Blogit / Kolumnit

MIKÄ ON ELÄMÄSSÄ TÄRKEINTÄ?

Perjantai 31.5.2019 - Timo Korppi

sotilaat.jpg

Kuva:kuvituskuva

Kun saa elää pitkän ja vaiherikkaan elämän, kiitos siitä, taustapeiliin piirtyy useampiakin merkittäviä asioita.

Näin keväällä, varsinkin pitkän, pimeän, kylmän ja lumisen talven jälkeen pilvettömältä taivaalta kollottava aurinko on juuri nyt parasta mitä tiedän. Ja tiedän, että sen tietävät ja tunnustavat monet muutkin. Jatkuisi vaan tätä auvoa muutama kuukausi eteenpäin yhtä soittoa. Ja jos joskus sataa tirauttaa tai pilveen vetää niin sitä makeammalta maistuu jälleennäkeminen auringon kanssa kun se taas suvaitsee palata taivaan laelle, elämän keskipisteeksi.

Nyt on torstai ja se on toivoa täynnä, kuten nobelisti John Steinbeck aikanaan kauniisti otsikoi. Sekin on tärkeää, toivo. Kun sotahaukat punovat juoniaan ja miettivät, että mitä pienistä muutaman miljoonan siviiliuhreista, naisista ja lapsista kun saamme näyttää kuka on ohjusten, laukaisunappien ja rakettien kunkku. Missä toivo silloin luuraa? Ikävä sanoa, että toivo on mennyt piiloon ja sen löytäminen olisi nyt maailman tärkein asia. Mutta järki pitäisi löytää ensin, sillä se piilottelee toivoa selkänsä takana.

No, järki yleensä löytyy ennemmin tai myöhemmin, asiassa kuin asiassa. Mutta valitettavasti se löytyy yleensä vasta sitten, kun sen käyttäminen on ainoa jäljellä oleva vaihtoehto. Kun on tapeltu kylliksi, tapettu kylliksi, kärsitty kylliksi ja pantu sivulliset kärsimään enemmän kuin kylliksi. Vasta sitten nämä isot ja lihavat, pienet ja paksut, suurimmilla laukaisunapeilla kehuskelevat porkkanapäät ja rakettimiehet huomaavat, että ovat ampuneet itseään jalkaan. Siis ampuessaan muita, viattomia ja suojattomia kanssaihmisiään.

Näin se menee. Järki voittaa jossakin vaiheessa ja se on tärkeää. Mutta järjen voitto, kun sen peräänkuuluttaminen juuri nyt tuntuu kaikuvan kuuroille korville niin idässä kuin lännessäkin, etelässä ja väliin pohjoisessakin, kestää yleensä tuskastuttavan kauan. Totuuden valkeneminen harvoin ehtii vallan kammareihin ennenkuin uhriluvuissa on enemmän nollia kuin näiden rahan ja vallan monoliittien sveitsiläisillä pankkitileillä.

Maailmansodissa, jotka ehkä joku muukin vielä kauhulla muistaa, menetettiin kymmeniä miljoonia ihmishenkiä turhaan. Siihen keskitysleirien ja polttouunien uhrit vielä päälle. Tärkeää on, että ne sodat loppuivat aikanaan, vaikka kaikkia niiden aikaisia hirveyksiä ei saa koskaan tekemättömiksi, pois selitetyksi, ehkä ei anteeksi annetuiksikaan. Tärkeää on muistaa, että noiden sotien jälkeen erilaisissa isoissa ja pienissä kahakoissa on kuollut vähintäin sama määrä ihmisiä. Osa sotilaina, viran puolesta, mutta suurempi osa taas kerran viattomina sivullisina, saamatta koskaan tietää miksi juuri heistä tuli sodan tai muun väkivallan uhreja.

Tärkeää olisi, että kaikesta sotimisesta, vihanpidosta ja viattomien uhraamisesta opittaisiin jotakin. Jos ei muuta niin vähintäin, että se kaikki on viime kädessä turhaa. Syy on aina sen, joka omaa valtaansa pönkittääkseen, mustan valkoiseksi selittäen houkuttelee tai käskee alaisensa tappamaan ja lupaa siitä syytesuojan. Tärkeää on, että nämä omaan käskyääneensä ja peilikuvaansa rakastuneet moroonit saataisiin telkien taakse. Mieluummin vedelle ja leivälle, joka heidän idiotisminsa uhreille on jokapäiväisä arkea. Monimiljoonaisilla pakolaisleireillä, yhtä hyvin kuin Syyrian maan tasalle pommitettujen, kemiallisilla aseilla lähes kaikesta elämästä ja elollisesta puhdistettujen kaupunkien raunioissa piileskeleville ihmispoloille.

Vielä tärkeämpää olisi, että jos näiden sotahullujen pitää välttämättä tappaa tyydytyksen ja vallantäyteisyyden kokeakseen, mikseivät tapa vain toisiaan? Miksi pistää muu maailma kärsimään siitä, että hölmöläiset - kauniimpi nimitys idiooteille - ovat edelleen kaikkialla vallan kahvassa ja tiukasti ovatkin. Kenen pitäisi heille muistuttaa, että heidän omissa maissaan, enemmän kuin usein, yhdenkin ihmisen surmaamisesta saa oikeuden päätöksellä kuolemantuomion? Kaikesta siitä tappamisesta, jonka nämä maailmanpolitiikan poliiseiksi ja tuomareiksi itsensä ylentäneet käskyttävät, pitäisi logiikan mukaan langettaa miljoonakertaiset kuolemantuomiot heille itselleen.

Mikä siis on elämässä tärkeää? Minusta tuntuu, että tärkeää olisi juuri nyt puhua järkeä niille, joilta sitä puuttuu. Nostaa poliitikkojen nenän alle oikein tikun nokkaan se, että kaikki asiat pitäisi ratkaista ja toteuttaa ihminen ja ihmisen tarpeet edellä. Omien taskujen täyttäminen ja oman vallankäytön hedelmistä nauttiminen, niin tavallista kuin se nykymaailmassa onkin, osoittaa siihen syyllistyvien henkisen kääpiöitymisen. Oman edun ensisijaistaminen ei ole sivistyksen merkki. Se kertoo vain sivistyksen ja historian lukutaidon puutteesta.

Tärkeää olisi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, kukin omassa päässään, aloittaen maailman mahtavista ja kaiken maailman pikkupoliitikoista.
Mikä Sinulle on elämässä tärkeintä?

Timo Korppi

3 kommenttia . Avainsanat: elämä, sodat, omaetu, vallankäyttö

Kolumni : Luottamuksen monet kasvot

Tiistai 21.5.2019 klo 12:59 - Ylijohtaja Juha Sarkio

Länsimaisessa demokratiassa avoimuus ja luottamus ovat koko julkisen päätöksenteon ydin. Ilman näitä ei ole vakautta eikä uskoa tulevaisuuteen voida rakentaa yhteisten tavoitteiden varaan – on kyse sitten kansalaisista, korporaatioista tai valtioista ja näiden välisistä suhteista.

Kukaan tai mikään organisaatio ei ole vapaa vaikuttimista. Aina on olemassa vaihtoehtoja, joten siinä on sauma vaikuttamiselle. Luottamus ei ole eksakti faktamittari, vaan subjektiivinen käsitys asioiden tai odotusten tilasta, joka tekee sen analysoimisen hankalaksi, mutta vaikuttaa merkittävästi ihmisten suhtautumiseen. Siksi sen mittaaminen on tärkeää.

Valtiovarainministeriö teetti yhteistyössä yliopistojen kanssa laajan tutkimuksen ”Poliittinen ja sosiaalinen luottamus”, joka julkaistiin 15.5.2019. Se valottaa erinomaisesti luottamus -käsitteen monikerroksisuutta ja vaikutuksia useista eri näkökulmista. Siihen kannattaa tutustua oman ymmärryksen laajentamiseksi, mutta myös siksi, että uskon luottamuksen vahvistamisen olevan myös hallitusohjelman tavoitteissa – on sitten kyse kansalaisista, viranomaisista, politiikan tekijöistä tai organisaatioista.

Tulee hyvä mieli, kun tämän tutkimuksen mukaan Suomi on monessa asiassa edistyksellinen ja hyvällä tiellä useimpiin Euroopan maihin verrattuna. Toisaalta huolestuttaa, kun suomalaisten luottamus julkiseen päätöksentekoon on samalla heikentynyt viimeiset 15 vuotta huomattavasti muita OECD-maita nopeammin. Kyse ei ole välttämättä siitä mitä kaikkea meillä on, vaan siitä onko toimintamme kansalaisten mielestä ymmärrettävää ja avointa. Kaiken ytimessä on tieto ja ymmärrys. Jos ei ole tietoa, se herättää epäilyksiä. Samoin, jos ei ymmärrä miten kokonaisuus tai toiminta rakentuu ja ketkä ovat siihen osallisia, niin epäilykset heräävät helposti.

Avoimuus lisää luottamusta

Usein pienten askelten politiikka on nopeammin toteutettavissa kuin vuosikausia kestävät valtavat muutokset. Minusta esimerkiksi Lausunto.fi on oiva esimerkki siitä, että ministeriöihin lähetetyt kannanotot ovat kaikkien katsottavissa. Tästä palvelusta käy ilmi keneltä lausuntoja on pyydetty ja saatu sekä mitä mieltä kukin on ollut ja millä perustein. Luottamusta lisää myös netistä löytyvä avoin poliitikoiden ja ylimpien virkamiesten sidonnaisuusrekisteri ja yksityissektorille siirtymistä rajoittava karenssilainsäädäntö. Verovarojen käyttöä voi kuka tahansa käydä tarkistamassa myös Tutki hankintoja-palvelusta ja Tutki budjettia-palvelusta.

Pelkkä lainsäädäntö tai erilaiset portaalit eivät yksin riitä. Luottamuksessa on kyse pitkälti julkisuuden hallinnasta ja mielikuvista varsinkin silloin, kun näkemys ei perustu omaan kokemukseen. Siksi mediassa olevilla viranomaisiin liittyvillä asioilla on vahva yleistä luottamusta vahvistava tai heikentävä vaikutus. Esimerkkinä voi käyttää viime kuukausien kuhinaa mediassa virkamiesten toiminnasta eri yhteyksissä. Voi olla, että tässä mielikuvavaikuttamisessa ei sillä, miten asiat ovat oikeasti menneet ole suurtakaan sijaa – varsinkin kun julkisuuden saaminen ei useinkaan ole itsetarkoitus viranomaiselle. Jos jotain voi toivoa, niin parempaa osaamista ja ymmärrystä siinä, miten päivittäinen toimintamme vaikuttaa kansalaisten käsitykseen meistä viranomaisina.

Jotain muutakin uutta luottamusta ja avoimuutta vahvistavaa kuitenkin kaivataan. Selkeämmän virkakielen ja uusien datojen avaamisen lisäksi yksi esillä ollut asia on avoimuusrekisteri tai lobbausrekisteri kansanomaisemmin. Nähtäväksi jää Suomen valinnat, mutta varmaa kuitenkin on, että kaikissa niissä maissa, joissa tällainen rekisteri on perustettu, kokemukset sen vaikutuksista luottamukseen ovat olleet positiivisia, vaikka itse rekisterin toiminta olisikin vaatimatonta.

Juha Sarkio

Ylijohtaja, osastopäällikkö @JuhaSarkio

Valtiovarainministeriö 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Luottamus, avoimmuus, päätöksenteko

Kolumni: Valintoja palvelusetelillä - yhdenvertaisuus ja kokeilujen opit mielessä kohti tulevaa

Tiistai 14.5.2019 klo 1:46 - Kirsi Varhila ja Vuokko Lehtimäki

Palveluseteli tuo monille sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaille valintamahdollisuuksia jo tällä hetkellä. Seteleiden käyttöä voidaan laajentaa tulevaisuudessa, mutta lainsäädäntöä on kehitettävä, sillä nykytilanne ei takaa yhdenvertaisuutta.

Monissa kunnissa on käytössä palveluseteli, jonka avulla asiakkaat voivat hankkia sote-palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta. Setelin käyttötapa kuitenkin vaihtelee eikä se ole käytössä kaikkialla. Myös palvelusetelillä saatavien palveluiden valikoima on vielä suppea.

Setelin monipuolisempaa käyttöä on testattu vuodesta 2017 alkaen sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamissa kokeiluissa eri puolilla Suomea. Kokeiluissa ihmiset ovat voineet vaihtaa palvelusetelin avulla kunnan terveyskeskuksesta yksityiselle terveysasemalle tai valita yksityisen hammaslääkärin. Myös henkilökohtaisen budjetin käyttöä on harjoiteltu ja havainnoitu.

Kokeiluissa asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä vaikutusmahdollisuuksiinsa ja siihen, että ovat voineet asioida valitsemallaan yksityisellä terveysasemalla. Myös kuntien asiantuntijoiden kokemuksia on selvitetty kyselyillä. Kommentit ovat pääosin myönteisiä, mutta kehitettävääkin löytyy.

Kuntien välillä suuria eroja – asukkaat eriarvoisessa asemassa

Kokeilut osoittava, että hyvin käytettynä palveluseteli voi purkaa jonoja ja kannustaa asiakaslähtöisiin palveluihin. Setelin käyttöön ja sen lainsäädäntöön liittyy kuitenkin monia ratkaistavia kysymyksiä.

Tällä hetkellä palveluseteli on käytössä noin 80 prosentissa kunnista. Eri kuntien asukkaat eivät kuitenkaan ole yhdenvertaisessa asemassa, sillä kukin kunta päättää itse, käyttääkö se seteliä. Asiakkaalla ei ole oikeutta vaatia palveluseteliä itselleen.

Myös palvelusetelin käyttötapa vaihtelee: kunta päättää, missä palveluissa ja millä kriteereillä setelin voi saada. Asetelma on vaikeaselkoinen sekä asiakkaille että palveluntuottajille.

Asiakasmaksujen omavastuuosuus vaihtelee

Merkittävä yhdenvertaisuuskysymys liittyy myös palvelusetelin omavastuuosuuteen, joka vaihtelee kunnittain. Kunta saattaa määrittää setelin arvon hyvin alhaiseksi suhteessa palveluntuottajien hintoihin, jolloin asiakkaalle jäävä omavastuuosuus on suuri. Tällöin asiakkaalla ei välttämättä ole varaa käyttää seteliä ja valinnanvapaus jää näennäiseksi.

Jotta yhdenvertaisuus varmistettaisiin, setelin omavastuuosuuden tulee olla julkisen palvelun asiakasmaksun suuruinen. Myös setelin kattama palvelusisältö on kuvattava tarkasti, jotta kaikki osapuolet tietävät, mitä palvelua sillä saa.

Palvelusetelin kohdalla on mietittävä myös, miten yksityisiä palvelutuottajia saadaan riittävästi mukaan. Niin kauan kuin palvelut järjestää kunta ja palvelusetelituottajia saadaan mukaan vain omasta kunnasta, tarjonta jää helposti suppeaksi. Hyvällä palvelukattauksella ja ammattimaisella tuotteistamisella tuottajia voi saada mukaan laajemmaltakin alueelta.

Palvelut pitää tuotteistaa

Tällä hetkellä kunnat ovat palvelujensa tuotteistuksessa hyvin eri vaiheessa. Puutteita on erityisesti pienissä kunnissa. Palvelujen järjestäjillä ja tuottajilla on myös erilaisia käsityksiä palvelun todellisista kustannuksista. Kun tietty palvelu tuotteistetaan, saadaan näkemys sen sisällöstä ja hinnasta, jolloin läpinäkyvä vertailu on mahdollista.

Palveluseteleitä koskevan tiedon, palvelujen kuvauksen ja palveluntuottajien vertailutietojen tulee jatkossa olla entistä paremmin asiakkaiden saatavilla. Näin asiakkaat voivat valita aidosti tietoon perustuen.

Kokeilu näyttää tarpeen kansallisen tietojärjestelmien kehittämiseen

Palvelusetelikokeilu osoittaa selvästi myös sen, että kansallisia sote-tietojärjestelmiä on kehitettävä. Tiedonkulun ongelmat palvelujen järjestäjän, palveluntuottajan ja asiakkaan välillä on ratkaistava, jotta palvelut toimisivat saumattomasti yhteen. Asiakkaan palvelujen vaikuttavuuden arvioimiseksi saumaton tiedonhallinnan ketju on välttämätön.

Tietojärjestelmät vaikuttavat myös kunnan päätökseen siitä, ottaako se setelin käyttöön: kun järjestelmät eivät toimi, aiheutuu manuaalista lisätyötä, johon kunnilla ei ole resurssia.

Opit taskussa kohti tulevaa

Nykyinen palvelusetelilaki ja -malli nähdään kokeiluissa melko toimivana. Lainsäädäntöön kaivataan kuitenkin tarkempia määrittelyjä järjestäjän ja tuottajien rooleista ja vastuista.

Kuntien osaamisvaje palveluiden järjestämisessä ja tuotteistamisessa nähdään kokeilukunnissa yhtenä syynä siihen, että joillain alueilla on haluttomuutta palvelusetelin käyttöön. Kansallista ohjausta toivotaan muun muassa palveluntuottajien korvausmalleihin sekä laatu- ja vaikuttavuusmittareiden määrittelyyn.

Näyttää siltä, että valinnanvapauden alueelliset kokeilut ovat onnistuneet vastaamaan melko hyvin niille asetettuihin tavoitteisiin. Olemme saaneet arvokasta oppia siitä, millä tavalla seteli toimii. Kokemusta on saatu niin asiakkaan, palvelujen järjestäjän kuin palveluntuottajan näkökulmasta sekä kapitaatiopohjaisesta rahoitusmallista.

STM:n rahoitus valinnanvapauden kokeiluihin päättyy lokakuussa 2019. Kokeilukuntien on tämän jälkeen mahdollista jatkaa palvelusetelin monipuolista käyttöä, ja kokeilujen opit taskussamme voimme lähteä kehittämään asiakkaiden valintamahdollisuuksia koko maassa. Mielessä on pidettävä tärkein suuntaviitta: asiakkaiden yhdenvertaisuus.


Kirsi Varhila
ylijohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö

Vuokko Lehtimäki
palvelusetelikokeilun hankepäällikkö, sosiaali- ja terveysministeriö

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni: Suomi suhtautuu varauksellisesti euroalueen erilliseen talousarviovälineeseen

Torstai 2.5.2019 klo 12:08 - Valtiovarainministeri Petteri Orpo

Kuva: Valtioneuvosto

Suomi on mukana Alankomaiden, Irlannin, Latvian, Liettuan, Ruotsin ja Tanskan yhteisessä kannanotossa, joka koskee euroalueen lähentymistä ja kilpailukykyä edistävän talousarviovälineen eli niin sanotun euroalueen budjetin omistajuutta ja rahoitusta. Talousarviovälineestä keskustellaan jälleen seuraavassa euroryhmän kokouksessa toukokuussa.

Suomi osallistuu yhteiseen kannanottoon, koska asiaan on olemassa Suomen eduskunnan asettama kanta ja asian käsittelyllä on määräaika. Talousarvioväline liittyy euroalueen kehittämisen kokonaisuuteen, jota on käsitelty jo vuodesta 2017 ja johon eduskunnan suuri valiokunta on ottanut kantaa vuosien 2017–2018 aikana. Joulukuun 2018 eurohuippukokouksessa päätettiin aloittaa lähentymistä ja kilpailukykyä edistävän talousarviovälineen valmistelu ja valmistelun määräajaksi asetettiin kesäkuu 2019. Valmistelulla on kiire, koska talousarviovälineestä on tarkoitus sopia osana EU:n monivuotisia rahoituskehyksiä vuosille 2021–2027.

Kannanotto on Suomen valtioneuvoston ja eduskunnan suuren valiokunnan asettaman linjan mukainen. Suomi ei ole pitänyt erillistä euroalueen budjettia tarkoituksenmukaisena, mutta on pitänyt mahdollisena ottaa huomioon euroalueen erityistarpeita EU:n rahoituskehyksiä ja vuosibudjettia kehittämällä. Suomi on pitänyt talous- ja rahaliiton eli euron perustan kehittämisessä tärkeänä, että toimivalta finanssi- ja talouspolitiikasta säilyy jatkossakin jäsenvaltioilla. Euroalueen jäsenmailla tulee jatkossakin olla vastuu oman taloutensa rakenteellisten ongelmien ja julkisen talouden alijäämän korjaamisesta. Lisäksi suuri valiokunta on painottanut, että kaikissa uudistuksissa on vältettävä euromaiden ja muiden jäsenmaiden eriytymistä ja vastakkainasettelua.

Varsinaista asetusehdotusta euroalueen talousarviovälineestä ei ole vielä olemassa. Suomen tarkka kanta määritetään, kun komissio antaa asetusehdotuksen. Nyt laaditaan niitä puitteita, joihin väline sovitetaan. Siksi on tärkeää tuoda esiin eduskunnan hyväksymät kannat hyvissä ajoin ennen varsinaista asetusehdotusta osana saman mielisten jäsenvaltioiden joukkoa. Talousarviovälineen valmistelu pohjautuu ehdotukselle uudistusten tukiohjelmasta, johon suuri valiokunta on ottanut aiemmin kriittisen kannan. Tässä ehdotuksessa nähtiin olevan ongelmia erityisesti oikeusperustan ja rakennepoliittisen toimivallanjaon suhteen. Yhteinen kannanotto pyrkii osaltaan varmistamaan, että nyt euroryhmän piirissä meneillään olevassa valmistelussa näihin asioihin kiinnitetään huomiota.

Yhteisessä kannanotossa todetaan, että mikäli talousarviovälinettä rahoitetaan hallitustenväliseen sopimukseen nojaten, siihen osallistumisen tulisi olla vapaaehtoista. Eduskunta on ottanut varauksellisen kannan valtiosopimuksen käyttöön tässä yhteydessä. Lausunnossaan investointien vakautusjärjestelystä eduskunnan suuri valiokunta piti ongelmallisena esitettyä mallia rahoittaa järjestelyn toiminta valtiosopimuksella rahoituskehyksen ja omien varojen päätöksen ulkopuolelta. Valiokunnan mukaan tällainen rahoitusmalli heikentäisi jäsenvaltioiden mahdollisuuksia valvoa EU-varojen käyttöä ja menojen kokonaistasoa. Lisäksi perustuslakivaliokunta on suhtautunut valtiosopimusmalliin varauksellisesti myös siksi, että se on vakiintuneesti katsonut, että talous- ja rahaliittoa tulisi ensisijaisesti kehittää perussopimusten puitteissa.

Talousarviovälineen tarkoituksena ei ole ensisijaisesti tasata suhdannevaihteluita vaan edistää talouksien lähentymistä ja kilpailukykyä. Yhteiseen suhdannevaihteluiden tasaamiseen tähtäävään mekanismiin Suomi on suhtautunut kriittisesti, ja samaa linjaa noudatetaan tässä yhteislausunnossa.

Petteri Orpo

Valtiovarainministeri
@PetteriOrpo

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni: PITÄÄKÖ OLLA HUOLISSAAN?

Tiistai 30.4.2019 - Timo Korppi


kysymysmerkki.jpg

                    

Kun suomalaisia kuuntelee niin pitää olla, mieluummin koko ajan.

Hesarin kuukausiliitteestä luin äskettäin tunnetun ammattijääkiekkoilijan vaimon PIritta Hagmanin tarinan siitä kuinka hän nuorena joutui kysymään itseltään: pitikö olla huolissaan siitä miltä näyttää ja osaako sitä kävellä korkokengillä?
No, siitä riitti pohdittavaa pitkälle, mutta pitkälle sillä toki pääsikin. Amerikkoihin saakka ja kas, rouva Piritta oli kaltaisiaan nohevampi hankkiessaan kaiken yltäkylläisyyden keskellä itselleen ammatin. Ei siis rajannut arkielämää sen pohdiskeluun mitä noutopizzaa tänään mussukan kanssa syötäisiin ja sen päälle Pepsiä vai Cokista.

Kannatti siis pohdiskella pitikö olla huolissaan. Mutta kannattaisi monen muunkin, ehkäpä meidän kaikkien.

Sota Syyriassa ei näy loppuvan minkään kaliiperin pommeilla. Pitäisikö olla huolissaan? Tietenkin, koska jos Venäjän ja Syyrian hallitusten vakuuttelut pitäisivät paikkansa, siis ettei amerikkalais-ranskalais-brittiläisestä pommitusaallosta viime viikonloppuna koitunut lainkaan henkilövahinkoja, väite on samaa tasoa kuin todeta yöllä sataneen, mutta maa ei sateesta kastunut. Ehkä ainoa pommi, joka voi muuttaa asetelmaa, on joku paljastusjysäys Valkoisen Talon haminoilta, jolla isoimman laukaisunapin omistaja siirretään hygieniasyistä syrjään.

Suomen valtion enemmistöomistama energiayhtiö Fortum näkyy taas joutuneen venäläisten vallanpitäjien etuja vartioivien dobermannien hampaisiin. Ei puutu enää kuin tieto siitä, että pienet vihreät miehet ovat matkalla palauttamaan äiti Venäjälle sen mikä sille ikiaikaisesti on kuulunutkin, eli kyseiset Fortumin tuotantolaitokset. Siis ne samat joita Venäjän virallisen lehden mukaan johtaa tosiasiallisesti Suomen puolustusministeri ja joukko kenraaleita, Naton ohjeiden mukaan. Pitäisikö olla huolissaan? Totta hitossa, sillä Krimi-nalisaatio alkaa naapurissa olla maan tapa, jota kerta kerran jälkeen on helpompi käyttää ja suorastaan naurettavan helppo puolustella.

Tämän lisäksi kannattaisi kysyä kestääkö Suomen valtion budjetti ja Fortumin kassa sen, että kansallisen edun nimissä energiayhtiön toiminnot ja laitokset kansallistetaan tai myydään jollekin toveri oligarkille yhden ruplan hinnalla? Veikkaanpa, ettei kestä ja siksi ainakin minä olisin huolissani.

Pitääkö olla huolissaan siitä, että televisiossa pyhäpäivän piirakkana paistattelevan kansaedustajan ja ex-presidenttiehdokkaan opinnäytetyöstä löytyy huomautettavaa? Toki, vaikka kyseessä ei ole täydellinen plagiaattorien tulo -juhlamarssi niin kyllä kansankynttilästä ministeriaition laitamille siirtyneen henkilön olisi kannattanut uraputkea suunnitellessaan olla hieman tarkempi tekemisissään. Mutta näinhän se on, että esimerkiksi Saksassa ministereitä on pudotettu palleiltaan kun väitöskirjat eivät olekaan tarkemmassa syynissä olleet ihan omasta päästä vedettyjä, vaan lainahevosilla on ratsastettu reippaastikin. Siitäkin olisin huolissani, vähän teoreettisesti tosin, että jos kyseinen henkilö olisi päätynyt presidentiksi tai edes ministeriksi, minkä kuvan se antaisi kansalaisille? Että kannattaa vähän muunnella totuutta niin silläpä pääsee tosi pitkälle.

Vielä kun saisi tämän ”Seniorit somessa” -tyylisen aikuiskoulutuksen vaikka kansalaisopistojen ohjelmaan, jotta edes netti-etiketti tulisi meille kaikille selväksi. Se kuin ei ole kaikille pässinlihaa ja siitä pitäisi olla kyllä huolissaan. Voisi jäädä jokunen harkitsematon sana sanomatta ja jokunen mieli pahoittamatta.
Maailma muuttu Eskoseni, sanoi jo Aleksis Kivi aikoinaan. Ja temporis mutantur et nos in illis, täydensi Kiveä joku muinainen roomalaisviisas.

Vielä lopuksi, jäät heikkenevät kun aurinko paistaa ja yöpakkasetkin ovat jo hellittäneet. Pitääkö pilkki- ja kelkkamiehen olla huolissaan? Joo, pitää kyllä, sillä vaikka sirrisoppa on edelleen suurta herkkua niin harva emäntä haluaa kuulla pihaan ajavilta sinivuokoilta, että siippa, kelkka ja pilkit on löydetty järven pohjasta. Siis vielä kerran, heikoista jäistä pitää olla huolissaan ja toimia sen mukaan.


Timo Korppi

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: syyria, fortum, kansanedustaja, netti, pilkkiminen

Kolumni : Tiedä ensin, johda sitten

Perjantai 1.3.2019 klo 10:42 - Kirsi Varhila

Maailmassa on informaatiota enemmän kuin koskaan aiemmin. Jopa niin paljon, että välillä on vaikeuksia erottaa, mikä informaatio on kulloinkin käyttökelpoista ja hyödyllistä.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on tietointensiivinen toimiala, joka tuottaa runsaasti erilaista dataa ja tietoa. Datan kerääminen ja tallentaminen ei kuitenkaan riitä, vaan sitä pitää tulkita ja jalostaa, jotta sen pohjalta voidaan tehdä päätöksiä.

Onkin syytä kysyä, käytämmekö sosiaali- ja terveysjärjestelmään kerättyä dataa ja informaatiota riittävissä määrin tehdessämme päätöksiä?

Rohkenen todeta, emme. Mitä enemmän tiedämme, sitä viisaampia päätöksiä olisi mahdollista tehdä.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnittelussa ja päätöksenteossa on tehtävä tietoon perustuvia ratkaisuja. Tietoa tarvitaan valtakunnallista ohjausta varten, järjestäjien ja tuottajien välillä sekä asiakkaiden ja tuottajien välillä.

Siksi sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt sote-tiedolla johtamisen Toivo-ohjelman, jonka tavoitteena on tuottaa kattava, ajantasainen ja luotettava tietopohja palvelunjärjestäjien johtamisen, ohjauksen ja valvonnan tueksi.

Sama tieto maakunnan johtamiseen ja kansalliseen ohjaukseen

Tiedolla johtamisen työtä on tehty useissa hankkeissa ja projekteissa niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti. Tietoa tuotetaan paljon, mutta se on hajautunut suureen joukkoon erilaisia tietojärjestelmiä ja tiedon vertailukelpoisuus on puutteellista.

Tiedolla johtamista ja laadukasta tiedon kirjaamista tarvitaan jo nyt. Jatkossa sitä tarvitaan vielä enemmän, jotta tieto on vertailukelpoista palveluntuottajien ja -järjestäjien välillä. Tämä edellyttää erityisesti ICT-ratkaisujen ja niiden sisältämän tiedon yhtenäistämistä. ICT tarjoaa myös merkittäviä mahdollisuuksia analysoida tietoa uudella tavalla tulevaisuudessa. Tämä tarjoaa myös palvelujärjestelmän valvonnalle uusia mahdollisuuksia.

Tavoitteena on jalostaa tietoa eri käyttötarkoituksiin sopivaksi, tarjota käytettäväksi rajapinnoilla ja esittää räätälöidyillä näkymillä.

Käytännön ammattilaisten kannalta on olennaista, että tietoja ei kerätä erikseen eri käyttötarkoituksiin, vaan yhdellä kirjaamisella kootaan tieto niin asiakkaan palveluiden dokumentoimiseksi kuin johtamisen ja kansallisen seurannan tarpeisiin.

Tiedonkäsittely toteutettaisiin yhteisillä data-alustoilla, jotka mahdollistavat joustavat toteutustavat ja luovat edellytykset tulevaisuuden uudenlaiselle analytiikalle, ennusteille ja tekoälyratkaisuille. 

Hyvä yhteistyö on tärkeää, viime kädessä muutos tehdään ruohonjuuritason tiedon tuottamisessa

Suomi on pieni maa, joten resursseja ei kannata hukata päällekkäiseen tekemiseen. Mikään yksittäinen toimija ei pysty ratkaisemaan haastetta vaan tarvitaan aitoa yhdessä tekemistä. Yhteistyö palvelun järjestäjien kesken sekä kansallisten viranomaisten, ICT-palvelukeskusten ja järjestäjien välillä on koko asiassa onnistumisen edellytys.

Avainasemassa on sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten motivointi tiedon parempaan tuottamiseen. Viime kädessä tiedon ensimmäinen kirjaaja määrittää sen, kuinka laadukasta ja käyttökelpoista tieto on. Tämä luo tiedon määrittelyille ja tietojärjestelmien käytettävyydelle merkittäviä vaatimuksia. Jotta turhaa päällekkäistä kirjaamista ei olisi, pitää määrittelyjä harmonisoida ja tietojärjestelmien käyttöliittymiä kehittää paljon nykyistä paremmaksi. Olennaista on, että ammattilaiset ja toimintayksiköt itse kokevat, että hyvästä kirjaamisesta on heille hyötyä.

Kirsi Varhila 
ylijohtaja
sosiaali- ja terveysministeriö

Tiedä ensin, johda sitten - sote-tiedolla johtamisen, ohjauksen ja valvonnan toimeenpano-ohjelman aloitusseminaari järjestettiin 27.2.2019. Katso seminaarin tallenne ja lue lisää ohjelmasta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, yhteistyö, tieto

Kolumni: Sosiaaliturvan uudistamisen on lähdettävä arvoista ja käyttäjien tarpeista

Tiistai 26.2.2019 klo 12:39 - Liisa Siika-aho

Olen tällä hallituskaudella pohtinut sosiaaliturvan uudistamista Toimi-hankkeessa (Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke). Sosiaaliturvaa on uudistettu jokaisella hallituskaudella. Emme ole olleet seisovassa vedessä.

Kokonaistarkastelu viime vuosilta kuitenkin puuttuu ja siksi sosiaaliturvan palaset eivät sovi saumattomasti yhteen. Sosiaaliturva koostuu etuuksista ja palveluista, ja sitä pitää myös kehittää kokonaisuutena.

Monet tahot ovat viime aikoina julkaisseet omia sosiaaliturvamallejaan. Olen tutustunut niistä moniin ja niissä on paljon samaa, mutta mallit ovat vielä monelta osin yleisiä. Usein mallit kertovat kenelle annetaan, mutta lupausten rahoitus jää vähemmälle huomiolle.

Ratkaiseeko etuuksien niputtaminen todelliset ongelmat?

Etuuksien niputtaminen isommiksi kokonaisuuksiksi - varsinkin perusturvapuolella – tuntuu olevan suosittu ratkaisu. Tämä on mahdollista, mutta vaatii ison lainsäädäntötyön. En ole kuitenkaan varma, vastaako etuuksien niputtaminen ihmisten tarpeisiin.

Jos perustason sairauspäiväraha ja työttömyysturva olisivat samassa laissa, auttaisiko se etuuden hakijaa tai saajaa? Perusetuudet ovat kuitenkin euromääräisesti nytkin jotakuinkin saman tasoisia. Tällä tavalla etuuksien lukumäärä ei myöskään kovin monella etuudella vähenisi eikä sosiaaliturva siten yksinkertaistuisi.

Perusetuuksien niputtaminen loisi uuden rajapinnan ansioetuuden ja perusetuuden välille. Silloin esimerkiksi työttömyysturvan peruspäiväraha ja ansiosidonnainen päiväraha saattaisivat eriytyä toisistaan nykyistä enemmän, vaikka niillä vastataan samaan elämäntilanteeseen eli työttömyyteen.

Sosiaaliturvan käyttäjän elämäntilanne on usein hankala

Sosiaaliturva toimii kuten vakuutus: etuutta saavan ihmisen elämässä on toteutunut jokin riski. Yleensä ihmisen elämäntilanteessa on tapahtunut ikävä muutos, esimerkiksi työttömäksi jääminen tai sairastuminen. Elämäntilanne voi olla henkisesti vaativa ja jokaiselle ainutkertainen. Silloin voi olla vaikeaa selvittää omaa sosiaaliturvaansa.

Saamamme palaute liittyy usein siihen, että ihminen ei ymmärrä omia oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan ja kokee joutuneensa pompotelluksi. Jos esimerkiksi työttömällä ihmisellä on puutteita koulutuksessa ja taustalla sairauksia, kuka ottaa hänen tilanteestaan kopin ja missä järjestyksessä ongelmaa lähdetään purkamaan?

Suuret lisäpanostukset sosiaaliturvaan eivät ole realismia

Väestön ikääntyminen vaikuttaa Suomeen jopa enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten kuvittelimme. Syntyvyys alenee koko ajan ja huoltosuhde heikkenee. Ei ole realistista lisätä sosiaaliturvaan käytettyä rahaa merkittävissä määrin.

Uudistuksessa täytyy olla kyse siis lähinnä rahan kohdentamisesta paremmin ja vaikuttavammin. Kaikissa sosiaaliturvauudistuksissa on myös ihmisiä, joiden etuudet heikentyvät. Tähän on oltava poliittinen valmius. Maksuhalukkuuden ja yhteiskuntarauhan vuoksi sekä maksajan että saajan on koettava järjestelmä oikeudenmukaiseksi.

Mistä aloitetaan?

Mistä uudistustyö pitäisi sitten aloittaa? Meillä on jo eurooppalaisittain hyvin kattava sosiaaliturva. Suomi eroaa eurooppalaisista verrokkimaistaan erityisesti siinä, että meillä ihminen voi saada hyvinkin pitkää rahaetuutta kohtaamatta ketään. Etuuksien hakemisessa digitalisaatio on pitkällä, mutta olemme ehkä samalla unohtaneet henkilökohtaisen kohtaamisen merkityksen.

Jos ihminen itse antaa suostumuksensa, jo nykylainsäädäntö mahdollistaa viranomaisten paremman yhteistyön. Palvelumuotoilun keinoin voisimme tehdä järjestelmästä asiakkaille ymmärrettävämmän ja toimivamman. Nopein mahdollinen muutos on parantaa toimintatapoja niin, että nykyjärjestelmä toimii paremmin. Ensimmäisenä askeleena se kannattaa ottaa, vaikka se ei poista lainsäädännön kehittämistarpeita.

Sosiaaliturvan uudistaminen tarkoittaa arvovalintoja. Niitä odotamme vaalikeskusteluista ja hallitusohjelmasta. Äänestäjät ratkaisevat uudistuksen suunnan.

Liisa Siika-aho
johtaja
sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaaliturva, etuudet, väestö

Kolumni : Vanhustenhoidon ongelmat, osa 1

Perjantai 15.2.2019 klo 23:37 - Budjettineuvos Riitta Aejmelaeus ja valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki

Ympärivuorokautisessa vanhustenhoidossa on ilmennyt vakavia ongelmia. Korjaavien toimien on puututtava ongelmien syihin. Muuten ongelmat palaavat taas helposti ennen pitkää. Lisäksi ensimmäisenä mieleen tulleet toimet eivät välttämättä tuo toivottua muutosta. Ne voivat myös siirtää ongelmia paikasta toiseen. Kirjoitussarjan toinen osa tarkastelee lähemmin keskeisiä kysymyksiä.

Hoivan tuottamisen ydin, turvallisuus ja läsnäolo, jää herkästi esimerkiksi erilaisten mittareiden ja puutteellisen valvonnan jalkoihin. Tästä on esimerkkinä Britannian Staffordshiren sairaalaskandaali (1-3).  Muun muassa huono hoitokulttuuri ja määrälliset tavoitteet syrjäyttivät hoidon laadun ja potilasturvallisuuden. Työntekijöiden vaihtuvuus kasvoi ja hiljainen tieto katosi organisaatiomuutosten myötä.  Osaavaa henkilökuntaa korvattiin halvemmalla työvoimalla. Vastuu valvonnasta ja työsuoritusten johtamisesta hämärtyi. Sairaalassa totuttiin yhä heikompilaatuiseen toimintakulttuuriin.

Sairaalaskandaali muutti Britannian sosiaali- ja terveydenhuollon kulttuuria ja valvontaa. Lähtökohdiksi otettiin, että työntekijää ei saa painostaa tai rangaista epäkohtien esiin nostamisesta.  Ilmiantamisen tai kertomisen estäminen voi johtaa kurinpidollisiin toimiin. Perusteeton välinpitämättömyys kriminalisoitiin. Jos johto muuntelee toimintaa koskevia lukuja, sitä vastaan voidaan ryhtyä oikeustoimiin. Valvonnalle annettiin oikeus vaatia välittömiä toimenpiteitä. Sairaaloiden tarkastamista varten nimettiin oma yksikkö, joka löysi ongelmia kolmanneksessa tutkituista yksiköistä ja neljäsosa joutui erikoisseurantaan.

Staffordshiren tapauksen seurauksena Britanniassa annettiin noin 300 suositusta hoidon laadun varmistamiseksi. Suomessakaan palvelujen laatu tuskin tulee kuntoon millään yksittäisellä asialla.

Kun mittarista tulee tavoite, sen käyttökelpoisuus heikkenee

Suomalaisen vanhustenhoidon ongelmat näyttävät olevan vakavia, pitkäaikaisia ja monia toimijoita koskevia. Terveyspalvelujen laadun varmistaminen mittareiden perusteella on tunnetusti vaikeaa. Mittarit eivät takaa laatua, mutta ne ja yksityiskohtaiset säännöt voivat rajoittaa hoidon kehittämistä ja hoitohenkilökunnan harkinnan ja ammattitaidon käyttöä. Tähän ongelmaan – jossa päämies (viime kädessä kansalaiset ja heidän valitsemat päättäjät) pystyvät puutteellisesti varmistamaan agentin (hoito-organisaatio ja hoitohenkilökunta) työn laadun ei ole helppoa ratkaisua. Tällaisten ongelmien teoreettisia ratkaisuja on tarkastellut esim. Holmström. Hänen huomioitaan terveyspalvelujen tuottamisen kannustinongelmista on todettu kolumnin liitteessä.

Yksittäisiin kriteereihin pätee helposti ns. Goodhartin laki. Sen mukaan kriteeri menettää hyödyllisyytensä, kun siitä tulee politiikan tavoite. Vanhustenhuollon kokonaisuuden kannalta laitoshoidon lakiin kirjoitettu hoitajamitoitus voi johtaa myös esimerkiksi vanhusten kotihoidon voimavarojen heikkenemiseen.

Jos ympärivuorokautisen hoidon mitoitus nostetaan 0,7 tasolle, sen tarve kasvaisi noin 4 000 hoitajalla. Monilla kunnilla on jo nyt vaikeuksia saada henkilökuntaa vanhustenhuoltoon ja muihin hoivapalveluihin. Koulutuksen ja ulkomaisten hoitajien lisäyksen kautta apu tulisi viiveellä. Ainakin aluksi riskinä olisi, että hoitajia siirtyisi pois erityisesti kotihoidosta.  Ruotsissa ympärivuorokautisen hoidon henkilöstön saatavuutta on ratkottu muun muassa korvaamalla ympärivuorokautisen hoidon yövalvontaa digitaalisella seurannalla. Näin iäkkäitä ei tarvitse yöllä häiritä. Kiireiseen aamuun saadaan samalla lisää henkilökuntaa.

Vanhuspalvelujen valvonnan ja ohjauksen otettava huomioon toimintaympäristön muutokset

Liite kuvaa, miten vanhusten asumispalvelut ja niitä tuottavat organisaatiot ovat muuttuneet. Liitteen mukaan vanhusten ympärivuorokautisen palvelutarpeen kasvu vuoteen 2035 tulee olemaan muita Pohjoismaita selvästi nopeampaa. Palvelutuotannon laatuun ja menoihin tulevat vaikuttamaan paljon niiden tuottajien kannustimet.

Lupaavia uusia palvelumalleja vanhusten hoitoon  

THL:n tuore selvitys5 vanhuspalveluiden henkilöstöstä ja työn tuloksellisuudesta vahvistaa huolen kotihoidon henkilöstöstä. Selvityksen mukaan ensimmäistä kertaa on todettu, että kotihoidossa koetaan ympärivuorokautisen hoidon työntekijöitä enemmän erilaista kuormitusta, rasitusoireita ja työpaikanvaihtohalukkuutta. Myös johtaminen ja tiimityön toimivuus koettiin kielteisemmin ja hoidon laatua pidettiin heikompana kotihoidossa.

Kotihoitoa vahvistettaessa voidaan ottaa mallia mm. Hollannin Buurtzorgista, joka on ollut edelläkävijä ratkaistaessa kotiin vietävien palvelujen haasteita. Järjestelmän ydin on paikallinen, olosuhteet ja asiakkaat tunteva itseohjautuva 10-12 hoitajan tiimi. Vanhusta hoitaa mahdollisuuksien mukaan aina samat hoitajat. Tiimitoimii tiiviissä yhteistyössä ympäristön muiden ammattilaisten, kuten lääkärien ja terapeuttien kanssa muodostaen näin eräänlaisen moniammatillisen tiimin. Tiimillä on vastuu myös rekrytoinneista ja resursseista. Itseohjautuvien tiimien henkilökunta viihtyy ja pysyy työssään.

Buurtzorgin toimintatavasta on kuitenkin julkaistu vasta ensimmäisiä tutkimuksia vertaisarviontiin perustuvissa tutkimusjulkaisuissa. Vanhusten ja hoitajien tyytyväisyys malliin näyttää kuitenkin toistaiseksi ilmeiseltä. Välittömien päämiesten (vanhukset ja heidän omaisensa) lisäksi ehkä myös 10-12 hoitajan tiimi – jolla ei ole esimiestä - toimii eräänlaisena päämiehenä yksittäisen hoitajan työn laadun varmistamiseksi.  

 Buutzorgin kaltaisia itseohjautuvia tiimejä on kehitetty myös Suomessa. Helsingin kotihoidossa toiminnasta on kokemusta jo vuosien ajalta ja mallia on hyödynnetty myös ympärivuorokautisessa hoidossa. Alustavien tulosten mukaan ainakin sairauspoissaolot ovat vähentyneet.  Suomessa ei vielä ole päästy niin pitkälle, että resurssien käyttö olisi tiimien vastuulla.

Lopuksi

Vanhusten hoidossa on ilmennyt  vakavia ongelmia, joiden korjaaminen vaatii määrätietoisia toimia. Ongelmat ratkeavat kestävästi kuitenkin vain niiden syihin puuttumalla. Muuten ne palaavat taas helposti ennen pitkää.

Lähteet:

Report of the Mid Staffordshire NHS Foundation Trust, Public Inquiry, Executive  summary https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/2 79124/0947.pdf

Care Quality Comission: Driving improvement: Case studies from seven mental health NHS trusts https://www.cqc.org.uk/publications/evaluation/driving-improvement-case-studies-seven-mental-he alth-nhs-trusts

Aejmelaeus, R., & Kaila, M. (2016). Europaineessa laatu ja potilasturvallisuus eivät saa unohtua - Kvalitet och patientsäkerhet får inte glömmas trots ekonomisk press. Suomen lääkärilehti, 71(4), 203, 204. http://www.fimnet.fi/cl/laakarilehti/pdf/2016/SLL42016-203.pdf

Holmström, B. (2017). Pay for Performance and Beyond. American Economic Review 2017, 107(7): 1753–1777

Budjettineuvos Riitta Aejmelaeus 

Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhoito, ongelmat

Kolumni : Tilaa vaikeille päätöksille

Maanantai 28.1.2019 klo 12:23 - Ministeriöiden kansliapäälliköt:

Tänään julkistettu Mahdollisuudet Suomelle on ministeriöiden kansliapäälliköiden yhteinen virkamiesnäkemys avainkysymyksistä tulevalla hallituskaudella. Sen tavoitteena on välittää yhteinen strategisen tason tilannekuva Suomen haasteista ja mahdollisuuksista tulevalle hallituskaudelle ja puolueiden hallitusohjelmaneuvottelijoille.

Keskeisin viestimme on, että hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden turvaaminen edellyttää merkittäviä uudistuksia 2020-luvulla. Tarvitaan myös vaikeita, kalliita tai epäsuosittujakin päätöksiä. Osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun haluamme tukea niiden tekemisen edellytyksiä. Tilaa vaikeille päätöksille luodaan avoimella ja tietopohjaisella keskustelulla, joka ottaa mukaan kaikki väestöryhmät. Vaikka juuri nyt elämme talouden noususuhdannetta, on hallitusohjelmasta neuvoteltaessa hyvä kiinnittää katse tätä kauemmas. Tällöin erityisesti kaksi kysymystä nousee keskeiseen asemaan.

Ensiksi, sitoutuminen ilmastonmuutoksen hillintään edellyttää globaalisti ja Suomessa merkittäviä politiikkatoimia, joista tulee päättää pikaisesti. Tavoite on laajasti tiedossa: ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää 1,5 asteeseen. Sen sijaan tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavan muutoksen mittakaavaa ei ole vielä yleisesti tiedostettu. Hallitus tarvitseekin onnistuakseen kansalta raudanlujan mandaatin, koska konkreettiset toimet eivät voi mitenkään miellyttää kaikkia.

Toiseksi, työtä julkisen talouden tasapainottamiseksi on syytä jatkaa. Tulojen ja menojen välillä on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä edelleen epätasapaino, jota väestörakenteen muutos pahentaa. Julkinen velka voi tulevaisuudessa kasvaa hallitsemattomaksi, jos tätä epätasapainoa ei korjata. Julkisia menoja lisäävät myös isot infrastruktuurihankkeet, koulutusmenot, ilmastonmuutoksen torjunta ja hävittäjähankinnat. Mahdollisuudet Suomelle -asiakirjassa nostetaan esiin useita mahdollisia ratkaisulinjoja. Olennaista on tunnistaa ja tunnustaa niiden välinen suhde: esimerkiksi jos työllisyysastetta ei saada nostettua ja työperusteista maahanmuuttoa ei lisätä, kasvaa paine verojen ja maksujen korotuksiin sekä palveluiden ja etuuksien leikkauksiin.

Yhteinen tarkastelumme lähtee yhtenäisestä valtioneuvostosta ja ministeriöitä yhdistävistä pitkän aikavälin päämääristä. Päämäärät ovat yhdenvertaisuuden edistäminen, kestävä kasvu sekä turvallinen ja vakaa yhteiskunta. Parhaat mahdollisuutemme perustuvat kestävyydelle, joka tarkoittaa sosiaalisen ja inhimillisen pääoman sekä taloudellisen hyvinvoinnin turvaamista maapallon kantokyvyn rajoissa. Hallinnonalakohtaisen politiikkavalmistelun sijaan tulevaisuuden valtioneuvostossa toimitaan keskeisimmissä kysymyksissä kokoavasti.

Elämme maailmassa, jossa päätöksenteossa vaaditaan laajaa ymmärrystä monimutkaisista ja toisiinsa kytkeytyvistä kokonaisuuksista. Valtioneuvostossa haluamme yhä paremmin ennakoida tulevaisuuden kehityskulkuja ja rakentaa pitkän aikavälin päätöksentekoa.

Maamme johtavien virkamiesten osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tärkeää ja toivottua. Asiakirjassamme esitämme 12 näkemyskokonaisuutta, jotka tarjoavat tietopohjaa vaalikeskusteluihin ja hallitusneuvottelujen pohjaksi. Kaikissa näistä on olennaista tunnistaa Suomen lukuisat kytkökset ja yhteydet globaaleihin ja eurooppalaisiin kehityskulkuihin ja päätöksiin.

Pienenä osaamispohjaisena avotaloutena Suomen talouden kehitys riippuu merkittävästi maailmantalouden ja -kaupan kehittymisestä. Suurimmat kasvun mahdollisuudet liittyvät teknologiamurrokseen ja globaaleihin trendeihin, mukaan lukien ilmastonmuutoksen hillintä ja väestön ikääntyminen kaikkialla maailmassa. Kasvua tulee tavoitella luonnon kantokyvyn rajoissa.

Yhteiskuntapolitiikan näkökulmasta osaamis- ja koulutustason nostaminen, työllisyysaste ja sosiaaliturvan uudistaminen muodostavat toisiinsa kytkeytyvän kokonaisuuden. Jatkuvan oppimisen kokonaisuus ja uudistukset on rakennettava kattamaan kaikki väestöryhmät ja tutkimus- ja innovaatiotoimintaa on syytä vahvistaa. Hyvinvointivaltion rahoitus edellyttää työllisyysasteen lähentymistä muiden pohjoismaiden tasolle, kohoten ajan mittaan jopa 80 prosenttiin. Sosiaaliturvan uudistaminen taas käynnistetään selkeillä päätöksillä tavoitteista ja arvovalinnoista.

Suomen on toimittava entistä aktiivisemmin kansainvälisen, sääntöpohjaisen järjestelmän sekä vakaan ja turvallisen EU:n edistämiseksi. Heinäkuussa alkava EU-puheenjohtajuus tarjoaa tähän erityisiä mahdollisuuksia. Turvallisessa oikeusvaltiossa ja unionissa vahvistetaan osallisuutta, osallistumisoikeuksien ja aktiivisen osallistumisen toteutumista sekä hyviä väestösuhteita. Myös kansallista puolustuskykyämme on tarpeen ylläpitää pitkäjänteisesti.

Valtiosihteeri Paula Lehtomäki, valtioneuvoston kanslia

Valtiosihteeri Matti Anttonen, ulkoministeriö

Kansliapäällikkö Pekka Timonen, oikeusministeriö

Kansliapäällikkö Ilkka Salmi, sisäministeriö

Kansliapäällikkö Jukka Juusti, puolustusministeriö

Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki, valtiovarainministeriö

Kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, opetus- ja kulttuuriministeriö

Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, maa- ja metsätalousministeriö

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen, liikenne- ja viestintäministeriö

Kansliapäällikkö Jari Gustafsson, työ- ja elinkeinoministeriö

Kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee, sosiaali- ja terveysministeriö

Kansliapäällikkö Hannele Pokka, ympäristöministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, julkinen talous, yhteiskuntapolitiikka

Kolumni : Tatuointi - ikuinen ystävä?

Perjantai 25.1.2019 klo 13:14 - Hanna Korhonen

Kuvituskuva.

Menneessä maailmassa tatuointi oli harvan 18 vuotta täyttävän lahjalistan kärjessä. Toisin on nyt, sillä yhä useampi nuori kiiruhtaa heti täysi-ikäiseksi tultuaan tatuointistudioon.

Moni vanhempikin haluaa pysyvän kuvan iholleen esimerkiksi juhlistaakseen jotain merkkitapahtumaa tai ihan muuten vain. Eurooppalaisista noin 12 %:lla on tatuointi, joissakin maissa tatuointien arvellaan koristavan jopa kolmasosaa nuoremmista ikäluokista.

Tatuointien yleisyydestä Suomesta ei ole tilastotietoa, mutta niiden suosio näyttää jatkuvan. Yhä useammalla tatuoidulla on lisäksi monta tatuointia, jotka voivat peittää suuren osan ihoa. Tatuointiväreille altistuminen lienee siis meilläkin yhä kasvussa, varsinkin jos mukaan lasketaan erilaiset kosmeettiset tatuoinnit (microblading, permanent make-up). 

Pahimmassa tapauksessa tatuoinnista on hankkiuduttava eroon

Ovatko tatuoinnit sitten turvallisia? Ainoa oikea vastaus taitaa tässäkin olla, että sitä ei kukaan täysin tiedä. Kaikki tatuoidut eivät tietenkään välttämättä koe minkäänlaisia – ainakaan äkillisiä – terveyshaittoja tatuoinnin vuoksi. Joillekin ikikuvasta voi kuitenkin tulla terveysriesa, josta on pahimmassa tapauksessa hankkiuduttava eroon.

Tulehdukset ja allergiset reaktiot ovat tyypillisimpiä tatuointien aiheuttamia terveysongelmia. Niiden määrästä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa, koska niitä ei erikseen tilastoida terveydenhuollon järjestelmissä. Tatuoinnissa käytettävien kemikaalien pitkäaikaisista terveysvaikutuksista on tutkittua tietoa toistaiseksi vieläkin vähemmän. 

Tatuointiväreissä on sellaisiakin väriaineita, joiden käyttö kosmetiikan ainesosina on jo aikaa sitten kielletty

Tatuointivärit sisältävät usein tismalleen samoja väriaineita kuin kosmetiikka, mutta niille ei vaadita minkäänlaista turvallisuusselvitystä ennen värin nakuttamista ihon sisään. Kosmetiikkavalmisteille taas on tehtävä kattava toksikologista ammattitaitoa edellyttävä turvallisuusselvitys ennen niiden pääsyä markkinoille ja kuluttajien ihon pinnalle. Tällä hetkellä tatuointiväreissä on lisäksi sallittua käyttää sellaisiakin väriaineita, joiden käyttö kosmetiikan ainesosina on jo aikaa sitten kielletty. Kemikaalivalvonnan yhteydessä on valitettavasti löytynyt myös lainsäädännön vastaisia tatuointivärejä. 

Tatuointivärien sääntely onkin todettu EU-tasolla riittämättömäksi. EU:n kemikaalilainsäädännön nojalla työstetään paraikaa tatuointivärejä koskevaa rajoitusta. Tatuointiväreissä käytettäviä pigmenttejä ja apuaineita halutaan tulevaisuudessa säännellä siten, että esimerkiksi pahimmat allergisoivat aineet kielletään tai niiden pitoisuutta rajoitetaan. Rajoitus astunee voimaan aikaisintaan vuonna 2020. 

Tatuointia palveluna valvotaan kuluttajaturvallisuuslainsäädännön nojalla. Suomessa ammattimaisten tatuoijien hygieeninen osaaminen lienee pääsääntöisesti hyvä. Kuluttajan tehtäväksi jäävä tatuoinnin ohjeiden mukainen ja huolellinen jälkihoito pienentää tulehdusriskiä. Vastuullisinkaan tatuoija ei kuitenkaan voi olla varma siitä, millaisia reaktioita tatuoinnissa käytettävät värit voivat asiakkaalle pahimmillaan aiheuttaa.

Tatuoinnin ottamista harkitsevan on vähintään syytä pohtia, onko omassa terveydentilassa jotain sellaista, minkä vuoksi kestokuvan hankkiminen ei olisikaan niin hyvä idea. Tatuointi kun voi olla paitsi ikuinen ilo, myös pysyvä harmi.  

Hanna Korhonen
neuvotteleva virkamies
sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tatuointi, tatuointiväri, turvallisuus

Kolumni : Tulorekisterin laajennus tukisi sosiaaliturvan uudistamista

Keskiviikko 16.1.2019 klo 9:17 - Tietojohtaja Irja Peltonen ja hankepäällikkö Arto Leinonen ( Valtiovarainministeriö)

Etusivulle

Tulorekisteri voi tuoda paljon nykyistä suurempia hyötyjä, jos seuraava hallitus päättää sen jatkokehittämisestä. Tulorekisterin laajentaminen parantaisi sen hyödynnettävyyttä sosiaaliturvaa uudistettaessa.

Tulorekisterin ensimmäinen osuus otettiin onnistuneesti käyttöön vuodenvaihteessa. Jatkossa työnantajat ilmoittavat palkanmaksuja koskevat tiedot vain yhteen kertaan tulorekisteriin, kun tähän saakka tiedot on pitänyt ilmoittaa erikseen jokaiselle palkkatiedon käyttäjälle.

Tulorekisterin tietosisältö laajenee ensi vuoden alussa. Silloin rekisteriin ryhdytään keräämään tiedot maksetuista eläkkeistä ja muista etuuksista.

Myös tiedon käyttäjien mukaantuloa on vaiheistettu vastaavalla tavalla. Tämän vuoden alusta rekisterin tietoja käyttävät Verohallinto, Kela, Eläketurvakeskus, eläkelaitokset ja Työllisyysrahasto. Ensi vuoden alussa mukaan tulevat muun muassa työttömyyskassat, lakisääteistä vahinkovakuuttamista harjoittavat vakuutusyhtiöt, KEHA-keskukset, kunnat ja Tilastokeskus.

Laajapohjainen yhteistyö tuotti tulosta

Otimme tulorekisterin valmistelussa heti alkumetreiltä lähtien mukaan kaikki tulorekisterin keskeiset sidosryhmät. Niillä oli mahdollisuus osallistua keskeisten ratkaisujen ja määrittelyjen tekemiseen – niin lainsäädännössä kuin toiminnallisissa vaatimuksissa.

Pystyimme ottamaan tulorekisterin käyttöön sovitussa aikataulussa juuri siksi, että valmistelimme sitä yhdessä ja sitouduimme kaikki uudistukseen. Hyvät kokemuksemme sidosryhmäyhteistyöstä ovat varmasti hyödyksi, kun valmistellaan vastaavantyyppisiä yhteiskunnallisesti merkittäviä muutoshankkeita.

Kehittämistä jatkettava

Tulorekisteri ei ole vielä valmis. Sen mahdollisuuksia ei täysin hyödynnetä vielä ensi vuonnakaan, kun toinen vaihe otetaan käyttöön.

Tulorekisterin jatkokehittämisestä ja sisällön laajentamisesta on esitetty monenlaisia toiveita. Esillä on ollut muun muassa rekisterin tietosisällön laajentaminen pääomatuloihin. Toisaalta oikeusministeriön selvityksessä esitettiin positiivisen luottotietorekisterin perustamista tulorekisterin yhteyteen.

Molemmilla näistä ehdotuksista on kannatettavia tavoitteita. Ne olisivat toteutettavissa seuraavan hallituskauden aikana, jos niin halutaan ja päätetään. Kaikki mahdollisuudet tuskin realisoituvat ja kaikkea kehittämistä ei voida tehdä samanaikaisesti. Kehittämistä olisi kuitenkin edelleen määrätietoisesti jatkettava.

Ratkaisuja tarvitaan pikaisesti

Ratkaisuja kehittämisestä olisi hyvä tehdä jo heti seuraavan vaalikauden alussa, jotta työ voisi jatkua saumattomasti toisen vaiheen käyttöönoton jälkeen. Tulorekisterin jatkolaajennukset parantaisivat myös sen hyödynnettävyyttä sosiaaliturvaa uudistettaessa.

Tulorekisteristä saatavat hyödyt ovat kiistattomia, mutta ne eivät toteudu täydessä mittakaavassa, ellei rekisterin kautta ole saatavissa kaikkia verotuksessa ja toimeentulon arvioinnissa tarvittavia tulotietoja.

Tulevaisuus on tehtävä yhdessä.

Irja Peltonen

Tietojohtaja

Arto Leinonen

Hankepäällikkö

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni : Hallitus tukee Oulua kriisissä

Lauantai 12.1.2019 klo 22:57 - Pääministeri Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Uskon suomalaisten ajattelevan, että: 1. Rikollisten tulo maahamme pitää pyrkiä kaikin keinoin estämään. 2. Jos Suomessa syyllistyy rikokseen, se tutkitaan ja tuomitaan. 3. Suomeen tulevien ihmisten on sopeuduttava suomalaisen yhteiskunnan arvoihin, lainsäädäntöön ja normeihin. Jos ihminen ei sopeudu hyvinvointiyhteiskuntamme pelisääntöihin, lähtökohdan on oltava se, että Suomesta on lähdettävä sinne, mistä on tultukin.

Myös itse ajattelen näin. Nämä periaatteet ovat olleet hallituksen toiminnan lähtökohtia ja ovat sitä kauden loppuun saakka.

Käytännön lainvalmistelutyö ei ole silti aina yksinkertaista. Suomi kunnioittaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja maamme perustuslain takaamia oikeuksia. Näissä raameissa hallitus on tehnyt aiempaa nopeammaksi törkeisiin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamisen. Laki astui voimaan vuoden alusta. Eduskunnassa on myös käsittelyssä kaksi hallituksen esitystä. Niistä toisessa puututaan turvapaikanhakijoiden uusintahakemusten väärinkäyttöön ja toisessa mahdollistetaan kansalaisuuden menettäminen esimerkiksi terrorismirikoksiin syyllistyneiltä kaksoiskansalaisilta. Näiden lisäksi eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys, jossa kiristetään törkeimpien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia.

Sisäministeriössä on joulukuussa aloitettu lisätoimien selvittäminen ulkomaalaisten rikosten ennaltaehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Työssä selvitetään esimerkiksi kansalaisuuden myöntämiskriteerejä ja maahantulojärjestelmän toimintaa kokonaisuudessaan.

Myös laajempaan seksuaalirikosten ennaltaehkäisyyn on kiinnitettävä huomiota. Vanhempia ja lapsia on valistettava vaaroista. Lasta pitää rohkaista kertomaan kotona ja koulussa aikuisille, mikäli heitä on houkuteltu netissä, kauppakeskuksissa tai kaduilla. Aikuisten on oltava lasten tukena.

Tavatessani tänään Oulun kaupungin johtoa totesin, että Oulu on hyvin valmistautunut kriisiavun antamiseen. Vierailulla olivat mukana sisäministeri Kai Mykkänen ja sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila. Johdon tapaamisen jälkeen keskustelimme ministereiden kanssa kolmestaan. Linjasimme, että hallitus antaa Oululle kaiken sen tarvitseman avun ja tuen. Keskustelin aiemmin myös valtiovarainministeri Petteri Orpon kanssa siitä, että tarvittavat resurssit tähän löytyvät. Hallitus keskustelee sisäministeriön valmistelemasta toimenpideohjelmasta ensi viikolla. Kun valmistelussa olevat lisätoimet on selvitetty, keskustelemme niistä myös opposition kanssa.

Viranomaisyhteistyö Oulussa vaikutti saumattomalta. Tällaisten rikosepäilyjen esille tulo on signaali siitä, että yhteisö toimii. Rikosepäilyt täytyy saattaa aina poliisin tietoon ja tutkittavaksi. Oulun epäillyt teot järkyttävät meitä kaikkia. Ne ovat ihmisarvon vastaisia. Hallituksen ajatukset ovat uhreissa ja heidän läheisissään.

Juha Sipilä
pääministeri

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni: Ensihoitoa ei ulkoisteta yksityisille toimijoille

Tiistai 8.1.2019 klo 23:09 - Tuija Kumpulainen, osastopäällikkö

Ensihoitoa ei olla ulkoistamassa, vaan se on viranomaistehtävä myös jatkossa. Tästä on liikkunut virheellisiä tietoja julkisuudessa, mm. Kauppalehdessä.

Hallituksen joulukuussa antaman esityksen mukaan ensihoito on tulevaisuudessa maakuntien vastuulla ja se tuotetaan pääosin maakunnan omana toimintana. Maakunnan omaa toimintaa täydentävänä palveluna voidaan hankkia ensihoitopalvelun potilastehtävien hoitamista.

Ensivastetoiminta on osa ensihoitopalvelua. Sen tarkoituksena on lyhentää viivettä hätätilapotilaan tavoittamisessa ja mahdollistaa hätäensiapu ja elvytys ennen kuin ambulanssi ehtii paikalle.

Ensihoitopalvelusta vastaava sairaanhoitopiiri - ja tulevaisuudessa maakunta - päättää ensivastetoiminnan tuottamistavasta. Nykyisin ensivastetoimintaa hoitavat pääasiassa pelastuslaitokset ja niiden lisäksi Rajavartiolaitos, puolustusvoimat ja Suomen Punainen risti joillain alueilla. Uusien säännösten tarkoituksena on mahdollistaa tämän käytännön jatkuminen tulevaisuudessa.

Myös yksityisten toimijoiden on nykylainsäädännön mukaan mahdollista hankkia ensivastetoimintaa yksityisiltä, mutta käytännössä yksityisiä palveluntuottajia ei ole ollut mukana ensivastetoiminnassa. Maakunta päättää jatkossakin, tuotetaanko ensivaste maakunnan omana toimintana vai hankitaanko se muulta palveluntuottajalta.

Ensihoitopalveluun kuulumattomat potilassiirrot terveydenhuollon yksiköstä toiseen yksikköön jatkohoitoon tai tutkimukseen on tarkoitus tulevaisuudessa hankkia yksityiseltä toimijalta. Tämä on merkittävä laajennus yksityisen toimintaan.

Hallituksen esitys terveydenhuoltolain ensihoitopalvelua koskevien säännösten muuttamisesta (eduskunta)

Tuija Kumpulainen
osastopäällikkö
sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni: Päivystysapu 116117 on mielekäs ja hyvä työpaikka

Torstai 13.12.2018 klo 13:28 - Viljami Hätönen

Kuvahaun tulos haulle 116117

Sosiaali- ja terveydenhuollon päivystystoiminnan neuvonta- ja ohjauspalvelu Päivystysapu 116117 laajenee vuodenvaihteessa koko Uudellemaalle. Tällä hetkellä se toimii jo kolmen sairaanhoitopiirin alueella.

Numeroon voi soittaa lisäksi Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Savossa, ja alkuvuonna 2019 toimintaan tulee mukaan myös muutama muu alue. Tavoitteena on saada palvelu käyttöön koko Manner-Suomessa vuoden 2019 aikana.

Päivystysapuun 116117 soittamalla ihmiset saavat neuvontaa ja ohjausta tilanteissa, jotka ovat kiireellisiä, mutta eivät varsinaisia hätätilanteita. Päivystysavussa toimivalle ammattilaiselle tämä tarkoittaa merkityksellistä ja haastavaa työtä, jossa ihmisiä autetaan heidän avuntarpeissaan. Hätätilanteissa yhteydenotto tehdään jatkossakin aina hätänumeroon 112.

Käyttöönottovaiheessa Päivystysavun järjestävät sairaanhoitopiirit. Reformiministeriryhmän kesäkuun linjauksen mukaisesti vastuu palvelun järjestämisestä kuuluu maakunnille. 

Ammattilainen ohjaa oikean avun luokse

Päivystysavussa puheluihin vastaavat terveydenhuollon ammattilaiset. Toimintaa on lähdetty kehittämään tukeutumalla terveydenhuollon päivystysjärjestelmän rakenteisiin. Näin siksi, että valmiin perustan varaan on helpompaa ja nopeampaa käynnistää uudenlaista toimintaa. Samalla on pidettävä mieli ja mahdollisuudet kehitykselle avoimina, jotta emme lukittaudu nykyisiin toimintamalleihin. Päivystysapuun soittajalle on tärkeintä, että hänen kiireelliseksi kokemaansa ongelmaan saadaan riittävä apu ja mahdollisesti ratkaisu.

Palveluohjaus on harvemmin päivystystoimintojen parissa kuultu termi. Palveluohjauksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan tai potilaan elämänhallintaa vahvistetaan ja hänen omia voimavarojaan tai verkostoaan hyödynnetään, jotta hän selviäisi haasteellisesta elämäntilanteesta. Päivystysavussa voidaan antaa palveluneuvontaa, jossa parhaimmillaan tunnistetaan soittajan ongelma ja hänet ohjataan saman tien oikean palvelun pariin.

Tavoite on minimoida soittajan pallottelu

Päivystysavun työntekijälle tämä tarkoittaa sitä, että hänen pitää osata tunnistaa ihmisten erilaisia palvelutarpeita. Lisäksi hänen on tunnettava alueensa palvelujärjestelmä. Yhden luukun periaatteella toimiminen edellyttää myös järjestelmältä joustoa sekä uudenlaisia toimintatapoja. Tavoite on minimoida soittajan pallottelu ja löytää järjestelmästä ihmislähtöisiä ratkaisuja. Yhteiset toimintaperiaatteet, toiseen palveluun ohjaamisen kriteerit ja toimintamalli ohjaukselle pitää suunnitella yhdessä muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Esimerkiksi sosiaalipalveluissa tämä tarkoittaa Päivystysavussa toimivien ammattilaisten osaamisen lisäämistä, jotta sosiaaliset ongelmat kyetään tunnistamaan. Lisäksi on sovittava kriteereistä, joiden perusteella asiakas ohjataan sosiaalipalvelujen palvelutarpeen arvioon.

Palveluketju alusta asti kuntoon

Yhden luukun periaatteella toimiminen lisää vastuuta. Soittajan ohjautuminen oikeaan palveluun aikaisessa vaiheessa ja matalalla kynnyksellä saattaa tuntua terveydenhuollon päivystyksen hektiseen arkeen verrattuna kevyeltä ja nopealta päätökseltä. Jos asiakkaan palveluketju alkaakin Päivystysavun ansiosta aivan muualta kuin varsinaisesta päivystyksestä, on tällä iso merkitys koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmälle. Kun asiakasta tuetaan ratkaisemaan ongelmaa omin voimavaroin, saattaa ongelma poistua kokonaan ilman käyntiä päivystyksessä. Vaikka Päivystysapuun soittaja ohjattaisiin lopulta palvelujen pariin, niin tuskin siitä on haittaa, että läheisten tarjoamaa turvaverkkoa on hieman tiukennettu tai käsikauppalääkkeillä vaivoja lievennetty jo etukäteen.

Päivystysapuun tarvitaan parhaat, motivoituneimmat ja osaavimmat ammattilaiset

Päivystysapuun soittajien ohjaus ja neuvonta on taatusti vähintään yhtä haastavaa työtä kuin ensihoidossa tai päivystyspoliklinikalla työskentely. Kasvokkain tapahtuvan kohtaamisen ja hoito- ja tutkimusvälineiden puuttuminen pitää Päivystysavussa korvata ihmisläheisellä kohtaamisella, vuorovaikutustaidoilla ja laajalla tietämyksellä akuuttien ongelmien hoidosta. Asiakkaan ohjaaminen päivystyspoliklinikalle tarkistettavaksi on aina käytettävissä oleva vaihtoehto. Päivystysapuun soitetaan kuitenkin juuri siksi, että avun voisi aloittaa nopeasti, tehokkaasti ja ammattilaisen ohjauksessa. Päivystysapuun tarvitaan tähän työhön parhaat, motivoituneimmat ja osaavimmat ammattilaiset. Soittajien hyvinvointi ja heidän ongelmansa ratkaisemisen hintalappu riippuu teistä ammattilaisista.

Viljami Hätönen
Päivystysapu 116 117 projektikoordinaattori

Kommentoi kirjoitusta.

Kolumni : Sovitellun työttömyysturvan maksuviive historiaan

Torstai 1.11.2018 klo 13:30 - Ministeri Mattila

Pirkko-Mattila-7.jpg

Kuva: Laura Kotila, valtioneuvoston kanslia

Hallitus päätti viime kevään kehysriihessä niin sanotusta työllisyyspaketista eli joukosta toimia työllisyyden edistämiseksi. Yksi tähän pakettiin sisältynyt hanke oli kehittää työttömyysturvan sääntöjä niin, että työttömyysetuuden sovittelua koskevat säännökset eivät olisi enää esteenä työn vastaanottamiselle. Tähän liittyvä hallituksen esitys on annettu tänään.

Meillä on tällä hetkellä todella hyvä työttömyysetuuden ja osittaisen työllistymisen yhdistelmä jos sitä arvioidaan yksinomaan eurojen kautta. Voi todeta, että työttömyysturvan sovittelua koskeva lainsäädäntö on kansainvälisesti vertailtuna jopa antelias. Sovittelussa on käytössä suojaosa, eli kuukaudessa voi ansaita 300 euroa eikä se alenna työttömyysetuutta. Vasta suojaosan ylittävä osa tuloista vaikuttaa työttömyysturvaan, ja silloinkin vain puolet tuosta ylitteestä vähentää kuukaudelta maksettavaa työttömyysetuutta.

Julkisessa keskustelussa ja ihmisten arjessa työttömyysetuuden sovittelu ei kuitenkaan ole näyttäytynyt pelkästään myönteisenä, vaikka järjestelmä etuuden määrää koskevan sääntelyn osalta tukeekin työn vastaanottamista.

Pikemminkin osittainen työllistyminen eli lyhytkestoisen kokoaikatyön tai osa-aikatyön vastaanottaminen tuntuu aiheuttavan huolta. Tällä hetkellä työttömyysturvan sovittelu tapahtuu ansaintaperiaatteen mukaisesti. Jos työ tehdään marraskuussa, siitä saatava palkka sovitellaan yhteen marraskuulta maksettavan työttömyysturvan kanssa. Näin tehdään, vaikka palkka maksettaisiin vasta joulukuun lopussa. Palkkatiedon odottamisesta on usein aiheutunut viive siihen, milloin ihminen on saanut sovitellun työttömyysetuutensa ja palkka on vaikuttanut etuuden määrään jo sellaisena aikana, jolloin se ei ole vielä ollut käytettävissä.

Tänään annetulla hallituksen esityksellä helpotetaan osittaista työllistymistä vähentämällä niitä viiveitä, joita sovitellun työttömyysturvan maksamiseen voi liittyä.

Tavoite saavutetaan myös varsin yksinkertaisella keinolla: muuttamalla sitä, milloin palkka vaikuttaa. Jatkossa siirryttäisiin tilanteeseen, jossa palkka soviteltaisiin työttömyysturvan kanssa yhteen maksuperusteisesti. Jos siis marraskuun työstä maksettava palkka maksetaan vasta joulukuussa, palkka vaikuttaa joulukuulta maksettavaan työttömyysturvaan ja marraskuun työttömyysturva voitaisiin maksaa täytenä.

Osa-aikatyö on noussut keskusteluun viime aikoina myös siitä näkökulmasta, ettei sitä suinkaan aina tehdä ihmisen omasta halusta ja osa-aikatöiden määrä näyttää myös lisääntyneen. Näitäkään seikkoja ei ole syytä sivuuttaa. Nyt tehty muutos on tästä huolimatta askel oikeaan suuntaan ja taustalla on tavoite, ettei palkasta tule ihmiselle taakkaa ja huolta.

Työllisyyden edistäminen on olennainen tavoite, jotta myös tulevaisuudessa pystymme huolehtimaan hyvinvointivaltiolle kuuluvista vastuista. Sen edistämiseksi tarvitaan lisää lainsäädäntöä, joka tekee osittaisen työn ja työttömyysturvan yhdistämisen toimivaksi kokonaisuudeksi yksilölle. Hienoa, että otimme tänään taas yhden askeleen kohti tavoitetta!

Pirkko Mattila

sosiaali- ja terveysministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työttömyysturva, työllistyminen, soviteltupäiväraha

Pääministeri Juha Sipilän kolumni ASEM-huippukokouksesta Brysselistä

Perjantai 19.10.2018 klo 19:36 - Juha Sipilä

juha-sipila-1981.jpg

Kuva: Valtioneuvosto

Eilen ja tänään pidettiin 12. Aasian ja Euroopan välinen ASEM-huippukokous, johon osallistui 30 Euroopan maata ja 21 Aasian maata. Kokous oli erinomainen mahdollisuus tavata vaikka lyhyestikin sellaisten maiden johtajia, joiden kanssa on muuten mahdollisuus keskustella harvemmin. Minulla oli mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa Mongolian presidentin sekä Venäjän, Vietnamin, Singaporen, Thaimaan, Kiinan JA Japanin pääministereiden kanssa.

ASEM on merkittävin kanava eurooppalaisten ja aasialaisten maiden johtajien vuoropuhelulle. Epävarmoina aikoina on erittäin tärkeää, että Euroopan ja Aasian maat voivat keskustella epävirallisesti ja suoraan siitä, kuinka voimme vastata yhdessä globaaleihin haasteisiin, jotka liittyvät turvallisuuteen, kauppapolitiikkaan, ilmastonmuutokseen, kestävään kehitykseen ja tasa-arvoon.

Ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä tärkeitä olivat muun muassa Korean niemimaan tilanne, kyberturvallisuus sekä Agenda 2030:n toimeenpano. Talouskysymyksissä oli tärkeää saada aikaan yhteinen näkemyksemme muun muassa monenkeskisen kauppajärjestelmän merkityksestä, kestävästä talouskasvusta sekä digitalisaation mukanaan tuomista haasteista.

Omassa puheenvuorossani nostin esille meille tärkeitä asioita kuten juuri julkaistun kansainvälisen ilmastopaneelin raportin merkityksen. Korostin, että meidän on muutettava ajattelutapaamme siitä, miten näemme oman taloutemme perustan. Meidän on siirryttävä fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta taloudesta määrätietoisesti kohti kiertotaloutta. Nostin esille myös tarpeen tehdä yhteistyötä muovijäteongelman ratkaisussa. Asia on tärkeä meille kaikille. Korostin myös, että kestävää kehitystä ei voi olla ilman tasa-arvoa. Meidän kaikkien tulee tehdä käytännön työtä tasa-arvo-ongelmien ratkaisemiseksi. Puheenvuorossani mainitsin yhtenä konkreettisena esimerkkinä suomalaisen kouluruokailun.

Täysistunnon jälkeen pidetyllä ASEM-johtajien työlounaalla peräänkuulutin vastuullista valtioiden toimintaa myös kyberympäristössä. Kyberturvallisuuteen liittyvistä haasteista keskusteltiin myös eilisessä Eurooppa-neuvostossa.

Kokous täytti odotuksemme. Saimme aikaan hyvän puheenjohtajan julkilausuman, jossa meille tärkeät elementit ovat hyvin kirjattuina. Pidin tärkeänä, että sääntöihin pohjautuvan monenkeskisen järjestelmän merkitys, vapaakaupan tärkeys, ilmastonmuutoksen torjuminen, kestävä kehitys, tasa-arvokysymykset sekä merten muovijäteongelma olivat huomioituina ja kirjattuina julkilausumaan tarpeeksi selkeästi.

Tämän päivän huippukokous vahvisti selkeästi ASEMin roolia monenkeskisen ja sääntöperustaisen maailmanjärjestyksen edistäjänä tilanteessa, jossa sen olemassaoloa kyseenalaistetaan. Vaikka itse huippukokouksessa ei varsinaisia sopimuksia allekirjoitettukaan, ovat ASEMin puitteissa käydyt keskustelut omalta osaltaan edistäneet Euroopan ja Aasian lähentymistä. Maanosat ovat luonnollisia kumppaneita toisilleen, ja tämän vahvistamiseksi on tärkeää, että Eurooppa ja Aasia tekevät enenevissä määrin yhteistyötä niin liikenne- ja viestintäyhteyksien, energian kuin ihmisten liikkuvuuden saralla. Tämän ns. Connectivity-työn vahvistamiseen ASEM-huippukokous keskittyi suurelta osin. EU on myös solminut ja solmimassa erilaisia vapaakauppa- ja investointisopimuksia muun muassa Japanin, Singaporen, Etelä-Korean ja Vietnamin kanssa.


Juha Sipilä

pääministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asem, huippukokous, sipilä, pääministeri

Kolumni: Välttämätön toimeentulo on kaikkien perusoikeus

Keskiviikko 3.10.2018 klo 17:42 - Ministeri Annika Saarikko

annikasaarikko.jpg
Perustoimeentulotuen siirtäminen Kelaan on aiheuttanut huolta siitä, saavatko haavoittuvimmassa asemassa olevat kansalaiset kaiken tarvitsemansa tuen. Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Käytännössä vastuu kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien ihmisten huolenpidosta kuuluu viranomaisille eli Kelalle ja kunnille. Vastuu perustuu lainsäädäntöön.

Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen tuki. Perustoimeentulotukea myöntää Kela. Kunnat vastaavat edelleen täydentävästä ja ehkäisevästä toimeentulotuesta. Kunta voi käyttää hiukan enemmän tilannekohtaista harkintaa myöntäessään täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea kuin Kela perustoimeentulotukea myöntäessään. Lisäksi kunta voi ja sen pitää tarjota muitakin sosiaalihuollon palveluja. Ihmisiä pitää auttaa muullakin tavalla kuin vain antamalla rahaa. Näkökulmamme sosiaalipolitiikkaan on liian ohut, jos ajattelemme sen olevan vain rahan jakamista köyhille. Onnistunut sosiaalipolitiikka tuottaa aina kokemuksen osallisuudesta ja merkityksellisyydestä sekä tarjoaa tilaa omavoimaisuuden vahvistumiselle. 

Perustoimeentulotukea tarvitsevat ihmiset saavat tukea valtakunnallisesti yhtenäisin perustein

Vastuu perustoimeentulosta on ollut vuoden 2017 alusta lähtien Kelalla. Aiemmin siitä vastasivat kunnat. Siirto tehtiin, jotta perustoimeentulotukea tarvitsevat ihmiset saisivat tukea valtakunnallisesti yhtenäisin perustein. Taustalla oli myös tieto siitä, että osa ihmisistä ei halunnut hakea tukea sosiaalitoimistosta leimaantumisen pelossa. Esitystä tuettiin eduskunnassa erittäin laajapohjaisesti. 

Perustoimeentulotuen hakemisesta on tehty mahdollisimman yksinkertaista. Tukea voi hakea monella tavalla. Hakija voi valita asioinnin Kelan palvelupisteessä tai hakemuksen lähettämisen joko postitse tai verkossa. 

Valitettavasti joskus asiat voivat mennä joidenkin asiakkaiden kohdalla pieleen. Jokainen tällainen tapaus on liikaa. Koko järjestelmää ei niiden perusteella kuitenkaan pidä tuomita. Kelaan tulee viikoittain noin 30 000–45 000 perustoimeentulotuen hakemusta. Ne käsitellään yleensä noin viidessä päivässä. Kiireelliset hakemukset käsitellään samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Kela käsittelee oikaisuvaatimukset keskitetysti ja petrattavaa on vielä oikaisuvaatimusten käsittelyajassa.

Kelan ja kuntien yhteistyötä parannetaan koko ajan

Kela tekee monin eri tavoin yhteistyötä kuntien kanssa. Kelan ja kuntien työntekijöitä on yhteisissä tiloissa monissa kunnissa, jotta sosiaalityön tarpeessa olevat asiakkaat voidaan tunnistaa ja apua tarjota heti. Kuntien sosiaalityöntekijöillä on mahdollisuus ottaa yhteyttä Kelan toimeentulotukea ratkaiseviin toimihenkilöihin. Parhaillaan työstetään myös valtakunnallista mallia Kelan ja kuntien väliselle yhteistyölle. 

Yhteistyötä toimeentuloon liittyvissä asioissa pitää vielä parantaa, mutta suunta on ollut koko ajan parempaan päin. Erityinen huomioni kohdistuu aikuissosiaalityön vahvistumiseen osana kuntien, jatkossa maakuntien sosiaalitoimen työtä. Maakuntapohja tuo tähän valmiuksia, kun parhaimmillaan yhteistyötä syvällisesti tekevät sekä nykyiset kunnat, te-toimistot että Kela rinnakkain. 

Kelan on yhteistyössä kuntien kanssa löydettävä malli, jolla kaikista haavoittuvimmat ja sosiaalipalvelujen tarpeessa olevat asiakkaat löydetään avun piiriin ja tunnistetaan nykyistä paremmin. Tässä voitaisiin entistä tehokkaammin hyödyntää myös teknologiaa. Tiedonvaihtoa kunnan ja Kelan välillä on parannettava – molempiin suuntiin.

Annika Saarikko
perhe- ja peruspalveluministeri

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toimeentulo, toimeentulotuki

Kiire on huono peruste epätäsmälliselle soten valinnanvapauslaille

Perjantai 7.9.2018 klo 12:37 - Olli-Juhani Piri

Kiireestä on tullut arkea sote-valmistelussa, ja keskustelussa kiireen esille nostaminen on saanut jo koomisiakin piirteitä. Pitkään asialle jatkoi hymähdellä, mutta tässä vaiheessa eduskuntakäsittelyä hymy alkaa jo hyytyä. Kiire ei voi olla enää peruste epätäsmällisille laeille, vaan valiokuntien tulee saada saattaa työskentelynsä rauhassa loppuun saakka – ilman painostusta.

Valinnanvapauslain täsmällisyys on noussut esiin useita kertoja sote-keskustelun myötä. Tämä ei ole ollut vain median mylläkkää, sillä asiantuntijat ovat nostaneet ongelmat pöydälle. Lainsäädännön arviointineuvosto huomautti alkuvuodesta julkaisemassaan lausunnossa lukuisista laissa olevista seikoista, joita olisi syytä tarkentaa. Neuvosto on huomauttanut aiemminkin lainsäädännössä olevien kuvausten suppeudesta.

Nyt viimeisimpänä perustuslakivaliokunta totesi, että valinnanvapausjärjestelmän eri osatekijöitä, kuten asiakassuunnitelmaa, suoran valinnan palveluita, asiakasseteliä ja henkilökohtaista budjettia sekä alihankintaa, koskeva sääntely ei ole kaikilta osin riittävän täsmällistä ja oikeusturvan takaavaa. Kaiken tämän sote-veivaamisen jälkeen valiokunnan huomio ja sen laajuus ovat vähintäänkin huolestuttavia.

Asiantuntijat ovat huomauttaneet useita seikoista, jotka perustusvaliokunta lopulta nosti uudelleen pöydälle. Näihin olisi voitu puuttua jo aiemmin, mutta joko kiire, asiantuntemuksen puute tai resurssien puute ajoi valmistelun päälle. Veronmaksajan, ja lähestyvien vaalien alla äänestäjän, on pystyttävä luottamaan siihen, että järjestelmässämme syntyy laadukkaita ja viime kädessä kansalaisen oikeusturvan takaavia lakeja. Tavallinen tallaajahan on se, joka lopulta joutuu hutiloiden tehdyistä laeista maksamaan. Siksi työrauha viimeistään tässä vaiheessa on olennaisen tärkeää.

Vuonna 2016 asetettu lainsäädännön arviointineuvosto istuu nyt ensimmäistä kauttaan, joka kestää kevään 2019 lopulle. Jo tänä aikana arviointineuvosto on todellakin osoittanut hyötynsä Suomen lainsäädännön valmistelulle. Pelkkien ongelmien esille nostamisen sijaan neuvosto on esittänyt konkreettisia ehdotuksia, joilla lainvalmistelua voidaan parantaa. Nämä ovat jääneet julkisessa keskustelussa harmillisen vähälle, vaikkakin ovat tärkeä opetus sote-valmistelun loppumetreillä.

Arviointineuvoston tovi sitten julkaisemassa vuoden 2017 katsauksessa esitetään useita havaintoja lainsäädännön valmistelun kehittämiseksi. Nostankin keskusteluun muutaman neuvoston havainnon, joita on helppo peilata sote-valmistelua vasten. Menneeseen ei ole syytä jäädä vellomaan, vaan katse tulee tältäkin osin suunnata eteenpäin. Näillä teeseillä järjestelmää on hyvä lähteä kehittämään, jotta vaade laadukkaista laeista toteutuisi yhä paremmin jatkossa.

1. Ministeriöiden tulisi parantaa vaikutusarviointien resursointia, jotta lainvalmisteluun saadaan monipuolista osaamista ja luodaan edellytyksiä kokonaisvaltaisille vaikutusarvioinneille.

2. Juridiikan osaaminen on tärkeää lainvalmistelussa, mutta myös muiden koulutustaustan omaavien osallistumista lainvalmisteluun tulisi lisätä.

3. Lainvalmistelun johtamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, ja lainsäädännön aikataulutusta tulisi kehittää ennakoitavammaksi.

4. Lainsäädännön laadun parantaminen tarvitsee onnistuakseen poliittisen päätöksenteon tuen: lainsäädännön valmistelulle annettava riittävästi aikaa.

5. Useiden hallituksen esitysluonnosten kieliasu on tekninen tai muutoin vaikeaselkoinen, mikä vaikeuttaa lain ymmärtämistä. Myös muidenkin kuin asiantuntijoiden on saatava riittävä käsitys lainmuutoksesta ja sen vaikutuksista

6. Ohjeita lainvalmisteluun on runsaasti, mutta ne ovat epäyhtenäisiä ja osin päällekkäisiä. Ohjeita tulisi yhtenäistää.

Kirjoittaja Olli-Juhani Piri työskentelee talouden ja politiikan toimittajana Bonnier Business Forumilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, kiire, valinnanvapaus, lainsäädäntö

Kolumni : Väestön ikääntyminen ja maahanmuuttajien työllistymisvaikeudet yhdistävät Pohjoismaita

Maanantai 9.7.2018 klo 13:20 - Jere Päivinen

Syntyvyys laskee ja väestö ikääntyy Pohjoismaissa. Erityisen voimakasta tämä kehitys on Suomessa. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa arvioiden mukaan väestö ei kasva vuoteen 2080 mennessä. Samaan aikaan vastasyntyneiden elinajanodote on kasvanut Suomessa Pohjoismaista eniten.

Työikäisen väestön pienentyminen merkitsee hyvinvointivaltion rahoittajien supistumista sekä ikääntymiseen liittyvien palveluiden tuottamiseksi tarvittavan työvoiman vähenemistä. Korkea työllisyysaste on tällöin yksi keskeisimmistä tavoitteista. Suomen huoltosuhde oli vuonna 2015 Pohjoismaiden heikoin ja sen heikentyminen jatkuu ainakin vuoteen 2080 asti.

Huoltosuhdetta on yritetty korjata Pohjoismaissa työuria pidentämällä sekä työperäistä maahanmuuttoa kasvattamalla.

Köyhyys- ja syrjäytymisriski on Pohjoismaissa Euroopan alhaisimpia. Sen sijaan EU-alueen ulkopuolella syntyneiden köyhyys- ja syrjäytymisriski on kantaväestöä korkeampi. Suomi erottuu muista Pohjoismaista siten, että EU-maassa tai Pohjoismaassa syntyneiden köyhyysriski on kantaväestön kanssa samalla tasolla, mutta EU-alueen ulkopuolella syntyneiden köyhyysriski on selvästi korkeampi verrattuna.

Korkea työllisyysaste vahvistaa veropohjaa sekä hillitsee sosiaalimenojen kasvua. Pohjoismaiden työllisyysasteet ovat verrattain korkeat. Sukupuolten väliset erot työllisyysasteissa ovat kaventuneet 2010-luvulla ja Suomessa naisten työttömyysaste oli miehiä alhaisempi vuonna 2015. Työmarkkinoilla pysyminen entistä pidempään on tärkeää väestön ikääntyessä ja työvoiman vähentyessä. Ero Pohjoismaissa yleisen työllisyysasteen ja ikääntyneiden työllisyysasteen välillä on pieni.

Maahanmuuttajien heikko työmarkkinaintegraatio on Pohjoismaita yhdistävä asia. Pohjoismaissa EU-alueen ulkopuolella syntyneiden työllisyysaste on kantaväestön työllisyysastetta alhaisempi ja työttömyysaste noin 2–­­3-kertainen kantaväestöön verrattuna. Muihin Pohjoismaihin verrattuna ongelmallisin tilanne on meillä Suomessa. Ero kantaväestön ja EU-alueen ulkopuolella syntyneiden työllisyysasteissa on liki 20 prosenttiyksikköä.

Suurin haaste työllistymisessä on ulkomailla syntyneillä naisilla, joiden työllisyysaste on kantaväestön naisia selvästi alhaisempi.

Suomessa ero on kasvanut kymmenen vuoden aikana ja oli vuonna 2015 Pohjoismaiden suurin, noin 25 prosenttiyksikköä. Raportin valossa Pohjoismaissa ei ole tapahtunut juurikaan positiivista kehitystä ulkomailla syntyneiden naisten työmarkkinoille osallistumisessa.

Pohjoismaisen sosiaalitilastokomitean (NOSOSKO) 25.5.2018 julkaisema raportti valottaa, miten ikääntyminen ja maahanmuutto haastavat Pohjoismaisia hyvinvointivaltioita niin yhteisesti kuin erikseen. Raportin toteutuksesta on vastannut Norjan Tilastokeskus (Statistik Sentralbyrå). Allekirjoittaneen lisäksi Suomea hankeryhmässä edusti Tilastokeskuksen yliaktuaari Tarja Nieminen.

Jere Päivinen

Asiantuntija, Sosiaali- ja terveysministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: väestö, ikääntyminen, maahanmuuttajat, työllistyminen

Tarkennuksia professori Heikki Hiilamon kolumniin

Keskiviikko 6.6.2018 klo 12:07 - Jukka Ruuska, Toimitusjohtaja

asiakastieto.jpg

Kuva: Asiakastieto

Sosiaalipolitiikkaan erikoistunut professori Heikki Hiilamo kirjoittaa 6.6.2018 Ylen kolumnissaan maksuhäiriöistä ja viittaa tekstissään myös Suomen Asiakastieto Oy:n toimintaan. Väittämät antavat osittain virheellisen kuvan toiminnastamme.

Kuten Hiilamo toteaakin, maksuhäiriömerkintöjen perusteet ja tallennusajat on säädetty luottotietolaissa ja olemme samaa mieltä siitä, että merkinnän tulisi mahdollisimman hyvin kuvata kuluttajan maksukykyä. Asiakastieto edistää toiminnallaan ja palveluillaan vastuullista luotonantoa ja pyrkii ehkäisemään ylivelkaantumista. Vastuullisen luotonannon peruspilari on luotonhakijan maksukyvyn huolellinen määrittely, johon olennaisena osana kuuluvat luottotiedot ja muut hakijasta saatavilla olevat tiedot. Kattava positiivisen luottotiedon järjestelmä pienentäisi maksuhäiriömerkinnän merkitystä, mutta niin kauan kuin esimerkiksi luotonhakijan muita taloudellisia vastuita ei pystytä kattavasti varmentamaan, pysyy negatiivisen luottotiedon merkitys suurena. Tilastollinen tutkimus osoittaa, että maksuhäiriömerkintä ennakoi tulevaa maksukäyttäytymistä eli kertoo kasvaneesta riskistä jättää muitakin maksuja maksamatta.

Suomen Asiakastieto Oy:n tulonmuodostukseen maksuhäiriöisten henkilöiden määrällä tai luottotietomerkintöjen tallennusajoilla ei ole vaikutusta. Ennen kuluttajan luottotietojen tarkistamista asiakkaamme eivät tiedä, onko henkilöllä maksuhäiriömerkintöjä eikä maksuhäiriöisyys/häiriöttömyys vaikuta palvelun hintaan. Yli 90 prosentilla suomalaisista ei maksuhäiriömerkintöjä ole ja suurin osa luottotietokyselyistäkin kohdistuu siksi häiriöttömiin henkilöihin.

Suomen Asiakastieto Oy:n myynnistä vain pieni osa syntyy maksuhäiriöisiä henkilöitä koskevasta datasta. Suomen Asiakastieto Oy maksaa julkisista rekistereistä hankkimastaan maksuhäiriödatasta määräperusteisesti eli ei kerää sitä maksutta asiakkailleen myytäväksi. Maksuhäiriöiden väheneminen on siis meille sekä velkaongelmien ehkäisemisen että liiketoiminnan kannattavuuden kannalta toivottavaa.

Jukka Ruuska
Toimitusjohtaja

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »