

Kommentoi kirjoitusta.

Ensin kuritti korona, nyt polttoaineiden hinnan nousu - molempiin taksit ovat syyttömiä

Maanantai 28.3.2022 klo 23:40 - Pasi Rokosa, va. toimitusjohtaja

Lähitaksi Oy

Hintojen nousu herättää meissä kaikissa harmitusta, allekirjoittanut mukaan lukien. On kyse sitten tuotteesta tai palvelusta, johon myös Lähitaksi kuljetuspalveluyrityksenä lukeutuu. Polttoaineiden hintojen myötä kallistuvat taksimatkat eivät kuitenkaan johdu kuljettajasta, vaikka takapenkin syyttävä sormi olisi häneen helppoa osoittaa. 

Haastankin katsomaan asiaa kallistuvan kolikon kääntöpuolelta: jos taksipalveluiden halutaan ylipäänsä jatkuvan, on hintojen noustava. Tämä on sekä välttämätön että vastuullinen teko. Lähitaksin 3000 ammattikuljettajan toimeentulo on nykyisellään uhattuna. 

Suomessa taksit kuuluvat kiinteäksi osaksi julkista liikennettä ja avullamme mahdollistetaan välttämättömien kuljetuspalveluiden verkosto monille – myös heille, joita korkea ikä tai vamma estää muuten kulkemasta. 

Lähitaksi on ollut läsnä arjen ja juhlan hetkissä ja palvellut Uudellamaalla jo vuodesta 1965. Nykyisin toimimme myös Riihimäellä sekä Lapissa, ja vastaamme Kela-kyydeistä Uudenmaan ja Lapin lisäksi Kymenlaaksossa sekä Kanta- ja Päijät-Hämeessä.

Meillä on aito tahtotila taata kuljettajillemme mahdollisuus toimeentuloon sekä tavoite toimia koko taksialan vastuullisena suunnannäyttäjänä. Haluamme varmistaa, että jokainen pääsee turvallisesti perille – nyt ja tulevaisuudessa. Vaikka se maksaisikin vähän enemmän. 

Pasi Rokosa, va. toimitusjohtaja
Lähitaksi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: taksi, lähitaksi, hinta, palvelut

Blogi: Empatian kahdet kasvot: Putin asettuu suomalaisten asemaan luodakseen pelkoa

Maanantai 28.2.2022 klo 14:13 - Timo Järvinen


Tunteet elävät merkitysten, kokemusten, vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen ytimessä. Tunteiden kautta olemme yhteydessä itseemme, toisiimme ja maailmaamme. Tunteet ovat läsnä hyvässä ja pahassa, hyvinvoinnissa ja kärsimyksessä.
Empatian avulla jaamme tämän inhimillisen prosessin toistemme kanssa. Asetumme ihmisten asemaan, tiedostamme heidän erilaiset näkökulmansa ja värähtelemme samalla, esimerkiksi pelon ja helpotuksen, taajuudella. Parhaimmillaan empatia saa meidät tekemään toisillemme sen, mitä haluaisimme toisten tekevän itsellemme.

Hyvä ja paha empatia – myötätuntoa ja manipulointia

Valtaosa ihmisistä kykenee empatiaan: heidän luontaiset taipumuksensa edistävät myötätuntoa ja yhteisöllistä käyttäytymistä. Pieni osa ihmisistä ei empatiaan kykene. Silti he saattavat olla taitavia toisten ihmisten tunteiden ja tunteiden taustalla olevien syiden tunnistamisessa ja hyväksikäytössä.
Ukrainan sota on nostanut näkyviin empatian kahdet kasvot. Myötätuntoa ja apua tulvii Ukrainalle joka suunnalta, mutta ratkaisevaa askelta ei oteta: muiden maiden sotilaat eivät ylitä Ukrainan rajaa, syynä Putinin luoma pelko ydinaseiden käyttöä ja jopa kolmatta maailmansotaa kohtaan.
Venäjä tietää tämän. Putin edustaa empatian pimeää puolta: hän tunnistaa läntisten demokratioiden, myös suomalaisten, pahimmat pelot ja käyttää niitä hyväkseen. Putin manipuloi valheillaan myös omia kansalaisiaan ja sotajoukkojaan.
Suomalaisia Putin ajaa tilanteeseen, jossa jäljellä on vain uhkaavia vaihtoehtoja: Jos liitymme Natoon, miten Venäjä reagoi? Jos emme liity Natoon, uhkaako meitä Ukrainan kohtalo?

Putinin tavoitteissa ei ole järkeä – päämääränä voi olla pelko

Mihin Putin pyrkii? Hänen tavoitteitaan on vaikea ymmärtää, jos niistä etsitään järkeä. Sodalla saavutettavat hyödyt eivät voi olla haittoja suurempia.
Ehkä kyse ei ole järjestä lainkaan. Ehkä Putin kaipaa ensisijaisesti arvostusta ja kunnioitusta. Neuvostoaikana kunnioitus ja pelko olivat toistensa synonyymeja. Kun Venäjän mahti on hiipunut ja maailma on muuttunut, keinoja kunnioituksen hankkimiseen ja ylläpitämiseen ei ole enää ollut. Jäljelle on jäänyt keinoista viimeinen ja toisaalta tutuin: pelko.
Ehkä Putinin tavoite on yksinkertaisesti pelon luominen – kokemus siitä, että häntä pelätään. Ehkä Putin näkee mieluummin kansansa kärsivän ja sotilaidensa kuolevan kuin kokee alemmuutta suhteessa läntisiin johtajiin. Pelko tekee hänestä merkityksellisen, juuri nyt ehkä jopa merkityksellisimmän henkilön koko maailmassa. Muilla keinoilla hän ei olisi tätä asemaa saavuttanut.

Sätkynukeiksi emme tahdo tulla, tehkäämme omat päätöksemme

Diktaattori, jolla on ydinase ja jonka primääritavoite on olla pelätty, on pelottava yhdistelmä. On kuitenkin muistettava, että jokainen Putinin tai hänen lähipiirinsä lausunto on tulkittava sitä taustaa vasten, että niiden tarkoitus on luoda maksimaalisella tavalla pelkoa. On selvää, että tulevina viikkoina, kuukausina ja vuosina tulemme kuulemaan pelottavia sanoja ja uhkauksia. Se ei silti tarkoita, että uhkaukset toteutuisivat. Pelko on Putinille itsetarkoitus, kunnioituksen mittari.
Mitä meidän suomalaisten kannattaisi tehdä? Elämmekö epävarmuudessa ja pelossa, manipuloinnin uhreina, talutusnuorassa, tuottaen Putinille sitä tyydytystä, jota hän etsii – olla pelätty.
Kun Putin asettuu asemaamme, menee ihomme alle ja käyttää pelkojamme meitä vastaan, meidän on tehtävä samoin: astumme Putinin kenkiin ja toimimme omaksi eduksemme. Emme suostu sätkynukeiksi, vaan teemme itse ratkaisumme. Asetamme hänen eteensä sen, mikä hänet pysäyttää. Puhumme sitä kieltä, mitä hän ja hänen lakeijansa ymmärtävät.
Ongelman todellisen ratkaisemisen näkökulmasta tehokkainta olisi tarjota Putinille sitä mitä hän kaipaa ja mahdollistaa se muulla tavoin kuin uhkailemalla ja sotimalla. Avainsana on kunnioitus – ratkaisu olisi kunnioitus ilman pelkoa. Nykyisessä tilanteessa kunnioituksen osoittaminen on kuitenkin lähes mahdotonta. Jos jossain vaiheessa tarjoutuu tilaisuus antaa Putinille mahdollisuus vetäytyä kasvonsa säilyttäen, kunniastaan kiinni pitäen tai sitä jopa vahvistaen, tämä on kuitenkin hyvä pitää mielessä. Tätä ei kuitenkaan kannata jäädä Suomen omien ratkaisujen yhteydessä odottamaan.

Empatia on oikeissa käsissä pelastuksemme

Empatialla on kahdet kasvot. Väärissä käsissä empatia on ase, jolla ihmisiä käytetään hyväksi. Tässä tunteettomassa pelissä inhimillisillä kokemuksilla on vain välinearvo. 
Jos kannamme aidosti vastuuta tunteista ja kokemuksista, joita tuotamme toisillemme, empatia on ehtymätön lähde myötätunnolle, yhteistyölle ja menestykselle yrityksissä, organisaatioissa, yhteiskunnassa ja koko globaalissa yhteisössä.
Oikea empatia saa meidät yhdistämään voimamme hädän ja riemun hetkellä. Ne jotka asettuvat ihmisten asemaan ja toimivat todellisesta empatiasta käsin, ovat palvelijoitamme, yhteisten ongelmiemme ratkaisijoita ja paremman tulevaisuuden tekijöitä. 
Heihin voimme luottaa.


Blogitekstin kirjoittaja on suomalaisen empatia-analytiikkayhtiö NayaDaya Oy:n toimitusjohtaja Timo Järvinen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: putin, pelko, suomalaiset, empatia

Blogg: När kriget kom...

Torstai 24.2.2022 - Johan Lilja, generalsekreterare ICLD

etukansi WEBB

Att inleda en text år 2022 med dessa ord är i det närmaste ofattbart! Inledningen hör hemma i ett flertal av de historieromaner som jag har läst genom åren. Men att dessa ord skulle spegla vår egen verklighet idag, det hade jag faktiskt aldrig trott.

 Att allt det som såg så bra ut när muren föll i Berlin, att vägen framåt för mänsklig frihet och demokrati såg så ljus ut, känns nu väldigt långt borta. Även om vi inte har en militär konfrontation utanför vårt fönster så är känslan av att ett krig nu är utanför vår egen husknut högst påtaglig. 

ICLD har såväl kommunala partnerskap som team inom internationella utbildningsprogram, ITP, och forskningsprojekt i Ukraina. Det är svårt att föreställa sig hur de kände denna morgon. Förhoppningsvis har de inte drabbats på ett sätt som har äventyrat deras liv och hälsa. Vi följer utvecklingen och vi har kontinuerlig kontakt med våra partner i Ukraina. 

Att arbeta för att förstärka demokrati, att ge människor möjlighet att själva bestämma om sin framtid är syftet med all verksamhet som ICLD bedriver. Vi söker ständigt efter vägar till dialog, till öppna samtal. Det arbetet behöver fortsatt vårt stöd. Men i en väpnad konflikt ställs allt på ända, så även kommunala partnerskap och möjlighet till erfarenhetsutbyte. Så snart som det åter är möjligt kommer vi tillsammans med de ukrainska kommunerna arbeta för ökad demokrati, förstärka ledningssystem och säkerställa att medborgarna även framöver får sina medborgliga rättigheter tillgodosedda. 

Vår hälsning till våra ukrainska vänner är att inte ge upp hoppet, fortsätta att arbeta för en framtid där medborgare oavsett etnisk bakgrund får en möjlighet att leva och verka i ett öppet demokratiskt samhälle, där det råder jämlika och rättvisa förhållanden för alla. Vi instämmer också i SKR:s uttalade stöd till Ukrainas kommunerna.

Vi vet att det finns många fredsälskande ryssar som med förfäran noterar att det ryska ledarskapet kastar det ryska folket in i en mycket osäker och obehaglig framtid. Så lika mycket som vi fördömer den ryska regimens angrepp och invasion, lika mycket står vi bakom alla de ryssar som önskar en framtid i fred, frihet och demokrati.

Johan Lilja

generalsekreterare ICLD

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ukraina, samarbeten

Blog: LGBT+ History Month blog - PC Andy de Santis reflects on community relations

Keskiviikko 23.2.2022 - Andy De Santis

Andy de Santis is an officer based in Westminster who works on Safer Neighbourhoods and volunteers as a Met LGBT+ Adviser. As part of our series of blogs for LGBT+ History Month, he reflects on the history of the relationship between the authorities and the community and how things have changed.

PC Andy De Santis

PC Andy De Santis.  Foto: Metropolitan Police

“There is a reason that gay people need the respect and the protection of the police. We’ve been a prosecuted minority for thousands of years, and that threat never ever goes completely away. We feel it still.”

Quote from Four Lives (television drama on the Stephen Port case)

And now in 2022 we find ourselves in the midst of another LGBT+ History Month, where so much more could be said about the quote above, from a programme that depicted a terrible case. Yet, if we do not acknowledge and learn from history, we are condemned to repeat it. The Met as an organisation wants to regain the trust and confidence of communities by learning from its past.

On a blog post that I was invited to write previously for the internal Met forums, I talked about some of the history about the community with the police. It’s important to remember that in other countries (some with links to the Commonwealth), the community still faces criminalisation and more abuse.

In Brazil, where I’m from – my trans siblings are still being murdered at a fast pace. Count yourself lucky if you have never had to be alert to what you wear or holding the hand of your partner in public because you are afraid to attract unwanted attention. Even more if you never had to google if the place you’re travelling to is safe for LGBT+ people.

Yet, as we finally appear to be coming to the end of the Covid-19 pandemic, it feels timely and even necessary, to remember the community repercussions of a past pandemic.

At a time when the community was already struggling with criminalisation, HIV started to become an issue. The first reported death in London was noted in 1981 – but only confirmed a year later to be down to a HIV-related illness.

The news drove the community into a panic; there are three incredible episodes worth listening to on this from season two of the podcast ‘The Log Books’ by Switchboard LGBT+ Helpline, a long standing support service.

Documentaries were released, centred around the life of LGBT+ people and calling HIV 'the gay killer disease'. The extent of the disease was also blamed on the 'promiscuous nature of the gay community for spreading it across the world'.

News headlines were not kind, making it difficult to those living with HIV and for those losing loved ones to the disease.

The stigma around it still exists in modern times, with a poll in Time Magazine in 2019 showing that almost half of British people would feel uncomfortable kissing someone with HIV, while 38 per cent would feel uncomfortable going on a date with someone who is HIV positive.

The irony is that the government issued scary adverts back in the day labelled 'Don’t Die Of Ignorance', yet research like the poll quoted shows that there is still a persistence in ignorant views, which saddens me.

As we know today, HIV is not as easy to transmit – being on medication can prevent transmission and there is also PREP, a new medicine to protect against transmission.

It’s also worth remembering that the best form of prevention is awareness, and this includes everyone, so it’s good to check your sexual health regularly.

On the back of this came Section 28, at a time the community was stigmatised and discriminated against. As they fought for equality, the government introduced Section 28, which prohibited local authorities and schools from promoting (or educating) about homosexuality.

At that time, about 75 per cent of the population believed that homosexuality was mostly or always wrong. Police attitudes became increasingly hostile with bars and clubs being raided. Undercover officers were placed inside LGBT+ 'safe spaces' and the community was criminalised.

These were tactics that we would certainly question today, but that was common practice at the time. Not having community members as part of the police, was probably was not helpful when it came to understanding their consequences.

The whole criminal element to being LGBT+ dates back to 1533 when, during Henry VIII’s reign, homosexual sexual acts between men were made a crime, and then again in 1885 when during the Victorian era, any display of affection between men was outlawed.

In this atmosphere, more than 15,000 gay men were convicted in the decades that followed legalisation in 1967. By the 1990s, gay and bisexual men, trans people, drag performers and some lesbians continued to be arrested for public displays of affection. For more about this history, I’d recommend Peter Tatchell’s brilliant article.

The Royal Vauxhall Tavern (RVT) in London was raided frequently, and the blue gloves that we still wear when dealing with incidents can trigger a terrible memory for the community. This is because, as HIV infections grew, the community perception then was that police officers were treating them as 'sub-human'.

On one notorious raid on the evening of 24 January 1987, after three decades of actions like this and at the height of the epidemic, 35 police officers donned blue rubber gloves, raided the pub and carted customers into waiting vans outside.

Many arrests were made on that day on the grounds of drunken people in licenced premises, and this was also a catalyst moment where the negative press generated forced police to reconsider their approach and relationship with the LGBT+ community.

There is so much about history that we could cover, and I share these examples to help understand the past, changes to public attitude and perception, and where we stand now. This year has been educational with TV programmes such as Four Lives, It’s a Sin and Des, programmes that I feel every copper could benefit from watching.

However, it is important to recognise that attitudes have changed. I am one of the LGBT+ advisers within the Met and I am so proud and enthusiastic about this role. Colleagues have reached out to me to explain terminology or even cultural aspects of the community that they don’t understand or don’t know much about. I have assisted in catching suspects who cause harm to the community, through the knowledge and experience I have as an officer and community member. This has also been made possible by investigating officers trusting my advice, when approached.

On a more recent occasion, when a man under arrest shouted homophobic abuse at officers, even though it was not directed at me, I had their support when I said I wanted him further arrested for that matter. It was an incredible experience, where I felt that my colleagues really understood that the language and behaviour is not welcome in our organisation and society. The person was found guilty of the offence, due to the amount of evidence and statements provided, including my own.

Being an adviser also helps in interactions with LGBT+ victims where they can see my badge and understand that I walk in their shoes. Finally, I regularly go out to the community to help them understand my work as an officer, and how I can support them.

Yet we can only do so much, as we need colleagues and allies wanting and willing to work with us to help us improve relations. I’d urge anyone who wants to get involved to reach out to the Met LGBT+ advisers on their local borough where they live. This call out also goes to the community, as we depend on your knowledge and support to be able to police effectively.

More recently, the Home Office has announced an extension to its 2017 pardons scheme, which will potentially encourage those criminalised for offences no longer on the statute book to come forward.

As if living with a criminal history was not difficult enough – and although the move seems bold and necessary – I wonder if this a positive.

Can we simply erase years of conflict and marginalisation with a pardon - what do you think?

It can be easy to dismiss history as identity politics, but for some people, such as myself who are part of the LGBT+ community and an immigrant; it’s very much a reality that we face.

I hope you enjoyed this 'quick dive' into the past to mark LGBT+ history month.

For those who want to find out more, the following are well worth dipping into:

Article: Peter Tatchell - Don't fall for the myth that it's 50 years since we decriminalised homesexuality 

Podcast: The Log Books 

Book: Queer City by Peter Ackroyd

Andy De Santis

PC

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: police, london, blog

Kolumni. Alueen hyvinvointia rakennetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien avulla

Maanantai 21.2.2022 klo 16:15 - Neuvotteleva virkamies Markku Mölläri ja erityisasiantuntija Jari Mäkäläinen

Hyvinvointialueet rakentavat omaan toimintaympäristöönsä parhaiten sopivat asukkaiden osallistumisen menetelmät. Ihmisten välisten yhteyksien vahvistaminen ja demokratian kehittäminen ovat kannattavia investointeja.

Aluevaltuustolla ja -hallituksella velvollisuus järjestää osallistumisen paikkoja

Hyvinvointialueiden rakentaminen on talouden, palvelujen ja demokratian tasapainottamista. Äänestävät asukkaat, palvelujen käyttäjät ja työntekijät ovat rahan tavoin tärkeitä resursseja, joista on pidettävä hyvä huoli. On käytettävä aiempaa laajemmin näiden arjen asiantuntijoiden panosta palvelujen järjestämisessä. 

Laissa ei ole asukkaille osallistumisvelvoitetta, mutta heille pitää järjestää mahdollisuuksia vaikuttamiseen. Hyvinvointialueen on tärkeää saada myös kansalaiset mukaan kehitystyöhön.

Alueellisen kansanvallan kulmakivistä säädetään useassa eri hyvinvointialuelain pykälässä: 22 § aluevaltuuston tehtävät, 29 § osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet, 32 § vaikuttamistoimielimet ja 41 § hyvinvointialuestrategia. Aluevaltuusto päättää keskeisistä talouteen ja toimintaan liittyvistä tavoitteista. Se hyväksyy hyvinvointialuestrategian, jonka osana ovat asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. 

Aluevaltuuston on huolehdittava monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja menetelmistä. Aluehallitus asettaa lakisääteiset vaikuttamistoimielimet ja huolehtii niiden toimintaedellytyksistä. 

Asukkaita voi osallistaa monin tavoin

Laki tarjoaa listauksellaan suuntaviivat keinoista, joita hyvinvointialue voi hyödyntää asukkaidensa osallistumisen tukena. Niitä ovat 

  • keskustelu- ja kuulemistilaisuudet, sekä asukasraadit
  • asukkaiden mielipiteiden selvittäminen
  • palvelujen käyttäjien valitseminen toimielimiin
  • palvelujen yhteissuunnittelu ja kehittäminen
  • asukkaiden ottaminen mukaan talouden suunnitteluun (osallistava budjetointi) sekä 
  • asukkaiden, järjestöjen ja muiden yhteisöjen oma-aloitteisen asioiden suunnittelun ja valmistelun tuki.  

Joustavista toimintamalleista tavoitteelliseksi kokonaisuudeksi

Lista on joustava ja siitä voidaan edetä lain minimiä pidemmälle. Ajatus on, että jokainen alue löytää oman, sille luontevan ja sopivan tapansa järjestää kansalaisten mukaan ottaminen. 
Kun kyse on kuntia suuremmista alueista, on luontevaa olettaa, että digitaalisuutta ja etäyhteyksiä käytetään aiempaa enemmän. Samaan aikaan korostuu ketteryyden tarve. Esimerkiksi kansalaisraateja ei ole käytetty meillä kovin paljon julkisessa hallinnossa: nopeasti reagoiva, palvelujen käyttäjistä koottu asukasraati voi olla tärkeä virheiden ehkäisijä ja toimintojen käytännön sujuvoittaja. Näin voidaan saavuttaa myös kustannussäästöjä. 

Alue voi itse päättää, rakentaako se ketterän ja modernin vai pohtivamman ja perusteellisemman asukasraadin mallin – tai jotain niiden väliltä.

Hyvinvointialueen onnistumisessa keskeistä ovat yhteydet. Tiedon pitää kulkea joka suuntaan, asukkaiden kesken, viranomaisiin päin ja heidän välillään, sekä toimielimien välillä.

Hyvinvointistrategia sitoo kokonaisuutta yhteen ja suuntaa sitä tavoitteelliseksi. Sitä kautta toimintaan ja talouteen on odotettavissa tehoja: myös veronmaksaja saa rahoilleen vastinetta ja palvelujen käyttäjä luvattua laatua.

Hyvinvointialueiden perustaminen tarjoaa demokratialle suuria mahdollisuuksia

Kun ajattelemme hyvinvointialueilla käynnistynyttä työtä, siinä on demokratian ja talouden paremman yhteyden kannalta suuria mahdollisuuksia. Edustuksellista päätöksentekoa valtuustossa täydentää ketterä asukkaiden ja vaikuttamistoimielimien osallisuuspanos. Niiden rinnalle voidaan rakentaa myös uutta, deliberatiivista eli keskustelevaa vaikuttamismallia. On tärkeää, että valittavat aluevaltuustot ottavat tämän huomioon hyvinvointialuestrategiaa hyväksyessään. Myös omalla esimerkillään ja sisäisellä kulttuurillaan ne ovat johtamassa hyvinvointialueen demokratiakokonaisuutta. 

Asukkaiden osallisuuteen ja syvempään demokratiaan panostaminen on kokonaisuutena kannattava investointi.

Markku Mölläri
neuvotteleva virkamies

Jari Mäkäläinen
erityisasiantuntija

Hyvinvointialueuudistuksessa järjestetään sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen tehtävät ja rahoitus sekä suomalainen demokratia uusiksi. Tämä on kolmas osa kolumnisarjaa, jossa käsitellään hyvinvointialueiden demokraattisten rakenteiden valmistelua ja alueiden asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. 

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni: Alueelliset vaikuttamistoimielimet ovat osa hyvinvointialuedemokratiaa

Torstai 10.2.2022 klo 22:36 - Erityisasiantuntija Jari Mäkäläinen ja neuvotteleva virkamies Markku Mölläri

Hyvinvointialueille perustetaan asukkaiden vaikuttamistoimielimiä. Hyviä käytänteitä ja toimintatapoja voi soveltaa kunnista ja muilta alueilta, mutta vaikuttamistoimielinten jäsenille tulee jättää mahdollisuus muokata toimintaa haluamaansa suuntaan.

Vaikuttamistoimielimet on kirjattu lakiin

Hyvinvointialueen lakisääteisiä vaikuttamistoimielimiä ovat 

  • nuorisovaltuusto, 
  • vanhusneuvosto ja 
  • vammaisneuvosto. 

Niiden tehtävänä on tuoda kohderyhmiensä ääni kuuluviin hyvinvointialueen toiminnassa ja päätöksenteossa. Hyvinvointialueet voivat myös perustaa muita asukkaiden vaikuttajaryhmiä tai tukea asukkaiden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia muilla tavoin. 

Hyvinvointialueen vaikuttamistoimielimen edustajat valitaan alueen kuntien vastaavista toimielimistä, ja jokaisesta alueen kunnasta valitaan vähintään yksi edustaja. Lisäksi jäseniksi voidaan valita muita henkilöitä, kuten vammais- tai vanhusjärjestöjen edustajia. Muiden jäsenten nimeäminen voi olla paikallaan esimerkiksi silloin, jos eri vamma- ja sairausryhmät eivät muutoin tule monipuolisesti edustetuksi hyvinvointialueen vammaisneuvostossa.  

Hyvinvointialueeseen kuuluvien kuntien määrät vaihtelevat alueittain, ja siksi myös vaikuttamistoimielinten jäsenten vähimmäismäärät vaihtelevat. Esimerkiksi Kymenlaaksossa nuorisovaltuustoon, vammaisneuvostoon ja vanhusneuvostoon valitaan vähintään kuusi jäsentä kuhunkin. Pohjois-Pohjanmaalla jäsenten vähimmäismäärä on 30. 

Erityisiä tarpeita, erilaisia toimintatapoja

Aluevaltuustolla ja -hallituksella on velvollisuus huolehtia hyvinvointialueen vaikuttamistoimielinten toimintaedellytyksistä. Onkin tärkeää, että vaikuttamistoimielinten ohjaajaksi, sihteeriksi ja/tai valmistelijoiksi valitaan kunkin edustetun ryhmän kanssa toimimiseen tottunut asiantuntija tai asiantuntijoiden joukko. 

Erityisasiantuntemuksen tarve korostuu etenkin toiminnan ensimmäisinä vuosina, jolloin toimintatavat vasta rakentuvat. Hyvinvointialueiden on ratkaistava, kuinka erilaisista kunnista ja toimintakulttuureista yhteen saapuvat vaikuttamistoimielinten jäsenet löytävät tasapainoiset ja kohderyhmänsä asioita parhaiten edistävät toimintatavat. Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että hyvinvointialueet pyrkivät lisäksi vahvistamaan erilaisten ihmisryhmien ja vaikuttamistoimielinten keskinäistä yhteistyötä.

Toimintaedellytysten turvaamisessa on kyse myös siitä, että hyvinvointialue tarjoaa vaikuttamistoimielimen tarpeisiin soveltuvat tilat, laitteet ja muut resurssit. Tämä tarkoittaa esimerkiksi saavutettavuudesta, sujuvasta tiedonkulusta ja vaikuttamistoimielinten sekä niiden jäsenten yhdenvertaisuudesta huolehtimista. Nykytilanteessa esimerkiksi kunnallisten vaikuttamistoimielinten kokouspalkkio- ja matkakorvauskäytännöt vaihtelevat. Eroja syntyy erityisesti nuorisovaltuustojen ja muiden vaikuttamistoimielinten välillä. Päätösvalta alueellisten vaikuttamistoimielinten toimintaedellytyksistä ja jäsenistön korvauksista ja etuuksista on itsehallinnollisella hyvinvointialueella. 

Vaikuttamistoimielimet ovat osa laajaa kokonaisuutta

Vaikuttamistoimielimillä on tärkeä rooli hyvinvointialuedemokratiassa. Ne kuitenkin edustavat vain osaa hyvinvointialueen asukkaista, ja niiden jäsenten valinta kunnallisista vaikuttamistoimielimistä kasaa osallistumis-, edustamis- ja vaikuttamismahdollisuuksia varsin harvalukuiselle joukolle. 

Hyvinvointialueen demokratia- ja osallisuustyön tavoitteena tulee olla mahdollisimman laajan asukasosallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistaminen ja tukeminen. Alueilla tarvitaan monenlaisia osallistumisen paikkoja, joissa kuka tahansa saa äänensä kuuluviin. Demokraattisen uudistuksen onnistuminen edellyttää joustavasti ja laajasti ihmisten palautteen ja panoksen hyödyntämistä heidän lähipalvelujensa jatkuvassa kehittämistyössä. 

Jari Mäkäläinen
erityisasiantuntija

Markku Mölläri
neuvotteleva virkamies

Kommentoi kirjoitusta.

Blog: LGBT+ History month blog from CI Declan Halton-Woodward

Tiistai 8.2.2022 klo 19:17 - Declan Halton-Woodward

In the first of a series of blogs from officers to mark LGBT+ history month, Declan Halton-Woodward, the communications and media relations lead for the Met's LGBT+ staff network, shares his story below. Declan is a special Chief Inspector covering Hackney and Tower Hamlets boroughs, and an army reservist.

Ylitarkastaja Declan Halton-Woodward

Foto: Metropolitan Police

I previously worked as a senior advisor to financial services, in operations at defence/security firms and travelled the globe as chief of staff to a high net-worth individual. Then I found out through a chance comment by a friend at Kent Police that if I joined as a special, I wouldn’t have to give up my career to be involved in policing.

From an early age I always had a strong sense of right and wrong, duty and desire to give back to the community, which I think led me to be interested in policing. . Another factor that influenced me was the differing levels of service I had previously received from police as a victim of two homophobic assaults, one was amazing, while the other left me feeling worse that the attack itself. I wanted to do something that mattered, and for me it was far better to go and do the job and ‘be the difference’ you want to see, rather than moaning as an armchair critic. But growing up in an Irish Catholic republican family, anything to do with national service for the British ‘establishment’ was a big no-no. When I joined the police, my family relations completely broke down and never quite recovered, the Hendon passing out parade was a lonely place!

After I joined the Met, my entire perception of policing changed and I very quickly began to understand the difficulties of modern policing, not least as I realised the problems and solutions to things like violence and anti-social behaviour are multi-agency and societal, whereas so often the media will portray it singularly at the Met’s door. It's not as simple as good or bad and I'd encourage journalists and others to come out with us and recognise the issues are far more complex - I'm still learning about them myself. Despite all these challenges, I know we achieve some truly excellent results; we do good every single day. Throughout my time in the Met, I’ve witnessed this passion and the heroic work of officers, be it operations to target youth gangs where we made real inroads in getting children out of the worst situations or when, in response to the Black Lives Matter movement, we run an operation where we went directly into the homes of black community members, listening, learning and having difficult conversations about race in Britain. It was hard but progressive and productive, and really eye-opening for me; the similarity between homophobic discrimination could not be overlooked.

We all have low points in the job too, for me, this has always been when responding to incidents where you can’t do the good you want to, where things are outside of your control. Like when we responded to an attempted suicide of a female who’d cut her wrists, and written derogatory terms about herself in her own blood on the mirror. You give her immediate medical attention, patch her up and send her away to hospital. We tried to clean up her flat and mirror before we left, but did we really solve any problems that day?. While those times can be dispiriting, the days where you feel that you have done some real good enable you to ride on that high until the next time.

In terms of the staff LGBT+ network, I joined as I wanted to be part of the conversation for those Met employees and members of the public, and I'd seen some great work done there. When it comes to the question of the police and institutional homophobia, I'd say that if one accepts society is still homophobic, then as the police is made up of members of society, the organisation will be to the same extent as the society which it reflects, no more or less. I always say that the prejudice I’ve seen in the private sector is far worse than anything I've ever encountered in the police. While I am not saying homophobia doesn't exist at all in the Met, I think we are making some real inroads to address it and there are some senior officers genuinely passionate about diversity and inclusion. All that being said, there are areas where we must do better - in recruitment, in ongoing support including when officers suffer hate crime in the street and in promotion processes.

A test of an organisation's moral compass is how they support those most hard done by, and we clearly have work to do as we know a large proportion of our LGBT+ staff don't feel confident in seeking promotion, coming out or being their whole selves. It easy to forget that the LGBT+ isn’t just gay men, it’s made up of all sorts of people, genders, sexualities and identities, each as important to support as the last. More representation in senior ranks, and getting rid of the old school banter mentality that persists in some teams, and creating an environment where everyone can be open and safe in every team in the Met is where we begin, and it’s everyone’s responsibility. The Met is trying hard to dispel sexism and misogyny and I think those type of attitudes often go hand-in-hand with homophobic and transphobic discrimination. As the Commissioner has said: enough is enough.

There is no doubt that the Stephen Port case has significantly impacted community confidence, including with us in the network, not just from a police perspective, but as members of those communities. Watching the BBC drama was difficult for me, at multiple points I remember thinking 'what have we done', wanting to shake the actors into some logic, and feeling quite vulnerable as a gay man. It certainly brought it home and it's really upset me and lots of colleagues - it's horrible to think people are questioning their association with the Met because of it. On the positive side though, I think the Met is a different place even from four years ago and that we evolve very quickly - we are far more diverse in terms of new staff, and have made some fundamental changes like significant improvements in how we investigate sudden deaths. We made some terrible mistakes, and in our job these cost lives, unlike in any other profession. We can't smooth it over, or defend it, we must apologise as we have done and do everything we can to get better. The weight of the role is almost unbearable, we have to get it right every time, and when we respond to over 9,000 incidents a day, it feels like an impossible ask.

As the Martin Luther King quote from this year's LGBT+ month's official theme notes, 'the arc of the moral universe is long but it bends towards justice'. Real fundamental change takes generations, but it starts with each of us. The Met is a place for Londoners, in all their diversity and glory, it’s where I found my passion and is the best thing I have ever done in my life… this History Month, let’s make sure everyone else feels the same…

Declan Halton-Woodward

Chief Inspector

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: police, london

Kolumni: Nuorten saatteleminen työuralle on parasta kasvupolitiikkaa

Tiistai 25.1.2022 klo 14:38 - Elina Pylkkänen, alivaltiosihteeri

Vertailevat kansainväliset tilastot kertovat, että korkein työllisyysaste saavutetaan ikäluokassa 25–54-vuotiaat. Tätä ikäkautta kutsutaankin parhaaksi työiäksi (prime age workers). Parhaassa työiässä olevien työllisyys heittelehtii kaikkein vähiten talouden suhdanteiden mukaan, kun nuoremmat ja vanhemmat ryhmät näyttäisivät sen sijaan olevan työmarkkinoiden joustava puskuri. Ilmiö näkyy myös TEMin tuoreissa työllisyysluvuissa, kirjoittaa alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen.

Näemme puskuriilmiön konkreettisesti loppuvuoden 2021 tilastoissa. Talouden noususuhdanteen siivittämänä työllisyys on noussut molemmissa ikäpäädyissä hienosti ja pitkäaikaistyöttömyyden uhka on helpottanut. 

Joulukuun lopussa alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli TEMin työllisyyskatsauksen mukaan 31 200, mikä on 12 600 vähemmän kuin vuosi sitten. Yli 55-vuotiaita oli työttömänä 77 000, mikä tarkoittaa työttömyyden laskeneen vuodessa 11 300 hengellä. 

1990-luvun laman pitkä varjo näkyy yhä

Tämä on lohdullista, sillä etenkin nuorten pitkäaikaistyöttömyys saattaa olla kohtalokasta. 1990-luvun lamassa nuorten pääsy työelämään oli esimerkiksi todella vaikeaa, ja tämän ikäryhmän työuraan ja tulokehitykseen jäi tutkimusten mukaan pysyvä lovi. Monet myös syrjäytyivät työelämästä kokonaan. Näitä ihmisiä on vaikea enää tavoittaa erilaisilla sote- tai työllisyystoimenpiteilläkään.   

Ensi askeleet työelämään ovat ratkaisevan tärkeitä. Onneksi näitä askelluksia avitetaan jo peruskoulussa työelämään tutustumisjaksoilla. Ammatti- ja korkeakouluopintoihin sisältyvät työharjoittelujaksot, jotka suoritetaan oikeissa töissä ja työpaikoissa. 

Myös kesätyöt tasoittavat nuorten tietä työmarkkinoille. Tänä vuonna opiskelijoita yllytetään vielä laajemminkin osa-aikatyöhön, kun opintotuen tulorajoja korotetaan 25 prosentilla siten, että lisätienestejä voi ansaita aiempaa vapaammin ilman opintotuen takaisinperintää

Etelä-Euroopan hurjat nuorisotyöttömyysluvut

Mutta eihän sille tosiasialle voi ummistaa silmiään, että Eurostatin tilastot kertovat karua kieltä nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyydestä (linkki). Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa nuorten työttömyysaste on yli 30 %. Mittaus suoritetaan vertailtavuuden ja yhteismitallisuuden vuoksi samalla tavalla kaikissa EU-maissa. Suomen lukema on vajaat 20 % ja Ruotsin peräti 25 %. 

Onneksi luvut eivät ole koko totuus!

Suomalaisnuorista viidennes ei siis ole työttömänä, vaan työmarkkinoille tarjolla olevista nuorista viidennes on EU-tilaston mukaan työttömänä. Itse asiassa vain 5 % on siis työtä vailla, sillä suurin osa tästä ikäluokasta on vielä opiskelemassa tai varusmiespalvelussa. 

Työttömyysaste lasketaan eri väestöpohjasta kuin työllisyys. Työttömyysaste saadaan laskemalla työttömien osuus työllisten ja työttömien yhteismäärästä ikäluokassa. Työllisyysaste puolestaan lasketaan suhteuttamalla työssä olevien määrä saman ikäluokan väkilukuun. Työttömyysasteen laskennassa jakaja on siten pienempi.        

Nuoret työllistyvät yleensä nopeasti 

Huojentavaa on myös, että TEMin työllisyyskatsauksen mukaan nuorten työttömyyksistä 61,1 prosenttia päättyi tammi-joulukuussa jo ennen kolmen kuukauden työttömyyttä.

Ero Eurostatin ja Tilastokeskuksen lukuihin selittyy mittaustavan ja määritelmien erolla. TEMin tilasto kertoo TE-toimistoon kirjautuneiden työttömien työnhakijoiden osuuden, mutta Eurostatin korkeampi lukema perustuu haastattelututkimukseen, jolloin myös opiskelijoiden piilotyöttömyys tulee esille. EU-tilasto kertoo siis siitä, että nuoret ovat halukkaita tekemään työtä opintojensa ohessa.

Pitkäjänteinen politiikka kasvattaa talouden tuotantopotentiaalia 

Nuorten tilannetta on ajateltava aina pidemmällä horisontilla. Työttömyyttä ja varsinkin syrjäytymistä on en-naltaehkäistävä suhdanteista riippumatta koulutus- ja työllisyyspolitiikalla. Hyvä pohjakoulutus, olipa se sitten ammatillinen tai teoreettisempi, on paras suoja työttömyydeltä ja kasvattaa samalla myös talouden tuotan-topotentiaalia. 

Osaava työvoima on lopultakin Suomen kaikkein tärkein luonnonvara ja viennin edistäjä! 

Elina Pylkkänenalivaltiosihteeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työllisyys, nuoret, työllisyysluvut, politiikka

Keskusta: Aluevaaleissa valitaan lähipalvelujen ja keskittämisen välillä

Lauantai 22.1.2022 klo 20:54 - Anneli Jäätteenmäki, Katri Kulmuni, Juha Sipilä, Matti Vanhanen ja Paavo Väyrynen

Suomen Keskusta r.p.

Sunnuntain aluevaalien pääkysymys on, millaisia ja missä suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut ja pelastustoimen palvelut tulevaisuudessa ovat.
 
Puolueiden linjoissa on eroja. Erot ovat isoja ja perustavanlaatuisia etenkin Keskustan ja Kokoomuksen välillä siinä, onko palveluja tasa-arvoisesti koko maakunnan alueella lähellä ihmisiä.
 
Toinen painottaa pääasiallisesti keskuskaupunkeja ja toinen haluaa turvata yhdenvertaiset palvelut myös harvaanasutuilla alueilla ja kehyskunnissa asuville ihmisille.
 
Ehdokkaiden vaalikoneisiin antamat vastaukset kertovat selvää kieltä siitä, että suhteessa lähipalvelujen kehittämiseen Keskusta ja Kokoomus ovat puolueista kauimpana toisistaan.
 
Tästä poliittisesta erosta äänestäjien on hyvä olla tietoisia.  
 
Vaaleissa ratkaistaan pitkälle tulevaisuuteen se, kumman linjan mukaan uusia hyvinvointialueita ryhdytään rakentamaan.
 
Keskusta ja Kokoomus löytävät kyllä yhteistä säveltä monissa muissa tärkeissä kysymyksissä aluevaltuustoissa, kuten yksityisen sektorin käyttämisestä osana palvelujen tuottamisen kokonaisuutta.
 
Keskustan ehdokkaat ovat asuinpaikastaan riippumatta sitoutuneet kehittämään maakuntiaan tasapuolisesti.
 
 
Anneli Jäätteenmäki
Katri Kulmuni
Juha Sipilä
Matti Vanhanen
Paavo Väyrynen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sotepalvelut, aluevaalit

Ratkaisuja, ei pelottelua

Lauantai 22.1.2022 klo 20:42 - Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko

annikasaarikko.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Aluevaalikampanjan loppumetrejä mennään. Vaalikeskusteluissa on puhuttu asiaa, mutta paljon myös sen vierestä.

Vaaleissa on kyse hoidosta, hoivasta ja turvasta. Niistä asioista, jotka koskettavat jokaista suomalaista ja jokaisen kotiseutua.

Kyse on lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolle pääsystä ja neuvoloista. Ikäihmisten hoivasta ja perheiden tarvitsemasta tuesta.  Mielenterveyspalvelujen saatavuudesta ja henkilöstön jaksamisesta. Paloauton tai ambulanssin saamisesta hädän hetkellä paikalle nopeasti.  

Keskusta ja sen ehdokkaat puolustavat sitä, että tärkeimmät ihmisten tarvitsemat palvelut löytyvät läheltä ja helposti, yhdestä paikasta ja yhden puhelinnumeron takaa. Kun vastuu palvelujen järjestämisestä ja rahoitus ovat samoissa käsissä, päästään irti pompottelusta. Heikoimmista pidetään huolta ja ammattilaisen luokse pääsee helposti, yhdellä yhteydenotolla.

Lähellä sijaitseva sote-asema on ovi kaikkiin hyvinvointialueen palveluihin. Tulevat päättäjät ratkaisevat sen, miten palvelut milläkin alueella on viisainta järjestää. Lähipalveluja voidaan täydentää teknologian tarjoamilla ratkaisuilla.

Sosiaalityön, terveydenhoidon ja pelastustoimen tehtävissä työskentelevistä valtaosa kootaan uuden työnantajan palvelukseen. Tälle ammattilaisten joukolle on annettava mahdollisuus järjestää arkityönsä järkeväksi ja motivoivaksi. Tämä on yksi ratkaisu henkilöstön saatavuuteen ja työssä jaksamiseen.

Vaaleissa äänestetään uskottavien ja toteuttamiskelpoisten ratkaisujen esittäjiä. Emme tarvitse pelottelijoita tai uhkakuvien maalailijoita.

Keskusta on esittänyt oman selkeän ratkaisunsa äänestäjien punnittavaksi. Nyt on tärkeintä vaikuttaa ja lähteä äänestämään tulevien vuosien palvelujen puolesta.

Annika Saarikko

Keskustan puheenjohtaja 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aluevaalit, keskusta, sotepalvelut

Kolumni: Sote-uudistuksen muutoskustannusten arviot tarkentuvat toimeenpanon edetessä

Torstai 20.1.2022 klo 16:33 - Päivi Nerg, Ville-Veikko Ahonen ja Noora Heinonen

Suuriin uudistuksiin liittyy aina muutoskustannuksia. Muutoskustannukset ovat välttämättömiä turvalliselle siirtymälle ja myös toiminnan uudistamiselle.

Valtio vastaa muutoskustannuksiin osoittamalla hyvinvointialueille erillisrahoitusta vuosina 2021–2025. Lisäksi hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmä sisältää rahoituksen määrää korottavia tekijöitä, joita sovelletaan vuosina 2023–2029.

Muutoskustannukset ajoittuvat usealle vuodelle

Sote-uudistuksen lainvalmistelussa näitä muutoskustannuksia arvioitiin perusteellisesti ja arviot on esitetty hallituksen esityksessä (241/2020), joka annettiin eduskunnalle joulukuussa 2020. Muutoskustannuksia aiheutuu sekä uudistuksen valmisteluvaiheessa vuosina 2021 ja 2022 että myös tämän jälkeen, jolloin vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien järjestämisestä siirtyy hyvinvointialueille. Muutoskustannuksia aiheutuu siis vuosikymmenen loppuun asti. 

Sote-uudistuksen muutoskustannuksiin valtio on varautunut erikseen vuosina 2021 ja 2022. Kustannuksia aiheutuu näinä vuosina hyvinvointialueiden toiminnan ja ICT-muutosten käynnistämisestä. Tulevina vuosina muutoskustannuksia aiheutuu edellä mainittujen lisäksi muun muassa omaisuusjärjestelyistä ja palkkaharmonisaatiosta. Alkuvuosien valmistelukustannuksiin hyvinvointialueille on osoitettu erillisrahoitusta yhteensä 277 miljoonaa euroa. Lisäksi ICT-muutoskustannuksiin osoitetaan vuosina 2023–2025 erillisrahoitusta yhteensä 224 miljoonaa euroa.

Vuodesta 2023 lähtien hyvinvointialueet saavat valtiolta laskennallista rahoitusta, jonka kohdentamisesta ne päättävät oman päätöksentekonsa mukaisesti. Järjestämistehtävien vastaanottovaiheessa hyvinvointialueiden laskennallinen rahoitus on vuosina 2023 ja 2024 täysimääräistä. Lisäksi vuosina 2023–2029 hyvinvointialueiden väestön sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeisiin perustuvaa määräytymistekijää korotetaan 0,2 prosenttiyksiköllä siirtymävaiheen kustannusten vuoksi. 

Hyvinvointialueiden laskennallinen rahoitus sisältää myös siirtymätasauksia, jotka ovat uudistuksen alkuvuosina loivia ja joiden enimmäismääriä (+/- euroa) on rajoitettu lainsäädännöllä. Näillä mekanismeilla valtion hyvinvointialueille osoittama rahoitus sisältää korotuksia, joilla vastataan uudistuksista aiheutuviin muutoskustannuksiin. 
 
Lainvalmisteluvaiheessa esitetyt ja keväällä 2021 eduskuntakäsittelyssä vahvistetut muutoskustannusten arviot ovat edelleen relevantteja. Kustannusarvioita tarkennetaan jatkuvasti toimeenpanon edetessä. Tiedot viedään päätöksentekijöiden käsiteltäväksi, kun valtion talousarviota ja julkisen talouden suunnitelmaa valmistellaan normaalitapaan. 

Palkkaharmonisoinnin lopulliset kustannukset eivät ole vielä tiedossa

Hyvinvointialueiden palvelukseen siirtyy vuonna 2023 noin 175 000 henkilöä liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti. Siirtyvän henkilöstön työehtojen harmonisoimisesta aiheutuu pysyvä kustannuslisä hyvinvointialueiden kustannuspohjaan. Hallituksen esityksessä palkkaharmonisaation kustannuksiksi on arvioitu 124–434 miljoonaa euroa. 

Palkkakulut ovat osa hyvinvointialueen toimintamenoja, joista se vastaa yleiskatteellisella rahoituksellaan. Rahoitusjärjestelmällä vastataan siten myös palkkaharmonisoinnista kullekin hyvinvointialueelle aiheutuviin kustannuksiin. 

Palkkaharmonisaation kustannusvaikutus määräytyy lopullisesti vasta monien tekijöiden perusteella. Keskeistä on se, minkälainen palkkausjärjestelmä hyvinvointialueella otetaan käyttöön. Alueellisesti ratkaistaan, miten henkilöstö sijoittuu uuteen järjestelmään ja millaisiksi tehtäväkohtaiset palkkatasot määritellään. 

Työmarkkinaosapuolten välillä ratkaistaan alueellisesti myös se, millä aikataululla palvelusuhteen ehtoja ja palkkausta harmonisoidaan. Yhtä tärkeää on ottaa huomioon, että palkkausjärjestelmästä sopiminen edellyttää myös alueellista sopimista sen täytäntöönpanon aikataulusta.

Palkat yhtenäistyvät eri alueilla eri tahtiin

Aikaisempien kunta- ja kuntayhtymäpohjaisten organisaatiomuutosten perusteella palkkojen harmonisointi ei tapahdu heti, vaan vie useampia vuosia. Siten palkkojen harmonisointi saattaa hyvinvointialueilla tapahtua eri tahdissa. Onkin arvioitavissa, että palkkaharmonisoinnin kustannus näkyy koko maan tasolla asteittain. 

Työmarkkinaosapuolten neuvottelut työ- ja virkaehtosopimuksien palkankorotuksista ja palvelussuhteen ehtojen muutoksista ovat parhaillaan käynnissä. Neuvottelut tarvitsevat ja ansaitsevat rauhan. Kyse on työmarkkinaratkaisusta ja siitä, miten palkkausjärjestelmät alueilla sovitaan toteutettavaksi. 

ICT-muutoskustannusten mittaluokka on ollut pitkään tiedossa

Yksi sote-uudistuksen isoista muutoskustannuseristä ovat ICT-kustannukset. Edellisellä vaalikaudella silloisen hallituksen ehdotettaman uudistuksen ICT-muutoskustannuksiksi arvioitiin noin 550–650 miljoonaa euroa. Nykyisen uudistuksen ICT-muutoskustannusten arvio on 660 miljoonaa euroa, jonka arvioitiin jaksottuvan vähintään neljälle vuodelle. Epävarmuuksista huolimatta esitetty arvio on edelleen mittaluokaltaan oikea. 

Kuten sote-uudistuksen valmistelussa on tuotu esiin, muutoskustannusten seuranta on jatkuvaluonteista. Menneen vuoden aikana virkavalmistelussa on tarkasteltu kuntayhtymien perustamisesta aiheutuneita ICT-kustannuksia ja niiden jaksotusta sekä arvioitu uudistuksesta kunnille aiheutuvia ICT-kustannuksia. 

Syksyllä 2021 hyvinvointialueet, HUS ja Helsingin kaupunki tekivät suunnitelmansa ICT-muutosten edellyttämistä tehtävistä, joihin sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa valmistelurahoitusta vuonna 2022. Näiden perusteella on ilmeistä, että ICT-muutoskustannuksia aiheutuu jo nopeampaan tahtiin kuin lainvalmisteluvaiheessa ja eduskuntakäsittelyssä arvioitiin. Tämä tarkoittaa tarvetta arvioida mahdollisuuksia aikaistaa muutoskustannuksiin varattujen valtionavustusten osoittamista. Rahoituksen valmistelu onkin käynnissä.

Päivi Nerg
alivaltiosihteeri

Ville-Veikko Ahonen
muutosjohtaja

Noora Heinonen
finanssineuvos

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, sote-uudistus, muutoskustannukset

Kolumni: Sote-uudistus muuttaa koko Suomen julkista hallintoa

Torstai 13.1.2022 klo 0:11 - Päivi Nerg, Jani Pitkäniemi ja Ville-Veikko Ahonen

Uusi demokraattisesti ohjattu julkisen hallinnon taso syntyi, kun hyvinvointialueet perustettiin kesällä 2021. Julkisessa keskustelussa on jäänyt vähälle huomiolle, että sote-uudistus, tai pikemminkin hyvinvointialueuudistus, vaikuttaa perustavanlaatuisesti myös kuntiin ja valtioon.

Hyvinvointialueuudistus on monella tapaa maamme julkisen hallinnon ja demokraattisen järjestelmän kokonaisuudistus. Myös kunnat ja monet valtion virastot valmistelevat muutosta tiukalla aikataululla. Uudistus on merkinnyt niille uusia lakisääteisiä tehtäviä tai jo olemassa olevien prosessien muutoksia.

Julkisen hallinnon valta- ja vastuusuhteet ovat hyvinvointialueiden perustamisen vuoksi vielä liikkeessä, samoin kuin hallinnon toimijoiden roolit ja yhdyspinnat ovat osittain vakiintumattomia. Emme vielä tiedä, kuinka vahvan roolin hyvinvointialueet ja niiden päättäjät ottavat ja minkälaiseksi alueiden suhde valtioon ja alueiden suhde kuntiin muodostuu käytännössä. 

Rakenteet, yhdyspinnat ja jopa valta- ja vastuusuhteet eivät muodostu ainoastaan lainsäädännöllä, vaan osittain myös käytännön tekemisen ja vuoropuhelun kautta. 

Tuleeko ministeriöistä hyvinvointialueiden ohjaajia vai kumppaneita?

Valtion vastuu ohjata hyvinvointialueita – ja sitä kautta sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtäviä – lisääntyy merkittävästi uudistuksen myötä. Valtion roolia ja ohjausvastuuta korostaa alueiden rahoitusmalli, jossa pääosa alueiden rahoituksesta tulee valtiolta. Ainakaan alkuvaiheessa alueilla ei ole verotusoikeutta.

Ministeriöt ovat olleet hyvin lähellä hyvinvointialueiden arkea, kun niiden toimintaa on käynnistetty. Erilaiset tilannekuvakeskustelut, toimeenpanon verkostot, neuvottelutilanteet sekä tuki ja kannustus ovat sitoneet alueita ja ministeriöitä yhteen. Mielestämme voi jopa puhua kumppanuudesta, jossa yhteisenä jaettuna tavoitteena on ollut turvallinen siirtymä ja edellytysten varmistaminen sille, että kaikki alueet saavat vuoden 2023 alussa hyvän lähdön palveluiden järjestämiselle ja toiminnan kehittämiselle. 

Entä kuinka lähellä alueita ministeriöiden on jatkossa oltava, kun toimeenpanovaihe päättyy ja valmistelua rytmittävät talouden ja toiminnan lakisääteiset prosessit?

Käynnistysvaiheessa muodostuneen orastavan luottamuksen on siirryttävä riittävällä tavalla myös pysyviin ohjaustehtäviin. Olennaista on, että luomme vakaat ja ennakoitavat rakenteet ohjaukselle sekä samalla varmistamme riittävän ja avoimen dialogin alueiden ja valtion välille.

Viisautta lienee, että ministeriöissä ohjauksesta vastaavat henkilöt ovat riittävän lähellä ja samalla tarpeeksi kaukana hyvinvointialueista. Riittävän lähellä, jotta ymmärrämme kunkin alueen tilanteen, ja riittävän kaukana, jotta objektiivisuutemme ei vaarannu. 

Alueet ovat itse vastuussa toiminnastaan. Ministeriöiden onkin keskityttävä ohjauksessaan strategisiin asioihin ja taattava alueille itsehallintoon perustuva työrauha.

Julkisen talouden raamit valtiovarainministeriön ohjaustehtävien ydintä

Käynnistimme viime vuoden lopulla valmistelun valtiovarainministeriön omien uusien, hyvinvointialueiden ohjaukseen liittyvien lakisääteisten tehtävien tarkentamiseksi. Ensimmäisiä olennaisia havaintoja on, että alueilla ja ministeriöillä pitää olla yhteinen tilannekuva myös jatkossa. Se koostuu numeerisesta mittari- ja faktatiedosta alueen talouden ja toiminnan tilanteesta, mutta se on myös ymmärrystä ja hiljaista tietoa alueen tilanteesta, ilmapiiristä tai vaikkapa edellytyksistä viedä läpi toiminnallisia muutoksia. 

Perustehtävämme vuoksi korostamme taloudellista kestävyyttä ja hyvinvointialueiden roolia osana julkisen talouden kokonaisuutta. On rehellistä todeta avoimesti, että mahdolliset julkisen talouden haasteet eivät voi olla heijastumatta myös hyvinvointialueisiin. 

Myös tasapainoilu hallinnon eri tasojen näkökulmasta näkyy toiminnassamme. Valtiovarainministeriö ei voi toimia hyvinvointialueiden edunvalvojana, koska sen on samanaikaisesti otettava huomioon myös kunnat ja valtion organisaatiot.

Vuonna 2022 katse suunnattava toimeenpanon lisäksi myös tulevaisuuteen

Vuodesta 2022 tulee työntäyteinen hyvinvointialueiden toiminnan käynnistämisessä. 

Turvallisen muutoksen lisäksi katse pitää kuitenkin suunnata vuoden 2023 alkua pidemmälle. Valtakunnallista ja myös poliittista pohdintaa tarvitaan siitä, mitä uusia mahdollisuuksia uusi hallinnon taso meille tarjoaa. Alueiden ja valtion on yhdessä vuoden 2022 aikana varmistettava edellytykset sille, että uudistuksen toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet voivat aikoinaan toteutua.

Maailma ei tule valmiiksi vuodessa eikä edes kahdessa. Hyvinvointialueet ovat olleet olemassa toimijoina vasta reilun puoli vuotta, ja ne saavat nyt alkuvuodesta uudet päättäjät tärkeää tehtävää hoitamaan. Tärkeää on, että tunnistamme muutoksen laajuuden, eri toimijoiden yhdyspinnat ja pidämme mielen avoimena uusille ajatuksille samalla.

Hyvää alkanutta vuotta 2022!

Päivi Nerg
alivaltiosihteeri

Jani Pitkäniemi
ylijohtaja

Ville-Veikko Ahonen
muutosjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, sote-uudistus, julkinen talous

Kolumni: Yhteisötalous voi luoda kestävää hyvinvointia niin Suomessa kuin koko Euroopassa

Keskiviikko 12.1.2022 - Tuija Oivo.Työmarkkinaneuvos

Euroopan komissio haluaa lisätä yhteisötalouden menestymisen mahdollisuuksia Euroopassa. Komission vaikuttimien taustalla ovat yhteisötaloudesta saatavat hyödyt niin talouden kuin työllisyydenkin näkökulmasta. Komissio julkisti aloitteensa yhteisötalouden toimintasuunnitelmaksi 9.12.2021.

Olen seurannut tiiviisti komission valmistelua. Pidän erittäin tervetulleena, että yhteisötalous tunnustetaan merkittävänä talouden ja työllisyyden voimavarana Euroopassa. Yhteisötalouden toimijoiden mahdollisuudet onkin saatava täysimääräisesti käyttöön ratkottaessa aikamme sosiaalisia ja ekologisia ongelmia.

Yhteisötalouden mahdollisuudet vielä hyödyntämättä

Euroopassa on 2,8 miljoonaa yhteisötalouden toimijaa, ja ne työllistävät 13,6 miljoonaa ihmistä. Suomessa yhteisötalouteen lukeutuvia yhteiskunnallisia yrityksiä on noin 1 700. Niiden yhteenlaskettu liikevaihto on lähes 5,8 miljardia euroa, ja niissä työskentelee yli 50 000 ihmistä. 

Silti yhteisötaloudella on merkittäviä, toistaiseksi liian vähän hyödyntämättömiä mahdollisuuksia lisätä taloudellista toimeliaisuutta ja työllistää ihmisiä.

Yhteisötalouden organisaatiot ovat yhteisöjä, jotka asettavat yhteiskunnalliset tai esimerkiksi ympäristöä koskevat tavoitteensa etusijalle. Ne myös sijoittavat suurimman osan tuloistaan edistämään tätä tavoitetta. Kun EU ja sen jäsenmaat alkavat nykyistä enemmän tukea näin toimivaa yhteisötaloutta, voidaan luoda uusia työpaikkoja. Samalla järjestöjen yhteiskunnallinen vaikuttavuus lisääntyy koko EU:n alueella. 

Yhteisötalouteen kuuluu monenlaisia yrityksiä, järjestöjä ja oikeushenkilöitä, kuten yhteiskunnallisia yrityksiä, osuuskuntia, yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä. Ne toimivat monilla talouden aloilla, kuten sosiaalipalveluissa, terveydenhuollossa, sosiaalihuollossa, kohtuuhintaisen ja uusiutuvan energian alalla, kiertotaloudessa, maataloudessa ja rahoitus- ja vakuutustoiminnassa. Toimijoita on myös kulttuurin, median ja virkistystoiminnan parissa. 

Yhteisötalouden toimijat luovat hyvinvointia

Yhteisötalouden toimijat luovat ja säilyttävät laadukkaita työpaikkoja sekä edistävät sosiaalista osallisuutta sekä ihmisten osallisuutta työelämässä. Ne edistävät kestävää talouskehitystä ja kansalaisten aktiivista osallistumista. Moni yhteisötalouden toimija vaikuttaa siihen, että ihmisten hyvinvointi paranee.

Esimerkiksi, kun Eurooppa alkaa toipua koronapandemiasta, yhteisötaloudella voi olla keskeinen rooli siinä, että toipuminen tapahtuu oikeudenmukaisesti ja osallistavasti. Samoin yhteisötalous voi edistää Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden toteutumista ja ihmisten elämää helpottavien digitaalisten ratkaisujen käyttöön ottoa. Näin yhteisötaloudella on kytkökset EU:n jo käynnistämiin isoihin ohjelmiin ja niiden kunnianhimoisiin tavoitteisiin.

Jotta yhteisötalouden mahdollisuudet voidaan täysimittaisesti hyödyntää, on tärkeää nostaa yhteisötalouden näkyvyyttä ja lisätä sen tunnettuutta. Lisäksi, pitää luoda edellytykset sille, että toimintaympäristö tukee yhteisötalouden toimijoita. Toimintaympäristöön vaikutetaan muun muassa verotuksella sekä päätöksillä, jotka koskevat esim. julkisia hankintoja tai valtiontukia. Aloittavien yritysten käynnistämiseen sekä toimintamallien kehittämiseen ja levittämiseen tarvitaan tukea. Tätä kaikkea komissio ajaa yhteisötalouden toimintasuunnitelmassaan.

Toimintasuunnitelma on erinomainen selkänoja Suomen tavoitteille

Olemme Suomessa ajan hermolla. Hallitus hyväksyi viime keväänä yhteiskunnallisten yritysten strategian. Sen mukaisesti lokakuussa 2021 perustettiin Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus YYO palvelemaan yhteiskunnallisia yrityksiä ja siitä kiinnostuneita koko Suomessa. Osaamiskeskuksen toiminta perustuu kuuden osaavan yhteisön ja yrityksen verkostomaiseen toimintaan ja vankkaan asiantuntemukseen.

Osaamiskeskus tukee yhteiskunnallisia yrityksiä yritysmuodosta tai toimialasta riippumatta. Idea on tukea ja lisätä niin liiketoimintamallin valmiuksia, tunnettavuutta, resursointia kuin osaamista. Ensimmäisten toimintakuukausien aikana osaamiskeskus on keskittynyt rakentamaan valtakunnallisia neuvonta- ja ohjauspalveluja eri teemoista. 

Työ- ja elinkeinoministeriö on myöntänyt osaamiskeskukselle valtionavustusta vuosille 2021-2023. Jatkossa osaamiskeskuksen toimintaa on tarkoitus rahoittaa myös Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) ohjelmakauden 2021-2027 varoista. 

Tuija Oivo
Työmarkkinaneuvos
Työ- ja elinkeinoministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhteisötalous, talous, työllisyys

Kolumni: Kansalaiset arvostavat edelleen henkilökohtaista asiointia ja puhelinpalvelua - myös sähköiset kanavat ja palveluaikojen laajentuminen iltaan on toiveissa

Torstai 16.12.2021 klo 12:03 - Ylijohtaja Juha Sarkio, valtiovarainministeriö

Elämän rytmi on myöhentynyt, ja vuorokauden ympäri avoinna olevat palvelut tarjoavat joustoa kiireisessä arjessa. Kaipaavatko kansalaiset samaa myös julkisen hallinnon palveluihin, ja miten meneillä oleva hallinnon kehitys vastaa kansalaisten toiveita? Teettämämme tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että kansalaiset haluavat edelleen asioida henkilökohtaisesti ja puhelimella, vaikka sähköisten kanavien suosio nousee. Myös palveluaikojen laajentamiselle on odotuksia, ja kansalaiset asioisivat mieluiten kello 10–18 välisenä aikana.

Tilasimme Taloustutkimus Oy:ltä tutkimuksen, jossa osana puhelinhaastattelua selvitettiin, millä tavalla ja milloin suomalaiset mieluiten asioisivat eri julkisen hallinnon palveluissa. Tulokset osoittavat, että sähköiseen asiointiin painottuva monikanavaisuus ja arkiasiointi ovat hyviä lähtökohtia julkisten palveluiden uudistamiselle myös kansalaisten odotusten näkökulmasta.

Iällä ja asuinpaikkakunnalla on merkitystä – myös tukea tarvitaan

Kyselyn tulosten perusteella sähköinen asiointi on suosituin tapa käyttää julkisia palveluita alle 50-vuotiaiden keskuudessa. Yli 50-vuotiaat suosivat enemmän käynti- ja puhelinasiointia. Odotukset eri asiointikanaville vaihtelevat siis ikäryhmittäin, mutta verkkoasioinnin potentiaali on nähtävissä: kolmannes kaikista vastaajista nosti sen tärkeimmäksi asiointikanavaksi. Kuitenkin, kun otetaan huomioon toiseksi ja kolmanneksi tärkeimmäksi mielletyt kanavat, nousee puhelinasiointi kärkeen.

Itsepalvelua täydentämään kaivataan edelleen mahdollisuutta henkilökohtaiseen neuvontaan puhelimitse. Puhelin- ja käyntiasiointi tarjoavat asiakkaille kohtaamisia, joka palveluiden kehittyessä voidaan jo pian tarjota myös digitaalisesti. Toistaiseksi uudistusten lähtökohtana on turvata kansalaisen mahdollisuus asioida paikan päällä, mutta jatkossa käyntiasioinnin yhteydessä on mahdollisuus saada myös digitukea. Nämä tulokset haastavat meitä miettimään, miten saamme sähköiset palvelut entistä selkeämmiksi ja helppokäyttöisemmiksi.

Asiointia arkena ja mieluiten ennakkoon varattuna ajankohtana

Vaikka painetta radikaaliin aukioloaikojen laajentamiseen ei valtion palveluissa ole, niin toiveita on syytä kuunnella. Suosituimmaksi vastausvaihtoehdoksi 82 prosentin osuudella nousi asiointi kello 10–18 välisenä aikana. Nykyisin aukioloaika-asetuksen mukaisesti virastot ovat avoinna virka-aikana, eli perinteisesti 8–16.15. Kolmasosa kyselyyn vastanneista koki tämän jo riittäväksi. 

Viikonloppuasiointi ja asiointi yllä mainittujen palveluaikojen ulkopuolella saivat selvästi vähemmän kannatusta. Voidaan siis melko suurella varmuudella sanoa, että jatkossakin suomalainen piipahtaa virastossa arkisin päiväsaikaan – ja asioi verkkopalvelussa silloin, kun hänelle itselleen parhaiten sopii. 

Tulokset tukevat kehittämistä

Valtiovarainministeriössä on meneillään useita viranomaisasiointiin vaikuttavia hankkeita. Merkittävimpiä kokonaisuuksia ovat aukioloaika-asetuksen uudistaminen, alueellistamisen uudistaminen sekä palvelu- ja toimitilaverkon uudistamishanke. Tutkimuksen tulokset huomioidaan näiden hankkeiden kehittämistyössä. Jo nyt esimerkiksi palvelu- ja toimitilaverkkohankkeen tavoitetilana on monikanavainen asiointi ja asioinnin lähtökohtana laadukkaat sähköiset palvelut. Hankkeen tavoitteena on myös koota viranomaisten käyntiasiointi julkisen hallinnon yhteisiin asiakaspalvelupisteisiin. Meneillään olevassa kehitystyössä määritellään tulevaisuuden viranomaisasiointia, joka toivottavasti vastaa ihmisten tarpeita muuttuvassa yhteiskunnassa.

Juha Sarkio
ylijohtaja

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palvelut, asiointi, sähköinen asiointi

Kolumni: Tutkittua tietoa korona-ajan sosiaaliturvasta uudistuksen tueksi

Perjantai 10.12.2021 klo 17:39 - Pasi Moisio, Heikki Hiilamo ja Päivi Mäntyneva

Sosiaaliturvakomitea aloitti työnsä keskellä koronakriisiä. Jo silloin ymmärrettiin, että pandemialla on lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia sosiaaliturvaan ja sen uudistamiseen.

Vaikutusten ymmärtämiseksi sosiaaliturvakomitea käynnisti nopeasti yhteistyön tutkimusmaailman kanssa. Tämä oli luontevaa, sillä sosiaaliturvakomitea määritteli muutoinkin työskentelytavakseen tutkimusperusteisuuden. 

Strategisen tutkimuksen neuvoston ohjelmajohtaja Olli Kangas tuotti komitealle tutkimuksen "Poikkeukselliset ajat avaavat poikkeuksellisia mahdollisuuksia" (2020), jossa hän kuvasi pandemioiden ja muiden yhteiskunnallisten kriisien pitkän aikavälin vaikutuksia sosiaaliturvan kehittymiseen. Samaan aikaan komitea aloitti yhteistyön professori Heikki Hiilamon johtaman ja Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen "Koronakriisin sosiaalipoliittisista ulottuvuuksista" kanssa. 

Hankkeessa tutkittiin koronakriisin välittömiä vaikutuksia sosiaaliturvaan Suomessa ja kansainvälisesti. Tämän yhteistyön tulos julkaistaan nyt komitean julkaisusarjassa nimellä "Sosiaalipoliittiset toimet koronapandemian aikana vuonna 2020: Vertailututkimus Suomesta ja 12 muusta OECD-maasta".

Kattava sosiaaliturva osoitti arvonsa koronakriisissä

Vertailututkimuksen mukaan sosiaaliturvan muutokset Suomessa ja 12 OECD-maassa olivat kriisin ensimmäisen vuoden aikana etupäässä etuuksiin tehtyjä tasokorotuksia, omavastuupäivien poistoja ja pidennyksiä etuusjaksoihin. 

Suomessa koronakriisin vastatoimet liittyivät työttömyysturvaan, lapsiperheiden etuuksiin, sairausvakuutukseen, viimesijaisiin etuuksiin, työllisyyden edistämiseen, opiskelijoiden etuuksiin ja ylivelkaantumisen ehkäisyyn. 

Koronakriisi osoitti myös aukkopaikkoja rikkaiden länsimaiden sosiaaliturvassa ja aiheutti tarvetta parantaa sosiaaliturvan saatavuutta ainakin väliaikaisesti. Sosiaaliturvaa laajennettiin uusille väestöryhmille ja käyttöön otettiin uusia politiikkatoimia. Aiemmin sosiaaliturvan ulkopuolelle jääneet epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät ja esimerkiksi freelancerit pääsivät työttömyysturvan piiriin. Suomessa työmarkkinatukea myönnettiin väliaikaisesti yrittäjille. 

Vain pieni osa sosiaalipoliittisista toimista voitiin tulkita kokonaan uusiksi. Islanti, Tanska, Yhdysvallat, Italia, Japani ja Etelä-Korea toteuttivat pandemiavuonna 2020 kertaluontoisia tai väliaikaisia tulonsiirtoja laajalle väestönosalle. Espanjassa pandemia vauhditti uuden vähimmäisetuuden käyttöönottoa. 

Koronapandemian aikaisilla sosiaalipoliittisilla toimilla ei pelkästään lievennetty pandemian kielteisiä sosioekonomisia vaikutuksia, vaan myös ennaltaehkäistiin uusien riskien toteutumista. Toimet edistivät työllisyyttä, paransivat opiskelijoiden taloudellista tilannetta, tukivat asumista ja ennaltaehkäisivät velkaantumista. Tyypillisiä työllisyyden edistämistoimia olivat lomautusjärjestelmien, palkkatuen, lyhennetyn työajan ja työajan mukautusohjelmien käyttö. Julkisen talouden menoihin suhteutettuna nämä toimet olivat mittavimpia.

Koronapandemia muutti sosiaalipolitiikkaa ainakin väliaikaisesti tutkimusjoukon maissa. Uudistustyötä ja muutoksia sosiaaliturvaan tehtiin myös koronakriisin aiheuttamien toimien ulkopuolella. 

Tulevaisuuden sosiaaliturvaa ajatellen kiintoisia olivat uudet suorat tulonsiirrot, jotka ylittivät perinteiset syyperustaisten etuuksien kategoriarajat ja kohdistuivat laajalle joukolle asukkaita. Tutkimuksen antia voi käyttää muun muassa sosiaaliturvakomitean työssä vaihtoehtoisten sosiaaliturvamallien kehittämisessä.


Sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja, tutkimusprofessori Pasi Moisio, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Sosiaaliturvakomitean pysyvä asiantuntija, tutkimusprofessori Heikki Hiilamo, Helsingin yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tutkijatohtori Päivi Mäntyneva, Helsingin yliopisto

Sosiaalipoliittiset toimet koronapandemian aikana vuonna 2020: Vertailututkimus Suomesta ja 12 muusta OECD-maasta (2021)

Poikkeukselliset ajat avaavat poikkeuksellisia mahdollisuuksia (2020)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaaliturva. sosiaalipolitiikka, koronakriisi

Kolumni: EU:n digimarkkinasäädöksellä kohti tasapuolisempaa digitaalista toimintaympäristöä

Torstai 25.11.2021 klo 12:52 - Hannele Timonen, johtava asiantuntija, työ- ja elinkeinoministeriö

Digitaalisilla verkkoalustoilla on nykyään tärkeä rooli arjessamme. Tavalliset ihmiset pystyvät eri verkkoalustoilla esimerkiksi vertailemaan hintoja, tekemään ostoksia verkossa, katsomaan videoita ja päivittämään somekanaviaan. Pienille ja keskisuurille yrityksille suuret alustayritykset, eli niin sanotut kansainväliset digijätit, tarjoavat tehokkaan mahdollisuuden tavoittaa asiakkaita.

Digitaalisten verkkoalustojen merkittävä rooli arjessamme tarkoittaa myös, että suurilla alustayrityksillä on paljon valtaa markkinoilla ja niiden toiminta voi rajoittaa pienempien yritysten toimintamahdollisuuksia. Siksi EU:ssa onkin jo jonkin aikaa käyty keskustelua kilpailusääntöjen keinovalikoiman riittävyydestä digitaalisilla markkinoilla. 

Tähän asti EU on voinut puuttua epäoikeudenmukaisiin toimintamalleihin kilpailusääntelyn avulla tapauskohtaisesti ja vasta jälkikäteen. Digimarkkinat muuttuvat ja kehittyvät nopeasti ja markkinoille tulee jatkuvasti uudenlaisia toimintamalleja. Siksi EU:ssa on todettu tarve myös ennakoivalle sääntelylle. Tähän tarpeeseen EU haluaa vastata digimarkkinasäädöksellä, eli DMA:lla (Digital Markets Act).

Digimarkkinoiden portinvartijoille yhtenäiset pelisäännöt EU-alueella 

EU:n komissio antoi viime vuoden joulukuussa digitaalisia markkinoita koskevan asetusehdotuksen oikeudenmukaisten ja avointen digitaalisten markkinoiden turvaamiseksi. Uusilla säännöillä voitaisiin estää ennakolta EU:n sisämarkkinoiden ”portinvartijoita” eli suuria alustayrityksiä harjoittamasta asetuksessa tarkemmin määriteltyjä epäoikeudenmukaisia käytänteitä yrityksiä ja kuluttajia kohtaan. 

Monet EU-jäsenvaltiot ovat jo halunneet puuttua epäreiluiksi koettuihin käytänteisiin. Useassa maassa on jo annettu tai harkitaan annettavaksi kansallista sääntelyä digijäteille. Komission toiveena on, että digimarkkinasäädöksellä pystyttäisiin luomaan koko EU-alueelle yhteinen sääntely.

Asetusehdotuksen mukaan yritys nimetään portinvartijaksi, jos sillä on merkittävä vaikutus EU:n sisämarkkinoihin, se tarjoaa yrityksille tärkeän väylän asiakkaiden tavoittamiseen ja sillä on tai tulee todennäköisesti olemaan vakiintunut asema markkinoilla. Euroopan komissio tekee päätöksen siitä, mitkä yritykset nimetään portinvartijoiksi. Näiden verkkoalustojen tulisi jatkossa noudattaa digimarkkinasäädöksen velvoitteita ja kieltoja.

Digimarkkinasäädöksen mukaisia portinvartijoina toimivia ydinalustapalveluita (eng. core platform service) tarjoavia yrityksiä olisi EU:n alueella arviolta noin 10−15 kappaletta. Ydinalustapalveluita ovat verkossa toimivat välityspalvelut, hakukoneet, verkkoyhteisöpalvelut, videonjakoalustapalvelut, käyttöjärjestelmät, pilvipalvelut, pikaviestipalvelut ja näitä palveluita tarjoavien yritystenmainontapalvelut. Siis melkoinen joukko liiketoimintamalleiltaan hyvin erilaisia palveluita.

DMA:n ensisijainen tavoite on edistää pienempien yritysten pääsyä markkinoille. Uusilla säännöillä estettäisiin markkinoiden keskittyminen vain harvojen yritysten haltuun. Lisääntyvän kilpailun seurauksena syntyy innovaatioita, jotka parantavat palveluiden laatua ja lisäävät kuluttajien valinnanvaraa.

Monenlaisia velvoitteita, joiden rikkomisesta merkittävät seuraamukset 

Komissio ehdottaa portinvartija-alustoille 20 velvoitetta, jotka perustuvat markkinoilla havaittuihin ongelmiin. Joihinkin ongelmiin komissio on jo aiemmin puuttunut kilpailusääntöjen perusteella. 

Portinvartijan on esimerkiksi annettava käyttäjille mahdollisuus poistaa laitteelle valmiiksi asennettuja ohjelmistosovelluksia sekä asentaa kolmansien osapuolten ohjelmistosovelluksia tai sovelluskauppoja. Portinvartijan pitää tarjota yrityskäyttäjille tehokas pääsy tietoihin, jotka syntyvät yrityksen ja sen palveluiden loppukäyttäjien toiminnasta ydinalustapalvelussa. Portinvartijoita myös kielletään yhdistelemästä ydinalustapalveluun annettuja henkilötietoja muista palveluista saatuihin henkilötietoihin ilman henkilötietojen kohteen suostumusta. Lisäksi portinvartijat eivät saa suosia palvelussaan omia palveluitaan tai tuotteitaan.

Asetuksen valvonnasta vastaisi ensisijaisesti Euroopan komissio. Velvoitteiden rikkomisista voitaisiin määrätä portinvartijalle sakkorangaistus, joka voisi olla enintään kymmenen prosenttia yrityksen maailmanlaajuisesta vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta. Jos portinvartija rikkoo järjestelmällisesti velvoitteita, sille voidaan määrätä käyttäytymistä koskevia tai rakenteellisia korjaustoimenpiteitä. Puuttumiskeinot vastaavat pitkälti kilpailuoikeuden puolella jo käytössä olevia keinoja.

Asetus voimaan vuoden 2022 lopulla?

Euroopan neuvostossa jäsenvaltiot hyväksyvät neuvoston yleisnäkemyksen digimarkkinasäädöksestä Brysselissä 25.11.2021 pidettävässä kilpailukykyneuvostossa. Tavoitteena on, että Euroopan parlamentin mietintö valmistuu joulukuussa. Lopullinen sisältö sovitaan neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission kesken käytävissä kolmikantaneuvotteluissa. Tammikuussa EU-puheenjohtajuuskautensa aloittavan Ranskan kunnianhimoisena tavoitteena on saada neuvottelut asetustekstistä päätökseen mahdollisesti jo huhtikuussa 2022. On mahdollista, että asetus astuisi voimaan loppuvuodesta 2022.

Suomi tukee asetuksen ripeää valmistelua ja yhteisiä sääntöjä EU:n sisämarkkinoille. Asetuksen tehokkaan toimivuuden kannalta on tärkeää, että velvoitteet ovat oikeasuhtaisia ja tarkasti kohdennettuja taustalla oleviin ongelmiin nähden. Sääntelyn täytyy myös olla riittävän joustavaa, jotta erilaisten alustapalveluiden yksilölliset ominaisuudet voidaan ottaa huomioon. Siksi on perusteltua, että digijäteillä on mahdollisuus käydä vuoropuhelua komission kanssa velvoitteiden soveltamisesta käytännössä.

EU:n sisämarkkinoiden ystävänä Suomi tukee komission toimimista asetuksen yksinomaisena täytäntöönpanon valvonnasta vastaavana viranomaisena. Yhtenäinen sääntöjen noudattamisen valvonta kaikissa 27 EU-jäsenvaltiossa hyödyttää niin digijättejä, yrityskäyttäjiä kuin meitä kuluttajia. 

Lisätietoa digimarkkinasäädöksestä TEM:n verkkosivuilla

Hannele Timonen, johtava asiantuntija, työ- ja elinkeinoministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: verkkoalustat, digi, ongelmat, eu

Mistä malli tulevaisuuden kuntapolitiikkaan? Vaihtoehto 2: Järjestämiskriteerejä palveluihin

Keskiviikko 17.11.2021 - Suvi Savolainen, neuvotteleva virkamies

Suomessa on paljon pieniä ja resursseiltaan vaihtelevassa tilanteessa olevia kuntia suhteessa kuntien tehtävien suureen ja alati kasvavaan määrään. Toimintaympäristön muutosten, erityisesti väestön ikääntymisen, palvelukysynnän kasvun, työvoiman niukkuuden ja julkisen talouden paineiden voidaan katsoa asettavan merkittäviä haasteita kunnallisten palvelujen järjestämiselle ja siten paineita kuntarakenteen kehittämiselle. Voisiko pitkäjänteisen kuntapolitiikan linja löytyä vaihtoehdosta, jossa haetaan ennen kaikkea vahvempia edellytyksiä palveluiden järjestämiseen?

Tällaisella kuntapolitiikan polulla säädettäisiin tiettyihin palveluihin tai palveluun edellytyksiä tehtävän järjestämiselle. Tuttu ajatus 15 vuoden takaisesta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, nk. Paras-hankkeesta. 

Laissa voisi säätää osalle tehtävistä järjestämisen kriteerit

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että laissa säädettäisiin tehtävän järjestämiselle kriteerit, jotka voisivat liittyä esimerkiksi väestöpohjaan, ikäluokan kokoon, henkilöstöresursseihin, palvelun laatuun tai muihin joihinkin muihin tehtävän järjestämisen kannalta olennaisiin seikkoihin. Jos vaatimukset eivät toteutuisi yksittäisessä kunnassa tasolla, kunnan olisi täytettävä ne joko yhteistyössä muiden kuntien kanssa tai kuntien yhdistymisellä. 

Vaihtoehto tarjoaisi tutun ja koetellun vaihtoehdon tehtävien järjestämiseen ja niitä koskevan lainsäädännön valmisteluun eri sektoreilla. Se myös korostaisi vahvan järjestäjän ja peruskunnan eetosta sekä pyrkimystä yhdenmukaisuuteen. Olennainen kysymys olisi määrittää, mitä palvelua tai palveluita malli koskisi. Edellytysten olisi noustava palvelun järjestämisen tarpeista ja jaetusta käsityksestä, että kyseisen palvelun järjestämisen edellytykset olisivat heikentyneet ja siinä tarvittaisiin ”laajempia hartioita”. 

Vuosien varrella näitä on tarvittu sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi ympäristöterveydenhuollossa ja muissakin tehtävissä. Valmisteilla oleva TE-palveluien uudistus on tuore esimerkki siitä, kuinka järjestämiskriteereitä koskevat ratkaisut nousevat eri tilanteissa ratkaisuvaihtoehdoiksi. Löytyisikö näiden lisäksi yhä palveja, jotka olisivat luonteeltaan ylikunnallisia ja joissa olisi tarvetta laajemmille hartioille? 

Kuntien yhdistymisten hyvään toteuttamiseen olisi syytä panostaa

Kuntarakenteen kehittämisen tavoitteena laissa on jo pitkään ollut elinvoimaisen ja toiminnallisen kuntarakenteen muodostaminen, joka turvaisi peruspalvelujen järjestämisen nykyistä paremmin ja joka vastaisi ihmisten arjen muotoutumista siten, että asukkaat pystyisivät vaikuttamaan oman toiminnallisen alueensa asioihin.

Kuntaliitoksia koskevat tutkimukset eivät kuitenkaan ole tarjonneet mairittelevaa kuvaa esimerkiksi niiden hyödyistä taloudellisten säästöjen aikaansaajana tai kuntien elinkeinotoiminnassa.  Kokemusten perusteella kaikkein olennaisinta on määritellä, mitä kullakin yhdistymisellä tavoitellaan, ja panostaa yhdistymisen hyvään toteuttamiseen. 

Kaupunkiseuduilla toiminnallista kaupunkiseutua paremmin vastaavan kunta- ja palvelurakenteen tavoitteen kautta on haettu myös mahdollisuutta ehkäistä kuntien välisen kilpailun kielteisiä vaikutuksia seudun elinvoimaan sekä hallita paremmin yhdyskuntarakenteen kehittämistä. Toisaalta aikaisemmat, kariutuneet kuntarakenneselvitykset ja erilainen velvoittava yhteistyö ovat voineet rapauttaa kuntien välistä vapaaehtoista yhteistyötä ja luottamusta kaupunkiseuduilla. 

Valtio voisi toki omalta osaltaan kannustaa kuntia yhdistymisiin, jolloin kannusteiden luonne ja voimakkuus olisi määriteltävä. Tulevaisuuden kuntapolitiikassa on kuitenkin pohdittava, olisiko kuntien yhdistymisten taloudellinen tukeminen julkisen talouden kestävyyden kannalta järkevää niillä saavutettavaan hyötyyn nähden. 

Mitä mieltä sinä olet yllä olevista kysymyksistä? Lähetä palautteesi osoitteeseen suvi.savolainen(at)gov.fi

Suvi Savolainen
neuvotteleva virkamies

Kuntapolitiikan tulevaisuustyössä valmisteltavilla vaihtoehtoisilla toimenpidekokonaisuuksilla haetaan tulevien vuosien kuntapolitiikkaan yhteistä kehityskulkua. Tässä kolumnisarjassa esittelemme valmistelussa olevia vaihtoehtoja. Sarjan muissa osissa tutustutaan kolmeen kuntapolitiikkatyössä koeponnistettuun kokonaisvaihtoehtoaihioon: 

  • Vaihtoehto 0: Mitä kuntapolitiikan ”nykymenon” jatkuminen tarkoittaisi? 
  • Aihio 1: Vahvaa toiminnallista kehittämistä ja rahoitusjärjestelmän tarkastelu 
  • Aihio 3: Yhtenäiskuntamallista irtautuminen (ilmestyy 24.11.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunta, kuntapolitiikka, kuntalaiset

Mistä malli tulevaisuuden kuntapolitiikkaan? Vaihtoehto 1: Vahvaa toiminnallista kehittämistä ja rahoitusjärjestelmän tarkastelu

Keskiviikko 10.11.2021 - Suvi Savolainen, neuvotteleva virkamies

Suvi Savolainen.

Kunnat ja koko suomalainen yhteiskunta kohtaa reilun vuoden päästä yhden historiansa suurimman uudistuksen, kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa. Se pakottaa meitä miettimään kuntia ja kuntapolitiikkaa väistämättäkin uudesta näkökulmasta.

Yksi vaihtoehto kuntapolitiikassa etenemiseksi voisikin olla sellainen, jossa ei tavoiteltaisi samaan aikaan muita hallinnollisia tai tehtävänjakoon liittyviä uudistuksia, vaan haettaisiin yhteistä linjaa toiminnallisen kehittämisen ja myös rahoitusjärjestelmän kautta. Voisiko uudistuksen jälkeinen ”uuden kunnan aika” mahdollistaa varsin erilaisia kuntana olemisen tapoja ja osaisimmeko suhtautua sellaiseen?

Hallinnollinen nykytilanne loisi kehittämisen pohjan

Tämän vaihtoehdon toteutumisen edellytys olisi, että luopuisimme suomalaista kuntapolitiikkaa leimanneesta vahvan peruskunnan eetoksesta ja nykyistä yhtenäisempien tai samankaltaisempien kuntien tavoittelusta. Olemassa oleva tilanne olisi hyväksyttävä kehittämisen pohjaksi. Jos kunnat katsovat tarpeelliseksi lisätä yhteistyötään tai yhdistyä tehtävistä selviytyäkseen tai taloudellisista syistä, se toki onnistuisi nykyisen lainsäädännön puitteissa. Erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan arviointimenettely säilyisi keinona vastata kriisiytyvän kunnan ongelmiin. 

Kehittämisen painopiste valtion kuntapolitiikassa ei siis lähtisi siitä, että kuntien ongelmiin haettaisiin ratkaisua rakenteiden kautta. Palveluja koskevasta yhdenvertaisuuden vaatimuksesta olisi kuitenkin pidettävä kiinni. Palvelujen ohjauksessa voisikin korostua esimerkiksi tavoitteilla ohjaaminen: valtio kertoo, mitä tavoitellaan ja kunnat päättävät, miten näihin tavoitteisiin vastataan. 

Tässä vaihtoehdossa on mahdollista rakentaa kuntapolitiikan ratkaisua myös rahoitusjärjestelmän uudistamisesta. Voisiko rahoitusjärjestelmän kehittämisellä ja muilla talouspoliittisilla toimenpiteillä löytää vastauksia kuntien eriytymiskehitykseen, mutta samanaikaisesti huolehtia koko julkisen talouden kestävyydestä?

Kunnilla olisi suuri kehittämisvastuu 

Vaihtoehto antaisi suuren painoarvon sille, että kunnat kehittävät toimintaansa ja saavat itse aikaan tarpeellisia toiminnallisia muutoksia. Kuntien vastuu olisi siis suuri ja se antaisi kunnille uudenlaisen roolin kunta–valtio-suhteessa. Kuntien uudistuminen ja sopeutuminen muun muassa väestönmuutoksiin, ikääntymiseen ja muihin toimintaympäristön muutoksiin jäisi pitkälti niiden itsensä johdettavaksi ilman suurta kansallista tarinaa.

Osassa kuntia olisi tarve löytää älykkäitä keinoja sopeutua toimintaympäristön muutoksiin ja toisaalta uudistua älykkäästi alueen elinvoiman ja ihmisten hyvinvoinnin edistäjiksi. Voisiko esimerkiksi pienempien kuntien strateginen yhteistyö verkostokuntana toimia yhtenä keinona toteuttaa älykästä sopeutumista? Tai voisiko kunta toimia hallinnollisena alustana, yhteensovittamassa kolmannen, neljännen ja muiden sektoreiden yhteistyötä ja kehittämisponnistuksia?

Toisaalla kasvavissa kaupungeissa ja kunnissa tarvittaisiin kestävää väestönkasvuun sopeutumista ja alueen sisäisten erojen tasapainottamista. Ilmastonmuutokseen vastaamisessa ja kestävän kehityksen huomioimisessa suomalaisessa yhteiskunnassa kunnat voisivat ottaa edelläkävijän roolin.  

Digitalisaatio auttaisi vastamaan yhdenvertaisuuden vaatimukseen

Digitalisaation merkitys toiminnan kehittämisessä korostuisi ja se voisi johtaa siihen, että sen varaan ladattaisiin suuriakin odotuksia. Valtio ja kunnat edistäisivät digitalisaatiota yhdessä erityisesti kehittämällä tiedon yhteentoimivuutta järjestelmistä riippumatta. Digitalisaatiolla voisi olla myös suuri rooli siinä, miten eri palveluita tuotetaan kuntalaisille yhdenvertaisesti, mutta ennen kaikkea ihmislähtöisesti

Valtion tehtävänä olisi tukea ja seurata kuntien kehittymistä ja tarttua kansallisesti merkityksellisiin kehityskulkuihin. Kansallisilla, eri sektoreiden asiantuntemusta yhdistävillä kehittämispolitiikoilla ja strategisella yhteistyöllä olisi yritettävä luoda kuntapolitiikkaa, joka tukee näitä kehityskulkuja. 

Mitä mieltä sinä olet yllä olevista kysymyksistä? Lähetä palautteesi osoitteeseen suvi.savolainen(at)gov.fi

Suvi Savolainen
neuvotteleva virkamies

Kuntapolitiikan tulevaisuustyössä valmisteltavilla vaihtoehtoisilla toimenpidekokonaisuuksilla haetaan tulevien vuosien kuntapolitiikkaan yhteistä kehityskulkua. Tässä kolumnisarjassa esittelemme valmistelussa olevia vaihtoehtoja. Sarjan muissa osissa tutustutaan kolmeen kuntapolitiikkatyössä koeponnistettuun kokonaisvaihtoehtoaihioon: 

  • Vaihtoehto 0: Mitä kuntapolitiikan ”nykymenon” jatkuminen tarkoittaisi? 
  • Aihio 2: Järjestämiskriteerejä palveluihin
  • Aihio 3: Yhtenäiskuntamallista irtautuminen (ilmestyy 24.11.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapolitiikka, kuntalaiset, kunta

Vanhemmat kirjoitukset »