Blogit / Kolumnit

Kolumni: Isät - olkaa osa lastenne arkea

Keskiviikko 2.12.2020 klo 12:13 - Ministeri Blomqvist

Omasta pikkulapsiarjestani alkaa olla jo tovi. Nuorin lapseni on nyt jo 15-vuotias. Muistelen kuitenkin lämmöllä aikaani pikkulasten vanhempana. Isyys on ollut elämäni tärkeimpiä tehtäviä. Lapset, myös nyt jo aikuistuneet lapseni, ovat yhä tärkeä osa elämääni. Aika, jonka vietin lasten kanssa silloin, kun he olivat pieniä, on parhaiten käyttämääni aikaa. Toivon, että kaikki vanhemmat voivat olla osa lastensa elämää kaikissa kasvuvaiheissa.

Noin vuosi sitten osallistuin Pohjoismaiden ministerineuvoston tilaisuuteen, jossa julkaistiin raportti "State of Nordic Fathers". Raportissa vertaillaan isien roolia eri pohjoismaissa. Siinä käsitellään sekä vallitsevia asenteita että poliittisia päätöksiä ja niiden vaikutuksia työ- ja perhe-elämään. Raportissa korostetaan tasa-arvoisen perhevapaajärjestelmän merkitystä.
 
Perhevapailla on tarkoitus tukea koko perhettä lapsen syntymän jälkeen. Kun lapsella on kaksi läsnä olevaa vanhempaa, useimmissa tapauksissa äiti ja isä, molemmilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet perhe-elämään ja vanhemmuuteen. Pohjoismaissa isät käyttävät kuitenkin keskimäärin alle puolet perhevapaista. Suomi ja Tanska ovat tässä asiassa kaukana myös muista pohjoismaista: isien osuus perhevapaiden käyttäjistä on keskimäärin vain 10 prosenttia.
 
Siitä huolimatta viime vuonna julkaistussa raportissa todetaan, että yli 90 prosenttia pohjoismaisista äideistä ja isistä katsoo, että isän tulisi osallistua tiiviisti lasten hoitoon ja että sekä äidillä että isällä on yhtäläinen vastuu lapsen huollosta ensimmäisen vuoden aikana. Kolme neljästä vanhemmasta on sitä mieltä, että vanhempainvapaa tulisi jakaa tasan. Nämä luvut osoittavat selvästi, että myös Pohjoismaissa ja erityisesti Suomessa on edelleen kynnyksiä tai esteitä, jotka estävät isiä pitämästä vanhempainvapaata.
 
Osa esteistä liittyy asenteisiin ja stereotypioihin. Miehet ovat huolissaan siitä, että vanhempainvapaa hidastaisi heidän urakehitystään. Työpaikoilla onkin suuri vastuu luoda perheystävällinen ilmapiiri, jossa on sekä luonnollista että toivottavaa, että isät osallistuvat tasa-arvoisesti perhe-elämään. Työnantajilla on keskeinen rooli, mutta myös yhteiskunnallisessa keskustelussa on normalisoitava kysymys tasa-arvoisesta perhe-elämästä.
 
Tasa-arvoinen perhe- ja työelämä on sekä perheiden että yhteiskunnan etu. Se vahvistaa isän suhdetta muuhun perheeseen ja tukee lapsen kehitystä. Äitien kannalta etu on se, että kotityöt jakautuvat tasapuolisemmin ja he saavat vahvemman aseman työmarkkinoilla, mikä edesauttaa myös palkka- ja eläkekehityksen tasa-arvoistumista. Isille korvamerkityllä vanhempainvapaalla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti heidän mahdollisuuksiinsa kasvattaa osuuttaan perhevapaan käyttäjinä.
 
Kannustan lämpimästi kaikkia isiä käyttämään hyväkseen mahdollisuutta olla kotona lasten kanssa ja osallistua heidän arkeensa. En mistään hinnasta vaihtaisi pois sitä aikaa, jonka vietin lasteni kanssa, kun he olivat pieniä. Se oli arvokasta aikaa. Tällä hetkellä isillä on mahdollisuus olla pidempään kotona lasten kanssa kuin minulla silloin kun lapseni olivat pieniä ja toivonkin, että kaikki tulevat isät hyödyntävät tätä positiivista kehitystä. 
 

Thomas Blomqvist

Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhe, perhevapaauudistus, tasa-arvo, isät

Kolumni: EU:n terveysyhteistyö koronan kourissa

Tiistai 24.11.2020 klo 22:08 - Pasi Mustonen

Kohta kymmenettä kuukautta jatkuva koronapandemia on ollut monella tapaa testi EU:n toimintakyvylle ja uskottavuudelle. Samalla se on kääntänyt keskustelun EU:n yhteistyöstä terveysalalla uuteen asentoon.

EU:lla on yhteistä terveys- ja lääkesektoria koskevaa lainsäädäntöä ja myös rajat ylittävien terveysuhkien torjuntaan liittyvää säädösperustaa. Terveyspolitiikkaan ja varsinkin terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset kuuluvat kuitenkin tiukasti jäsenmaiden tontille. Pandemiatilanteen eskaloiduttua nopeasti keväällä EU:lta alettiin kuitenkin peräänkuuluttaa yhteisiä, koordinoituja toimia. EU:n odotettiin tekevän yhteistuumin enemmän asukkaidensa terveyden suojelemiseksi. Terveysalan EU-yhteistyössä yli kymmenen vuotta mukana olleen silmin odotukset vaikuttivat tässä täysin poikkeuksellisessa tilanteessa ymmärrettäviltä, mutta samalla toivottoman epärealistisilta.

Euroopan komissio ja etenkään sen terveyspääosasto eivät toki jääneet kriisin puhjettua toimettomiksi. Haasteeseen tartuttiin epäröimättä, ja komission johdolla alettiin kiihtyvällä tahdilla tehdä asioita, jotka nykyiset yhteistyörakenteet mahdollistavat: varusteiden ja laitteiden yhteishankintoja, epidemian hoitoa koskevia suosituksia sekä hyvien käytäntöjen vaihtoa. Euroopan tartuntatautiviraston ECDC:n asiantuntemusta käyttäen jäsenmaille on saatu tuotettua jatkuvasti päivittyvää tilannekuvaa ja riskiarvioita, jotka ovat kriisin keskellä osoittautuneet tärkeiksi. Kesän ja syksyn aikana on menestyksekkäästi edistetty esimerkiksi jäljityssovellusten yhteen toimivuutta, ja polkaistu käyntiin mittava koronarokotteiden hankintaprosessi. Sen saavutukset ovat kiistattomat: tähän mennessä (20.11.) on pystytty turvaamaan EU-maille jo viiden eri rokotekandidaatin toimitukset, mikäli ne todetaan tehokkaiksi ja turvallisiksi. Voimien yhdistäminen tähän vaikeaan ja nopeatahtiseen neuvotteluprosessiin on kenties selkein osoitus EU-yhteistyön lisäarvosta koko koronakriisin aikana.

Jäsenmaiden kansallisten toimenpiteiden koordinoiminen ja yhteisen linjan löytäminen on osoittautunut hankalammaksi. Unionin toimivallan puuttuessa komission moninaisilla toimilla ja koordinaatiopyrkimyksillä ei ole ollut sanottavaa vaikutusta jäsenmaiden toimenpiteisiin tai niiden toteuttamisen aikatauluun. Paremman koordinaation nimeen on kyllä vannottu jäsenmaissakin, mutta neuvoston neuvottelupöydässä jäsenmaat ovat hyvin herkästi huomauttaneet vastuun kansalaistensa terveyden suojelemisesta edellyttävän liikkumavaraa kansalliseen päätöksentekoon. Tätä on yleensä perusteltu kansallisilla olosuhteilla ja epidemiatilanteen eroilla – erot tosin ovat syksyn toisen aallon myötä selvästi kaventuneet. Suomi loistaa EU:n koronakartoilla juuri tällä hetkellä omana erillisenä saarekkeenaan, joka on toistaiseksi säästynyt pahimmalta.

EU-terveysyhteistyön tulevaisuus – muuttuuko mikään?

Odottamaton kriisitilanne on pohjimmiltaan tuonut EU:n terveysyhteistyön rakenteellisen heikkouden kouriintuntuvalla tavalla näkyväksi. Komissio ei ole jäänyt seuraamaan tapahtumia sivusta, vaan on akuutin kriisinhoidon ohessa lähtenyt ripeästi valmistelemaan säädösmuutoksia, joilla tulevaisuudessa varmistettaisiin riittävä EU-valmius pandemioiden ja muiden terveysuhkien varalta. Jo keväällä komissio antoi ehdotuksen uudeksi EU-terveysohjelmaksi (EU4Health), jolle kaavailtiin yli kaksikymmenkertaista budjettia aiempiin verrattuna. Perinteisempien kansanterveystoimien ohella ohjelman keskeisenä tehtävänä on edistää terveysuhkiin varautumista ja kriisinsietokykyä koko EU:n alueella. Neuvottelut parlamentin kanssa ovat alkamassa, mutta ohjelman toivotaan tulevan voimaan vuoden 2021 alkupuolella. Lopullista sopua EU:n rahoituskehyksestä edelleen odotellaan, mutta ohjelmalle lopulta pitkällisten neuvottelujen jälkeen sovittu noin viiden miljardin budjetti olisi toteutuessaan historiallisen suuri.

EU:n terveyskriisivarautumisen uudistamiseen tähtää myös komission 11. marraskuuta julkistama laaja säädöspaketti, jota komissio kutsuu ”Euroopan terveysunioniksi”. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esitteli ajatuksen jo syyskuussa perinteisessä unionin tilaa käsitelleessä puheessaan, jossa hän odotetusti nosti esille myös tarpeen tarkastella jatkossa EU:n toimivaltaa terveyskysymyksissä. Neuvottelut paketista ovat juuri alkamassa eikä niistä odoteta helppoja siitäkään huolimatta, että jotkut jäsenmaat ovat ehtineet jo avoimesti liputtaa EU-terveysyhteistyön tiivistämisen puolesta. Vaikka nyt ollaan kriisitunnelmissa, ei tule unohtaa, että ehdotuksilla ollaan luomassa pohjaa ja rakennetta tuleville vuosille ja uudistusten tulee palvella myös normaaliajan oloja.

EU:n globaali vastuu

On yleisesti tiedossa, että irtautuminen pandemian otteesta on mahdollista vain, jos tilanne saadaan hallintaan kaikkialla maailmassa. Solidaarisuutta tarvitaan. Samaan aikaan kun EU on kärvistellyt oman sisäisen koordinaationsa ja varautumattomuutensa kanssa, se on kriisin alusta lähtien sitoutunut vahvasti muiden auttamiseen muun muassa tukemalla avokätisesti rokotteiden, lääkkeiden ja diagnostiikan kehittämistä ja rokotteiden tasapuolista maailmanlaajuista saatavuutta. EU:n merkittävä panostus esimerkiksi rokotevalmistajien tuotantokapasiteetin kasvattamiseen ja globaaliin COVAX-rokotemekanismiin hyödyttävät koko kansainvälistä yhteisöä ja osoittavat, että EU kantaa vaikealla hetkellä vastuuta myös ympäröivästä maailmasta.

Pasi Mustonen

Kirjoittaja on toiminut vuodesta 2016 lähtien terveysalan erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU, terveys, yhteistyö, vastuu

Blogi : Viihde muokkaa kuvaa vammaisuudesta

Perjantai 13.11.2020 klo 12:57 - Henrik Gustafsson

Tänä syksynä ensi-iltansa saanut lastenelokuva Kuka pelkää noitia? on saanut osakseen kritiikkiä vammaisten asioita ajavilta tahoilta. Myös Iltalehti uutisoi elokuvan aiheuttamasta kohusta. Elokuvan ilkeät noidat on esitetty vammaisia piirteitä omaavina hahmoina, mikä osaltaan vahvistaa kuvaa vammaisuudesta pelottavana asiana. Tämä sotii YK:n vammaissopimuksen tavoitteita vastaan.

Aluksi haluan todeta, että olen aina ollut elokuvaviihteen suurkuluttaja ja otan kantaa vain elokuvan herättämiin mielikuviin. Juuri liikkuva kuva on olennainen tekijä mielikuvien muodostamisessa. Olen myös syntymästä asti ollut vammainen ihminen, jolla itsellään on niin kutsutusti raajojen epämuodostumia. Siksi koen olevani nyt olennaisen äärellä ja katson olevani oikeutettu kommentoimaan tätä elokuvaa blogissani. 

Elokuvat usein perustuvat kirjaan, kuten tässäkin tapauksessa. Kuka pelkää noitia? -elokuva kertoo noidista, jotka vaikuttavat vihaavan lapsia ja tietenkin lapsista, jotka joutuvat tekemisiin jollakin tapaa noitien kanssa. En ota tässä kantaa nyt elokuvan juonen kehittelyyn tai elokuvan ideaan sinänsä, vaan sen herättämään keskusteluun, miten vammaisuutta käsitellään viihteessä sekä millaisia vaikutuksia sillä on mielikuvien ja ennakkoluulojen syntymiseen.  

”Kaiken Maailman Mahtavaa Ylinoitaa” esittävällä Anne Hathawaylla on elokuvassa kummassakin kädessä  vain kolme pitkää sormea, mikä koetaan pelottavana. Elokuva on herättänyt kritiikkiä juuri tämän vammaisteeman suhteen mm. paraurheilijoiden ja muiden vammaisaktivistien keskuudessa. Kritisoijien mukaan roolihahmon ulkoinen olemus muistuttaa dysmeliaa eli synnynnäistä raajojen puutosta tai epämuodostumaa eli raajojen anomaliaa. Elokuvan tekijätiimi on pyytänyt julkisesti anteeksi ja perusteluissaan kuvannut Hathawayn esittämää hahmoa nimenomaan hahmoksi, noidaksi. 

Elokuvat luovat mielikuvia ja synnyttävät samalla myös ennakkoluuloja 

Elokuvaviihteen synnyttämillä mielikuvilla vaikutetaan nimenomaan kulttuuriin ja ihmisten käsityksiin toisista ihmisistä. Elokuva ammentaa kertomuksena tavallisesti hyvän ja pahan vastakkainasettelusta, vaikka nykyään tätä rajaa on tarkoituksellisesti yritetty häivyttää; hyvän puolella olevan henkilö tekee pahaksi mielletyn teon, ja vastaavasti pahiksen arkea kuvataan sillä tavoin, miten muutkin elävät.  

Itse asiassa elokuvahistorian alkuajoista lähtien hahmojen pelottavuutta on lisätty nimenomaan erilaisilla poikkeavuuksilla, kuten Frankenstein -hirviön suhteeton pää tai kehon koko – kun kerran kauhuelokuvasta on kysymys. James Bond -elokuvissa pahiksilla on havaittavissa jokin vamma, kuten puhumaton hatunheittelijä, rautahampaat tai Dr.NO:n rautaiset kädet. Jostain syistä elokuvissa myös harvinaissairautta kuten albinismia on tavattu pahiksille muita enemmän.  

Toisaalta esimerkiksi Star Wars -elokuvasaagassa on ollut mukana lyhytkasvuisia näyttelijöitä rooleissa, joissa lyhytkasvuisuutta ei ole näytetty. Roolihahmo ja silloinen tekniikka on käytännön syistä vaatinut lyhytkasvuisia näyttelijöitä esittämään pientä R2D2-robottia ja karvaisia ewokeja puvuissaan. Star Wars -saagassa apuväline, kuten jediritarin käsiproteesi, auttaa jatkamaan taistelua pahaa vastaan. Supersankarielokuvissa myös supersankareilla on jokin erityisominaisuus tai jopa vamma, kuten Daredevil -hahmon sokeus, joka kuitenkin on terävöittänyt hahmon muut aistit ninjamaiseen akrobatiaan ja tasapainoon.  

YK:n vammaissopimus velvoittaa myös elokuvantekijöitä 

YK:n vammaissopimus edellyttää toimenpiteitä, joilla edistetään myönteistä käsitystä vammaisista henkilöistä. Se kannustaa kaikkia viestimiä kuvaamaan vammaisia henkilöitä tämän yleissopimuksen mukaisesti. Mielestäni parhaiten tässä on onnistunut elokuva Koskemattomat, joka kuvaa koskettavalla ja humoristisella tavalla vaikeasti vammaisen miehen ja henkilökohtaisen avustajan kohtaamisista arjen askareissa.   

Katson, että elokuvilla voidaan lisätä tai vähentää ennakkoluuloja vähemmistöjä, kuten vammaisia ihmisiä kohtaan. Vammaisuuden esittäminen viihteessä ei siis ole yksinomaan huono asia. Vasta kun tiettyyn vammaan tai sairauteen liitetään tiettyjä ominaisuuksia tai jopa stereotyyppisiä käyttäytymismalleja, luodaan samalla haitallisia ennakkoluuloja. Mitä useammassa elokuvassa nämä tietyt seikat toistuvat, sitä vahvemmin se muokkaa ihmisten mielikuvia kaikista vammaisista. YK:n vammaissopimus velvoittaa myös elokuvantekijöitä ottamaan huomioon vammaisten henkilöiden ihmisoikeudet. 

 Henrik Gustafsson 

Invalidiliiton lakimies

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vammaisuus, viihde, ennakkoluulot

Kolumni: Pelastamme taloutemme vain nujertamalla viruksen

Torstai 12.11.2020 klo 13:42 - Pääministeri Marin

Sanna-Marin-1-.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Koronaviruspandemian toinen aalto koettelee vakavasti terveydenhoitojärjestelmiä kautta Euroopan. Viruksen leviämisen saaminen nopeasti hallintaan on välttämätöntä niin terveyden kuin taloudenkin näkökulmasta. Aikaisempien rajoitustoimien koettelemassa Euroopassa ei ole varaa pitkälle ensi vuoteen kestävään taloudelliseen taantumaan ja sen mukanaan tuomiin konkursseihin ja kasvavaan työttömyyteen. 

Kriisin voittamiseksi tarvitaan yhteinen eurooppalainen strategia, jonka ytimessä on viruksen leviämisen tehokas estäminen. Meidän on yhdessä päätettävä, että voitamme viruksen ja otettava riittävän vahvat toimenpiteet käyttöön. Maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksiin perustuva testaa, jäljitä, hoida, eristä -strategia luo tälle työlle hyvän perustan. Riittävän laajan testauksen järjestäminen kaikissa jäsenvaltioissa on lähtökohta onnistuneelle strategialle. Tähän tarvitaan myös edullisia ja luotettavia pikatestejä ja niiden laajaa käyttöä. EU-jäsenvaltioissa on tehostettava toimia jäljityssovellusten saamiseksi mahdollisimman laajaan käyttöön ja eri sovellukset on saatava toimimaan keskenään. Suomessa arviolta puolet väestöstä on jo ottanut jäljitystä helpottavan mobiilisovelluksen käyttöön.

Useat EU-jäsenvaltiot, Suomi mukaan lukien, ovat rajoittaneet rajojen yli tapahtuvaa matkustamista. Rajoituksia voidaan purkaa turvallisesti vain, jos siihen liitetään vaatimukset matkustajan testaamisesta, testien vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä tehokkaasti toimeenpannuista ja yhdenmukaisista karanteeneista. Monin paikoin välttämättömän pendelöinnin turvallisuutta voidaan lisätä mm. työpaikoilla tehtävillä testeillä. Karanteenien pituudesta tarvitaan yhteinen eurooppalainen näkemys. Silloin, kun matkustaminen edellyttää testaustulosta, matkustajatietojen keräämistä todistusta sairastetusta taudista tai tulevaisuudessa kenties rokotustodistusta, on kehitettävä kansainvälinen, tietoturvallinen digitaalinen ratkaisu.

Viruksen levitessä Euroopassa nopeasti on fyysisten kontaktien määrää rajattava. Etätyö on otettava käyttöön kaikissa tehtävissä, missä tämä on mahdollista. Yhteiskunnan toimintojen ja ihmisten liikkumisen rajoittaminen on aina vaikea päätös ja siitä maksetaan kovaa yhteiskunnallista hintaa. Kriisin pitkittyminen on kuitenkin vielä raskaampaa niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Erityisesti nuoret joutuvat supistuvilla työmarkkinoilla huonoon asemaan. 

Euroopan unioni on osoittanut kykynsä toimia yhdessä taloudellisessa kriisissä. Jäsenvaltiot päättivät heinäkuussa suuresta, ja ainutkertaisesta, eurooppalaisesta elpymispaketista. Nämä varat on kansallisissa elpymissuunnitelmissa ohjattava ennen kaikkea ilmaston ja ympäristön tilaa ja yhteiskuntiemme digitalisaatiota edistävällä tavalla. Oikein suunnatut elpymisvarat vauhdittavat ilmastonmuutoksen edellyttämää vihreää siirtymää, lisäävät ihmisten hyvinvointia ja antavat Euroopalle globaalia kilpailuetua. Elpyminen alkaa, kun pandemian koettelemia yhteiskuntia päästään avaamaan, niin Euroopassa kuin muualla maailmassa.

Vaikka toimiva ja turvallinen rokote saataisiin markkinoille pian, voi väestön kattavan rokottamisen ja rokotesuojan saamisessa kestää vielä kauan. Euroopan talouden toipumista voimme edesauttaa nyt vain nujertamalla virusta yhteisellä eurooppalaisella strategialla. Kansanterveydestä huolehtimisen tulee jatkossakin olla pääosin jäsenvaltioiden vastuulla, mutta yhdentyneessä Euroopassa taudin torjunnassa menestynytkään jäsenvaltio ei ole suojassa ilman yhteistä onnistumista. Yhteisen ja tehokkaan strategian edistäminen onkin Euroopan unionin tämänhetkisistä tehtävistä tärkein.

Sanna Marin
pääministeri

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Politicossa 12.11.2020

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni: Miten Suomi on onnistunut koronakriisin hoitamisessa?

Perjantai 6.11.2020 klo 17:27 - Valtiovarainministeri Matti Vanhanen

Matti Vanhanen.

Kuva: Valtioneuvosto

Korona määrää tällä hetkellä, mitä taloudessa tapahtuu. Se pysäyttää ja velkaannuttaa. Mutta kaikkialla myös suunnitellaan, millä talouden pyörät saadaan uudelleen liikkeelle ja samaan suuntaan.

EU:n komissio julkaisi torstaina koko unionia ja sen jäsenmaita koskevan talousennusteen. Suomen kohdalla havaintoni on seuraava: Suomi on myös syksyn ajan hoitanut epidemiaa ehkä parhaiten euromaiden joukossa. 
    
Taloudessa myös me menetämme paljon, mutta tämän vuoden menetyksemme näyttää olevan euromaiden kolmanneksi pienin: ennusteen mukaan taloutemme supistuu 4,3 prosenttia. Sekin on järkyttävän paljon ja johtaa vuosiksi syvään julkisen talouden alijäämään.

Komission talousennuste avaa näkökulmaa myös meille tärkeisiin muihin maihin. Britannian, Japanin ja USA:n budjettialijäämät ovat tänä vuonna 13−15 prosentin tasolla eli kaksinkertaiset Suomen tilanteeseen verrattuna. 

Kestävä kasvu antaa suunnan Suomelle

Korona määrää tällä hetkellä, mitä taloudessa tapahtuu. Se pysäyttää ja velkaannuttaa. Mutta kaikkialla myös suunnitellaan, millä talouden pyörät saadaan uudelleen liikkeelle ja samaan suuntaan. 

Komission ennusteen ehkä kiinnostavin kohta liittyykin arvioon EU:n elvytyspaketin vaikutuksista. Se, miten tehokkaasti rahat investoidaan, ratkaisee vaikutuksen kansantuotteen (BKT) kehitykseen. 

Parhaimmillaan elvytyspaketin ansiosta EU:n reaalinen BKT olisi jopa 2 prosenttia korkeampi kuin ilman elvytyspakettia. Tällainen vuositason nousu tarkoittaisi Suomen mittakaavassa 4−5 miljardin kasvua kansantuotteessamme. Ja kerran ansaittu kertautuisi seuraavina vuosina. 

Meillä EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen tavoitteita toteutetaan ohjelmalla, jonka nimi on Kestävä kasvu. Sellaiseksi sen sisältö on myös saatava.

Matti Vanhanen
valtiovarainministeri
@VanhanenMatti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talous, korona, eu

Kolumni: Sote-rahoitusmallin jatkuva kehittäminen on välttämätöntä

Tiistai 3.11.2020 klo 22:57 - Jani Pitkäniemi ja Tanja Rantanen, valtiovarainministeriö

Pääministeri Marinin hallituksen ehdottamalla sote-uudistuksen rahoituskokonaisuudella pyritään turvaamaan hyvinvointialueiden ja kuntien kyky järjestää jatkossakin laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut. Uudistuksen aiheuttamia suuria alue- ja kuntakohtaisia muutoksia pehmennetään mittavin ja ajallisesti pitkin siirtymäjärjestelyin, joita on paranneltu lausuntopalautteen perusteella.

Sote-rahoitusmalli on saanut osakseen myös kritiikkiä. Sen moititaan heikentävän kaupunkien elinvoimaa ja investointikykyä ja toisaalta kohdistavan rahoitusta väärin hyvinvointialueiden kesken. Kriittisille huomioille on tämän kokoluokan uudistuksessa luonnollisesti sijansa. 

Julkisessa keskustelussa on esiintynyt myös sote-rahoitukseen liittyviä väärinymmärryksiä. Rahoitusmallin hyväksyttävyyden ja kehittämisen näkökulmasta on kuitenkin hyödyllistä ymmärtää, mitkä tekijät rahoitusmallin takana vaikuttavat. 

Sote-rahoitusmalli rakennetaan nykytilan päälle 

Sote-uudistuksen rahoituskokonaisuus kätkee sisäänsä nykyisen kuntapohjaisen järjestelmän ominaisuudet, kuten kuntien väliset erot tulopohjassa, veroprosenttien tuotoissa sekä hyvinvointialueille siirtyvissä ja kunnille jäljelle jäävissä kustannuksissa. Sote-kustannukset poikkeavat ääripäiden osalta toisistaan huomattavasti, ja kunnallisveroprosenttien tuottoerot ovat suurimmillaan yli nelinkertaiset. 

Rahoitusta haastavat väestön ikääntymisen ja muuttoliikkeen vaikutukset kuntiin. Osassa maata ikääntymismenot kasvavat nopeasti iäkkäiden ihmisten korkean väestöosuuden vuoksi – toisilla alueilla tämä on vasta edessä. Iäkkäiden määrän kasvu lisää palvelutarvetta ja samanaikaisesti heikentää veropohjaa. 

Kuntatalous on heikentynyt selkeästi viime vuosina. Sote-kustannusten eroihin vaikuttaa palvelutarpeiden, olosuhteiden, palvelujen käytön, laadun ja tehokkuuden lisäksi kuntien taloudellinen tilanne: missä on taloudellista liikkumavaraa, siellä panostetaan helpommin palvelutarjontaan. 

Heikomman väestörakenteen ja taloustilanteen kunnissa puolestaan joudutaan usein tinkimään palveluista. Koronakriisi pienentää julkisen talouden ja siten myös kuntatalouden keskipitkän aikavälin liikkumavaraa ja vaikeuttaa myös kuntien siirtyvän kustannuspohjan määrittämistä.

Kuntien ja alueiden välisten erojen kasvu vaikeuttaa sote-uudistuksen tekemistä 

Kansallisen sote-ratkaisun viivästyminen on johtanut siihen, että sen rahoitusratkaisun valmistelu on ajan myötä vaikeutunut. Kuntien väliset suuret erot merkitsevät sitä, että rahoituksen siirto kuntapohjaisesta järjestelmästä hyvinvointialueille johtaa väistämättä suuriin kuntakohtaisiin ja alueittaisiin vaikutuksiin. Muutoksia rajataan kuitenkin sekä kuntien että hyvinvointialueiden osalta uudistuksen voimaantulovuonna ja sitä seuraavina vuosina siten, että niin kunnilla kuin hyvinvointialueilla olisi aikaa sopeuttaa toimintaansa.

Sote-rahoitusmalliin liittyy myös tiettyjä ”maakuntamallin ominaisuuksia”. Uudistuksen suuret kuntavaikutukset ovat seurausta perusratkaisusta, jolla kustannukset ja tulot siirretään kunnista hyvinvointialueille. Kuntien valtionosuuksista ja veromenetysten korvauksista poistetaan sote-tehtäviä vastaava osuus, kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta pienennetään ja kuntien veroprosenttia alennetaan jäljelle jäävää kustannusta vastaavasti ja tasasuuruisesti kaikissa kunnissa. 

Valittu ratkaisu on sama kuin viime vaalikaudella, eikä sille ole käytännössä olemassa toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Esillä olleet muut ratkaisuvaihtoehdot johtaisivat kunnallisveroprosenttien erojen kohtuuttomaan kasvuun ja täten veronmaksajien eriarvoisuuden voimakkaaseen lisääntymiseen. Tätä ei voisi pitää yhdenvertaisuusnäkökulmasta perusteltuna.  

Hyvinvointialueiden rahoituksessa tasapainoillaan rahoituksen riittävyyden ja kustannusten nousun hillinnän välillä

Hyvinvointialueiden rahoitusjärjestelmällä turvataan hyvinvointialueiden kyky niille lain mukaan kuuluvien tehtävien hoitamiseen. Rahoitusmallin olisi samalla kannustettava alueita kustannusten nousun hillintään. Rahoitus perustuu aluksi valtion rahoitukseen. Maakuntien verotusoikeutta selvittämään on asetettu parlamentaarinen komitea, jonka toimikausi jatkuu tämän vuoden loppuun. Yleisenä näkemyksenä on, että maakuntavero voitaisiin ottaa käyttöön aikaisintaan seuraavan vaalikauden loppupuolella.

Hyvinvointialueille osoitettavan rahoituksen kokonaismäärä määräytyy kunnilta siirtyvien kustannusten yhteismäärän perusteella. Rahoituksen määrää tarkistetaan vuosittain sote-palvelutarpeen arvioidun kasvun, kustannustason nousun ja mahdollisten tehtävämuutosten perusteella. 

Palvelutarpeen kasvuarvio perustuu THL:n ylläpitämän sosiaalimenojen ennustemallin arvioon. Vuoteen 2029 asti tätä arviota korotetaan 0,2 prosenttiyksiköllä muun muassa siirtymävaiheen kustannusten kattamiseksi. Lisäksi kahtena ensimmäisenä vuotena palvelutarpeen kasvu otetaan huomioon täysimääräisesti ja sen jälkeen 80-prosenttisesti. 

Rahoitusmalliin sisältyy niin sanottu perälauta: laskennalliset kustannukset tarkistetaan jälkikäteen toteutuneiden kustannusten mukaisiksi. Tarkistus tehdään koko maan tasolla, sillä hyvinvointialueittainen tarkistus johtaisi menoperusteiseen rahoitukseen. 

Rahoitusmallin kustannusten nousua hillitsevät elementit ovat hyvin maltillisia, ja tässä suhteessa katse kääntyykin sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliseen ohjaukseen ja hyvinvointialueiden kykyyn uudistaa ja kehittää toimintaansa aiempaa kustannusvaikuttavammaksi. Julkisen talouden kestävyyttä uudistuksen arvioidaan parantavan aikaisintaan 2030-luvulla, mihin vaikuttavat myös uudistuksen muutoskustannukset.

Yksittäisen hyvinvointialueen rahoitus määräytyy palvelutarve- ja olosuhdetekijöiden perusteella

Valtion rahoituksessa otetaan huomioon hyvinvointialueiden väliset erot palvelutarpeissa ja järjestämisen olosuhteissa, ja näin pyritään varmistamaan kunkin alueen riittävät edellytykset järjestää palveluja asukkailleen. Keskeinen jakoperuste on sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvekriteeristö, joka perustuu THL:n tuoreeseen tutkimukseen. Pidämme hyvänä, että rahanjaon keskeisenä perusteena oleva kriteeristö perustuu tutkimukseen. Samalla näemme, että tarvekriteeristön jatkokehittäminen on välttämätöntä.

Hyväkään tutkimus ei pysty antamaan aukottomia totuuksia rahoitusmallille, vaan lopullinen parametrien asettaminen jää valistuneen virkamiesvalmistelun ja poliittisen päätöksenteon varaan. On kuitenkin katsottu, että tarvekriteeristöllä on oltava riittävän suuri paino, jotta alue pystyy tarjoamaan asukkailleen riittävät hoito- ja hoivapalvelut. Kriitikoiden mielestä tämä merkitsee, että rahoitusmalli ei kannusta kehittämään toimintatapoja. Toisaalta laskennallinen ja yleiskatteinen rahoitusmalli on kannustava jo itsessään. 

Lisäksi valmisteilla olevaan rahoitusmalliin sisältyy myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin, jolla yhdessä muun ohjauksen kanssa pyritään kehittämään hyvinvointialueiden toimintatapoja ja siirtämään painopistettä ennaltaehkäisyyn. 

Yksittäisellä hyvinvointialueella on oikeus lisärahoitukseen, jos rahoituksen taso ei muutoin turvaa riittävien sote-palvelujen sekä pelastustoimen palvelujen saatavuutta. Lisärahoituksen kustantaa valtio. Sitä koskevaan päätökseen voidaan sisällyttää palvelujen vaikuttavuutta, laatua, määrää tai järjestämisen tehokkuutta koskevia ehtoja. Toistuva lisärahoitus voi johtaa arviointimenettelyn käynnistämiseen.

Vaikutukset valtionosuusjärjestelmään ja kuntien talouteen 

Uudistuksessa on tarkoitus siirtää kuntien kustannuksia ja tuloja koko maan tasolla saman verran, mutta kuntakohtaisesti siirtyvien kustannusten ja tulojen välillä voi olla suuriakin eroja. Peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmä säilyisi perusrakenteeltaan nykyisen kaltaisena, mutta rahoitusperiaatteen toteutumisen turvaamiseksi rajattaisiin ja tasattaisiin uudistuksessa syntyviä kuntakohtaisia muutoksia useilla keinoilla. 

Verotuloihin perustuvan tasauksen osalta tasausvähennyksen prosenttia alennettaisiin kiinteään 10 prosenttiin, mikä pienentäisi pääkaupunkiseudun kunnilta vähennettävää määrää yli puolella miljardilla eurolla. Valtionosuusjärjestelmän määräytymistekijät säilyisivät pääosin ennallaan. Järjestelmään lisättäisiin viime vaalikauden mallin tapaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin ja lausuntopalautteen perusteella uusi asukasluvun kasvusta palkitseva kriteeri. Verotukseen tehtävät muutokset parantaisivat hieman kunnallisveroprosentin yksikkötuottoa. 

Uudistuksen omaisuusjärjestelyistä voi aiheutua kunnille kustannuksia, joihin kunnat eivät voi itse vaikuttaa. Tämän vuoksi esitykseen sisältyy perustuslakivaliokunnan edellyttämä kompensaatiosääntely. Omaisuusjärjestelyihin liittyvää, kunnille aiheutuvista kustannuksista maksettavan kompensaation rajaa alennettiin lausuntokierroksen perusteella 0,7:stä 0,5 veroprosenttiyksikköön.  

Suuret muutokset edellyttävät siirtymäkauden järjestelyitä

Uusi rahoitusmalli muuttaa aina alueiden välisiä suhteita. Valtionosuusjärjestelmäuudistukset ovat perinteisesti olleet kuntien välistä nollasummapeliä (tai lähellä sitä). Muutokset negatiiviseen suuntaan koetaan kunnissa yleensä hankaliksi, koska ne ovat kunnan keskipitkän aikavälin taloussuunnittelussa odottamattomia. Siksi rahoitusjärjestelmän muutoksia on perinteisesti rajattu tietyn siirtymäkauden ajan – näin myös valmisteilla olevassa uudistuksessa. Siirtymäjärjestelyitä on tarkennettu lausuntopalautteen perusteella. Toisaalta on muistettava, että uudistuksella haetaan myös muutosta, joten muutosten rajaaminen nollaan ei ole perusteltua. 

Sote-uudistuksen ei ole tarkoitus muuttaa kunnan talouden tasapainotilaa. Järjestelmämuutoksen tasauksella turvataan uudistusta edeltävä taloudellinen tilanne uudistuksen voimaantulovuonna. Tämän jälkeen muutoksen asukaskohtaisesti laskettuja euromääräisiä vaikutuksia rajoitetaan. Muutos voisi olla enintään +/- 60 euroa asukasta kohden viiden vuoden aikana. Enimmäismuutoksen ylittävä osuus aiotaan tasata toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella. 

Lausuntopalautteessa kannatettiin laajasti siirtymätasauksen rajaamista nollaan euroon asukasta kohden. Jos näin meneteltäisiin, se tarkoittaisi siirtymävaiheen tilanteen betonoimista. Kunnan talouden tilaan voivat vaikuttaa myös kertaluontoiset tapahtumat. Muutosten rajaaminen nollaan tarkoittaisi myös sitä, että määräytymistekijät eivät enää reagoisi kunnan väestörakenteen muutoksiin ja sitä kautta kunnan saamaan valtionosuuteen. Isot siirtymätasaukset heikentävät laskennallisen järjestelmän toimivuutta ja vaikeuttavat myös tulevien valtionosuusuudistusten toteuttamista. 

Hyvinvointialueiden ehdotettu rahoitusmalli merkitsisi suuria eroja alueiden laskennallisen rahoituksen ja kunnilta siirtyvien kustannusten välillä. Viimeisimpien laskelmien mukaan asukaskohtaiset erot vaihtelisivat lähes -300 eurosta +400 euroon. Siirtymistä laskennalliseen rahoitusjärjestelmään ehdotetaan helpotettavaksi seitsemän vuoden siirtymäkaudella ja portaittaisella, vuodesta 2029 järjestelmään pysyvästi jäävällä enimmäismuutoksen rajoittimella. 

Uudistuksen voimaantulovuonna muutos on tarkoitus rajata nollaksi, jolloin hyvinvointialueen yleiskatteinen rahoitus vastaa alueen kuntien sote- ja pelastustoimen kustannuksia täysimääräisesti. Voimaantulovuoden jälkeen muutos suhteessa nykytilaan nousee asteittain kohti enimmäismäärää. 

Siirtymätasauksen määrä määräytyy poikkileikkauspisteen tilanteen mukaisesti ja pysyy reaalisesti samana. Samanaikaisesti hyvinvointialueiden rahoituksen kokonaismäärä kasvaa vuosittain palvelutarpeen ja kustannustason nousun myötä.

Pitkän aikavälin vaikutukset määräytyvät rahoitusmallin dynamiikan kautta

Vaikka sote-rahoitusmallilla on voimaan tullessaan suuri vaikutus kuntien ja hyvinvointialueiden talouteen, kuntien ja hyvinvointialueiden pitkän aikavälin pärjääminen ei määräydy yksinomaan uudistuksen voimaantuloajankohdan perusteella. 

Koska sote-uudistuksen rahoitusvaikutuksissa pyritään siihen, että yksittäistä kuntaa koskeva muutos olisi rajallinen, on tärkeää, että kunnan talous on kunnossa jo ennen uudistuksen voimaantuloa. Uudistus ei sinällään pelasta minkään kunnan taloutta. 

Kunnan talouden kannalta olennaisin kysymys on jatkossakin työllisyyden ja verotulojen kehitys. Uudistus muuttaa verorahoituksen (verotulot ja valtionosuudet) kuntakohtaisia suhteita, joten myös valtionosuuksien kehityksellä on monen kunnan kannalta jatkossa nykyistä suurempi merkitys. 

Monen nykyisellään valtionosuusriippuvaisen kunnan valtionosuudet saattavat puolestaan jäädä nykyistä pienemmäksi rahoituseräksi. Valtionosuusjärjestelmä sisältää jatkossakin nykyisen kaltaisen väestödynamiikan esimerkiksi ikäluokka- ja vieraskielisyystekijöiden osalta. Erityisesti valtionosuusjärjestelmä jakaa rahaa 0–15-vuotiaiden ikäluokkakriteerin perusteella. 

Kunnan ja erityisesti kasvavien kaupunkien investointikyvyn riittävyyden näkökulmasta olennaista on kunnan kyky tuottaa tulorahoitusta uudessa tilanteessa. Uudistuksen jälkeisen pärjäämisen kannalta relevantti kysymys on, olisiko kunta menestynyt kuntapohjaisessa mallissa sote-menojen kasvupaineiden ja pitkän aikavälin oletetun verotulokehityksen ja valtionosuusjärjestelmän kanssa paremmin kuin niitä ilman. Tähän monenlaista dynamiikkaa sisältävään kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta, eikä sitä ole helppo mallintaa. 

Sote-tehtävien myötä kunnilta siirtyvät pois kustannukset, joissa nousupaine on selkeästi suurin. Lisäksi taloudenhoitoa helpottaa se, että nykyisellä veroprosentin tuotolla rahoitetaan puolet pienempää budjettitaloutta. Toisaalta kunnan rahoituksen yleiskatteellisuuden kapeneminen pienentää kunnan sopeutusvaraa – etenkin jos sitä on nykyisellään ollut juuri sote-palveluissa. Suuri merkitys kunnan tulevaisuuden liikkumavaran kannalta on myös sillä, minkälainen investointitarve ja velkataakka kunnalla on. 

Hyvinvointialueiden rahoituksen osalta on niin ikään huomioitava, että väestönkasvu näkyy dynaamisesti rahoituksessa. Väestönkasvu hyödyttää hyvinvointialuetta asukasperusteisen kriteerin lisäksi myös esim. tarvekertoimen kautta, jonka mukaan jaettava rahasumma määräytyy aina perushinnan, tarvekertoimen ja asukasmäärän tulona. Eli jos alueen väestömäärä kasvaa, myös tämän kriteerin kautta saa enemmän rahaa. 

Sote-rahoitusmallia ja kuntien rahoitusmallia on kehitettävä jatkuvasti 

Sekä hyvinvointialueiden että kuntien rahoituksen ja tehtävien tasapainoa on seurattava, analysoitava ja tarvittaessa korjattava tiheästikin uudistuksen voimaantulon jälkeen. 

Kuntien valtionosuusjärjestelmään kohdistuvista odotuksista on todettava, että jäljelle jäävällä rahamäärällä ei ole mahdollista korjata kaikki ongelmia jatkossakaan. Kuntien tulevaisuutta onkin syytä lähestyä kokonaisvaltaisemmin: kyse on rahoituksen, tehtävien, rakenteiden, ohjauksen ja sääntelyn muodostamasta kokonaisuudesta. Hallitus päätti syksyn 2020 budjettiriihessä tällaisen työn käynnistämisestä. 

Hyvinvointialueiden rahoituksessa mallin tarvetekijöitä olisi lakiesityksen mukaan tarkasteltava enintään neljän vuoden välein. Palvelutarvekerrointa pyritään jatkossa kehittämään niin, että se huomioisi vielä nykyistä paremmin olosuhdetekijöitä, kuten palkka- ja kiinteistökuluja sekä esimerkiksi eriytymistä ja asunnottomuutta. Erityisesti alkuvuosina mallin kokonaisuuden toimivuuden analyysiin on panostettava perusteellisesti. 

Jani Pitkäniemi
ylijohtaja, osastopäällikkö, valtiovarainministeriö
@JaniPitkaniemi

Tanja Rantanen
finanssineuvos, yksikön päällikkö, valtiovarainministeriö
@tanja_rantanen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, rahoitusmalli

Kolumni: Normaaliajan epänormaali lainvalmistelu (Lainvalmistelun haasteita)

Torstai 29.10.2020 klo 12:13 - Kirsi Varhila, kansliapäällikkö,sosiaali- ja terveysministeriö

Lainvalmistelu on monivaiheinen prosessi, joka vaatii paljon erilaista ammatillista osaamista ja useiden eri tahojen yhteistyötä. Koronatilanteessa tätä työtä on tehty ministeriörajat ylittäen ja yhteistyössä virastojen ja tutkimuslaitosten asiantuntijoiden ja käytännön toimijoiden kanssa.

Lainvalmistelussa valitettavan tavallinen kiire on koronatilanteessa saanut aivan uuden ulottuvuuden, kun tavoitteena on turvata ihmisten henkeä ja terveyttä nopealla aikataululla, mielellään ennakoivastikin. Samaan aikaan myös säädösvalmistelulle asetettavat vaatimukset ovat sääntelyn luonteen takia hyvin tiukat. Säädösvalmistelijoiden ja muiden asiantuntijoiden työpäivät ovat venyneet pitkiksi.

Perustuslailliset kysymykset korostuneesti esillä

Perustuslailliset kysymykset ovat korostuneesti esillä koronatilanteeseen liittyvässä lainsäädännössä, kun joudutaan punnitsemaan eri perusoikeuksien painoarvoa ja etsimään niiden välistä tasapainoa. Lakiesitysten valtiosääntöoikeudellisten perustelujen ja niiden syvyyden vaatimustaso on vuosien mittaan asianmukaisesti kasvanut.

Lakiesitysten perustuslakipohdinnalta edellytetään nykyisin aiempaa korkeatasoisempaa, lähes oikeustieteelliseen tutkimustyöhön verrattavaa pohdintaa. Kun esityksen valmistelua on tehty ministeriöissä tiedossa olleeseen valtiosääntöoikeudelliseen kehykseen, ja tämä kehys on perustuslakivaliokunnan käytännössä jatkuvasti kehittynyt, ei esityksen perustelu ole ehkä ollutkaan uudessa katsannossa enää riittävä.

Myös hallituksen esityksessä esitettäville ja arvioitaville tiedoille asetetaan aiempaa olennaisesti korkeampi vaatimustaso. Eduskunnalle on toki aina pitänyt antaa esityksen perusteluissa oikeat ja riittävät tiedot. Lainvalmistelussa on kuitenkin ollut lähestymistapana keskittyä valitun sääntelyratkaisun esittelyyn. Nykyisin esityksissä tulisi aiempaa kattavammin objektiivisesti kuvata ja analysoida kaikki vaihtoehtoiset mallit ja niiden vaikutukset. 

Lääketieteellinen tieto ja arviointi korostuvat

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla yhteiskunnallisen ohjauksen tarpeet määrittyvät usein ensi sijassa lääketieteellisen tiedon ja arvioinnin perusteella. Tämä korostuu koronatilanteen hoidossa. Lääketiede kehittyy jatkuvasti, ja tieteelliselle tutkimukselle on tyypillistä, että ehdottomasti varmoja tai ainoita oikeita tietoja ja arvioita ei ole.

Uutta virusta koskevan lääketieteellisen tiedon kohdalla epävarmuuksia on paljon. Säädösohjaus soveltuu huonosti sellaisen tilanteen hallitsemiseen, jossa ohjauksen sisällöllinen tarve elää nopeasti. Sääntelyn tulisi olla laajasti mahdollistavaa, että käytännön toimenpiteet voitaisiin perustaa uusimpaan ja varmimpaan tietoon.

Kun kyse on perusoikeuksia rajoittavista toimenpiteistä, mahdollistavaa ja joustavaa lainsäädäntöä on kuitenkin haasteellista laatia niin, että se täyttäisi niin yleiset kuin erityiset perusoikeuksien rajoittamisen edellytykset täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Tämän tasapainon hakeminen on erittäin vaativaa ja aikaa vievää työtä, joka vaatii useiden eri ministeriöiden ja valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden vuoropuhelua.

Lakiesitysten vaikutusten arvioinnille jää vähän aikaa

Lakiesitysten vaikutusten arvioinnille jää kokonaisuudessaan nyt hyvin vähän aikaa. Myös valmisteluvaiheessa kuultavien tahojen määrää on jouduttu supistamaan ja lausuntoaikoja lyhentämään. Kun suositusten mukaan lausunnon antamiselle pitäisi lähtökohtaisesti varata kuudesta kahdeksaan viikkoa aikaa, nyt lausuntoja on pyydetty vain vajaan viikonkin määräajalla.

Lausunnonantajat eivät ehdi paneutua lakiesityksiin lyhennetyssä lausuntoajassa hyvin. Näin esimerkiksi lakia toimeenpanevien tahojen käytännön kokemukseen perustuva tieto voi jäädä hyödyntämättä valmistelussa. Myös lainvalmistelun avoimuus kärsii. 

Kaikki lakiesitykset tulisi arvioida oikeusministeriön laintarkastusyksikössä. Laintarkastus on lainsäädännön laadunvarmistuksen keskeinen elementti. Jossain tilanteissa laintarkastusta ei ole ehditty tehdä ollenkaan tai se on jouduttu tekemään kiireen vuoksi vain pintapuolisesti, varsinaista arviointilausuntoa antamatta. 

Esitysten kääntäminen ruotsiksi vaatii oman aikansa, ja voi aiheutua vakaviakin ongelmia, jos mahdollista virhettä ruotsinkielisessä versiossa ei kiireen vuoksi havaita ennen lain voimaantuloa. 

Lainvalmisteluosaaminen hyvällä tasolla

Lainvalmisteluosaaminen on keskimäärin hyvällä tasolla, mutta siihen on kuitenkin kiinnitettävä jatkuvasti huomiota. Viime aikoina on toivottu erityisesti tukea ja koulutusta perus- ja ihmisoikeusasioissa. Lainvalmisteluosaamiseen liittyy kiinteästi myös säädösvalmistelijoiden paikoin korkea vaihtuvuus.

Lainvalmisteluosaamisen pitkäjänteisen turvaamisen kannalta ministeriöissä on selkeästi kiinnitettävä huomiota myös henkilöstöhallinnollisiin ratkaisuihin, joilla osaamisen säilyminen, kehittäminen ja jakaminen turvataan.

Lainvalmistelun kehittämisestä kirjattu hallitusohjelmassa

Hallitusohjelmaan sisältyy useita lainvalmistelun kehittämistä ja lainvalmistelun laadun parantamista koskevia kirjauksia. Kirjaukset koskevat lakiesitysten perustuslainmukaisuuden sekä vaikutusten arviointien tehostamista ja laajentamista, lainvalmistelijoiden perus- ja ihmisoikeusosaamisen vahvistamista, valtioneuvostotasoisen jälkivaikutusarviointijärjestelmän laatimista sekä paremman sääntelyn kokonaisvaltaisen toimintaohjelman laatimista.  

Oikeusministeriö on asettanut ministeriöiden edustajista koostuvan yhteistyöryhmän lainvalmistelun kehittämiseksi. Työryhmän tehtävänä on mm. edistää hallitusohjelmaan sisältyvien lainvalmistelun laatua koskevien kirjausten toteutumista ja toimia paremman sääntely toimintaohjelman ohjausryhmänä.

Kirsi Varhila

kansliapäällikkö
sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lainvalmistelu, lakiesitys, perustuslaki

Kolumni: Yhteiskunnan kriisitilanteissa tarvitaan nopeasti apua

Keskiviikko 28.10.2020 klo 19:33 - Erja Koponen, erityisasiantuntija sosiaali- ja terveysministeriö

Maailmaa jo yli puoli vuotta riepotellut koronavirusepidemia on koetellut ihmisten mielen hyvinvointia ja jaksamista poikkeuksellisen paljon. On tärkeää, että tässä poikkeuksellisessa tilanteessa ahdistunut hakee apua. Avun hakeminen voi vaatia rohkeutta, ja sitä on onneksi monella ollut.

Koronaviruksen aiheuttaman kriisin ohella psykoterapiapalveluja tarjoavan Vastaamon tietovuodot ja palvelua käyttäneiden asiakkaiden kiristysyritykset ovat järkyttäneet laajasti suomalaisia. Törkeä rikos horjuttaa uskoamme tietojärjestelmiin, oikeudenmukaisuuteen ja ihmisten rehellisyyteen. 

Onneksi monenlaista apua on saatavilla. Esimerkiksi kriisipuhelimiin on tullut merkittävästi enemmän yhteydenottoja apua tarvitsevilta kuin aiemmin. Puheluissa ihmiset kertovat ahdistuksen tunteista ja ongelmista ihmissuhteissa.

Epidemia koettelee mielenterveyden lisäksi myös palvelujärjestelmän joustavuutta

Koronavirustilanne koettelee mielen hyvinvointia niin kotona kuin työelämässä. Esimerkiksi etätyöt ja etäopiskelu, omaehtoinen tai vahvasti suositeltu eristys sekä tartuntatautilain mukainen karanteeni muuttavat monella tavalla ihmisen arkea ja kaventavat toimintamahdollisuuksia. Elämänhallinnan haasteet korostuvat ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen vaikeutuu.

Riittävän ja oikea-aikaisen, helposti saatavilla olevan mielenterveyden tuen saatavuus on entistäkin tärkeämpää.

Tietoturvauhat mielen hyvinvoinnin riskitekijänä

Pelko yksityisten, luottamuksellisesti kerrottujen tietojen leviämisestä ja pelko mahdollisista identiteettivarkauksista lisäävät tuhansien ihmisten mielen kuormitusta ja ahdistuksen tunteita. Ihmiset kaipaavat tilanteessa nopeasti sekä konkreettisia toimintaohjeita että keskusteluapua. 

Nopeasti annettu tuki voi ehkäistä ongelmia ja auttaa siinä, etteivät ongelmat entisestään vaikeudu. Oikea-aikainen apu edistää mielen resilienssiä eli joustavuutta ja palautumiskykyä. Tällä on merkitystä myös siihen, miten ihmiset jatkossa luottavat tietoturvaan ja yhteiskunnan toimintakykyyn suuren hädän keskellä. 

Hyvä mielenterveys kuuluu kaikille ja sen eteen tehdään laaja-alaisesti työtä

Suomessa on laadittu Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. Se on pitkäaikaisen valmistelun ja laaja-alaisen yhteistyön tulos. Lähtökohtana on mielenterveyden kokonaisvaltainen huomioon ottaminen yhteiskunnassa, sen eri toimialoilla ja tasoilla. 

Strategian tavoitteena on esimerkiksi ehkäistä ja hoitaa tehokkaasti mielenterveyden häiriöitä sekä vähentää siihen liittyvää leimautumista. Tavoitteena on myös mahdollistaa oikea-aikaiset ja riittävät palvelut ja niiden osana kriisipalvelut koko Suomessa. Samalla lisätään palveluista tiedottamista niin, että jokainen Suomessa asuva tietää, miten ja missä palveluja saa silloin kun niitä tarvitsee. 

Mielenterveysstrategiaan kuuluu myös itsemurhien ehkäisyohjelma. Esimerkiksi koulutuksin on lisätty perusterveydenhuollon ammattilaisten osaamista: miten kohdata itsetuhoinen potilas tai miten tunnistaa itsemurhavaarassa oleva. Lisäksi esimerkiksi media-alan ammattilaisille on järjestetty koulutusta itsemurhien vastuullisesta uutisoinnista.

Juuri nyt mielenterveysstrategian ja itsemurhien ehkäisyohjelman toimeenpanoa vauhditetaan lukuisissa hankkeissa, jotka pääsevät käyntiin vielä tämän vuoden puolella. Hankkeissa keskitytään muun muassa lisäämään yhteisöllistä hyvinvointia alueilla ja kunnan arkiympäristöissä. Samoin vahvistetaan mielenterveysosaamista niin kunnan peruspalveluissa kuin työpaikoilla ja johtamisessa.

Itsemurhien ehkäisyä tehostetaan erityisesti alueilla, joilla itsemurhakuolleisuus on tutkitusti ollut suurinta. Itsemurhavaarassa oleville tarjotaan varhaista tukea.

Suuri osa meistä tarvitsee jossain elämänsä vaiheessa tukea tai hoitoa mielenterveyden ongelmiin. Siksi on rohkaisevaa, että meitä kuohuttavat kriisit ovat auttaneet näkemään entistä selkeämmin hyvän mielenterveyden merkityksen. Hyvä mielenterveys on erottamaton osa yksittäisen ihmisen ja koko kansakunnan hyvinvointia – ilman leimautumista.

Mistä apua Vastaamo-tietomurron uhreille – lista tärkeimmistä avuntarjoajista

Erja Koponen
erityisasiantuntija

sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kriisi, tietoturva, korona, mielenterveys

Kolumni: Rasismia kouluissa ei voi hyväksyä

Keskiviikko 10.6.2020 klo 22:46 - Opetusministeri Li Andersson

Li-Andersson-6.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Yhdenvertaisuusvaltuutettu julkaisi tällä viikolla selvityksen Suomessa asuvien afrikkalaistaustaisten henkilöiden syrjintäkokemuksista ja heidän kohtaamastaan rasismista. Tulokset ovat tyrmistyttäviä, vaikkakaan valitettavasti eivät uusia.

Lähes 70 % afrikkalaistaustaisista suomalaisista on kokenut syrjintää ja rasismia koulutuksessa ja rasistinen kohtelu ja syrjintä jatkuu koko koulupolun ajan aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluun. Selvityksestä käy ilmi, että kouluissa ei puututa tarpeeksi epäasialliseen kohteluun ja että rasismi on syvällä rakenteissa. Selvityksen mukaan syrjintää tapahtuu niin oppilaiden kuin opettajien ja muun henkilökunnan toimesta. Tämä ei yksinkertaisesti ole hyväksyttävää.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun suositukset koulumaailmaa koskevan rasismin kitkemiseksi on helppo allekirjoittaa. Hallitusohjelmassa on kirjaus tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien velvoittavuudesta ja niiden ulottamisesta myös varhaiskasvatukseen. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien päivitystyö on käynnissä. Tämän lisäksi kouluilta ja oppilaitoksilta on edellytettävä läpinäkyviä  prosesseja rasismiin ja syrjintään puuttumiseksi. Esimerkiksi nimetty häirintäyhdyshenkilö, jolle sekä oppilaat että henkilökunta voisivat raportoida syrjintäkokemuksista, voisi olla osa ratkaisua. Rasismiin puuttuminen pitää olla kaikille saavutettavaa ja kaikkien yhteinen velvollisuus.

Sain vastikään kirjeen eräältä koululaiselta, joka kysyi voisiko kouluissa opettaa rasismista. Mielestäni kysymys on erittäin huomionarvoinen tämän selvityksen valossa. Rasisminvastaista kasvatustyötä on syytä edistää nykyistä paremmin. Myös opettajien ja muun kouluhenkilökunnan täydennyskoulutuksessa antirasistinen kasvatustyö, syrjinnänvastaisuus ja turvallisen tilan periaatteet pitää nostaa keskiöön.

Opettajien ja koulujohdon täydennyskoulutus on huomioitu hallituksen Oikeus oppia -ohjelmassa, jossa opettajien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamista vahvistetaan johtamisen ja täydennyskoulutuksen kehittämishankkeella. Ohjelman kautta vahvistetaan opettajien osaamista erityisesti koulutukselliseen tasa-arvoon, inkluusioon, eriarvoistumiskehitykseen sekä moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen liittyen. Opetus- ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan asenteisiin vaikuttamiseksi johdon sitouttaminen on tärkeää. Osana tätä täydennyskoulutuksen kehittämiskokonaisuutta voidaan toteuttaa myös rasismin vastaiseen työhön ja yhdenvertaisuuteen liittyviä koulutuksia ja tällä tavalla vahvistaa osaamista ja muuttaa asenteita.

Opetusministerinä haluan sanoa, että otan tämän selvityksen tulokset erittäin vakavasti. Suomalainen koulutusjärjestelmä nojaa tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, ja rasismille täytyy asettaa nollatoleranssi. Lapsena opitut asenteet iskostuvat syvälle ja kouluissa opitut arvostukset näkyvät läpi elämän. Kitkemällä rasismin kouluista edistämme koko yhteiskunnan yhdenvertaisuutta.

Koulujemme oppilaista jokainen on yhtä tärkeä ja arvokas ja jokaisen kyky ja potentiaali tulisi tunnistaa ja tunnustaa yksilöllisesti, ei tietyn ryhmän edustajana.

Li Andersson

Opetusministeri

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni: Paras keino välttyä koronavirustartunnalta

Maanantai 8.6.2020 klo 17:55 - Pasi Pohjola

Julkista keskustelua kasvosuojuksista on käyty viime aikoina vilkkaasti. Tietoa ja tieteellistä näyttöä on käytetty ansiokkaasti, mutta myös valikoiden ja ylitulkiten. Valitettavasti aihetta ei juurikaan ole tarkasteltu suhteessa maamme epidemiatilanteeseen ja tartuntojen estämisen ensisijaisiin keinoihin.

Sekä WHO että ECDC ovat korostaneet, että koronaepidemiassa ensisijaiset tartuntojen estämisen keinot ovat fyysinen etäisyys, hyvä käsihygienia ja hyvä yskimishygienia. Nämä keinot vähentävät tartuntoja epidemian kaikissa vaiheissa. ECDC on 8.4. todennut, että toissijaisena keinona voidaan käyttää kasvosuojuksia tilanteissa, joissa ensisijaisia keinoja ei voida turvata. Tuolloinkin ECDC korosti, että tälle suositukselle ei ole kuin heikko tieteellinen näyttö.

WHO päivitti suositustaan kasvosuojuksien osalta 5.6.. Päivityksessä päädyttiin suosittelemaan kasvosuojusten käyttöä haastavassa epidemiatilanteessa lisäkeinona tartuntojen leviämisen estämiseksi. WHO:n suositus koskee siis epidemiatilannetta, jossa uusien tartuntojen ilmaantuvuus on suurta ja kasvavaa, eikä tartuntojen lähdettä ja tartuntaketjuja pystytä jäljittämään.

Niihin maihin, missä epidemiatilanne on edellä mainitun kaltainen, WHO suosittelee nyt kansalaisille kankaisen kasvosuojuksen käyttöä tilanteissa, joissa fyysisiä etäisyyksiä ja hyvää hygieniaa ei pystytä turvaamaan. Päivittämässään ohjeessa WHO kuitenkin korostaa, että laadukasta ja suoraa tieteellistä näyttöä väestön kasvosuojusten käytön suojavaikutuksesta ei ole. Lisäksi kansallisissa ohjeistuksissa on syytä punnita suojusten laajan käytön hyötyjä ja haittoja.

Tutkimusta tarvitaan edelleen

Fyysisen etäisyyden ja hygienian roolista tartuntojen ehkäisemisessä on kattavaa näyttöä. Sen sijaan kasvosuojuksista väestökäytössä ei samanlaista näyttöä ole. Tämä viesti tulee selväksi myös 1.6. Lancetissa julkaistussa meta-analyysissa, jossa korostetaan saatua vahvaa näyttöä siitä, miten fyysinen etäisyys vaikuttaa tartuntojen ehkäisemiseen. Tämän lisäksi artikkelissa peräänkuulutetaan satunnaistettuja tutkimuksia muiden kuin terveydenhuollon käyttöön tarkoitettujen maskien tehosta tartuntojen ehkäisemisessä arkiympäristössä.

Joissain maissa on väestöä velvoitettu tai suositeltu käyttämään kasvosuojusta ja joissakin sen käyttö on yleinen kohteliaisuusele. Toisaalta, Pohjoismaissa suosituksia suojusten käytöstä on pitäydytty antamasta. Euroopan eri maissa tautikehitys on ollut melko samankaltainen riippumatta siitä, minkälainen päätös kasvosuojusten osalta on tehty. Todennäköisesti voimmekin vasta jälkikäteen arvioida, onko laajamittaisella kasvosuojusten käytöllä ollut vaikutusta epidemiatilanteen kehittymiseen.

Pasi Pohjola

johtaja

Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korona, covid-19, tartunnan ehkäisy

Kolumni: Toimeentulotukiuudistus käyntiin - tavoite on auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä

Torstai 28.5.2020 klo 22:00 - Krista Kiuru, perhe- ja peruspalveluministeri

Kuva: Valtioneuvosto

Olen käynnistänyt toimeentulotukilain uudistamisen ja asettanut työryhmän tähän työhön. Ajankohta uudistukselle on oikea. Perustoimeentulotuen siirtämisestä Kelan vastuulle on koottu kokemuksia muutaman vuoden ajan. Korjattavaa on.

Kun eduskunta hyväksyi perustoimeentulotuen siirron Kelan vastuulle, se edellytti, että uudistuksen vaikutuksia seurataan.

Olisi arvioitava, onko uudistus edistänyt sitä periaatetta, että toimeentulotuki on tarkoitettu väliaikaiseksi etuudeksi. Lisäksi eduskunta edellytti, että siirron pitäisi tukea perustoimeentulotukea saavan henkilön itsenäistä suoriutumista ja syrjäytymisen ehkäisyä. 

Eduskunta tunnisti jo uudistusta hyväksyessään, että toimeentulotukilain uudistaminen on edessä.

Sanna Marinin hallitus on ottanut tavoitteekseen uudistaa toimeentulotuki kokonaisuudessaan. Hallitusohjelman mukaan uudistuksessa on varmistettava riittävä viimesijaisen toimeentulon turva ja sosiaalista tukea tarvitsevien ihmisten oikea-aikaiset palvelut. 

Nykyinen järjestelmä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla

Nykyinen toimeentulotukijärjestelmä ei selvästikään toimi kaikkien asiakkaiden näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla. Seurantatietoa on saatu muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) jo viime vuoden toukokuussa tekemästä selvityksestä.

Asia on ollut esillä myös julkisuudessa. On oikein ja hyvä, että epäkohdista uutisoidaan. 

Asiakas joutuu edelleen hankalasti sukkuloimaan ”kahden luukun” välillä: Kelan ja kunnan sosiaalitoimen. Monissa tilanteissa on asioitava molemmissa paikoissa. 

Toisaalta uudistus on tuottanut uusia hyviä yhteistyökäytäntöjä Kelan ja kuntien välille. Lisäksi Kela pystyy myöntämään perustoimeentulotukea tehokkaasti. 

THL:n selvityksen mukaan parhaiten uudistus on sujunut niiltä asiakkailta, jotka olivat jo ennestään tottuneita etuuksien ja sähköisten palvelujen käyttäjiä. Heikoimmin uudistus palveli ikäihmisiä, maahanmuuttajia, mielenterveyskuntoutujia ja päihdeongelmaisia. Monille heistä siirtyminen uuteen järjestelmään on ollut monimutkaista ja turhauttavaa. 

Kunnissa uudistuksen toivottiin vapauttavan sosiaalityön voimavaroja varsinaiseen sosiaalityöhön. Kovin suurta mullistusta tässä ei kuitenkaan ole vielä nähty. Sosiaalityössä on edelleen pulaa pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Samoin kunnissa on ollut vaikeuksia ottaa käyttöön uusia työtapoja. 

Vaikeinta on muutakin kuin rahallista tukea tarvitsevilla asiakkailla

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama toimeentulotukiasioiden oikeudellinen asiantuntijatyöryhmä sai työnsä päätökseen alkuvuodesta. Työryhmän loppuraportti julkaistaan nyt samaan aikaan, kun toimeentulotukilain uudistus käynnistyy. Työssä tehtyjä havaintoja hyödynnetään jatkovalmistelussa. 

Kun perustoimeentulotuki siirtyi Kelan itsenäiseen päätösvaltaan, se irtautui myös sosiaalihuollon muusta päätöksenteosta. Lainsäädännön ja toimeenpanon haasteet kohdistuvat erityisesti niihin tilanteisiin, joissa edellytetään Kelan perustoimeentulotuen, kuntien täydentävän toimeentulotuen sekä sosiaalityön yhteistyötä. Perustoimeentulotuen käsittely on nyt aiempaa etäämmällä sosiaalityöstä ja haasteet koskevat niitä asiakkaita, joilla on muukin kuin vain taloudellisen tuen tarve. 

Nyt käynnistyvässä uudistustyössä tarkastellaan sitä, miten toimeentulotuen eri osat – perustoimeentulotuki, täydentävä toimeentulotuki ja ehkäisevä toimeentulotuki – käytännössä tällä hetkellä nivoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Selkiyttämistä tarvitaan siihen, miten ne tukevat käytännön sosiaalityötä ja asiakkaan itsenäistä suoriutumista. 

Perustuslakimme mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Toimeentulotuki toimii toimeentulon takeena. Sen on tarkoitus auttaa tuen tarpeessa olevia tilanteissa, jolloin muissa järjestelmissä on aukkoja.

Meillä on Suomessa paljon ihmisiä, joilla on toimeentulon lisäksi ongelmia myös taloudellisessa toimintakyvyssä. Heidän olisi järkevintä saada taloudellista tukea ja sosiaalityön tukea samasta paikasta. Nykyinen lainsäädäntö ei anna tähän mahdollisuuksia parhaalla tavalla. 

Toimeentulotuen pitää toimia kiinteästi osana sosiaalityötä

Toimeentulotukilain uudistuksen on vahvistettava toimeentulotuen roolia sosiaalihuoltoon kuuluvana viimesijaisena taloudellisena tukena. Työryhmä ottaa työssään huomioon käynnissä olevan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen sekä sosiaaliturvan uudistamista valmistelevan parlamentaarisen komitean työn. 

Toimeentulotuen on toimittava kiinteästi sosiaalityön välineenä ja osana sosiaalihuollon tuen ja palvelujen kokonaisuutta. Työryhmä tekee ehdotuksensa siitä, miten yhteys ensisijaisten etuuksien ja toimeentulotuen toimeenpanon välillä toimisi mahdollisimman sujuvana. Samoin odotan ehdotuksia siitä, miten toimeentulotuen myöntämisessä voitaisiin hyödyntää etuusjärjestelmästä kertynyttä tietoa ja sähköisiä menetelmiä mahdollisimman tehokkaasti. 

Viimesijaisen toimeentulotuen ja toisaalta koko sosiaaliturvajärjestelmän onnistumista mitataan sillä, kuinka hyvin se pystyy auttamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Tämä on nyt toimeentulotukea koskevan uudistustyön tavoitteena.

Krista Kiuru
perhe- ja peruspalveluministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toimeentulotuki, sosiaalityö, kela

Kolumni: Henkilön identiteetinhallinta on muutoksessa

Tiistai 26.5.2020 klo 11:42 - Lainsäädäntöneuvos Sami Kivivasara

Henkilötunnuksen uudistamista ja valtion takaaman henkilön identiteetin hallinnoimista pohtinut työryhmä esitti huhtikuun alussa julkaistussa raportissaan, että vuodesta 2027 alkaen Suomessa otettaisiin käyttöön uudenmuotoinen henkilötunnus. Henkilötunnuksen uudistaminen oli aiheena myös edellisessä kolumnissani. Tässä kolumnissa käyn läpi henkilön identiteetinhallinnan tulevaisuutta ja henkilötunnuksen uudistamisen kustannusarvioita.

Henkilön identiteetinhallinta on muutoksessa, mihin kytkeytyy myös henkilötunnus. Yksi haaste tulee maan rajat ylittävästä digitaalisten palvelujen tarjonnasta ja henkilöiden liikkuvuudesta. Tähän yhteensopivia ratkaisuja hakevat myös EU ja keskenään Pohjoismaat.

Oleellista on, että jokaiselle Suomessa asioivalle henkilölle, esimerkiksi tilapäiselle työntekijälle tai opiskelijalle voidaan antaa hänet suomalaisissa palveluissa yksilöivä ja pysyvä tunnus. Tällä hetkellä henkilötunnusta ei lainsäädännön vaatimusten vuoksi voida antaa kaikille sen vuoksi, ettei henkilöä ole riittävän luotettavalla tavalla tunnistettu. Henkilötunnuksen uudistamiseen kytkeytyykin tavoite mahdollistaa samanlaisen, pysyvän yksilöivän tunnuksen antaminen myös niille henkilöille, joille ei nykysäännösten perusteella anneta henkilötunnusta. Tällöin rekistereistä olisi tarvittaessa saatavilla tieto siitä, mikäli henkilöä ei ole tunnistettu luotettavasti.

Kansainvälisessä ja myös kotimaisessa keskustelussa teemana on viime aikoina vahvasti ollut esillä yksilön omien tietojen hallinta ja yksilökeskeinen identiteetinhallinta. Suomessa yksilön omien tietojen hallintaan liittyvät keinot voidaan yhdistää henkilötunnuksiin perustuvaan tiedonhallintaan, ja siihen, että tietoja vaihdetaan suoraan rekistereiden välillä sujuvasti ja tehokkaasti. Henkilötunnusta tarvitaan edelleen avaimena, joka mahdollistaa viranomaisten ja muiden toimijoiden lainsäädäntöön perustuvan tiedonvaihdon.

Kustannusarvioihin vaikuttaa tulevaisuuden tunnuksen muoto

Valtiovarainministeriön asettaman työryhmän työn aikana ja viime aikoina julkisessa keskustelussa on noussut esiin henkilötunnuksen uudistamisen merkittävät kustannusvaikutukset. Tehtyjen arvioiden perusteella henkilötunnuksen uudistaminen aiheuttaa erityisesti tietojärjestelmien muutoskustannuksina miljoonien tai jopa kymmenien miljoonien eurojen kustannuksia järjestelmäkohtaisesti. Koska henkilötunnus on laajasti käytössä tietojärjestelmissä ja niiden välisissä integraatioissa, kokonaiskustannukset kasvavat koko yhteiskunnan tasolla isoiksi.

Tähän mennessä valmistelussa tehdyt arviot eivät ole kaikilta osin kattavia. Kustannusarvioihin vaikuttaa olennaisesti se, mikä lopulta on tulevaisuuden tunnuksen muoto ja missä ajassa muutos toteutetaan. Jos muutoksia voidaan tehdä muiden tietojärjestelmäuudistusten yhteydessä, todennäköisesti kustannuksia pystytään pienentämään.

Valtiovarainministeriön elokuussa 2017 asettama työryhmä teki yhden ehdotuksen etenemisestä. Työryhmän raportti liitemateriaaleineen on lausunnoilla kesäkuun alkuun saakka. Lausuntojen palaute arvioidaan kesän aikana ja kesälomakauden jälkeen alkusyksystä on näillä näkymin aika tehdä hallituksessa ratkaisuja uudistuksesta. Jos uudistukseen lähdetään, edellyttää se laaja-alaista lainsäädäntötyötä ja sen jälkeen siirtymäaikana tehtäviä uudistuksia järjestelmissä ja toimintatavoissa. Joka tapauksessa uudistuksen jatkovalmistelu on laaja-alaisen yhteistyön paikka. Erilaisia vaihtoehtoja on ja niistä on löydettävä parhaiten eri tavoitteet ja vaikutukset yhteen sovittava ratkaisu.

Sami Kivivasara

Lainsäädäntöneuvos, yksikön päällikkö, valtiovarainministeriö
@sKivivasara

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkilötunnus, muutos, kustannusarviot

Kolumni: Henkilötunnuksen uudistamisella useita tarpeita ja tavoitteita

Maanantai 25.5.2020 klo 11:35 - Lainsäädäntöneuvos Sami Kivivasara

Henkilötunnuksen uudistamista ja valtion takaaman henkilön identiteetin hallinnoimista pohtinut työryhmä esitti huhtikuun alussa julkaistussa raportissaan, että vuodesta 2027 alkaen Suomessa otettaisiin käyttöön uudenmuotoinen henkilötunnus. Henkilötunnuksesta ei enää kävisi ilmi ikä, syntymäaika, sukupuoli tai muuta henkilöön liittyvää tietoa.

Henkilötunnuksen uudistamiseksi tehdyn ehdotuksen tavoitteena on varmistaa henkilötunnusten riittävyys, mahdollistaa pysyvä yksilöivä tunnus kaikille Suomessa asioiville sekä turvata yksilöiden oikeuksien toteutuminen digitalisoituvassa yhteiskunnassa mahdollisimman hyvin.

Käyn seuraavassa tarkemmin läpi edellä mainittuja tavoitteita ja ehdotuksia. En pitäydy tiukasti työryhmän ehdotuksissa, vaan tuon esiin myös jotain tarkentavia tai vaihtoehtoisia näkökohtia, jotka perustuvat virkavalmistelussa, sidosryhmien näkökohdista tai julkisesta keskustelustakin esiin nousseisiin seikkoihin.

Henkilötunnuksien loppuminen todellinen uhka

Nykyinen henkilötunnusjärjestelmä luotiin 1960-luvulla keinoksi yksilöidä kansalaiset tarkemmin kuin nimi. Henkilötunnuksen käyttö tunnistamiseen on johtanut myös siihen, että tunnuksesta on tavallaan tullut osa meidän jokaisen identiteettiämme. Entistä enemmän tunnuksen laaja, myös sen varsinaista tarkoitusta vastaamaton käyttö, on johtanut identiteettivarkauksiin ja petoksien apuvälineeksi.

Henkilötunnuksia on riitettävä jokaiselle Suomessa syntyvälle henkilölle ja jokaiselle Suomeen maahan muuttavalle. Kahdelle henkilölle ei voi antaa samaa tunnusta. Nykymuotoinen henkilötunnus muodostuu siten, että ensiksi on syntymäaika kaksinumeroisina lukuina, jonka jälkeen tulee sen vuosisadan tunnus, jolloin henkilö on syntynyt. Sen jälkeen tulee kolminumeroinen tarkistusnumero, jolla samana päivänä syntyneet yksilöidään. Viimeisenä henkilötunnuksessa on tarkistusmerkki.

Tarkistusnumeroja on nykyisillä käsittelytavoilla kullekin päivälle yhteensä 900, joista puolet naisille ja puolet miehille tarkoitettuja. Eri vuosisadoilla syntyneille ei voida antaa samoja tarkistusnumeroita. Ellei tunnukselle tai sen hallintatavoille tehdä mitään, jo lähivuosina voi tulla päiviä, joille pitäisi rekisteröidä syntyneeksi enemmän henkilöitä kuin tunnuksissa on varaa.

Henkilötunnuksen riittävyyttä voidaan lisätä useilla keinoilla, jotka kaikki aiheuttavat muutoksia myös tietojärjestelmiin. Muutokset eri tietojärjestelmissä aiheuttavat suuruusluokaltaan erilaisia vaikutuksia. Henkilötunnuksen sukupuoliriippuvuudesta luopuminen lisää mahdollisuutta antaa miehille aiemmin naisille tarkoitettuja tunnuksia ja toisin päin. Merkkien antoalue voisi olla kullekin vuosisadalle omansa, jolloin yhdelle päivälle käytössä olevien tarkistusnumeroiden määrä lisääntyy. Tarkistusnumeroon voidaan lisätä numeroiden tilalle kirjaimia, jotka huomioidaan tarkistusmerkin laskentasäännöissä erikseen määriteltynä numerona. Lainsäädäntöä voitaisiin muuttaa siten, että syntymäajaksi voitaisiin päällekkäisissä tilanteissa antaa henkilölle esimerkiksi viereinen päivä.

Olennaista on henkilön yksilöinti

Henkilön tarkka ikä tai sukupuoli ei ole läheskään kaikissa palveluissa tarpeellinen tieto, mutta henkilön yksilöinti on olennaista. Henkilötunnuksen sitominen syntymäpäivään ja sukupuoleen johtaa siihen, että näiden tietojen muuttaminen muuttaa myös henkilötunnuksen.

Nykyiseen henkilötunnukseen sisältävien henkilöön liittyvien tietojen käsittely voi olla tarpeetonta. Henkilötietojen tarpeeton käsittely on tietosuojasääntelyn vastaista. Ikää koskeva tieto voi joissain tapauksissa johtaa ikäsyrjintään. Sukupuolta koskeva tieto puolestaan voi aiheuttaa ongelmatilanteita niille, joiden ulkoinen olemus tai oma tuntemus ei vastaa virallista sukupuolta, tai he ovat vaihtaneet sukupuolta.

Meistä kukin voi ja saa olla sitä mieltä, ettei minua itseäni haittaa se, että sukupuoleni ja tarkka ikäni on tiedossa kaikilla, jotka henkilötunnustani tavalla tai toisella käsittelevät. Lainsäädännön ja henkilötietojen käsittelyn yleisten menettelyjen pitää kuitenkin toteuttaa yhdenvertaisesti kaikkien oikeuksia. Koska henkilötunnus on niin laajasti yhteiskunnassamme käytössä, on myös yksityisyyttä mahdollisesti loukkaavat tilanteet lukuisia.

Käsittelen henkilötunnuksen uudistamista myös seuraavassa kolumnissani. Silloin aiheina ovat henkilön identiteetinhallinnan tulevaisuus ja henkilötunnuksen uudistamisen kustannusarviot.

Sami Kivivasara

lainsäädäntöneuvos, yksikön päällikkö, valtiovarainministeriö
@sKivivasara

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkilötunnukset, uudistus

Kolumni: Suomen tie

Perjantai 8.5.2020 klo 12:39 - Valtiovarainministeri Katri Kulmuni

katri-kulmuni--8.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Vesa Vihriälän johtama professorityöryhmä on jättänyt tänään ansiokkaan raporttinsa, jossa haetaan Suomen taloudelle tietä ulos koronakriisistä ja eväitä maamme jälleenrakentamiseen. Se tarkoitta suuntaa kohti uutta kasvua, hyvinvointia ja korkeaa työllisyyttä. Tie on pitkä ja tulee kestämään vuosia.

Vaikuttavilla elvytystoimilla lähivuosien aikana  koko Suomi on saatava kasvuun. Työpaikat ja yritykset on kannateltava kriisin yli. Osaamista, innovaatiota sekä investointeja kestävään kehitykseen on vauhditettava eri puolilla maata. Ihmisten luottamusta arjen turvallisuuteen on vahvistettava. Toimivat peruspalvelut kunnissa varmistavat eri ikäisten hyvää elämää.

Elvytystoimet lisäävät valtion menoja ja valtion velkaantumista lähivuosina. Vihriälän työryhmä muistuttaa, että elvytyksen rinnalle on haettava toimet, joilla julkinen talous pysyy vakaalla ja tasapainoisella uralla. Tulevien sukupolvien taakkaa ei voi lisätä loputtomiin.

Näen, että Suomella on tässä valittavana lähivuosien aikana kolme vaihtoehtoa. Ne ovat Näivettymisen tie, Surkastumisen tie ja Elinvoiman tie.

Veronkorotuksilla haettava julkisen talouden tasapaino on pidemmän päälle näivettymisen tie. Ihmisiltä ja yrityksiltä loppuisi happi.

Surkastumisen tiellä haetaan sopeutusta puolestaan rajuilla ja nopeilla menojen leikkauksilla. Se hyydyttäisi kasvun ja lisäisi eriarvoisuutta. 

Paras valinta on elinvoiman tie. Se vaatii rohkeutta uudistuksiin, jotka helpottavat työllistämistä ja työllistymistä. Elinvoiman tie tuo työmarkkinoille joustavuutta, joka lisää kriisien sietokykyä. Koko maan ja kaikkien ihmisten voimavarat on saatava käyttöön. Tarvitsemme yrityksille kannusteita investointeihin ja osaavaa työvoimaa. Fiksut tavat toimia lisäävät tuottavuutta niin yrityksissä kuin julkisissa palveluissakin.

Edessämme on tärkeitä ja vaikeita valintoja. Koronakriisi on myös opettanut meille paljon. Luotan suomalaisiin. Kyllä me tästä selviämme elinvoiman tielle.   

Katri Kulmuni

Valtiovarainministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talous, koronakriisi

Kolumni: Sosiaaliturvakomitean tärkein työvaihe

Torstai 7.5.2020 klo 12:30 - Pasi Moisio

Sosiaaliturvakomitea on aloittanut ensimmäisen ja ehkä tärkeimmän työnsä eli sosiaaliturvauudistuksessa ratkaistavien ongelmien määrittelyn.

Toukokuun aikana komitean jäseniltä kerätään näkemyksiä sosiaaliturvan keskeisistä ongelmista, joita tulisi ratkoa lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Kartoitus toimii pohjana ja aloituksena sen määrittelylle, mitkä sosiaaliturvan ongelmat komitea pyrkii ratkaisemaan. Yhteisymmärryksen etsiminen alkaa komitean seuraavassa kokouksessa kesäkuussa.

Miksi yhteisymmärryksen saavuttaminen ratkaistavista ongelmista on niin keskeistä komitean työn aloittamisessa? Ensinnäkin, komitean tehtävä on sosiaaliturvan rakenteellinen ja toiminnallinen uudistaminen, joka vaatii usean hallituskauden yli menevää vaiheittaista toteutusta. Komitean on saavutettava riittävä yhteisymmärrys eduskuntapuolueiden kesken, jotta voimme luottaa uudistuksen etenevän myös seuraavalla hallituskaudella.

Toiseksi, uudistaaksemme ylipäänsä mitä tahansa meillä tulee olla yhteinen käsitys siitä, mitä ja miksi lähdemme korjaamaan.  Komitean on ensin päästävä riittävään yhteisymmärrykseen sosiaaliturvan ongelmista.  Vasta tämän jälkeen jaostot sekä asiantuntijat voivat esittää/ehdottaa/kuvata, mitä nykyisessä sosiaaliturvassa tarkalleen ottaen tulisi lisätä, poistaa tai muuttaa kunkin ongelman ratkaisemiseksi. Usein ongelmien syyt ovat moninaiset ja taustalla on muitakin kuin sosiaaliturvaan liittyviä syitä, esimerkiksi työ- ja asuntomarkkinoiden toimintaan liittyviä tekijöitä.

Sosiaaliturvan ongelmien määrittely ei ole tekninen operaatio, sillä yhtä ”oikeaa” sosiaaliturvaa ei ole. Tutkimuksella voidaan toki etsiä näyttöä, onko jokin tapa järjestää sosiaaliturva parempi kuin toinen – tietyllä kriteerillä tai tavoitteella arvioituna. Sosiaaliturvalla on kuitenkin useita tavoitteita ja joudumme tekemään usein arvopohjaisia painotuksia näiden tavoitteiden välillä, esimerkiksi työllisyyden ja tasa-arvon välillä.

Ratkaistavien ongelmien tulee olla tarkkaan määriteltyjä myös siksi, että ongelman määrittely ohjaa ratkaisukeinojen etsintää. Tarkkaan määritelty ongelma toimii ohjenuorana lainvalmistelussa tehtäville lukemattomille valinnoille. Kuten tiedetään, myös lainsäädännön yksityiskohdat voivat luoda uudistuksen todellisia vaikutuksia.

On siis ensisijaisen tärkeää, että komitean eduskuntapuolueita edustavat jäsenet määrittelevät sosiaaliturvan ongelmat ja löytävät riittävän yhteisymmärryksen siitä, mihin niistä etsitään ratkaisuja. Komitean työskentelyn on perustuttava niihin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin sosiaaliturvan kysymyksiin, joiden perusteella äänestäjät ovat nostaneet kansanedustajat puolueineen valtaan demokraattisissa vaaleissa. Vaalitaisteluissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa sosiaaliturvasta ei keskustella joukkona teknisiä ongelmia, vaan poliittisina ja yhteiskunnallisina kysymyksinä. Samoin parlamentaarisen sosiaaliturvakomitean työn täytyy lähteä liikkeelle sosiaaliturvan ongelmista sellaisina kuin ne esiintyvät poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Pasi Moisio, sosiaaliturvakomitean puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaaliturva, ongelmat, politiikka

Kolumni: Kriisitoimet jatkuvat tarpeen mukaan

Tiistai 24.3.2020 klo 19:18 - Valtiovarainministeri Katri Kulmuni

katri-kulmuni--8.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Ensimmäinen kriisipaketti muun muassa elvyttää rahoitusmarkkinoita ja antaa liikkumavaraa yritysten talouteen. Hallitus linjaa huhtikuussa laajempia ratkaisuja sillan rakentamiseksi tulevaisuuteen.

Olemme saaneet pääosin myönteisen vastaanoton hallituksen ensimmäisen vaiheen kriisipaketille, jolla turvataan yritysten maksukykyä sekä ihmisten työpaikkoja ja toimeentuloa. Kiitos eri toimijoiden hyvän yhteistyön pääsimme ripeästi eteenpäin viime perjantain päätöksillä.

Suomen kansantalouden kriisipaketti koostuu yhteisistä toimista, jotka ensisijaisesti vahvistavat yritysten maksuvalmiutta. Sen koko on noin 50 miljardia. Hallituksen päätösten osuus siitä on noin 15 miljardia. Mittaluokka vastaa hyvin naapurimaidemme toimia.

Paketin tarkoituksena on nyt ensi vaiheessa elvyttää rahoitusmarkkinoita niin, että pankit saavat paremmat mahdollisuudet lainoittaa yrityksiä. Keinoina ovat valtion takaukset Finnveran kautta, TEL-takaisinlainaus sekä Finanssivalvonnan päättämä mittava 30 miljardin suuruinen pankkien luotonantovaltuuksien lisääminen. Valtio takaa, ja pankit jakavat!

Yritykset saavat liikkumavaraa talouteensa myös kaikkien verojen sekä työeläkemaksujen maksun lykkäämisellä. Tämän toimen vaikutus on 3–4,5 miljardia.

Suoraakin tukea paketissa on. Business Finland ja ELY-keskukset saivat valtuudet myöntää yhteensä 200 miljoonaa pienimuotoista tukea yritysten nopeisiin tarpeisiin. Ensimmäiset avustukset on jo jaettu.

Työeläkemaksun 2,6 prosentin alennus vuoden loppuun asti antaa myös väljyyttä yrityksen talouteen.

Lomautuksilla voidaan ehkäistä irtisanomisia

Merkittävä vastaantulo yrityksille on työntekijöiden lomautusten ilmoittamisen määräajan lyhentäminen viiteen päivään. Se lyhentää palkanmaksuaikaa monessa tapauksessa yhdeksällä päivällä. Työntekijät siis siirtyvät heti lomautuksen jälkeen työttömyyspäivärahalle.

Lomautus antaa erittäin joustavan välineen ehkäistä irtisanomisia. Esimerkiksi Tanskassa tätä välinettä ei ole, joten siellä valtio maksaa osan ihmisten palkoista. Näitä joustoja voidaan ottaa käyttöön nopeasti työehtosopimusten kautta ennen lainsäätämistä.

Suoraa tukea yrittäjälle on myös mahdollisuus päästä työttömyysturvan piiriin ilman, että yritystä on lakkautettava. Tämä koskee kaikkia yrittäjiä yritysmuodosta riippumatta. Lakimuutoksissa edetään mahdollisimman ripeästi.

Tilanne on niin epävarma ja ennakoimaton, että emme tiedä, mitä on edessä. Siksi hallitus linjasi, että työmarkkinaosapuolten esittämät toimet työttömyysturvan ja työelämän pelisääntöjen joustavoittamiseksi ovat voimassa aluksi kolmen kuukauden ajan. Toimia tietysti jatketaan, mikäli tarvetta on.

Työmarkkinajärjestöt esittivät lisäksi mittavia toimia, joilla valtio olisi turvannut työttömyysturvan maksusta huolehtivien kassojen rahoitusta. Hallitus katsoi, että se auttaa ensi vaiheessa yrityksiä ja ihmisiä. Työttömyyskassojen maksuvalmiuden turvaamiseen voidaan palata myöhemmin, jos tarvetta ilmenee.

Pitkän aikavälin haasteet pysyvät

Varaudumme antamaan vielä tänä keväänäkin useita lisätalousarvioita helpottaaksemme kriisiä. Huhtikuun kehysriihessä hallitus linjaa laajempia ratkaisuja sillan rakentamiseksi tulevaisuuteen. Esityslistalla on tuolloin myös kuntien taloutta vakauttavat toimet.

Vaikka hallituksen lyhyen aikavälin talouspolitiikan agenda on muuttunut, pitkän aikavälin haasteet eivät katoa mihinkään. Nyt on entistäkin tärkeämpää nostaa työllisyysastetta, tehdä sote-uudistus, lisätä tuottavuutta ja rajoittaa muutenkin menojen kasvua. Hallitus palaa näihin viivyttelemättä – heti kriisin salliessa.

Katri Kulmuni

valtiovarainministeri

@KatriKulmuni

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korona, kriisitoimet, kriisipaketti

Kolumni: Poikkeusolojen ratkaisuja

Maanantai 16.3.2020 klo 19:41 - Valtiovarainministeri Katri Kulmuni

katri-kulmuni--8.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Tilanne on koronaepidemian vuoksi vakava. Emme voi tietää, kuinka pitkään kriisi kestää ja miten se vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tärkeintä on pehmentää iskua, jonka kohteeksi ihmiset joutuvat.

Terveys ja turvallisuus menevät nyt kaiken edelle. Suomeen julistetaan poikkeustila. Esimerkiksi kaikki koulut menevät kiinni.

Hallitus antaa tällä viikolla lisätalousarvioesityksen, jolla varmistamme terveydenhuollossa tarvittavat resurssit. Koronaviruksen hidastaminen ja hoitaminen eivät jää rahoituksesta kiinni.

Vastuu epidemian leviämisen ehkäisemisestä koskee meitä kaikkia. Jokaisen suomalaisen vastuulla on tehdä kaikkensa, jotta epidemia ei leviä ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset pysyvät turvassa. Erityisesti ikäihmisiä ja monisairaita on nyt suojattava.

Tilanne on vakava myös yritysten, ihmisten ja Suomen talouden kannalta. Kannamme vastuuta tilanteesta, johon yksikään yrittäjä tai työntekijä ei ole syyllinen.

Tarjoamme auttavan käden, jotta yritykset eivät kaatuisi. Tärkeintä on turvata yritysten rahoitus. Olemme laatineet arviolta viiden miljardin euron suuruisen rahoituspaketin.

Varaudumme kaksinkertaistamaan pienten ja keskisuurten yritysten kotimaan rahoituksen Finnveran kautta 2 miljardista eurosta 4,2 miljardiin euroon. Yritysten rahoituspäätökset saadaan jopa kolmessa – neljässä päivässä. Lisäksi Finnveran ja pankkien yhteistyönä valmistellaan toimenpiteitä yritysten rahoituksen sujuvoittamiseksi.

Valtion Eläkerahasto ohjataan lisäämään sijoituksia suomalaisten yritysten yritystodistuksiin. Lisäksi verotilitysten maksujärjestelyjä joustavoitetaan ja työnantajamaksuihin tehdään määräaikainen maksujärjestelymahdollisuus. Business Finlandin ja ELY-keskusten kautta järjestetään poikkeustilanteisiin soveltuvaa rahoitusta pahimpiin vaikeuksiin joutuneille aloille.

Hallitus kutsuu myös työmarkkinaosapuolet keskustelemaan, miten turvaamme työpaikat ja työmarkkinoiden toiminnan sekä turvaamme työntekijöiden ja yrittäjien toimeentulon. Poikkeuksellisina aikoina tarvitaan poikkeuksellisen vahvaa kansallista yhtenäisyyttä.

Ihmisten on noudatettava kaikkia ohjeita ja määräyksiä tinkimättä. Suomalaisen yhteiskunnan arvoja ovat vastuunkanto ja toisistamme välittäminen. Meidän on nojauduttava näihin nyt vahvemmin kuin pitkiin aikoihin.

Hallituksen välittömät taloudelliset toimenpiteet koronaviruksen johdosta

Katri Kulmuni

Valtiovarainministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korona, koronaepidemia, poikkeustila, talous

Blogi: Koronahelvetti on irti

Lauantai 14.3.2020 klo 12:46 - Mikael Pentikäinen, Suomen Yrittäjät

fdfa1fae-5f8f-41b4-96a1-cac6e360a317-w_576_h_2000.jpg

Kuva: Suomen Yrittäjät

Päättäjät ovat ymmärrettävästi kantaneet viime viikkoina huolta kansalaisten terveydestä ja koronaviruksen leviämisen patoamisesta. Se on oikein. Terveys tulee ensin.

Nyt pitää alkaa kantaa huolta myös viruksen taloudellisista vaikutuksista. Korona lyö ison jäljen kansantalouteen, mutta vielä suuremmalle voimalla se alkaa kaataa pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Tilanne on monelle yritykselle ja yrittäjälle erittäin vaikea. Monen yrityksen kannalta helvetti on irti. Voi ennustaa, että suuri konkurssiaalto on luvassa. Asiakkaita ei käy, kansalaiset ovat kulutuskoomassa - paitsi vessapaperin ja tonnikalan osalta - eikä tuloja ole. Vuokria, palkkoja ja erilaisia maksuja pitää kuitenkin maksaa lähes entiseen tapaan.

Synkkiä terveisiä kuuluu alalta kuin alalta. Koronakriisin alussa niitä tuli muutamilta aloilta, kuten matkailusta, kun turistivirrat alkoivat ehtyä tai yksittäisiä markkinoita sulkeutui. Nyt kun kansalaiset ovat jääneet kotiin, tapahtumia on peruttu, kohtaamisia vähennetty, kotimarkkina on hyytynyt ja virus iskee voimalla lähes jokaiselle toimialalle.

Tilanne on monen yrittäjän kannalta epätoivoinen. Tuntuu, että on vaikea löytää riittävän vahvoja sanoja kuvaamaan yrittäjien ahdinkoa.

Yhteydenottoja enemmän kuin koskaan

Yrittäjien ahdinko on näkynyt voimakkaasti myös yrittäjäjärjestön työssä. Verkkosivuillamme on kävijöitä moninkertaisesti normaalioloihin, kun yrittäjät etsivät neuvoja ja apua. Kannattaa hyödyntää Yrittajat.fi:n laajaa koronatietopakettia Kaikki koronasta yrittäjälle.

Lakineuvontaamme tulee soittoja enemmän kuin koskaan. Koronawebinaareihin on tuhansia tulijoita, eivätkä kaikki ole päässeet toivomiinsa lähetyksiin. Ylimääräisiä webinaareja työnantaja- ja yksinyrittäjille on lisätty ja pidetään myös viikonloppuna. Webinaareja on tarjolla Yrittäjien verkkosivuilla.

Saamme erilaisia hätähuutoja ja toimenpide-ehdotuksia kaikkia eri kanavia pitkin.

Haluan todeta jokaiselle yrittäjälle, että käyttäkää palvelujamme, hyödyntäkää sisältöjämme ja olkaa rohkeasti yhteydessä. Koko järjestö on olemassa Sinua varten. Teemme voitamme, että selviät tämän kriisin yli, ja voit vastakin yrittäjänä elättää perheesi ja tarjota työtä.

Jokainen yhteydenotto on tärkeä myös meille, jotta osaamme edistää oikeita asioita päättäjien suuntaan ja luoda painetta.

Ratkaisuja pitää saada jo alkuviikosta

Politiikan päättäjiltä odotan ensimmäisiä vastaantuloratkaisuja jo maanantaina. Ensitoimien pitää keskittyä siihen, että yrityksiä ei kaadu kassakriisin vuoksi.

Ensimmäinen hyvä askel on Finnveran valjastaminen nykyistä vahvemmin rahoittamaan koronakriisin horjuttamia yrityksiä. Finnveran pitää tarjota koronakriisilainaa, joka on helppo hakea, nopea myöntää ja kantaa vähintään puolen vuoden kriisin yli.

Toinen askel on nopeasti ilmoittaa, että arvonlisäveron ja työnantajasuoritusten maksatuksia lykätään ilman lisäkorkoja vähintään puolella vuodella eteenpäin. Lisäksi pitää mahdollistaa se, että työnantajan eläkemaksuja (YEL ja TyEL) voidaan lykätä pahimman yli.

Pidän selvänä, että työeläkeyhtiöt suhtautuvat joustavasti maksuvaikeuksiin joutuvien yritysten saatavien perintään.

Odotan myös vahvaa ohjeistusta pankeille, että ne tulevat yrittäjien avuksi markkinaehtoisilla tuotteillaan, suhtautuvat myönteisesti lainojen lykkäyksiin eivätkä peri sanktiomaksuja, jos lainaohjelmaa ei pystytä noudattamaan. Onneksi pankeissa näyttää olevan hyvää tahtoa ratkaisuihin.

Myös työmarkkinaosapuolten on etsittävä nopeasti ratkaisuja siihen, miten työehtoihin saadaan väljyyttä ja paikalliseen sopimiseen viimein välineitä, joilla voidaan yhdessä turvata työpaikat. Oli välineitä tai ei, kannustan joka tapauksessa paikallisiin kriisisopimuksiin. Annamme niihin apua.

Lisäksi päättäjien täytyy nopeasti miettiä keinoja, joilla voidaan maksaa työnantajayrittäjälle korvausta siitä, että työntekijä jää ulkomaanmatkan jälkeen viranomaisten suosituksesta pois työstä kahdeksi viikoksi ilman etätyömahdollisuutta.

On kohtuutonta, että tulonsa menettäneen yrittäjän pitää maksaa kotona viranomaisen suosituksesta olevan palkka, ja ehkä sen takia menettää oma toimeentulonsa ja kaataa yrityksensä.

Nyt tarvitaan nopeita toimia

Tässä tilanteessa nopeus on nyt valttia.

Odotan nopeita päätöksiä maan hallitukselta. Valitettavasti en ole ollenkaan varma, että yritysten vaikea tilanne on ymmärretty riittävällä vakavuudella.

Myös jokaisen maksuvaikeuksiin ja kassakriisiin ajautuneen yrittäjän pitää olla nopea. Ole heti yhteydessä pankkiisi. Hae nopeasti Finnveran rahoitusta. Keskustele pikaisesti vuokranantajasi kanssa siitä, voidaanko vuokria laskea tai jättää perimättä. Aloita välittömästi yt-neuvottelut lomautuksista ja irtisanomisista, jotta voit pelastaa yrityksesi, koska nämäkin prosessit kestävät.

Käytä sivuillamme olevaa tietoa ja ole myös epäröimättä ja rohkeasti yhteydessä yrittäjäjärjestöön, Talousapuun tai muihin toimijoihin, jotka ovat olemassa Sinua varten.

Mikael Pentikäinen
toimitusjohtaja
Suomen Yrittäjät

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korona, talous, yrittäjät, suomen yrittäjät

Koronaviruksen leviämistä rajoitetaan päättäväisin toimin

Torstai 12.3.2020 klo 23:19 - Valtiovarainministeri Katri Kulmuni

katri-kulmuni--8.jpg

Kuva: Laura Kotila/valtioneuvoston kanslia

Koronavirustilanteen hoidossa ihmisten terveys ja turvallisuus menevät kaiken edelle. Hallitus varautuu viruksen leviämisen aiheuttamiin kustannuksiin lisätalousarviolla ja harkitsee myös muiden taloudellisia keinoja käyttöönottoa.

Koronaviruksen leviämistä on rajoitettava päättäväisin toimin. Hallitus on tänään keskustellut koronavirustilanteesta ja päättänyt uusista suosituksista viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Hallitus suosittaa muun muassa, että kaikki yli 500 hengen yleisötilaisuudet perutaan toukokuun loppuun saakka.

Valtiovarainministerinä voin taata, etteivät terveysviranomaisten tarpeelliseksi arvioimat toimet jää rahoituksesta kiinni. Hallitus varautuu koronaviruksen leviämisen aiheuttamiin kustannuksiin lisätalousarviolla.

Koronalla on erittäin suuret vaikutukset myös maailman ja Suomen talouteen. Valtiovarainministeriön, Suomen Pankin ja tutkimuslaitosten ennusteet taloudesta päivittyvät koko ajan. Tästä syystä olen perustanut valtiovarainministeriöön erillisen ryhmän, joka vastaa koronaviruksen hoitoon liittyvien talouskysymysten valmistelusta.

Yritysten maksuvaikeuksiin on käytössä suhdannelainoitusta ja käyttöpääomarahoitusta. Verotuksen puolella tuloverotuksen ennakkoveroja voidaan alentaa, kun tulosodotukset pienenevät. Varaudumme myös erääntyneiden verojen maksujärjestelyiden helpottamiseen. Toivon, että pankit huomioisivat poikkeuksellisen tilanteen käsitellessään yritysten rahoitustilannetta.

Muiden taloudellisten keinojen käyttöönoton suhteen hallitus käyttää kokonaisharkintaa. Olemme varautuneet kaikkeen. Hallitus turvaa monin eri tavoin myös ihmisten työpaikat ja yritysten toimintaedellytykset.

Turva, yhteisvastuu ja huolenpito ovat suomalaisia arvoja, ja niitä pitää nyt vahvistaa. Tässä tilanteessa hallitus turvaa terveysviranomaisten tarpeelliseksi arvioimat resurssit.  

Jokainen meistä kantaa vastuuta myös omalta osaltaan. Tärkeintä on suojata taudilta erityisesti ikäihmisiä ja monisairaita. Kädet on pestävä. Sairautta ei saa levittää. Perheiden oma varautuminen on myös syytä varmistaa.

Katri Kulmuni

Valtiovarainministeri
@KatriKulmuni

Kommentoi kirjoitusta.

Mielipide: Miksei hallitus tee mitään? Ilmastotoimia tarvitaan nyt!

Tiistai 10.3.2020 klo 23:19 - Jeremias Nurmela

Politiikka näyttää oppositiopuolueen suunnalta katseltuna tällä hetkellä eriskummallisella tavalla toimettomalta. Oppositiosta on tietysti helppo huudella, kun ei itse tarvitse olla tekemässä kompromisseja. Hallituksen toiminta on kuitenkin niin erikoista, että on paikallaan esittää joitain huomioita hallituksesta näin oppositiolinssien läpi.

Aloitetaan kuitenkin positiivisista asioista: poliittinen valta näyttää toisenlaiselta kuin ennen. Hallitusta johtaa nuoret naiset ja selkeästi Sanna Marin on kyennyt nousemaan jopa kansainvälisesti symboliksi suomalaisen tasa-arvon edustajana. Politiikan sisällöt ja hallituksen kyky ajaa edes omia kärkihankkeitaan tuntuvat kuitenkin olevan hukassa. Omat huoleni tällä hetkellä liittyvät erityisesti ilmastoon.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa minua on ihmetyttänyt erityisesti vihreiden toiminta ja heidän kykynsä edistää tavoitteitaan. Ilmastomarsseilla marssiminen ja kovat vaatimukset eivät ole realisoituneet luvatuksi kunnianhimoiseksi ilmastopolitiikaksi, vaikka asiaa kuinka yrittäisi vääntää ja kääntää mediassa. Edes turpeen verotukea ei olla pystytty lopettamaan. Hallituksen toimenpiteet ovat typistyneet tiekarttojen laadintaan ja työryhmien perustamiseen. Tämä on aikamoinen muutos verrattuna puheisiin maailman kunnianhimioisimmasta ilmasto-ohjelmasta.

Tavoitteet ja suunnitelmat eivät vielä itsekseen toteudu ja se toteutus on todella jäänyt vajavaiseksi. Jännitteet vihreiden ja muun hallituksen välillä näyttävät myös melko suurilta: Vihreät ovat onnistuneet marssimaan ulos helmikuun alussa yhteisistä neuvotteluista ja heidän idealistista asennettaan on kritisoitu myös hallituksen sisällä. On melko surullista, että lause ”Minne katosi #nytonpakko?” on muodostunut jo kliseiseksi ilmaukseksi osoittamaan turhautumista hallituksen toimimattomuutta kohtaan. Mainittakoot vielä, että se oli Sipilän hallitus, joka pystyi tekemään Suomen historian suurimman ilmastoteon päätöksellään kivihiilen käytön lopettamisesta vuoteen 2029 mennessä.

Ainoastaan vihreiden suomiminen hallituksen toimimattomuudesta ei kuitenkaan olisi oikeudenmukaista. Hallitus vaikuttaa oppositiosta katseltuna laajemminkin lamaantuneelta. Eduskunnassa valiokunnat peruvat kokouksiaan, kun niillä ei ole asioita käsiteltävänä ja hallituksen esitykset ovat vähissä tai loistavat poissaolollaan. Erimielisyyksiä riittää myös keskustan tiukemman talouskurin ja vihreiden, SDP:n ja vasemmiston löysemmän budjettilinjan välillä. Jos hallituksen kyky hoitaa tämän maan asioita ei parane, tämä opposition räksyttäjä ei pysty hallitukselle kovin hyviä pisteitä antamaan ja saman tosiasian hyväksymistä toivoisin hallituspuolueiden edustajilta. Nöyrä ja vilpitön toiveeni onkin siis, että hallituksessa siirryttäisiin erimielisyyksien ja kirkasotsaisten vaatimusten sijaan maltillisen pragmatismin tielle. Näinä epävakaina aikoina olisi erityisen tärkeää säilyttää kansalaisten usko hallituksen toimintaan.

Jeremias Nurmela

Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielipide, ilmasto, ilmastonmuutos, hallitus

Vanhemmat kirjoitukset »