Blogit / Kolumnit

Kolumni: Itäisen Suomen suuntaa visioidaan yhdessä - rohkeat ideat tervetulleita

Maanantai 28.11.2022 klo 14:01 - Elinkeinoministeri Mika Lintilä

Mika-Lintila-7.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Vain sellainen Suomi, jonka voimavarat ovat kauttaaltaan käytössä, on turvallinen, elinvoimainen ja kilpailukykyinen Suomi.

Maailma on muuttunut monesti viime vuosina ja vaikutukset näkyvät erityisen vahvasti itäisessä Suomessa. Pandemia ja Venäjän aloittama hyökkäyssota ovat muuttaneet itäisen Suomen tulevaisuudennäkymiä perustavanlaatuisesti eikä paluuta vanhaan ole. Siksi työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt itäisen Suomen visiotyön, jossa itäisen Suomen alueen toimijat kerääntyvät yhteen pohtimaan, mihin suuntaan alueen tulevaisuutta pitäisi viedä. Pandemian ja sodan aiheuttamat kehityssuunnat maailmalla tulevat väistämättä haastamaan globalisaatiota ja uskon, että alueiden rooli tulee yhä vahvistumaan. Siinä piilee myös itäisen Suomen paikka laukoa kohti maalia.

Itäisen Suomen akuutteihin muutoksiin vastaamiseksi hallitus teki tämän syksyn budjettiriihessä useita merkittäviä linjauksia ja myös euromääräisiä panostuksia. Valtiosihteerityöryhmän esittämät toimenpiteet koskivat laajasti aluekehittämistä, osaamista ja osaavan työvoiman saatavuutta, fossiilienergiasta luopumista, saavutettavuuden kohentamista sekä matkailuun panostamista. Alueiden toimijoiden palautteen ja muun analyysin perusteella juuri näissä asioissa on suurimmat haasteet ja toisaalta myös mahdollisuudet.

Valtiosihteerityöryhmän toimenpiteet osuvat pääosin lähivuosiin, mutta pidemmän aikavälin ideointi on tarpeen. Siksi ryhdyimme laajaan itäisen Suomen visiotyöhön. Itäinen Suomi on tienhaarassa ja uudenlaisen polun löytäminen vaatii rohkeutta toteuttaa mahdottomaltakin kuulostavia ideoita. Eikä visiotyö pelkälle ideoinnin asteelle saa jäädä vaan visiosta pitää saada mahdollisimman pian konkretiaa.

Itäisen Suomen elinvoiman ja kilpailukyvyn pohtimiseen kannattaa panostaa, sillä se vaikuttaa osaltaan koko Suomeen. Itäisen Suomen kohdalla monet mittarit ovat olleet (toistaiseksi) muuta maata heikompia, mutta kasvun mahdollisuudet alueelta jo löytyvät. Itäinen Suomi on itse paras voimavaransa.

TEM:n koordinoima visiotyö jatkuu helmikuulle saakka. Seuraavaksi visiotyötä keräännytään jatkamaan Mikkeliin, Lappeenrantaan ja Joensuuhun. Tervetuloa mukaan!

Lue lisää visiotyöstä ja ilmoittaudu mukaan

Mika Lintilä

Elinkeinoministeri

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni: Intian matkan terveisiä

Keskiviikko 23.11.2022 klo 18:37 - Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen

Vierailin viime viikolla Intiassa. Vierailuni suuntautui pääkaupunki New Delhiin ja Etelä-Intiassa sijaitsevaan Bengaluruun, joka on maan toiseksi nopeimmin kasvava metropoli. Matkan teemana oli osaaminen, sillä Intiassa on valtavasti mahdollisuuksia suomalaisten monipuoliselle osaamiselle niin koulutuksen kuin teknologiankin saralla. Matka oli silmiä avaava.

Suomen ja Intian suhteet ovat erinomaiset. Suomi ja vuonna 1947 itsenäistynyt Intia solmivat diplomaattisuhteet vuonna 1949. Maiden välinen aktiivinen poliittinen ja taloudellinen yhteistyö on näkynyt viime vuosina yhteistyöaloitteina ja aktiivisena vierailuvaihtona.

Suomen valtiojohdon Intian-vierailut ovat tukeneet merkittävästi yhteistyötä kaupan, talouden, tieteen ja innovaatioiden saralla. Yhteistyö Suomen ja Intian välillä on lisääntynyt viime aikoina huomattavasti. Tärkeimpiä esimerkkejä ovat pääministereiden kokouksessa keväällä 2021 perustetut digitalisaatiota ja kestävää kehitystä koskevat kumppanuudet sekä aiempaa tiiviimpi yhteistyö tieteen, tutkimuksen ja koulutuksen aloilla.

Tapasin matkani aikana ministereitä, keskustelin koulutusalan tutkijoiden kanssa ja pidin puheen Aasian suurimmassa IT-alan tapahtumassa. Intian tiede- ja teknologiaministeri Jitendra Singhin kanssa keskustelimme muun muassa tutkimusyhteistyöstä ilmakehätutkimuksessa. Intian valtava markkina ja rooli maailman innovaatiohautomona avaavat merkittäviä mahdollisuuksia myös muilla Suomen vahvuusalueilla, kuten mobiiliteknologioissa, tekoälyssä, ilmastonmuutoksen tutkimuksessa sekä kvanttiteknologioissa. Kvanttiteknologian hyödyntäminen ilmastotutkimuksessa tarjoaisi suuria mahdollisuuksia yhteistyölle maidemme välillä, ja sen on myös hyvä esimerkki siitä, miten tiedediplomatia voi avata ovia suuremmille hankkeille.

Delhin kaupungin kanssa keskusteltiin koronapandemian synnyttämästä oppimisvajeesta sekä digitalisaation merkityksestä oppimisvajeen paikkaamisessa. Intian uusi National Education Policy 2020 -uudistus on visioltaan oppilas- ja elämyskeskeinen ja painottaa tulevaisuus- ja digitaitoja sekä tähtää korkeakoulutukseen osallistuvien määrän kasvattamiseen 50 prosenttiin ikäluokasta vuoteen 2030 mennessä. Myös opettajankoulutusta koskeva yhteistyö oli agendalla.

Tapaamisessa opetusministeri Dharmendra Pradhanin kanssa keskustelimme siitä, kuinka koulutuksen uudistustyötä voitaisiin tehdä käytännössä yhteistyössä Suomen kanssa. Intian kaksi vuotta sitten julkistetun koulutusuudistuksen laatijat ovat hakeneet vaikutteita muutamista vahvoista koulutusmaista, muun muassa Suomesta. Suomen korkeakoulut kehittävätkin jo hankkeita muun muassa varhaiskasvatuksen, opettajankoulutuksen ja luonnontieteiden sekä matematiikan opetuksessa.

Kouluvierailullani minulla oli tilaisuus myös keskustella suoraan lasten ja nuorten kanssa ja olin vaikuttunut heidän motivaatiostaan ja aktiivisuudestaan. Erityisesti mieleeni jäi joukko nuoria lukioikäisiä, jotka olivat kehittäneet omia tuoteideoitaan harjoitellessaan yrittäjyyttä.

Itselleni tärkeää oli päästä keskustelemaan myös tyttöjen koulutuksesta. Aihe on ollut Intian koulutuksen hauras alue vuosikymmeniä. Vaikka tilanne lukutaidon osalta on tasoittunut, ovat tytöt edelleen vaarassa jättää koulun kesken kotitöiden, lapsiavioliiton tai lapsityön takia. Tapasin lapsityön vastaisen kamppailun pioneereja Delhissä ja olin syvästi vaikuttunut heidän työstään tyttöjen aseman parantamiseksi. Olemme yhdessä Tata Steelin kanssa, joka on yksi Intian suurimmista yrityksistä, mukana kehittämässä köyhien alueiden koulujen toimintaa Intiassa. Tämä on tärkeää työtä ja sitä meidän täytyy jatkaa.

Bangaloren osuudessa keskeinen teema oli osaajien houkuttelu Suomeen. Suomi kärsii akuutista osaajapulasta useilla sektoreilla, erityisesti palvelualoilla. Intia kamppailee päinvastaisen ongelman kanssa: puolet maan väestöstä on alle 25-vuotiaita eikä kaikille riitä laadukasta koulutusta eikä työtä. Näen tässä Suomen koulutusviennin kannalta huomattavaa tilaa. Kiinnostava vaihtoehto on pohtia, olisiko suomalaisten korkeakoulujen mielekästä ulottaa toimintojaan yhä vahvemmin ulkomaille, esimerkiksi juuri Intiaan.

Nyt kun maailma alkaa taas aueta koronapandemian jäljiltä, kannustan suomalaisia koulutus-, tutkimus- ja IT-alan osaajia suuntaamaan katseensa entistä tiiviimmin Intiaan. Olen vakuuttunut, että Intiassa piilee upeita mahdollisuuksia, jotka hyödyntävät molempia osapuolia.

Petri Honkonen
tiede- ja kulttuuriministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: osaaminen, suhteet, tyttöjen koulutus,

Kolumni: Parempia julkisia palveluja

Keskiviikko 23.11.2022 klo 10:28 - Ylijohtaja Juha Sarkio

Miltä tuntuisi, jos saisit kaikki tarvitsemasi julkiset palvelut yhdestä paikasta? Se on minun unelmani. Haasteita varmastikin on, mutta ne eivät tee tavoitetta yhtään vähäisemmäksi – päinvastoin.

Jokainen meistä tarvitsee julkisia palveluja eri elämänvaiheissaan. Palveluita on satoja. Kaikille meille se on verotusta, henkilöllisyyden todistamista ja paljon muuta, mutta se voi olla myös toisen puolesta asiointia tai yritystoiminnan lupia, terveyspalveluista puhumattakaan.

Kyse ei ole ainoastaan valtiosta, vaan myös kunnista ja hyvinvointialueista – kaikista yhdessä. On toki myönnettävä: isoja ja pieniä asioita pitää vielä korjata. Virkakielemme ei ole aina selkeää ja välillä palveluissa on jonojakin, mutta haluamme parantaa julkisten palveluiden saatavuutta ja laatua. Ihan oikeasti. 

Suomen sisäinen muuttoliike on voimakasta eikä se ei tarkoita vain väen pakkautumista eteläisimpiin maakuntiin. Yhä useampi muuttaa pienissä kunnissa "isolle kirkolle" – maakuntien keskuskaupunkeihin. Hiljeneviä seutuja on entistä enemmän. Me tavoittelemme virkamiespuheenvuorossamme uutta visiota, jossa julkisten palveluiden tarjontaa uudistetaan kohti yhteisiä palvelupisteitä. Tavoitteemme on luoda maakunnallinen kokonaisuus, jossa palveluiden saavutettavuus kansalaisille olisi vähintään yhtä hyvä kuin nykyisin, mutta järkevämmällä sijoittumisella.

Haluamme hakeutua myös yhteistyöhön kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa. Olemme jo liikkeellä kahdentoista viraston kanssa Päijät-Hämeessä, Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa ja mukana on myös kuntia. Tarkoituksemme on laajentaa uudistus asteittain kaikkiin maakuntiin seuraavan hallituskauden aikana – siihen toki tarvitsemme politiikan tuen. 

Mennään sinne, missä ihmiset ovat 

Sen lisäksi, että haemme uutta näkökulmaa palveluiden sijoittumiseen, haluamme parantaa myös julkisten palveluiden saatavuutta niin ajallisesti kuin lähestymällä kansalaisia uusilla palvelutavoilla. Olisihan se hyvä, että myös iltaisin olisi mahdollista hoitaa asioitansa viranomaisten kanssa. 
Viranomaisten palvelutarjontaa ja asiakkaiden omia aikatauluja olisi helpompaa sovittaa yhteen, jos siirtyisimme yhä laajemmin ennakollisen tapaamisajan varaamiseen.

Ja jos jokaiselle päivälle ei ole palvelutarpeita, niin voihan virkamies tulla "isolta kirkolta" muutamana päivänä viikossa paikanpäälle – vaikka sinne kirjastoon tai kauppakeskukseen, jos ne olisivat mahdollisia palvelupaikkoja. Palveluiden parempi saatavuus on meille aito laatuasia. 

Myös digipalvelut voivat olla yhtä hyviä kuin kasvokkain tapahtuva palvelut. Viranomainen voi olla isolla ruudulla pöydän toisella puolella ja keskustella yhtä asiantuntevasti, vaikka kansalainen olisikin kunnan tarjoamassa tilassa tai kotona. Digitalisaatio on jo mahdollistanut tämän. Asioita voidaan aina hoitaa entistä ihmisläheisemmin. Toiveena on, että myös järjestelmät olisivat entistä helppokäyttöisempiä ja tuki niiden käyttöön olisi ihan lähellä. 

Ajatellaan uusiksi myös työntekoa

Valtiovarainministeriön ICT-johtaja Jarkko Levasma on aiemmin tässä kolumnisarjassa visioinut mallia, jossa yhden luukun periaatteen lisäksi myös tieto liikkuisi ihmisen mukana eli eri organisaatioiden ei tarvitsisi pyytää ihmisiltä tietoja uudelleen ja uudelleen. Se, jos mikä helpottaisi ihmisten elämää ja parantaisi julkisten palveluiden tarvitseman tietosisällön laatua ja nopeuttaisi palveluiden saatavuutta ja palvelukokonaisuuksia.

Koronasta on kuultu varmasti ihan tarpeeksi. Se toi paljon murhetta ja kärsimystä, mutta se muutti myös työnteon tapoja radikaalisti. Opimme ymmärtämään läsnäolon merkityksen, mutta myös sen, että työtä voidaan tehdä uudella tavalla.

Maakunnalliset palvelukeskukset mahdollistavat kansalaisille monien viranomaisten palvelut yhdestä paikasta. Samalla ne mahdollistavat myös koko valtion henkilöstölle työskentelyn näissä uusimuotoisissa virastotaloissa. Se ei toki tarkoita, että kaikki työ olisi paikkariippumatonta, mutta monet työt ovat.

Tavoitteenamme on luoda uusia mahdollisuuksia monipaikkaiseen työntekoon, helpottaa palveluiden järjestämistä pienemmillä paikkakunnilla ja toimia suunnannäyttäjänä koko työelämän uudistumiselle. Monet virastot ovat jo liikkeellä ja uskomme, että tällä on myös alueellista elinvoimaa vahvistava vaikutus. 

Juha Sarkio
Ylijohtaja
@JuhaSarkio

Valtiovarainministeriö julkaisee joulukuussa 2022 virkamiespuheenvuoron, jossa käsitellään tulevan vaalikauden talous- ja hallintopolitiikan lähtökohtia. Tämä kolumni on osa virkamiespuheenvuoron kolumnisarjaa, joka taustoittaa virkamiespuheenvuorossa käsiteltäviä ajankohtaisia teemoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: julkiset palvelut, palvelutarpeet

Kolumni: Valtion ja hyvinvointialueiden välille rakennetaan uudenlaista yhteistyötä

Maanantai 29.8.2022 klo 21:42 - Muutosjohtaja Ville-Veikko Ahonen, neuvotteleva virkamies Eeva Kaunismaa ja erityisasiantuntija Lotta Mattsson

Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyminen tarkoittaa perustavanlaatuista muutosta Suomen julkiseen hallintoon. Uudistuksen myötä tapahtuvat valta- ja vastuusuhteiden muutokset vaativat kunnilta, valtiolta ja hyvinvointialueilta panostuksia uudenlaiseen vuorovaikutukseen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuun siirtoon hyvinvointialueille on aikaa alle sata työpäivää. Tärkeimpänä tavoitteena on turvallinen siirtymä palveluiden käyttäjien ja siirtyvän henkilöstön näkökulmasta. Turvallisen siirtymän ohella nyt on myös aika miettiä, miten uudessa tilanteessa varmistetaan mahdollisimman hyvin yhteen toimiva julkinen hallinto. 

Julkisen hallinnon kuuluu vahvistaa kansalaisten luottamusta toimivaan yhteiskuntaan ja siihen, että demokraattisesti päätettyjä tavoitteita edistetään. Luottamuksen lisäksi hallinnolta tarvitaan tehokkuutta, joka edellyttää eri toimijoiden yhteistyötä yhteiskunnallisten ongelmakohtien ratkaisemiseksi. Samaan aikaan julkisen hallinnon on turvattava oikeusvaltion toiminta sekä julkisten palveluiden saatavuus. 

Koko julkiselle hallinnon suunnaksi laaditussa Julkisen hallinnon strategiassa määritellyt yhteiset päämäärät suuntaavat hallinnon uudistamista ja yhdessä tekemistä tulevalla vuosikymmenellä. Yksi keskeinen päämäärä kohti 2030-lukua kuljettaessa on, että hallinto on avointa ja se toimii yhdessä. Tämä koskee niin valtion, hyvinvointialueiden kuin kuntienkin toimintaa ja johtamista.

Aiempaa vaikuttavammat julkiset palvelut syntyvät yhteistyöllä 

Hyvinvointialueuudistuksen myötä siirrytään uudenlaiseen ohjaukseen, jossa hyvinvointialueet ja valtio kehittävät yhdessä vuorovaikutteisempaa ohjausmallia, kuin hallinnossa on ollut aiemmin tapana.  Valtio ohjaa alueita eri neuvottelukuntien, vuotuisten neuvottelujen ja jatkuvaluonteisen vuorovaikutuksen kautta. Myös eri ministeriöiden on tehtävä keskenään yhteistyötä, jotta niiden viestit hyvinvointialueille ovat mahdollisimman yhtenäisiä ja samaan suuntaan ohjaavia. 

Kuluvana syksynä valtio järjestää alueiden johtoryhmille valmennusohjelman. Tavoitteena on tukea alueiden organisoitumista ja verkostoitua poikkihallinnollisesti. Lisäksi valmennusohjelma auttaa luomaan alueiden ja valtion välille yhteistä ymmärrystä käynnistämiseen liittyvistä kysymyksistä ja kehittämisteemoista. Yhteistä ymmärrystä tarvitaan myös siitä, miten hyvinvointialueiden talous kytkeytyy koko julkisen talouden kokonaisuuteen ja sen kestävyyteen. Valmennus on yksi askel kohti julkisen hallinnon strategian mukaisesti entistä yhtenäisemmin toimivaa suomalaista julkishallintoa. 

Yksi konkreettinen esimerkki koko julkisen hallinnon yhteistyöstä on Hankinta-Suomi-ohjelma. Kyseessä on yhteistyöfoorumi, jonka avulla edistetään hankintaosaamista ja julkisiin hankintoihin käytettävien varojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Hankinta-Suomen yhteyteen on perustettu oma verkostonsa myös hyvinvointialueille, jossa hyvinvointialueiden ja valtion hankintaosaajat voivat yhdessä viedä julkisten hankintojen kehittämistä käytännön tasolla eteenpäin.

Julkisen hallinnon toimiminen yhdessä ja yhtenäisesti on tärkeä päämäärä, joka ei saa unohtua uusia organisaatiorajoja rakentaessa. Valtio, hyvinvointialueet ja kunnat vastaavat yhdessä siitä, että julkiset palvelut ja etuudet ovat asiakkaalle helposti saavutettavia, ymmärrettäviä, keskenään yhteen toimivia ja turvallisia.

Ville-Veikko Ahonen
muutosjohtaja

Eeva Kaunismaa
neuvotteleva virkamies

Lotta Mattsson
erityisasiantuntija

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointialueet, julkinen hallinto, palvelut

Kolumni: Täsmennyksiä ammatillisen koulutuksen säädöksiin tarvitaan

Keskiviikko 13.7.2022 klo 17:03 - Li Andersson, opetusministeri

Työelämä muuttuu vauhdilla ja nuorten polut ammatteihin ja aikuisuuteen erilaistuvat. Yhdellä on mielessä nopea työllistyminen ammattiopintojen jälkeen ja toisella polku ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Aikalailla varmaa on, että kaikki tulevat tarvitsemaan taitoja, joiden pohjalta he kykenevät omaksumaan uutta koko työuran ajan.

Tällä vaalikaudella olemme toteuttaneet historiallisen uudistuksen, jolla pidennettiin oppivelvollisuutta 18-ikävuoteen. Samalla vahvistettiin nuorten ohjauksen tukiverkkoja, jotta kukin löytäisi itselleen sopivan opiskelupaikan, sekä toteutettiin maksuton toisen asteen koulutus.

Uudistusta ei toteutettu yhtään liian aikaisin. Jo pitkään on ollut selvää, että kaikki tarvitsevat vähintään toisen asteen tutkinnon tasoista sivistystä ja osaamista. Viilausta tarvitaan myös tavoissa rahoittaa ja toteuttaa ammatillista koulutusta, jotta koko säädösympäristö tukee parhaalla mahdollisella tavalla nuorten osaamisen kehittymistä. Äskettäin lausunnoilla oli luonnos hallituksen esitykseksi, jossa ehdotetaan oppivelvollisiin ja jatkuvaan oppimiseen kohdistuvan rahoituksen eriyttämistä toisistaan ja rahoituksen perusteiden kehittämistä sekä joustavuuden kasvattamista ammatillisissa perustutkinnoissa.

Ensin mainitussa tavoitteena on tukea nuorten kehittymistä aikuisuuteen ja jättää riittävästi tilaa koulutuksen kasvatustehtävälle. Nykyisin ammatillisen koulutuksen rahoituksesta suuri osa määräytyy tutkinnon osittain. En usko, että se sellaisenaan tukee nuoren kehittymistä tai antaa aikaa oman polun löytämiselle yhdessä opettajan kanssa. Uusissa rahoitussäännöksissä oppivelvollisten osalta suoritusrahoituksen osuutta vähennettäisiin ja tutkinnon osista rahoituksen perusteena luovuttaisiin. Tällä tavoin tosiasiassa tuemme jokaisen yksilöllisten polkujen toteutumista ja oppivelvollisuuslainsäädännössä asetettuja tavoitteita. Samalla järjestäjien hallinnollinen työ vähenee, kun oppivelvollisten rahoitus tulisi jatkossa suoraan toteuman perusteella.

Minulta on usein kysytty, että miksi juuri nyt. Minusta tämä on asia, joka on välttämätöntä tehdä uudistuksen toimeenpanon vahvistamiseksi, ja jonka viivästyttäminen vaikuttaisi usean nuorisoikäluokan menestykseen ammatillisessa koulutuksessa. Ennemminkin ihmettelisin, jos sitä ei nyt tehtäisi.

Oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoituksen jakaminen omiin väyliinsä on herättänyt huolta jatkuvan oppimisen ja työikäisen väestön osaamisen kehittämisen edellytyksistä. Ammatillisen koulutuksen aloittaneista yli puolet on työikäisiä. Jatkossakin he ovat tärkeä ammatillisen koulutuksen opiskelijaryhmä. Nyt tehtävä muutos ei vaikuta kielteisesti heidän osaamisensa kehittämiseen. Päinvastoin: rahoituksen jakaminen edellä kuvatulla tavalla mahdollistaa myöhemmin myös jatkuvan oppimisen rahoituksen perusteiden kehittämisen siten, että ne paremmin tukevat aikuisten tavoitteita. Esimerkiksi syksyllä 2022 työryhmässä käynnistettävä työ tutkinnon osaa lyhyempien kokonaisuuksien määrittelemiseksi tulee mahdollistamaan niiden sisällyttämisen rahoitusjärjestelmään.

Tällä hetkellä ammatillisen koulutuksen rahoitusmalli yrittää vastata kahden keskenään hyvin erilaisen kohderyhmän tavoitteisiin: nuorten kasvaminen ammattiin vie aikaa, kun taas aikuisten osalta moni vain piipahtaa oppilaitoksessa hankkimassa nopeasti tarvitsemansa osaamisen ja jatkaakseen ripeästi takaisin työelämään. Kun yhdellä mallilla on yritetty vastata näin erilaisten kohderyhmien koulutustarpeisiin, on tuloksena liki viisikymmentä eri kerrointa ja vaikeasti ennakoitava sekä monimutkainen malli, jonka todellinen ohjausvaikutus on pelkästään suuri kysymysmerkki. Muutoksilla vastataan koulutuksen järjestäjien tarpeeseen lisätä rahoituksen ennakoitavuutta ja läpinäkyvyyttä.

Julkisia varoja käytetään ammatilliseen koulutukseen yli kaksi miljardia euroa. Panostus on merkittävä ja osoittaa, miten tärkeässä asemassa ammatillinen koulutus yhteiskunnassamme on. Ensiarvoisen tärkeää on, että vastaava rahoituksen taso säilyy jatkossakin. Ilman sitä ammatillisen koulutuksen mahdollisuudet tuottaa ja uusintaa osaamista hyvin laajalle käyttäjäkunnalle heikkenevät oleellisesti. Myös tätä mahdollisuutta palvella eri käyttäjäryhmiä heidän tavoitteidensa mukaisesti tuemme rahoitusta kehittämällä. Läpinäkyvyys rahoituksessa tuo sille uskottavuutta.

Ammatillisen koulutuksen tehtävänä on valmistaa ihmisiä työelämään, päivittää heidän osaamistaan ja mahdollistaa jatko-opintoihin siirtyminen. Niin sanotut yto-aineet ovat keskeinen tutkintojen osa, joka antaa pohjaa teoreettisemmille jatko-opinnoille. Niin ne tulevat jatkossakin tekemään.

Lausunnolla olleessa lakiluonnoksessa ehdotetaan, että ammatillisia perustutkintoja voisi laajentaa enintään 30 osaamispistettä yli 180 osaamispisteen silloin, kun opiskelija haluaa sisällyttää tutkintoon lukio-opintoja, korkeakouluopintoja tai muita ammatillisia opintoja enemmän kuin nykyisin on mahdollista. Tällä tavoitellaan yksilöllisen jouston mahdollisuuksien kasvattamista ja vastataan muuttuvaan työelämään. Tämä kehitys ei tule vaarantamaan yto-aineiden järjestämistä ammatillisessa koulutuksessa. Joissain yhteyksissä on pelätty esimerkiksi sitä, että järjestäjät päättävät luopua omista yto-opettajista ja toteuttaa toiminnan hankintoina. On kuitenkin huomattava, että hankinnat tulevat maksamaan järjestäjälle varmastikin vähintään opettajien palkkauskustannusten verran. Lisäksi tästä merkittävästä opetushenkilöstöstä luopuminen tekisi kyseisestä järjestäjästä hyvin haavoittuvan, koska se olisi riippuvainen muista toimijoista toteuttaessaan perustehtäväänsä. Esitetty lakimuutos ei sulje ammatillisten tutkintojen ja yto-opintojen kehittämistä pois. Ammatillisten tutkintojen todellista jatko-opintokelpoisuutta on vahvistettava myös tämän muutoksen rinnalla.

Toisinaan on niin, että tutkinnon laajentaminen on keino omien tavoitteiden toteuttamiseksi; samalla se usein edesauttaa korkeakouluopintoihin siirtymistä ja niissä menestymistä. Samaa tavoitetta halutaan tukea, kun säädettäisiin niin sanotusta kaksoistutkinnosta eli ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikaisesta suorittamisesta. Edellä mainituista ei säädettäisi koulutuksen järjestäjää velvoittavana. Toisin sanoen järjestäjä saisi itse päättää, miten laajalti mahdollisuuksia tarjoaa. Laajentaminen toteutettaisiin nykyisen valtionosuusrahoituksen puitteissa, eikä sen odoteta tuovan järjestäjille lisäkustannuksia tai lisäävän opettajien työtaakkaa. Koulutuksen järjestäjät päättävät itse siitä, kuinka paljon opiskelijoita opetukseen ottavat. Mikäli järjestäjä päättää hyvin laajasti tarjota mahdollisuutta laajentaa tutkintoa ja laajentamiselle on myös kysyntää, se voi vastaavasti vähentää jonkin verran sisäänottoa. Tällä ei ole vaikutusta koulutuksen saatavuuteen.

Ammatillisen koulutuksen vetovoimaa voidaan kuvata sillä, kuinka paljon aloituspaikkoja on suhteessa yhteishaun ensisijaisiin hakijoihin. Koko maan tasolla tuo suhdeluku vuosien 2019–2021 keskiarvona oli 0,88. Toisin sanoen ensisijaiseksi hakukohteeksi ammatillisen koulutuksen valinneita oli selvästi vähemmän kuin aloituspaikkoja. Vaikeaa uskoa, että ammatillisen koulutuksen joustavuuden kasvattamisen myötä syntyisi pulaa tarjonnasta, tai että järjestäjien profiilit tämän takia kovin paljon muuttuisivat. Aloituspaikkojen määrä ammatillisessa koulutuksessa vaihtelee joka vuosi huomattavasti, esimeriksi vuonna 2022 aloituspaikkojen muutos oli 1600 edelliseen vuoteen nähden.

Ammatillinen koulutus tulee jatkossakin nähdä tasavertaisena koulutusmuotona lukion kanssa nuorten kouluttamisessa. Nyt tehtävillä säädösten täsmennyksillä ja mahdollisuuksien lisäämisellä tuetaan ammatillisen koulutuksen vetovoimaa ja sen kysyntää. Jos suomalaisessa koulutuspolitiikassa olemme aidosti sitä mieltä, että nuorilla on jatkoon kaksi tasavertaista polkua, eikä niin sanottuja umpiperiä ole, niin kyllä meidän on rohjettava myös kehittää ammatillista koulutusta sanotun suuntaisesti. Ammatillisen koulutuksen, niin kuin muunkin koulutuksen, on elettävä ajassa.

Li Andersson
opetusministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulutus, ammattiopinnot, työelämä, li andersson,

Kolumni: Korona tappaa edelleen

Keskiviikko 13.7.2022 klo 16:52 - Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén

Yhteiskunnassa on levinnyt laajasti näkemys, että korona olisi ohi ja olisimme siirtyneet jo epidemian jälkeiseen aikaan. Kansainvälinen kehitys ei tue tällaista näkemystä.

Hallituksen "koronaministerinä" olen viime kuukausien aikana kertonut julkisesti kannattavani mm. nykyistä laajempaa maskien käyttöä, neljännen rokotuksen aikaistamista alle 80-vuotiaille, kolmannen rokotuksen laajempaa ottamista, riskiryhmiin kuuluvien varovaisuutta suurten ihmisjoukkojen keskuudessa, yleisten ja edelleen voimassaolevien hygieniasuositusten noudattamista jne. Näiden asioiden esille tuominen on ollut koronatilanteen kehittymistä seuraten perusteltua. Tilanteen seuraaminen on johtanut myös varautumistoimiin.
 
STM:n vetovastuulla olemme Suomessa varautuneet useilla toimenpiteillä syksyllä mahdollisesti pahenevaan koronatilanteeseen. Johtamani koronaministerityöryhmä on kokoontunut 8.2.-22.6. välisenä aikana säännöllisesti, yhteensä kahdeksan kertaa, ja STM:ssä on päivittäin valmisteltu ja toteutettu koronatilanteen edellyttämiä toimenpiteitä: lainsäädäntöä, tilanteen seurantaa, palvelujärjestelmän ohjausta, varautumista syksyn tilanteeseen, rokottamisen tukemista ja säännöllistä tiedottamista.
 
Asetimme 16.2. asiantuntijatyöryhmän selvittämään palvelujärjestelmän varautumista mahdolliseen seuraavaan epidemia-aaltoon. Työryhmä jätti 54 toimenpidettä sisältäneen raporttinsa toukokuussa. Olemme jo vastanneet osaan ehdotuksista mm. päivittämällä yhteistyössä kansallisten asiantuntijoiden kanssa covid-19-testaus- ja jäljitysstrategian sekä rokotusstrategian.
Juhannusviikolla STM kehotti ohjauskirjeessä paikallisia ja alueellisia viranomaisia edelleen varautumaan mahdollisiin tuleviin epidemia-aaltoihin ja huomioimaan selvitysryhmän ehdotukset. Myös EU:n ja sen asiantuntijavirastojen EMA:n ja ECDC:n tuore linjaus neljännen rokotteen antamisesta mahdollisimman pian kaikille yli 60-vuotiaille on ollut tavoite, jota olen yhdessä useiden muiden EU:n terveysministerien kanssa vaatinut jo keväästä lähtien.
 
Hallituksen korona-asioista vastaavana ministerinä esittelin valtioneuvostolle päätökset yhteiskunnan laajasta avaamisesta helmi- ja maaliskuussa. Tämän turvallisen toteuttamisen edellytyksiksi todettiin erittäin laaja rokotuskattavuus, tarkka hygienia, riskiryhmien maskien käyttö, epidemiatilanteen jatkuva seuraaminen ja palvelujärjestelmän ohjaaminen.

Epidemia ei ole ohi. Meidän jokaisen on edelleen pidettävä sen osalta huolta toisistamme. Myös vastuullisesti toimiva suomalainen media on huomannut tämän. Tautitilanteesta ja rokottamisen tärkeydestä kertominen on ymmärretty yhteiseksi tehtäväksemme.

Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korona, epidemia, aki linden,

Kolumni: Ukrainan sodalla laajoja vaikutuksia kansainväliseen kauppaan

Torstai 5.5.2022 klo 14:48 - Ministeri Ville Skinnari

Ville Skinnari

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut valtavan humanitäärisen kriisin ja vakavaa vaaraa globaalille turvallisuudelle, mutta sodalla on myös laajoja vaikutuksia maailmantalouteen ja -kauppaan.

Osa näistä vaikutuksista syntyy olemassa olevien arvoketjujen katkeamisesta, yritysten siirtäessä ulkomaisia toimintojaan joko kotiin päin tai ainakin poliittisesti turvallisempiin maihin. On todennäköistä, että maailmantaloudesta tulee tämän kehityksen seurauksena aiempaa jakautuneempi, kenties pitkäksikin aikaa. Tällainen blokkiutumiskehitys ei välttämättä edes edellytä valtioiden toimenpiteitä; siihen ajaudutaan yritysten sovittaessa toimitusketjujaan uuteen toimintaympäristöön, jossa poliittisten riskien merkitys on entistä suurempi. Suuntaus sai vauhtia jo koronaepidemian aikana, ja Venäjän hyökkäys on kiihdyttämässä muutosta.  

Toinen, vieläkin nopeammin näkyvä kriisin seuraus liittyy häiriöihin energian ja tiettyjen perushyödykkeiden kaupassa. Vaikka Ukrainan ja Venäjän osuudet maailmankaupasta ovat kokonaisuutena melko pienet, maat tuottavat yhteensä yli neljänneksen maailmassa myydystä vehnästä ja ohrasta, viidenneksen maissista ja puolet auringonkukkaöljystä. Venäjä on maailman suurin maakaasun viejä ja toiseksi suurin öljyn viejä. Venäjä ja Valko-Venäjä vastaavat yhdessä noin viidenneksestä maailman lannoitteiden viennistä. Sodan aiheuttamien tarjontashokkien seurauksena ruoan ja energian hinta on noussut voimakkaasti ympäri maailmaa.

Maailmankaupan kenties kiireellisin, Ukrainan sodasta aiheutuva ongelma liittyykin ruokaturvaan. YK:n ruokaohjelma WFP:n johtaja David Beasley on arvioinut, että elintarvikkeiden hintojen nousu on johtamassa laajimpaan häiriöön globaalissa ruokaturvassa sitten toisen maailmansodan. Esimerkiksi vehnän hinnan ennustetaan nousevan vuoden loppuun mennessä yli 40 prosenttia – kaikkien aikojen korkeimmalle tasolleen. Maailmanpankin tuoreen ennusteen mukaan elintarvikkeiden hinnat saattavat pysyä poikkeuksellisen korkealla tasolla useiden vuosien ajan.

Sodan aiheuttama ruoan hintashokki on erityisen tuhoisa maailman köyhimmille maille, kahdesta syystä. Ensinnäkin useat näistä maista ovat voimakkaasti riippuvaisia tuontiviljasta. Toiseksi, matalan tulotason maissa ihmiset käyttävät jopa puolet tuloistaan ruokaan. Merkittäviä ongelmia odotetaan lähitulevaisuudessa etenkin Sahelin alueella, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Afrikassa on 35 valtiota, joiden elintarviketuonnissa Ukrainalla tai Venäjällä on merkittävä rooli. Tutkijat ovat myös viime aikoina muistuttaneet, että elintarvikkeiden hinnoilla ja yhteiskunnallisella vakaudella on tiivis yhteys. Poikkeukselliset hintapiikit johtavat herkästi levottomuuksiin ja konflikteihin, joiden vaikutukset ulottuvat laajalle.

Edellä kuvatut haasteet osuvat ajankohtaan, jossa maailmantalous on jo valmiiksi haavoittuvassa tilassa koronaepidemian jälkeen. OECD-alueen talouskasvu oli Ukrainan sodan alla normalisoitumassa, mutta inflaatio oli valmiiksi koholla ja luottamus talouskehitykseen epävarmaa. Monissa kehitysmaissa taas toipuminen epidemiasta oli vielä pahasti kesken, ja hallitukset painivat rajun velkataakan alla.

Miten Suomen ja muiden kehittyneiden maiden tulisi reagoida näihin sodan välillisiin seurauksiin? Onko jotain tehtävissä kauppapolitiikan keinoin?

Lyhyellä aikavälillä kenties tärkein keino on pyrkiä siihen, että maailmankauppa säilyy kriisistä huolimatta mahdollisimman sujuvana, esteettömänä ja ennakoitavana. Aikaisempien ruokakriisien yhteydessä on havaittu, että valtiot ajautuvat herkästi kierteeseen, jossa elintarvikesektoriin kohdistuvat kansalliset vientirajoitukset ruokkivat toisiaan. Lopputuloksena on entistä enemmän markkinahäiriöitä ja entistäkin nopeampi hintojen nousu.

Ruokakriisin akuutin vaiheen lieventämiseen kehitysmaissa tarvitaan myös suoraa tukea, joka kohdistuu kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin maihin ja väestöryhmiin. Suomi antoi humanitaarista apua vuonna 2021 yhteensä n. 105 miljoonaa euroa, josta merkittävä osa kohdistettiin välittömään ruoka-apuun, ja niin ovat tehneet myös monet muut maat.
Jatkossa meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, miten voimme kauppapolitiikan ja muin keinoin varautua ulkomaankaupan äkkinäisiin häiriöihin ja toimitusketjujen katkeamisiin paremmin. Koronaepidemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat tuoreita esimerkkejä laajoista, ulkomaankauppaan vaikuttavista tarjontapuolen shokeista, mutta ne jäävät tuskin viimeisiksi. Geopolitiikka tekee maailmantaloudesta jatkossa yhä vaikeammin ennustettavan, ja myös ilmastokriisi lisää alttiutta yllättäville muutoksille. Kykyämme reagoida näihin tilanteisiin tulee vahvistaa.  

 

Ville Skinnari

Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni : Omien henkilötietojen hallinta lisääntyy digitaalisella henkilöllisyystodistuksella

Maanantai 4.4.2022 klo 16:03 - Tietohallintoneuvos Maria Nikkilä ja erityisasiantuntija Teemu Kääriäinen

On luonnollista, että digitalisaatio ja erilaisten verkkopalveluiden käyttö herättävät meissä kaikissa kysymyksiä tietoturvasta ja yksityisyyden suojasta. Suunta tietosuojan kehittämiseksi on selvä: käyttäjän pitää voida itse päättää, miten ja kenen kanssa hän jakaa henkilötietojaan. Tähän pyritään myös valmistelemallamme digitaalisella henkilöllisyystodistuksella.

Valtiovarainministeriön valmistelema lakiluonnos digitaalisesta henkilöllisyystodistuksesta on parhaillaan lausuntokierroksella 8. huhtikuuta saakka. Digitaalinen henkilöllisyystodistus olisi mobiilisovellus, joka olisi mahdollista ladata älypuhelimeen. Sitä voisi käyttää eri palveluissa asioimiseen kasvokkain ja verkossa.

​​​​​​​Kansalaisten lausuntopalautteissa on esiintynyt huolta siitä, että digitaalinen henkilöllisyystodistus mahdollistaisi kansalaisten valvonnan. Tästä ei ole kyse, vaan päinvastoin henkilön oma kontrolli tietoihinsa kasvaa. Digitaalista henkilöllisyystodistusta on kehitetty pitkäjänteisesti ja tutkittu akateemisissa ja yksityisen sektorin hankkeissa erityisesti paremman tietosuojan ja yksityisyyden suojan näkökulmasta.

Yksityisyyden suoja lisääntyy sähköisessä asioinnissa

Nykyisin sähköinen asiointi toimii siten, että sähköinen asiointipalvelu eli esimerkiksi sähköyhtiön verkkopalvelu pyytää tunnistusvälineen tarjoajalta, kuten pankilta, käyttäjän tunnistamista. Tässä esimerkissä pankki tunnistaa käyttäjän verkkopankkitunnusten avulla ja toimittaa sähköyhtiölle tiedot käyttäjästä, kuten henkilötunnuksen ja nimitiedot. Toisena vaihtoehtona on, että sähköisen asiointipalvelun ja eri tunnistusvälinetarjoajien, kuten pankkien ja mobiilioperaattorien, välissä on niin sanottu tunnistuksen välityspalvelu.

Nykyisessä mallissa tunnistuksen välityspalveluiden ja tunnistusvälineiden tarjoajien tietoon päätyy huomattavan paljon tietoa siitä, miten henkilöt käyttävät eri palveluita.

Digitaalisessa henkilöllisyystodistuksessa henkilötiedot kulkevat suoraan henkilön omasta tunnistusvälineestä eli älypuhelimessa olevasta sovelluksesta asiointipalveluun. Välissä ei ole tunnistusvälineen tarjoajaa tai tunnistuksen välityspalvelua, kuten pankkia tai mobiilioperaattoria. Tämä tarkoittaa, että digitaalisen henkilöllisyystodistuksen tarjoajalle eli valtiolle ei muodostu mahdollisuutta seurata, miten henkilöt digitaalista henkilöllisyystodistusta käyttävät. Tieto digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käytöstä jää ainoastaan tietoturvalliseen mobiilisovellukseen.

Omien tietojen hallinta paranee myös asioinnissa paikan päällä

Digitaalista henkilöllisyystodistusta voi käyttää verkkoasioinnin lisäksi myös asiakaspalvelutilanteissa esimerkiksi kaupassa tai postissa. Perinteisesti henkilöllisyys on käyntiasioinnissa todistettu passilla tai henkilökortilla.

Myös käyntiasioinnissa omien tietojen hallinta paranee digitaalisella henkilöllisyystodistuksella: tiedot siirtyvät suoraan älypuhelimesta asiointipalveluun eli esimerkiksi kaupan kassajärjestelmään ilman välikäsiä, jotka voisivat seurata digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöä. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttö on samanlaista kuin henkilökortin ja passin käyttö, jota ei valtion ole mahdollista seurata.

Lisäksi asiointitilanteessa on mahdollista valita, mitä tietoja itsestään haluaa osoittaa, eli esimerkiksi kaupassa ikää tarkastettaessa olisi mahdollista näyttää asiakaspalvelijalle vain ikä koko henkilötunnuksen sijaan.

Digitaalinen henkilöllisyystodistus on vapaaehtoinen

Suomessa on jo ollut käytössä henkilökortteja, joiden sirua on voinut hyödyntää sähköisessä asioinnissa. Tämä on tarkoittanut erillisten henkilökorttien lukijalaitteiden laajamittaista käyttöä ja aiheuttanut haasteita etenkin mobiilisovelluksiin tunnistautumiseen. Suomessa uusi digitaalinen henkilöllisyystodistus rakennetaankin tietoturvallisena mobiilisovelluksena, mikä on ollut kehityssuunta myös monissa muissa maissa.

Digitaalinen henkilöllisyystodistus on yksi lisävaihtoehto tunnistautumiseen. Olemassa olevat ratkaisut eli pankki- ja mobiilivarmennetunnistaminen sähköisessä asioinnissa sekä passi ja henkilökortti käyntiasioinnissa säilyvät ennallaan. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen käyttöön ei kansalaisia pakoteta. Jos henkilö ei halua tai voi käyttää digitaalista henkilöllisyystodistusta älypuhelimessaan, tarjotaan mahdollisuus käyttää julkishallinnon sähköisessä asioinnissa erillistä tunnistusvälinettä.

Digitaalista henkilöllisyyttä kehitetään kansallisista lähtökohdista

Digitaalisessa henkilöllisyydessä tehdään myös EU-tasoista lainsäädäntötyötä. Nyt käynnissä oleva kansallisen lainsäädännön kehittäminen antaa Suomelle mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millainen EU-tason ratkaisusta tulee.

Jos emme itse ole suunnannäyttäjien joukossa vaikuttamassa ja ohjaamassa tätä kehitystä, niin valmiita digitaalisen henkilöllisyyden ratkaisuja on Suomeen varmasti tarjolla moniltakin suunnilta.

Maria Nikkilä
​​​​​​​Tietohallintoneuvos

Teemu Kääriäinen
​​​​​​​Erityisasiantuntija

Kommentoi kirjoitusta.

Ensin kuritti korona, nyt polttoaineiden hinnan nousu - molempiin taksit ovat syyttömiä

Maanantai 28.3.2022 klo 23:40 - Pasi Rokosa, va. toimitusjohtaja

Lähitaksi Oy

Hintojen nousu herättää meissä kaikissa harmitusta, allekirjoittanut mukaan lukien. On kyse sitten tuotteesta tai palvelusta, johon myös Lähitaksi kuljetuspalveluyrityksenä lukeutuu. Polttoaineiden hintojen myötä kallistuvat taksimatkat eivät kuitenkaan johdu kuljettajasta, vaikka takapenkin syyttävä sormi olisi häneen helppoa osoittaa. 

Haastankin katsomaan asiaa kallistuvan kolikon kääntöpuolelta: jos taksipalveluiden halutaan ylipäänsä jatkuvan, on hintojen noustava. Tämä on sekä välttämätön että vastuullinen teko. Lähitaksin 3000 ammattikuljettajan toimeentulo on nykyisellään uhattuna. 

Suomessa taksit kuuluvat kiinteäksi osaksi julkista liikennettä ja avullamme mahdollistetaan välttämättömien kuljetuspalveluiden verkosto monille – myös heille, joita korkea ikä tai vamma estää muuten kulkemasta. 

Lähitaksi on ollut läsnä arjen ja juhlan hetkissä ja palvellut Uudellamaalla jo vuodesta 1965. Nykyisin toimimme myös Riihimäellä sekä Lapissa, ja vastaamme Kela-kyydeistä Uudenmaan ja Lapin lisäksi Kymenlaaksossa sekä Kanta- ja Päijät-Hämeessä.

Meillä on aito tahtotila taata kuljettajillemme mahdollisuus toimeentuloon sekä tavoite toimia koko taksialan vastuullisena suunnannäyttäjänä. Haluamme varmistaa, että jokainen pääsee turvallisesti perille – nyt ja tulevaisuudessa. Vaikka se maksaisikin vähän enemmän. 

Pasi Rokosa, va. toimitusjohtaja
Lähitaksi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: taksi, lähitaksi, hinta, palvelut

Blogi: Empatian kahdet kasvot: Putin asettuu suomalaisten asemaan luodakseen pelkoa

Maanantai 28.2.2022 klo 14:13 - Timo Järvinen


Tunteet elävät merkitysten, kokemusten, vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen ytimessä. Tunteiden kautta olemme yhteydessä itseemme, toisiimme ja maailmaamme. Tunteet ovat läsnä hyvässä ja pahassa, hyvinvoinnissa ja kärsimyksessä.
Empatian avulla jaamme tämän inhimillisen prosessin toistemme kanssa. Asetumme ihmisten asemaan, tiedostamme heidän erilaiset näkökulmansa ja värähtelemme samalla, esimerkiksi pelon ja helpotuksen, taajuudella. Parhaimmillaan empatia saa meidät tekemään toisillemme sen, mitä haluaisimme toisten tekevän itsellemme.

Hyvä ja paha empatia – myötätuntoa ja manipulointia

Valtaosa ihmisistä kykenee empatiaan: heidän luontaiset taipumuksensa edistävät myötätuntoa ja yhteisöllistä käyttäytymistä. Pieni osa ihmisistä ei empatiaan kykene. Silti he saattavat olla taitavia toisten ihmisten tunteiden ja tunteiden taustalla olevien syiden tunnistamisessa ja hyväksikäytössä.
Ukrainan sota on nostanut näkyviin empatian kahdet kasvot. Myötätuntoa ja apua tulvii Ukrainalle joka suunnalta, mutta ratkaisevaa askelta ei oteta: muiden maiden sotilaat eivät ylitä Ukrainan rajaa, syynä Putinin luoma pelko ydinaseiden käyttöä ja jopa kolmatta maailmansotaa kohtaan.
Venäjä tietää tämän. Putin edustaa empatian pimeää puolta: hän tunnistaa läntisten demokratioiden, myös suomalaisten, pahimmat pelot ja käyttää niitä hyväkseen. Putin manipuloi valheillaan myös omia kansalaisiaan ja sotajoukkojaan.
Suomalaisia Putin ajaa tilanteeseen, jossa jäljellä on vain uhkaavia vaihtoehtoja: Jos liitymme Natoon, miten Venäjä reagoi? Jos emme liity Natoon, uhkaako meitä Ukrainan kohtalo?

Putinin tavoitteissa ei ole järkeä – päämääränä voi olla pelko

Mihin Putin pyrkii? Hänen tavoitteitaan on vaikea ymmärtää, jos niistä etsitään järkeä. Sodalla saavutettavat hyödyt eivät voi olla haittoja suurempia.
Ehkä kyse ei ole järjestä lainkaan. Ehkä Putin kaipaa ensisijaisesti arvostusta ja kunnioitusta. Neuvostoaikana kunnioitus ja pelko olivat toistensa synonyymeja. Kun Venäjän mahti on hiipunut ja maailma on muuttunut, keinoja kunnioituksen hankkimiseen ja ylläpitämiseen ei ole enää ollut. Jäljelle on jäänyt keinoista viimeinen ja toisaalta tutuin: pelko.
Ehkä Putinin tavoite on yksinkertaisesti pelon luominen – kokemus siitä, että häntä pelätään. Ehkä Putin näkee mieluummin kansansa kärsivän ja sotilaidensa kuolevan kuin kokee alemmuutta suhteessa läntisiin johtajiin. Pelko tekee hänestä merkityksellisen, juuri nyt ehkä jopa merkityksellisimmän henkilön koko maailmassa. Muilla keinoilla hän ei olisi tätä asemaa saavuttanut.

Sätkynukeiksi emme tahdo tulla, tehkäämme omat päätöksemme

Diktaattori, jolla on ydinase ja jonka primääritavoite on olla pelätty, on pelottava yhdistelmä. On kuitenkin muistettava, että jokainen Putinin tai hänen lähipiirinsä lausunto on tulkittava sitä taustaa vasten, että niiden tarkoitus on luoda maksimaalisella tavalla pelkoa. On selvää, että tulevina viikkoina, kuukausina ja vuosina tulemme kuulemaan pelottavia sanoja ja uhkauksia. Se ei silti tarkoita, että uhkaukset toteutuisivat. Pelko on Putinille itsetarkoitus, kunnioituksen mittari.
Mitä meidän suomalaisten kannattaisi tehdä? Elämmekö epävarmuudessa ja pelossa, manipuloinnin uhreina, talutusnuorassa, tuottaen Putinille sitä tyydytystä, jota hän etsii – olla pelätty.
Kun Putin asettuu asemaamme, menee ihomme alle ja käyttää pelkojamme meitä vastaan, meidän on tehtävä samoin: astumme Putinin kenkiin ja toimimme omaksi eduksemme. Emme suostu sätkynukeiksi, vaan teemme itse ratkaisumme. Asetamme hänen eteensä sen, mikä hänet pysäyttää. Puhumme sitä kieltä, mitä hän ja hänen lakeijansa ymmärtävät.
Ongelman todellisen ratkaisemisen näkökulmasta tehokkainta olisi tarjota Putinille sitä mitä hän kaipaa ja mahdollistaa se muulla tavoin kuin uhkailemalla ja sotimalla. Avainsana on kunnioitus – ratkaisu olisi kunnioitus ilman pelkoa. Nykyisessä tilanteessa kunnioituksen osoittaminen on kuitenkin lähes mahdotonta. Jos jossain vaiheessa tarjoutuu tilaisuus antaa Putinille mahdollisuus vetäytyä kasvonsa säilyttäen, kunniastaan kiinni pitäen tai sitä jopa vahvistaen, tämä on kuitenkin hyvä pitää mielessä. Tätä ei kuitenkaan kannata jäädä Suomen omien ratkaisujen yhteydessä odottamaan.

Empatia on oikeissa käsissä pelastuksemme

Empatialla on kahdet kasvot. Väärissä käsissä empatia on ase, jolla ihmisiä käytetään hyväksi. Tässä tunteettomassa pelissä inhimillisillä kokemuksilla on vain välinearvo. 
Jos kannamme aidosti vastuuta tunteista ja kokemuksista, joita tuotamme toisillemme, empatia on ehtymätön lähde myötätunnolle, yhteistyölle ja menestykselle yrityksissä, organisaatioissa, yhteiskunnassa ja koko globaalissa yhteisössä.
Oikea empatia saa meidät yhdistämään voimamme hädän ja riemun hetkellä. Ne jotka asettuvat ihmisten asemaan ja toimivat todellisesta empatiasta käsin, ovat palvelijoitamme, yhteisten ongelmiemme ratkaisijoita ja paremman tulevaisuuden tekijöitä. 
Heihin voimme luottaa.


Blogitekstin kirjoittaja on suomalaisen empatia-analytiikkayhtiö NayaDaya Oy:n toimitusjohtaja Timo Järvinen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: putin, pelko, suomalaiset, empatia

Blogg: När kriget kom...

Torstai 24.2.2022 - Johan Lilja, generalsekreterare ICLD

etukansi WEBB

Att inleda en text år 2022 med dessa ord är i det närmaste ofattbart! Inledningen hör hemma i ett flertal av de historieromaner som jag har läst genom åren. Men att dessa ord skulle spegla vår egen verklighet idag, det hade jag faktiskt aldrig trott.

 Att allt det som såg så bra ut när muren föll i Berlin, att vägen framåt för mänsklig frihet och demokrati såg så ljus ut, känns nu väldigt långt borta. Även om vi inte har en militär konfrontation utanför vårt fönster så är känslan av att ett krig nu är utanför vår egen husknut högst påtaglig. 

ICLD har såväl kommunala partnerskap som team inom internationella utbildningsprogram, ITP, och forskningsprojekt i Ukraina. Det är svårt att föreställa sig hur de kände denna morgon. Förhoppningsvis har de inte drabbats på ett sätt som har äventyrat deras liv och hälsa. Vi följer utvecklingen och vi har kontinuerlig kontakt med våra partner i Ukraina. 

Att arbeta för att förstärka demokrati, att ge människor möjlighet att själva bestämma om sin framtid är syftet med all verksamhet som ICLD bedriver. Vi söker ständigt efter vägar till dialog, till öppna samtal. Det arbetet behöver fortsatt vårt stöd. Men i en väpnad konflikt ställs allt på ända, så även kommunala partnerskap och möjlighet till erfarenhetsutbyte. Så snart som det åter är möjligt kommer vi tillsammans med de ukrainska kommunerna arbeta för ökad demokrati, förstärka ledningssystem och säkerställa att medborgarna även framöver får sina medborgliga rättigheter tillgodosedda. 

Vår hälsning till våra ukrainska vänner är att inte ge upp hoppet, fortsätta att arbeta för en framtid där medborgare oavsett etnisk bakgrund får en möjlighet att leva och verka i ett öppet demokratiskt samhälle, där det råder jämlika och rättvisa förhållanden för alla. Vi instämmer också i SKR:s uttalade stöd till Ukrainas kommunerna.

Vi vet att det finns många fredsälskande ryssar som med förfäran noterar att det ryska ledarskapet kastar det ryska folket in i en mycket osäker och obehaglig framtid. Så lika mycket som vi fördömer den ryska regimens angrepp och invasion, lika mycket står vi bakom alla de ryssar som önskar en framtid i fred, frihet och demokrati.

Johan Lilja

generalsekreterare ICLD

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ukraina, samarbeten

Blog: LGBT+ History Month blog - PC Andy de Santis reflects on community relations

Keskiviikko 23.2.2022 - Andy De Santis

Andy de Santis is an officer based in Westminster who works on Safer Neighbourhoods and volunteers as a Met LGBT+ Adviser. As part of our series of blogs for LGBT+ History Month, he reflects on the history of the relationship between the authorities and the community and how things have changed.

PC Andy De Santis

PC Andy De Santis.  Foto: Metropolitan Police

“There is a reason that gay people need the respect and the protection of the police. We’ve been a prosecuted minority for thousands of years, and that threat never ever goes completely away. We feel it still.”

Quote from Four Lives (television drama on the Stephen Port case)

And now in 2022 we find ourselves in the midst of another LGBT+ History Month, where so much more could be said about the quote above, from a programme that depicted a terrible case. Yet, if we do not acknowledge and learn from history, we are condemned to repeat it. The Met as an organisation wants to regain the trust and confidence of communities by learning from its past.

On a blog post that I was invited to write previously for the internal Met forums, I talked about some of the history about the community with the police. It’s important to remember that in other countries (some with links to the Commonwealth), the community still faces criminalisation and more abuse.

In Brazil, where I’m from – my trans siblings are still being murdered at a fast pace. Count yourself lucky if you have never had to be alert to what you wear or holding the hand of your partner in public because you are afraid to attract unwanted attention. Even more if you never had to google if the place you’re travelling to is safe for LGBT+ people.

Yet, as we finally appear to be coming to the end of the Covid-19 pandemic, it feels timely and even necessary, to remember the community repercussions of a past pandemic.

At a time when the community was already struggling with criminalisation, HIV started to become an issue. The first reported death in London was noted in 1981 – but only confirmed a year later to be down to a HIV-related illness.

The news drove the community into a panic; there are three incredible episodes worth listening to on this from season two of the podcast ‘The Log Books’ by Switchboard LGBT+ Helpline, a long standing support service.

Documentaries were released, centred around the life of LGBT+ people and calling HIV 'the gay killer disease'. The extent of the disease was also blamed on the 'promiscuous nature of the gay community for spreading it across the world'.

News headlines were not kind, making it difficult to those living with HIV and for those losing loved ones to the disease.

The stigma around it still exists in modern times, with a poll in Time Magazine in 2019 showing that almost half of British people would feel uncomfortable kissing someone with HIV, while 38 per cent would feel uncomfortable going on a date with someone who is HIV positive.

The irony is that the government issued scary adverts back in the day labelled 'Don’t Die Of Ignorance', yet research like the poll quoted shows that there is still a persistence in ignorant views, which saddens me.

As we know today, HIV is not as easy to transmit – being on medication can prevent transmission and there is also PREP, a new medicine to protect against transmission.

It’s also worth remembering that the best form of prevention is awareness, and this includes everyone, so it’s good to check your sexual health regularly.

On the back of this came Section 28, at a time the community was stigmatised and discriminated against. As they fought for equality, the government introduced Section 28, which prohibited local authorities and schools from promoting (or educating) about homosexuality.

At that time, about 75 per cent of the population believed that homosexuality was mostly or always wrong. Police attitudes became increasingly hostile with bars and clubs being raided. Undercover officers were placed inside LGBT+ 'safe spaces' and the community was criminalised.

These were tactics that we would certainly question today, but that was common practice at the time. Not having community members as part of the police, was probably was not helpful when it came to understanding their consequences.

The whole criminal element to being LGBT+ dates back to 1533 when, during Henry VIII’s reign, homosexual sexual acts between men were made a crime, and then again in 1885 when during the Victorian era, any display of affection between men was outlawed.

In this atmosphere, more than 15,000 gay men were convicted in the decades that followed legalisation in 1967. By the 1990s, gay and bisexual men, trans people, drag performers and some lesbians continued to be arrested for public displays of affection. For more about this history, I’d recommend Peter Tatchell’s brilliant article.

The Royal Vauxhall Tavern (RVT) in London was raided frequently, and the blue gloves that we still wear when dealing with incidents can trigger a terrible memory for the community. This is because, as HIV infections grew, the community perception then was that police officers were treating them as 'sub-human'.

On one notorious raid on the evening of 24 January 1987, after three decades of actions like this and at the height of the epidemic, 35 police officers donned blue rubber gloves, raided the pub and carted customers into waiting vans outside.

Many arrests were made on that day on the grounds of drunken people in licenced premises, and this was also a catalyst moment where the negative press generated forced police to reconsider their approach and relationship with the LGBT+ community.

There is so much about history that we could cover, and I share these examples to help understand the past, changes to public attitude and perception, and where we stand now. This year has been educational with TV programmes such as Four Lives, It’s a Sin and Des, programmes that I feel every copper could benefit from watching.

However, it is important to recognise that attitudes have changed. I am one of the LGBT+ advisers within the Met and I am so proud and enthusiastic about this role. Colleagues have reached out to me to explain terminology or even cultural aspects of the community that they don’t understand or don’t know much about. I have assisted in catching suspects who cause harm to the community, through the knowledge and experience I have as an officer and community member. This has also been made possible by investigating officers trusting my advice, when approached.

On a more recent occasion, when a man under arrest shouted homophobic abuse at officers, even though it was not directed at me, I had their support when I said I wanted him further arrested for that matter. It was an incredible experience, where I felt that my colleagues really understood that the language and behaviour is not welcome in our organisation and society. The person was found guilty of the offence, due to the amount of evidence and statements provided, including my own.

Being an adviser also helps in interactions with LGBT+ victims where they can see my badge and understand that I walk in their shoes. Finally, I regularly go out to the community to help them understand my work as an officer, and how I can support them.

Yet we can only do so much, as we need colleagues and allies wanting and willing to work with us to help us improve relations. I’d urge anyone who wants to get involved to reach out to the Met LGBT+ advisers on their local borough where they live. This call out also goes to the community, as we depend on your knowledge and support to be able to police effectively.

More recently, the Home Office has announced an extension to its 2017 pardons scheme, which will potentially encourage those criminalised for offences no longer on the statute book to come forward.

As if living with a criminal history was not difficult enough – and although the move seems bold and necessary – I wonder if this a positive.

Can we simply erase years of conflict and marginalisation with a pardon - what do you think?

It can be easy to dismiss history as identity politics, but for some people, such as myself who are part of the LGBT+ community and an immigrant; it’s very much a reality that we face.

I hope you enjoyed this 'quick dive' into the past to mark LGBT+ history month.

For those who want to find out more, the following are well worth dipping into:

Article: Peter Tatchell - Don't fall for the myth that it's 50 years since we decriminalised homesexuality 

Podcast: The Log Books 

Book: Queer City by Peter Ackroyd

Andy De Santis

PC

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: police, london, blog

Kolumni. Alueen hyvinvointia rakennetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien avulla

Maanantai 21.2.2022 klo 16:15 - Neuvotteleva virkamies Markku Mölläri ja erityisasiantuntija Jari Mäkäläinen

Hyvinvointialueet rakentavat omaan toimintaympäristöönsä parhaiten sopivat asukkaiden osallistumisen menetelmät. Ihmisten välisten yhteyksien vahvistaminen ja demokratian kehittäminen ovat kannattavia investointeja.

Aluevaltuustolla ja -hallituksella velvollisuus järjestää osallistumisen paikkoja

Hyvinvointialueiden rakentaminen on talouden, palvelujen ja demokratian tasapainottamista. Äänestävät asukkaat, palvelujen käyttäjät ja työntekijät ovat rahan tavoin tärkeitä resursseja, joista on pidettävä hyvä huoli. On käytettävä aiempaa laajemmin näiden arjen asiantuntijoiden panosta palvelujen järjestämisessä. 

Laissa ei ole asukkaille osallistumisvelvoitetta, mutta heille pitää järjestää mahdollisuuksia vaikuttamiseen. Hyvinvointialueen on tärkeää saada myös kansalaiset mukaan kehitystyöhön.

Alueellisen kansanvallan kulmakivistä säädetään useassa eri hyvinvointialuelain pykälässä: 22 § aluevaltuuston tehtävät, 29 § osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet, 32 § vaikuttamistoimielimet ja 41 § hyvinvointialuestrategia. Aluevaltuusto päättää keskeisistä talouteen ja toimintaan liittyvistä tavoitteista. Se hyväksyy hyvinvointialuestrategian, jonka osana ovat asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. 

Aluevaltuuston on huolehdittava monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja menetelmistä. Aluehallitus asettaa lakisääteiset vaikuttamistoimielimet ja huolehtii niiden toimintaedellytyksistä. 

Asukkaita voi osallistaa monin tavoin

Laki tarjoaa listauksellaan suuntaviivat keinoista, joita hyvinvointialue voi hyödyntää asukkaidensa osallistumisen tukena. Niitä ovat 

  • keskustelu- ja kuulemistilaisuudet, sekä asukasraadit
  • asukkaiden mielipiteiden selvittäminen
  • palvelujen käyttäjien valitseminen toimielimiin
  • palvelujen yhteissuunnittelu ja kehittäminen
  • asukkaiden ottaminen mukaan talouden suunnitteluun (osallistava budjetointi) sekä 
  • asukkaiden, järjestöjen ja muiden yhteisöjen oma-aloitteisen asioiden suunnittelun ja valmistelun tuki.  

Joustavista toimintamalleista tavoitteelliseksi kokonaisuudeksi

Lista on joustava ja siitä voidaan edetä lain minimiä pidemmälle. Ajatus on, että jokainen alue löytää oman, sille luontevan ja sopivan tapansa järjestää kansalaisten mukaan ottaminen. 
Kun kyse on kuntia suuremmista alueista, on luontevaa olettaa, että digitaalisuutta ja etäyhteyksiä käytetään aiempaa enemmän. Samaan aikaan korostuu ketteryyden tarve. Esimerkiksi kansalaisraateja ei ole käytetty meillä kovin paljon julkisessa hallinnossa: nopeasti reagoiva, palvelujen käyttäjistä koottu asukasraati voi olla tärkeä virheiden ehkäisijä ja toimintojen käytännön sujuvoittaja. Näin voidaan saavuttaa myös kustannussäästöjä. 

Alue voi itse päättää, rakentaako se ketterän ja modernin vai pohtivamman ja perusteellisemman asukasraadin mallin – tai jotain niiden väliltä.

Hyvinvointialueen onnistumisessa keskeistä ovat yhteydet. Tiedon pitää kulkea joka suuntaan, asukkaiden kesken, viranomaisiin päin ja heidän välillään, sekä toimielimien välillä.

Hyvinvointistrategia sitoo kokonaisuutta yhteen ja suuntaa sitä tavoitteelliseksi. Sitä kautta toimintaan ja talouteen on odotettavissa tehoja: myös veronmaksaja saa rahoilleen vastinetta ja palvelujen käyttäjä luvattua laatua.

Hyvinvointialueiden perustaminen tarjoaa demokratialle suuria mahdollisuuksia

Kun ajattelemme hyvinvointialueilla käynnistynyttä työtä, siinä on demokratian ja talouden paremman yhteyden kannalta suuria mahdollisuuksia. Edustuksellista päätöksentekoa valtuustossa täydentää ketterä asukkaiden ja vaikuttamistoimielimien osallisuuspanos. Niiden rinnalle voidaan rakentaa myös uutta, deliberatiivista eli keskustelevaa vaikuttamismallia. On tärkeää, että valittavat aluevaltuustot ottavat tämän huomioon hyvinvointialuestrategiaa hyväksyessään. Myös omalla esimerkillään ja sisäisellä kulttuurillaan ne ovat johtamassa hyvinvointialueen demokratiakokonaisuutta. 

Asukkaiden osallisuuteen ja syvempään demokratiaan panostaminen on kokonaisuutena kannattava investointi.

Markku Mölläri
neuvotteleva virkamies

Jari Mäkäläinen
erityisasiantuntija

Hyvinvointialueuudistuksessa järjestetään sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen tehtävät ja rahoitus sekä suomalainen demokratia uusiksi. Tämä on kolmas osa kolumnisarjaa, jossa käsitellään hyvinvointialueiden demokraattisten rakenteiden valmistelua ja alueiden asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. 

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni: Alueelliset vaikuttamistoimielimet ovat osa hyvinvointialuedemokratiaa

Torstai 10.2.2022 klo 22:36 - Erityisasiantuntija Jari Mäkäläinen ja neuvotteleva virkamies Markku Mölläri

Hyvinvointialueille perustetaan asukkaiden vaikuttamistoimielimiä. Hyviä käytänteitä ja toimintatapoja voi soveltaa kunnista ja muilta alueilta, mutta vaikuttamistoimielinten jäsenille tulee jättää mahdollisuus muokata toimintaa haluamaansa suuntaan.

Vaikuttamistoimielimet on kirjattu lakiin

Hyvinvointialueen lakisääteisiä vaikuttamistoimielimiä ovat 

  • nuorisovaltuusto, 
  • vanhusneuvosto ja 
  • vammaisneuvosto. 

Niiden tehtävänä on tuoda kohderyhmiensä ääni kuuluviin hyvinvointialueen toiminnassa ja päätöksenteossa. Hyvinvointialueet voivat myös perustaa muita asukkaiden vaikuttajaryhmiä tai tukea asukkaiden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia muilla tavoin. 

Hyvinvointialueen vaikuttamistoimielimen edustajat valitaan alueen kuntien vastaavista toimielimistä, ja jokaisesta alueen kunnasta valitaan vähintään yksi edustaja. Lisäksi jäseniksi voidaan valita muita henkilöitä, kuten vammais- tai vanhusjärjestöjen edustajia. Muiden jäsenten nimeäminen voi olla paikallaan esimerkiksi silloin, jos eri vamma- ja sairausryhmät eivät muutoin tule monipuolisesti edustetuksi hyvinvointialueen vammaisneuvostossa.  

Hyvinvointialueeseen kuuluvien kuntien määrät vaihtelevat alueittain, ja siksi myös vaikuttamistoimielinten jäsenten vähimmäismäärät vaihtelevat. Esimerkiksi Kymenlaaksossa nuorisovaltuustoon, vammaisneuvostoon ja vanhusneuvostoon valitaan vähintään kuusi jäsentä kuhunkin. Pohjois-Pohjanmaalla jäsenten vähimmäismäärä on 30. 

Erityisiä tarpeita, erilaisia toimintatapoja

Aluevaltuustolla ja -hallituksella on velvollisuus huolehtia hyvinvointialueen vaikuttamistoimielinten toimintaedellytyksistä. Onkin tärkeää, että vaikuttamistoimielinten ohjaajaksi, sihteeriksi ja/tai valmistelijoiksi valitaan kunkin edustetun ryhmän kanssa toimimiseen tottunut asiantuntija tai asiantuntijoiden joukko. 

Erityisasiantuntemuksen tarve korostuu etenkin toiminnan ensimmäisinä vuosina, jolloin toimintatavat vasta rakentuvat. Hyvinvointialueiden on ratkaistava, kuinka erilaisista kunnista ja toimintakulttuureista yhteen saapuvat vaikuttamistoimielinten jäsenet löytävät tasapainoiset ja kohderyhmänsä asioita parhaiten edistävät toimintatavat. Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että hyvinvointialueet pyrkivät lisäksi vahvistamaan erilaisten ihmisryhmien ja vaikuttamistoimielinten keskinäistä yhteistyötä.

Toimintaedellytysten turvaamisessa on kyse myös siitä, että hyvinvointialue tarjoaa vaikuttamistoimielimen tarpeisiin soveltuvat tilat, laitteet ja muut resurssit. Tämä tarkoittaa esimerkiksi saavutettavuudesta, sujuvasta tiedonkulusta ja vaikuttamistoimielinten sekä niiden jäsenten yhdenvertaisuudesta huolehtimista. Nykytilanteessa esimerkiksi kunnallisten vaikuttamistoimielinten kokouspalkkio- ja matkakorvauskäytännöt vaihtelevat. Eroja syntyy erityisesti nuorisovaltuustojen ja muiden vaikuttamistoimielinten välillä. Päätösvalta alueellisten vaikuttamistoimielinten toimintaedellytyksistä ja jäsenistön korvauksista ja etuuksista on itsehallinnollisella hyvinvointialueella. 

Vaikuttamistoimielimet ovat osa laajaa kokonaisuutta

Vaikuttamistoimielimillä on tärkeä rooli hyvinvointialuedemokratiassa. Ne kuitenkin edustavat vain osaa hyvinvointialueen asukkaista, ja niiden jäsenten valinta kunnallisista vaikuttamistoimielimistä kasaa osallistumis-, edustamis- ja vaikuttamismahdollisuuksia varsin harvalukuiselle joukolle. 

Hyvinvointialueen demokratia- ja osallisuustyön tavoitteena tulee olla mahdollisimman laajan asukasosallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistaminen ja tukeminen. Alueilla tarvitaan monenlaisia osallistumisen paikkoja, joissa kuka tahansa saa äänensä kuuluviin. Demokraattisen uudistuksen onnistuminen edellyttää joustavasti ja laajasti ihmisten palautteen ja panoksen hyödyntämistä heidän lähipalvelujensa jatkuvassa kehittämistyössä. 

Jari Mäkäläinen
erityisasiantuntija

Markku Mölläri
neuvotteleva virkamies

Kommentoi kirjoitusta.

Blog: LGBT+ History month blog from CI Declan Halton-Woodward

Tiistai 8.2.2022 klo 19:17 - Declan Halton-Woodward

In the first of a series of blogs from officers to mark LGBT+ history month, Declan Halton-Woodward, the communications and media relations lead for the Met's LGBT+ staff network, shares his story below. Declan is a special Chief Inspector covering Hackney and Tower Hamlets boroughs, and an army reservist.

Ylitarkastaja Declan Halton-Woodward

Foto: Metropolitan Police

I previously worked as a senior advisor to financial services, in operations at defence/security firms and travelled the globe as chief of staff to a high net-worth individual. Then I found out through a chance comment by a friend at Kent Police that if I joined as a special, I wouldn’t have to give up my career to be involved in policing.

From an early age I always had a strong sense of right and wrong, duty and desire to give back to the community, which I think led me to be interested in policing. . Another factor that influenced me was the differing levels of service I had previously received from police as a victim of two homophobic assaults, one was amazing, while the other left me feeling worse that the attack itself. I wanted to do something that mattered, and for me it was far better to go and do the job and ‘be the difference’ you want to see, rather than moaning as an armchair critic. But growing up in an Irish Catholic republican family, anything to do with national service for the British ‘establishment’ was a big no-no. When I joined the police, my family relations completely broke down and never quite recovered, the Hendon passing out parade was a lonely place!

After I joined the Met, my entire perception of policing changed and I very quickly began to understand the difficulties of modern policing, not least as I realised the problems and solutions to things like violence and anti-social behaviour are multi-agency and societal, whereas so often the media will portray it singularly at the Met’s door. It's not as simple as good or bad and I'd encourage journalists and others to come out with us and recognise the issues are far more complex - I'm still learning about them myself. Despite all these challenges, I know we achieve some truly excellent results; we do good every single day. Throughout my time in the Met, I’ve witnessed this passion and the heroic work of officers, be it operations to target youth gangs where we made real inroads in getting children out of the worst situations or when, in response to the Black Lives Matter movement, we run an operation where we went directly into the homes of black community members, listening, learning and having difficult conversations about race in Britain. It was hard but progressive and productive, and really eye-opening for me; the similarity between homophobic discrimination could not be overlooked.

We all have low points in the job too, for me, this has always been when responding to incidents where you can’t do the good you want to, where things are outside of your control. Like when we responded to an attempted suicide of a female who’d cut her wrists, and written derogatory terms about herself in her own blood on the mirror. You give her immediate medical attention, patch her up and send her away to hospital. We tried to clean up her flat and mirror before we left, but did we really solve any problems that day?. While those times can be dispiriting, the days where you feel that you have done some real good enable you to ride on that high until the next time.

In terms of the staff LGBT+ network, I joined as I wanted to be part of the conversation for those Met employees and members of the public, and I'd seen some great work done there. When it comes to the question of the police and institutional homophobia, I'd say that if one accepts society is still homophobic, then as the police is made up of members of society, the organisation will be to the same extent as the society which it reflects, no more or less. I always say that the prejudice I’ve seen in the private sector is far worse than anything I've ever encountered in the police. While I am not saying homophobia doesn't exist at all in the Met, I think we are making some real inroads to address it and there are some senior officers genuinely passionate about diversity and inclusion. All that being said, there are areas where we must do better - in recruitment, in ongoing support including when officers suffer hate crime in the street and in promotion processes.

A test of an organisation's moral compass is how they support those most hard done by, and we clearly have work to do as we know a large proportion of our LGBT+ staff don't feel confident in seeking promotion, coming out or being their whole selves. It easy to forget that the LGBT+ isn’t just gay men, it’s made up of all sorts of people, genders, sexualities and identities, each as important to support as the last. More representation in senior ranks, and getting rid of the old school banter mentality that persists in some teams, and creating an environment where everyone can be open and safe in every team in the Met is where we begin, and it’s everyone’s responsibility. The Met is trying hard to dispel sexism and misogyny and I think those type of attitudes often go hand-in-hand with homophobic and transphobic discrimination. As the Commissioner has said: enough is enough.

There is no doubt that the Stephen Port case has significantly impacted community confidence, including with us in the network, not just from a police perspective, but as members of those communities. Watching the BBC drama was difficult for me, at multiple points I remember thinking 'what have we done', wanting to shake the actors into some logic, and feeling quite vulnerable as a gay man. It certainly brought it home and it's really upset me and lots of colleagues - it's horrible to think people are questioning their association with the Met because of it. On the positive side though, I think the Met is a different place even from four years ago and that we evolve very quickly - we are far more diverse in terms of new staff, and have made some fundamental changes like significant improvements in how we investigate sudden deaths. We made some terrible mistakes, and in our job these cost lives, unlike in any other profession. We can't smooth it over, or defend it, we must apologise as we have done and do everything we can to get better. The weight of the role is almost unbearable, we have to get it right every time, and when we respond to over 9,000 incidents a day, it feels like an impossible ask.

As the Martin Luther King quote from this year's LGBT+ month's official theme notes, 'the arc of the moral universe is long but it bends towards justice'. Real fundamental change takes generations, but it starts with each of us. The Met is a place for Londoners, in all their diversity and glory, it’s where I found my passion and is the best thing I have ever done in my life… this History Month, let’s make sure everyone else feels the same…

Declan Halton-Woodward

Chief Inspector

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: police, london

Kolumni: Nuorten saatteleminen työuralle on parasta kasvupolitiikkaa

Tiistai 25.1.2022 klo 14:38 - Elina Pylkkänen, alivaltiosihteeri

Vertailevat kansainväliset tilastot kertovat, että korkein työllisyysaste saavutetaan ikäluokassa 25–54-vuotiaat. Tätä ikäkautta kutsutaankin parhaaksi työiäksi (prime age workers). Parhaassa työiässä olevien työllisyys heittelehtii kaikkein vähiten talouden suhdanteiden mukaan, kun nuoremmat ja vanhemmat ryhmät näyttäisivät sen sijaan olevan työmarkkinoiden joustava puskuri. Ilmiö näkyy myös TEMin tuoreissa työllisyysluvuissa, kirjoittaa alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen.

Näemme puskuriilmiön konkreettisesti loppuvuoden 2021 tilastoissa. Talouden noususuhdanteen siivittämänä työllisyys on noussut molemmissa ikäpäädyissä hienosti ja pitkäaikaistyöttömyyden uhka on helpottanut. 

Joulukuun lopussa alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli TEMin työllisyyskatsauksen mukaan 31 200, mikä on 12 600 vähemmän kuin vuosi sitten. Yli 55-vuotiaita oli työttömänä 77 000, mikä tarkoittaa työttömyyden laskeneen vuodessa 11 300 hengellä. 

1990-luvun laman pitkä varjo näkyy yhä

Tämä on lohdullista, sillä etenkin nuorten pitkäaikaistyöttömyys saattaa olla kohtalokasta. 1990-luvun lamassa nuorten pääsy työelämään oli esimerkiksi todella vaikeaa, ja tämän ikäryhmän työuraan ja tulokehitykseen jäi tutkimusten mukaan pysyvä lovi. Monet myös syrjäytyivät työelämästä kokonaan. Näitä ihmisiä on vaikea enää tavoittaa erilaisilla sote- tai työllisyystoimenpiteilläkään.   

Ensi askeleet työelämään ovat ratkaisevan tärkeitä. Onneksi näitä askelluksia avitetaan jo peruskoulussa työelämään tutustumisjaksoilla. Ammatti- ja korkeakouluopintoihin sisältyvät työharjoittelujaksot, jotka suoritetaan oikeissa töissä ja työpaikoissa. 

Myös kesätyöt tasoittavat nuorten tietä työmarkkinoille. Tänä vuonna opiskelijoita yllytetään vielä laajemminkin osa-aikatyöhön, kun opintotuen tulorajoja korotetaan 25 prosentilla siten, että lisätienestejä voi ansaita aiempaa vapaammin ilman opintotuen takaisinperintää

Etelä-Euroopan hurjat nuorisotyöttömyysluvut

Mutta eihän sille tosiasialle voi ummistaa silmiään, että Eurostatin tilastot kertovat karua kieltä nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyydestä (linkki). Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa nuorten työttömyysaste on yli 30 %. Mittaus suoritetaan vertailtavuuden ja yhteismitallisuuden vuoksi samalla tavalla kaikissa EU-maissa. Suomen lukema on vajaat 20 % ja Ruotsin peräti 25 %. 

Onneksi luvut eivät ole koko totuus!

Suomalaisnuorista viidennes ei siis ole työttömänä, vaan työmarkkinoille tarjolla olevista nuorista viidennes on EU-tilaston mukaan työttömänä. Itse asiassa vain 5 % on siis työtä vailla, sillä suurin osa tästä ikäluokasta on vielä opiskelemassa tai varusmiespalvelussa. 

Työttömyysaste lasketaan eri väestöpohjasta kuin työllisyys. Työttömyysaste saadaan laskemalla työttömien osuus työllisten ja työttömien yhteismäärästä ikäluokassa. Työllisyysaste puolestaan lasketaan suhteuttamalla työssä olevien määrä saman ikäluokan väkilukuun. Työttömyysasteen laskennassa jakaja on siten pienempi.        

Nuoret työllistyvät yleensä nopeasti 

Huojentavaa on myös, että TEMin työllisyyskatsauksen mukaan nuorten työttömyyksistä 61,1 prosenttia päättyi tammi-joulukuussa jo ennen kolmen kuukauden työttömyyttä.

Ero Eurostatin ja Tilastokeskuksen lukuihin selittyy mittaustavan ja määritelmien erolla. TEMin tilasto kertoo TE-toimistoon kirjautuneiden työttömien työnhakijoiden osuuden, mutta Eurostatin korkeampi lukema perustuu haastattelututkimukseen, jolloin myös opiskelijoiden piilotyöttömyys tulee esille. EU-tilasto kertoo siis siitä, että nuoret ovat halukkaita tekemään työtä opintojensa ohessa.

Pitkäjänteinen politiikka kasvattaa talouden tuotantopotentiaalia 

Nuorten tilannetta on ajateltava aina pidemmällä horisontilla. Työttömyyttä ja varsinkin syrjäytymistä on en-naltaehkäistävä suhdanteista riippumatta koulutus- ja työllisyyspolitiikalla. Hyvä pohjakoulutus, olipa se sitten ammatillinen tai teoreettisempi, on paras suoja työttömyydeltä ja kasvattaa samalla myös talouden tuotan-topotentiaalia. 

Osaava työvoima on lopultakin Suomen kaikkein tärkein luonnonvara ja viennin edistäjä! 

Elina Pylkkänenalivaltiosihteeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työllisyys, nuoret, työllisyysluvut, politiikka

Keskusta: Aluevaaleissa valitaan lähipalvelujen ja keskittämisen välillä

Lauantai 22.1.2022 klo 20:54 - Anneli Jäätteenmäki, Katri Kulmuni, Juha Sipilä, Matti Vanhanen ja Paavo Väyrynen

Suomen Keskusta r.p.

Sunnuntain aluevaalien pääkysymys on, millaisia ja missä suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut ja pelastustoimen palvelut tulevaisuudessa ovat.
 
Puolueiden linjoissa on eroja. Erot ovat isoja ja perustavanlaatuisia etenkin Keskustan ja Kokoomuksen välillä siinä, onko palveluja tasa-arvoisesti koko maakunnan alueella lähellä ihmisiä.
 
Toinen painottaa pääasiallisesti keskuskaupunkeja ja toinen haluaa turvata yhdenvertaiset palvelut myös harvaanasutuilla alueilla ja kehyskunnissa asuville ihmisille.
 
Ehdokkaiden vaalikoneisiin antamat vastaukset kertovat selvää kieltä siitä, että suhteessa lähipalvelujen kehittämiseen Keskusta ja Kokoomus ovat puolueista kauimpana toisistaan.
 
Tästä poliittisesta erosta äänestäjien on hyvä olla tietoisia.  
 
Vaaleissa ratkaistaan pitkälle tulevaisuuteen se, kumman linjan mukaan uusia hyvinvointialueita ryhdytään rakentamaan.
 
Keskusta ja Kokoomus löytävät kyllä yhteistä säveltä monissa muissa tärkeissä kysymyksissä aluevaltuustoissa, kuten yksityisen sektorin käyttämisestä osana palvelujen tuottamisen kokonaisuutta.
 
Keskustan ehdokkaat ovat asuinpaikastaan riippumatta sitoutuneet kehittämään maakuntiaan tasapuolisesti.
 
 
Anneli Jäätteenmäki
Katri Kulmuni
Juha Sipilä
Matti Vanhanen
Paavo Väyrynen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sotepalvelut, aluevaalit

Ratkaisuja, ei pelottelua

Lauantai 22.1.2022 klo 20:42 - Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko

annikasaarikko.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Aluevaalikampanjan loppumetrejä mennään. Vaalikeskusteluissa on puhuttu asiaa, mutta paljon myös sen vierestä.

Vaaleissa on kyse hoidosta, hoivasta ja turvasta. Niistä asioista, jotka koskettavat jokaista suomalaista ja jokaisen kotiseutua.

Kyse on lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolle pääsystä ja neuvoloista. Ikäihmisten hoivasta ja perheiden tarvitsemasta tuesta.  Mielenterveyspalvelujen saatavuudesta ja henkilöstön jaksamisesta. Paloauton tai ambulanssin saamisesta hädän hetkellä paikalle nopeasti.  

Keskusta ja sen ehdokkaat puolustavat sitä, että tärkeimmät ihmisten tarvitsemat palvelut löytyvät läheltä ja helposti, yhdestä paikasta ja yhden puhelinnumeron takaa. Kun vastuu palvelujen järjestämisestä ja rahoitus ovat samoissa käsissä, päästään irti pompottelusta. Heikoimmista pidetään huolta ja ammattilaisen luokse pääsee helposti, yhdellä yhteydenotolla.

Lähellä sijaitseva sote-asema on ovi kaikkiin hyvinvointialueen palveluihin. Tulevat päättäjät ratkaisevat sen, miten palvelut milläkin alueella on viisainta järjestää. Lähipalveluja voidaan täydentää teknologian tarjoamilla ratkaisuilla.

Sosiaalityön, terveydenhoidon ja pelastustoimen tehtävissä työskentelevistä valtaosa kootaan uuden työnantajan palvelukseen. Tälle ammattilaisten joukolle on annettava mahdollisuus järjestää arkityönsä järkeväksi ja motivoivaksi. Tämä on yksi ratkaisu henkilöstön saatavuuteen ja työssä jaksamiseen.

Vaaleissa äänestetään uskottavien ja toteuttamiskelpoisten ratkaisujen esittäjiä. Emme tarvitse pelottelijoita tai uhkakuvien maalailijoita.

Keskusta on esittänyt oman selkeän ratkaisunsa äänestäjien punnittavaksi. Nyt on tärkeintä vaikuttaa ja lähteä äänestämään tulevien vuosien palvelujen puolesta.

Annika Saarikko

Keskustan puheenjohtaja 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aluevaalit, keskusta, sotepalvelut

Kolumni: Sote-uudistuksen muutoskustannusten arviot tarkentuvat toimeenpanon edetessä

Torstai 20.1.2022 klo 16:33 - Päivi Nerg, Ville-Veikko Ahonen ja Noora Heinonen

Suuriin uudistuksiin liittyy aina muutoskustannuksia. Muutoskustannukset ovat välttämättömiä turvalliselle siirtymälle ja myös toiminnan uudistamiselle.

Valtio vastaa muutoskustannuksiin osoittamalla hyvinvointialueille erillisrahoitusta vuosina 2021–2025. Lisäksi hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmä sisältää rahoituksen määrää korottavia tekijöitä, joita sovelletaan vuosina 2023–2029.

Muutoskustannukset ajoittuvat usealle vuodelle

Sote-uudistuksen lainvalmistelussa näitä muutoskustannuksia arvioitiin perusteellisesti ja arviot on esitetty hallituksen esityksessä (241/2020), joka annettiin eduskunnalle joulukuussa 2020. Muutoskustannuksia aiheutuu sekä uudistuksen valmisteluvaiheessa vuosina 2021 ja 2022 että myös tämän jälkeen, jolloin vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien järjestämisestä siirtyy hyvinvointialueille. Muutoskustannuksia aiheutuu siis vuosikymmenen loppuun asti. 

Sote-uudistuksen muutoskustannuksiin valtio on varautunut erikseen vuosina 2021 ja 2022. Kustannuksia aiheutuu näinä vuosina hyvinvointialueiden toiminnan ja ICT-muutosten käynnistämisestä. Tulevina vuosina muutoskustannuksia aiheutuu edellä mainittujen lisäksi muun muassa omaisuusjärjestelyistä ja palkkaharmonisaatiosta. Alkuvuosien valmistelukustannuksiin hyvinvointialueille on osoitettu erillisrahoitusta yhteensä 277 miljoonaa euroa. Lisäksi ICT-muutoskustannuksiin osoitetaan vuosina 2023–2025 erillisrahoitusta yhteensä 224 miljoonaa euroa.

Vuodesta 2023 lähtien hyvinvointialueet saavat valtiolta laskennallista rahoitusta, jonka kohdentamisesta ne päättävät oman päätöksentekonsa mukaisesti. Järjestämistehtävien vastaanottovaiheessa hyvinvointialueiden laskennallinen rahoitus on vuosina 2023 ja 2024 täysimääräistä. Lisäksi vuosina 2023–2029 hyvinvointialueiden väestön sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeisiin perustuvaa määräytymistekijää korotetaan 0,2 prosenttiyksiköllä siirtymävaiheen kustannusten vuoksi. 

Hyvinvointialueiden laskennallinen rahoitus sisältää myös siirtymätasauksia, jotka ovat uudistuksen alkuvuosina loivia ja joiden enimmäismääriä (+/- euroa) on rajoitettu lainsäädännöllä. Näillä mekanismeilla valtion hyvinvointialueille osoittama rahoitus sisältää korotuksia, joilla vastataan uudistuksista aiheutuviin muutoskustannuksiin. 
 
Lainvalmisteluvaiheessa esitetyt ja keväällä 2021 eduskuntakäsittelyssä vahvistetut muutoskustannusten arviot ovat edelleen relevantteja. Kustannusarvioita tarkennetaan jatkuvasti toimeenpanon edetessä. Tiedot viedään päätöksentekijöiden käsiteltäväksi, kun valtion talousarviota ja julkisen talouden suunnitelmaa valmistellaan normaalitapaan. 

Palkkaharmonisoinnin lopulliset kustannukset eivät ole vielä tiedossa

Hyvinvointialueiden palvelukseen siirtyy vuonna 2023 noin 175 000 henkilöä liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti. Siirtyvän henkilöstön työehtojen harmonisoimisesta aiheutuu pysyvä kustannuslisä hyvinvointialueiden kustannuspohjaan. Hallituksen esityksessä palkkaharmonisaation kustannuksiksi on arvioitu 124–434 miljoonaa euroa. 

Palkkakulut ovat osa hyvinvointialueen toimintamenoja, joista se vastaa yleiskatteellisella rahoituksellaan. Rahoitusjärjestelmällä vastataan siten myös palkkaharmonisoinnista kullekin hyvinvointialueelle aiheutuviin kustannuksiin. 

Palkkaharmonisaation kustannusvaikutus määräytyy lopullisesti vasta monien tekijöiden perusteella. Keskeistä on se, minkälainen palkkausjärjestelmä hyvinvointialueella otetaan käyttöön. Alueellisesti ratkaistaan, miten henkilöstö sijoittuu uuteen järjestelmään ja millaisiksi tehtäväkohtaiset palkkatasot määritellään. 

Työmarkkinaosapuolten välillä ratkaistaan alueellisesti myös se, millä aikataululla palvelusuhteen ehtoja ja palkkausta harmonisoidaan. Yhtä tärkeää on ottaa huomioon, että palkkausjärjestelmästä sopiminen edellyttää myös alueellista sopimista sen täytäntöönpanon aikataulusta.

Palkat yhtenäistyvät eri alueilla eri tahtiin

Aikaisempien kunta- ja kuntayhtymäpohjaisten organisaatiomuutosten perusteella palkkojen harmonisointi ei tapahdu heti, vaan vie useampia vuosia. Siten palkkojen harmonisointi saattaa hyvinvointialueilla tapahtua eri tahdissa. Onkin arvioitavissa, että palkkaharmonisoinnin kustannus näkyy koko maan tasolla asteittain. 

Työmarkkinaosapuolten neuvottelut työ- ja virkaehtosopimuksien palkankorotuksista ja palvelussuhteen ehtojen muutoksista ovat parhaillaan käynnissä. Neuvottelut tarvitsevat ja ansaitsevat rauhan. Kyse on työmarkkinaratkaisusta ja siitä, miten palkkausjärjestelmät alueilla sovitaan toteutettavaksi. 

ICT-muutoskustannusten mittaluokka on ollut pitkään tiedossa

Yksi sote-uudistuksen isoista muutoskustannuseristä ovat ICT-kustannukset. Edellisellä vaalikaudella silloisen hallituksen ehdotettaman uudistuksen ICT-muutoskustannuksiksi arvioitiin noin 550–650 miljoonaa euroa. Nykyisen uudistuksen ICT-muutoskustannusten arvio on 660 miljoonaa euroa, jonka arvioitiin jaksottuvan vähintään neljälle vuodelle. Epävarmuuksista huolimatta esitetty arvio on edelleen mittaluokaltaan oikea. 

Kuten sote-uudistuksen valmistelussa on tuotu esiin, muutoskustannusten seuranta on jatkuvaluonteista. Menneen vuoden aikana virkavalmistelussa on tarkasteltu kuntayhtymien perustamisesta aiheutuneita ICT-kustannuksia ja niiden jaksotusta sekä arvioitu uudistuksesta kunnille aiheutuvia ICT-kustannuksia. 

Syksyllä 2021 hyvinvointialueet, HUS ja Helsingin kaupunki tekivät suunnitelmansa ICT-muutosten edellyttämistä tehtävistä, joihin sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa valmistelurahoitusta vuonna 2022. Näiden perusteella on ilmeistä, että ICT-muutoskustannuksia aiheutuu jo nopeampaan tahtiin kuin lainvalmisteluvaiheessa ja eduskuntakäsittelyssä arvioitiin. Tämä tarkoittaa tarvetta arvioida mahdollisuuksia aikaistaa muutoskustannuksiin varattujen valtionavustusten osoittamista. Rahoituksen valmistelu onkin käynnissä.

Päivi Nerg
alivaltiosihteeri

Ville-Veikko Ahonen
muutosjohtaja

Noora Heinonen
finanssineuvos

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, sote-uudistus, muutoskustannukset

Kolumni: Sote-uudistus muuttaa koko Suomen julkista hallintoa

Torstai 13.1.2022 klo 0:11 - Päivi Nerg, Jani Pitkäniemi ja Ville-Veikko Ahonen

Uusi demokraattisesti ohjattu julkisen hallinnon taso syntyi, kun hyvinvointialueet perustettiin kesällä 2021. Julkisessa keskustelussa on jäänyt vähälle huomiolle, että sote-uudistus, tai pikemminkin hyvinvointialueuudistus, vaikuttaa perustavanlaatuisesti myös kuntiin ja valtioon.

Hyvinvointialueuudistus on monella tapaa maamme julkisen hallinnon ja demokraattisen järjestelmän kokonaisuudistus. Myös kunnat ja monet valtion virastot valmistelevat muutosta tiukalla aikataululla. Uudistus on merkinnyt niille uusia lakisääteisiä tehtäviä tai jo olemassa olevien prosessien muutoksia.

Julkisen hallinnon valta- ja vastuusuhteet ovat hyvinvointialueiden perustamisen vuoksi vielä liikkeessä, samoin kuin hallinnon toimijoiden roolit ja yhdyspinnat ovat osittain vakiintumattomia. Emme vielä tiedä, kuinka vahvan roolin hyvinvointialueet ja niiden päättäjät ottavat ja minkälaiseksi alueiden suhde valtioon ja alueiden suhde kuntiin muodostuu käytännössä. 

Rakenteet, yhdyspinnat ja jopa valta- ja vastuusuhteet eivät muodostu ainoastaan lainsäädännöllä, vaan osittain myös käytännön tekemisen ja vuoropuhelun kautta. 

Tuleeko ministeriöistä hyvinvointialueiden ohjaajia vai kumppaneita?

Valtion vastuu ohjata hyvinvointialueita – ja sitä kautta sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtäviä – lisääntyy merkittävästi uudistuksen myötä. Valtion roolia ja ohjausvastuuta korostaa alueiden rahoitusmalli, jossa pääosa alueiden rahoituksesta tulee valtiolta. Ainakaan alkuvaiheessa alueilla ei ole verotusoikeutta.

Ministeriöt ovat olleet hyvin lähellä hyvinvointialueiden arkea, kun niiden toimintaa on käynnistetty. Erilaiset tilannekuvakeskustelut, toimeenpanon verkostot, neuvottelutilanteet sekä tuki ja kannustus ovat sitoneet alueita ja ministeriöitä yhteen. Mielestämme voi jopa puhua kumppanuudesta, jossa yhteisenä jaettuna tavoitteena on ollut turvallinen siirtymä ja edellytysten varmistaminen sille, että kaikki alueet saavat vuoden 2023 alussa hyvän lähdön palveluiden järjestämiselle ja toiminnan kehittämiselle. 

Entä kuinka lähellä alueita ministeriöiden on jatkossa oltava, kun toimeenpanovaihe päättyy ja valmistelua rytmittävät talouden ja toiminnan lakisääteiset prosessit?

Käynnistysvaiheessa muodostuneen orastavan luottamuksen on siirryttävä riittävällä tavalla myös pysyviin ohjaustehtäviin. Olennaista on, että luomme vakaat ja ennakoitavat rakenteet ohjaukselle sekä samalla varmistamme riittävän ja avoimen dialogin alueiden ja valtion välille.

Viisautta lienee, että ministeriöissä ohjauksesta vastaavat henkilöt ovat riittävän lähellä ja samalla tarpeeksi kaukana hyvinvointialueista. Riittävän lähellä, jotta ymmärrämme kunkin alueen tilanteen, ja riittävän kaukana, jotta objektiivisuutemme ei vaarannu. 

Alueet ovat itse vastuussa toiminnastaan. Ministeriöiden onkin keskityttävä ohjauksessaan strategisiin asioihin ja taattava alueille itsehallintoon perustuva työrauha.

Julkisen talouden raamit valtiovarainministeriön ohjaustehtävien ydintä

Käynnistimme viime vuoden lopulla valmistelun valtiovarainministeriön omien uusien, hyvinvointialueiden ohjaukseen liittyvien lakisääteisten tehtävien tarkentamiseksi. Ensimmäisiä olennaisia havaintoja on, että alueilla ja ministeriöillä pitää olla yhteinen tilannekuva myös jatkossa. Se koostuu numeerisesta mittari- ja faktatiedosta alueen talouden ja toiminnan tilanteesta, mutta se on myös ymmärrystä ja hiljaista tietoa alueen tilanteesta, ilmapiiristä tai vaikkapa edellytyksistä viedä läpi toiminnallisia muutoksia. 

Perustehtävämme vuoksi korostamme taloudellista kestävyyttä ja hyvinvointialueiden roolia osana julkisen talouden kokonaisuutta. On rehellistä todeta avoimesti, että mahdolliset julkisen talouden haasteet eivät voi olla heijastumatta myös hyvinvointialueisiin. 

Myös tasapainoilu hallinnon eri tasojen näkökulmasta näkyy toiminnassamme. Valtiovarainministeriö ei voi toimia hyvinvointialueiden edunvalvojana, koska sen on samanaikaisesti otettava huomioon myös kunnat ja valtion organisaatiot.

Vuonna 2022 katse suunnattava toimeenpanon lisäksi myös tulevaisuuteen

Vuodesta 2022 tulee työntäyteinen hyvinvointialueiden toiminnan käynnistämisessä. 

Turvallisen muutoksen lisäksi katse pitää kuitenkin suunnata vuoden 2023 alkua pidemmälle. Valtakunnallista ja myös poliittista pohdintaa tarvitaan siitä, mitä uusia mahdollisuuksia uusi hallinnon taso meille tarjoaa. Alueiden ja valtion on yhdessä vuoden 2022 aikana varmistettava edellytykset sille, että uudistuksen toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet voivat aikoinaan toteutua.

Maailma ei tule valmiiksi vuodessa eikä edes kahdessa. Hyvinvointialueet ovat olleet olemassa toimijoina vasta reilun puoli vuotta, ja ne saavat nyt alkuvuodesta uudet päättäjät tärkeää tehtävää hoitamaan. Tärkeää on, että tunnistamme muutoksen laajuuden, eri toimijoiden yhdyspinnat ja pidämme mielen avoimena uusille ajatuksille samalla.

Hyvää alkanutta vuotta 2022!

Päivi Nerg
alivaltiosihteeri

Jani Pitkäniemi
ylijohtaja

Ville-Veikko Ahonen
muutosjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, sote-uudistus, julkinen talous

Vanhemmat kirjoitukset »