Blogit / Kolumnit

Kolumni: Kannattajien tunteet ennakoivat keskustan torjuntavoiton ja perussuomalaisten odotettua pienemmän jytkyn

Share |

Torstai 17.6.2021 klo 10:35 - Timo Järvinen , toimitusjohtaja, NayaDaya Oy


Ylen haastattelussa vaali-iltana keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko totesi, että puolueelle oli manattu kohtalon vaaleja. ”Minulle tämä on viesti siitä, että kyllä keskustan aurinko nousee”, Saarikko kommentoi ennakoitua parempaa tulosta.
 
Samassa yhteydessä perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho perusteli puolueensa jäämistä neljänneksi: ”Tosiasia on se, että me emme ole koskaan pystyneet kuntavaaleissa täysimääräisesti realisoimaan valtakunnallista kannatustamme ja se selittyy pitkälti äänestysaktiivisuudella.”
 

Demokratian ”hiljainen tappaja”

Käyttäytyminen – myös äänestäminen – perustuu ratkaisevalla tavalla tunteisiin. Tunteiden tarkoitus on arvioida subjektiivisia merkityksiä ja ohjata käyttäytymistä tarkoituksenmukaisesti. Vaalit eivät ole poikkeus. Arvioimme puolueiden, ehdokkaiden ja äänestämisen merkityksiä. Arviot johtavat tunteisiin ja tunteet käyttäytymiseen: puolueen valintaan ja tietyn ehdokkaan äänestämiseen.
 
JOS tunnistamme kannaltamme relevantteja merkityksiä.
 
Demokratian ”hiljainen tappaja” on merkityksettömyys. Jos emme löydä äänestämisestä, puolueista emmekä ehdokkaista omakohtaisia merkityksiä, jotka herättäisivät meissä tunteita, ei ole mitään syytä uhrata kesäistä pyhäpäivää äänestämiseen.
 
Asiat, jotka eivät herätä tunteita, ovat subjektiivisesta näkökulmastamme yhdentekeviä. Mitä useampi ihminen kokee, että äänestäminen on yhdentekevää, sitä pahemmassa kriisissä demokratiamme on.
 

Tutkimusmatka demokratian ytimeen

Tutkimme kevään aikana yhteistyössä MTV Uutisten ja YouGovin kanssa äänestäjien ja eri puolueiden kannattajien tunteita puolueita, puolueiden puheenjohtajien toimintaa sekä kuntavaaleissa äänestämistä kohtaan.
 
Käytännössä tutkimme kuntavaaleissa äänestämisen ja politiikan tekijöiden tuottamia merkityksiä ja tunteita sekä niiden vaikutuksia käyttäytymiseen, sitoutumiseen ja osallisuuteen. Tieteellisen empatiatutkimuksen ja empatia-analytiikan avulla pääsimme ensimmäistä kertaa kiinni näihin demokratian peruspilareihin.
 
Pysyäkseni otsikkoni alla, nostan löydöksistä esiin näkökulmia, jotka koskevat keskustan ja perussuomalaisten kisaa vaalien kolmossijasta.
 

Koko kansaa ei tarvitse miellyttää

Keskusta ja perussuomalaiset herättivät muita puolueita enemmän negatiivisia tunteita kaikkien kansalaisten keskuudessa – kummallakin osuus oli noin 50 prosenttia. Keskustan kohdalla yleisimpiä tunteita olivat pettymys, halveksunta ja häpeä, perussuomalaisilla kiinnostus, häpeä ja halveksunta.
 
Vaikka tunnesanat ovat latautuneita, niihin kannattaa suhtautua rauhallisesti ja uteliaasti. Tunteet kertovat arkipäiväisistä kokemuksista, joihin törmäämme jatkuvasti. Negatiivisten tunteiden osuus ei ratkaise vaalitulosta – kaikkia ei tarvitse miellyttää. Puolue, joka herättää voimakkaita tunteita puoleen ja toiseen, voi kerätä suuren kannatuksen.
 
Kunnallisvaalien lopputuloksessa tärkeässä roolissa oli demokratian ”hiljainen tappaja”, merkityksettömyys, jonka osuus oli keskustalla 33 prosenttia ja perussuomalaisilla 19 prosenttia. Tunteiden puute söi isossa kuvassa enemmän keskustaa.
 
Lisäksi positiivisia tunteita koettiin enemmän perussuomalaisia kohtaan. Perussuomalaisilla positiivisten tunteiden osuus oli 31 prosenttia, keskustalla 17 prosenttia. On ilmeistä, ettei 17 prosentin osuudella nousta suurimmaksi puolueeksi, mutta 31 prosentin osuudella se olisi ollut mahdollista.
 
Tosin on syytä huomata, että positiivisten tunteiden osuus ei ole puolueen kannatus. Äänestäjä voi tuntea myönteisiä tunteita useita puolueita kohtaan. Ratkaisevaa on, mikä puolue luo tunteita, joiden positiivinen ja sitouttava yhteisvaikutus on suurin.
 

Kannattajatkin kokevat negatiivisia tunteita

Myös kannattajat voivat kokea negatiivisia tunteita omaa puoluettaan kohtaan. Tutkimuksessa niiden osuus osoittautui keskimäärin noin kymmeneksi prosentiksi. Keskustan kannattajista negatiivisia tunteita omaa puoluetta kohtaan koki 17 prosenttia, perussuomalaisten kannattajista 9 prosenttia. Suurin osa koki kuitenkin positiivisia tunteita: keskustalla eniten tyytyväisyyttä, kiinnostusta ja myötätuntoa, perussuomalaisilla kiinnostusta, tyytyväisyyttä ja ylpeyttä.
 
Tyytyväisyys ei sitouta eikä osallista: hiljaista myöntymistä kuvaava tunne voi aiheuttaa sen, että kannattaja jää riippumattoon seuraamaan vaalien etenemistä älypuhelimellaan. Perussuomalaisten kannattajien tunteista 48 prosenttia oli positiivisesti sitouttavia. Keskustan vastaava luku oli 43 prosenttia. Perussuomalaiset veti kaulaa keskustaan tälläkin mittarilla.
 
Merkityksettömyyden osalta puntit olivat kannattajien joukossa melkein tasan: keskustan kannattajista puoluetta kohtaan koki merkityksettömyyttä 16 prosenttia. Perussuomalaisilla tunteita ei kokenut 18 prosenttia kannattajista. Pieni etu oli keskustalla.
 

Musta aurinko nousee

Puolueiden herättämät tunteet käyttäytymisvaikutuksineen ennakoivat perussuomalaisten auringon olevan keskustan aurinkoa korkeammalla. Perussuomalaiset herätti koko kansan keskuudessa huomattavasti enemmän positiivisia tunteita kuin keskusta. Lisäksi perussuomalaiset oli viidestä suurimmasta puolueesta ainoa, jota kohtaan koettujen tunteiden kärjessä oli positiivinen tunne – vieläpä eniten sitouttava kiinnostus.
 
Miksi perussuomalaiset eivät pyyhkineet keskustalla pöytää?
 
Vaaleissa ei ole kyse vain puolueista eikä ehdokkaista vaan ylipäätään äänestämisen mielekkyydestä. Tutkimmekin myös äänestäjien ja eri puolueiden kannattajien tunteita ja sitoutumista äänestämistä kohtaan. Keskimäärin äänestämiseen suhtautuu positiivisesti hieman yli puolet kansasta.
 
Lähes kolmasosa kansalaisista ei koe äänestämistä kohtaan mitään tunteita. Mukana ovat myös äänestäjät, jotka eivät kannata mitään puoluetta. Negatiivisia tunteita kokee 16 prosenttia. Kun huomioidaan, että tutkimuksen otos edustaa yli 18-vuotiaita suomalaisia, merkityksettömyyttä tai negatiivisia tunteita äänestämistä kohtaan kokee yli kaksi miljoonaa suomalaista.
 
Merkityksettömyys, ”hiljainen tappaja”, ei ole demokratian reunamilla häilyvä varjo vaan auringonpimennys, joka saa päivän muistuttamaan yötä.

Perussuomalaisten aurinko saattaa olla keskustan aurinkoa korkeammalla, mutta siitä suurempi osa on pimennossa. Yli neljännes perussuomalaisten kannattajista kokee äänestämisen merkityksettömäksi. Puolueen kannattajat kokevat äänestämistä kohtaan toiseksi vähiten sekä positiivisia tunteita että sitouttavaa kiinnostusta (vain vasemmistoliitto jää taakse).
 
Keskustan kannattajien asenteesta tulee mieleen Dylan Thomasin runo ”Do not go gentle into that good night".
 
Keskustan aurinko loistaa kirkkaammin: puolueen kannattajien kokema merkityksettömyys äänestämistä kohtaan on harvinaisempaa kuin millään muulla puolueella. Lähes kolme neljännestä (73 %) kannattajista, suurempi osuus kuin millään muulla puolueella, kokee äänestämistä kohtaan positiivisia tunteita. Myös vahvasti sitouttavan kiinnostuksen osuus (35 %) on suurempi kuin muilla puolueilla.
 
Saarikon nousevan auringon viestin voisi muotoilla Thomasin sanoin: ”Rage, rage against the dying of the light.”
 
Keskustan ja perussuomalaisten vastakkainasettelu näkyy puolueiden välisessä jännitteessä: kaikista puolueista keskustan kannattajat kokevat eniten negatiivisia tunteita juuri perussuomalaisia kohtaan. Vastaavasti perussuomalaiset kokevat negatiivisia tunteita toiseksi yleisimmin, vihreiden jälkeen, keskustaa kohtaan. Molemmilla puolueilla negatiivisten tunteiden osuus toista osapuolta kohtaan on täsmälleen sama: 69 prosenttia.
 
Mihin tunteet ja tunteiden puute lopulta johtivat?
 
Keskustan aurinko täytti puolueen kannattajat energialla, joka valaisi pimeimmätkin äänestyskopit – samaan aikaan kun ratkaiseva osa perussuomalaisista jatkoi päivä/yöuniaan.
 
Tähän Jussi Halla-aho viittasi vähemmän runollisesti puhuessaan heikosta äänestysaktiivisuudesta.
 

”Äänestysaktiivisuus” pois sanakirjasta

Ajatus ”äänestysaktiivisuudesta” on hahmoton. Käsite on kuin omaa elämäänsä elävä olento, jolle esitämme toivomuksia neljän vuoden välein, mutta joka ei koskaan ota pyyntöjämme huomioon.
 
Mitä jos unohtaisimme koko sanan ja alkaisimme puhua kansalaisten sitoutumisesta äänestämiseen? Sitoutuminen perustuu tunteisiin ja tunteet konkreettisiin merkityksiin, joita voidaan ymmärtää ja joihin voidaan vaikuttaa. Jos merkityksiä ei ole, ei ole tunteita eikä sitoutumista.
 
Meidän olisi vain hyväksyttävä, että tunteet ohjaavat käyttäytymistämme.
 
Keskustan kannattajat kokevat perussuomalaisia useammin voivansa vaikuttaa äänestämällä asioihin, joilla on merkitystä. Tämä tekee äänestämisestä merkityksellistä ja saa aikaan positiivisia tunteita äänestämistä kohtaan. Tämä motivoi keskustalaiset perussuomalaisia aktiivisemmin vaaliuurnille.
 
Tästä syystä keskusta sai torjuntavoiton ja perussuomalaiset odotettua pienemmän jytkyn. 
 

Demokratia tarvitsee tuekseen empatiaa

Miten voimme välttää merkityksettömyyden, jota huomattava osa kansasta kokee äänestämistä kohtaan? Mitä pitäisi tehdä, jotta ennätysalhainen 55 prosentin äänestysprosentti jäisi historiaan demokratian pohjakosketuksena?
 
Kysymys on perustavaa laatua oleva, demokratian ytimeen kaivautuva.
 
Voisiko ongelma olla siinä, että kansalaiset eivät tule kuulluiksi eivätkä nähdyiksi – eivät ymmärretyiksi, hyväksytyiksi eivätkä huomioiduiksi? Äänestämme neljän vuoden välein kunta- ja eduskuntavaaleissa, mutta miten päättäjät ja kansalaiset kohtaavat toisensa vaalikauden aikana?
 
NayaDaya Oy:ssä ehdotamme ratkaisuksi empatiaa. Kansalaisten kokemien tunteiden ja merkitysten aktiivinen kuunteleminen, ymmärtäminen, hyväksyminen ja huomioiminen voivat rakentaa puuttuvaa yhteyttä ja luottamusta. Empatia ei edellytä vaaleja. Tunteet, merkitykset ja osallisuus tai osattomuus ovat totta joka päivä – niille on vain annettava niille kuuluva aika ja paikka. Empatian tueksi tarvitaan tietoa, ei oletuksia eikä arvauksia.
 
Negatiivisia tunteita ei tarvitse pelätä. Hyvä uutinen on, että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, ei keskustan, ei perussuomalaisten eikä kenenkään muunkaan. Ei valtuutettujen, kansanedustajien eikä ministerien. Yhteys ja luottamus syntyvät epätäydellisyydessä ja haavoittuvuudessa.
 
Todellisen yhteyden rakentaminen edellyttää, että katsomme peiliin ja lopetamme toistemme virheiden vaanimisen, luovumme tekopyhyydestä ja lakkaamme lynkkaamasta toisiamme sosiaalisessa mediassa virheistä, joita itsekin teemme, astumme toistemme kenkiin, avaudumme empatialle ja tunnistamme myötätunnon mullistavan voiman (lainatakseni Anne Birgitta Pessin, Frank Martelan ja Miia Paakkasen erinomaisen kirjan nimeä).
 
Historiallisen matala äänestysprosentti on varoitus, jota kannattaa kuunnella. Demokratian hiipuminen merkityksettömyyteen avaisi eteemme epävakaan tulevaisuuden. Empatia ei ole demokratian uhka, vaan sen suoja. Paradoksaalisesti demokratiaa ei voi suojata muureilla eikä panssareilla vaan aseet ja suojaukset laskelmalla. Jos emme paljasta itseämme, kukaan ei voi asettua asemaamme eikä jakaa ilojamme eikä surujamme, pelkojamme eikä unelmiamme.
 
Pohdittavaa riittää poliittisilla ja yhteiskunnallisilla toimijoilla ja päättäjillä, kunnilla ja kaupungeilla sekä yhtä lailla yrityksillä. Ajattelu- ja toimintatavat eivät muutu hetkessä. Työ kannattaa aloittaa nyt, kun kuntavaalien opit ovat silmiemme edessä – ennenkuin päivä vaihtuu yöksi.
 
”Rage, rage against the dying of the light.”
 
Timo Järvinen 
toimitusjohtaja, NayaDaya Oy 
 
P.S. En ole minkään puolueen jäsen.

Tutkimusdata ja kaikkia puolueita koskevat tulokset taustamuuttujineen ovat saatavilla.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini