Blogit / Kolumnit

Kolumni: Kannattajien tunteet ennakoivat keskustan torjuntavoiton ja perussuomalaisten odotettua pienemmän jytkyn

Torstai 17.6.2021 klo 10:35 - Timo Järvinen , toimitusjohtaja, NayaDaya Oy

Ylen haastattelussa vaali-iltana keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko totesi, että puolueelle oli manattu kohtalon vaaleja. ”Minulle tämä on viesti siitä, että kyllä keskustan aurinko nousee”, Saarikko kommentoi ennakoitua parempaa tulosta.
 
Samassa yhteydessä perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho perusteli puolueensa jäämistä neljänneksi: ”Tosiasia on se, että me emme ole koskaan pystyneet kuntavaaleissa täysimääräisesti realisoimaan valtakunnallista kannatustamme ja se selittyy pitkälti äänestysaktiivisuudella.”
 

Demokratian ”hiljainen tappaja”

Käyttäytyminen – myös äänestäminen – perustuu ratkaisevalla tavalla tunteisiin. Tunteiden tarkoitus on arvioida subjektiivisia merkityksiä ja ohjata käyttäytymistä tarkoituksenmukaisesti. Vaalit eivät ole poikkeus. Arvioimme puolueiden, ehdokkaiden ja äänestämisen merkityksiä. Arviot johtavat tunteisiin ja tunteet käyttäytymiseen: puolueen valintaan ja tietyn ehdokkaan äänestämiseen.
 
JOS tunnistamme kannaltamme relevantteja merkityksiä.
 
Demokratian ”hiljainen tappaja” on merkityksettömyys. Jos emme löydä äänestämisestä, puolueista emmekä ehdokkaista omakohtaisia merkityksiä, jotka herättäisivät meissä tunteita, ei ole mitään syytä uhrata kesäistä pyhäpäivää äänestämiseen.
 
Asiat, jotka eivät herätä tunteita, ovat subjektiivisesta näkökulmastamme yhdentekeviä. Mitä useampi ihminen kokee, että äänestäminen on yhdentekevää, sitä pahemmassa kriisissä demokratiamme on.
 

Tutkimusmatka demokratian ytimeen

Tutkimme kevään aikana yhteistyössä MTV Uutisten ja YouGovin kanssa äänestäjien ja eri puolueiden kannattajien tunteita puolueita, puolueiden puheenjohtajien toimintaa sekä kuntavaaleissa äänestämistä kohtaan.
 
Käytännössä tutkimme kuntavaaleissa äänestämisen ja politiikan tekijöiden tuottamia merkityksiä ja tunteita sekä niiden vaikutuksia käyttäytymiseen, sitoutumiseen ja osallisuuteen. Tieteellisen empatiatutkimuksen ja empatia-analytiikan avulla pääsimme ensimmäistä kertaa kiinni näihin demokratian peruspilareihin.
 
Pysyäkseni otsikkoni alla, nostan löydöksistä esiin näkökulmia, jotka koskevat keskustan ja perussuomalaisten kisaa vaalien kolmossijasta.
 

Koko kansaa ei tarvitse miellyttää

Keskusta ja perussuomalaiset herättivät muita puolueita enemmän negatiivisia tunteita kaikkien kansalaisten keskuudessa – kummallakin osuus oli noin 50 prosenttia. Keskustan kohdalla yleisimpiä tunteita olivat pettymys, halveksunta ja häpeä, perussuomalaisilla kiinnostus, häpeä ja halveksunta.
 
Vaikka tunnesanat ovat latautuneita, niihin kannattaa suhtautua rauhallisesti ja uteliaasti. Tunteet kertovat arkipäiväisistä kokemuksista, joihin törmäämme jatkuvasti. Negatiivisten tunteiden osuus ei ratkaise vaalitulosta – kaikkia ei tarvitse miellyttää. Puolue, joka herättää voimakkaita tunteita puoleen ja toiseen, voi kerätä suuren kannatuksen.
 
Kunnallisvaalien lopputuloksessa tärkeässä roolissa oli demokratian ”hiljainen tappaja”, merkityksettömyys, jonka osuus oli keskustalla 33 prosenttia ja perussuomalaisilla 19 prosenttia. Tunteiden puute söi isossa kuvassa enemmän keskustaa.
 
Lisäksi positiivisia tunteita koettiin enemmän perussuomalaisia kohtaan. Perussuomalaisilla positiivisten tunteiden osuus oli 31 prosenttia, keskustalla 17 prosenttia. On ilmeistä, ettei 17 prosentin osuudella nousta suurimmaksi puolueeksi, mutta 31 prosentin osuudella se olisi ollut mahdollista.
 
Tosin on syytä huomata, että positiivisten tunteiden osuus ei ole puolueen kannatus. Äänestäjä voi tuntea myönteisiä tunteita useita puolueita kohtaan. Ratkaisevaa on, mikä puolue luo tunteita, joiden positiivinen ja sitouttava yhteisvaikutus on suurin.
 

Kannattajatkin kokevat negatiivisia tunteita

Myös kannattajat voivat kokea negatiivisia tunteita omaa puoluettaan kohtaan. Tutkimuksessa niiden osuus osoittautui keskimäärin noin kymmeneksi prosentiksi. Keskustan kannattajista negatiivisia tunteita omaa puoluetta kohtaan koki 17 prosenttia, perussuomalaisten kannattajista 9 prosenttia. Suurin osa koki kuitenkin positiivisia tunteita: keskustalla eniten tyytyväisyyttä, kiinnostusta ja myötätuntoa, perussuomalaisilla kiinnostusta, tyytyväisyyttä ja ylpeyttä.
 
Tyytyväisyys ei sitouta eikä osallista: hiljaista myöntymistä kuvaava tunne voi aiheuttaa sen, että kannattaja jää riippumattoon seuraamaan vaalien etenemistä älypuhelimellaan. Perussuomalaisten kannattajien tunteista 48 prosenttia oli positiivisesti sitouttavia. Keskustan vastaava luku oli 43 prosenttia. Perussuomalaiset veti kaulaa keskustaan tälläkin mittarilla.
 
Merkityksettömyyden osalta puntit olivat kannattajien joukossa melkein tasan: keskustan kannattajista puoluetta kohtaan koki merkityksettömyyttä 16 prosenttia. Perussuomalaisilla tunteita ei kokenut 18 prosenttia kannattajista. Pieni etu oli keskustalla.
 

Musta aurinko nousee

Puolueiden herättämät tunteet käyttäytymisvaikutuksineen ennakoivat perussuomalaisten auringon olevan keskustan aurinkoa korkeammalla. Perussuomalaiset herätti koko kansan keskuudessa huomattavasti enemmän positiivisia tunteita kuin keskusta. Lisäksi perussuomalaiset oli viidestä suurimmasta puolueesta ainoa, jota kohtaan koettujen tunteiden kärjessä oli positiivinen tunne – vieläpä eniten sitouttava kiinnostus.
 
Miksi perussuomalaiset eivät pyyhkineet keskustalla pöytää?
 
Vaaleissa ei ole kyse vain puolueista eikä ehdokkaista vaan ylipäätään äänestämisen mielekkyydestä. Tutkimmekin myös äänestäjien ja eri puolueiden kannattajien tunteita ja sitoutumista äänestämistä kohtaan. Keskimäärin äänestämiseen suhtautuu positiivisesti hieman yli puolet kansasta.
 
Lähes kolmasosa kansalaisista ei koe äänestämistä kohtaan mitään tunteita. Mukana ovat myös äänestäjät, jotka eivät kannata mitään puoluetta. Negatiivisia tunteita kokee 16 prosenttia. Kun huomioidaan, että tutkimuksen otos edustaa yli 18-vuotiaita suomalaisia, merkityksettömyyttä tai negatiivisia tunteita äänestämistä kohtaan kokee yli kaksi miljoonaa suomalaista.
 
Merkityksettömyys, ”hiljainen tappaja”, ei ole demokratian reunamilla häilyvä varjo vaan auringonpimennys, joka saa päivän muistuttamaan yötä.

Perussuomalaisten aurinko saattaa olla keskustan aurinkoa korkeammalla, mutta siitä suurempi osa on pimennossa. Yli neljännes perussuomalaisten kannattajista kokee äänestämisen merkityksettömäksi. Puolueen kannattajat kokevat äänestämistä kohtaan toiseksi vähiten sekä positiivisia tunteita että sitouttavaa kiinnostusta (vain vasemmistoliitto jää taakse).
 
Keskustan kannattajien asenteesta tulee mieleen Dylan Thomasin runo ”Do not go gentle into that good night".
 
Keskustan aurinko loistaa kirkkaammin: puolueen kannattajien kokema merkityksettömyys äänestämistä kohtaan on harvinaisempaa kuin millään muulla puolueella. Lähes kolme neljännestä (73 %) kannattajista, suurempi osuus kuin millään muulla puolueella, kokee äänestämistä kohtaan positiivisia tunteita. Myös vahvasti sitouttavan kiinnostuksen osuus (35 %) on suurempi kuin muilla puolueilla.
 
Saarikon nousevan auringon viestin voisi muotoilla Thomasin sanoin: ”Rage, rage against the dying of the light.”
 
Keskustan ja perussuomalaisten vastakkainasettelu näkyy puolueiden välisessä jännitteessä: kaikista puolueista keskustan kannattajat kokevat eniten negatiivisia tunteita juuri perussuomalaisia kohtaan. Vastaavasti perussuomalaiset kokevat negatiivisia tunteita toiseksi yleisimmin, vihreiden jälkeen, keskustaa kohtaan. Molemmilla puolueilla negatiivisten tunteiden osuus toista osapuolta kohtaan on täsmälleen sama: 69 prosenttia.
 
Mihin tunteet ja tunteiden puute lopulta johtivat?
 
Keskustan aurinko täytti puolueen kannattajat energialla, joka valaisi pimeimmätkin äänestyskopit – samaan aikaan kun ratkaiseva osa perussuomalaisista jatkoi päivä/yöuniaan.
 
Tähän Jussi Halla-aho viittasi vähemmän runollisesti puhuessaan heikosta äänestysaktiivisuudesta.
 

”Äänestysaktiivisuus” pois sanakirjasta

Ajatus ”äänestysaktiivisuudesta” on hahmoton. Käsite on kuin omaa elämäänsä elävä olento, jolle esitämme toivomuksia neljän vuoden välein, mutta joka ei koskaan ota pyyntöjämme huomioon.
 
Mitä jos unohtaisimme koko sanan ja alkaisimme puhua kansalaisten sitoutumisesta äänestämiseen? Sitoutuminen perustuu tunteisiin ja tunteet konkreettisiin merkityksiin, joita voidaan ymmärtää ja joihin voidaan vaikuttaa. Jos merkityksiä ei ole, ei ole tunteita eikä sitoutumista.
 
Meidän olisi vain hyväksyttävä, että tunteet ohjaavat käyttäytymistämme.
 
Keskustan kannattajat kokevat perussuomalaisia useammin voivansa vaikuttaa äänestämällä asioihin, joilla on merkitystä. Tämä tekee äänestämisestä merkityksellistä ja saa aikaan positiivisia tunteita äänestämistä kohtaan. Tämä motivoi keskustalaiset perussuomalaisia aktiivisemmin vaaliuurnille.
 
Tästä syystä keskusta sai torjuntavoiton ja perussuomalaiset odotettua pienemmän jytkyn. 
 

Demokratia tarvitsee tuekseen empatiaa

Miten voimme välttää merkityksettömyyden, jota huomattava osa kansasta kokee äänestämistä kohtaan? Mitä pitäisi tehdä, jotta ennätysalhainen 55 prosentin äänestysprosentti jäisi historiaan demokratian pohjakosketuksena?
 
Kysymys on perustavaa laatua oleva, demokratian ytimeen kaivautuva.
 
Voisiko ongelma olla siinä, että kansalaiset eivät tule kuulluiksi eivätkä nähdyiksi – eivät ymmärretyiksi, hyväksytyiksi eivätkä huomioiduiksi? Äänestämme neljän vuoden välein kunta- ja eduskuntavaaleissa, mutta miten päättäjät ja kansalaiset kohtaavat toisensa vaalikauden aikana?
 
NayaDaya Oy:ssä ehdotamme ratkaisuksi empatiaa. Kansalaisten kokemien tunteiden ja merkitysten aktiivinen kuunteleminen, ymmärtäminen, hyväksyminen ja huomioiminen voivat rakentaa puuttuvaa yhteyttä ja luottamusta. Empatia ei edellytä vaaleja. Tunteet, merkitykset ja osallisuus tai osattomuus ovat totta joka päivä – niille on vain annettava niille kuuluva aika ja paikka. Empatian tueksi tarvitaan tietoa, ei oletuksia eikä arvauksia.
 
Negatiivisia tunteita ei tarvitse pelätä. Hyvä uutinen on, että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, ei keskustan, ei perussuomalaisten eikä kenenkään muunkaan. Ei valtuutettujen, kansanedustajien eikä ministerien. Yhteys ja luottamus syntyvät epätäydellisyydessä ja haavoittuvuudessa.
 
Todellisen yhteyden rakentaminen edellyttää, että katsomme peiliin ja lopetamme toistemme virheiden vaanimisen, luovumme tekopyhyydestä ja lakkaamme lynkkaamasta toisiamme sosiaalisessa mediassa virheistä, joita itsekin teemme, astumme toistemme kenkiin, avaudumme empatialle ja tunnistamme myötätunnon mullistavan voiman (lainatakseni Anne Birgitta Pessin, Frank Martelan ja Miia Paakkasen erinomaisen kirjan nimeä).
 
Historiallisen matala äänestysprosentti on varoitus, jota kannattaa kuunnella. Demokratian hiipuminen merkityksettömyyteen avaisi eteemme epävakaan tulevaisuuden. Empatia ei ole demokratian uhka, vaan sen suoja. Paradoksaalisesti demokratiaa ei voi suojata muureilla eikä panssareilla vaan aseet ja suojaukset laskelmalla. Jos emme paljasta itseämme, kukaan ei voi asettua asemaamme eikä jakaa ilojamme eikä surujamme, pelkojamme eikä unelmiamme.
 
Pohdittavaa riittää poliittisilla ja yhteiskunnallisilla toimijoilla ja päättäjillä, kunnilla ja kaupungeilla sekä yhtä lailla yrityksillä. Ajattelu- ja toimintatavat eivät muutu hetkessä. Työ kannattaa aloittaa nyt, kun kuntavaalien opit ovat silmiemme edessä – ennenkuin päivä vaihtuu yöksi.
 
”Rage, rage against the dying of the light.”
 
Timo Järvinen 
toimitusjohtaja, NayaDaya Oy 
 
P.S. En ole minkään puolueen jäsen.

Tutkimusdata ja kaikkia puolueita koskevat tulokset taustamuuttujineen ovat saatavilla.

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni: Suomi näyttää suuntaa valtionavustustoiminnan kehittämisessä

Torstai 3.6.2021 klo 10:53 - Tuula Lybeck, Hankejohtaja

Suomessa koko valtionhallinto siirtyy vaiheittain valtionavustustoiminnan uuteen toimintamalliin ja ottaa käyttöön sitä tukevat yhteiset kansalliset valtionavustustoiminnan verkkopalvelut. Mutta miten valtionavustustoimintaa kehitetään muissa Euroopan maissa? Entä mitä se kertoo Suomessa tehtävästä kehitystyöstä? Ainakin sen, että Suomi etenee kehittämistyön etujoukoissa.

Suomi tavoittelee muiden maiden tavoin digitalisaatiohyötyjä

Valtionavustukset ovat valtion varoista myönnettävää harkinnanvaraista julkista rahoitusta, jolla tuetaan yhteiskunnallisesti tarpeelliseksi katsottavaa toimintaa tai hanketta. Sekä valtionavustusten hakemiseen että myöntämiseen liittyviä prosesseja digitalisoidaan, jotta niistä saataisiin entistäkin avoimempia ja sujuvampia. Samankaltaista kehitystyötä tehdään tällä hetkellä ympäri Eurooppaa. 

Yksi kehitystyötä tehneistä maista on Norja, jossa on selvitetty valtionavustustoiminnan tilaa ja tulevaisuutta viime vuosina. Maidemme kehitystyön lähtökohdat ovat hyvin samanlaiset. Norjassa oli vuonna 2016 noin 600 tukiohjelmaa, kun Suomessa on useita satoja valtionavustushakuja vuosittain. Norjan tukiohjelmia hallinnoi 90 organisaatiota, mikä vastaa myös hyvin suomalaisten valtionapuviranomaisten lukumäärää.

Norjan pitkän ajan tavoitteena on yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa valtion tukijärjestelmät. Norjassa digitalisoidaan erityisesti järjestöjä koskevaa valtionavustustoimintaa – uutta mallia on tarkoitus laajentaa vasta myöhemmin koskemaan myös muita kuin järjestöjä. Ruotsissa pohditaan puolestaan kuntia koskevan valtionavustustoiminnan uudistamista. 

Vaikuttaa siis siltä, että kehittämishankkeemme on laajempi kuin muissa maissa. Tällä hetkellä uudistamme valtionavustustoimintaa kokonaisuutena muun muassa järjestöjen ja kuntien kanssa, kun monessa muussa massa kehittämistyötä aloitetaan yhden hakijaryhmän kanssa. Myöhemmin on lisäksi tarkoitus jatkaa yksityishenkilöiden, tutkimuslaitosten ja yritysten valtionavustustoiminnan kehittämiseen. 

Eri maat ottavat verkkopalveluja käyttöön samasta syystä

Valtionapuviranomaiset myöntävät Suomessa vuosittain noin neljä miljardia euroa valtionavustuksina esimerkiksi järjestöille, kunnille, yrityksille ja yksityishenkilöille. Tällä hetkellä meillä ei ole kuitenkaan selkeää kokonaiskuvaa valtionavustusten kohdentamisesta ja käytöstä – kuten ei ole myöskään monella verrokkimaalla. Uuden toimintamallin ansiosta saamme kuitenkin valtionavustusten vaikutuksista yhteiskuntaan jatkossa entistä paremmin tietoa.

Halu avata tietoa ja vahvistaa viranomaisten tiedonvaihtoa yhdistää erityisesti Suomea ja Hollantia. Kuten Hollannissa, jatkossa myös kuka tahansa voi tarkistaa Tutkiavustuksia.fi-palvelustamme, kuinka paljon valtionavustuksia on haettu, myönnetty ja maksettu. Tämä lisää avustustoiminnan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta.

Otamme kehitystyössämme mallia myös Tanskasta. Tanskassa on julkaistu vuodesta 2017 lähtien kaikkien eri viranomaisten valtionavustusohjelmat yhdessä verkkopalvelussa statens-tilskudspuljer.dk. Avaammekin ensi vuonna uuden Haeavustuksia.fi-palvelun, joka kokoaa tulevaisuudessa kaikki eri valtionapuviranomaisten valtionavustushaut yhteen paikkaan. 

Kehitystyö on Suomessa laajempaa kuin muissa maissa 

Suomella ja sen verrokkimailla on samankaltaiset syyt kehittää valtionavustustoimintaa. Meidän kaikkien kehitystyössä yhdistyy julkisen hallinnon digitalisaatio ja tietoperustaisuus, kuten myös tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa. 

Suomessa tehtävän kehittämistyön laajuus kertoo kuitenkin siitä, että etenemme asiassa etujoukoissa. Koska kehittämishankeemme on todella laaja, kasvattaa se samalla kehitystyön vaativuutta. Emme ole valinneet helpointa reittiä.

Kehitämme valtionavustustoimintaa yhdessä ja yhtenäisesti julkisen hallinnon uudistamisen strategian mukaisesti. Se tarkoittaa ilmiöiden ja vaikuttavuuden tarkastelua, palvelujen suunnittelua ja kehitystä sekä siilojen purkamista yhdessä valtionavustusten hakijoiden ja myöntäjien kanssa. 

On tärkeää, että valtionavustustoimintaa uudistetaan yhdessä julkisen hallinnon ja avustusten hakijoiden kanssa vakaa askel kerrallaan kuluvan vuosikymmenen aikana. Pitkän ajan tavoitteemme on läpinäkyvä, osallistava, vaikuttava, kestävää yhteiskuntaa tukeva valtionavustustoiminta vuoteen 2030 mennessä.  

Tuula Lybeck
Hankejohtaja, valtionavustustoiminnan kehittämis- ja digitalisointihanke
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valtionavustus, kehitystyö, avoimuus

Blogi : Äänestäjillä on kuntapolitiikassa paljon valtaa

Tiistai 1.6.2021 klo 11:52 - Jaakko Meriläinen, Janne Tukiainen, VATT

VATT

Kuinka monta kertaa olet kuullut, ettei joku halua äänestää, koska äänellä ei kuitenkaan ole vaikutusta vaalien lopputulokseen tai siihen mitä päätöksiä tehdään? Kenties olet itsekin tullut ajatelleeksi samalla tavalla.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että jokaisen äänellä on väliä – ainakin kuntavaaleissa. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on yhteistyökumppaniensa kanssa tehnyt jo lähes vuosikymmenen ajan runsaasti tutkimusta Suomen kuntavaaleihin ja kuntapolitiikkaan liittyen. Tutkimuksissa on hyödynnetty laadukkaita rekisteriaineistoja ja ns. kvasikokeellisia tutkimusasetelmia. Tässä blogikirjoituksessa kerromme, mitä tutkimuksissa on opittu äänestämisen merkityksestä.

Voiko yksi ääni vaikuttaa vaalien lopputulokseen?

Lyytikäinen ja Tukiainen (2019) tutkivat sitä, miten yleisiä täpärät vaalit ovat ja miten äänestäjät reagoivat niihin. Suomen vaalijärjestelmässä tulee säännöllisesti tasapelejä niin puolueiden välillä kuin sisälläkin. Tasapelitilanteessa valituksi tuleva arvotaan, käytännössä valitun nimi nostetaan side silmillä hatusta.  Yksi ainoa äänestäjä olisi voinut valinnallaan siis vaikuttaa siihen, kuka tulee valituksi. Erittäin paljon valtuustopaikkoja jaetaan myös hyvin pienillä, yhden tai kahden äänen eroilla. Tällöin yksi perhe tai pari kaverusta olisivat voineet vaikuttaa vaalitulokseen, jos olisivat päätyneet äänestämään samaa ehdokasta. 

Nämä täpärät vaalit ovat äänestäjien vaikutusvallan kannalta hyvä uutinen. Ne ovat myös tutkijan näkökulmasta hyödyllisiä. Ei ole yksinkertaista arvioida miten kunnanvaltuuston koostumus vaikuttaa kunnan toimintaan. Yleisesti ottaen ei ole sattumaa, kuka tulee valituksi. Täpärät vaalit tulevat siinä tutkijan avuksi.  Näissä tapauksissa vaalin lopputulos on likipitäen arpapeliä: kyseessä on siis luontaisesti syntynyt satunnaistettu koeasetelma. Niinpä tiukat vaalit eivät ole ainoastaan kannustin äänestäjille vaaliuurnille lähtemiseen vaan myös aarreaitta tutkijoille.

Yksittäiset äänet voivat vaikuttaa valtuustopaikkojen lisäksi myös poliittisten johtoasemien jakoon. Meriläinen ja Tukiainen (2018) tarkastelevat, millä perustein puolueet nimittävät kunnanhallitusten puheenjohtajia. Vaikka käytännöt vaihtelevat puolueiden ja kuntien välillä, yksi asia on selvä: ehdokkaiden saamalla äänimäärällä on merkitystä. Jopa silloin, kun kaksi ääniharavaa saa lähestulkoon saman äänimäärän, puolueet nimittävät täpärästi enemmän ääniä saaneen kunnanhallituksen johtoon suuremmalla todennäköisyydellä kuin täpärän kakkosen.

Tajuavatko äänestäjät vaikutusmahdollisuutensa?

Suomalaiset äänestäjät ymmärtävät vaikutusmahdollisuutensa yllättävän hyvin. Lyytikäinen ja Tukiainen (2019) näyttivät, että kunnissa, joissa tiukkoja vaaleja on enemmän, myös äänestysaktiivisuus on korkeampi.

Myös Saarimaa ja Tukiainen (2016) ja Hortala-Vallve ym. (2021) osoittivat, että suomalaiset äänestäjät osaavat ajatella strategisesti. Kuntaliitosten jälkeen pienen liitoskunnan äänestäjät keskittävät ääniään puoluelistan sisällä, jotta pienen kunnan ehdokkailla olisi mahdollisuus pärjätä ison liitoskunnan ehdokkaita vastaan. Samanlaista äänten keskittämistä havaitaan vaaliliitoissa, joissa pienemmän puolueen äänestäjät keskittävät ääniään. Strateginen ajattelu ei toki ole ainoa äänestämisen vaikutin. Lapointe ym. (2019) näyttivät, että kokemus vaikutusvallasta ja tunne siitä, että politiikka on lähellä omaa arkea motivoivat äänestäjiä. Äänestysaktiivisuus on suurinta pienissä kunnissa, mutta kuntaliitoksen jälkeen aktiivisuus laskee isomman kunnan tasolle. Samalla äänestäjät myös kokevat politiikan etäisemmäksi itselleen. 

Onko sillä väliä, ketkä kunnanvaltuustossa istuvat?

Äänestäjien ratkaisulla on erityistä väliä silloin, kun ehdokkaan valituksi tuleminen on hiuskarvan varassa. Sillä, kuka tulee täpärästi valituksi, voi olla väliä esimerkiksi puolueiden jakaessa paikkoja kunnallishallinnossa vaalien jälkeen. Tuoreessa tutkimuksessa Meriläinen ja Tukiainen (2021) selvittävät, pärjäävätkö puolueet paremmin paikkaneuvotteluissa, jos niiden listoilta valitaan enemmän jo edellisessä valtuustossa istuneita konkaripoliitikkoja. Kunnanhallitusten paikat jaetaan kunnissa perinteisesti valtuustoedustusta mukaillen, mutta poliittisten elinten kokoerojen vuoksi paikkaosuudet eivät täsmää yksi yhteen. Meriläisen ja Tukiaisen tutkimustulokset osoittavat, että uudelleenvalitut poliitikot ovat puolueille neuvotteluvaltti. Jos kaksi puoluetta ovat muutoin keskenään identtisiä, enemmän hallituspaikkoja saa se puolue, jonka valtuutetuista suurempi osuus on uudelleenvalittuja poliitikkoja. Tulos on kiinnostava myös sen takia, että kokemus valtuutettuna ei kuitenkaan tuo etua itse vaaleissa (Hyytinen ym. 2018b). Tämä kertoo myös siitä, että puolueille on kokemukselle enemmän kysyntää kuin äänestäjille. 

Valituksi tulleilla poliitikoilla on myös vaikutusta siihen, minkälaista politiikkaa valtuustossa tehdään. Yksi esimerkki tästä on Hyytisen ym. (2018) tutkimus kuntatyöntekijöistä kunnallispolitiikassa. Julkisen sektorin työntekijöiden poliittinen osallistuminen puhuttaa niin Suomessa kuin maailmallakin. Vaikka monet maat ovat kieltäneet julkisen sektorin työntekijöitä asettumasta ehdokkaiksi vaaleihin tai rajoittavat heidän päätäntävaltaansa muilla tavoin, ei ole ollut juuri näyttöä siitä, miten heidän osallistumisensa paikallispolitiikkaan vaikuttaa tehtyihin päätöksiin. Hyytinen ym. havaitsivat, että julkisen sektorin työntekijöiden poliittinen edustus kasvattaa julkisia menoja. Tämä kasvu tapahtuu erityisesti työntekijöiden omalla sektorilla. Esimerkiksi terveydenhuollon alan valtuutetut kasvattavat terveydenhuollon menoja.

Miten tätä havaintoa sitten pitäisi tulkita? Ei voida sanoa, onko julkisen sektorin työntekijöiden poliittinen edustus hyvä vai huono asia. Tulokset ovat kuitenkin linjassa sen kanssa, että kuntatyöntekijävaltuutetuilla on muita valtuutettuja parempaa tietoa julkisen sektorin toiminnasta ja he onnistuvat siksi tehokkaammin vaikuttamaan tehtyihin päätöksiin.

Poliittinen edustus on myös omiaan luomaan voittajia ja häviäjiä. Harjunen, Saarimaa ja Tukiainen (2021) tutkivat, miten kunnallispoliitikot vaikuttavat omiin naapurustoihinsa. Tutkimuksessa havaittiin, että jos kunnanvaltuustoon tulee valituksi ehdokas, joka asuu lähellä koulua, koulun sulkemisen todennäköisyys puolittuu noin kahdestakymmenestä prosentista kymmeneen prosenttiin vaalikauden aikana. On tärkeä huomata, että kuntalaisilla ei ole tasainen edustus päätöksenteossa: matalampituloiset naapurustot ovat valtuustoissa aliedustettuja. Politiikalla on siis merkitys ihmisten jokapäiväisten palvelujen kannalta ja alueellisen eriarvoistumisen muodostumisessa.

Lisätodisteita poliitikkojen ominaisuuksien vaikutuksesta antaa Meriläinen (2021), joka tarkastelee poliitikkojen kyvykkyyden vaikutuksia politiikkaan. Meriläisen tulokset ovat äänestäjien näkökulmasta rohkaisevia. Äänestäjät voivat valita eri mittareilla osaavia poliitikkoja, jotka toteuttavat vastuullista talouspolitiikkaa ideologiansa tarjoamissa puitteissa. Esimerkiksi talouspoliittisesti keskimäärin vasemmalle kallellaan olevat yliopistokoulutetut poliitikot näyttävät pystyvän kasvattamaan kunnan menoja ilman, että kuntatalouden tasapaino kärsii. Keskimäärin oikeammalle nojaavat kokeneet poliitikot puolestaan parantavat julkisen talouden tasapainoa ilman, että julkisia menoja joudutaan leikkaamaan. 

Vaalijärjestelmien merkitys

Kuntien päätöksenteossa toki kaikki ei ole kiinni äänestäjien valinnoista tai siitä, millaisia poliitikkoja valtuustoihin valitaan. Päätöksentekoa muovaa moni muukin tekijä. Yksi tärkeä seikka ovat instituutiot. Esimerkiksi Matakos ym. (2018) selvittivät suomalaisten vaali-instituutioiden vaikutusta puolueiden sisäiseen ideologiseen yhtenäisyyteen. Matakos ym. näyttävät, että vaalijärjestelmän suhteellisuudella on avainrooli. Kun valtuustokoko on pienempi, vaalijärjestelmä suosii enemmän suurempia puolueita. Se kannustaa puolueita äänien houkuttelemana haalimaan monenlaisia ehdokkaita, vaikka tämä saattaa tehdä tehokkaan päätöksenteon vaikeammaksi.

Toinen tuore tutkimus (Hortala-Vallve ym., 2021) tarkastelee vaaliliittojen syitä ja seurauksia Suomen kunnallispolitiikassa. Vaaliliittoja on moitittu silloin tällöin ideologisen yhtenäisyyden puutteesta. Esimerkiksi vuosien 2012 ja 2017 kunnallisvaaleissa Alavieskassa nähtiin kolmen keskustaoikeistolaisen puolueen – Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten – sekä Vasemmistoliiton muodostama vaaliliitto. Vaaliliiton julkilausuttu tavoite oli taata laajempi edustus Keskustan kontrolloimassa kunnanvaltuustossa. Hortala-Vallve ym. havaitsivat, että tämä on yleinen ilmiö: vaaliliitoista on pienille puolueille hyötyä erityisesti silloin, kun kunnan suurin puolue on saamassa täpärästi yli puolet valtuustopaikoista. Niissä tapauksissa vaalimatematiikka kääntyy usein liittoutuneiden puolueiden eduksi ja estää yksinkertaisen enemmistön muodostumisen.

Moni maa on päätynyt kieltämään vaaliliitot kokonaan, koska niiden on epäilty vääristävän vaalitulosta. Hortala-Vallven ym. tulokset antavat osviittaa päinvastaisesta: vaaliliitot ovat itse asiassa keino taata kattavampi äänestäjäkunnan mielipiteiden edustus päätöksenteossa. Edustuksen kattavuutta voidaan pitää tavoiteltavana itseisarvona, mutta se voi myös vaikuttaa päätöksenteon lopputulemiin. Meriläinen (2019) näyttää, että vallan kasautuminen yhdelle puolueelle laskee kuntien menoja, olettavasti koska joudutaan tyydyttämään harvemman neuvotteluosapuolen toiveet. Sinänsä menojen taso ei itsessään ole hyvä tai huono asia, mutta tulos jälleen osoittaa, että vallan jakautumisella on väliä.

Erilaisia poliittisia instituutioita kuten vaalijärjestelmiä koskeva tutkimus antaa pohdittavaa myös päätöksentekijöille. Olisiko päätöksenteon tehokkuuden kannalta parempi, jos kuntavaalit käytäisiin suljettuja listoja käyttäen? Mikä on sopiva valtuuston koko? Tulisiko alueellista tasa-arvoa parantaa naapurustojen kiintiöillä? Tutkimus näiden kysymysten parissa jatkuu. Instituutiot yksistään eivät määritä vaalien lopputulosta tai sitä, millaista politiikkaa valitut poliitikot tekevät. Kuntademokratiassa äänestäjien valinnat ovat äärimmäisen tärkeitä: yksittäiselläkin äänellä voi olla väliä ja se kuka valtaan valitaan vaikuttaa suoraan kuntalaisten elämään.

Kuinka vaalitutkija ottaa tutkimustulokset huomioon itse äänestäessään? 

Yksi tapa lisätä oman äänen merkitystä on valita oma ehdokas niiden joukosta, jotka pääsivät viime vaaleissa täpärästi läpi tai jäivät niukasti valtuuston ulkopuolelle. He saattavat olla samassa tilanteessa uudestaan näissäkin vaaleissa. Myös vaalikoneet ja ehdokkaan ominaisuuksien (asuinalue, ammatti, ikä, koulutus, sukupuoli jne.) tarkastelu on avuksi, jotta äänestäjä löytää itselleen tärkeitä asioita tehokkaasti ajavan ehdokkaan. Ja kun ehdokas on valittu, häntä voi suositella muillekin.

VATT
Jaakko Meriläinen, apulaisprofessori, Instituto Tecnológico Autónomo de México. 
Janne Tukiainen, Professori, Turun yliopisto; Johtava tutkija, VATT. 

Kirjallisuutta

Harjunen, Oskari, Tuukka Saarimaa ja Janne Tukiainen. 2021. ”Love Thy (Elected) Neighbor? Residential Segregation, Political Representation and Local Public Goods.” Aboe Centre for Economics Discussion Paper 138. Luettavissa osoitteessa https://ace-economics.fi/kuvat/dp138.pdf. 

Hortala-Vallve, Rafael, Jaakko Meriläinen ja Janne Tukiainen. 2021. ”Pre-Electoral Coalitions: Insights into the Boundaries of Political Parties.” Aboe Centre for Economics Discussion Paper 143. Luettavissa osoitteessa https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=3784746.

Hyytinen, Ari, Jaakko Meriläinen, Tuukka Saarimaa, Otto Toivanen ja Janne Tukiainen. 2018a. ”Public Employees as Politicians: Evidence from Close Elections.” American Political Science Review 112(1), 68-81.

Hyytinen, Ari, Jaakko Meriläinen, Tuukka Saarimaa, Otto Toivanen ja Janne Tukiainen. 2018. When Does Regression Discontinuity Design Work? Evidence from Random Election Outcomes. Quantitative Economics 9, 1019-1051.

Lapointe, Simon, Tuukka Saarimaa ja Janne Tukiainen. 2018. ”Effects of Municipal Mergers on Voter Turnout.” Local Government Studies 44, 512-530.

Lyytikäinen, Teemu ja Janne Tukiainen. 2019. “Are voters rational?” European Journal of Political Economy 59, 230-242.

Matakos, Konstantinos, Riikka Savolainen, Orestis Troumpounis, Janne Tukiainen ja Dimitrios Xefteris. 2018. Electoral Institutions and Intraparty Cohesion. VATT Working Papers 109. Luettavissa osoitteessa https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=3212638

Meriläinen, Jaakko. 2019. “Single-Party Rule, Public Spending, and Political Rents: Evidence from Finnish Municipalities.” Scandinavian Journal of Economics 121(2), 736-762.

Meriläinen, Jaakko. 2021. “Politician Quality, Fiscal Policy and Ideology.” Työpaperi. Luettavissa osoitteessa https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=3741701. 

Meriläinen, Jaakko ja Janne Tukiainen. 2021. ”The Advantage of Incumbents in Coalitional Bargaining.” Aboa Centre for Economics Discussion Paper 137. Luettavissa osoitteessa https://ace-economics.fi/kuvat/dp137.pdf. 

Meriläinen, Jaakko ja Janne Tukiainen. 2018. ”Rank Effects in Political Promotions.” Public Choice 177(1), 87-109.

Saarimaa, Tuukka ja Janne Tukiainen. 2016. “Local Representation and Strategic Voting: Evidence from Electoral Boundary Reforms.” European Journal of Political Economy 41, 31-45.

Kommentoi kirjoitusta.

Koronatuki jaettava oikeudenmukaisesti ja läpinäkyvästi

Torstai 27.5.2021 klo 14:45 - Ahti Vänttinen, Muusikkojen liitto

Muusikkojen liitto

Päinvastoin kuin Oskari Onnisen kirjoituksessa (HS 26.5.2021) annetaan ymmärtää, Muusikkojen liitolla ole riitaa yhdenkään muun taidejärjestön kanssa, vaan olemme pyrkineet edistämään freelancereille koronan johdosta suunnatun määrärahan mahdollisimman nopeaa, läpinäkyvää ja oikeudenmukaista jakamista taiteenalasta riippumatta. Olemme myös tehneet osamme siinä, että määräraha on yli päätään saatu lobattua todeksi. Oikeudenmukaisuus toteutuu, jos apurahan määrä korreloi nettomenetyksen kanssa apurahamallin realiteetit huomioiden. Menetyksen laskemisen tulee perustua todellisiin lukuihin, jolloin menetystä ei tarvitse arvioida tai arvata, vaan sen voi laskea. Menetys on ehdotuksessamme yksi apurahan myöntämisen perusteista, eikä kyse ole yritystuen kaltaisesta laskennallisesta kompensaatiomallista kuten Taiken johtaja Paula Tuovinen virheellisesti väittää.

Apurahalle ei ole koronakriisistä johtuvaa tarvetta, jos menetys on jäänyt hyvin vähäiseksi tai jos laskelma osoittaa, että hakijalla on menetyksistä huolimatta riittävä toimeentulo. Kyseessä on kriisituki, jolle täytyy olla aito tarve. Näin määriteltynä tuki kohdistuu tasapuolisesti ja neutraalisti taiteenalasta riippumatta, eikä kukaan pysty käyttämään minkäänlaista vipuvartta. Harkinnanvaraisuus ei tarkoita sitä, että harkinnan täytyisi olla epämääräistä tai läpinäkymätöntä.

Kirjoituksen viittaukset ”ylemmän keskiluokan” muusikoihin eivät voisi olla kauempana totuudesta. Muusikkojen liiton freelancereista yli 80 % ansaitsee keskimäärin enintään 2500 euroa kuukaudessa, suuri osa vielä selvästi vähemmän. Kaikilla aloilla on menestyjiä, mikä on hieno juttu, mutta tällainen banaali yleistys heijastelee joko kirjoittajan piittaamattomuutta faktoista tai julkaisevan median alennustilaa.

Muusikkojen liitolle sopii hyvin, että apurahat jakaa Taike, mutta olemme ehdottaneet että tuki jaettaisiin siitä huolimatta nopeasti ja läpinäkyvästi. Taiken käyttöön ehdotetut työkalut eivät tarkoita, että tuet jaettaisiin yksityisten säätiöiden toimesta, kuten Paula Tuovinen jutussa sanoo, vaan että prosessi olisi nykyistä tehokkaampi ja nopeampi. Freelancerien hädän vuoksi nopean jaon pitäisi olla Taikenkin prioriteetti, mutta näin ei näytä olevan. Taiken mallilla rahaa voi odottaa ehkä vasta syyskuussa, ja pitkälti tilapäistyövoiman voimin toteutetun arviointiprosessin jälkeen hakijat eivät taas kerran ymmärrä miksi joku sai apurahan ja joku toinen ei.

Oskari Onninen päätteli Ylen Jälkinäytöksessä 27.5., että muusikot ovat ajaneet härskisti omaa etuaan ja ovat köyhien kuvataiteilijoiden taskuilla. Tällainen tulonsiirto ei ole mitenkään mahdollinen, koska kenelläkään, ei sen enempää kuva- kuin säveltaiteilijoillakaan, ole subjektiivista oikeutta korona-apurahaan. Rahaa, joka ei ole vielä kenenkään taskussa, ei voi sieltä vielä ottaa pois eikä sitä voi menettää. Nyt keskustellaan vasta korona-apurahojen myöntöperusteista.

Hallitus on linjannut, että määräraha tulee käyttää koronaepidemian vaikutusten vähentämiseen, ja eduskunnan valtionvarainvaliokunnan mietinnön mukaan tuen pitäisi vastata mahdollisimman hyvin tulonmenetyksiin ja tuen tarpeeseen. Mietinnön mukaan tukimenettelyn ja päätöksenteon tulee toimia läpinäkyvästi ja tehokkaasti niin, että avustukset saadaan perille mahdollisimman nopeasti. Onninen on selvästi eri linjoilla kuin maan hallitus ja eduskunta.

Jos apurahat asettuvat esimerkiksi 2000–8000 euron haarukkaan, esittämämme malli varmistaisi sen, että tuki painottuu erittäin voimakkaasti nimenomaan pienituloisille freelancereille, koska apurahojen euromäärä leikkaisi tehokkaasti tukia niiltä, jotka ovat vertailujaksolla ansainneet paljon. Ennen olemattomien vastakkainasettelujen lietsomista kannattaisi perehtyä asiaan kunnolla.

Ahti Vänttinen
puheenjohtaja
Muusikkojen liitto

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koronatuki, muusikkojen liitto

Kolumni: Tuottaako sosiaaliturva haluamiamme asioita?

Perjantai 21.5.2021 klo 16:27 - Pasi Moisio, Sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja

Kohta vuoden ajan sosiaaliturvakomitea, jaostot ja tutkijaverkosto ovat käyneet läpi selvityksiä, tutkimuksia ja asiantuntijanäkemyksiä Suomen sosiaaliturvan tilasta ja ongelmista. Iso kuva uudistuksen haasteista alkaa selkiytyä. Sosiaaliturvan suuret rakenteelliset ongelmat eivät näytä liittyvän sosiaaliturvan tasoon tai kattavuuteen, vaan koko järjestelmän tarkoituksenmukaisuuteen - siihen, tukeeko ja tuottaako sosiaaliturvajärjestelmämme oikeita ja haluamiamme asioita: elämän ennakoitavuutta, työllisyyttä, toimintakykyä ja osallisuutta? 

Kansainvälisesti tarkastellen Suomen sosiaaliturvan taso ja kattavuus ovat hyvät. Väliinputoamisia ja kohtuuttomia tilanteita esiintyy, mutta sosiaaliturvan ulkopuolella ei ole suuria väestöryhmiä ja turva kattaa keskeiset sosiaaliset riskit. Sosiaaliturvan riittävyydestä käydään keskustelua, kuten kuuluukin, mutta tasoltaan Suomen sosiaaliturva ei eroa muista Pohjoismaista. Suomen sosiaaliturvan rakenteellisia ongelmia ei siis voida (enää) ratkaista yksinomaan tuomalla uusia ryhmiä sosiaaliturvan piiriin tai nostamalla etuuksien tasoja, vaikka molemmista voi löytää tarpeita parannuksille. Tämä johtopäätös ei kuitenkaan helpota komitean työtä, päinvastoin. Rakenteiden uudistaminen on vaikeampaa, sillä se tarkoittaa, että olemassa olevia rakenteita täytyy muuttaa ja tällöin jotkin jo olemassa olevat etuudet lähes väistämättä muuttuvat.


Väestörakenteen ja julkisen talouden ennusteiden mukaan jo tämänhetkisen etuus- ja palvelutason ylläpitäminen edellyttää nykyistä enemmän työtuloja ja niistä maksettavia sosiaaliturvamaksuja ja veroja. Sosiaaliturvan tulisi siis osaltaan tuottaa ja tukea nykyistä korkeampaa työllisyyttä ja sitä tukevaa toimintakykyä ja osallisuutta - ellei sitten hyväksytä tavoitteeksi pienempi hyvinvointivaltio tai korkeampi verotus tai onnistuta lisäämään työn tuottavuutta merkittävästi. Tuottavuusloikan toteutumisesta ei ole takeita, ei myöskään siitä, että se helpottaisi julkista taloutta. Jos sosiaaliturvan rakenteiden uudistaminen työllisyyttä tukeviksi ei ole tavoitteena, täytyy avoimesti keskustella hyvinvointivaltion pienentämisestä tai verojen korottamisesta ratkaisuna väestörakenteen muutokseen.

Sosiaaliturva voidaan uudistaa tukemaan paremmin elämän ennakoitavuutta, työllisyyttä, toimintakykyä ja osallisuutta – ja vieläpä kaikkia näitä yhdessä. Käytännössä sosiaaliturvauudistuksen tavoitteet vaativat toteutuakseen enemmän työtä ja korkeampaa työllisyyttä. Tämän vuoksi joudumme todennäköisesti edellyttämään enemmän työn tekemistä niiltä, joilta sitä voidaan edellyttää. Samoin täytyy rehellisesti viestiä, että sosiaaliturvan rakenteellinen uudistaminen tarkoittaa, että olemassa olevat etuudet väistämättä muuttuvat. Tämä johtaa helposti uudistuksen ”voittajien ja häviäjien” listaamiseen, mikä hämärtää sitä, että suurin osa meistä on elämänsä aikana sekä sosiaaliturvan saajia että rahoittajia: lapsina, vanhempina, opiskelijoina, työttöminä, työllisinä, yrittäjinä, työkyvyttöminä ja vanhuuseläkeläisinä. Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on luoda toimivampi ja oikeudenmukaisempi sosiaaliturva yli elämän eri vaiheiden, sellaisena kuin sosiaaliturva ihmisten elämässä näyttäytyy. 

Kannanotot ovat komitean seuraava työvaihe 

Sosiaaliturvakomitea on aloittanut uudistuksen seuraavan työvaiheen eli keskustelun uudistuksen tiekartalle nostettavista ongelmista. Tukeakseen komitean keskustelua puheenjohtajisto on laatinut luonnoksen ratkaistavista ongelmista. Tätä luonnosta kutsumme nimellä kannanottojen rakenne. Tavoitteena on, että kuluvan vuoden aikana komitean keskustelusta syntyy ongelmaraportteihin riittävän yksimieliset kannanotot, joissa kuvataan mitä sosiaaliturvan ongelmia lähdetään ratkaisemaan, mihin suuntaan ja millaiselle sosiaaliturvan perusrakenteelle. Kannanotot muodostavat rungon uudistuksen tiekartalle, joka julkaistaan komitean välimietintönä hallituskauden lopussa. 

Pasi Moisio 
Sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaaliturva. työllisyys, osallisuus, toimintakyky

Kolumni: EU tuo Suomelle aitoa eurooppalaista lisäarvoa

Sunnuntai 9.5.2021 - Ministeri Tuppurainen

Kuva: Valtioneuvosto

”Järjestäytyneen ja elävän Euroopan sivistykselle antama panos on välttämätön, jotta rauhanomaiset suhteet kyetään säilyttämään.” Näin totesi ns. Schumanin julistus, jossa Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ehdotti Pariisissa vuonna 1950 pitämässään puheessa Euroopalle uudenlaista poliittista yhteistyötä hiilen ja teräksen tuotannossa. Idea oli, että yhteistyö ja keskinäinen riippuvuus loisivat vaurauden lisäksi myös rauhaa Eurooppaan.

Tätä Schumanin ehdotusta pidetään nykyisen Euroopan unionin alkusoittona ja 9. päivä toukokuuta, julistuksen vuosipäivä, tunnetaan nykyään Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden päivänä, Eurooppa-päivänä. 

Teräksestä ja hiilestä on kuljettu pitkä matka, mutta yhä vieläkin EU:n syvintä olemusta määrittää sen tarve vaalia rauhaa ja vakautta aiemmin sotien pirstomassa maanosassa.

Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen vuodesta 1995 lähtien. Neljännesvuosisadassa unioni, samoin kuin koko ympäröivä maailma, on muuttunut ja kehittynyt. Yhteinen eurooppalainen rauhanprojektimme on tuonut Suomelle niin turvaa kuin vakautta, mutta myös antanut paikan vaikuttaa kansanvälisen politiikan kovassa ytimessä. 

Suomen EU-poliittinen linja määritellään alkuvuodesta valmistuneessa hallituksen EU-poliittisessa selonteossa. Suomen tavoitteena on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä Euroopan unioni. Suomen vahvuutena on aloitteellinen, johdonmukainen ja eurooppalaiseen yhteistyöhön myönteisesti suhtautuva linja. Jatkamme toimintaamme yhteistyökykyisenä jäsenvaltiona, joka etsii aktiivisesti yhteisiä, eurooppalaista lisäarvoa luovia ratkaisuja ja edistää avoimuutta. Aloitteemme tukevat unionin yhtenäisyyttä. Vain olemalla rakentavasti mukana kaikessa yhteistyössä ja keskustelussa EU:n kehittämisestä, saamme äänemme kuuluviin, näkemyksillemme painoarvoa ja voimme ajaa omia tavoitteitamme ja etujamme sekä vaikuttaa EU:n tulevaisuuteen.

EU:n kautta olemme kyenneet vaikuttamaan meitä koskettaviin, kansallisiin ja Euroopan rajat ylittäviin ilmiöihin ja ongelmiin eri tavoin kuin olisimme kyenneet yksittäisenä valtiona. Olemme olleet osa eurooppalaista rauhan, vakauden ja vaurauden projektia, nauttineet ihmisten, tavaroiden, pääomien ja palveluiden vapaasta liikkuvuudesta ja pääsystä yli 450 miljoonan kuluttajan sisämarkkinoille sekä yhteisestä valuutasta ja kaupan ja investointien esteiden purkamisesta. 

Arjessamme EU näkyy monin tavoin aina erilaisista yhteiskuntaamme hyödyttävistä rahoitusohjelmista nuorten suosimaan Erasmus-vaihtoon. EU parantaa myös kuluttajan suojaa esimerkiksi verkko-ostoksia tehtäessä. 

Elämme maailmassa murroskautta. Ilmastonmuutos haastaa meitä kehittämään kestäviä tapoja toimia, ja koronapandemian jälkeen alkamassa on myös suuri jälleenrakennuksen aika. Nämä suuret mullistukset kirittävät meitä – nyt on oltava valmiina tarttumaan niin yhteisen elvytyksen tuomiin mahdollisuuksiin kuin uudistamaan yhteiskuntaa entistä kestävämmäksi. Meidän ei ainoastaan pidä kyetä vastaamaan maailmanlaajuisiin megatrendeihin, kuten ilmastonmuutokseen ja digitalisaatioon, vaan meidän tulee myös osata hyödyntää niihin liittyvät taloudelliset mahdollisuudet. Omiin arvoihinsa ja vahvuuksiinsa luottava EU voi näyttää suuntaa koko maailmalle. 

Demokratia, oikeusvaltioperiaate sekä perus- ja ihmisoikeudet ovat unionin kaiken toiminnan perusta. Ne on huomioitava kaikessa EU:n ja jäsenvaltioiden toiminnassa, samoin kuin muut kansainvälisen oikeuden velvoitteet. Suomelle on tärkeää, että olemme sitoutuneet yhteisiin arvoihimme ja niitä myös noudatetaan unionissa. Ne eivät ole sanahelinää, ne muodostavat koko unionimme perustan. Niiden pohjalta me käymme kauppaa, laadimme sopimuksia ja kehitämme kansalaisyhteiskuntaa.

Näitä arvoja on edistettävä aina ja kaikkialla. Tukemalla demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta sekä perus- ja ihmisoikeuksia kasvatamme EU:n yhteistä resilienssiä, kestävyyttä ja uskottavuutta. Ainoastaan arvoihinsa sitoutunut unioni voi täyttää ne vaatimukset, joita sitä kohtaan asetetaan. Sellaisessa unionissa myös kansalaisten asema on turvattu ja ääni kuuluu. 

Eurooppa on ihmisiään varten. Demokratian kehittäminen EU:ssa vaatii pitkäjänteistä ja laaja-alaista työtä. Kun puhumme lähes puolen miljardin ihmisen yhteisöstä, on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten todella kuulemme ihmisten viestit, ajatukset ja ideat.

Tänään Eurooppa-päivänä otetaan uusi askel kohti laajemmin kansalaiskeskustelua käyvää unionia. Tänään lanseerattava EU:n tulevaisuuskonferenssi antaa kaikille eurooppalaisille uuden yhteisen kanavan, jossa keskustella siitä, millaiselta tulevaisuuden EU:n tulisi näyttää.

Avoimen ja osallistavan demokratian kehittäminen on ollut jo pitkään suomalaisen yhteiskunnan vahvuus. Käytänkin tämän tilaisuuden hyväkseni ja haastan teidät kaikki mukaan kantamaan Suomen ja suomalaisten ääntä tulevaisuuskonferenssissa. Käytetään yhdessä tämä mahdollisuus tuoda EU:n tasolla esille myös suomalaisia ruohonjuuritason näkemyksiä. Kun osallistumme aktiivisesti keskusteluun, saamme suomalaista sielunmaisemaa paremmin näkyviin myös konferenssista aikanaan tehtävissä johtopäätöksissä.

Tytti Tuppurainen
Eurooppa- ja omistajaohjausministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU, turvallisuus, kuluttajat

Kolumni: Talouspolitiikassa tarvitaan sekä menokuria että uudistumista

Perjantai 7.5.2021 klo 17:49 - Valtiovarainministeri Matti Vanhanen

matti-vanhanen-9960.png

Kuva: Valtioneuvosto

Valtion menojen tason muutokset kiinnostavat rahoittajiamme eli veronmaksajia sekä luotonantajia. Veronmaksajat ennakoivat tulevaisuutta. Luotonantajat arvioivat, millaisia riskejä Suomen valtion velan rahoittamiseen liittyy. Sen mukaan määrittyy meille annetun velkarahan hinta.

Valtiontalouden kehykset ovat päättäjien sitoutumista menojen suunnitelmallisuuteen ja johdonmukaisuuteen.  Kehysmenettely otettiin nykymuotoisena käyttöön ensimmäisen pääministerikauteni alussa vuonna 2003. Menotasot eri vuosille on sovittu ennakoivasti, osana hallitusohjelmaa. Erilaiset yllättävät menot on tähän mennessä onnistuttu sovittamaan kehyksiin.

Viime vuonna – ensimmäistä kertaa 18 vuoteen – kehyksistä oli luovuttava kesken hallituskauden koronakriisin tuomien yllättävien suurien menojen vuoksi. Lisävelkaa oli otettava lähemmäs 20 miljardia, josta osa tosin käytettiin kassan vahvistamiseen. Muiden menojen karsinta ei ollut perusteltua yritysten ja kuntien tukitarpeiden, testauksen tai rokotusten vuoksi. Myös tälle vuodelle koronakriisin suoraan liittyvät menot siirrettiin kehyksen ulkopuolelle.

Paluu kehyksiin vuonna 2022 olisi edellyttänyt 900 miljoonan euron leikkauksia

Tein hallituksen kehysriiheen esityksen siitä, miten koronakriisin akuutin vaiheen jälkeen olisi voitu palata hallitusneuvotteluissa sovittuihin kehyksiin jo ensi vuonna eli 2022. 

Vaikeusastetta lisäsivät uudet, yllättävät menopaineet. Näitä olivat Veikkauksen tuottojen aleneminen koronan vuoksi, sote-uudistuksen vaatimat kertaluonteiset tietojärjestelmäinvestoinnit tulevilla hyvinvointialueilla sekä kuntien valtionosuuksien mittavat indeksitarkistukset. Teollisuuden sähköistymisen tuki ei sekään sisältynyt hallitusohjelman kehykseen.

Paluu kehyksiin olisi edellyttänyt 900 miljoonan euron edestä leikkauksia, jotta yllättävät menopaineet olisi saatu sijoitettua hallitusohjelman menotasoon. Kieltämättä näin mittavat uudelleenkohdennukset budjetin sisällä vuonna 2022 olivat vaikutuksiltaan ongelmallisia. Koronasta on tullut taakkaa ihmisille, yrityksille ja kunnille. Haittoja tulisi myös hyvinvointialan järjestöjen, liikunnan tai nuorisotyön avustuksista leikkaamisesta.

Hyviä vaihtoehtoja ei siis ollut käsillä. Ongelmia oli nähtävissä sekä kehykseen palaamisesta että kehyksen ylittämisestä.  Vajeen tasapainottaminen sovittua suuremmilla veronkorotuksilla olisi puolestaan hidastanut kasvua. 

Talouspolitiikassa on päättäjien usein valittava huonojen vaihtoehtojen väliltä. Siksi vuonna 2022 hallitus sopi kehysmenojen ylittämisestä 900 miljoonalla. Vuoden 2023 osalta kehysmenojen ylitys saatiin kavennettua 500 miljoonaan. Tämä edellytti leikkauksia noin 370 miljoonan euron edestä. 

Leikkaukset tulevat voimaan vuoden 2023 alussa ja jatkuvat vuodelle 2024 sekä siitä eteenpäin pysyvinä säästöinä. Siksi vuoden 2024 niin sanottu kehys on alempi kuin se, missä olisimme valtiovarainministeriön kehysriiheen tekemän ehdotuksen perusteella. Tämä hallitus ei kehysriihessä näin ollen kasvattanut menojen perintöä seuraavalle hallitukselle pohjaesitykseen verrattuna. 

Kasvu auttaa julkisen talouden kestävyydessä

Olemme selvinneet koronakriisistä muihin Euroopan maihin verrattuna hyvin. Olemme vahvan kasvun vaiheen kynnyksellä. Kasvu vakauttaa julkista taloutta huomattavasti nopeammin kuin viime syksynä osasimme ennakoida.
Julkisen velan kasvu suhteessa bruttokansantuotteeseen pysähtyy tämän vuosikymmenen puolivälissä.  Velkasuhteen taittaminen laskevalle uralle kuitenkin edellyttää lisää uudistuksia tai muita toimia, jotka tasapainottavat julkista taloutta 2–2,5 miljardin verran vuosikymmenen kuluessa. Nämä ovat hallituksen työlistalla osana julkisen talouden kestävyystiekartan toimeenpanoa.

Kasvun jatkuminen edellyttää nykyistä parempaa osaavan työvoiman saatavuutta ja investointien vauhdittamista. Valtiovarainministeriö ei vähättele hallituksen työllisyystoimia, joilla työnhakijoiden palveluita parannetaan. On perusteltua vahvistaa työnhakijoiden osaamista, työkykyä ja valmiuksia osallistua työmarkkinoille sekä vauhdittaa työperäistä maahanmuuttoa. 

Hallitus sitoutui tekemään vielä lisää päätöksiä työllisyystoimista, niin että ne vahvistavat julkista taloutta tähänastisen 450 miljoonan lisäksi 110 miljoonalla eurolla. Hyvin suurella todennäköisyydellä tämä tulee sisältämään työttömyysturvan uudistuksia. 

Juha Sipilän hallitus vahvisti kustannuskilpailukykyä. Sanna Marinin hallitus tulee kohentamaan työllisyyspalvelut tehokkaiksi ja vaikuttaviksi. Pohjoismaisella tiellä on syytä jatkaa myös etuuksien uudistamisessa.

Hallitus sitoutuu kehysjärjestelmään

Näillä näkymin vuonna 2023 EU:ssa palataan aiempiin julkista taloutta raamittaviin alijäämäsääntöihin, ja ne sitovat tietysti myös Suomea. Suomea sitoo myös oma finanssipoliittinen lainsäädäntömme. Vaikuttaa mahdolliselta, että julkisen talouden alijäämä tulee jälleen alittamaan EU:n perussopimuksen alijäämäviitearvon (3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen) jo ensi vuonna siitä huolimatta, että kehystasoa tilapäisesti korotetaan. Vuonna 2023 vajeen suhde bkt:hen edelleen alenee selvästi. Nämä ovat myönteisiä uutisia.

Yksittäisten vuosien menotasoja ratkaisevampaa on sitoutuminen kehysjärjestelmään kokonaisuutena. Menojen aleneva ura kehyskaudella ja sopiminen leikkauksista vuodelle 2023 viestittää, että hallitus sitoutuu vaalimaan luottamusta vakaaseen taloudenhoitoon. Kehysjärjestelmän kokemuksia ja soveltamista poikkeustilanteissa on ilman muuta yhdessä myös arvioitava. 

Vertailu vuodesta toiseen kehyskaudella on vaikeaa pelkästään valtion budjetin loppusummia lukemalla, koska sote-uudistus muuttaa julkisen talouden rakennetta. Sote-menoja siirtyy vuonna 2023 kuntien budjeteista valtion talousarvioon noin 12 miljardin euron verran.  Verotuksen painopiste siirtyy kuntaverosta valtionveroon. Verotulojen tilityksen erilaiset aikataulut ja 200 miljoonan verotuksen kevennys sote-uudistuksen yhteydessä nostavat valtiontalouden vajetta 1,3 miljardilla eurolla tilapäisesti vuonna 2023. 

Uudistumisella kasvun vauhtiin

Olen vakuuttunut siitä, että pelkästään menoja leikkaamalla ja veroja korottamalla valtion taloutta ei voida riittävästi tasapainottaa. Tämä johtaisi Suomen näivettymisen tielle. Suomen valtion velkaa rahoittavien luotonantajien riskiarviot ovat sidoksissa myös koko euroalueen näkymiin. Tähän vaikuttaa olennaisesti EU:n omien varojen päätöksen hyväksyminen Suomen eduskunnassa.

Suomen on uudistuttava niin, että pääsemme kasvun vauhtiin ja pysymme siinä mukana. Tämä on luotonantajien ja veronmaksajien luottamusta vahvistavan talouspolitiikan kannalta hallituksen loppukauden tärkein tehtävä.

Matti Vanhanen 
valtiovarainministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talouspolitiikka, kehysjärjestelmä, hallitus

Kolumni: Katse kohti hyvinvointialueiden hallinnon ja talouden suunnittelua

Torstai 15.4.2021 klo 16:22 - Ville-Veikko Ahonen, Teemu Eriksson ja Antto Korhonen

Sote-uudistuksessa eletään jännittäviä hetkiä. Jos hallituksen esittämä lainsäädäntöpaketti eduskunnassa hyväksytään, käynnistyy hyvinvointialueiden toiminta kuumimpien kesähelteiden keskellä, nopeimmillaan heinäkuussa 2021. Tällöin perustettaisiin 21 hyvinvointialuetta ja niille asetettaisiin väliaikaiset valmistelutoimielimet, joiden tehtävänä olisi käynnistää uudistuksen toimeenpano alueilla.

Priorisoinnilla ja vaiheistamisella varmistetaan toiminnan jatkuvuus

Hyvinvointialueilla olisi noin 18 kuukautta aikaa valmistella tulevan alueen hallinnon käynnistyminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuun siirto. Erityisesti hajanaisten alueiden osalta aikataulu on tiukka. 

Toiminnan jatkuvuuden varmistaminen edellyttää, että alueiden valmistelijat keskittyvät ensisijaisesti toiminnan jatkuvuuden kannalta olennaisiin asioihin. Hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän perustaminen, väliaikaishallinnon pystyttäminen, henkilöstön siirrot ja omaisuusjärjestelyt ovat vain esimerkkejä niistä keskeisistä tehtävistä, joita alueilla on toteutettava lakien hyväksymisen jälkeen. Edellyttää pelisilmää ja tarkkoja valintoja, mitä ehditään tehdä ennen järjestämisvastuun siirtoa ja mitä voidaan lykätä vuoden 2023 jälkeiseen aikaan.  

Hallinnon, talouden ja tukipalveluiden muutosta suunnitellaan omassa valmisteluryhmässä

Sote-uudistuksen alueellisen muutoksen suunnittelu on käynnistynyt hallinnon, talouden ja tukipalveluiden valmisteluryhmässä. Ryhmään on kutsuttu edustajat ministeriöiden, Kuntaliiton ja KT Kuntatyönantajien lisäksi kaikilta hyvinvointialueilta sekä Helsingin kaupungilta ja pelastuslaitoksista. Ryhmän työskentelyn tukena toimii Nordic Healthcare Group (NHG).

Ryhmän keskeisimpänä tehtävänä on tukea järjestämisvastuun turvallista siirtoa hyvinvointialueille – rakenteiden ja palveluiden täytyy olla kaikilla alueilla toimintavalmiina järjestämisvastuun siirron ensimmäisestä päivästä alkaen, eikä tästä voida lipsua. 

Liikkeelle lähdetään uudistuksen toimeenpanon tiekartan täsmentämisellä, minkä jälkeen edetään alueellisen tilannekuvan kartoittamiseen. Mikä vaiheessa kunkin alueen suunnitelmat ovat? Missä on riskejä, missä suoranaisia ongelmia, missä voitaisiin tehdä yhteistyötä? Pidemmälle ehtineiden alueiden hyvät käytännöt, vertaistuki ja sparrausapu ovat tässä työssä aivan keskeisessä roolissa – kaikkea ei tarvitse eikä kannata keksiä jokaisella alueella uudelleen. 

Ensituntuman perusteella kasassa onkin toimiva joukko, kovan luokan asiantuntemusta porukassa riittää niin hallinnon, talouden, juridiikan kuin kehittämisen saralta. Kevään mittaan päästään toden teolla työhön kiinni.

Kuntien kannattaa jo nyt valmistautua tulevaan muutokseen

Vaikka uudistuksen eduskuntakäsittely on vielä kesken, kannattaa kuntien lähteä jo nyt valmistautumaan tulevaan uudistukseen yhdessä muiden samaan hyvinvointialueeseen kuuluvien kuntien ja kuntayhtymien kanssa. 

Aikaa täytäntöönpanoon on niukasti, joten alueiden toimijoiden yhteisiä kantoja muun muassa väliaikaishallinnon kokoonpanosta ja asettamisesta on hyvä hakea jo nyt. Myös tuleviin sopimus-, henkilöstö- ja omaisuussiirtoihin kannattaa valmistautua tarkistamalla, että tiedot esimerkiksi siirtyvistä sopimuksista löytyvät helposti.

Uudistuksen täytäntöönpanossa tärkein mittari onnistumisen ennustamisessa on alueen toimijoiden yhteishenki ja yhteistyö. Mitä toimivampi yhteistyö täytäntöönpanossa on, sitä suuremmalla varmuudella myös uudistuksella tavoitellut positiiviset vaikutukset sote-palveluihin ja kustannustehokkuuteen toteutuvat.

Huolellinen valmistautuminen hyödyttää tulevien hyvinvointialueiden lisäksi myös alueiden kuntia, joiden toiminnan sopeuttaminen on yhtä lailla uudistuksen yhteydessä toteutettava.

Hallinnon, talouden ja tukipalveluiden valmisteluryhmän puheenjohtajisto:

Ville-Veikko Ahonen        
finanssineuvos, yksikön päällikkö

Teemu Eriksson
finanssineuvos

Antto Korhonen
neuvotteleva virkamies

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, hallinto, kunnat

Kolumni: Sosiaaliturvauudistuksessa on kyse myös tavasta toimia ja prosessista, jolla yhteiskunnallista lisäarvoa luodaan

Keskiviikko 14.4.2021 klo 19:16 - Antti Koivula, Pääjohtaja, Työterveyslaitos

Kumpi on tärkeämpää: sosiaaliturvan sisällöllinen uudistaminen vai onnistunut toimeenpano? Luultavasti tarvitsemme näitä molempia käsi kädessä. Sisältöjen lisäksi sosiaaliturva on myös niiden organisoimista asiakkaille tarjottaviksi palveluiksi. Tarvitaan toimintamalleja, niitä tukevia järjestelmiä ja teknologioita. Toimeenpanoon liittyvät kysymykset on järkevää huomioida jo lainsäädäntövaiheessa.

Millaisen hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvaprosessin rakentaisimme tänään – vapaasti puhtaalta pöydältä - kaikilla taloudellisilla resursseilla, osaamisella sekä nyt olemassa olevilla teknologioilla? Ero on huimaava verrattuna siihen, mistä lähdimme sosiaaliturvaprosessissa liikkeelle noin viisikymmentä vuotta sitten.

Suomen sosiaaliturvan nykyjärjestelmä ja sen osakomponentit ovat syntyneet vuosikymmenten aikana hitaan kasvuprosessin tuloksena. Kullakin tuella, etuudella, palvelulla ja prosessilla on ollut oma luonnollinen syynsä ja paikkansa. Kehityksen tuloksena kokonaisuuden hallinta on kuitenkin asteittain heikentynyt.

Nykytilanteemme on hankala digitalisoinnin kannalta. Toimijoita on paljon, eikä tieto liiku sujuvasti niiden välillä. Työn murros on lisännyt moniroolisuutta sekä kasvattanut roolisiirtymien kellotaajuutta. Olemme tilanteessa, jossa ihmiset ovat yhä useammin useassa roolissa samanaikaisesti. Roolinvaihdokset sekoittavat järjestelmää, jolloin tietokatkoksista, hitaudesta sekä epäselvästä vastuunjaosta kimpoavat haitat moninkertaistuvat.

Paremmassa sosiaaliturvan asiakaskokemuksessa teknologian ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen yhteensopivuus ja harmonia ratkaisevat pelin. Meidän on mietittävä erityisesti kansalaisten roolin kehittymistä osana sosiaaliturvaprosessia. Millä tavoin digitaaliset palvelut voisivat tukea asiakasta erilaisissa valintatilanteissa tai luoda mahdollisuuksia omien tietojen hallitsemiseksi? Tätä varten meidän kannattaa asettaa uuden sosiaaliturvaekosysteemin ytimeen yhtenäinen tietopohja, kansalaisen elämänkaari, elämäntilanteet ja siirtymät. Sen jälkeen kannattaa maksimoida kokonaisvaltaisen tietojohtamisen, kattavien tietokantojen ja tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet.

Kaikkien muutoshankkeiden ydin on yhteisen tavoitteen kirkkaus sekä yhteinen tahto muuttua. Kun katsoo sosiaaliturvauudistusta teknologian kannalta, on hyvä kysyä, kuinka nopeasti muutos on toteuttavissa. Yksi sosiaaliturvauudistuksen vaikeimmista haasteista on sovittaa yhteen itsenäisesti toimivia organisaatioita ja eri kellotaajuksilla tikittäviä prosesseja. On ymmärrettävää, että lainmuutokset ja uuden osaamisen kehittäminen vievät aina aikaa. Toisaalta elämme myös teknologisesti kaiken aikaa kiihtyvän kehityksen keskellä. Tällöin viisaus ja kaukokatseisuus korostuvat, jotta pitkäkestoiset arkkitehtuurivalinnat ja niitä tukevien järjestelmien modulaarisuus toimivat myös huomenna saumattomasti yhteen ja mahdollistavat jatkuvan kehityksen. 

Haasteemme on arvioida oikein, millaisessa teknologisessa prosessiympäristössä toimimme tulevaisuudessa ja varmistaa sen yhteensopivuus sosiaaliturvaan liittyvien sisällöllisten päätösten kanssa. Uskon, että meillä Suomessa on hyvät mahdollisuudet onnistua tällä matkalla. Olemme jo pitkään perustaneet tulevaisuutemme osaamiseen, luottamukseen ja teknologiaan – ja näiden varaan on hyvä rakentaa myös tulevaisuuden sosiaaliturvaa.

Antti Koivula

Pääjohtaja, Työterveyslaitos

Kirjoittaja on sosiaaliturvakomitean pysyvä asiantuntija.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaaliturva, teknologia, palvelut

Kolumni: Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus rakentuvat yhteistyöllä - siksi niitä toimeenpannaan sote-uudistuksessa

Maanantai 29.3.2021 klo 20:36 - Johtaja Taru Koivisto, Sosiaali- ja terveysministeriö

Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus ovat jo yli vuoden ajan kytkeytyneet yhteen enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Koronaepidemiassa on tarvittu ja tarvitaan yhä yhdessä tekemistä hyvinvoinnin ja terveyden hyväksi.

Koska tilanne on ollut outo ja ennen kokematon, on ollut välttämätöntä hakea uusia keinoja ja ratkaisuja. Niitä on myös löydetty. Moni käytäntö on tullut jäädäkseen. Kriisi on osoittanut hyvin konkreettisesti, että olemme samassa veneessä ja että meitä kaikkia tarvitaan edistämään hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta.

Laajemmin ajateltuna – osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa – jatkossa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen on kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden yhteinen tehtävä. Järjestöillä ja kansalaisyhteiskunnalla on työssä merkittävä rooli. Tämä nousi esiin jo sote-järjestämislain lausuntokierroksella ja sen perusteella tehdyissä muutoksissa. Kuntien ja hyvinvointialueiden rooleja on selkiytetty ja yhteistyörakenteita vahvistettu. Samoin järjestöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön ja toimintaedellytysten turvaamiseen on kiinnitetty huomiota. 

Jaettu asiantuntijuus ja neuvottelut tukevat yhteistyötä

Hyvinvointialueiden ja kuntien on jaettava asiantuntemustaan puolin ja toisin. Tämä voi tapahtua kokoamalla ja jakamalla tietoa yhdessä, antamalla ja tarjoamalla koulutusta sekä vaikkapa sovittamalla yhteen kehittämis- ja tutkimushankkeita. 

Sote-järjestämislaissa on ehdotus neuvotteluista, joilla varmistettaisiin yhteistyö tulevaisuudessa kuntien ja hyvinvointialueiden välillä. Neuvottelut olisivat väylä antaa palautetta, asettaa tavoitteita ja tehdä kehittämistyötä yhdessä. Ennen kaikkea niiden avulla on tarkoitus saada yhteinen näkemys alueen ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden hyväksi. Osalla alueista näitä käytäntöjä on jo olemassa. Nyt näitä hyviä malleja on tarpeen ottaa käyttöön koko Suomessa. 

Mihin työn painopiste olisi suunnattava? 

Sote-järjestämislaki tukee niitä rakenteita, joita tarvitaan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Rakenteiden ohella tarvitaan totta kai myös sisällöllistä kehittämistä. Tämän työn tueksi valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen, jossa se linjaa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen toimia vuoteen 2030. Tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta ja turvata ihmisille kestävä hyvinvointi kaikissa elämänvaiheissa.

Suurin osa suomalaisista kokee voivansa hyvin. Monet mittaritkin kertovat tästä. Samanaikaisesti Suomessa on merkittäviä ongelmia. Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus eivät jakaudu ihmisille tasaisesti. Eroja on muun muassa eri väestöryhmien ja alueiden välillä. On huolestuttavaa, että esimerkiksi työikäisten ja iäkkäiden toimintakyvyn myönteinen kehitys on pysähtynyt. Kun iäkkäiden määrä kasvaa, samalla kasvavat myös paineet säilyttää yhä iäkkäämpien hyvä toimintakyky. Mielenterveysongelmien, lihavuuden, tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä päihteiden tuomat ongelmat näkyvät enenevästi yhteiskunnassa. Nämä ongelmat koskettavat tavalla tai toisella suurta osaa Suomessa asuvista, ja ne vaikuttavat ihmisten opiskelu- ja työkykyyn sekä elämänhallintaan.

Ongelmia ei ratkaista yksinkertaisin toimenpitein tai vain sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla. Tarvitaan eri hallinnonalojen yhteistyötä ja toimia, jotta moninaisiin juurisyihin voitaisiin vaikuttaa. 

Ihmisten hyvinvointi, terveys ja turvallisuus ovat sitä paremmalla tolalla, mitä paremmin onnistumme tukemaan heidän mahdollisuuksiaan olla aktiivisia toimijoita omassa yhteisössään. Lisäksi on välttämätöntä pystyä tarjoamaan ihmisille heidän tarpeisiinsa vastaavia palveluja. Niitä tarvitaan niin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa kuin erilaisessa kulttuuri ja vapaa-ajan toiminnassa. Olennaista on pitää mielessä koko ajan, että ihmisillä pitää olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua palveluihin. 

On tehtävä työtä myös lähiyhteisöissä. Esimerkiksi arkisten ympäristöjen on tuettava yhteisöllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Myös erilaisten palvelujen avulla voidaan edistää ihmisten yhteisöllistä toimintaa ja ehkäistä ennalta ongelmien syntyä. 

Eriarvoisuuden kaventaminen on mitä suurimmassa määrin päätöksentekoa. Eriarvoisuutta vähentäviä päätöksiä tarvitaan koko maassa, myös alueellisesti ja paikallisesti. Päättäjillä on oltava riittävästi ja oikea-aikaista tietoa hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Heillä on oltava käytettävissään myös välineitä päätösten vaikutusten arvioimiseksi. 

Edellä kuvatut asiat ovat esimerkkejä siitä, miten laajasti ja eri yhteiskunnan tasoilla hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta on mahdollista edistää. Ne myös osoittavat, kuinka monet tekijät ja toimenpiteet ovat yhteydessä toisiinsa. 

Valtioneuvoston periaatepäätös hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi antaa suunnan. Sote-uudistus luo tarvittavia rakenteita hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämiselle. Kunnianhimoisiin tavoitteisiin pääseminen edellyttää lisäksi käytännönläheistä toimintaa. Mikään ei tapahdu itsestään. Siksi tarvitsemme kaikkien osallistumista sekä pieniä ja suuria tekoja, jotta voimme elää hyvinvoivina ja terveinä turvallista huomista.

Johtaja Taru Koivisto
Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvinvointi, Terveys, Turvallisuus, Yhteistyö, Sote

Kolumni: Hyvinvointia mittaamalla - vai tavoittelemalla hyvinvointia?

Tiistai 23.3.2021 klo 18:06 - Päivi Mattila-Wiro ja Jussi Ahokas

Mittaaminen on saanut paljon huomiota viime vuosina hallinnossa sekä politiikan suunnittelussa ja toimeenpanossa. Ajatus on, että mitä laajemmin ja toisaalta yksityiskohtaisemmin pystymme mittaamaan yhteiskunnallista kehitystä, sitä suotuisammaksi se lopulta muodostuu.

Indikaattorihankkeita on nähty lukuisia. Niiden tuloksena on tuotettu niin yleisindeksejä kuin indikaattoreiden kokoelmia. Mukana on objektiivista ja subjektiivista mittaamista. Yhä useammin kuitenkin kysytään, vieläkö tätä työtä tarvitaan ja vievätkö indikaattorit kehitystä oikeaan suuntaan? Onko niin, että vain se, mitä mitataan, on olemassa ja saa päätöksenteossa huomiota? 

Hyvinvointitalous ja mittaaminen

Hyvinvointitaloudessa mittaamisesta puhutaan paljon. Lähtökohtana esitetään, että BKT-mittaria painotetaan liikaa päätöksenteossa ja politiikan tavoitteiden asettelussa. 
Ratkaisuksi on esitetty BKT:tä täydentäviä ja hyvinvointia laajemmin kuvaavia mittareita ja indeksejä. Kaikkiaan ehdotuksia erilaisista mittareista on maailmalla satoja. Keskusteluista niiden paremmuudesta tulee helposti pitkiä ja värikkäitä. 

BKT:n haastaminen sekä hyvinvoinnin mittaamisen korostaminen eivät toki ole uusia ilmiöitä. Esimerkiksi 1980-luvun alussa joukko eurooppalaisia ja amerikkalaisia taloustieteilijöitä ja yhteiskuntavaikuttajia pyöritti ryhmää nimeltä The Other Economic Summit. Ryhmä painotti jo tuolloin uutta taloudellista ajattelutapaa, jossa lähtökohtana on ihmisen tarpeet huomioiva ekologisesti kestävä talous. 

On luonnollista, että maailman ja elinympäristön muuttuessa kyseenalaistamme vanhoja tapoja kuvata maailmaa ja yhteiskuntaa. Mittareiden on heijastettava aikaa, jossa elämme, niitä ongelmia, joita haluamme ratkaista ja niitä tavoitteita, joita haluamme saavuttaa. Ihmisten arvot ovat myös muutoksessa ja se näkyy siinä, millaista politiikkaa ja yhteiskuntaa haluamme rakentaa.

Onko kuitenkaan niin, että pelkästään mittaristoa parantamalla päädymme haluttuun yhteiskunnalliseen lopputulokseen? Kasvaako hyvinvointi mittaamalla ja riittääkö, että mittaamme eri hyvinvoinnin osatekijöitä kuumeisesti? 

Indikaattorit ja mittaaminen hallinnon sekä politiikan apuvälineinä

Mittareilla on tärkeä rooli eri tavoitteiden edistämisessä, oli sitten kyse hallinnon tavoitteista tai poliittisesta agendasta. 

Automaattista tämä kuitenkaan ei ole. Pelkästään mittareiden olemassaolo ei edistä tavoitteiden saavuttamista. Myöskään mittareiden tuottama tieto ei vielä johda muutoksiin päätöksenteossa tai yhteiskunnallisessa kehityksessä. 

Yhteys on paljon monimutkaisempi ja vaativampi. Vasta silloin, kun mittareista, indikaattoreista ja mitatusta tiedosta tulee kiinteä osa hallinnon ja politiikan prosessia, niillä alkaa olla merkitystä. 
Käytännössä on tapahduttava kolme asiaa: 

  1. Ensinnäkin on rakennettava sellaiset mittarit, jotka kuvaavat hallinnon ja politiikan tavoitteita. 
  2. Toiseksi nämä mittarit on hyväksyttävä kautta hallinnon ja poliittisen päätöksentekokoneiston. 
  3. Kolmanneksi on varmistettava, että syntyy johdonmukainen prosessi jatkuvaan mittareiden seurantaan ja niiden tuottaman tiedon hyödyntämiseen. 

Käyttöön on siis otettava mittarit, jotka on johdettu yhteiskunnallisista tavoitteista, joita kohden politiikalla pyritään ja joita hallinnolla pyritään politiikan toimeenpanon kautta saavuttamaan. Toisin päin tämä ei voi olla: eli mittarit eivät voi määritellä tavoitteita. Valitut mittarit on otettava välineiksi ja käytännön työn oppaiksi onnistuneen tai epäonnistuneen päätöksenteon kuvaajina jokapäiväisessä työssä.

Päättäjien ja virkamiesten on sitouduttava sekä yhteisiin tavoitteisiin, niiden toteutumista seuraaviin mittareihin, että niiden käyttöön varsinaisessa hallinnon tai päätöksenteon prosessissa. Lopulta, mittareiden tuottamaa tietoa on hyödynnettävä siten, että päätöksenteko ja hallintamekanismit suuntautuvat asetettuja tavoitteita kohti. Tällaista prosessia voidaan kutsua ohjausmalliksi. Toimiva ohjausmalli luonnollisesti edellyttää kerätyn tiedon lukutaitoa ja tiedon soveltamisen taitoa.

Mittareilla on suuri käyttöarvo myös medialle. Mittarit ja indikaattorit voivat auttaa selittämään ja avaamaan tavoitteita ja päätöksiä julkisuudessa. Myös sillä on tunnettuuden kannalta merkitystä, kuinka usein tietyt termit ja niiden kuvaamat ilmiöt esiintyvät julkisissa teksteissä. 

Kohti hyvinvointitalouden ohjausmallia

Suomessa julkisessa hallinnossa kehitetään hyvinvointitalouden ohjausmallia. Muun muassa Valtioneuvoston selvityshankkeen sekä Kansanterveyden neuvottelukunnan Hyvinvointitalous-jaoston työllä pyritään löytämään vastauksia siihen, miten hyvinvointitaloutta voidaan noudattaa hallinnossa sekä politiikan ohjauksessa. 

Edellä esitetyt kolme askelmaa kannattaa pitää mielessä. Ohjausmallin rakentaminen pitää aloittaa pohtimalla niitä poliittisia tavoitteita, joita pyritään saavuttamaan; esimerkiksi eriarvoisuuden vähentäminen, osallisuuden lisääminen, kansanterveyden vahvistaminen, sosiaalisen luottamuksen lisääminen tai osaamisen vahvistaminen.

Tavoitteet voivat olla pysyviä ja ”yhteisistä huolista” nousevia. Yhtä hyvin ne voivat vaihdella päivänpoliittisten tendenssien ja ulkoisten shokkien (kuten covid-19-pandemia) mukaan. Keskeistä on, että tavoitteet ovat selkeästi hahmottuneita ja riittävän konkreettisia. Kun tavoitteet on määritelty, on löydettävä tavoitteita parhaiten kuvaavat mittarit. 

Seuraavaksi on sovittava niistä käytännöistä, jotka vievät tavoitteet ja mittarit hallinnon ja politiikan prosesseihin ja muuttuvat osaksi arkipäivän päätöksentekoa sekä hallintoa. Jotta tässä onnistutaan, on ohjausmallia luotaessa ja määriteltäessä osallistettava toimijat yli sektorirajojen.

Lopputuloksena kaikkien osapuolten - ministeriöt, virkamiehet, poliitikot, sidosryhmät – on sitouduttava ohjausmalliin kaikilta osin. Avoimuus, dialogisuus ja reflektiivisyys ovat toimivan hyvinvointitalouden ohjausmallin keskeisiä lähtökohtia. Toisin sanoen ohjausmalli ei saa olla liian jäykkä ja lukkoon lyöty vaan sen on muututtava yhteiskunnallisten olosuhteiden mukana. Tämän on tapahduttava kuitenkin niin, että se luo päätöksenteolle ja hallinnolle riittävän jämäkän ja johdonmukaisen raamin.

Johtopäätökset

Indikaattorit ovat hallinnossa ja politiikan ohjauksessa hyvä renki mutta huono isäntä. Tai paremminkin niin, että pelkästään indikaattoreita ja mittaristoja kehittämällä ei luoda sellaista ohjausmallia, jolla haluttuja politiikkaprosesseja voidaan määrätietoisesti edistää. Tämä pitää ottaa huomioon myös silloin, kun hyvinvointitalouden ohjausmallia ja sen eri osia kehitetään Suomessa.

Päivi Mattila-Wiro,  neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö

Jussi Ahokas, pääekonomisti, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys  

             
Kirjoittajat ovat jäseniä Kansanterveyden neuvottelukunnan Hyvinvointitalous jaostossa. Ahokas on mukana Demos Helsingin, SOSTEn ja THL:n toteuttamassa TEAS hankkeessa ”Sosiaaliturvan indikaattorit hyvinvointitaloudessa”. Mattila-Wiro on TEAS hankkeen ohjausryhmän jäsen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointitalous, mittaaminen, politiikka

Blogi: Jotta jokainen lapsi "saisi vain olla rauhassa"

Maanantai 22.3.2021 klo 10:06 - Tiina-Maria Levamo

Kuva: Pelastaa Lapset ry

Tämä kirjoitus puolustaa sen pikkutytön yhdenvertaista elämää, joka on useasti pohtinut, miten olisi jokin konsti piiloutua bussissa penkin selkänojan taakse niin, ettei kukaan huomaisi.

”Ymmärrätkö? Että saisi vain olla rauhassa. Omissa oloissaan. Siitä haaveilen.”

Tähän kirjoitukseen pakottaa minut myös yhden alakoululaisen tytön kokemus: ne aikuiset, jotka huutelevat lapselle rasistisia solvauksia lähikerrostalojen ikkunoista hänen koulureittinsä varrella. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin. Tämä kokemus vaivaa minua. Ei ole oikein, että lapsi pelkää kouluun mennessään maassa, jossa vallitsee yhteiskuntarauha, sivistys ja demokratia.

Tämä kirjoitus on laadittu kiitoksena sille äidille, joka kertoi minulle rapsutelleensa rasistiseen liikehdintään kehottavia tarroja irti sähköpylväistä ja bussipysäkeiltä lasten koulureitiltä. Tämä on tsemppiviesti sille varhaiskasvattajalle tai opettajalle, joka ottanut asiakseen kertoa lapsille, miksi n-sana on loukkaava.

Kiitän myös sitä partiojohtajaa, joka lähetti minulle muutama päivä sitten paikallisessa sosiaalisessa mediassa jaetun viestin, jossa oli nostettu lapsen ihonväri tuntomerkiksi asiassa, jolla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä oli tapahtunut. 

Partiojohtajan WhatsApp viestissä luki: ”Kyllä minä nyt mieleni pahoitin…yksi tummaihoinen –olipa oleellinen asia! Liityn taisteluun…”.

Kirjoitan niiden lasten ja nuorten suojelun puolesta, joita vartijat saattavat seurata ihonvärinsä ja muiden piirteidensä takia kaupoissa ja julkisilla paikoilla. Ne lapset, joihin kohdistuu päivittäin etnistä profilointia, eivät saa elää arkeaan rauhassa.

Tämä kirjoitus toimii toivottavasti kädenpuristuksena kaikkien niiden lasten vanhemmille, jotka taistelevat päivittäin lapsiinsa kohdistuvan rasismin kitkemiseksi ja siihen puuttumiseksi.

Ymmärrän, millainen pala teillä on kurkussa sinä ensimmäisenä päivänä, kun lähetätte jo vanhemmaksi kasvaneen itsenäisyyteen kurottelevan lapsenne ensi kertaa yksin tuonne maailmalle: ensimmäiselle junamatkalle, bussilla vieraaseen kaupunkiin tai kavereiden kanssa elokuviin.

Kun ette ole mukana enää suojelemassa lasta, pelkäätte hänen puolestaan. Kuvittelette jo etukäteen niitä kaikkia mahdollisia kohtaamisia julkisilla paikoilla, joissa lapsenne tulevat nähdyiksi ja tulkituiksi Suomeen kuulumattomina: ihmisinä, joiden tulisi olla poissa näkyvistämme; painua niihin maihin, joista ovat tulleet; tai sopeutua maahan maan tavalla.

Mikä sitten on tämän maan tapa? Eikö se ole se, miten meistä jokainen käyttäytyy?

Miten sinä puhut muista ihmisistä? Miten kasvatat omia lapsiasi? Millainen isovanhempi, kummi tai eno olet? Miten kohtelet lähimmäisiäsi? Miten keskustelet n-sanasta lastesi kanssa? Millainen roolimalli olet lähiyhteisössäsi?

Tämä kirjoitus on pyyntö meille aikuisille. Pyyntökin on liian laimea. Tämä on hätähuuto, jotta jokainen lapsi ”saisi vain olla rauhassa.”

Tiina-Maria Levamo 

erityisasiantuntija
Pelastakaa Lapset ry

PS. Kiitän ja kunnioitan kaikkia niitä rohkeita pieniä ihmisiä, jotka ovat kertoneet minulle ja vanhemmilleen kokemuksistaan, sekä niitä aikuisia, jotka ovat havahtuneet toimimaan ja puuttumaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapset, rasismi, yhdenvertaisuus

Kolumni: Talouspolitiikan suunta elvytyksestä uudistumiseen

Lauantai 20.3.2021 klo 13:34 - Valtiovarainministeri Matti Vanhanen

matti-vanhanen-9960.png

Kuva: Valtioneuvosto

Arviot maailman, Euroopan ja Suomen talouden kasvun toipumisesta koronan jälkeen ovat lupaavia. OECD ennustaa USA:n talouden kasvavan jopa yli kuusi ja euroalueen lähes neljä prosenttia tänä vuonna. ETLA arvio äskettäin Suomen talouden tämän vuoden kasvuksi kolme prosenttia. Vuodelle 2022 kasvuennusteet ovat myös myönteisiä.

Finanssipolitiikkaa on tehtävä hyvin pitkälle ennakoiden. Päätökset vaikuttavat usein viiveellä.  Tänä keväänä hallitus kehysriihessään ottaa kantaa vuoden 2022 finanssipolitiikan linjaan. Johdonmukaisuus on välttämätöntä. Elvytystä tarvitaan silloin, kun talouden kasvu on vaimeata. Silloin kun talouden kasvu on vauhdikasta, elvytystä ei tarvita, koska tuotantokapasiteetti on muutenkin käytössä.

Suomen elvytyspanostus koronakriisin aikana on ollut maltillista mutta hyvin vaikuttavaa. Taloutemme on pärjännyt Euroopan muihin maihin verrattuna erinomaisesti. BKT supistui koronakriisin aikana vuonna 2020 -2,8 prosenttia. Tälle vuodelle valtiovarainministeriö on ennustanut 2,5 prosentin kasvua.  Vielä tänä keväänä koronakriisin hoito on myös parasta talouspolitiikkaa. Valoa putken päässä näkyy jo ensi syksylle, kun rokotusten kattavuus paranee.

Hallitusohjelmaan sisältyvät, koronaepidemian hoitoon liittyvät ja osaksi kestävän kasvun ohjelmaa suunnitellut toimet täyttävät kuoppaa, joka talouteen on syntynyt koronan seurauksena. Ilman julkisen kysynnän kasvua talouden tuotanto ja työllisyys jäisivät selvästi toteutuvaa alhaisemmiksi vuosina 2020–2021. Koska merkittävä osa tästä julkisen rahankäytön lisäyksestä on väliaikaista, sen vaikutus talouden tuotantoon ja työllisyyteen hiipuu vähitellen. On kuitenkin syytä uskoa, että osalla julkisen rahankäytön väliaikaisesta lisäyksestä – kuten osaamista, uuden teknologian kehittämistä ja käyttöön ottoa sekä vihreää siirtymää tukevat toimet – on pidempiaikaisia talouden tuotantoa, tuottavuutta ja työllisyyttä kasvattavia vaikutuksia.

EU-rahoituksella on tarkoitus ensisijaisesti uudistaa taloutta

Euroopan Unionin kautta tulevan ”elpymisvälineen” tavoite on Suomessa ensisijaisesti uudistaa. Toki se vauhdittaa talouden kasvua lähivuosina mutta merkittävimmät vaikutukset tulevat Suomen kestävän kasvun ohjelman monien uudistusten kautta. Näillä vahvistetaan talouden pitkän aikavälin kasvupotentiaalia. Vaikutuksia ei pystytä vielä pitävästi arvioidaan ennakkoon. Niitä seurataan ja tullaan raportoimaan tarkasti kestävän kasvun ohjelman toimeenpanon myötä. Suomalaisten tuotteiden ja palveluiden kysyntään päämarkkina-alueella vaikuttaa se, miten hyvin koko Euroopan 750 mrd euroa ja sen päälle tulevan yksityisen rahan vipuvaikutus käytetään.

Talouden rakenne ja tuotantotapa uudistuu ensinnäkin hiilineutraaliin suuntaan yksityisiä investointeja vauhdittamalla. Kasvihuonekaasujen päästöt vähenevät arviolta peräti kuusi prosenttia vuositasolla. Samalla suomalaiset eri kokoiset yritykset, koko maassa saavat mahdollisuuden päästä kansainvälisen talouden kasvavien markkinoiden kärkeen. Yritysten toimintaympäristö digitalisoituu ja vähentää hallinnollisia rasitteita. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostukset kasvavat peräti 700 miljoonalla eli harppaamme kohti neljän prosentin osuutta bruttokansantuotteesta. 

Toinen uudistumisen tie on työllisyysasteen sekä julkisten palveluiden tuottavuuden vahvistumisen kautta. Nämä toimet vastaavat EU:n Suomelle antamiin talouspoliittisiin suosituksiin

Rakenneuudistuksia on EU:lle lähteneessä ohjelmassa pitkä luettelo:  

- työllisyyspalvelut uudistuvat asiakaslähtöisiksi, 

- työperäisen maahanmuuton prosessit nopeutuvat olennaisesti, 

- hoitoonpääsy terveydenhuollossa nopeutuu mahdollisimman lähelle seitsemää päivää, 

- sote-palvelut tulevat ihmisten koteihin ja arkiympäristöihin, 

- korkeakoulut siirtyvät yhteiseen digitaaliseen oppimisalustaan, 

- opinnot voidaan räätälöidä ihmisten ja yritysten tarpeisiin, 

- työmarkkinat avautuvat osatyökykyisille entistä paremmin. 

Kyse on julkisen hallinnon uudistumisesta joka helpottaa ihmisten arkea ja yritysten toimintaympäristöä koko maassa. Myös yritysten investointeja vauhditetaan joka puolella Suomea. Vaikka ohjelma on kansallinen, sen tavoite on myös lisätä alueellista tasa-arvoa. Tämä otetaan huomioon ohjelman toimeenpanossa.

Kehysriihessä katse koronan jälkeiseen aikaan

Hallituksessa valmistaudutaan huhtikuun lopun tärkeisiin talouden ja yhteiskuntapolitiikan linjauksiin. Katseet on suunnattava koronan jälkeiseen aikaan. Suomalaisten yritysten pitää päästä kansainvälisen kasvun vauhtiin mukaan ja sitä auttaa EU:n elpymisvälineen rahoitus. Lisäksi tarvitaan kotimaisia toimia omistamisen ja yrittämisen edellytysten sekä investointiympäristön parantamiseksi. 

EU-välineen rahoitukset elvyttävät lievästi ja se riittää mainiosti Suomen talouden tarpeisiin.  Olennaisempia ovat rakenteelliset uudistukset jotka vahvistavat kasvua ja mieluummin tuplaavat sen suhteessa ennusteisiin.

Finanssipolitiikassa on valmistauduttava paluuseen normaaliin eli julkisen talouden kehyksiin. ”Kehykset” ovat valtion vakaan ja ennakoitavan talouden pidon tärkein ankkuri. Koronakriisin aikana 2020 ja vielä 2021 on tässä ollut käytössä tiettyjä joustoja. 

Lähivuosina kehysten tueksi tulevat myös EU:n linjaukset eli julkisen talouden alijäämärajoite sekä velan BKT-suhdetta koskeva rajoite. Näiden palauttamisen aikataulusta Ecofin-neuvosto keskusteli tiistaina. Ennakoin että nämä rajoitteet palautuvat vuonna 2023.

Veronmaksajien etu edellyttää tarkkaa priorisointia

Paluu kehyksiin voi merkitä sitä, että monikin ministeriö joutuu pettymään suhteessa toiveisiinsa ja odotuksiinsa. Tämähän on menneiltä vuosilta erittäin tuttua vuorovaikutusta valtiovarainministeriön ja muiden ministeriöiden välillä. Veronmaksajien etu edellyttää tarkkaa priorisointia.

Paluu kehyksiin on kuitenkin eri asia kuin talouden sopeuttaminen. Siitäkin on tänä keväänä keskusteltava. Hallitus on jo aiemmin päättänyt tavoitteesta vahvistaa julkista taloutta viidellä miljardilla eurolla niin että julkisen velan BKT-suhde vakautuu. Valtiovarainministeriö parhaillaan valmistelee julkisen talouden kestävyystiekarttaa, eli konkreettisia seuraavia askelia viiden miljardin vahvistumistavoitteen saavuttamiseksi. Keinot ovat ensisijaisesti työllisyysuudistukset, talouden kasvun vauhdittaminen, julkisten palveluiden tuottavuuden ja kustannusvaikuttavuuden vahvistaminen sekä sote-uudistus. 

Työllisyysuudistusten päätavoite on lisätä julkisen talouden tuloja ja vähentää menoja. Myös muut kasvua vauhdittavat uudistukset lisäävät tuloja. Kasvu edellyttää riittävää työvoiman tarjontaa. Sen varmistaa lyhyellä aikavälillä työperäisen maahanmuuton vauhdittuminen ja pitkällä aikavälillä korkeampi syntyvyys. 

Tutkimus- ja kehitysmenot ovat siinä mielessä poikkeuksellisia, että niillä on kiistattomia hyötyjä talouden tuottavuuden ja kasvun vauhdittamisen kannalta. Siksi pidän mahdollisena jopa kehyksiin vaikuttavia linjauksia tutkimus- ja kehitysmenojen lisäämiseksi sillä edellytyksellä että työllisyysasteen nousua, työperäistä maahanmuuttoa, investointiympäristöä ja velanhoitokykyämme kohentavat päätökset samalla etenevät.

Matti Vanhanen
valtiovarainministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talous, finanssipolitiikka, elvytys, eu-rahoitus,

Kolumni: Talous ja demokratia voivat kohdata myös sovussa

Torstai 18.3.2021 klo 20:45 - Neuvotteleva virkamies Markku Mölläri

Talous ja demokratia ovat kuin kissa ja koira – ne kohtaavat harvoin sovussa. Kohtaaminen voi silti olla myös rauhanomainen ja keskinäistä ymmärrystä luova.

Emerituskuntatalousmies Pentti Meklin hiljensi luentonsa yleisön kysymällä, tietävätkö kaikki, kuinka paljon maksavat kunnallisveroa. Harva tiesi. Taisin silloin maksaa Espoon kaupungille yli 8000 euroa. En voi rehennellä mahdollistavani veroillani kokonaisen koululuokan ylläpitoa: peruspalvelujen kuntakortin mukaan rahoitan niillä opetustoimen kustannukset ainoastaan yhtä oppilasta kohti laskettuna. 

Esimerkkini lukupohja on hieman hankalasti kaivettavissa ja laskettavissa. Julkinen sektori on kuitenkin pyrkinyt parantamaan tilannetta viime vuosina. On erilaisia havainnollistamistyökaluja, kuten tutkikuntia.fi ja tutkibudjettia.fi. 

Kunnan talousarvioon tutustuminen kannattaa 

Kaikkein parhaita todellisuuden kuvaajia ovat kuitenkin paksut kunnissa julkaistavat talousarviot ja taloussuunnitelmat. Niiden pitää antaa asukkaille käsitys, missä kunta on mukana, ja tehdä se mahdollisimman ymmärrettävästi. Papereista olisi hyvä löytää nopeasti ja selkeästi, missä palveluissa on erityisiä paineita juuri nyt. Myös toimiva tilintarkastus on hyvän hallinnon tärkeä työkalu ja luottamuksen tukipilari.

Monesti päätöksenteon halu ja realiteetit kohtaavat tuskallisesti investointiosassa: kaikkeen ei ole varaa ja suunnitelmia pitää siirtää. Tämä on kotitaloudestakin tuttua asiaa, pakkoinvestoinnit menevät muiden investointien ohi. Ilman pyykkikonetta pärjää, mutta vaikeaa se on.

Jos ei seuraa kunnan asioita tiiviisti, helposti unohtuu, että karsimista ei tehdä karsimisen vuoksi, vaan yritetään saada varat riittämään johonkin toiseen asiaan. On helppo vastustaa kyläkoulun lakkauttamista, mutta asia monimutkaistuu, kun vaakakuppiin asetetaan vastapainoksi vaikkapa vanhuspalvelujen tarvitsemat lisäresurssit. Vaihtoehtojen ympärillä käyty keskustelu on usein hedelmällisempää kuin vaihtoehdottomuuskeskustelu: vaihtoehtoislaskelmia pitäisi tehdä enemmän. 

Meitä jokaista tarvitaan vaikuttamaan

Nykyisin puhutaan usein kuntien eriytymiskehityksestä. Väestörakenne ja muuttoliike muovaavat kotomaamme ystävällisiä äidinkasvoja uusiksi: ihmiset hakeutuvat rakentamaan onnea ja parasta kaupunkeihin. Lähtöseuduilla onnen ja parhauden tavoittelu jää yhä harvempiin käsiin. 

Tukea tarvitaan sen oivaltamiseen, kuinka keskeinen osa hyvinvointiyhteiskuntaamme kunta on. Jokaisen ääntä ja panosta tarvitaan. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa järjestöissä, kunnan toiminnassa, asukasyhdistyksissä, vanhusneuvostoissa, nuorisovaltuustoissa ja vammaisneuvostoissa. Koskaan ei yhteydenpito valtuutettuihin ole ollut vaikeaa, nykyisin vaikutuskanavia on puhelimen lisäksi joukko muita. Kanavia tarvitaankin, että jokaisen ääni ja kieli saadaan varmasti kuuluville. 

Usein tarvitaan myös kokoavaa näkemystä yhdistämään eri toimijoita. Esimerkki läpileikkaavasta näkökulmasta on Iin kunnan ympäristöajattelu, joka tuottaa kunnalle myös säästöjä.

Suomalaisten kuntien talous on kansainvälisesti tarkastellen hyvin liberaalisti ohjattu: valtion ohjausvaikutus on varsin pieni. Kunnille taataan vahva rahoituspohja. Vapautta rajoittaa kuitenkin suuri lakisääteisten tehtävien kirjo, jotka on pystyttävä järjestämään kuntalaisten parhaaksi. Kokonaisuuden hallinta vaatii paljon talousosaamista – kunnan itsenäisyyden parhaat takuuhenkilöt löytyvät yllättäen osaavista talousasiantuntijoista. Jos tätä osaamista ei turvata, riskien toteutuminen, velkaantuminen ja jopa arviointimenettely voivat olla askelta lähempänä. 

Kansalaisraadit ja osallistava budjetointi lisäävät demokraattista päätöksentekoa

On tärkeää tuoda kansalaisnäkökulma myös talouteen. Parhaimmillaan se parantaa palveluja ja tuo jopa kustannussäästöjä paremmasta laadusta huolimatta. 

Kuntalain demokratiapykälät ovat joustavia ja mahdollistavat monenlaiset paikalliset mallit. Demokratian osalta meillä on opittavaa muilta mailta paljon. Kansalaisraatien käyttäminen on ollut Suomessa harvinaista. Se voisi olla hyvä tapa konkretisoida digitalisaatiota ja palvelujen käytettävyyttä. Laajempi digitalisaatio voi olla myös askel kohti joskus sähköistyviä kuntavaaleja.

Brasiliasta saakka rannoillemme on kulkeutunut osallistavan budjetoinnin malli (eli osbu). Se on kuntalain mukainen väline kuntalaisten osallistamiseen kunnan talouden suunnitteluun. Osbu on välineenä käytössä isoissa kaupunkikonserneissa Helsingissä ja Tampereella, mutta mikään ei estä soveltamasta sitä myös pienemmissä kokonaisuuksissa. 

Osbu ei ole helppo väline. Se vaatii työtä viranhaltijoilta ja kuntalaisilta, siinä tuntuu talouden ja demokratian vastakkainasettelu. Ristiriita on kuitenkin hedelmällinen, kun eri näkökulmista tulevat toimijat kohtaavat. Parhaimmillaan syntyy uusia oivalluksia ja parempaa keskinäistä ymmärtämystä, kun huomataan intressien olevan pitkälti samoja. 

Demokratian ja talouden välillä voi nähdä pessimististen kuilujen sijaan sillan, jonka yli voi kävellä optimistisesti kohti vakaata taloutta ja kansalaisia hyödyttäviä palveluita.   

Markku Mölläri
neuvotteleva virkamies

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talous, demokratia, kansalaisraadit, kunnat

Kolumni: Rajatestausmallin valmistelussa vaihtoehdot on arvioitu laajasti

Torstai 18.3.2021 klo 9:48 - Jari Keinänen, Sosiaali- ja terveysministeriö

Julkisuudessa on eri yhteyksissä puitu sitä, että hallituksen antamissa lakiesityksissä ei edelleenkään ole säännöksiä rajojen terveysturvallisuuteen liittyvistä ennakkotestitodistusvaatimuksista ja edellytetty, että tällaisia säännöksiä tulisi tartuntatautilakiin pikimmiten saada. Esimerkiksi Helsingin Sanomien (HS) 14.3.2021 julkaisemassa kahdessa eri artikkelissa käsitellään kyseistä asiaa.

Toisessa artikkelissa (ks. alla viittaus 1) todetaan, ettei perustuslaki oikeustieteilijöiden mukaan estäisi negatiivisen ennakkotestitodistuksen vaatimista ja ettei oikeusministeriö ole tyrmännyt ennakkotestitodistukseen perustuvaa mallia missään vaiheessa. Toisen HS:n artikkelin (ks. alla viittaus 2) mukaan oikeuskansleri olisi jo marraskuussa 2020 suositellut negatiivisen ennakkotestitodistuksen vaatimista ulkomaalaisilta.

Todettakoon, että ennakkotestitodistusvaatimus sisältyi jo liikenne- ja viestintäministeriön toimesta valmisteltuun hallituksen esitykseen (HE 137/2030 vp), joka annettiin eduskunnalle 1.10.2020. Perustuslakivaliokunta totesi lakiesitystä koskevassa lausunnossaan (PeVL 32/2020 vp), että ehdotus todistuksen vaatimisesta rajoilla on merkityksellinen useiden perusoikeuksien kannalta. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella ennakkotestitodistus vaatimuksesta säätäminen olisi edellyttänyt muun muassa perussäännökset siitä millaisista maista tai millaisilta alueilta tulevilta henkilöiltä todistusta edellytetään. PeV:n mukaan ehdotetusta sääntelystä ei käynyt selvästi ilmi, mitä seurauksia vaaditun todistuksen puuttumisella olisi. 

Lisäksi perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella todistusvaatimuksen ulkopuolelle olisi tullut sulkea Suomen kansalaiset, joilla on perustuslain 9 §:n 3 momentin mukaan on ehdoton oikeus saapua maahan. Lakiesitys palautettiin valtioneuvostoon valmisteltavaksi.

Valmistelu sosiaali- ja terveysministeriössä

Rajojen terveysturvallisuutta koskevan tartuntatautilain muutoksen valmistelu siirtyi sosiaali- ja terveysministeriölle (STM) 22.10.2020, jossa valmistelua tehtiin erittäin tiiviissä yhteistyössä eri hallinnonalojen, etenkin oikeusministeriön ja sisäministeriön kanssa. STM lähti valmistelussa liikkeelle ennakkotestitodistuksen esittämisvelvollisuutta koskevasta sääntelymallista. 

Valmistelussa kuitenkin sekä sisäministeriö että Rajavartiolaitos painottivat, ettei Schengen-säännöstö mahdollista todistuksen säätämistä maahantulon edellytykseksi. Myös oikeusministeriö totesi epävirallisessa lausunnossaan 30.10.2020, että testitodistus ei voisi olla maahantulon edellytys ja todistuksen osalta kyse ei voisi olla matkustamiseen tai maahantuloon liittyvästä selvityksestä. 

Oikeusministeriö toi lisäksi valmistelussa esille, että ennakkotestitodistuksen vaatiminen muodostaa helposti kuvan kielletystä sisärajavalvonnasta, jota kierrettäisiin maahantulon yhteydessä tehtävällä toisenlaisella valvonnalla. Oikeusministeriön epävirallisessa lausunnossa todettiin, että tilanteessa, jossa ei ole sisärajavalvontaa, ei tule perustaa sisärajavalvonnaksi katsottavaa valvontaa maahantulon yhteyteen ja näin keinotekoisilla järjestelyillä kiertää vapaata liikkuvuutta.

Perusoikeuksiin on mahdollista tehdä välttämättömiä rajoituksia tavallisella lainsäädännöllä, kunhan perusoikeuksien yleiset ja erityiset rajoitusedellytykset täyttyvät. Perusoikeusrajoitusten tulee muun muassa olla välttämättömiä ja tehokkaita lain tavoitteen toteutumisen kannalta. 

Schengen-alueelta Suomen raja voidaan ylittää käytännössä missä vain tilanteessa, jossa sisärajavalvontaa ei ole. Testitodistuksen vaatiminen kaikilta maahan saapuvilta olisi käytännössä sääntelyn tehokkuuden ja välttämättömyyden vuoksi edellyttänyt, että todistukset myös tarkastetaan kaikilta Suomeen saapuvilta. Tilanteessa, jossa sisärajavalvontaa ei olisi palautettu, tämä olisi käytännössä ollut mahdotonta toteuttaa, sillä rajanylityspaikoilla ei olisi ollut viranomaisia näitä todistuksia tarkastamassa. 

Tämä olisi oikeusministeriökin näkemyksen mukaan vaikuttanut ehdotetun sääntelyn tehokkuuden ja välttämättömyyden arviointiin. Sääntely olisi tältä osin jäänyt käytännössä suositusluontoiseksi, sillä varsinaisia oikeusvaikutuksia todistusvelvollisuuteen ei olisi kytkeytynyt. Laissa ei voida säätää velvollisuudesta, joka tosiasiassa ei sitä edes olisi – tämä ei olisi hyvän lainsäädäntötekniikan mukaista. Lisäksi, kun kyse olisi perusoikeuksia rajoituksesta, ei suositusluontoista velvollisuutta voitaisi pitää yleisten rajoitusperusteiden mukaisesti välttämättömänä ja riittävän tehokkaana toimena.

Karanteeniin perustuva sääntelyvaihtoehto

Valmistelussa siirryttiin siis pohtimaan muita vaihtoehtoja rajojen terveysturvallisuuden varmistamiseksi. Oikeusministeriö ehdottikin 30.10.2020 antamassaan epävirallisessa lausunnossa karanteenipohjaisen mallin arviointia ennakkotestitodistukseen perustuvan mallin asemesta. Tässä vaihtoehdossa lähtökohtana oli objektiivinen karanteeniperuste, johon olisi laissa säädetty tiettyjä poikkeuksia. Karanteenin olisi voinut välttää, tai sitä olisi voinut lyhentää esittämällä esimerkiksi todistuksen sairastetusta, mutta jo parantuneesta covid-19 taudista tai negatiivisen ennakkotestitodistuksen esittämisellä. 

Esitysluonnos oli lausuntokierroksella marraskuussa 2020 ja lausuntoja siihen tuli runsaasti, 114 kappaletta. Pääosin lausuntopalaute oli kriittistä ja esiin nostettiin muun muassa karanteenipäätöksen luonne henkilön perusoikeuksia vahvasti rajoittavana toimenpiteenä, jota ei olisi mahdollista tehdä objektiivisin ja kollektiivisin perustein pelkästään lähtömaan epidemiatilanteen perusteella. 

Lisäksi lääketieteen asiantuntijat toivat esille negatiiviseen ennakkotestitodistukseen liittyvät riskit: negatiivinen covid-19-taudin testitulos ei poissulje sitä mahdollisuutta, että henkilö olisi saanut tartunnan, vaikka tauti ei vielä testissä näkyisi. 

Oikeuskanslerinvirasto antoi 19.11.2020 karanteenimalliin pohjautuvasta lakiesityksestä lausunnon (OKV/2525/21/2020-OKV-2), jonka mukaan suhteellisuusperiaatteen ja yksilölliseen arviointiin perustuvan karanteenimääräyksen kannalta olisi perustellumpaa, että matkustamisen terveysturvallisuusjärjestelmä perustuisi ensisijaisesti testaamiseen siten, että testaus voitaisiin määrätä tietyillä laissa säädetyillä perusteilla tehtäväksi maahan saapuessa. Lausunnon mukaan maahantulotestauksen poikkeusperusteena olisi voinut olla luotettava negatiivinen testitodistus ennakkoon tehdystä testistä. STM:n näkemyksen mukaan oikeuskansleri suositteli siis nimenomaisesti ja ensisijaisesti testaamiseen perustuvaa mallia – ei ennakkotestitodistukseen perustuvaa mallia. 

Myös oikeusministeriö antoi lausuntokierroksella lausunnon lakiesityksestä (23.11.2020). Lausunnon mukaan karanteeniin määräämisessä on kyse vapaudenriistoa merkitsevästä toimenpiteestä, jota ei ainakaan lähtökohtaisesti voida määrätä yksinomaan objektiivisin ja kollektiivisin perustein. 

Tämä oli hiukan yllättävää, ottaen huomioon, että aloite karanteenimallin arviointiin tuli oikeusministeriöltä. Lausunnossaan oikeusministeriö totesi, että luonnoksessa kuvatut matkustajamäärät ovat niin pieniä ja tartunnoista vain pieni osa tulee ulkomailta, mikä herätti muun muassa kysymyksen siitä, kuinka tehokasta ja välttämätöntä tällainen sääntely olisi. 

Myös valvonnan haastavuus nousi esille yhtenä sääntelyn vaikuttavuuden, tehokkuuden ja välttämättömyyden arviointiin liittyvänä seikkana. Tilanteessa, jossa sisärajavalvontaa ei ole palautettu, voidaan Suomen raja Schengen-alueelta ylittää käytännössä mistä tahansa, jolloin valvonta olisi voinut olla haastavaa. Oikeusministeriön lausunnon perusteella se olisi suoraan vaikuttanut ehdotetun sääntelyn tehokkuuden ja välttämättömyyden arviointiin. 

Karanteenimalliin pohjautuvaa esitysluonnosta ei edellä kuvattujen haasteiden vuoksi annettu eduskunnalle ja näin siis luovuttiin myös karanteenimalliin pohjautuvan esityksen valmistelusta.

Pakollista covid-19-testiä koskeva vaihtoehto

Rajojen terveysturvallisuutta koskevan sääntelyn etenemisen ja voimaantulon varmistamiseksi ryhdyttiin seuraavaksi työstämään oikeuskanslerin viraston esittämää testaukseen pohjautuvaa mallia. Alussa sääntelyä lähdettiin rakentamaan siten, että siihen sisältyi tiettyjä poikkeusperusteita: esimerkiksi negatiivisen testitodistuksen esittämisellä olisi testaamisen rajoilla voinut välttää. Jos olisi säädetty erillisestä covid-19-pakkotestistä rajoilla, olisi siihen tullut myös kytkeä erilliset seuraamusta koskevat säännökset rikoslakiin, jotta sääntelyä oltaisiin voitu pitää tehokkaana. 

Valmistelussa esille nousivat samat ongelmat, joita sisältyi edellä esitettyyn karanteeni- ja ennakkotestitodistusmalliin; valvonnan haastavuus etenkin sisärajavalvonnan päätyttyä, sääntelyn välttämättömyyden ja tehokuuden arviointi, seuraamusten kytkeminen erilliseen testausta koskevaan säännökseen ja niin edelleen. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut, että ennen maahan saapumista tehtävä covid-19-testi laskee tartunnan riskiä vain noin 10-20 %. Testaus ennen maahan saapumista estäisi siis vain osan matkailijoiden tartunnoista, sillä matkailijat voisivat altistua tartunnalle myös testissä käymisen jälkeen. Virkamiesvalmistelussa arvioitiin, että maahan saapumisen jälkeen tehtävä terveystarkastus ja tarvittaessa testaus estävät tartuntoja tehokkaammin kuin pelkkä ennakkotestaus. 

Pakollista terveystarkastusta koskevat säännökset sisältyvät jo voimassa olevaan tartuntatautilakiin ja sen mukaisesti olisi mahdollista operoida myös rajoilla. Terveystarkastus voi voimassaolevan tartuntatautilain mukaisesti sisältää myös välttämättömiä testejä ja tutkimuksia. Säännöksen soveltamiseen liittyi kuitenkin epävarmuustekijöitä ja tulkintaa koskevia erimielisyyksiä STM:n ja toimivaltaisen viranomaisen kesken muun muassa sen suhteen, voidaanko päätös tehdä ennakollisesti ja voiko se koskea laajempaa joukkoa kerrallaan. Tämän vuoksi sääntelyä ryhdyttiin tarkentamaan.

Pakollista terveystarkastusta koskeva sääntely

Useiden erilaisten vaihtoehtojen pohdinnan ja valmistelun jälkeen nyt ehdotettuun tartuntatautilain muutosesitykseen (HE 15/2021 vp) päädyttiin, koska joukkoja koskevat pakolliset terveystarkastukset mahdollistaisivat tehokkaat toimet myös rajoilla, ja sääntelyyn sisältyi jo sääntelyn tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen liittyvä seuraamussäännös. Pakollisia terveystarkastuksia koskevan sääntelyn täsmentäminen mahdollistaisi jo voimassa olevan sääntelyn täysimääräisen käytön. Esitetty vaihtoehto mahdollistaisi edellä esitetyistä sääntelyvaihtoehdoista parhaiten alueellisen epidemiologisen tilanteen huomioimisen sekä nopeat ja ajantasaiset toimet muuttuvissa tilanteissa.

Ehdotettu tartuntatautilain 16 §:n täsmentäminen mahdollistaa sen, että aluehallintovirasto voi tehdä ennakollisesti useaan henkilöön samanaikaisesti kohdistuvan pakollista terveystarkastusta koskevan päätöksen. Sääntely mahdollistaa toimet rajoilla, mutta myös muualla, kuten esimerkiksi telakoilla tai rakennustyömailla, joissa tartuntoja on esiintynyt. 

Pakollinen testi osana terveystarkastusta

Pakollista terveystarkastusta koskeva sääntely mahdollistaa myös välttämättömien testien ja tutkimusten tekemisen. Pakolliseen terveystarkastukseen osallistumisen laiminlyöminen on säädetty rangaistavaksi rikoslain (39/1889) 44 luvun 2 §:n nojalla. Rikoslain säännöstä koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan rangaistavaa voisi olla vain yleisvaarallisia tartuntatauteja koskevien säännösten tai päätösten rikkominen. Henkilöä voitaisiin perustelujen mukaan rangaista esimerkiksi silloin, jos hän ei saapuisi pakolliseen terveystarkastukseen tai pakolliseen rokotukseen. 

Säännöksen sanamuodon mukaan osallistumisen laiminlyönnin lisäksi myös pakollisiin terveystarkastuksiin liittyvien tutkimusten laiminlyöminen voisi mahdollisesti olla rangaistavaa; "rikkoo pakollista terveystarkastusta koskevassa yleisessä tai yksittäistapausta koskevassa päätöksessä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi asetettua velvollisuutta".

Sekä hallintovaliokunta että sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat todenneet, että tartuntatautilain 16 §:ssä pakolliseksi on määrätty nimenomaan osallistuminen terveystarkastukseen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy hallintovaliokunnan näkemykseen siitä, että terveystarkastukseen osallistuminen edellyttää sitä, että terveystarkastus voidaan tosiasiallisesti henkilölle myös suorittaa. 

Mikäli rikoslaissa säädetyn seuraamuksen voisi välttää vain saapumalla paikalle sinne, missä pakollinen terveystarkastus järjestetään, ei kyseisellä säännöksellä voida katsoa olevan juurikaan merkitystä tartuntatautien torjumisen kannalta. Saapuminen terveystarkastukseen ei itsessään ehkäise tartuntojen leviämistä, vaan leviämistä ehkäistään terveystarkastuksessa esille tulleiden tietojen, kliinisten havaintojen ja mahdollisten tutkimusten perusteella (katso Hallintovaliokunnan lausunto (HaVL 3/2021 vp) sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö (StVM 6/2021 vp).

Todettakoon, että myös oikeusministeriö totesi edellä kuvattua karanteenimallia koskevassa lausunnossaan 23.11.2020, että testaamiseen perustuva malli rakentuu ajatukseen pakkotestauksesta, jonka voimassa oleva 16 § mahdollistaa. Oikeusministeriö totesi lausunnossaan lisäksi, että pakkotestaaminen on luonteeltaan merkittävä henkilön koskemattomuuteen puuttuva toimenpide, josta kieltäytyminen on kriminalisoitu rikoslain 44:2 § nojalla.

Huomionarvoista on myös se, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään (StVM 6/2021 vp) katsonut, että aluehallintovirastoilla on pakollisia terveystarkastuksia koskevia määräyksiä kohdentaessaan mahdollisuus harkita, keneen on välttämätöntä kohdentaa pakolliset terveystarkastuksen epidemiologisesti yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Esimerkiksi maahantuloon liittyen sellaiset henkilöt, joilla on esittää riittävällä luotettavuudella tietyn ajan sisällä otettu negatiivinen testitulos, todistus annetusta rokotuksesta tai taudin sairastamisesta voitaisiin valiokunnan näkemyksen mukaan rajata terveystarkastuksen ulkopuolelle. STM yhtyy valiokunnan näkemykseen.

Rajaterveysturvallisuusvalvonnan kokonaisuus ja Avien ja kuntien ohjaus

Rajaterveysturvallisuus on kokonaisuus, joka sisältää muun muassa rajapäätökset ja niiden valvonnan, toimijoiden vapaaehtoiset päätökset, kuten Finnairin ja varustamoiden päätökset ennakkotestitodistuksen vaatimisesta, sekä kuntien ja Avien toimenpiteet tartuntatautilain nojalla. Tartuntatautilain mukaiset terveystarkastukset ovat vain osa tätä kokonaisuutta. Koko edellä mainitun lainsäädännön valmistelun yhteydessä STM:n ohjaus on perustunut ensisijaisesti valtioneuvoston raja-periaatepäätökseen, joka painottaa karanteenin merkitystä.

Kuten edellä mainittu prosessi on osoittanut pandemian hallinnan välineenä tartuntatilain 16 §:n tulkinta on ollut epäselvä, joten eduskunnassa nyt käsittelyssä oleva lakimuutos on erittäin tarpeellinen. Erityisesti virusmuunnoksen ilmaannuttua myös itse testauksen merkitys on korostunut, ja selkeäksi tavoitteeksi on asetettu kaikkien testaaminen. 

Edelliseen liittyen STM antoi 3.2.2021 Aveille ja kunnille ohjauskirjeen, jossa tuotiin esille kaikki lakisääteiset keinot ja velvoitteet, jotka aveilla ja kunnilla on tartuntatautilain nojalla toimia mukaan lukien pakollisen terveystarkastuksen toimeenpano. Ohjausta täsmentämään ja täydentämään STM antoi 26.2.2021 Aveille ja kunnille ohjauskirjeen, jossa muistutettiin 3.2.2021 ohjauskirjeen sisällöstä sekä korostettiin viranomaisten ja toimijoiden yhteistyötä rajoilla tapahtuvien toimenpiteiden valmistelussa.

Tämän lisäksi STM on useissa alueellisissa tilaisuuksissa esittänyt, että Avit ottaisivat käyttöön kaikki tartuntatautilain keinot terveysturvallisuuteen liittyvät keinot rajoilla pandemian torjumiseksi

Aluehallintovirasto julkaisi sivuillaan 3.2.2021 blogikirjoituksen, jossa aluehallintoylilääkärit toteavat, ettei aluehallintovirasto nykyisen tartuntatautilain voi tehdä ihmisjoukkoa, esimerkiksi kaikkia tietystä maasta tai tietyllä kulkuvälineellä tulevia matkustajia, saati kaikkia rajanylityspaikoille ulkomailta tulevia henkilöitä koskevaa ns. massapäätöstä testiin osallistumisen pakollisuudesta. Avit tulkitsevat kirjoituksessa voimassaolevaa lainsäädäntöä siten, että päätös pitäisi tehdä jokaisesta testattavasta henkilöstä erikseen.

Perustuslakivaliokunta antoi 5.3.2021 lausunnon hallituksen esityksestä 15/2021. Osana lausuntoaan perustuslakivaliokunta arvioi, että aluehallintoviraston on mahdollista jo nykylainsäädännön perusteella määrätä rajanylityspaikoilla paitsi yksilöllisiä terveystarkastuksia, myös niin sanottuja massatestejä. Perustuslakivaliokunnan kannanoton seurauksena aluehallintovirastot ilmoittivat 15.3. muuttavansa tulkintaansa tartuntatautilain 16. pykälästä. Ensimmäinen, useaa henkilöä koskevasta ns. massapäätös annettiin jo 17.3.

Aluehallintovirastot ovat kuitenkin jo tätä ennenkin toimineet rajojen terveysturvallisuuden eteen, ja tehneet kuluvan vuoden helmikuun lopulla tartuntatautilain 15 §:n mukaiset päätökset terveystarkastuksista maahan saapuville ja ohjanneet myös kuntia niiden toimeenpanossa.

Jari Keinänen
Johtaja
Sosiaali- ja terveysministeriö

Viittaukset HS:n artikkeleihin:

Muhonen, Teemu ja Sajari Petri. Suomi ei vieläkään vaadi matkailijoilta negatiivista koronatestiä, vaikka useimmat Euroopan maat niin tekevät – HS selvitti miksi. Helsingin Sanomat 14.3.2021. Saatavana verkossa (maksullinen) 

Sajari, Petri. Oikeuskansleri suositti jo marraskuussa vaatimaan ulkomaalaisilta negatiivista koronavirustestiä –hallitus ei pitänyt tarkoituksenmukaisena. Helsingin Sanomat 14.3.2021. Saatavana verkossa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: covid-testit, karanteeni, rajaterveysturvallisuus

Kolumni: Toivon kesää

Lauantai 20.2.2021 klo 19:18 - Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko

Annika_Saarikko-22.jpg

Kuva: Valtinoneuvosto

THL julkaisee päivittäin uudet luvut koronatartuntojen määrästä. Tuon vaihtuvan numeron seuraamisesta on tullut monelle rutiini. Puheenaihe kauppareissulla maskin takaa kuulumisten vaihdossa tai tilanneseurantaa työpaikan etäkahvitauolla.

Viime aikoina tuon luvun ympärillä käytävät keskustelut ovat olleet luonteeltaan huolestuneita. Luku on korkea ja uutta virusmuunnostakin esiintyy. Lievässä kasvussa on myös koronan vuoksi käytössä olevien tehohoitopaikkojen määrä. On mahdollista, että lähiaikoina tullaan Suomen tähän asti hankalimpaan koronatilanteeseen.

Samaan aikaan pahenevan tautitilanteen kanssa ihmisten kärsivällisyys ja henkinen kantti alkaa olla koetuksella. Tätä on nyt kestänyt ihan tarpeeksi kauan, moni ajattelee.

Rajoitusten äärellä on koettu myös epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Sen ymmärrän hyvin. Toinen tärkeä näkökulma on kiinnittää huomiota rajoitusten oikeasuhteisuuteen - alueellinen päätöksenteko on ollut järkevä ja oikea valinta.

Järkälemäinen murhe kasvaa entisestään myös kulttuuri- ja liikunta-alalla. Tapahtuma-ala kaikkiaan on korona-ajan suurimpia kärsijöitä, niin meillä kuin muualla maailmassa. Heidän toimintansa on ollut tukalassa tilanteessa kohta vuoden. Tällä hetkellä monen elinkeino on kokonaan telakalla. Rahat ovat tiukoilla.

Olemme yrittäneet tukea aloja monilla tavoilla. Ministeriöstä olemme rakentaneet kulttuurin ja liikunnan kanssa yhteistyössä yhteensä 130 miljoonan euron tukipaketin. Työ- ja elinkeinoministeriön puolella hätään on vastattu kustannustuella, josta tulee seuraavaksi kolmas ja taas edellisestä parannettu versio.

Valmistelussa on lisäksi takuutuki tuleville kesätapahtumille sekä muun muassa lisätuki freelancereiden auttamiseksi. Vaikka olemme tehneet ja tulemme tekemään paljon, se ei tietenkään ole riittävästi, eikä voi kattaa kaikkia tappioita. Taloudelliset tuet ovat tekohengitystä.

Ala kaipaa myös näkymää tulevasta. Mitenkään muuten ei kukaan voi toimintaansa suunnitella.

Vaikka meistä kukaan ei ole ennustaja, eikä varmuutta mistään ole, haluaisin tarjota toivon näköalaa. Sitä me nyt synkistelyn sijaan tarvitsemme.

Ajattelen, että jos ja kun jaksamme sinnitellä pahenevan tilanteen kanssa tulevat viikot ja kuukaudet, voimme saada taudin hillintään. Silloin voisi vielä kevään kuluessa olla mahdollista astua yksi askel rajoitusten hellittämisessä. Toinen ja isompi askel olisi edessä, kun astuisimme kesään. Syksyllä olisi sitten jo edessä uusi normaali.

Tämä kaikki edellyttää kärsivällisyyttä nyt ja taudin kuriin saamista pian. Tietenkin se edellyttää myös hyvää tuuria.

Kausivaihtelut ja hitaasti, mutta varmasti lisääntyvä rokotekattavuus antaa kuitenkin kesän suhteen toivoa. 

Pidän täysin mahdollisena, että tulevana kesänä voidaan taas liikkua vapaammin. Koronan jälkeen olisi esimerkiksi valtava asia, että kesätapahtumia voitaisiin järjestää turvajärjestelyillä kaikkialla Suomessa. Tähän on luotu malli jo ennen joulua. Olemme valmiit kun aika koittaa. 

Pitkän ja välillä pimeänkin korona-arjen jälkeen tapahtumien kesä tulisi todelliseen tarpeeseen.

Voimme itse vaikuttaa asiaan. Kun vähennämme kontakteja nyt, on toivon kesä askeleen lähempänä.

Tautiluvun seurannan ohella voisi muuten olla mieliämme kohottavaa mediasta seurata myös rokotusten määrän etenemistä. Se luku vie meitä kohti jälleenrakentamisen aikaa.

Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko

Kommentoi kirjoitusta.

Column: Coordinating services and premises

Tiistai 2.2.2021 klo 13:48 - Mikko Saarinen,Maria Vuorensola,Hannu Mäkikangas,Pauliina Pekonen

This year, 2021, will see the start of implementation of some significant changes in cen-tral government administration. These changes form part of the Public Governance Strategy published in December 2020. The aim, in our increasingly diverse society, is to ensure equal, people-centred public services that are economically sustainable.

Reshaping of regionalisation creates framework for changes

A regionalisation reform strategy was published in spring 2020. Based on this strategy and the Government Programme, the process of revising the legislation on regionalisation has begun. This reshaping is driven by the transformation of the operating environment as a result of the growth of e-services, the ongoing demographic changes and urbanisation, the significant decrease in the use of in-person customer services, and the increase in location-independent work. Under the revised regionalisation arrangements, central government's presence in the regions would be largely based on the need to organise services and official tasks. A central government presence would also be needed to reinforce regional vitality, safety and security, and to boost the competitiveness of central government as an employer.

The reformed legislation and the government-wide plan based on it would direct the locations of central government functions in the country and oversee service availability in all parts of Finland. Studies on regionalisation of particular units and activities will no longer be drawn up.

Network of central government services and premises will be reshaped and customer service standardised

The reshaping of the network of services and premises will enable standardisation of public services, and by having joint customer service points, the future provision of in-person services would be guaranteed. Combining the in-person services of central government, the Social Insurance Institution (Kela) and the current service points, it will be possible to create a more comprehensive service offering for customers, with a more dense and cost-effective service network. By focusing on national online solutions and operating a national interpreting service, as well as a digital support service, it will be possible to reach and serve customers more effectively and equitably, irrespective of whether they live in a city or a sparsely populated rural area. The aim of the legislative reform is that by 2030 the main central government authorities providing customer services will have moved to joint facilities.

Digital public services are already the primary service channel and will continue to be so in the future. The joint customer service points for public services will complement the channels for digital public services. The digital support service will help customers at the physical customer service points to become future digital service users.

COVID-19 pandemic accelerated the transition to multi-location working

In government work, remote working and digitalisation have taken a huge leap forward due to the coronavirus (COVID-19) pandemic. Based on data gathered from var-ious sources, about half of the more than 70,000 central government employees are currently working from home. Although it is difficult to predict what the work situation will be in the autumn or in 2022, it seems beyond doubt that we will never re-turn from extensive remote working to the pre-pandemic situation. Multi-location working provides good opportunities in terms of the reform process. As digital services can be provided independently of time or place, and allow customer contact and other matters to be dealt with online, they provide alternatives to central government’s regional presence and service structure.

For customers this can mean better services and more flexible times for using them, and for employees it can bring opportunities to organise work and leisure in a more suitable way for personal circumstances. A leap forward has been made in the readiness to use the digital operating environment, and the demand for multi-location working is now extremely high.

Central government premises strategy renewed as operating environment changes

The current strategy for central government premises is based on the principle that they support cost-effective operations. The transformation of work, however, naturally means that premises and their uses should be reviewed. The themes being studied in the review of the strategy for central government premises include: shared use of facilities; work performed in offices of the future; office space requirements in the future; safety and security of premises; and carbon neutrality of premises. There are also many central government premises that are tied to specific uses. These include museums, prisons, barracks, police premises, court buildings and laboratories.

In these premises, too, planning is affected by changes in the way activities are carried out in them and by relevant evidence and knowledge. The transformation will be considerable in terms of the working environment and the basic structures of working life: physical premises and the online work environment will change; new demands will be placed on leadership and management; and there will be an increase in the responsibilities of expert work and in the extent to which it is self-directed.


Authors:

Mikko Saarinen, Ministerial Adviser
Maria Vuorensola, Project Adviser
Hannu Mäkikangas, Chief Specialist
Pauliina Pekonen, Ministerial Adviser

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Governance, Change, Coordination

Kolumni: Ongelmallinen kolmiosuhde - perusturva, asumistuki ja toimeentulotuki

Torstai 21.1.2021 klo 11:42 - Pasi Moisio

Asumistuki ja toimeentulotuki ovat osa monen pienituloisen tai perusturvan varassa olevan kotitalouden toimeentuloa. Perusturvaetuudet ja asumistuki on tarkoitettu kattamaan normaalit jokapäiväiset menot, kun taas toimeentulotuen tehtävä on täydentää niitä yllättävissä tilanteissa ja erityisissä menoerissä. Toimeentulotuesta on kuitenkin muodostunut perusturvan ja asumistuen pitkäaikainen täydentäjä. Tämä on yksi keskeinen sosiaaliturvan rakenteellinen ongelma. 

Perusturvaetuudet turvaavat toimeentulon niille, joilla ei ole työhistorian puutteen vuoksi oikeutta ansioturvaan. Perusturvaetuudet ovat yksilöllisiä etuuksia. Ne myönnetään ilman tarveharkintaa, kunhan syy kyvyttömyyteen hankkia toimeentulo työmarkkinoilta täyttyy: sairaus, työttömyys, työkyvyttömyys, lapsen saanti tai vanhuus. Työmarkkinatuen suomalainen erikoisuus on, että sen kestoa ei ole rajattu. Useimmissa maissa työmarkkinatuen tehtävää hoitaa toimeentulotuki. Joskus myös opintotuki, kotihoidontuki ja toimeentulotuki luetaan osaksi perusturvaa, ja perusturvan käsitteen käyttö onkin häilyvää. Perusturvan tasosta käydään jatkuvaa keskustelua ja perusturvan riittävyydestä tehdään lakisääteisen arviointi joka neljäs vuosi. (1)

Asumistuki on tarkoitettu pitkäkestoiseksi tueksi pitämään pienituloisten kotitalouksien asumiskustannukset kohtuullisena heidän tuloihinsa nähden. Tämän vuoksi asumistuki on kotitalouskohtainen ja tarvearvioitu: kotitalouden tulot, koko ja asuinkunnan vuokrataso vaikuttavat tukeen.  Pitkäkestoisena tukena asumistukeen on rakennettu kannusteet sekä työntekoon että kohtuuhintaiseen asumiseen. Kohtuuhintaiseen asumiseen kannustavat tiukat vuokrakatot ja asumismenojen omavastuu. Kannustimia työntekoon luovat loiva tulovähenteisyys ja suojaosat, joiden vuoksi asumistukea voi saada yhdessä pienten työtulojen kanssa. Työnteon kannustimia on haluttu määrätietoisesti parantaa, mikä on osaltaan kasvattanut asumistuen menoja ja saajien määrää.

Toimeentulotukea ilman kohtaamista

Sosiaaliturvalainsäädäntöön ei voida kirjoittaa kaikkia inhimillisen elämän tilanteita ja tarpeita. Siksi kaikissa kattavan sosiaaliturvan maissa on toimeentulotukea muistuttava etuus. Sen myöntämiseksi sosiaalityöntekijä selvittää, miksi kotitalouden tulot eivät riitä elämiseen. Työntekijä voi käyttää enemmän tai vähemmän tapauskohtaista harkintaa tuen myöntämisessä. Suomessa Kelan perustoimeentulotuki kuitenkin myönnetään ilman sosiaalityöntekijän tapaamista. Pääosin netin kautta myönnetyssä Kelan toimeentulotuessa tapauskohtainen harkinta on korvautunut käytännössä asumistuen myöntämistä muistuttavalla tarvearvioinnilla, joka perustuu kotitalouden tulotietoihin ja Kelan euromääräisiin ohjeistuksiin korvattavista menoista. Toimintatapa on kansainvälisesti poikkeuksellinen.  

Verkossa haettava toimeentulotuki on helpottanut niiden asiakkaiden asiointia, joilla toimeentulotuen tarpeeseen ei liity elämänhallinnan ongelmia ja joilla on riittävät resurssit verkossa tapahtuvaan asiointiin. Osa tuensaajista tarvitsisi myös sosiaalityön palveluja. Heidän tarpeensa ei välttämättä tule ilmi verkkoasioinnin aikana. Toimeentulotuki nykymuotoisena järjestelmänä tarkoittaa käytännössä sitä, että asiakkaalla ei ole velvoitetta tavata sosiaalityöntekijää toimeentulotuen saannin ehtona. Kun velvoitteita tapaamiseen ei ole, ei välttämättä onnistu esimerkiksi sen selvittäminen, miksi ihminen ei pysty hankkimaan omaa elantoaan. 

Toimeentulotuen kaavamaistumisen tahattomia seurauksia

Toimeentulotuen ja sosiaalityön eriytyminen alkoi Suomessa jo 1990-luvulla suurimmissa kaupungeissa ns. etuuskäsittelyn synnyn myötä ja huipentui vuonna 2017 toimeentulotuen Kela-siirtoon. Toimeentulotuen ”automatisoitumisen” tahattomana seurauksena siitä on tullut pienituloisimpien kotitalouksien asumistuen jatke, sillä toimeentulotuki korvaa asumistukea enemmän ja korkeampia asumismenoja. Asumismenot korvataan toimeentulotuessa käytännössä täysimääräisenä vähintään kunnan keskimääräiseen vuokratasoon saakka.  

Toimeentulotuen kaavamaistuminen ja muuttuminen pitkäaikaiseksi tueksi pahentaa myös kannustinongelmia. Toisin kuin työmarkkinatuessa, toimeentulotuessa on vain vähän kannustimia työntekoon, koska se on tarkoitettu tilapäiseksi tueksi yllättäviin tai erityisiin menoihin. Viimesijaisena tukena toimeentulotuki ei ole vastikkeellista eikä sitä voida sanktioinnin vuoksi evätä esimerkiksi työstä kieltäytymisen vuoksi, ainoastaan alentaa määräajaksi. 

Umpikuja vai tulevaisuuden sosiaaliturva? 

Sosiaaliturvakomitea on määritellyt perusturvan, asumisen tukien ja toimeentulotuen muodostaman kolmion yhdeksi neljästä sosiaaliturvan keskeisestä ongelmakokonaisuudesta.  Sosiaaliturvakomitean jaostot yhdessä tutkijaverkoston kanssa tuottavat ongelmakokonaisuudesta selvityksen kevään aikana. STM:ssä työskentelee myös toimeentulotukilain uudistamista valmisteleva työryhmä, joka julkaisee loppuraporttinsa touko-kesäkuussa 2021. Työryhmän tehtävänä on antaa esitys siitä, kuinka toimeentulotukea uudistetaan jo tällä hallituskaudella.

Komitean pohdittavaksi tulee kevään aikana isoja sosiaaliturvan rakenteisiin ja arvovalintoihin meneviä kysymyksiä. Suomen kaavamainen perustoimeentulotuki istuu huonosti perinteiseen jakoon sosiaalivakuutuksesta ja sosiaaliavustuksesta. Kumpaan suuntaan toimeentulotuen roolia halutaan viedä, vai halutaanko kaavamaisesta toimeentulotuesta kehittää jotain kokonaan uutta? Helppoja ratkaisuja toimeentulotuen pitkäkestoisuuteen ei ole. Perusturvan ja toimeentulotuen päällekkäisyyden ongelma kietoutuu asumismenoihin ja niiden korvauksiin. Asumisen ja sen tukien ongelmien ratkaiseminen vaatii laajempaa asuntopoliittista keskustelua ja toimia.

Tunnettua sanontaa siteeraten, siitä on lähdettävä että tähän on tultu. Olemmeko maalanneet itsemme nurkkaan, josta on vaikea peruuttaa? Vai olemmeko tulevaisuuden sosiaaliturvan edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä? Suomi on jo asunnottomuuden torjunnan mallimaa maailmassa, mitä selittää osaltaan se, että käytännössä toimeentulotuki turvaa kaavamaisesti myös oikeuden omaan asuntoon. Voimme olla myös tulevaisuuden sosiaaliturvan mallimaa, jos meillä on malttia ja viisautta löytää tasapainoinen ja ennakkoluuton kompromissi ristiriitaisten tavoitteiden kesken. 

(1) Miksi Suomen perusturvan taso on jatkuvasti Euroopan neuvoston erikoissyynissä? Tervola, J; Ilmakunnas, I; Moisio, P (2019-04-09) http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019110636865

Pasi Moisio

Sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perusturva, sosiaaliturva, ongelmat

Blogi: Suomalainen hyvinvointivaltio onnistui hyvin pehmentämään koronakriisin vaikutuksia pienituloisuuteen ja eriarvoisuuteen

Keskiviikko 20.1.2021 klo 20:52 - Tomi Kyyrä, Jukka Pirttilä jaTerhi Ravaska

VATT

Tilannehuoneen ajantasaisen aineiston perusteella olemme voineet seurata koronapandemian ja rajoitustoimien vaikutuksia erilaisten työntekijöiden ja yritysten tilanteeseen. Mutta millainen vaikutus koronakriisillä on ollut käytettävissä oleviin tuloihin, pienituloisuuteen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen?

Tarkastelemme tätä kysymystä hyödyntämällä sekä Tilannehuoneen aineistoa että SISU-mikrosimulointimallia. Työmme liittyy läheisesti KELAn kollegoiden aiempaan analyysiin. Me keskitymme enemmän nimenomaan siihen, kuinka hyvin julkisen sektorin automaattiset vakauttajat ovat toimineet koronan aikana. Automaattisilla vakauttajilla tarkoitetaan sitä, että ansiotulojen alentuessa esimerkiksi työttömyyden seurauksena verojen alentuminen ja sosiaalitukien kasvu pehmentävät iskuja kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin ja sitä kautta kokonaiskulutukseen ja taloudelliseen aktiviteettiin.

Laskimme ensiksi Tilannehuoneen aineiston perusteella, millainen työttömyys- tai lomautusriski erilaisilla työntekijöillä oli viime vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Työntekijät jaettiin luokkiin iän, sukupuolen, koulutuksen, ammatin ja asuinalueen perusteella. Sen jälkeen SISU-mallin aineistoa muokattiin niin, että osasta työntekijöistä tulee työttömiä heidän luokkakohtaisen riskinsä perusteella. Mallilla analysoidaan, kuinka kotitalouksien taloudellinen asema muuttuu siirryttäessä perusskenaariosta (mallin vuoden 2018 aineistopohjasta) aineistoon, jossa koronapandemian ja rajoitustoimien takia kasvanut työttömyys on otettu huomioon.

Vaikutukset kaikkien palkansaajakotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin kriisiä edeltäneen ajan tulokymmenyksittäin on esitetty alla olevassa kuviossa. Kun markkinatulojen lasku oli keskimäärin noin 4,5 prosenttia, alenivat käytettävissä olevat tulot vain noin 1,8 prosenttia. Vaikutus oli suurin tulojakauman keskiosissa ja pienin alimmassa tulokymmenyksessä, jossa korvausaste (eli se, kuinka suuren osan kaikki tuet korvaavat ansiomenetyksistä) on suurin. Sosiaalisten tulonsiirtojen rooli näyttäytyy vahvana vakuuttajana pienituloisessa päässä, kun taas suuremmilla tulotasoilla verotaakan pienenemisellä on merkittävämpi vaikutus.

Jos tarkastellaan vain sellaisia kotitalouksia, joista vähintään yksi jäsen on joutunut työttömäksi, käytettävissä olevien tulojen lasku on selvästi suurempi. Se on keskimäärin noin 18 prosenttia, mutta menetysten profiili yli tuloluokkien on samanlainen kuin kaikkia kotitalouksia tarkastellessa. Kotitaloudet, joissa viitehenkilö oli nuori, mies tai vähän koulutettu, kärsivät enemmän kuin muut.

Pienituloisuusaste eli köyhyysriski kasvoi laskelmiemme mukaan 13,05 prosentista 13,75 prosenttiin (0,7 %-yksikköä) ja tuloeroja mittaava Gini-kerroin 0,277:stä 0,28:aan (0,002 yksikköä). Ilman automaattisten vakauttajien pehmentävää vaikutusta köyhyyden kasvu olisi ollut kuitenkin 2,3 %-yksikköä ja Gini-kertoimen kasvu 0,015 yksikköä. Voidaan siten sanoa, että verotuksen ja tulonsiirtojen avulla poistettiin köyhyysriskin kasvusta 69 prosenttia (1 - 0,007/0,023) ja eriarvoisuuden kasvusta 84 prosenttia. Hyvinvointivaltion automaattiset vakauttajat siis näyttävät toimivan varsin hyvin!

Laskelmissamme on monia yksinkertaistuksia. Olemme tarkastelleet vain palkansaajakotitalouksien tilannetta, ja heidänkin osaltaan vain tilannetta, jossa henkilö joutuu kokonaan työttömäksi tai lomautetuksi koko vuoden ajaksi. Jatkossa tulisi ottaa huomioon myös yrittäjien tilanteen muutokset ja tulojen alentuminen vastentahtoisesti osa-aikaiseksi joutuneilla. Lisäksi mallinnusta pitää laajentaa ottamalla huomioon vuoden 2020 aikana tehtyjen lisätoimien (kuten yrittäjien helpompi pääsy työttömyysturvan piiriin) vaikutus. Näitä lisätarkasteluja on tarkoitus tehdä vuoden 2021 aikana. Raportoimme tuloksistamme myös kansainvälisessä eriarvoisuutta koskevassa tutkimusprojektissa The IFS Deaton Review: Inequalities in the 21st Century, jota johtaa taloustieteen nobelisti Angus Deaton Princetonin yliopistosta ja johon VATT tuottaa luvun Suomen eriarvoisuuden kehityksestä.

Kirjoittajat:

tutkimusprofessori Tomi Kyyrä, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, professori Jukka Pirttilä, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja Helsingin yliopisto, erikoistutkija Terhi Ravaska, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koronakriisi, vaikutukset, kotitaloudet, pienituloisuus,

Mielipide: Kokoomuksen arvot eivät ole kaupan

Torstai 14.1.2021 klo 12:15 - Jeremias Nurmela, Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja

Tänään aamulla Helsingin Sanomat kirjoitti tutkimuksesta, jonka mukaan Kokoomuksella olisi perussuomalaisiin äänestäjiin suuri rajapinta. Johtopäätös siitä, että Kokoomuksen pitäisi siirtyä perussuomalaisten suuntaan on kuitenkin virheellinen. Kokoomus ei ole tuuliviiri, joka kääntyy siihen suuntaan mihin poliittinen tuuli hetkellisesti osoittaa. Kokoomus on arvopuolue, jonka juuret ovat syvällä historiassa.

Puoleen historian synkimpiin vaiheisiin kuuluu ne hetket, jolloin poliittinen opportunismi on ollut vallalla ja periaatteet on myyty lyhytaikaisen voiton tavoittelussa. Isänmaallisen kansanliikkeen myötäily vuonna 1933 osoittautui katastrofaaliseksi ja iski lujasti myös puolueen kannatukseen. Vasta J.K. Paasikiven selkeä pesäero IKL:n toimintaan ja paluu takaisin Kokoomuksen arvoihin toi kannatuksen takaisin.

Kokoomuksen arvot ovat varsin selkeät. Puolueen periaateohjelma tiivistää Kokoomuslaisen arvomaailman: "Kokoomus haluaa kehittää Suomea vapaaseen, länsimaiseen yhteiskuntajärjestykseen perustuvana avoimena yhteiskuntana, jossa yksilönvapaus ja ihmisoikeudet on turvattu." Sivistynyt porvarillinen aate on luonteeltaan inhimillinen ja pyrkii säilyttämään Suomen hyvinvoivana tuleville sukupolville. Koulutuksen arvostus, ympäristöstä huolehtiminen ja ihmisoikeudet eivät ole mitään "sinivihreää unelmahöttöä", vaan luonteva seuraus arvokkaasta porvarillisesta yhteiskuntaperinteestä.

Politiikassa ei pärjää muuttamalla suuntaa joka kerta, kun jokin rajapinta-analyysi osoittaa äänestäjiä olevan mahdollista saada jonkun toisen puolueen kannattajista. Tällainen politiikka on tuuliviiren omaista joka suuntaan kumartelua, joka ei ole uskottavaa eikä jätä puolueelle minkäänlaista ydintä, johon voisi uskoa.

Kokoomus ei ole tavoittelemassa joko perussuomalaisten tai vihreiden ääniä. Kokoomus on tavoittelemassa niiden kaikkien ääniä, jotka haluavat, että Suomi kukoistaa nyt ja tulevaisuudessa. Loppuun siteeraan vielä kerran periaateohjelmaamme: " Haluamme turvata ympäristön: kauniit metsät, puhtaan ilman ja kirkkaat vedet. Ilman elinkelpoista maapalloa ei paljon muullakaan ole väliä."

Jeremias Nurmela

Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arvot, kokoomus, politiikka

Vanhemmat kirjoitukset »